Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ryhmä laitetettiin yhteen rinkiin ja jokaisen piti keksiä itselleen jokin eläimen nimi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma etunimens esim. Onni Orava jne. Tämän jälkeen järjestyksessä seuraavan piti sanoa kaikkien edellisten henkilöiden nimet, jotka siinä kuuli samalla ensimmäistä kertaa.

Helppoahan tama oli ringin ensimmäisille joiden piti muistaa ja sanoa vaikka kahden edellisen nimet, mutta kun olit se kahdeskymmenes niin oli kyllä vitsit vähissä. Sai tässäkin pelata kortit oikein ja sopivalla huumorilla ettei näytä näille uusille ihmisille aivan uunolta.

Meillä oli amkissa tämä leikki juurikin ensimmäisenä päivänä, ryhmässä oli yli 40 oppilasta ja 10 tutoria eli piti muistaa yli 50 ihmisen nimet sen vikaksi sattuneen. Kävi sääliksi, tosi monet hermoili ja panikoi ja tuntuihan se nyt tosi nololta, jos omalla vuorollaan tajus, ettei oo hajuakaan tyypin nimestä tai eläimestä ja kaikki siinä ringissä tuijottaa hiljaa ja odottaa.

Miksi se tuntuu nololta? Selvisivätkö kaikki paitsi yksi tehtävästä ongelmitta? Jos monilla oli ongelmia, mikä tuntuu minusta todennäköiseltä, en ajattelisi sen olevan noloa.

Ei ollut paikalla. En ainakaan muista, että kukaan olisi ollut vahtimassa.

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Linkkaa sillain keskustelunavauksena. Voisitte pohtia onko leikit sopivia tilanteessa kuin tilanteessa ja olisiko aiheellista jättää mahdollisuus jättää osallistumatta. Miten suhtautua ihmisiin jotka selvästi ahdistuvat leikeistä, voisko ne jollain tekosyyllä vapauttaa siitä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Linkkaa sillain keskustelunavauksena. Voisitte pohtia onko leikit sopivia tilanteessa kuin tilanteessa ja olisiko aiheellista jättää mahdollisuus jättää osallistumatta. Miten suhtautua ihmisiin jotka selvästi ahdistuvat leikeistä, voisko ne jollain tekosyyllä vapauttaa siitä jne. 

Jos oikein tajusin niin pointtihan ei ole siinä etteikö huomata miten ihmiset ahdistuu näistä "leikeistä" kokien ne ääliömäisiksi. Vaan taotaan ihmisten päähän miten he tietämättään haluavat leikkiä. Vapauttaminen ei tule kyseeseen vaan kehitetään vielä enemmän ääliömäisiä leikkejä.

Ja vetäjät tietävät aivan varmaan miten ääliömäisiä "leikkejä" vetävät...

Nyt ymmärrän, miksi osasta koulukiusaajia tulee opettajia. He pääsevät jatkamaan kiusaamistaan ja ihan laillisesti. 

Keksin juuri uuden tutustumisleikin.

Jokainen laittaa kumpaakin sieraimeen yhden tampoonin. Sitten otetaan sekapari ja ollaan naamatusten ja solmitaan tampoonien narut yhteen.

Tämän jälkeen tehdään tunneli seisomalla rinnat vastaikkain solmittujen tampoonien muodostaessa tunnelin "katon" samalla sössötetään elämiä ja se joka nauraa tippuu pois.

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Näin todella on tapahtunut, ei minulle vaan toiselle luokkalaisille; hän kyseenalaisti mm. sen, että onko musiikkileikkien ja tuolijumppien kuuluttava välttämättä vanhuksen elämään ja myöhemmin hän sanoi että ihmiset eivät pidä yleisesti sellaisesta leikkimisestä missä pitää olla todella läheisessä kontaktissa toisen kanssa, ja seurauksena oli että leikkikurssin opettaja oli ottanut tämän puheeksi linjavastaavamme kanssa ja he sitten pitivät pienen puhuttelun aiheesta. No, luokkakaverin kanta ei muuttunut.

