Jos synnytys yöllä-dilemma!
Voi kun on erilaisia ajatuksia ja stressin aiheita tässä toisessa raskaudessa, kun on esikoislapsikin olemassa. Edelleen meinaan mietin kovasti sitä, että mitä jos lähtö sairaalaan tulee yöllä. Tyttömme nukahtaa vain minun kanssani ja nukkuu yöt heräämättä, mutta jos sattuu yöllä heräämään, niin haluaa vain minut. Yöheräämiset ovat harvinaisia, mutta mietin tätä kaiken varalta.
Olen siis ajatellut hänen parastaan ja miettinyt niin, että jos lähtö tulee yöllä, niin miehen olisi jäätävä kotiin tyttömme kanssa, kun isovanhemmat ei asu lähellä, eivätkä muutkaan yhtä läheiset. Mutta miehestäni tämä ajatus on epäreilu, eikä hän suostu siihen, sillä haluaa olla synnytyksessä mukana. Vaadinko liikaa? En todella tiedä. Tiedän vain, että en halua olla synnyttämässä pahoilla mielin tyttäreni takia, miettien, kuinka kurjaa hänellä kotona on ikävissään keskellä yötä :( Kun hän ei tosiaan kelpuuta isiäkään nukuttajaksi, niin saati sitten jotain muuta ulkopuolista, huudoksihan se koko yö menisi. (Siis jos heräisi keskellä yötä) En todella halua häntä jättää sellaiseen tilanteeseen.
Päiväksi minä uskon saavani erään tutun tädin hoitajaksi, jos lähtö tulisikin silloin. Se olisi ihan ok, tuo yö-juttu minua nyt vaan stressaa ja paljon. Olen tosi herkkä siis tällaisissa asioissa, en ollenkaan haluaisi tytöllemme mitään mielipahaa, vaan haluaisin mahdollisimman kivan ja mukavan alun tälle hänen uudelle elämälleen isosiskona, onhan se seikka itsessäänkin tosi mullistava ja iso juttu hänelle, saati sitten, että jätettäisiin kotiin ilman vanhempiaan huutamaan yhdeksi yöksi. Vaikkei siitä yhdestä kerrasta traumoja varmaan jäisikään, mutta silti, tosi pahalta ajatukselta tuntuu.
Mieheni sanoi, että hänen kompromissinsa on se, että lähtee yöllä tyttö mukana kanssani sairaalaan ja koittaa saada tytön jollekin sairaalan työntekijälle hoitoon synnytyksen ajaksi ja että tyttö nukkuisi siellä jossain käytävällä. (Hmm) Mutta enpä usko, että onnistuisi, onhan henkilökunnalla kamala kiire muutenkin, hoitajapulat ja kaikki, ja yhtälailla tyttö olisi sitten harmissaan siellä uppo-oudon ihmisen kanssa keskellä yötä, ei nukkuisi kyllä. Ei kyllä nukkuisi taatusti sairaalassa muutenkaan edes isinsä kanssa sen jälkeen, kun hänet olisi sinne ensin roudattu.
Antakaahan jotain neuvoja, ajatuksia tms avukseni. Rv33 on nyt ja olisi pikkuhiljaa oltava joku sovittu suunnitelma, että miten toimia. Toivon tietty hartaasti synnytystä päivällä, mutta hemmetti, kun sitä ei voi tietää :) Mutta miten muut ratkaisevat tämän asian silloin, kun kertakaikkiaan ei ole NIIN tuttuja ja läheisiä ihmisiä esikoista hoitamassa h-hetkellä? Onko monella siinä tapauksessa mies jäämässä kotiin vai mitä? (Jos, mitä miehenne ovat tästä mieltä?)
Seiskaseiska rv33+2
Kommentit (21)
Kakkosen syntyessä anoppi ja appi asuivat 300m päässä ,joten anoppi tuli meille yöllä esikoisen nukkuessa kun lähtö sairaan tuli eteen. Rv:t oli 41+6 joten enää ei oikein päässyt "yllättämään". Aamulla appi tuli jatkamaan kotimiehenä kun anoppi meni töihin, ja mieskin kotiutui sitten yöllä tapahtuneen syntymän jälkeen ja ehti vielä töihinkin!
