Lue keskustelun säännöt.
Abortoisitko Down-sikiön, jos...
29.08.2016 |
...sekä NIPT-testi että lapsivesipunktio osoittavat Downin syndroomaa, mutta niskaturvotusta ei ole eikä rakenneultrassakaan löydy mitään hälyttävää, kuten vakavia sydän- tai muita rakennevikoja?
Kommentit (64)
Tämä ketju osoittaa sangen julmasti, millaista suhtautuminen vammaisiin ihmisiin yhteiskunnassamme on. Kakaroita ollaan valmiita tost vaan abortoimaan, koska siitä on tullut teiniperseiden ja mistään vastuuta kantamattomien ehkäisykeino. Kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä, kuka tänne saa ja kuka ei syntyä.
Vammaisen ihmisen elämä on aivan yhtä arvokas kuin meidän jokaisen terveen. He myöskin ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine puutteineen, kaikkine vammoineen.
Hävetkää täällä down-lapsen oikopäätä abortoivat!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ei ole mitään takuuta, että yhteiskunta ottaisi down-lapsen hoitoonsa hänen tultuaan täysikäiseksi, vaan hoito- ja elatusvastuu voi jatkua hautaan asti ja sen jälkeen siirtyä down-aikuisen sisaruksille. Tämä on liian suuri taakka sekä minulle että jo olemassaoleville lapsilleni.
Kannattaisi nähdä pidemmälle kuin sen ehkä (jos ei tule suuria leikkauksia) aurinkoisen down-vauvavaiheen.
Oman kokemukseni pohjalta Suomessa ei suositella raskauden keskeytystä sikiön vamman vuoksi, vaikka tilanne olisi ihan toivoton (lapsi ei olisi ollut elinkykyinen kohdun ulkopuolella) vaan vanhemmat pakotetaan tekemään itsenäinen päätös kylmien faktojen perusteella. Jälkikäteen saatetaan sitten todeta, että tilanne oli todella toivoton ja keskeytys ainoa järkevä vaihtoehto.
Täytyy myöntää että todennäköisesti abortoisin. Minulla ei ole mitään downeja vastaan ja on olemassa myös paljon vaikeampia vammoja kuin että lapsella olisi down, mutta tunnustan omat realiteettini.
Minulla oli tarpeeksi rankkaa jo yhden lapsen kanssa. Odotan pienellä pelolla miten tulen joskus jaksamaan mahdollisesti kahden terveenkin lapsen kanssa, puhumattakaan että toisella olisi jo valmiiksi kehityshäiriö. Toki elämässä voi tapahtua muitakin kriisejä ja down voi tulla myös yllättäen, joten siksi en myöskään tieten tahtoen saattaisi maailmaan down-lasta. Resurssini ovat rajalliset.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa sangen julmasti, millaista suhtautuminen vammaisiin ihmisiin yhteiskunnassamme on. Kakaroita ollaan valmiita tost vaan abortoimaan, koska siitä on tullut teiniperseiden ja mistään vastuuta kantamattomien ehkäisykeino. Kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä, kuka tänne saa ja kuka ei syntyä.
Vammaisen ihmisen elämä on aivan yhtä arvokas kuin meidän jokaisen terveen. He myöskin ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine puutteineen, kaikkine vammoineen.
Hävetkää täällä down-lapsen oikopäätä abortoivat!!!
Miksi häpeäisin mielipidettäni? Meillä oli miehen kanssa alusta asti selvää, että jos sikiössä on jotain vialla, niin teemme abortin. Onneksi siihen ei jouduttu. Tuttavilla on erityislapsia, eikä todellakaan haluta samanlaiseen tilanteeseen. Tekeekö se minusta pahan ihmisen, että haluan antaa lapsilleni alusta asti parhaan mahdollisen elämän? Mielestäni tietoisesti vammaisen lapsen tekevä on todella julma lastaan kohtaan. Lasten hankkiminen on aina itsekästä, vammaisen lapsen megaitsekästä.
Vammaisen sikiön abortointi ei ole laskettavissa ehkäisykeinoksi, noilla viikoilla sitä ei edes enää ihan helposti saa.
