Kumpi on parempi asuinpaikka lapselle, maaseutu vai kaupunki?

Maalla asuvilla lapsilla on tutkitusti vähemmän astmaa tai allergioita.

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä maailman suurimmista kaupungeista, kaksi lasta. Erittäin hyvä kasvuympäristö, mutta niin on myös maaseutukin (itse kasvoin maaseudulla). Maaseutu ja kaupunki ovat täysin erilaisia paikkoja kasvaa, mutta molemmat ovat erinomaisia.

Miksi et voi sanoa kaupungin nimeä? Olisi varmasti ollut lyhempääkin kirjoittaa nimi, kuin "yhdessä maailman suurimmista kaupungeista.".

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa, varsinkaan suurkaupungissa tuskin kasvaa luontoihmisiä, joten kaupungissa kasvanut ei osaa edes kaivata aarnimetsiä. Sen sijaan kaupungissa kasvanut voi ahdistua syvästikin maalla, jossa ei ole yhtään mitään hänen silmissään. Ei kannata siis arvottaa kumpaakaan ympäristöä pelkän oman kasvualustansa perusteella.

Minä asun noin 6 miljoonan asukkaan kaupungissa, alle 10 km keskustasta. Metsä ympärillämme on kuin viidakko, villieläimiä näemme päivittäin, ja luonto on hyvin lähellä. Itse en voisi asua ihan täysin maalla, mutta pikkukaupungissa (alle 200 000 asukasta) kyllä. Mutta kaupunkia ei kannata tuomita omien luulojensa perusteella.

Massasta poikkeavien, niin lasten, nuorten, kuin aikuistenkin on helpompi asua kaupungissa kuin maalla.

Asutaan maalla. Kaupunkiin=keskustaan, kouluun, kerhoihin, kirjastoon, kauppoihin, leikkipuistoihin, uimahalliin, harrastuksiin ym ym n. 10km matkaa, eli siis kaikki käytännössä yhtä lailla saavutettavissa kuin keskustassa asuvilla. Isompaan kaupunkiin n. 50km.

Omassa pikkukaupungissa laajat harrastusmahdollisuudet, joita käytetään useasti viikossa, en oikein keksi mitä täällä ei voisi harrastaa. Kilpailutasolla ehkä alkaa tippua jotain pois ja varmaan jotain erikoisempia harrastusryhmiä ei löydy, mutta kaikki perusjutut on.

Yksi yläkoulu, yksi lukio, useita alakouluja. Jos oma lukio ei miellytä, isommassa kaupungissa on jo valinnanvaraa. Julkisilla sinne pääsee useasti päivässä, sekä bussilla että junalla.

Meillä on iso ja turvallinen piha missä leikkiä ja temmeltää ja leikkikavereita kävely/pyöräily matkan päässä. Täällä voi tehdä samoja juttuja kuin kaupungissa, ehkä jopa enemmän ja vapaammin. Ulkona ei tarvitse varoa liikennettä eikä pelätä vieraita aikuisia... Eikä tarvitse varoa olevansa häiriöksi naapureille.

Meillä on mahdollisuus kasvattaa omaa ruokaa, kalastaa ja pitää kotieläimiä. Lapset pääsee seuraamaan läheltä kylän maanviljelijöiden ja karjankasvattajien työtä. Minusta arvokasta ja harvinaista nähdä nykypäivänä mistä ja miten ruoka tulee pöytään. Metsäluonto on lähellä ja marjojen ja sienien keruu ja säilöntä loppukesän ja syksyn perinteisiä töitä.

Lapset kaipaa kaupungista erityisesti uimahallia ja leikkipuistoja. Kahviloissa käyntikin on tosi kova juttu. Muuten meillä on täällä maalla kaikki ja enemmänkin, mitä toivoa saattaa. Voisinpa väittää, että tämä on ihanteellisin tapa lasten kasvaa.

