Miksi ansiosidannaista vähennetään? Mikä järki?
Työttömät vaan siirtyy eri luukuille, ja byrokratia lisääntyy. Ennemmin saisi opiskella tai tehdä pikkuhommia (harjoittelua tm joka voisi johtaa vakituiseen työpaikkaan) tai kokeilla yrittämistä ansiosidonnaisella. Uskon ennemmin kannustamiseen kuin piiskaamiseen. Uuden ammatin hankkiminen ja opiskelu pitää tehdä mahdolliseksi työttömällekin, jos omalta alalta ei löydy enää Suomesta töitä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät eivät lähde töihin ennen kuin ansiosidonnainen on lopussa paitsi jos palkka on parempi kuin aikaisemmassa työssä. Ansiosidonnaista saa 500 päivää eli liki puolelntoista vuoden ajan. Kauden loppuun nauttiva on pitkäaikaistyötön joka ani harvoin työllistyy oli koulutus ja kokemus mikä tahansa.
Työntekjää on turha syyllistää siitä että hän käyttää ansiosidonnaisen kauden loppuun kun se on hänen oikeutensa. Toisaalta työnantajaa on turha syyllistää että pitkäaikaistyöttömän ohitse menee työssä oleva tai lyhyen aikaa työttömänä ollut. Moni työnantaja ei uskalla ottaa riskiä työelämästä vieraantuneesta kun kustannukset joutuu itse kärsimään jos palkkaa sopimattoman henkilön.
Pitäisi siirtyä tanskalaismalliseen järjestelyyn jossa ansiosidonnaisen kesto on lyhyempi mutta korvaus voi olla suurempi alussa. Jotain työelämän joustoja pitää myös saada lisää että työnantaja pääsee työkyvyttömästä tai työhön sopimattomasta henkilöstä helpommin eroon jos on tarvetta. Monella vuosikymmeniä samoja töitä tehneillä on aivan liian suuret luulot osaamisestaan.
Koeaika.
Pitemmäksi.
Jos ei työhönbuukkaja tajua tunnin keskustelussa, millainen ihminen olisi heille tulossa töihin, hän on väärässä työssä. Ei missään muussakaan työssä ole 4kk:n aikaa korjata virheitään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen pitempään rekrytoinut tietää, että todella on olemassa ihmisryhmä, joka esiintyy vakuuttavasti haastattelussa, ja vielä koeaikanakin kaikki näyttää menevän hienosti. Saikuttelu alkaa koeajan päätyttyä. Näitä ihmisiä todella on. Eihän se ole vaikeaa muutamia kuukausia tsempata, kun tietää, että kohta pääsee taas lepäämään laakereillaan täydellä palkalla, ja se luetaan vielä työssäoloajan veroiseksi. Lomat kertyy ja ansiosidonnainen kertyy. Valitettavasti näitä punkkeja todella työpaikoilla on. Siinä yksi kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Sairastamisesta ei pitäisi ikinä maksaa palkkaa. Kelalta saisi omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa. Sairastamisen ei pitäisi myöskään kerryttää lomia eikä ansiosidonnaista. Sairastamiseen voitaisiin kehittää kokonaan oma systeeminsä, ettei oikeasti monisairaalle tulisi kohtuuttomia seurauksia. Yritysten kilpailukykyä ei pitäisi kuitenkaan sairastamisella nävertää.
Sinä käytät keppihevosenasi pientä joukkoa. Olet siis sitä mieltä, että kollektiivinen rankaisu on oikein, syyttömillekin.
On muuten osoitettu, että Suomen työelämäkulttuuri tuottaa pahoinvointia melko suuressa mittakaavassa. Kauppalehden ja Työterveyslaitoksen laskelmien mukaan työpahoinvoinnin hintalappu on jopa 30 mrd. Vuodessa.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/kauppalehti-tyopahoinvoinnin-hintala…
Olisiko viisaampaa aloittaa tuosta, sen sijaan, että lähdettäisi noihin kollektiivisiin rankaisuihin.
Tämäkin kuvastaa sitä, mistä työpahoinvointi syntyy.
Ja muuten, osa sairauskustannuksista korvataan työnantajalle Kelasta, eli verovaroista nekin. Samoin kuin osa työterveyshuollon kustannuksista. Verovaroista siis nekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakolliset työttömyysvakuutusmaksut ovat yhteisiä varoja. Niistä ei pitäisi ansio-osuutta maksaa. Ansio-osuus tulisi rahoittaa työttömyyskassojen jäsenmaksuilla, ja vain niillä. Mikähän tässä kannassa oli sitten epäselvää, kun pitää lukivaikeuksista houria?
Itse asiassa tämä järjestelmä säästää merkittävästi yhteiskunnan varoja. Kuten jo aiemmin mainitsin, pelkällä peruspäivärahalla oleva joutuu turvautumaan muihin yhteiskunna, eli varovaroilla rahoitettaviin, tukiin, jolloin kokonaistukisumma muodostuukin yllättäen suuremmaksi. Tästä syystä se on aikoinaan perustettukin.