Nyt ollaan muutettu ja isovanhemmat asuu lähimmillään 60km päässä :/ Joten aika sumpliminen onkin että ketähän tänne pyydetään, synnytykset kun on alkaneet minulla aina yöllä. Pitää varma joku naapurin eläkeläistädeistä houkutella yrittää vahtiin. Nyt myös kaikki isovanhemmat ovat työelämässä eikä kaikilla ole edes ajokorttia. Lapset ovat 4 ja 2v. Onneksi aikaa on vielä tammikuulle pähkäillä järjestelyjä.
eikkuli r v 12+6
Tilanne on se, että äitini on edelleen tulossa meille päivystämään ainakin 1 viikoksi. Toivottavasti pidempääkin pystyisi olemaan. Kaiken varalta kysyin nyt tältä tutulta vanhalta tädiltä, että voisiko hän olla esikoisen kanssa, jos h-hetki tuleekin sellaisena aikana, että äitini ei ole paikalla. Ja vielä tarkistin, että sopisiko se vaikka olisi yökin ja hän lupautui. Sanoi, että saa tulla koputtelemaan, jos kerran hätä on. Mukava siis tietää!
en osaa olla kovin kummoisesti hyödyksi - muuta kuin tuon nukuttamisen hoitajan vaihtamisen osalta. Meillä on nyt (rv 39+2) jo useamman viikon ajan mies hoitanut tyttären nukuttamisen, ihan järjestään. Ollaan yhdessä iltatoimissa rauhallisesti siihen saakka, kun mies vie tytön nukkumaan, silloin minä vilkutan hänelle ja suukotan, sanon hyvät yöt. Oli muutamia iltoja ensin, että äitiä kyseltiin kovasti ja protestoitiin vähän pitemmälläkin itkulla. Mutta rauhallisen ja kärsivällisen isän kanssa tyttö rauhoittui pian ja nyt tuntuu jo tilanne tasaantuneen aivan normaaliksi: isä on se nukuttaja. Meillä käytäntö aloitettiin sen tähden, että useilla vauvoilla "imemismaraton" sijoittuu juuri tuohon iltauutisten aikaan, jolloin tytön nukahtaminen on menossa.
Yöllä ("sivuvaunu"-petissä nukkuva) tyttömme saa vuorotellen viereensä äidin ja isän. Hän on välillä aika levoton nukkuja, joten yölepoa jaetaan tällä tavalla tasaisemmin molemmille vanhemmille. Kumpikin tuntuu kelpaavan melkein yhtä hyvin. Viime yönä esimerkiksi tyttö puoliksi havahtuessaan kysyi heti isää, ja rauhoittui heti kun näki tämän tulleen myös nukkumaan.
Laitoksellahan saattaa joutua olemaan hyvin pari päivää vauvan kanssa, joten yöunien rauhoittamiseksi sinä aikana miehen olisi vaan jotenkin kelvattava tytölle. Vai onko teillä ehkä perhehuone tiedossa sairaalasta? Silloinhan on erilainen tilanne tietysti.
Tuntematon nukuttaja tai yötyynnyttelijä (mahdollisena synnytysyönä siis) tuskin on mikään mukava juttu pienen mielestä. Siitä ei mihinkään pääse, ja se on minullakin yksi pieni ahdistuksen aihe. Tosin siinä tilanteessa se luultavasti uppoaa muun ähinän ja tohinan alle.
Mutta ymmärrän oikein hyvin pähkäilysi, aivan samanlaisia ajatuksia on tullut mieleen (isosiskoksi tuleminen on muutenkin aika "pommi" ja niin edelleen...)
Perhehuoneeseen ollaan menossa, ellei mitään kummallista odotuksen aikana tule (siis komplikaatioita tms) Joten siellä saisi sitten tyttökin nukkua. Hmm, jos nukkuisi sellaisessa paikassa ylipäätään.. Mutta se olisi sen ajan murhe.
Kyse oli tosiaan tässä enemmänkin juuri siitä mahdollisesta synnytysyöstä, kun isä haluaa olla synnytyksessä mukana, eikä jäädä kotiin tytön kanssa. Ei minua niin paljoa ahdista se ajatus, että tyttö herää yöllä ja onkin vain isä kotona takaisin nukuttamassa, tokihan isä on tosi läheinen tytölle myös. Vaikka varmasti protestoisi silloinkin. Mutta se, että paikalla tosiaan olisi joku aivan muu, kuin äiti tai isä :( Ajatus tuntuu ihan mahdottomalta.
Kuinka ymmärtää puhetta? Siis jos on jo esim. +2,5v niin silloinhan voitte puhua tilanteestä etukäteen. Ja paikalla oleva hoitaja voi sitten selittää saman asian lapselle ja näin saada hänet rauhoittumaan. Sen jälkeenhän (mun mielestä) on ihan sama nukkuuko vai kukkuuko lapsi loppuyön kun ymmärtää, missä äiti ja isi on. Seuraavana päivinä voi sitten isän kanssa nukkua univelkaa pois :-)
Mun mielestä miehen pitäis päästä mukaan synnytykseen jos haluaa ja onhan se syntyvän lapsenkin "oikeus". Miehesi varmaankin oli paikalla esikoisen syntyessä.
Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että kun perheessä on kaksi lasta niin he joutuvat välillä kokemaan "mielipahaa" halusit sitä tai et. Sinä kun ei voi revetä samaan paikkaan samalla sekunnilla, kokemusta on... Toki vanhempi on paikalla mutta yhtä ahdistavalta se tuntuu lapsesta (ja äidistä).
Toivottavasti synnytys sujuu kaikilta osin hyvin!
Piqu
Tytär on ihan pian 3v. eli ymmärtää kyllä puhetta. Itse asiassa mies ottikin hänen kanssaan asian puheeksi tänään, että jos vauva haluaa tulla masusta ulos yöllä, niin mitäs jos tämä tuttu täti tulisi tyttömme seuraksi silloin. (Vaikka en edes tiedä, että suostuisiko tämä täti siihen, enkä meinaa kehdata edes kysyä) Tyttö siihen, että haluaa mukaan sairaalaan jne, ei tykännyt ajatuksesta. Toki tästä asiasta voisi jutella enemmän ja totuttaa hänet ajatukseen. Selvästi jäi asiaa miettimään, koska tuo tapahtui päivällä ja tyttö puhui siitä vielä iltapalalla.
Tuo on ihan totta, että ei se maailmaa kaada, jos jää yksi yö huonoille unille ja tulee univelkaa, en minä siitä stressaakaan, tuli nyt sekin mainittua silti :) Stressin aihe on siis se suuri mielipaha.
Mieheni oli paikalla tytön syntyessä ja ymmärrän toki hänen kantansa. En minä hänen oikeuksiaan haluaisi riistää, tämä nyt vaan tuntuu tosiaan niin dilemma-tilanteelta.
Ymmärrän myös sen, että tottakai mielipahaa tulee tytölle eteen koettavaksi vauvan tultua. Mutta johonkin hetkelliseen mielipahaan verrattuna minusta on tosi suuri mielipaha se, että lapsi herää keskellä yötä ei-niin-läheisen-ihmisen seurassa ja huutaa koko yön. Se ei taas tunnu reilulta häntä kohtaan ja minua surettaisi se tosi paljon.
Voihan olla, että JOS tyttö herää yöllä niin silloin hoitotäti voisi soittaa isälle sairaalaan ja isä tulisi tyttöä lohduttamaan. Jos heräämisiä on harvoin niin voihan olla että isä saa olla koko ajan sairaalassa ihan rauhassa sinun kanssasi.
Ei se lapsi siitä säry jos joutuu itkemään yöllä kauemmin. Ymmärtää kuitenkin jo että missä vanhemmat ovat jne... Turvallisen aikuisen kanssa rauhoittuu varmasti aikanaan. Voisi tehdä ihan hyvää tytön olla sen tulevan hoitajan kanssa jo etukäteen kahdestaan. Tositilanteessa olisi sitten tutumpi ja turvallisempi olo lapsella.
Kaukana sairaala on siinä mielessä, kun ei ole autoa. Autolla ajaa n. 20min muistaakseni, yleisillä menee 1h yhteen suuntaan. Eli taxikyydillä toki pääsee suht nopsaa.
Tyttö on ollut pari kertaa tämän tädin kanssa päiväaikaan ilman meitä vanhempia ja muuten näkevät tosi usein yleensä minun seurassani. On kyllä ok hänen kanssaan, mutta yöllä asianlaita olisi varmasti tosi eri.
Pääsääntöisesti tosiaan tyttö nukkuu yöt heräämättä, joten sen "riskin" voisi ottaa, että hipsisimme sairaalaan kahdestaan ja jättäisimme tytön nukkumaan hoitajan kanssa. Sitten herättyään tytön voisi kuskata sairaalaan myös.
Sekin vaan tosiaan, että tämä lähellä asuva täti on jo iäkäs mummo... En tosiaan kehtaisi edes pyytää yöhoitajaksi, vaikka todennäköisesti hän saisi nukuttua ihan hyvän yön meidän kotona. Mutta muut tutut ovatkin sitten suurimmaksi osaksi työssäkäyviä jne, joita ei oikein voi pyytää.
Olkaahan kiitollisia te, joilla on mummit ja papat jne tosi lähellä ja heidän on mahdollista tulla esikoisia hoitamaan! :) Tämä on tosi tylsää...
Hei!
Olen Pigun kanssa pääosin samaa mieltä.
Lisäksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos et päästä miestäsi synnytykseen vaan vaadit jäämän nukkuvan tyttären luo (joka ei välttämättä edes herää) niin vaadit liikaa. Monelle miehelle alkaa suhteen rakentaminen oman lapsen kanssa juuri siitä synnytyksestä. Oma mieheni ei hyväksyisi missään tapauksessa ehdotusta, että joutuisi jäämään pois synnytyksestä, hän ei suostuisi edes keskustelemaan siitä.
Myös minä suosittelen nukuttajan vaihtamista normaalioloissa isään (äiti vaikka kävelyllä niin, että saavat kahdestaan hoitaa ihan koko nukkumisrutiinin), tällöin lapsi tottuu siihen, että vieressä voi olla joku muukin nukuttaja. Tästä saattaisi syntyä tärkeä iltarutiini tytölle, kun äiti saattaa nukkumaan käydessä olla vaikkapa juuri imettämässä vauvaa.
Lisäksi mielestäni teidän pitäisi ottaa tytön kanssa ennemminkin sellainen lähestymistapa, jossa kerrotte keskustellen, että jos synnytys tapahtuu yöllä on ensimmäisen yön hänen seurassaan tuttu hoitotäti. Nyt hänellä on vielä aikaa hyväksyä asia ja valmistautua siihen. Voitte käydä vaikka joka päivä läpi sitä, miten asiat menevät siinä tapauksessa jos uusi vauva syntyy yöllä, tällöin asia ei tule yllätyksenä. Jos annatte tytöllenne mahdollisuuden valita, että haluaako hän luokseen oman vanhempansa vai hoitotädin valitsee hän tottakai omat vanhemmat, siksi tämän ei pidä olla valintakysymys tytölle, joka on vielä aivan liian nuori kantamaan yksin vastuun koko perhettä koskevassa asiassa.
Jos tyttö sattuisi heräämään yöllä, niin miksi hänet pitäisi nukuttaa uudelleen? Synnytysyöstähän voisi tehdä hänelle siinä tapauksessa seikkailun, miksei vaikka paistettaisi lettuja, odotellessa tietoa sisaruksen syntymästä. Unirytmihän teillä luultavasti menee jokatapauksessa sekaisin, kun olette vieraassa paikassa sairaalan perhehuoneessa ja kotona vauva itkee myös öisin, mihin tyttönne luultavasti ainakin joskus herää. Pointtini on siis se, ettei synnytysyöstä tarvitse tehdä kamalaa pakkonukkumista vaan siitä voi tehdä mukavan seikkailun poissa vanhempien luota! Tuon ikäinen tyttö selviää kyllä yhdestä yöstä mainiosti, saattaa nukkua jopa tyytyväisenä koko yön. Tilanne saattaa jopa olla vaikeampi äidille kuin tytölle ;)
Vaikka äiti kovasti toivoisi, ettei oma lapsi joutuisi kokemaan pettymyksiä, niin lapsi joutuu joka tapauksessa elämässään pettymyksiin törmäämään. Osan siitä kuinka hyvin hän elämässä selviää määrittää se miten hän oppii käsittelemään pettymyksiä jo nuorena, sitä taitoa kun ei voi opetella vasta aikuisena.
Toivotan ihanaa synnytykokemusta koko perheelle! Ja vielä, tottakai kehtaat kysyä hoitajaa, monesti he vain ilahtuvat, kun tuntevat itsensä tärkeäksi, jokin ihana palkkio vielä päälle niin hoitajakin on tyytyväinen!
Nyt on minulle valjennut ainakin se, että mies pääsee toki synnytykseen mukaan. Pikkuisen alkaa tämä asia hahmottumaan, pitää sulatella sitä ja tehdä suunnitelma. Lisää ajatuksia kuulen kuitenkin edelleenkin, kaikki ne auttavat minua :)
Ymmärrän kyllä huolesi jossain määrin, mutta olen kuitenkin hieman huvittunut. Miten ihmeessä voit kuvitella säästäväsi lastasi mielipahalta? Ja mitä ihmettä varten edes ajattelet sen olevan hyväksi? Jokaisen täytyy oppia sietämään mielipahaa tässä maailmassa. Jos sen joutuu kohtaamaan vasta vanhempana, voi ahdistus olla valtava. Jos turvallisuus säilyy, jokaisen lapsen kyky kestää mielipahaa on vain hyväksi. Kolmevuotiaalle kannattaisi ehkä opettaa muitakin tapoja kuin vain yksi, niin lapsi oppisi joustavammaksi muuttuvissa tilanteissa eikä ehkä vaatisi aina samojen rutiinien orjallista noudattamista.