Nooh, kumpihan tämä mahtaisi olla... Keskikokoisen kaupungin laitamilla, paikallisliikenteen bussi kulkee vierestä ja pyöräteitä pitkin pääsee keskustaan. Lähikoulu on keskikokoinen. Mutta, omenat, mustikat, puolukat ja metsämansikat saadaan omalta tontilta tai aidan takaa ja metsäkauriita näkyy ruokailutilan ikkunasta ajoittain... Maaseutua vai kaupunkia, määrittelykysymys!

Kaupunki

Eihän tuohon voi vastata! Sekä kaupunki että maaseutu voivat olla huonoja tai hyviä kasvuympäristöjä. Itse olen asunut kaupungissa lapsena ja nuorena, mutta omat lapseni kasvavat maalla. Täällä ainakin on hyvä kasvaa - luontoa riittää, harrastusmahdollisuuksia on (ei rajattomasti, mutta kuitenkin monenlaista) ja koulu on todella edistyksellinen ja innovatiivinen. Huonona puolena on se, että kavereille on matkaa, eikä iltaisin ja viikonloppuisin pääse liikkumaan omin neuvoin minnekään, koska julkista liiknnettä ei ole eikä lapsia voi laittaa pilkkopimeässä kulkemaan. Kaupungissakin oli oikein hyvä kasvaa, vaikka en siellä itse haluakaan enää asua.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan maalla. Kaupunkiin=keskustaan, kouluun, kerhoihin, kirjastoon, kauppoihin, leikkipuistoihin, uimahalliin, harrastuksiin ym ym n. 10km matkaa, eli siis kaikki käytännössä yhtä lailla saavutettavissa kuin keskustassa asuvilla. Isompaan kaupunkiin n. 50km.

Omassa pikkukaupungissa laajat harrastusmahdollisuudet, joita käytetään useasti viikossa, en oikein keksi mitä täällä ei voisi harrastaa. Kilpailutasolla ehkä alkaa tippua jotain pois ja varmaan jotain erikoisempia harrastusryhmiä ei löydy, mutta kaikki perusjutut on.

Yksi yläkoulu, yksi lukio, useita alakouluja. Jos oma lukio ei miellytä, isommassa kaupungissa on jo valinnanvaraa. Julkisilla sinne pääsee useasti päivässä, sekä bussilla että junalla.

Meillä on iso ja turvallinen piha missä leikkiä ja temmeltää ja leikkikavereita kävely/pyöräily matkan päässä. Täällä voi tehdä samoja juttuja kuin kaupungissa, ehkä jopa enemmän ja vapaammin. Ulkona ei tarvitse varoa liikennettä eikä pelätä vieraita aikuisia... Eikä tarvitse varoa olevansa häiriöksi naapureille.

Meillä on mahdollisuus kasvattaa omaa ruokaa, kalastaa ja pitää kotieläimiä. Lapset pääsee seuraamaan läheltä kylän maanviljelijöiden ja karjankasvattajien työtä. Minusta arvokasta ja harvinaista nähdä nykypäivänä mistä ja miten ruoka tulee pöytään. Metsäluonto on lähellä ja marjojen ja sienien keruu ja säilöntä loppukesän ja syksyn perinteisiä töitä.

Lapset kaipaa kaupungista erityisesti uimahallia ja leikkipuistoja. Kahviloissa käyntikin on tosi kova juttu. Muuten meillä on täällä maalla kaikki ja enemmänkin, mitä toivoa saattaa. Voisinpa väittää, että tämä on ihanteellisin tapa lasten kasvaa.

Kuinka usein teidän kodin läheltä menee bussi keskustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuden kaupungissa ja esiteinistä aikuiseksi maaseudulla. Maaseudulla oli ihan helvettiä ja olen vieläkin vanhemmilleni katkera muutosta

Tuossa ei taida olla kyse siitä että maaseutu olisi paska paikka lapselle, vaan enemmänkin siitä että jouduit muutenkin vaikeassa iässä muuttamaan täysin erilaiseen ympäristöön.