Mikä siinä on noin vaikea ymmärtää? Haluttomuus?
Ei tässä ole kyse siitä, miksi jokin tuki on aikoinaan (täysin eri taloustilanteessa 80-luvulla) perustettu, enkä siitä ole missään vaiheessa keskustellutkaan.
Tässä ketjussa on ollut puhe ansiosidonnaisen "vähentämisestä", ja ihmetelty, missä leikkamisen järki. Joku muu kirjoittaja on jo perustellut, missä se järki on. Tulee säästöä, vaikka ei täysin ansiosidonnaisesta leikatun verran. Asumistuet eivät lisäänny samassa suhteessa, sillä moni asuu jo velattomassa asunnossa. Toimeentulotuki ei lisäänny samassa suhteessa, sillä peruspäiväraha ei ole perusosaa pienempi. Yksinäinen ei-elatusvelvollinen pärjää sillä - kaikki riippuu muista kuluista. Jos toimeentulotuessa hyväksyttäviä menoja on, sitten voi saada toimeentulotukeakin.
Minä en ole kuitenkaan tästä asiasta aiemmin keskustellut. Toistan edelleen, että ansiosidonnaista ei pitäisi kustantaa kaikkien yhteisistä varoista, koska se on epäoikeudenmukaista. Osa näistä maksajista ei itse ole oikeutettu ansiosidonnaiseen. Ansiosidonnaisen ansio-osuuden tulisi kustantaa heidän, jotka valitsevat sitä haluta. Eli vapaaehtoisella kassajäsenydellä. Muuhun ei ole perusteita.
Sinusta ei siis ole oikeudenmukaista, että kaikki saisivat ansiosidonnaista, vaan oikeudenmukaisempaa olisi, että kaikki saisivat vähemmän rahaa?
Miksi muuten luulet, että ansiosidonnaista saavat asuvat velattomissa asunnoissa? Tai ylipäätään, että suurin osa asuisi omistusasunnossa? Mikä logiikka tuossa on?
Itse kun tarkastelen eri alojen työttömyystilastoja, huomaan, että suurinta työttömyys on pienipalkkaisilla aloilla. Eli aloilla, joilla useimmiten on työssäkäynnistä huolimatta jouduttu turvautumaan mm. asumistukiin. Ei niillä palkoilla ole asuntoja ostettu saati maksettu.
http://yle.fi/uutiset/naissa_ammateissa_on_nyt_eniten_tyottomia__katso_…
Kyllä sekin kävisi, että kaikki saisivat ansiosidonnaista. Sehän olisi oikeudenmukaista, mutta ei varmastikaan realistinen vaihtoehto tässä taloustilanteessa. Varmasti tuosta on laskelmia olemassa. Silloin tosin työttömyyskassoja ei enää tarvittaisi siihen, mihin ennen. Mutta ehkä niistä voisi saada ansiosidonnaisen päälle jotain muuta turvaa.
Kyllä osa ansiosidonnaista saavista todellakin asuu velattomissa asunnoissa. Ei se ole mikään luulo, vaan tilastollinen välttämättömyys. Suurimmasta osasta en ole puhunut mitään, vain sinä.
Säästöjä nyt haetaan. Niitä kannattaa hakea ansiosidonnaisesta. Toki vielä oikeudenmukaisempaa olisi leikata isompia eläkkeitä tai ainakin korottaa niiden veroprosentteja lisää.
Jaa, yhtäkkiä kommentissasi moni muuttuikin osaksi. ..
Jos säästöjä haetaan, niin miten olis vaikkapa jos leikattaisiin osa noista 7, 3mrd;n yritystuista.
Ne nimittäin on osoitettu esim. Suomen Yrittäjien taholta sekä haitallisiksi että kilpailua vääristäviksi.
Puolet niistä pois, niin työttömyysturvamenot olisi sillä kuitattu ja kilpailu tervehtyisi. Mutta sehän ei oikeistohallitukselle sovi, heidän mielestään on kunniakkaampaa leikata jo valmiiksi heikko-osaisilta.
Tästä samasta syystä myöskään eläkekatosta ei haluta edes keskustella. Suurimmat eläkkeet ovat jopa yli 50 000 €/kk.
Eikä myöskään haluta tukkia veroparatiisvuotoja, josta arviot menetetyistä verotuloista vaihtelevat aina 13 mrd:iin vuositasolla saakka.
Halutaan vain lisätä kansalaisten välistä kateutta ja eripuraa , mikä palvelee heidän tarkoitusperiään erinomaisesti. Ja lyödä lisää nitä heikoimpia.
Moni ja osa käyvät hyvin toisiaan korvaamaan, ja ovat täysin eri asia kuin "suurin osa", jota yritit suuhuni laittaa.