Onneksi sulla on todennäköisesti vielä aikaa ennen synnytystä muuttaa käytäntöjä. Ja lisäksi uskon, että synnytyksessä voit jopa unohtaa kotona olevan tyttösi hetkeksi, jos tiedät, että hänestä huolehditaan hyvin, vaikka oletkin poissa.
Toivottavasti et koe tätä vastausta loukkaavana, mutta teki vain mieleni sanoa, että lapsellekaan ei ole hyväksi, jos häntä kohtaan ollan ylisuojelevia.
Minuakin tämä sen verran hämmentää tämä ajatuksen lähtökohta, että on pakko kirjoitella omia ajatuksiani, jos vaikka se avulla saisit tämän huolesi oiekaan mittakaavaan.
Lapsesi on tottakai teille tällä hetkellä se ainokainen ja ehkä vähän vauvakin. Olette voineet monta asiaa mennä hänen ehdoillaan ja parasta ajatellen. Hän on kuitenkin jo todella iso, ymmärtää kun selitetään ja osaa tuoda omiakin mietteitään julki. Se, hyväksyykö hän protestoimatta muutoksia, on ihan eri asia, mutta minusta on aina luonnollista, että lapsi protestoi "palvelun laadun heikkenemistä", kunnes sopeutuu. Yksi tällainen asia on tuo iltanukutus. Miten taivaan tähden aiot olla hänelle joka ilta vauvankin synnyttyä läsnä juuri kuten hän haluaa? Toki sitä voi yrittää, mutta jos vauva iltatankkaa ja esikoinen mustasukkasuuksissaan rääkyy huomiotasi, niin tuskin on järkevää isän olla toimettomana ja sinun haljeta kahtia, ettei kellään tulisi paha mieli.
Nyt kun vielä laskettuun aikaan on jonkun matkaa, niin miettikää tämän nukutusasian lisäksi muut päivän systeemit läpi, joissa olisi poisoppimista. Kun ne käydään läpi ennen vauvan tuloa, lapsi ei laita niitä vauvan syyksi vaan ehtii tottua uuteen marssijärjestykseen.
Vielä tuohon synnytysajankohtaan. Oma kakkoseni kun syntyi niin esikoinen oli 1v2kk vanha. Ei hän tajunnut vauvan tulosta mitään, en voinut selitellä, että jos äiti ja isi yöllä katoaa niin ollaan sitten airaalassa jnejne. Piti vaan luotaa. Tottakai mietin sen sata kertaa, miten kaikki tapahtuu h-hetkellä, mutta eniten ahdisti juuri se, etten voinut oikeastaan millä lailla valmistaa esikoista meidän poissaoloon. Joten tästäkin näkövinkkelistä teillä on aivan loistava lähtökohta, lapsenne jo tajuaa ja muistaa. Kolmosemme tullessa maailmaan lähdimmekin matkaan keskellä yötä ja esikoisemme 2v10kk sekä kakkosemme 1v8kk jäivät tänne toisten hoiviin. Ja totta tosiaan, molemmilla kerroilla minulla on kyllä ollut ihan muuta mietittävää ja ajantajukin kateissa, kun olen vauvaa pusannut ulos, vaikka etukäteen kuvittelinkin lapsiani herkeämättä miettiväni =) Vasta kun tulos on ollut sylissäni, olen pystynyt ajattelemaan, että mitenköhän kotona onkaan mennyt. Mies on ollut mukana joka kerta tottakai. Hienoa, että saitte tämän asian jo hyvään päätökseen!
Vielä siihen huolten mittakaavaan, niin onneksi tosiaan sinulla (ilmeisesti?) ei ole huolta nyt raskauden suhteen, vauvan voinnin suhteen, synnytystavan tms. kanssa, vaan tosiaan ehdit miettiä tällaista täysin hoidettavissa olevaa asiaa. Kuitenkin voisi hyvin olla kysessää joku sellainenkin asia, johon ei itse voi vaikuttaa.
Neuvonta ja kritiikki tosin laajenee nyt jo sellaisiin asioihin, joista ei ollut ollenkaan kyse aloituksessani. Ettehän te ole tietoisia kaikista asioista, joihin olimmekin jo ajatelleet tehdä muutoksia ennen vauvan tuloa. Yksi on juuri tämä nukutusjuttu, tiedän toki, ettei se näin voi jatkua. Joten pyydän, että palataan sivuraiteilta. Kiitos.
