Jos synnytys yöllä-dilemma!

Voi kun on erilaisia ajatuksia ja stressin aiheita tässä toisessa raskaudessa, kun on esikoislapsikin olemassa. Edelleen meinaan mietin kovasti sitä, että mitä jos lähtö sairaalaan tulee yöllä. Tyttömme nukahtaa vain minun kanssani ja nukkuu yöt heräämättä, mutta jos sattuu yöllä heräämään, niin haluaa vain minut. Yöheräämiset ovat harvinaisia, mutta mietin tätä kaiken varalta.



Olen siis ajatellut hänen parastaan ja miettinyt niin, että jos lähtö tulee yöllä, niin miehen olisi jäätävä kotiin tyttömme kanssa, kun isovanhemmat ei asu lähellä, eivätkä muutkaan yhtä läheiset. Mutta miehestäni tämä ajatus on epäreilu, eikä hän suostu siihen, sillä haluaa olla synnytyksessä mukana. Vaadinko liikaa? En todella tiedä. Tiedän vain, että en halua olla synnyttämässä pahoilla mielin tyttäreni takia, miettien, kuinka kurjaa hänellä kotona on ikävissään keskellä yötä :( Kun hän ei tosiaan kelpuuta isiäkään nukuttajaksi, niin saati sitten jotain muuta ulkopuolista, huudoksihan se koko yö menisi. (Siis jos heräisi keskellä yötä) En todella halua häntä jättää sellaiseen tilanteeseen.



Päiväksi minä uskon saavani erään tutun tädin hoitajaksi, jos lähtö tulisikin silloin. Se olisi ihan ok, tuo yö-juttu minua nyt vaan stressaa ja paljon. Olen tosi herkkä siis tällaisissa asioissa, en ollenkaan haluaisi tytöllemme mitään mielipahaa, vaan haluaisin mahdollisimman kivan ja mukavan alun tälle hänen uudelle elämälleen isosiskona, onhan se seikka itsessäänkin tosi mullistava ja iso juttu hänelle, saati sitten, että jätettäisiin kotiin ilman vanhempiaan huutamaan yhdeksi yöksi. Vaikkei siitä yhdestä kerrasta traumoja varmaan jäisikään, mutta silti, tosi pahalta ajatukselta tuntuu.



Mieheni sanoi, että hänen kompromissinsa on se, että lähtee yöllä tyttö mukana kanssani sairaalaan ja koittaa saada tytön jollekin sairaalan työntekijälle hoitoon synnytyksen ajaksi ja että tyttö nukkuisi siellä jossain käytävällä. (Hmm) Mutta enpä usko, että onnistuisi, onhan henkilökunnalla kamala kiire muutenkin, hoitajapulat ja kaikki, ja yhtälailla tyttö olisi sitten harmissaan siellä uppo-oudon ihmisen kanssa keskellä yötä, ei nukkuisi kyllä. Ei kyllä nukkuisi taatusti sairaalassa muutenkaan edes isinsä kanssa sen jälkeen, kun hänet olisi sinne ensin roudattu.



Antakaahan jotain neuvoja, ajatuksia tms avukseni. Rv33 on nyt ja olisi pikkuhiljaa oltava joku sovittu suunnitelma, että miten toimia. Toivon tietty hartaasti synnytystä päivällä, mutta hemmetti, kun sitä ei voi tietää :) Mutta miten muut ratkaisevat tämän asian silloin, kun kertakaikkiaan ei ole NIIN tuttuja ja läheisiä ihmisiä esikoista hoitamassa h-hetkellä? Onko monella siinä tapauksessa mies jäämässä kotiin vai mitä? (Jos, mitä miehenne ovat tästä mieltä?)



Seiskaseiska rv33+2