Kyllä säästöjä voi yritystuistakin hakea. Ei ansiosidonnaisesta leikkaaminen mitenkään poissulje sitä, eikä päinvastoin.
Tuo "heikko-osaiset" on aina käytössä, puhutaan kenestä hyvänsä. Ainakin kun vasemmisto on äänessä, niin milloin kukakin on "kaikkein heikoimmassa asemassa oleva". Joko eläkeläinen, vammainen, työtön tai lapsiperhe. Kaikki ovat aina heikoimmassa asemassa. Kuitenkin osalla näistä voi olla varsin hyväkin taloudellinen tilanne, perittyä omaisuutta tai pääomatuloja.
Ansiosidonnaisella elävät nyt eivät ainakaan ole heikko-osaisimpia, hehän saavat enemmän kuin ne, jotka joutuvat pärjäämään työmarkkinatuella. Kyllä sieltä voi leikata, ainakin tilapäisesti, ja katsoa, mikä on vaikutus. Voihan ansiosidonnaisen aina palauttaa ennalleen, mikäli se on niin siunauksellinen kuin väität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät eivät lähde töihin ennen kuin ansiosidonnainen on lopussa paitsi jos palkka on parempi kuin aikaisemmassa työssä. Ansiosidonnaista saa 500 päivää eli liki puolelntoista vuoden ajan. Kauden loppuun nauttiva on pitkäaikaistyötön joka ani harvoin työllistyy oli koulutus ja kokemus mikä tahansa.
Työntekjää on turha syyllistää siitä että hän käyttää ansiosidonnaisen kauden loppuun kun se on hänen oikeutensa. Toisaalta työnantajaa on turha syyllistää että pitkäaikaistyöttömän ohitse menee työssä oleva tai lyhyen aikaa työttömänä ollut. Moni työnantaja ei uskalla ottaa riskiä työelämästä vieraantuneesta kun kustannukset joutuu itse kärsimään jos palkkaa sopimattoman henkilön.
Pitäisi siirtyä tanskalaismalliseen järjestelyyn jossa ansiosidonnaisen kesto on lyhyempi mutta korvaus voi olla suurempi alussa. Jotain työelämän joustoja pitää myös saada lisää että työnantaja pääsee työkyvyttömästä tai työhön sopimattomasta henkilöstä helpommin eroon jos on tarvetta. Monella vuosikymmeniä samoja töitä tehneillä on aivan liian suuret luulot osaamisestaan.
Koeaika.
Pitemmäksi.
Jos ei työhönbuukkaja tajua tunnin keskustelussa, millainen ihminen olisi heille tulossa töihin, hän on väärässä työssä. Ei missään muussakaan työssä ole 4kk:n aikaa korjata virheitään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen pitempään rekrytoinut tietää, että todella on olemassa ihmisryhmä, joka esiintyy vakuuttavasti haastattelussa, ja vielä koeaikanakin kaikki näyttää menevän hienosti. Saikuttelu alkaa koeajan päätyttyä. Näitä ihmisiä todella on. Eihän se ole vaikeaa muutamia kuukausia tsempata, kun tietää, että kohta pääsee taas lepäämään laakereillaan täydellä palkalla, ja se luetaan vielä työssäoloajan veroiseksi. Lomat kertyy ja ansiosidonnainen kertyy. Valitettavasti näitä punkkeja todella työpaikoilla on. Siinä yksi kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Sairastamisesta ei pitäisi ikinä maksaa palkkaa. Kelalta saisi omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa. Sairastamisen ei pitäisi myöskään kerryttää lomia eikä ansiosidonnaista. Sairastamiseen voitaisiin kehittää kokonaan oma systeeminsä, ettei oikeasti monisairaalle tulisi kohtuuttomia seurauksia. Yritysten kilpailukykyä ei pitäisi kuitenkaan sairastamisella nävertää.
Sinä käytät keppihevosenasi pientä joukkoa. Olet siis sitä mieltä, että kollektiivinen rankaisu on oikein, syyttömillekin.
On muuten osoitettu, että Suomen työelämäkulttuuri tuottaa pahoinvointia melko suuressa mittakaavassa. Kauppalehden ja Työterveyslaitoksen laskelmien mukaan työpahoinvoinnin hintalappu on jopa 30 mrd. Vuodessa.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/kauppalehti-tyopahoinvoinnin-hintala…
Olisiko viisaampaa aloittaa tuosta, sen sijaan, että lähdettäisi noihin kollektiivisiin rankaisuihin.
Tämäkin kuvastaa sitä, mistä työpahoinvointi syntyy.
Ja muuten, osa sairauskustannuksista korvataan työnantajalle Kelasta, eli verovaroista nekin. Samoin kuin osa työterveyshuollon kustannuksista. Verovaroista siis nekin.