Jos vielä yhden lapsen haluaisin, pitäisin hänet. Elämä ei ole valintamyymälä, eikä down ole kauhein kuviteltavissa oleva vamma. En ole pätkääkään uskonnollinen, mutta näissä päätöksissä ollaan mielestäni ihmisyyden syvimmissä vesissä, ensin päättämässä lapsen yrittämisestä ja sen jälkeen päättämässä oman lapsen elinkelpoisuudesta.
Kaksi lasta, ikää jo 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortoisin, ja suoraan sanottuna puhtaasti itsekkäistä syistä. Minulla ei ole mitään ko. sairastavia kohtaan, tapaamani Down-lapset ovat olleet iloisimpia lapsosia ketä olen koskaan tavannut. Mutta veikkaan että oma psyykkeeni ei kestäisi koko elämän kestävää hoitamista ja sydämmeni särkyisi jos tietäisin lapseni kokevan jatkuvasti kiusaamista yms tämän vuoksi..
E kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa sangen julmasti, millaista suhtautuminen vammaisiin ihmisiin yhteiskunnassamme on. Kakaroita ollaan valmiita tost vaan abortoimaan, koska siitä on tullut teiniperseiden ja mistään vastuuta kantamattomien ehkäisykeino. Kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä, kuka tänne saa ja kuka ei syntyä.
Vammaisen ihmisen elämä on aivan yhtä arvokas kuin meidän jokaisen terveen. He myöskin ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine puutteineen, kaikkine vammoineen.
Hävetkää täällä down-lapsen oikopäätä abortoivat!!!Miksi häpeäisin mielipidettäni? Meillä oli miehen kanssa alusta asti selvää, että jos sikiössä on jotain vialla, niin teemme abortin. Onneksi siihen ei jouduttu. Tuttavilla on erityislapsia, eikä todellakaan haluta samanlaiseen tilanteeseen. Tekeekö se minusta pahan ihmisen, että haluan antaa lapsilleni alusta asti parhaan mahdollisen elämän? Mielestäni tietoisesti vammaisen lapsen tekevä on todella julma lastaan kohtaan. Lasten hankkiminen on aina itsekästä, vammaisen lapsen megaitsekästä.
Vammaisen sikiön abortointi ei ole laskettavissa ehkäisykeinoksi, noilla viikoilla sitä ei edes enää ihan helposti saa.
Se miten julmaa vammaisen ihmisen elämä on
riippuu sinun kaltaisista henkilöistä. Tottakai se on julmaa jos osoitetaan vammaiselle ettei hän olisi saanut syntyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä yhtään tiedä pystyisinkö. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että abortoisin, mutta kun tulin raskaaksi ja mietiskelin tätä asiaa ennen rakenneultraa niin enpä enää osannut sanoa mitä tekisin. Onneksi kuitenkin kaikki oli vauvalla hyvin.
Vierailija kirjoitti:
E kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa sangen julmasti, millaista suhtautuminen vammaisiin ihmisiin yhteiskunnassamme on. Kakaroita ollaan valmiita tost vaan abortoimaan, koska siitä on tullut teiniperseiden ja mistään vastuuta kantamattomien ehkäisykeino. Kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä, kuka tänne saa ja kuka ei syntyä.
Vammaisen ihmisen elämä on aivan yhtä arvokas kuin meidän jokaisen terveen. He myöskin ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine puutteineen, kaikkine vammoineen.
Hävetkää täällä down-lapsen oikopäätä abortoivat!!!Miksi häpeäisin mielipidettäni? Meillä oli miehen kanssa alusta asti selvää, että jos sikiössä on jotain vialla, niin teemme abortin. Onneksi siihen ei jouduttu. Tuttavilla on erityislapsia, eikä todellakaan haluta samanlaiseen tilanteeseen. Tekeekö se minusta pahan ihmisen, että haluan antaa lapsilleni alusta asti parhaan mahdollisen elämän? Mielestäni tietoisesti vammaisen lapsen tekevä on todella julma lastaan kohtaan. Lasten hankkiminen on aina itsekästä, vammaisen lapsen megaitsekästä.