Ja vahan eri nakokulma kuin tahan kysymykseen yleensa, yleensahan tata tuskailevat aidit haluaisivat _itse_ miehen mukaansa synnytykseen (niin minakin ajattelin). :-) Minusta on oikeastaan sympaattista etta ajattelet asiaa ekaksi lapsen kannalta etka niinkaan itseasi. Miehella on minustakin oikeus olla mukana oman lapsensa syntymassa jos han itse niin haluaa ja se voidaan jarjestaa kaytannossa. Totta on myos se etta esikoisen on jossain vaiheessa kakkosen synnyttya kyettava hyvaksymaan etta aiti keskittyy myos vauvaan eika vain haneen. Kuvailemasi kaltainen tilanne on todella tuttu meille ulkosuomalaisille, joilla harvoin on laheisia tai sukua muualla kuin tuhansien kilometrien paassa; usein on viela niin etta KETAAN hoitajaa ei ole tarjolla, ainakaan sellaista jolle voisi lasta _yolla_ vieda, vaan tosiaan vaihtoehdot ovat synnyttaa paivalla lapsen ollessa hoidossa esim. tarhassa tai sitten synnyttaa yksin yolla. Meilla kakkosen synnytys jarjestyi siten onnellisesti etta siskoni asui silla hetkella samassa maassa kuin me ja paasi esikoista hoitamaan, tosin meidan kakkonen syntyi "kohteliaasti" paivalla ja isi paasi esikoista kotiin nukuttamaan (nainkin voi kayda, eli voi olla etta tuskailet turhaan). Minusta onkin siis oikeastaan aika hienoa etta teilla on olemassa tuollainen tati jolle vieminen / hanen tulemisensa teille yolla onnistuisi, ainakin hanen puolestaan, ja jonka lapsi jo tuntee. Eli voisit ehka myos ajatella tata asiaa talla tavalla positiiviselta kannalta, onhan mahdollista etta tama on esikoisesta hiukan outoa ja ehka jarkyttavaakin, mutta ei se sellainen asia ole josta han ei ylitse paasisi.
En tiedä tarkkaan tuon tutun tädin ikää, mutta on hän 70v. täyttänyt. JOS sattuisi koko yö häneltä menemään valvomiseksi, niin en tiedä, että olisiko se sitten mukava juttu hänelle (vaikkei nyt kauhian vanha toki olekaan) ja tämän takia epäröin kysyä häntä yöhoitajaksi.
eli teillä on nyt n. 1½kk aikaa laskettuun päivään. Voisitte tehdä niin, että alatte sanomaan iltaisin, että pian kun vauva syntyy, äiti joutuu iltaisin antamaan vauvalle tissiä, eikä pysty olemaan vieressäsi koko iltaa. Että jos hän olisi reipas isosisko ja alkaisi nukahtamaan joko isin kanssa tai ihan itsekseen.
Kerron esimerkin meiltä. Eli tyttömme oli 3½v kun aloin opettamaan häntä nukahtamaan yksin. Hän lopetti tutinsyönnin 1v8kk iässä, jonka jälkeen halusi, että hänen luonaan ollaan aina niin kauan että nukahtaa. Aluksi meni tuntikin, mutta viimeisen vuoden verran vain muutamia minuutteja. Istuin vain hiljaa toisella puolella huonetta. Meille oli syntymässä kolmas lapsi, rakensimme ja muutimme, joten siirsin sen takia tuota opettelua niin pitkälle. Eihän muutamista minuuteista ollut minulle haittaa. Lisäksi muuton jälkeen tyttö sai oman huoneen, joten pystyi sieltä huutelemaan ilman että pikkusisko heräsi.
Selitin hänelle, että pian syntyy toinen pikkusisko, ja sen takia hänen täytyy opetella nukahtamaan yksin. Lupasin, että jos hän on nukahtanut viitenä iltana hienosti yksin, hän saa haluamansa Baby Born-nuken. Pidimme oven auki ja muualla talossa valoja, jottei ollut pimeässä. Niin hän oppi nukahtamaan yksin, ja ihan heti! Viiden päivän päästä sai Baby Borninsa ja oli siitä hyvin onnellinen. En koe, että varsinaisesti "lahjoin" häntä, vaan opetin, että yksinkin voi nukahtaa ja kun on reipas ja iso tyttö, saa siitä myös kivan kiitoksen, nuken.