Ei tuossa tarkoituksena ole mikään kollektiivinen rangaistus. Vai meinaatko, että jos firman kassakaapista varastetaan rahaa, ja kassakaapin avaimen sijainti on ollut kaikkien tiedossa, niin rehellisiä rangaistaan antamalla avain jatkossa vain yhden vastuuhenkilön haltuun niin etteivät muut enää tiedä, missä se on?
Väärinkäytösten ehkäisy vähentää väärinkäytöksiä. Se ei vähennä, että ei tehdä mitään. Päinvastoin reagoimattomuus antaa viestin, että tämä on ihan ok, ja houkuttelee muita samaan, kun tuo yksikin kerran niin tekee eikä siihen puututa. Kyseessä on välinpitämättömyyden kulttuuri, joka sosialismissa on tyypillistä.
Kyllähän työntekijät voivat perustaa työpaikalle oman sairauskassan, jos ovat sitä mieltä, että haluavat sairastamisesta täyttä palkkaa maksaa. Luulenpa vain, että mieli muutuu, kun joutuu itse jatkuvasti saikuttavan Pirkon saikkujen maksumieheksi.
Työpahoinvointi syntyy huonoista käytännöistä. Juuri niistä, ettei väärinkäytöksiin ja alisuoriutumiseen puututa, eikä hyviä saa palkita, vaan kaikille pitää maksaa aina saman verran, vaikka toinen alisuoriutuisi ja saikuttaisi jatkuvasti. Miksi olla positiivinen ja miksi yrittää, kun saa kuitenkin vain saman verran kuin se sluibakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnaista saavat ovat kuitenkin niitä, jotka ovat jo raataneet työelämässä. Turha leimata heitä miksikään luusereiksi tai työnvieroksujiksi.
Vuoden "raataminen" riittää,että pääsee ansiosidonnaiselle.Turha kiillottaa sadekehäänsä,että olet muka itse tienannut päivärahasi koska valtio maksaa siitäkin ison osan.
Minulla on takana 44 vuoden työura, poislukien 90-luvun laman 3kk työttömyys. Tuosta työurasta olen ollut nettomaksajana 30 vuotta. Nyt minut on YT:illä siivottu kortistoon ja huomioiden ikäni 62v, on hyvin todennäköistä, että en enää tule työllistymään. Sen ansiosidonnaisen päivärahan, mitä nyt saan, olen ihan itse tienannut ja siinä siivellä menee moni muukin.
Että hinkkaa handuus vaan talousnero.
Hah et muuten todellakaan ole tienannut,laskeppas kuule talousnero uudelleen mitä verorahoilla tuotettuja palveluita olet käyttänyt elämäsi aikana.Olet yhtä harhainen kuin muutkin ikäisesi "omat kulut tienanneet" ,maksun puolelle joutuisit jos osaisit laskea .Omien laskelmiesi mukaan olet tietenkin itse maksanut jo omat eläkerahatkin =)
Hah, muuten todellakin olen. Mm. minä olen ollut se veronmaksaja, jonka veroilla niitä palveluja on tuotettu tähän maahan.
Mutta elä sinä talousnero harhoissasi ja jatka vaan handuun hinkkaamista. Siinä lajissa saatat jopa kehittyä.
Sinun kommenttisi alapaukuttajat eivät taida ymmärtää mitään kansantaloudesta. Eivätkä ilmeisesti osaa edes käyttä tuota laskinta, jonka linkkasin. Sen mukaan 80-luvulla syntynyt on tullut maksamaan yhteiskunnalle 25 ikävuoteen mennessä n. 275 000. 50-luvulla syntyneet eivät saaneet yhteiskunnalta muuta kuin ilmaisen kansakoulun, jossain päin Suomea myös neuvolapalvelut lapsina. Siinä kaikki.
Alapaukuttaminen on ilmeisesti helpompaa kuin ajatteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät eivät lähde töihin ennen kuin ansiosidonnainen on lopussa paitsi jos palkka on parempi kuin aikaisemmassa työssä. Ansiosidonnaista saa 500 päivää eli liki puolelntoista vuoden ajan. Kauden loppuun nauttiva on pitkäaikaistyötön joka ani harvoin työllistyy oli koulutus ja kokemus mikä tahansa.
Työntekjää on turha syyllistää siitä että hän käyttää ansiosidonnaisen kauden loppuun kun se on hänen oikeutensa. Toisaalta työnantajaa on turha syyllistää että pitkäaikaistyöttömän ohitse menee työssä oleva tai lyhyen aikaa työttömänä ollut. Moni työnantaja ei uskalla ottaa riskiä työelämästä vieraantuneesta kun kustannukset joutuu itse kärsimään jos palkkaa sopimattoman henkilön.
Pitäisi siirtyä tanskalaismalliseen järjestelyyn jossa ansiosidonnaisen kesto on lyhyempi mutta korvaus voi olla suurempi alussa. Jotain työelämän joustoja pitää myös saada lisää että työnantaja pääsee työkyvyttömästä tai työhön sopimattomasta henkilöstä helpommin eroon jos on tarvetta. Monella vuosikymmeniä samoja töitä tehneillä on aivan liian suuret luulot osaamisestaan.