Minä taas kyseenalaistin sen, että lasten pitäisi aina, säästä huolimatta olla leikkimässä ulkona leikkituokioiden aikana ja että heille pitäisi jokaiselle hetkelle keksiä aktiviteetteja. Saamme näissä tuokiotehtävissä miinusta jos tuokiota ei pidetä ulkona (vaikka kyseessä olisi esim. tarinankuunteluhetki) tai jos emme ole suunnitelleet vaikka temppuratatuokiolle jonotushetkiin tekemistä lapsille (siis kun lapsi odottaa jonossa vuoroaan että saa mennä radalle). Selitin sen sillä että temppuradassa itsessään on tarpeeksi aktiviteettia ja että lapsen täytyy varhain jo oppia myös odottamaan vuoroaan eikä olettaa että hänelle keksitään joka ikiselle luppoajalle jotain tehtävää, siinähän väsyykin jos jossain jonossakin pitää hyppiä X-hyppyjä yms. Tästä täysin asiallisesta kyseenalaistamisesta sain minäkin tiukkaa palautetta arviointikeskustelussa.

persehippa

Miksei vanhuksilta itseltään kysytä, mitä he haluvat tehdä? He ovat aikuisia, puhekykyisiä ihmisiä suurin osa. Ei ihme, että osasta vanhuksista tulee väkivaltaisia, kun pakotetaan leikkimään. 

Kuka vittu on keksinyt tuon että ryhmän pitää tutustua toisiinsa ja vielä leikin avulla!? Siis jos käy jonkun kuukauden kurssin ni siinäkin piti kertoa itsestään ventovieraille, täysin tarpeetonta. Niitä ihmisiä et näe enää sen kurssin jälkeen eikä kukaan muista sun nimeä. Onneks en ole mihinkään leikkeihin joutunut kouluaikojen jälkeen ja toivottavasti ei tarvi niin älyvapaita kurssejakaan käydä. Voisi edes pitää tuollaiset tutustumislässytykset vapaaehtoisina. Mua rassasi jo se että piti kertoa vanhempainillassa kuka on ja kenen vanhempi. Ei sentään mitään piirileikkejä ollut mutta kuitenkin.

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Näin todella on tapahtunut, ei minulle vaan toiselle luokkalaisille; hän kyseenalaisti mm. sen, että onko musiikkileikkien ja tuolijumppien kuuluttava välttämättä vanhuksen elämään ja myöhemmin hän sanoi että ihmiset eivät pidä yleisesti sellaisesta leikkimisestä missä pitää olla todella läheisessä kontaktissa toisen kanssa, ja seurauksena oli että leikkikurssin opettaja oli ottanut tämän puheeksi linjavastaavamme kanssa ja he sitten pitivät pienen puhuttelun aiheesta. No, luokkakaverin kanta ei muuttunut.

Minä taas kyseenalaistin sen, että lasten pitäisi aina, säästä huolimatta olla leikkimässä ulkona leikkituokioiden aikana ja että heille pitäisi jokaiselle hetkelle keksiä aktiviteetteja. Saamme näissä tuokiotehtävissä miinusta jos tuokiota ei pidetä ulkona (vaikka kyseessä olisi esim. tarinankuunteluhetki) tai jos emme ole suunnitelleet vaikka temppuratatuokiolle jonotushetkiin tekemistä lapsille (siis kun lapsi odottaa jonossa vuoroaan että saa mennä radalle). Selitin sen sillä että temppuradassa itsessään on tarpeeksi aktiviteettia ja että lapsen täytyy varhain jo oppia myös odottamaan vuoroaan eikä olettaa että hänelle keksitään joka ikiselle luppoajalle jotain tehtävää, siinähän väsyykin jos jossain jonossakin pitää hyppiä X-hyppyjä yms. Tästä täysin asiallisesta kyseenalaistamisesta sain minäkin tiukkaa palautetta arviointikeskustelussa.

Voi luoja mitä imbesillejä! Mikä koulu, mikä linja kyseessä? Onko tää ihan normaali suhtautuminen niissä piireissä? Jos on, voin tehdä teille kaikille kärsiville opiskelijoille palveluksen ja antaa suoraan palautetta noille "kouluttajille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Linkkaa sillain keskustelunavauksena. Voisitte pohtia onko leikit sopivia tilanteessa kuin tilanteessa ja olisiko aiheellista jättää mahdollisuus jättää osallistumatta. Miten suhtautua ihmisiin jotka selvästi ahdistuvat leikeistä, voisko ne jollain tekosyyllä vapauttaa siitä jne. 

