Lue keskustelun säännöt.
Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?
Kommentit (743)
Vierailija kirjoitti:
leikkiminen tekee aikuiselle juuri erittäin hyvää!
ja uudet asiat luovat uusia ratoja ja hermosäikeitä.
mä en ryhmäyttäjänä ikinä laita koskemaan vierasta, kun se on osalle niiiin vaikeaa. ja joillekin katsominen on vaikeaa. mutta puhumista vaativissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
mitä enemmän te inhoatte ryhmäytymisleikkejä. sitä enemmän te sitä tarvitsette.
minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.
Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ.
Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.
Mene muualle, ja pysy pois. Siinä sinulle leikki, jota tarvitset kipeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos meidän firmassa ryhmäydytään vain kesäjuhlien ja pikkujoulujen muodossa. Joskus on jotain leffailtaa ym. Kukaan ei oleta että kaikki osallistuvat noihin, itse vetoan etten saa lapselle hoitajaa (mikä on yleensä tottakin).
Inhosin tutustumisleikkejä jo lapsena ja stressasin niistä tosissani. Vasta amk:ssa pääsin kammostani suht koht eroon ja opin olemaan sillä asenteella, että kaikki muutkin vihaavat tätä hommaa ja helpompi ottaa vähän huumorilla ja nauraa itselleen jo valmiiksi. Tosin silti edelleen jännittää kaikki leikit.
Tutustuahan noissa ei voi, vai kemelle muka on leikin myötä jäänyt jonkun nimi päähän? Tai alkanut kaveerata?
Mulle ei jäänyt nimet päähän, vaan kun riparilla leikittiin sitä että ringissä sano etunimi ja joku samalla kirjaimella alkava asia, muistin tosi monet niin että "toi on se etana, toi oli juusto, toi taas apina..."
Eniten inhoan kaikkia leikkejä missä pitää yhtäkkiä keksiä omaa vuoroaan odottaen jotain kerrottavaa, oli se sitten lapsuusmuisto tai mikä eläin olisit ja miksi. Pää tyhjenee aina täysin ja jännitän vieraalle isolle porukalle puhumista kahta kauheammin.
Kaikki tutustumisleikit ovat mielestäni kamalia. Minä en pidä leikkimisestä edes lasten kanssa, saati sitten aikuisten kanssa, varsinkin kun he ovat tuntemattomia. Anteeksi nyt vain, mutta minä olen jo 35-vuotias ja minä lakkasin leikkimästä jo joskus 25 vuotta sitten. Sitten jos ei halua osallistua johonkin tutustumisleikkiin, niin saa vielä kuulla olevansa huumorintajuton tosikko ja ties mitä kun ei suostu leikkimään jotain typerää leikkiä, joka sopisi parhaiten päiväkotiin joidenkin 2-3v lasten leikittäväksi, ei suinkaan ainakaan normaaliälyisten aikuisten leikiksi.
Leikittäjiltä tuntuu usein puuttuvan ymmärrys siitä, millaisia ns. leikkien pitäisi olla, jotta kenenkään ei tarvitsisi ahdistua. Itse olen kieltäytynyt työpaikan tyhy-päivästä, jossa "leikittiin" eli kilpailtiin veren maku suussa mm. niin että piti sokkona juosta jotain pujottelurataa kun toinen huusi ohjeita. Porukka oli melkein toistensa kurkussa kiinni. Kerran siis menin, sitten en.
Omassa työssäni järjestän tilaisuuksia, koskaan en ole pitänyt yhtäkään urpoa leikkiä enkä pidä. Työyhteisö voi hyvin niin, että tehdään kivoja juttuja yhdessä, käydään vaikka siellä makkaraa paistamassa. Jos joku itkee verta, kun ei saa imitoida lepraista siiliä, niin hän voi puolestani etsiä jonkun harrastuksen, missä toteuttaa tätä tarvettaan.
Ja 269 eli
"minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ." Mene oikeasti pois. Sinunlaisiasi tosiaan on tullut vastaan ja se, mitä puuttuu, on nimenomaan IHMISYYS; kyky ottaa ne hiljaisimmat ja arat ahdistujat huomioon ja olla kiusaamatta heitä.
Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.
Ne kaikki, on ihan kamalia ja ärsyttäviä. Kaiken lisäksi ne ovat turhia! 95% ei halua niitä sitten sielä on niitä innokkaita Pirjo-Anneleita ja Irma-Ullia jotka innoissaan haluaa jatkaa leikkejä koko päivän. Leikkikööt keskenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...
Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.
Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa.
En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.
Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?
Näin todella on tapahtunut, ei minulle vaan toiselle luokkalaisille; hän kyseenalaisti mm. sen, että onko musiikkileikkien ja tuolijumppien kuuluttava välttämättä vanhuksen elämään ja myöhemmin hän sanoi että ihmiset eivät pidä yleisesti sellaisesta leikkimisestä missä pitää olla todella läheisessä kontaktissa toisen kanssa, ja seurauksena oli että leikkikurssin opettaja oli ottanut tämän puheeksi linjavastaavamme kanssa ja he sitten pitivät pienen puhuttelun aiheesta. No, luokkakaverin kanta ei muuttunut.
Minä taas kyseenalaistin sen, että lasten pitäisi aina, säästä huolimatta olla leikkimässä ulkona leikkituokioiden aikana ja että heille pitäisi jokaiselle hetkelle keksiä aktiviteetteja. Saamme näissä tuokiotehtävissä miinusta jos tuokiota ei pidetä ulkona (vaikka kyseessä olisi esim. tarinankuunteluhetki) tai jos emme ole suunnitelleet vaikka temppuratatuokiolle jonotushetkiin tekemistä lapsille (siis kun lapsi odottaa jonossa vuoroaan että saa mennä radalle). Selitin sen sillä että temppuradassa itsessään on tarpeeksi aktiviteettia ja että lapsen täytyy varhain jo oppia myös odottamaan vuoroaan eikä olettaa että hänelle keksitään joka ikiselle luppoajalle jotain tehtävää, siinähän väsyykin jos jossain jonossakin pitää hyppiä X-hyppyjä yms. Tästä täysin asiallisesta kyseenalaistamisesta sain minäkin tiukkaa palautetta arviointikeskustelussa.Voi luoja mitä imbesillejä! Mikä koulu, mikä linja kyseessä? Onko tää ihan normaali suhtautuminen niissä piireissä? Jos on, voin tehdä teille kaikille kärsiville opiskelijoille palveluksen ja antaa suoraan palautetta noille "kouluttajille".
En kehtaa sanoa koulua, vaikka kaikki luokkalaiset nyt varmaan joka tapauksessa tunnistavat minut näistä teksteistä jos tätä lukuvinkkiäni läpi käyvät, mutta sen sanon, että tämä on ihan yleinen asenne liki kaikissa ohjaajakoulutuksissa. Valitettavasti.
Josta tuli mieleeni, että meidän tulisi kahden viikon päästä pitää uudelle, ensimmäisen vuoden ohjaajaopiskelijoille 5-6 tutustumisleikkiä, jota opettajat tulevat siis valvomaan. Onko teillä heittää ideoita siedettäviin tutustumisleikkeihin, tätä kun ei voi skipata mitenkään, enkä haluaisi näitä opiskelijoita pakottaa mihinkään idioottimaiseen. *tähän silmiä pyörittelevä emoji* Luokkalaiseni ovat ehdottaneet esim. sitä täällä monesti mainittua vessapaperileikkiä, oman nimen lausumista jonkun tietyn tanssiliikkeen tahtiin ja ah niin hirveää ponileikkiä. Kyseessä siis 16-50-vuotiaat opiskelijat, joita meidän tulee leikittää.
Tehkää jotain mikä miellyttää opettajia riittävästi, mutta ei nöyryytä opiskelijoita. Ei nolausleikkejä, ei toisten koskettelua, ei yksinlaulua tai tanssiesityksiä eikä urheilusuorituksia. Pienryhmissä tutustuminen on hyvä. Joko ryhmän sisällä tutustumista "normaalisti", tai joku suoritettava tehtävä. Tehkää vaikka pienryhmissä suunnistus koulun tiloissa, jolloin samalla oppii missä on ruokala, kirjasto, ensiapuvälineet jne. Koko ryhmän kesken voisi jokainen kertoa nimensä lisäksi vaikka yhden asian, josta itselle tulee hyvä mieli. "Mä oon Pirkko ja tykkään jäätelöstä" ei mene henkilökohtaisuuksiin, eikä vaadi kamalasti mielikuvitusta.
Itse tietty tykkäisin eniten ihan normaalista tutustumisesta jutellen, mutta se ei varmaankaan teidän opettajille käy.