Koeaika.
Pitemmäksi.
Jos ei työhönbuukkaja tajua tunnin keskustelussa, millainen ihminen olisi heille tulossa töihin, hän on väärässä työssä. Ei missään muussakaan työssä ole 4kk:n aikaa korjata virheitään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen pitempään rekrytoinut tietää, että todella on olemassa ihmisryhmä, joka esiintyy vakuuttavasti haastattelussa, ja vielä koeaikanakin kaikki näyttää menevän hienosti. Saikuttelu alkaa koeajan päätyttyä. Näitä ihmisiä todella on. Eihän se ole vaikeaa muutamia kuukausia tsempata, kun tietää, että kohta pääsee taas lepäämään laakereillaan täydellä palkalla, ja se luetaan vielä työssäoloajan veroiseksi. Lomat kertyy ja ansiosidonnainen kertyy. Valitettavasti näitä punkkeja todella työpaikoilla on. Siinä yksi kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Sairastamisesta ei pitäisi ikinä maksaa palkkaa. Kelalta saisi omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa. Sairastamisen ei pitäisi myöskään kerryttää lomia eikä ansiosidonnaista. Sairastamiseen voitaisiin kehittää kokonaan oma systeeminsä, ettei oikeasti monisairaalle tulisi kohtuuttomia seurauksia. Yritysten kilpailukykyä ei pitäisi kuitenkaan sairastamisella nävertää.
Sinä käytät keppihevosenasi pientä joukkoa. Olet siis sitä mieltä, että kollektiivinen rankaisu on oikein, syyttömillekin.
On muuten osoitettu, että Suomen työelämäkulttuuri tuottaa pahoinvointia melko suuressa mittakaavassa. Kauppalehden ja Työterveyslaitoksen laskelmien mukaan työpahoinvoinnin hintalappu on jopa 30 mrd. Vuodessa.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/kauppalehti-tyopahoinvoinnin-hintala…
Olisiko viisaampaa aloittaa tuosta, sen sijaan, että lähdettäisi noihin kollektiivisiin rankaisuihin.
Tämäkin kuvastaa sitä, mistä työpahoinvointi syntyy.
Ja muuten, osa sairauskustannuksista korvataan työnantajalle Kelasta, eli verovaroista nekin. Samoin kuin osa työterveyshuollon kustannuksista. Verovaroista siis nekin.
Ei tuossa tarkoituksena ole mikään kollektiivinen rangaistus. Vai meinaatko, että jos firman kassakaapista varastetaan rahaa, ja kassakaapin avaimen sijainti on ollut kaikkien tiedossa, niin rehellisiä rangaistaan antamalla avain jatkossa vain yhden vastuuhenkilön haltuun niin etteivät muut enää tiedä, missä se on?
Väärinkäytösten ehkäisy vähentää väärinkäytöksiä. Se ei vähennä, että ei tehdä mitään. Päinvastoin reagoimattomuus antaa viestin, että tämä on ihan ok, ja houkuttelee muita samaan, kun tuo yksikin kerran niin tekee eikä siihen puututa. Kyseessä on välinpitämättömyyden kulttuuri, joka sosialismissa on tyypillistä.
Kyllähän työntekijät voivat perustaa työpaikalle oman sairauskassan, jos ovat sitä mieltä, että haluavat sairastamisesta täyttä palkkaa maksaa. Luulenpa vain, että mieli muutuu, kun joutuu itse jatkuvasti saikuttavan Pirkon saikkujen maksumieheksi.
Työpahoinvointi syntyy huonoista käytännöistä. Juuri niistä, ettei väärinkäytöksiin ja alisuoriutumiseen puututa, eikä hyviä saa palkita, vaan kaikille pitää maksaa aina saman verran, vaikka toinen alisuoriutuisi ja saikuttaisi jatkuvasti. Miksi olla positiivinen ja miksi yrittää, kun saa kuitenkin vain saman verran kuin se sluibakin?
Hyvä ja fiksu työnantaja huomaa ja huomioi hyvän työntekijän. Tyhmä pitää kaikki samalla viivalla.
Siitä saikuttajastakin pääsee eroon, jos hän on huono työntekijä. Muutama varoitus ja irtisanomislappu kouraan, se on siinä.
Sinun mielestäsi työnantajien velvollisuuksia työntekijöitään kohtaa pitäisi siis entisestään vähentää.
Toistuvissa sairaustapauksissa saman henkilän kohdalla on olemassa luotuna prosessi, jolla edetään. Se on laissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät eivät lähde töihin ennen kuin ansiosidonnainen on lopussa paitsi jos palkka on parempi kuin aikaisemmassa työssä. Ansiosidonnaista saa 500 päivää eli liki puolelntoista vuoden ajan. Kauden loppuun nauttiva on pitkäaikaistyötön joka ani harvoin työllistyy oli koulutus ja kokemus mikä tahansa.