Meille tuli isovanhemmat meille 1½ viikkoa ennen laskettua aikaa (ovat eläkkeellä) ja lapset kyllä muutenkin rakastavat heitä, eli ei ollut vaikeuksia saada tottumaan. Sillon ei tarvinnut pelätä minne laitamme lapset. Tämä ei tietysti kaikilta onnistu, mutta voisitte esim. pyytää sitä ajattelemaasi hoitajaa käymään teillä viimeisen 2 viikon ajan vaikka joka-joka toinen päivä. Sillai lapsesi tottuisi häneen. Juttelette vain paljon siitä, että jos vauva syntyy yöllä, isi lähtee äidin kanssa sairaalaan ja tulee sitten heti hakemaan sinut mukaan katsomaan pikkusiskoa/veljeä. Perhehuoneeseen saa varmasti tulla lapsikin jo yöllä? Voitte käydä esim. yhdessä ostamassa jonkun ihanan pehmoeläimen, jonka tyttö voi sitten viedä pikkusisarukselle sairaalaan. Sitten onkin kiva jo odotella, koska pääsee viemään pehmolelun vauvalle :) Jos hän herää yöllä ja olette synnyttämässä, hän voi valvoa hoitajan kanssa jos ei halua nukkua. Yhden yön unettomuus ei haittaa mitään. Voivat sitten yhdessä miettiä kumpi sieltä tulee, syödä vaikka jotain yöpalaa yhdessä ja odotella koska isi soittaa. Sitten hän pääseekin jo vauvaa katsomaan :)
Tsemppiä, hyvin se menee! Nuo on vaikeita asioita. Mekin mietittiin, että ihan äärimmäisessä hädässä mieheni jää kotiin lasten kanssa ja mä menen synnyttämään yksin. Tosi kurjaa olisi ollut, mutta onhan niitä monia tapauksia, ettei isä ole ehtinyt (nopea synnytys) tai päässyt (työmatka tms) mukaan. Itse laittaisin ainakin lapsen edun siinä tapauksessa edelle, eli lapsi voi jäädä turvallisesti kotiin isän kanssa.
Meilläkään ei ole lähellä ketään sukulaisia ja kuopuksen 2 v 4 kk hoito piti jotenkin suunnitella, että isä pääsisi mukaan uuden vauvan synnytykseen. Minusta se on tärkeää sekä isälle että äidille ja voisi ajatella että on reilua myös uudelle vauvalle, että isä on läsnä myös hänen syntymässään eikä vain isosiskon syntymässä. Mitään helppoahan se sumpliminen ei ollut (ja alkoi meilläkin siitä että isä alkoi nukuttaa lapsen kun se ennen oli aina äiti) ja suunnitelmia piti kehitellä useita, niin että jonkun voisi oikeasti ottaa käyttöön. Siltä varalta että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa, suunnitelmina olivat työssä käyvä kaveri jos päivä ja kellonaika olisivat sopivat, tai muussa tapauksessa läheinen ympärivuorokautista hoitoa tarjoava päiväkoti, jonka kanssa sovin että tarpeen tullen voidaan soittaa ja tuoda lapsi sinne. Eihän se mikään mukava ajatus olisi ollut viedä lasta outoon päiväkotiin, mutta ovatpa nuo ainakin koulutettuja hoitajia ja varmaan olisivat osanneet hoitaa tilanteen hyvin. Ajattelin myös, että jos tuntuu ettei välttämättä olisi kamalan kova kiire, niin voisin mennä itse yöllä taksilla (meiltäkin n. 20 min. autolla) sairaalaan ja mies voisi odottaa kotona aamuun ja viedä lapsen vasta sitten hoitoon, ellen sitten soittaisi että tänne ja äkkiä ;) No, vauva ei todellakaan ole syntynyt ennen laskettua aikaa (vieläkin odotellaan, rv 41+1) ja vaikka mieluiten olisin viimeisilläni raskaana kotona ilman vieraita, niin kuopuksen takia kuitenkin kutsuimme tänne yhden isovanhemman (matkaa pari tuhatta kilometriä) kolmeksi viikoksi. Jos synnytys sattuu tapahtumaan yöllä ja jos kuopus sattuu heräämään juuri sinä yönä niin ei voi mitään, mutta tuskin siitä mitään traumaa lapselle jää, onhan siinä kuitenkin tuttu henkilö hänen kanssaan.
Minusta voisit
a) kuitenkin kysyä siltä teidän tutulta tädiltä, että voisiko hänet hälyttää paikalle yölläkin tai ainakin kysyä että kuinka myöhään ja kuinka aikaisin sopii soittaa. Vanhat ihmiset kun monesti heräävät aika aikaisin... Onhan kyse vain yhdestä yöstä ja onhan se tavallaan kunniakin, että kysytte häntä.
b) Tai sitten voisitte ehkä kuitenkin kysyä joltain työssä käyvältä kaveriltanne, koska kuten sanottua kyseessä on vain yksi yö, maksatte tarvittaessa taksin teille ja lupaatte olla kiitollisia lopun elämäänne :)
c) Jos aikataulut menevät liian tarkoiksi niin voitte yhdistellä suunnitelmat "työssä käyvä kaveri" ja "vanha täti joka tulee varhain aamulla".
d) Jos mahdollista, ehkä voitte lapsen takia kestää jotain kauempana asuvaa sukulaista luonanne muutaman viikon niinä kriittisinä aikoina synnytyksen molemmmin puolin, vaikka silloin kieltämättä kaipaisikin sitä omaa rauhaa. On kuitenkin helpompi ettei lasta tarvitse viedä yöllä mihinkään vaan joku on jo teillä.