Kyllä se oli paska paikka. Mihinkään ei voinut lähteä, kun ei ollut julkista liikennettä, ei edes kauppaan. Ei voinut harrastaa mitää mieluista. Opetus oli perseestä ja vähän väliä oli jotain sijaisen sijaista, joka ei itsekään osannut asioita. Muita lapsia ei koulu kiinnostanut tippaakaan ja se näkyi myös suhtautumisessa muhun. Kaiken kaikkiaan paska reissu, mutta onneksi pääsin pois

Tästä tulikin mieleeni. Miksiköhän niin moni lahjakkuus (urheilu, musiikki ym.) on kasvanut maalla? Väestön alueelliseen jakautumiseen nähden maaseudulla kasvaa suhteellisesti moninkertainen määrä lahjakkuuksia esim. pääkaupunkiseutuun tai muihin suurempiin kaupunkeihin verrattuna. Onko sr sitten niin, että siellä maalla on niin kamalaa ja tylsää asua, että ihminen alkaa tehdä sitä mistä tykkää ja keskittyy siihen. Ja tulee siinä hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa kohtaa enemmän erilaisuutta ja oppii tulemaan toimeen ympäristössä, jossa lapsen tuleva työpaikka sijaitsee. Lisäksi monipuolisemmin erilaista tekemistä tarjolla ja valinnanmahdollisuuksia opiskelujen suhteen, ei tarvitse 15 v muuttaa kotoa pois.

Olen kyllä täysin erimieltä! Nykymaailmassa jopa maalaiskunnissa/ maalaiskapungeissa kohtaa hyvin paljon erilaisuutta: ulkomaalaistaustaisia ja ihan kantasuomalaisiakin erilaisista taustoista tai ihan vain fyysisesti poikkeavia (lyhytkasvuisia, pyörätuolilla kulkevia, kehitysvammaisia).

Ja tuohon haluaisin tarkennusta, että mitä tuo "monipuolisemmin erilaista tekemistä" on? Tai mitä kuvittelet, että maalla lapset tekee? Ei mitään, kun ei ole... niin mitä ei ole? Meidän lapset jopa skeittaa täällä täysin lahdella, missä lehmät ammuu laitumella ja vastaan tulee useamman traktori kuin henkilöauto.

Lukioon asti täällä pärjää, mutta tuo on totta, että ammatilliseen koulutukseen vaihtoehdot ovat suppeat, mutta on taas täysin normaalia, että opiskeluiässä viimeistään napanuoraa venytetään ja lähdetään hakemaan koulutusta ja työtä kauempaa.

Pikkupaikkakunnalla elämisessä on myös puolensa. Se opettaa kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä toisin kuin elämä kaupungissa. Pienellä paikkakunnalla tunnet kaikki. Tunnet sen napahenkilön siinä kuin pahimman rapajuopon. Ja se rapajuoppokin voi olla luokkakaverisi isä, joka tervehtii. Jotenkin se laajentaa kuitenkin näkemystä siihen, että maailma on heterogeeninen. Muutettuani isoon kaupunkiin, olen lukkiutunut keskiluokkaiseen lähiöön, seurustelen vain kaltaisteni kanssa ja käyn töissä samanlaisten ihmisten seurassa. En tunne ketään pamppua, jos en tunne ketään päihdeongelmaistakaan. Tässä on helppo tavallaan muuttua kauhean kapeakatseiseksi.

Ei mitään väliä kunhan lapsille opetetaan mistä ruoka tulee. Konkreettisesti. Kana munii suolesta, lehmä lypsää, jauhot on viljasta ja perunaa ei nosteta maasta valmiiksi pestynä ja pakattuna kilon pussiin.

Maaseutu ehdottomasti. Maaseudulla lapsista kasvaa tasapanoisia, reippaita, oma-aloitteisia, toimeliaita, työntekoa arvostavia, toisia ihmisiä, eläimiä, asioita ja omaisuutta arvostavia ja kunnioittavia ihmisiä.