Työntekjää on turha syyllistää siitä että hän käyttää ansiosidonnaisen kauden loppuun kun se on hänen oikeutensa. Toisaalta työnantajaa on turha syyllistää että pitkäaikaistyöttömän ohitse menee työssä oleva tai lyhyen aikaa työttömänä ollut. Moni työnantaja ei uskalla ottaa riskiä työelämästä vieraantuneesta kun kustannukset joutuu itse kärsimään jos palkkaa sopimattoman henkilön.
Pitäisi siirtyä tanskalaismalliseen järjestelyyn jossa ansiosidonnaisen kesto on lyhyempi mutta korvaus voi olla suurempi alussa. Jotain työelämän joustoja pitää myös saada lisää että työnantaja pääsee työkyvyttömästä tai työhön sopimattomasta henkilöstä helpommin eroon jos on tarvetta. Monella vuosikymmeniä samoja töitä tehneillä on aivan liian suuret luulot osaamisestaan.
Koeaika.
Pitemmäksi.
Jos ei työhönbuukkaja tajua tunnin keskustelussa, millainen ihminen olisi heille tulossa töihin, hän on väärässä työssä. Ei missään muussakaan työssä ole 4kk:n aikaa korjata virheitään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen pitempään rekrytoinut tietää, että todella on olemassa ihmisryhmä, joka esiintyy vakuuttavasti haastattelussa, ja vielä koeaikanakin kaikki näyttää menevän hienosti. Saikuttelu alkaa koeajan päätyttyä. Näitä ihmisiä todella on. Eihän se ole vaikeaa muutamia kuukausia tsempata, kun tietää, että kohta pääsee taas lepäämään laakereillaan täydellä palkalla, ja se luetaan vielä työssäoloajan veroiseksi. Lomat kertyy ja ansiosidonnainen kertyy. Valitettavasti näitä punkkeja todella työpaikoilla on. Siinä yksi kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Sairastamisesta ei pitäisi ikinä maksaa palkkaa. Kelalta saisi omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa. Sairastamisen ei pitäisi myöskään kerryttää lomia eikä ansiosidonnaista. Sairastamiseen voitaisiin kehittää kokonaan oma systeeminsä, ettei oikeasti monisairaalle tulisi kohtuuttomia seurauksia. Yritysten kilpailukykyä ei pitäisi kuitenkaan sairastamisella nävertää.
Sinä käytät keppihevosenasi pientä joukkoa. Olet siis sitä mieltä, että kollektiivinen rankaisu on oikein, syyttömillekin.
On muuten osoitettu, että Suomen työelämäkulttuuri tuottaa pahoinvointia melko suuressa mittakaavassa. Kauppalehden ja Työterveyslaitoksen laskelmien mukaan työpahoinvoinnin hintalappu on jopa 30 mrd. Vuodessa.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/kauppalehti-tyopahoinvoinnin-hintala…
Olisiko viisaampaa aloittaa tuosta, sen sijaan, että lähdettäisi noihin kollektiivisiin rankaisuihin.
Tämäkin kuvastaa sitä, mistä työpahoinvointi syntyy.
Ja muuten, osa sairauskustannuksista korvataan työnantajalle Kelasta, eli verovaroista nekin. Samoin kuin osa työterveyshuollon kustannuksista. Verovaroista siis nekin.
Ei tuossa tarkoituksena ole mikään kollektiivinen rangaistus. Vai meinaatko, että jos firman kassakaapista varastetaan rahaa, ja kassakaapin avaimen sijainti on ollut kaikkien tiedossa, niin rehellisiä rangaistaan antamalla avain jatkossa vain yhden vastuuhenkilön haltuun niin etteivät muut enää tiedä, missä se on?
Väärinkäytösten ehkäisy vähentää väärinkäytöksiä. Se ei vähennä, että ei tehdä mitään. Päinvastoin reagoimattomuus antaa viestin, että tämä on ihan ok, ja houkuttelee muita samaan, kun tuo yksikin kerran niin tekee eikä siihen puututa. Kyseessä on välinpitämättömyyden kulttuuri, joka sosialismissa on tyypillistä.
Kyllähän työntekijät voivat perustaa työpaikalle oman sairauskassan, jos ovat sitä mieltä, että haluavat sairastamisesta täyttä palkkaa maksaa. Luulenpa vain, että mieli muutuu, kun joutuu itse jatkuvasti saikuttavan Pirkon saikkujen maksumieheksi.
Työpahoinvointi syntyy huonoista käytännöistä. Juuri niistä, ettei väärinkäytöksiin ja alisuoriutumiseen puututa, eikä hyviä saa palkita, vaan kaikille pitää maksaa aina saman verran, vaikka toinen alisuoriutuisi ja saikuttaisi jatkuvasti. Miksi olla positiivinen ja miksi yrittää, kun saa kuitenkin vain saman verran kuin se sluibakin?