Mielestäni teidän ei missään nimessä kannata ottaa tytärtänne sairaalaan mukaan - heillä on siellä muuta työtä kuin hoitaa synnyttäjien isompia lapsia, ja luulen, että tyttärellenne voisi olla paljon traumaattisempaa nähdä äiti "kipeänä" ja lähteä kanssanne keskellä yötä sairaalaan kuin että hän jäisi kotiin nukkumaan ja saattaisi EHKÄ herätä keskellä yötä ilman että äiti on paikalla. Todennäköisestihän hän ei edes heräisi keskellä yötä... Se riski on varmaan vain otettava, mutta koittakaa saada joku hoitaja kotiinne niin ettei lasta tarvitse lähteä keskellä yötä siirtelemään.
tilanne oli melko eri kun toinen syntyi, mutta kirjoitan silti pari juttua. Esikoinen olis silloin vain 1v4kk ja yöllä tuli tietenkin lähtö. Neljän aikaan vanhempani tulivat meille (ovat todella tuttuja tytölle) en ollut miettinyt nukutuksen olevan mikään ongelma. Tyttö tietty heräsi siinä lähtöhässäkässä vaikka kuinka hiljaa yritettiin olla. Ei puhettakaan että olisi nukkumaan mennyt kun näki mummon ja papan. Olivat sitten leikkineet seitsemään asti aamulla vaikka mitä ja sitten oli väsy iskenyt. Tosiaan koska on niin erikoistilanne, ei pieni valvominen varmaan kovin pahasta ole. Meillä ei pahaa mieltä tullut ollenkaan kun sai touhuta mitä tahtoi.
Tiip, jolla muutaman viikon kuluttua taas sama tilanne, nyt vaan kaksi lasta jää kotiin.
Ette arvaa, kuinka mukava näitä vinkkejä on lukea. Nyt on jo jotenkin rauhallisempi mieli, kun on vähän ainesta, mistä alkaa suunnitelmaa kasaamaan. Meilläkin on toiset isovanhemmat ulkomailla, ja töissäkäyviä. Omat vanhempani ovat töissäkäyviä myös, voi kun olisikin ihana saada vaikka äitini paikalle lasketun ajan aikoihin viikoksi-pariksi, ja kai sitä anoppiakin sen ajan jaksaisi ;) Yksi tätini (samalta paikkakunnalta, kuin vanhempani, 280km päässä) on työtön, tuli juuri mieleen, mutta eihän se silti tarkoita, että hän olisi halukas meillä asumaan 2vkoa :)
Alkaa tosiaan tuntumaan, että kyllä tämä tästä. Pitänee miettiä myös muita ihmisiä tämän tädin lisäksi, joita voisi kysyä yöhoitajiksi varan vuoksi, jos sellaisen tarve tulee.
Niin eikös se olekin aika yleistä, että yöllä juuri se lähtö tulee? Ehkä siinä on jotain perää, esim. keho lepotilassa tms? :) (Itse olin viimeksi sairaalassa sisässä ennen laskettua aikaa ja synnytys käynnistettiin)
Äitini lupautui ottamaan omaa lomaa töistä ja tulee 280km päästä meille päivystämään sen varalta, että jos lähtö on yöllä. Niin mahtavaa ja ihanaa! Ei suurempaa stressinvapautusta olisi voinut minulle antaa.
Nyt vaan pähkäilen, että minkähän aikavälin hänen kantsii meillä päivystää, ei voi sentään olla ihan koko aikaa rv38-42 :) (Toisessa aloituksessani tiedustelinkin sitä, millä viikolla useimmat vauvat syntyy..) Esikoinen syntyi käynnistettynä rv39+6, joten jos toinen yleensä syntyy vähän esikoista myöhemmin, niin ei ainakaan ennen rv39 kantsi tänne tulla vielä.
Nyt sitten on appivanhemmat lähteneet viikon visiitiltä ja operaatio "Esikoisen totutus nukahtamaan miehen nukuttamana" voi alkaa. Ellei sitten suoraan nukahtamaan opettaminen ihan itse, niin nukahtaisi sitten mumminsakin kanssa toivottavasti...