Vammaisen sikiön abortointi ei ole laskettavissa ehkäisykeinoksi, noilla viikoilla sitä ei edes enää ihan helposti saa.
Se miten julmaa vammaisen ihmisen elämä on
riippuu sinun kaltaisista henkilöistä. Tottakai se on julmaa jos osoitetaan vammaiselle ettei hän olisi saanut syntyä
Sille abortoidulle sikiölle ei tule traumaa tapahtuneesta, itselle jää varmasti särö sieluun. Mutta siitä huolimatta tekisin abortin, jos vammaista/sairasta lasta odottaisin. Itseni, koko perheeni ja sikiön parhaaksi (minun näkemykseni asiasta).
En käy potkimassa vammaisia, huutele vammaisille tai muutenkaan käyttäydy sopimattomasti. Voin olla tökerö ja/tai vaivaantunut vammaisten seurassa, koska minulla on vähän kokemusta vammaisista, lisäksi olen kovin ujo ja sulkeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin abortin, vaikka se ei hyvältä tuntuisikaan. Olen nähnyt läheltä pari tapausta, mitä vammaisen lapsen syntymä tekee perheelle ja varsinkin äidille. En usko että minulla olisi voimia selviytyä henkisesti tietäen että mahdollisesti joutuisin huolehtimaan vammaisesta lapsestani hautaan saakka. Lapsi taas ansaitsee parhaimman mahdollisen hoidon ja on väärin lasta kohtaan jos hän ei sitä saa.
Mä abortoisin minkä vaan sikiön, joka olisi kaikista varotoimista huolimatta pesiytynyt kroppaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa sangen julmasti, millaista suhtautuminen vammaisiin ihmisiin yhteiskunnassamme on. Kakaroita ollaan valmiita tost vaan abortoimaan, koska siitä on tullut teiniperseiden ja mistään vastuuta kantamattomien ehkäisykeino. Kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä, kuka tänne saa ja kuka ei syntyä.
Vammaisen ihmisen elämä on aivan yhtä arvokas kuin meidän jokaisen terveen. He myöskin ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine puutteineen, kaikkine vammoineen.
Hävetkää täällä down-lapsen oikopäätä abortoivat!!!
Tolla periaatteellas et varmaan ehkäise ollenkaan.
Kyllä abortoisin. Kaksi positiivista tutkimustulosta kyllä riittäisi vakuuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
E kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa sangen julmasti, millaista suhtautuminen vammaisiin ihmisiin yhteiskunnassamme on. Kakaroita ollaan valmiita tost vaan abortoimaan, koska siitä on tullut teiniperseiden ja mistään vastuuta kantamattomien ehkäisykeino. Kellään ihmisellä ei ole oikeutta päättää siitä, kuka tänne saa ja kuka ei syntyä.
Vammaisen ihmisen elämä on aivan yhtä arvokas kuin meidän jokaisen terveen. He myöskin ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine puutteineen, kaikkine vammoineen.
Hävetkää täällä down-lapsen oikopäätä abortoivat!!!Miksi häpeäisin mielipidettäni? Meillä oli miehen kanssa alusta asti selvää, että jos sikiössä on jotain vialla, niin teemme abortin. Onneksi siihen ei jouduttu. Tuttavilla on erityislapsia, eikä todellakaan haluta samanlaiseen tilanteeseen. Tekeekö se minusta pahan ihmisen, että haluan antaa lapsilleni alusta asti parhaan mahdollisen elämän? Mielestäni tietoisesti vammaisen lapsen tekevä on todella julma lastaan kohtaan. Lasten hankkiminen on aina itsekästä, vammaisen lapsen megaitsekästä.
Vammaisen sikiön abortointi ei ole laskettavissa ehkäisykeinoksi, noilla viikoilla sitä ei edes enää ihan helposti saa.
Se miten julmaa vammaisen ihmisen elämä on
riippuu sinun kaltaisista henkilöistä. Tottakai se on julmaa jos osoitetaan vammaiselle ettei hän olisi saanut syntyä
Jos kaikki olisivat vammaisia kohtaan kuin minä, niin heillä olisi asiat paremmin kuin nyt. En silti synnyttä vammaista lasta, jos vain voin siltä kohtalolta välttyä. Jokainen tavallaan.