Eikä opi maaseudulla kaupungin pahoille tavoille, kuten moporallin pyörittämiseen keskiyön aikaan toisia ihmisiä häiritsevästi, ei haksahda vetämään alkoholia alaikäisenä, eikä ala käyttämään huumeita, niin kuin kaupungissa nuoret käyttävät.

Pieni maaseutukaupunki, kouluun 3 km pyörällä pyöräteitä pitkin.

Kauppaan 2 km, kirjastoon 3 km. Uimahalliin 5 km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan maalla. Kaupunkiin=keskustaan, kouluun, kerhoihin, kirjastoon, kauppoihin, leikkipuistoihin, uimahalliin, harrastuksiin ym ym n. 10km matkaa, eli siis kaikki käytännössä yhtä lailla saavutettavissa kuin keskustassa asuvilla. Isompaan kaupunkiin n. 50km.

Omassa pikkukaupungissa laajat harrastusmahdollisuudet, joita käytetään useasti viikossa, en oikein keksi mitä täällä ei voisi harrastaa. Kilpailutasolla ehkä alkaa tippua jotain pois ja varmaan jotain erikoisempia harrastusryhmiä ei löydy, mutta kaikki perusjutut on.

Yksi yläkoulu, yksi lukio, useita alakouluja. Jos oma lukio ei miellytä, isommassa kaupungissa on jo valinnanvaraa. Julkisilla sinne pääsee useasti päivässä, sekä bussilla että junalla.

Meillä on iso ja turvallinen piha missä leikkiä ja temmeltää ja leikkikavereita kävely/pyöräily matkan päässä. Täällä voi tehdä samoja juttuja kuin kaupungissa, ehkä jopa enemmän ja vapaammin. Ulkona ei tarvitse varoa liikennettä eikä pelätä vieraita aikuisia... Eikä tarvitse varoa olevansa häiriöksi naapureille.

Meillä on mahdollisuus kasvattaa omaa ruokaa, kalastaa ja pitää kotieläimiä. Lapset pääsee seuraamaan läheltä kylän maanviljelijöiden ja karjankasvattajien työtä. Minusta arvokasta ja harvinaista nähdä nykypäivänä mistä ja miten ruoka tulee pöytään. Metsäluonto on lähellä ja marjojen ja sienien keruu ja säilöntä loppukesän ja syksyn perinteisiä töitä.

Lapset kaipaa kaupungista erityisesti uimahallia ja leikkipuistoja. Kahviloissa käyntikin on tosi kova juttu. Muuten meillä on täällä maalla kaikki ja enemmänkin, mitä toivoa saattaa. Voisinpa väittää, että tämä on ihanteellisin tapa lasten kasvaa.

Kuinka usein teidän kodin läheltä menee bussi keskustaan?

Enpä ole ottanut selvää kun ei ole ollut tarvetta. Autolla kuljetaan lasten kanssa keskustaan, kestää noin 15 min, työmatkoja välillä pyörälläkin. Koulukuljetukset menee aamulla ja iltapäivällä. Käsittääkseni muitakin vuoroja kulkee päivän aikana, maantien laitaan 1km, missä bussipysäkki. Miksi kysyt?

Kaupungissa lapset kuolee todennäköisemmin lapsuusiän syöpiin, koska ilmansaasteet lisäävät esim. leukemiariskin kymmenkertaiseksi maaseutuun verrattuna. Henkisesti taas kaupungissa on helpompi hengittää.

Asuin lapsuuteni maatilalla, sit 10: sta eteenpäin pikkukaupungissa josta muuton Helsinkiin opiskelemaan. Pikkukaupunki oli ihan kiva paikka kasvaa, maaseudulla oli yksinäistä. Nyt asumme kivassa lähiössä, jossa naapurit tuntee toisensa. Lapsi haluaisi muuttaa maalle, mutta kylään tai pikkukaupungin liepeille.

