Mikä oivallus auttoi sinua lapsiarjen hallinnassa?

Ennakoi, ennakoi ja ennakoi.

Koskee

- ruoanlaittoa, joka päivä tulee nälkä ja ruoka tehdään ennen kuin nälkä "yllättää"

- hankitaan tarpeelliset varusteet ajoissa 

- lähdetään hyvissä ajoin minne ikinä ollaankin menossa, päiväkoti, koulu jne.

- hoidetaan rutiinit

- ei anneta liikaa vaihtoehtoja, esim. pukeminen

- näytteenotot ja hammaslääkäri, ne asiat vain hoidetaan joissa ei joustonvaraa hoidetaan piste. Ei maanittelua ei suostuttelua.

- hyvä käytös on itsestäänselvyys

- keskustele ja kuuntele

Voin sanoa että minulla oli helppoa kahden lapsen vaikka totaaliyksinhuoltaja. Ei koskaan kiukkukohtauksia kaupoissa yms. Äläkä oleta, ettei olisi tempperamenttisia lapsia, toinen on kyllä riehunut kiitettävästi kotioloissa murkkuna.

Vanhoista tuttipulloista saa ihastuttavan persoonallisia jouluvaloja, kun laittaa niihin valosarjan kiinni.

Aikaa on tasan yhtä paljon joka aamu karjuin sitten pää punaisena tai otan rennosti ja luen lehteä sohvalla. Huomasin että aamutoimet sai tehtyä nopeammin kun otti rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin, että kaurapuuro on maailman parasta liimaa. Kantsii pyyhkiä nopeasti pois ettei ehdi kuivua. :)

Tämä. Oon jo 30 vuotta kehitellyt ihmesuihketta pöydän ja syöttötuolin suojaksi. Nyt testaajina toimii lapsenlapset ja suihke paranee vuosi vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista tuttipulloista saa ihastuttavan persoonallisia jouluvaloja, kun laittaa niihin valosarjan kiinni.

Juu ja vaippaa voi käyttää suihkumyssynä, siinä vahvistuu myös niskalihakset.

On vain vauva-ajasta kokemusta, mutta vauvavuodelta ajatuksia:

-Meidän perhe on meidän perhe. Sukulaiset, mummot, tädit ym. ovat ihana rikkaus elämässä, mutta eivät osa ydinperhettämme ja heitä ei täydy huomioida kaikessa. 

-Vauvan kanssa vuorovaikuttamisen ei täydy olla työtä

-Vauvalla on isäkin

-Jos ei heti keksi miksi vauva itkee, ja välillä tulkitsee väärinkin, niin se on ihan ymmerrättävää eikä riko lasta

-On tilanteita, jolloin vauvan tarpeisiin ei voi heti vastata. Esimerkiksi vaunulenkillä talvipakkasella tai autossa moottoritiellä. Tästä ei kannata syyllistyä.

-Kaikilla on huonoja päiviä, jolloin elämä tuntuu ikävältä ja lapsi hankalata. Jopa niille superäideillä.

-Vanhemman todellakin täytyy olla vain riittävän hyvä. Täydellisyyteen pyrkivä äiti kuormittaa koko perhe-elämän, eikä olekaan enää niin hyvä asia vauvalle

kannattaako niitä lapsia tehdä jos arki ei pysy hallussa

Hyvä huomio tuo varusteiden hankkiminen ajoissa. Itse tilasin taaperon syys- ja talvitamineet verkkokaupan kesäalesta: pari klikkausta ja paketin nouto, homma hoidettu ja eniten aikaa meni värin valitsemiseen. Vuodenajat vaihtuvat jotakuinkin tasaisesti ja lapsen kasvu on suunnilleen ennustettavissa, joten vaatteita kannattaa hamstrata alen loppurysäys -myynneistä jo valmiiksi kaappiin.

Sekin vielä, ettei kaikkiin lastentapahtumiin tarvitse osallistua, tai ylipäätään mennä sen isoimman hypen kautta. Lapset arvostavat aikuisen antamaa aikaa ja yhdessä tekemistä.

Lapsi haluaa kokeilla asioita itse. Luota lapsen kykyihin tai anna edes mahdollisuus osoittaa se.

Ennen ajattelin "ei, sinä vain kaadut/sotket/satutat itsesi". Aikaa meni vahtimiseen, välttelemiseen, varomiseen ja kieltämiseen. Kun tajusin että lapsi ei saa tuolla menetelmällä ollenkaan itseluottamusta (olihan lapsuudenkodissani ollut paljon samaa), päätin antaa siimaa ja testata lapsen oman harkintakyvyn tasoa ja kypsyyttä, niin yllätyin. Yllätyn joka kerta. Kyllä lapsi osaa! Minulla on tosi järkevä taapero! Vanhemman tehtävä on olla lapsen turvaverkko, ei pehmustettu huone. Lapsen pärjäämisen opettelu alkaa jo taaperoiässä.

Säännölliset rutiinit lapsille jo aivan pienestä. Meillä vauvat nukahtivat lounaan jälkeen jo siinä vaiheessa kuin puin heitä kärryihin nukkumaan. Iltanukutuksesta tiesi, että kun pääsi "iltatoimiputken" päähän, että homma sujuu. 

Turhien tekemisten karsiminen arkipäivästä. Alushousuja, sukkia ja lakanoita ei tarvitse silittää. Pieni epäjärjestys ei ole asia, mistä kannattaa polttaa pelihousunsa.

Arjen menemisten suunnittelu. Isä ja äiti laittaa kerran viikossa kalenterit vierekkäin ja suunnittelee, kumpi vie ja tuo hoitoon/kerhoon/kouluun minäkin päivänä. On joutuisampaa lähteä töistä vartti aikaisemmin ja käydä matkalla kaupassa kuin lähteä sinne hoitopäivän jälkeen kolmen lapsen kera.

Vierailija kirjoitti:

No oivalsin että pitää tehdä mitä pitää tehdä, niin pääsee kaikkein helpoimmalla. Jos yrittää oikoa, niin tulee vaikeaa.

TÄ-MÄ! Siis jos ajatteli ottaa löysemmin ja siivota harvemmin, oli sitten aivan jumalaton työ siivouspäivänä. Tämä nyt vain yksi niistä tuhansista jutuista.

Kun lapsesi toimii väärin (kiukkuaa, sotkee, tappelee sisarusten kanssa, on tottelematon), sinun ei tarvitse suuttua. Sen sijaan vain - vaikka sadannen kerran - ohjaat lastasi: estät, selität tai panet jäähylle.

Tämä säästi omaa energiaani aivan valtavasti.

Kaikki vaiheet ovat ohimeneviä, vaikka kestoa ei voikaan tietää. Koliikki, yöheräily, kova uhma, lasten kantaminen portaissa jne loppuu joskus.