Tuttavani piti down-lapsen, tiesi vammasta jo raskausaikana. Nykyään pitää itseään Äiti Teresana kyseisen päätöksen vuoksi. Tuomitsee ehdottomasti ne, jotka _omalla kohdallaan_ tekisivät toisin. Jaksaa myös avautua pitkään ja hartaasti, jos joku hänen lapselleen haluamansa joogalentoreiki-kuntoutus ei onnistu, kun yhteiskunta ei sitä maksa. Lapsi on kyllä iloinen ja suloinen, ikää 4 ja isoja sydänleikkauksia takana 1 / ikävuosi.
Abortoisin, en ees miettisi. Olen tuossa asiassa ehkä kylmä ja julma, mutta en ikinä suostuisi itse hoitamaan vammasta lasta. Ja olen aina ihmetellyt näitä,joiden mukaan on tyyliin joku "valittu" kun saa vammaisen lapsen. Ei siitä kukaan voi tosissaan mielissään olla.
Vierailija kirjoitti:
Abortoisin, en ees miettisi. Olen tuossa asiassa ehkä kylmä ja julma, mutta en ikinä suostuisi itse hoitamaan vammasta lasta. Ja olen aina ihmetellyt näitä,joiden mukaan on tyyliin joku "valittu" kun saa vammaisen lapsen. Ei siitä kukaan voi tosissaan mielissään olla.
Mä luulen että tuo ajatus on lähtenyt lohduttamaan itseä vaikeassa tilanteessa. Vastaava kuin joku "rumat ne vaatteilla koreilee", kun on ollut tosi kurjaa, eikä itsellä ole ollut varaa uusiin vaatteisiin, kun ehkä pieni kateus on ollut koin syömässä puserossa pahan mielen kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortoisin, en ees miettisi. Olen tuossa asiassa ehkä kylmä ja julma, mutta en ikinä suostuisi itse hoitamaan vammasta lasta. Ja olen aina ihmetellyt näitä,joiden mukaan on tyyliin joku "valittu" kun saa vammaisen lapsen. Ei siitä kukaan voi tosissaan mielissään olla.
Mä luulen että tuo ajatus on lähtenyt lohduttamaan itseä vaikeassa tilanteessa. Vastaava kuin joku "rumat ne vaatteilla koreilee", kun on ollut tosi kurjaa, eikä itsellä ole ollut varaa uusiin vaatteisiin, kun ehkä pieni kateus on ollut koin syömässä puserossa pahan mielen kaverina.
Niin, varmaan jokainen rakentaa elämänkaarensa mahdollisimman ehjäksi niistä tarpeista, joita käytettävissä on. Onhan sekin aika nurinkurista, että aborttia kutsutaan jaloksi ja epäitsekkääksi teoksi, edes tietämättä, millainen olisi se elämä, jolta sikiö pelastetaan.
Joo. En ole, enkä varmaan koskaan tule olemaan henkisesti valmis kasvattamaan vammaista lasta.
Sitä voi jeesustella miten päin vain, mutta kukaan ei lähtökohtaisesti haluaisi vammaista lasta. Down ei ole vammana erityisen vaikea, mutta kyllä se kuitenkin sulkee elämässä tiettyjä ovia. Ylimääräinen koromosomi ei ole mikään siunaus, vaan virhe lisääntymisprosessissa. Tietenkin sitten jos sen down-lapsen saa, defenssit pukkaavat päälle jotta asian kanssa jaksaa elää ja aletaan selittää ihanuudesta ja erityisyydestä. Joskus noustaan jopa ylemmälle pyhyyden tasolle. Ei kiitos.
Tarvitset(te) apua. Onko sinulla tukirinkiä, ihan ystävistä/omaisista mutta myös ammatti-ihmisistä?
Älä alistu miehen manipulointiin. Ajattele omaa ja lastesi parasta, henkisesti väkivaltainen murrosikäisen tasolle jäänyt mies ei sitä ole.