Jos oikein tajusin niin pointtihan ei ole siinä etteikö huomata miten ihmiset ahdistuu näistä "leikeistä" kokien ne ääliömäisiksi. Vaan taotaan ihmisten päähän miten he tietämättään haluavat leikkiä. Vapauttaminen ei tule kyseeseen vaan kehitetään vielä enemmän ääliömäisiä leikkejä.

Ja vetäjät tietävät aivan varmaan miten ääliömäisiä "leikkejä" vetävät...

Mistä lähtien näitä leikkejä on ollut?

En muista että omalla opiskeluaikanani (-80 luvun puoliväli) niitä ollut tai sitten en vain ollut paikalla jostain syystä.

Kauppaopistossa, jonka kävin ensin niitä ei myöskään ollut. Liikuntatunteja oli toki, pelasimme joukkue- ja paripelejä (lentopallo, pesis, sulkapallo) usein sekajoukkuein, kävimme hiihtämässä, uimassa , keilaamassa, laskettelemassa, pyöräilemässä, suunnistamassa jne. Niiden voisi ajatella toimineen ryhmäytymisenä, mutta ei siellä ketään nöyryytetty ja aina oli pari lajia vaihtoehtoina, joista toinen sopi varmasti vähemmänkin liikuntaa harrastaneille. Liikunnan ope oli meitä vain viitisen vuotta vanhempi liikunnalla yliopistossa itsekin opiskeleva. Hänen tarkoitus oli antaa mahdollisuus kokeilla mahdollisimman montaa lajia ja saada innostumaan kunnon ylläpidosta, ei sen ihmeempää.

Työpaikalla tietysti ollut välillä jotain kehittämispäiviä, ei sielläkään mitään hölmöjä leikkejä ole ollut. Joskus kauan sitten yksissä pikkujouluissa oli joku hölmö leikki, josta sen puuhaajat yrittivät että pitää osallistua, johon minä niin kuin aika moni totesi että niin varmaan joo... No ei osallistuttu, ei edes katsottu vaan lähdettiin pubiin saman tien.

Mistään paitsi en tunne jääneeni en opiskelu enkä työelämän aikana, vaikka en ole osallistunut mihinkään leikkeihin. Ihmettelen vain sitä, että miksi jotkut ovat niin lampaita että lähtevät mukaan ja luulevat että olisi pakko tehdä jotain mistä ei pidä.

ps. intti on toinen juttu, siellä on pakko leikkiä, mutta sen takana on varsin hyvä syy ja siksi OK

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Näin todella on tapahtunut, ei minulle vaan toiselle luokkalaisille; hän kyseenalaisti mm. sen, että onko musiikkileikkien ja tuolijumppien kuuluttava välttämättä vanhuksen elämään ja myöhemmin hän sanoi että ihmiset eivät pidä yleisesti sellaisesta leikkimisestä missä pitää olla todella läheisessä kontaktissa toisen kanssa, ja seurauksena oli että leikkikurssin opettaja oli ottanut tämän puheeksi linjavastaavamme kanssa ja he sitten pitivät pienen puhuttelun aiheesta. No, luokkakaverin kanta ei muuttunut.

Minä taas kyseenalaistin sen, että lasten pitäisi aina, säästä huolimatta olla leikkimässä ulkona leikkituokioiden aikana ja että heille pitäisi jokaiselle hetkelle keksiä aktiviteetteja. Saamme näissä tuokiotehtävissä miinusta jos tuokiota ei pidetä ulkona (vaikka kyseessä olisi esim. tarinankuunteluhetki) tai jos emme ole suunnitelleet vaikka temppuratatuokiolle jonotushetkiin tekemistä lapsille (siis kun lapsi odottaa jonossa vuoroaan että saa mennä radalle). Selitin sen sillä että temppuradassa itsessään on tarpeeksi aktiviteettia ja että lapsen täytyy varhain jo oppia myös odottamaan vuoroaan eikä olettaa että hänelle keksitään joka ikiselle luppoajalle jotain tehtävää, siinähän väsyykin jos jossain jonossakin pitää hyppiä X-hyppyjä yms. Tästä täysin asiallisesta kyseenalaistamisesta sain minäkin tiukkaa palautetta arviointikeskustelussa.