Vierailija kirjoitti:
leikkiminen tekee aikuiselle juuri erittäin hyvää!
ja uudet asiat luovat uusia ratoja ja hermosäikeitä.
mä en ryhmäyttäjänä ikinä laita koskemaan vierasta, kun se on osalle niiiin vaikeaa. ja joillekin katsominen on vaikeaa. mutta puhumista vaativissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
mitä enemmän te inhoatte ryhmäytymisleikkejä. sitä enemmän te sitä tarvitsette.
minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.
Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ.
Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.
Vaikka sinä olet kykenemätön kohtaamaan ihmisiä ilman typeriä temppuja, niin me muut emme ole. Minä en myöskään tarvitse mitään urpoa ohjaajaa neuvomaan heittäytymisessä, teen sen omalla ajallani juuri niin kuin tahdon ja tutustun itsenäisesti tahtomiini ihmisiin. Lukittaudu kellariin leikkeinesi, äläkä häiritse normaalien ihmisten elämää. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on suurin osa kommentoinut sitä kuinka kauheita nämä leikit on ja ilmeisesti moni on samaa mieltä kun yläpeukkuja on useita kymmeniä. Ehkä tämä on tosiaan enemmistön kanta ja vaikka kuinka joku leikkitäti onkin sitä mieltä että juntit suomalaiset, niin ehkä olisi oikeasti ymmärrettävä ettei nämä nöyryyttävät leikit tuota mitään. Useimmat eivät kehtaa lähteä poiskaan näistä tilanteista, vaikka ehkä kannattaisi.
En tiedä mitä näistä leikeistä tykkäävät ihmiset sitten tekevät työkseen mutta monilla työ on hiukan hektisempää.
Kouluissa ja jopa korkeakouluissa opiskellaan ryhmäleikkejä eikä palautetta saa antaa. Huomaa että näistä päättävät eivät ole tulosvastuussa, toisten rahoilla leikitetään aikuisia ihmisiä.
Niistä leikeistä on ahdistavaa jättäytyä poiskaan kun sillon on ilonpilaaja, "ei tarvii ottaa niin vakavasti" ja "no tules nyt reippaasti" ja "mikä siinä nyt on?" ja siitä tulee sellanen saamarin iso numero ja on huomion keskipisteenä mitä haluaisi alunperinkin välttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
leikkiminen tekee aikuiselle juuri erittäin hyvää!
ja uudet asiat luovat uusia ratoja ja hermosäikeitä.
mä en ryhmäyttäjänä ikinä laita koskemaan vierasta, kun se on osalle niiiin vaikeaa. ja joillekin katsominen on vaikeaa. mutta puhumista vaativissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
mitä enemmän te inhoatte ryhmäytymisleikkejä. sitä enemmän te sitä tarvitsette.
minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.
Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ.
Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.
Ei siinä kerkeä syntyä niin nopeasti uusia hermosäikeitä verrattuna siihen kun hermot palaa...
Tilanteessa kun sössötät jotakin samalla hyppien yhdellä jalalla ja tunget kättä toisen vieraan ihmisen haarojenvälistä.
Tässä muutama ryhmäytymisleikki fuksiaisista..
Popcorn-viesti:
Porukka jaetaan kahteen joukkueeseen ja joukkueet menevät rinnatusten jonoon. Ideana on viestinä juosta edessä olevalle popcornia täynnä olevalle ämpärille ja ilman käsiä ottaa ämpäristä niin paljon popcornia suuhun kun pystyy. Se joukkue jolla oma ämpäri on eka tyhjä, voittaa.
Talouspaperi-viesti:
Porukka yhteen jonoon. Ekalle annetaan talouspaperipala huulille (paperia kevyesti imetään suuhun sisälle jotta pysyy huulilla) joka taas antaa paperin seuraavalle "pussaamalla" toista huulille niin että paperi siirtyy tippumatta maahan. Voitte kuvitella miten kuolainen ja märkä paperi oli kun sen jonon hännille oleville pääsi...
YÖK YÖK YÖK!!!
Ps. Huijasin että olen ollut flunssassa ja tartuntavaaran vuoksi en viitsi osallistua :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toimittaja vois nyt tarttua tähän aiheeseen ja kirjoittaa aiheesta jutun, kun nyt on kaikki koulut alkaneet ja monessa paikassa pyörivät orientaatio-eli tutustumisleikkipäivät. Herättäisi sopivasti keskustelua tähän lukuvuoden alkuun.
