Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ilman parisuhdetta?
30.08.2016 |
Yritän selittää lyhyesti. Istuttiin joku aika sitten kahdestaan iltaa, minä ja hyvä miespuolinen ystäväni. Siinä pienessä pöhnässä tuli mentyä sellaisillekin alueille, mistä ei yleensä puhuta. Kävi ilmi, että molemmat haluttaisiin lapsi mutta ei (enää) parisuhdetta. Mies heitti lähinnä vitsinä, että meidän pitäisi varmaan hankkia lapsi yhdessä. Ohitin jutun siinä vaiheessa, mutta olen nyt huomannut miettiväni sitä ihan vakavissani. Ja mitä enemmän mietin, sitä paremmalta ajatus tuntuu. Että jos me kaksi lasta haluavaa tekisimme sellaisen yhdessä. Ajattelisin niin, että voitaisiin asua mahdollisimman lähekkäin, tai ehkä jopa jossain paritalossa tai vastaavassa, niin että lapsi voisi olla molempien luona mahdollisimman vapaasti.
Mitä ajatuksia? Mikä voi mennä pieleen? Ja kehtaanko edes ehdottaa tätä ystävälleni?
Kommentit (5)
Hyvä ajatus. Älkää rakastuko, pitäkää omat suhteilut omana tietona jos niitä tulee. Sopikaa selvästi miten hanskaatte eri tilanteet esim. synnytys, huoltajuus ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi siis ravaisi kahden kodin välillä pienestä pitäen? Epäilen, että mies ei todella ole sitoutunut koko ideaan.
Miettikää etukäteen, onko teillä suunnilleen samat kasvatusperiaatteet, ettei tule turhia riitoja. Ei varmaan ole haitaksi kirjata tärkeimpiä asioita paperille, vaikka mitään virallisia sopimuksia ei tekisikään.
No hieno idea. Ainut mikä siinä mättää, on se että siihen teidän väliinne juoksemaan syntyy ihan oikea, pieni ihminen. Ja vaikea kuvitella, ettei kumpikaan ihastu enää... Niin siinä sitä on sitten soppaa. Tarvitaan tosi paljon fiksuutta ja epäitsekkyyttä ettei lapsi kärsisi. Ja kuitenkin ne uudet ihmissuhteet voivat mullistaa tosi paljon. Kun teillä ei ole mitään suhdetta edes takana, teidän yhteiset sopimuksenne saattavat silloin olla aika heppoisia. Varsinkin miehen on helppo unohtaa koko juttu. Ja voin kertoa että lapsen saaminen on sen verran rankka juttu, että äkkiä sitä on aika paljon vailla kaikenlaista apua ja tukea siltä toiselta osapuolelta. ja kun sitä parisuhdetta ei ole, hän ei ole ehkä ollenkaan valmis SUN tukemiseen. Ja sitten näitä äitejä on nähty jotka katkeroituvat kun mies tykkäkin vain lapsesta, ei ollenkaan hänestä itsestään. Ja sitten alkaa riitely ja katkeruus. Ja kaiken keskellä on se pieni lapsi joka siihen on hankittu omaksi huviksi. Mä näen tuollaisessa kuviossa niiin paljon asioita jotka voivat helposti mennä pieleen. Myös ystävyytenne tulee tuhoutumaan todennäköisesti. Vanhemmuus kuormittaa ihan eri tavalla kuin ystävyys. Ja ne vaatimukset, ne pettymykset, ne katkeruudet. Ne nyt ainakin. Ja siihen päälle sitten mies joka löytääkin sen oikean, perustaa perheen ja se ystävyyslapsi siellä sitten yrittää mukana pyöriä
up