Voi luoja mitä imbesillejä! Mikä koulu, mikä linja kyseessä? Onko tää ihan normaali suhtautuminen niissä piireissä? Jos on, voin tehdä teille kaikille kärsiville opiskelijoille palveluksen ja antaa suoraan palautetta noille "kouluttajille".

En kehtaa sanoa koulua, vaikka kaikki luokkalaiset nyt varmaan joka tapauksessa tunnistavat minut näistä teksteistä jos tätä lukuvinkkiäni läpi käyvät, mutta sen sanon, että tämä on ihan yleinen asenne liki kaikissa ohjaajakoulutuksissa. Valitettavasti.

Josta tuli mieleeni, että meidän tulisi kahden viikon päästä pitää uudelle, ensimmäisen vuoden ohjaajaopiskelijoille 5-6 tutustumisleikkiä, jota opettajat tulevat siis valvomaan. Onko teillä heittää ideoita siedettäviin tutustumisleikkeihin, tätä kun ei voi skipata mitenkään, enkä haluaisi näitä opiskelijoita pakottaa mihinkään idioottimaiseen. *tähän silmiä pyörittelevä emoji* Luokkalaiseni ovat ehdottaneet esim. sitä täällä monesti mainittua vessapaperileikkiä, oman nimen lausumista jonkun tietyn tanssiliikkeen tahtiin ja ah niin hirveää ponileikkiä. Kyseessä siis 16-50-vuotiaat opiskelijat, joita meidän tulee leikittää.

leikkiminen tekee aikuiselle juuri erittäin hyvää!

ja uudet asiat luovat uusia ratoja ja hermosäikeitä.

mä en ryhmäyttäjänä ikinä laita koskemaan vierasta, kun se on osalle niiiin vaikeaa. ja joillekin katsominen on vaikeaa. mutta puhumista vaativissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

mitä enemmän te inhoatte ryhmäytymisleikkejä. sitä enemmän te sitä tarvitsette.

minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.

Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ.

Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...

Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.

Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa. 

En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.

Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?

Näin todella on tapahtunut, ei minulle vaan toiselle luokkalaisille; hän kyseenalaisti mm. sen, että onko musiikkileikkien ja tuolijumppien kuuluttava välttämättä vanhuksen elämään ja myöhemmin hän sanoi että ihmiset eivät pidä yleisesti sellaisesta leikkimisestä missä pitää olla todella läheisessä kontaktissa toisen kanssa, ja seurauksena oli että leikkikurssin opettaja oli ottanut tämän puheeksi linjavastaavamme kanssa ja he sitten pitivät pienen puhuttelun aiheesta. No, luokkakaverin kanta ei muuttunut.

Minä taas kyseenalaistin sen, että lasten pitäisi aina, säästä huolimatta olla leikkimässä ulkona leikkituokioiden aikana ja että heille pitäisi jokaiselle hetkelle keksiä aktiviteetteja. Saamme näissä tuokiotehtävissä miinusta jos tuokiota ei pidetä ulkona (vaikka kyseessä olisi esim. tarinankuunteluhetki) tai jos emme ole suunnitelleet vaikka temppuratatuokiolle jonotushetkiin tekemistä lapsille (siis kun lapsi odottaa jonossa vuoroaan että saa mennä radalle). Selitin sen sillä että temppuradassa itsessään on tarpeeksi aktiviteettia ja että lapsen täytyy varhain jo oppia myös odottamaan vuoroaan eikä olettaa että hänelle keksitään joka ikiselle luppoajalle jotain tehtävää, siinähän väsyykin jos jossain jonossakin pitää hyppiä X-hyppyjä yms. Tästä täysin asiallisesta kyseenalaistamisesta sain minäkin tiukkaa palautetta arviointikeskustelussa.

Voi luoja mitä imbesillejä! Mikä koulu, mikä linja kyseessä? Onko tää ihan normaali suhtautuminen niissä piireissä? Jos on, voin tehdä teille kaikille kärsiville opiskelijoille palveluksen ja antaa suoraan palautetta noille "kouluttajille".