Mä toivoisin että tää leikittäminen kyseenalaistettaisiin voimakkaasti ihan silleen valtakunnallisella tasolla. En tunne ketään joka ei vihaisi näitä leikkejä syvästi. Ja tutuissani on useampi ahdistuneisuushäiriöinen, väkivaltaa kokenut tms. jolle on erittäin todennäköistä saada paniikkikohtaus tai vastaava tuollaisista nolaus-koskettelu-leikeistä. Miten nämä leikkien nimeen vannovat leikittäjät ja ohjaajat suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin? Kiinnostaisi kovasti. Onko tätä aihetta tutkittu jossain? Niinku että onko leikeistä oikeasti jotain hyötyä, vai onko se vain harhaa, että ihmiset "vapautuvat" ja "ryhmäytyvät" ainoastaan silloin kun heidät pistetään konttaamaan jonossa ja mumisemaan eläinten nimiä toistensa varpaita kosketellen.
Lähihoitajakoulussa meillä oli mm tälläisiä:
- jokainen ottaa postikortti lattialta ja sitten istutaan ringissä ja kerrotaan muille miksi valitsi sen kortin ja miten se liittyy omaan elämään tms.
- otetaan sanomalehtiä ja leikellään niistä "oman elämän kartta", joka sitten esitellään muille
- jakaudutaan kahteen ryhmään, toiset istuu rinkiin tuoleihin ja toiset menee taakse seisomaan. Istuvat laittaa silmät kiinni ja sitten takana olevat kiertää musiikin tahdissa hieromassa toisten hartioita. Joo, hieronta on ihan jees mutta ei välttämättä tuossa tilanteessa vieraiden kanssa... hyppäsin aina metrin ylös kun vuoro vaihtui ja uudet kädet iski niskaan (kun itsellä oli koko ajan ne silmät kiinni).
Ja paaaaljon muitakin. Luojan kiitos aika (tai traumat) on häivyttänyt muistista ne pahimmat itsensä nolaamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole edes paha, mutta täysin tuntemattomien seurassa kamalaa. Muutaman kerran olen joutunut tähän ison yrityksen koulutuksessa. Porukka laitetaan pieniin ryhmiin tai pareihin. Haastattelet toista tuntematonta ja joko hän tai joku toinen sinua. Sitten esittelet haastateltavasi koko porukalle eli sen mitä muistat oikein tai väärin. Lörppäsuuna tajuan jo, etten kerro mitään yksityisasioistani tai paljon muutakaan, jota en halua kuuluttaa kaikille. Ekan kerran olin nuori ja kokematon, vastaeronnut ja ikionnellinen sekä helpottunut, että olin päässyt vanhemmasta narsisti-seksiaddikti-valehtelija-avomiehestäni eroon. Hiukkasen sai muu porukka minusta erikoisen kuvan... Leikkiin tietty kuului, ettei etukäteen kerrottu, että kaikki kerrotaan muille.
Joo, toi on kyllä paha! Itse jouduin sellaiseen opiskelijavaihdossa. Parini oli järjettömän komea skottikundi, jonka aksentista en saanut mitään tolkkua, joten sen vähän mitä ymmärsin, unohdin samantien sinisilmiin tuijotellessani :D
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneen pappani vanhainkodissa oli kolme kertaa viikossa "iltapiiri" johon kaikkien paikalla olijoiden oli pakko osallistua "ettei masennu yksin huoneeseensa" Ruuan ja iltapäivälääkkeiden jälkeen moni vanhus olisi halunnut päiväunille/lepäämään. Mutta ei, hoitaja rallatti jotain lastenlaulua ja vanhuksille rytmikapulat käteen joita oli paukutettava yhteen. Niin nöyryyttävää. Pappa pyysikin sitten, että hakisin hänet aina iltapiirin aikaan ulkoilemaan ja niin tein. Kärräsin pappaa metsäteillä ja järven rannassa, kun monet muut vanhusparat jäivät sinne piiriin :(
Siis kuka, koska ja missä on keksinyt, että vanhuksille pitää järjestää tällaista, ja ketkä, koska ja missä ovat vielä tämän hyväksyneet? Tuo tuntuu oikeasti olevan ihan yleinen totuus, että tuollaista vanhuksille kuuluu järjestää. Ihan hirveää.