Olen itse asunut maalla lapsuuteni enkä viihtynyt. Nyt asutaan kaupungissa ja lapseni takia mietin monesti että, pitäisikö muuttaa maalle. Hänellä on niin paljon energiaa, viihtyy maata tonkimassa, tykkää kulkea metsässä ja poluilla. Persoonakysymys tämä varmasti on. Mutta olisinko minä ja sitä kautta sitten lapsi onnellinen kun murjottaisin jossa "jumalan selän takana"? Olen niin laiska että mulle harrastukset, ja menot pitää olla lähellä että jaksan niihin lähteä. Jaksaisinko sitten ajella harrastuksien ja kauppareissujen takia kymmeniä kilometrejä, tuskin vaan murjottaisin kotona. Minulle ei töitä edes mistään muualta kuin ihan kaupungista edes löydy, mies nyt voisi tehdä kotoakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan maalla. Kaupunkiin=keskustaan, kouluun, kerhoihin, kirjastoon, kauppoihin, leikkipuistoihin, uimahalliin, harrastuksiin ym ym n. 10km matkaa, eli siis kaikki käytännössä yhtä lailla saavutettavissa kuin keskustassa asuvilla. Isompaan kaupunkiin n. 50km.

Omassa pikkukaupungissa laajat harrastusmahdollisuudet, joita käytetään useasti viikossa, en oikein keksi mitä täällä ei voisi harrastaa. Kilpailutasolla ehkä alkaa tippua jotain pois ja varmaan jotain erikoisempia harrastusryhmiä ei löydy, mutta kaikki perusjutut on.

Yksi yläkoulu, yksi lukio, useita alakouluja. Jos oma lukio ei miellytä, isommassa kaupungissa on jo valinnanvaraa. Julkisilla sinne pääsee useasti päivässä, sekä bussilla että junalla.

Meillä on iso ja turvallinen piha missä leikkiä ja temmeltää ja leikkikavereita kävely/pyöräily matkan päässä. Täällä voi tehdä samoja juttuja kuin kaupungissa, ehkä jopa enemmän ja vapaammin. Ulkona ei tarvitse varoa liikennettä eikä pelätä vieraita aikuisia... Eikä tarvitse varoa olevansa häiriöksi naapureille.

Meillä on mahdollisuus kasvattaa omaa ruokaa, kalastaa ja pitää kotieläimiä. Lapset pääsee seuraamaan läheltä kylän maanviljelijöiden ja karjankasvattajien työtä. Minusta arvokasta ja harvinaista nähdä nykypäivänä mistä ja miten ruoka tulee pöytään. Metsäluonto on lähellä ja marjojen ja sienien keruu ja säilöntä loppukesän ja syksyn perinteisiä töitä.

Lapset kaipaa kaupungista erityisesti uimahallia ja leikkipuistoja. Kahviloissa käyntikin on tosi kova juttu. Muuten meillä on täällä maalla kaikki ja enemmänkin, mitä toivoa saattaa. Voisinpa väittää, että tämä on ihanteellisin tapa lasten kasvaa.

Kuinka usein teidän kodin läheltä menee bussi keskustaan?

Enpä ole ottanut selvää kun ei ole ollut tarvetta. Autolla kuljetaan lasten kanssa keskustaan, kestää noin 15 min, työmatkoja välillä pyörälläkin. Koulukuljetukset menee aamulla ja iltapäivällä. Käsittääkseni muitakin vuoroja kulkee päivän aikana, maantien laitaan 1km, missä bussipysäkki. Miksi kysyt?

Koska väitit, että palvelut ovat yhtä lailla saavutettavissa kuin keskustassa asuvilla. Itse voin lähteä tältä istumalla käymään lähikaupassa ja olen vartin päästä takaisin kotona. Pystyykö maalla asuva nuori tekemään niin kohtuullisessa ajassa?