Hyvä ja fiksu työnantaja huomaa ja huomioi hyvän työntekijän. Tyhmä pitää kaikki samalla viivalla.
Siitä saikuttajastakin pääsee eroon, jos hän on huono työntekijä. Muutama varoitus ja irtisanomislappu kouraan, se on siinä.
Sinun mielestäsi työnantajien velvollisuuksia työntekijöitään kohtaa pitäisi siis entisestään vähentää.
Toistuvissa sairaustapauksissa saman henkilän kohdalla on olemassa luotuna prosessi, jolla edetään. Se on laissa.
Niin pääsee eroon, mutta tuossa ei nyt siitä ollutkaan kyse miten ammattisaikuttajan kanssa tulisi menetellä, vaan että sairastamisesta ei tulisi koskaan maksaa palkkaa.
Oikeakin menettely, jolla tapasaikuttamiseen puututaan, vie kuitenkin työnantajan aikaa ja rahaa kolmikantoineen ja varoitusmenettelyineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnaista saavat ovat kuitenkin niitä, jotka ovat jo raataneet työelämässä. Turha leimata heitä miksikään luusereiksi tai työnvieroksujiksi.
Vuoden "raataminen" riittää,että pääsee ansiosidonnaiselle.Turha kiillottaa sadekehäänsä,että olet muka itse tienannut päivärahasi koska valtio maksaa siitäkin ison osan.
Minulla on takana 44 vuoden työura, poislukien 90-luvun laman 3kk työttömyys. Tuosta työurasta olen ollut nettomaksajana 30 vuotta. Nyt minut on YT:illä siivottu kortistoon ja huomioiden ikäni 62v, on hyvin todennäköistä, että en enää tule työllistymään. Sen ansiosidonnaisen päivärahan, mitä nyt saan, olen ihan itse tienannut ja siinä siivellä menee moni muukin.
Että hinkkaa handuus vaan talousnero.
Hah et muuten todellakaan ole tienannut,laskeppas kuule talousnero uudelleen mitä verorahoilla tuotettuja palveluita olet käyttänyt elämäsi aikana.Olet yhtä harhainen kuin muutkin ikäisesi "omat kulut tienanneet" ,maksun puolelle joutuisit jos osaisit laskea .Omien laskelmiesi mukaan olet tietenkin itse maksanut jo omat eläkerahatkin =)
Hah, muuten todellakin olen. Mm. minä olen ollut se veronmaksaja, jonka veroilla niitä palveluja on tuotettu tähän maahan.
Mutta elä sinä talousnero harhoissasi ja jatka vaan handuun hinkkaamista. Siinä lajissa saatat jopa kehittyä.
Sinun kommenttisi alapaukuttajat eivät taida ymmärtää mitään kansantaloudesta. Eivätkä ilmeisesti osaa edes käyttä tuota laskinta, jonka linkkasin. Sen mukaan 80-luvulla syntynyt on tullut maksamaan yhteiskunnalle 25 ikävuoteen mennessä n. 275 000. 50-luvulla syntyneet eivät saaneet yhteiskunnalta muuta kuin ilmaisen kansakoulun, jossain päin Suomea myös neuvolapalvelut lapsina. Siinä kaikki.
Alapaukuttaminen on ilmeisesti helpompaa kuin ajatteleminen.
50-luvulla syntyneellä on todennäköisesti mahdollisuus parempaan terveydenhuoltoon ja eläkkeeseen kuin 80-luvulla syntyneellä. Siis elämän ehtoopuolen eduista huomioiden
Kasareita tuskin enää hoidetaan julkisissa hoitokodeissa ja mietin vaan mistä heidän (meidän) eläkkeet revitään, no eipä niitä eläkkeitä edes kerry enää vanhaan malliin tässä pätkätyömaailmassa.
2006 >> 2016 (Taloussanomat)
Työttömyyskustannukset 1,5 >> 3 miljardia €
Terv. ja sosiaalikustannukset 4,5 >> 9 miljardia €
Eläkkeet 4,5 >> 9 miljardia €
Ja menot vain kasvavat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnaista saavat ovat kuitenkin niitä, jotka ovat jo raataneet työelämässä. Turha leimata heitä miksikään luusereiksi tai työnvieroksujiksi.
Vuoden "raataminen" riittää,että pääsee ansiosidonnaiselle.Turha kiillottaa sadekehäänsä,että olet muka itse tienannut päivärahasi koska valtio maksaa siitäkin ison osan.