Ja missä on kaikki leikittäjät? Tuo on sen verran yleistä, että luulisi tähänkin ketjuun sellaisia eksyneen.
Mun mielestä tämä oli ihan kiva:jakauduttiin pieniin (4-6hlö)ryhmiin ja niissä jokainen sanoi yhdestä henkilöstä jotain positiivista,niin että kaikki tulivat valituksi.Meidän ryhmässä syntyi ainakin hyvänhenkistä keskustelua ja mielestäni koskaan ei voi kehua toista liikaa.Tietysti koska ei tunnettu toisiamme kehuminen oli tyyliin "näytät ystävälliseltä/luotettavalta/sinulla on kivat vaatteet jne" mutta silti mielestäni positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Helvetti että ulvoin naurusta tolle OOO OOO varvashoilottajalle, mutta samalla tunnen myös sen tuskan. Ymmärrän miksei oma mummini suostu muuttamaan vanhainkotiin tai käymään missään eläkeläisten riennoissa, joissa vanhuksia (seniili tai ei) kohdellaan vajaina päiväkotilaisina. Itsekin kuolen mieluummin yksin kotiin kuin häpeään muiden varpaita hiplatessa.
OOO OOO varvashoilottaja OO OOOO
:D
Vuoden sketsihahmo.
Vierailija kirjoitti:
Leikittäjiltä tuntuu usein puuttuvan ymmärrys siitä, millaisia ns. leikkien pitäisi olla, jotta kenenkään ei tarvitsisi ahdistua. Itse olen kieltäytynyt työpaikan tyhy-päivästä, jossa "leikittiin" eli kilpailtiin veren maku suussa mm. niin että piti sokkona juosta jotain pujottelurataa kun toinen huusi ohjeita. Porukka oli melkein toistensa kurkussa kiinni. Kerran siis menin, sitten en.
Omassa työssäni järjestän tilaisuuksia, koskaan en ole pitänyt yhtäkään urpoa leikkiä enkä pidä. Työyhteisö voi hyvin niin, että tehdään kivoja juttuja yhdessä, käydään vaikka siellä makkaraa paistamassa. Jos joku itkee verta, kun ei saa imitoida lepraista siiliä, niin hän voi puolestani etsiä jonkun harrastuksen, missä toteuttaa tätä tarvettaan.
Ja 269 eli
"minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ." Mene oikeasti pois. Sinunlaisiasi tosiaan on tullut vastaan ja se, mitä puuttuu, on nimenomaan IHMISYYS; kyky ottaa ne hiljaisimmat ja arat ahdistujat huomioon ja olla kiusaamatta heitä.
Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.
Oho, boldatu lause oli väärässä kohtaa, lainaus toiselta kommentoijalta. En ole sitä mieltä, että suomalaisille on geneerisesti vaikeaa ottaa huomioon arat ja hiljaiset. :D
T. tekstin lainaaja
Leikit missä pitää koskettaa vieraita ihmisiä. Kaikki kuitenkin juosseet suoraan töistä vanhempainiltaan ja ovat hikisiä ja likaisia.
Olet yököttävä ihmisen irvikuva. Sadistinen pahuuden ruumiillistuma, joka sopisi Pohjois-Koreaan kuulustelijaksi. "Hassunhauska leikkiminen" ei ole tarpeellista, eikä heittäytyminen vieraassa seurassa mitenkään mukavaa. Mene itseesi ja häpeä. Sun kaltaisten ihmisten takia nuo leikit on ahdistavia.
Itse olen tähän mennessä lähtenyt lähes joka ikisestä leikkitilaisuudesta karkuun. Lukiossa yksi ryhmähengen nostattelijasadisti yritti estää, mutta yritykseksi jäi. Tuuppasin hassuttelijan kumoon ja karjaisin rumasti, kun tarrasi minua raiveleista ovenraossa. :) Muutama muu lähti vanavedessäni, ja kiitteli jälkeenpäin esimerkistä. Työelämässä olen myös kieltäytynyt mm. naurujoogasta, yhteistoiminnan kehittämispäivistä(=leikkimistä) jne. Ei ole ollut mitään haittaa, vaikken moisiin ole suostunut osallistumaan. Työporukalla voin esim. käydä paistamassa makkaraa laavulla tms ei-ohjelmallista virkistäytymistä. Paljon parempi vaihtoehto.