En kehtaa sanoa koulua, vaikka kaikki luokkalaiset nyt varmaan joka tapauksessa tunnistavat minut näistä teksteistä jos tätä lukuvinkkiäni läpi käyvät, mutta sen sanon, että tämä on ihan yleinen asenne liki kaikissa ohjaajakoulutuksissa. Valitettavasti.

Josta tuli mieleeni, että meidän tulisi kahden viikon päästä pitää uudelle, ensimmäisen vuoden ohjaajaopiskelijoille 5-6 tutustumisleikkiä, jota opettajat tulevat siis valvomaan. Onko teillä heittää ideoita siedettäviin tutustumisleikkeihin, tätä kun ei voi skipata mitenkään, enkä haluaisi näitä opiskelijoita pakottaa mihinkään idioottimaiseen. *tähän silmiä pyörittelevä emoji* Luokkalaiseni ovat ehdottaneet esim. sitä täällä monesti mainittua vessapaperileikkiä, oman nimen lausumista jonkun tietyn tanssiliikkeen tahtiin ja ah niin hirveää ponileikkiä. Kyseessä siis 16-50-vuotiaat opiskelijat, joita meidän tulee leikittää.

Jaa porukka pienempiin ryhmiin ja pidä pieni tietovisa. Tulee keskustelua, eikä kenenkään tarvitse joutua nöyryytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

leikkiminen tekee aikuiselle juuri erittäin hyvää!

ja uudet asiat luovat uusia ratoja ja hermosäikeitä.

mä en ryhmäyttäjänä ikinä laita koskemaan vierasta, kun se on osalle niiiin vaikeaa. ja joillekin katsominen on vaikeaa. mutta puhumista vaativissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

mitä enemmän te inhoatte ryhmäytymisleikkejä. sitä enemmän te sitä tarvitsette.

minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.

Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ.

Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.

Mitä jos ihan vaan juteltaisiin päivän polttavista aiheista ja pelattaisiin vaikka korttia? Unokin käy, jos lapseksi pitää heittäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

leikkiminen tekee aikuiselle juuri erittäin hyvää!

ja uudet asiat luovat uusia ratoja ja hermosäikeitä.

mä en ryhmäyttäjänä ikinä laita koskemaan vierasta, kun se on osalle niiiin vaikeaa. ja joillekin katsominen on vaikeaa. mutta puhumista vaativissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

mitä enemmän te inhoatte ryhmäytymisleikkejä. sitä enemmän te sitä tarvitsette.

minusta leikeissä (osallistujana) on epämiellyttävää ainostaan teidänkaltaiset ahdistuneet, jotka eivät voi a. katsoa b. koskea c. puhua d. avautua pätkääkään e. tehdä juuri mitään.

Heittäytykää. antaa mennä. ihmisten kohtaaminen on IHMISYYTTÄ.

Suomalaisille monesti pirun vaikeaa.

Olet yököttävä ihmisen irvikuva. Sadistinen pahuuden ruumiillistuma, joka sopisi Pohjois-Koreaan kuulustelijaksi. "Hassunhauska leikkiminen" ei ole tarpeellista, eikä heittäytyminen vieraassa seurassa mitenkään mukavaa. Mene itseesi ja häpeä. Sun kaltaisten ihmisten takia nuo leikit on ahdistavia.

Itse olen tähän mennessä lähtenyt lähes joka ikisestä leikkitilaisuudesta karkuun. Lukiossa yksi ryhmähengen nostattelijasadisti yritti estää, mutta yritykseksi jäi. Tuuppasin hassuttelijan kumoon ja karjaisin rumasti, kun tarrasi minua raiveleista ovenraossa. :) Muutama muu lähti vanavedessäni, ja kiitteli jälkeenpäin esimerkistä. Työelämässä olen myös kieltäytynyt mm. naurujoogasta, yhteistoiminnan kehittämispäivistä(=leikkimistä) jne. Ei ole ollut mitään haittaa, vaikken moisiin ole suostunut osallistumaan. Työporukalla voin esim. käydä paistamassa makkaraa laavulla tms ei-ohjelmallista virkistäytymistä. Paljon parempi vaihtoehto.