Minulla on takana 44 vuoden työura, poislukien 90-luvun laman 3kk työttömyys. Tuosta työurasta olen ollut nettomaksajana 30 vuotta. Nyt minut on YT:illä siivottu kortistoon ja huomioiden ikäni 62v, on hyvin todennäköistä, että en enää tule työllistymään. Sen ansiosidonnaisen päivärahan, mitä nyt saan, olen ihan itse tienannut ja siinä siivellä menee moni muukin.
Että hinkkaa handuus vaan talousnero.
Hah et muuten todellakaan ole tienannut,laskeppas kuule talousnero uudelleen mitä verorahoilla tuotettuja palveluita olet käyttänyt elämäsi aikana.Olet yhtä harhainen kuin muutkin ikäisesi "omat kulut tienanneet" ,maksun puolelle joutuisit jos osaisit laskea .Omien laskelmiesi mukaan olet tietenkin itse maksanut jo omat eläkerahatkin =)
Hah, muuten todellakin olen. Mm. minä olen ollut se veronmaksaja, jonka veroilla niitä palveluja on tuotettu tähän maahan.
Mutta elä sinä talousnero harhoissasi ja jatka vaan handuun hinkkaamista. Siinä lajissa saatat jopa kehittyä.
Sinun kommenttisi alapaukuttajat eivät taida ymmärtää mitään kansantaloudesta. Eivätkä ilmeisesti osaa edes käyttä tuota laskinta, jonka linkkasin. Sen mukaan 80-luvulla syntynyt on tullut maksamaan yhteiskunnalle 25 ikävuoteen mennessä n. 275 000. 50-luvulla syntyneet eivät saaneet yhteiskunnalta muuta kuin ilmaisen kansakoulun, jossain päin Suomea myös neuvolapalvelut lapsina. Siinä kaikki.
Alapaukuttaminen on ilmeisesti helpompaa kuin ajatteleminen.
50-luvulla syntyneellä on todennäköisesti mahdollisuus parempaan terveydenhuoltoon ja eläkkeeseen kuin 80-luvulla syntyneellä. Siis elämän ehtoopuolen eduista huomioiden
Kasareita tuskin enää hoidetaan julkisissa hoitokodeissa ja mietin vaan mistä heidän (meidän) eläkkeet revitään, no eipä niitä eläkkeitä edes kerry enää vanhaan malliin tässä pätkätyömaailmassa.
2006 >> 2016 (Taloussanomat)
Työttömyyskustannukset 1,5 >> 3 miljardia €
Terv. ja sosiaalikustannukset 4,5 >> 9 miljardia €
Eläkkeet 4,5 >> 9 miljardia €
Ja menot vain kasvavat...
Eläkkeeseen voi olla paremmat mahdollisuudet, sehän riippuu nuorempien kohdalla äänestyskäyttäytymisestäkin paljon, kuinka nuorempien eläkkeiden käy, ei siis pelkästään rahasta.
Sairauden- ja vanhustenhuolto on jo nyt äärettömän huonossa tilassa, kiitos Laura Rädyn, joka ministerinä ollessaan junttasi Kokoomuksen tuella lakiin lisäpykälän, että ensisijainen hoitopaikka sairaallekin vanhukselle on oma koti. Sen seurauksena kuolemaakin tekevät siirretään sairaalsta kotiin heti, kun voidaan. Kotihoidossa on ihmisiä, jotka eivät kykene edes sängyssä kääntymään ilman apua, kotihoito käy sitten kolmisen kertaa vuorokaudessa kattelemassa, vieläkö ko. vanhus elää...
Joten en usko kenenkään saavan enää hyvää ja turvallista hoitoa vanhuksena.
Kuitenkin vanhustenhoidon kustannusnousu on ollut vain n. 4 % vuositasolla, joten kyse tässäkin on priorisoinnista.
Suomessa on jo parikymmentä vuotta noudatettu uusliberaalia talouspolitiikkaa, joten paljolti ihmiset voivat katsoa peiliin. On uskottu Kokoomuksen mantraa markkinoiden pelastavasta voimasta, vaikka tilastoista voimme nähdä, että tuloerot ovat vain kasvaneet. Euroopan keskiluokka on kutistunut, matalapalkkatyöt ovat nykyisenkin keskiluokan tulevaisuutta, kuten EVA väittää.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyllä on tyhmää porukkaa täällä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa oli heinäkuussa työttömiä työnhakijoita lähes 380 000. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli TE-toimistoissa alle 70 000. Siis mitä helvettiä ansiosidonnaisen leikkaaminen auttaa, kun töitä ei riitä kuin pienelle osalle työttömistä? Lisääntyykö se työpaikkojen määrä sillä, jos työttömiltä viedään toimeentulo? Voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä se mekanismi tässä on. Miten ansiosidonnaisen leikkaaminen parantaa työllisyyttä?
Voi herranjumala mitä kommentoijia. Ansiosidonnaisen leikkaamisella halutaan säästää valtion rahoja. Jos työllisyys siinä ohessa paranisi, se olisi vain bonusta. Ensisijainen tavoite se tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakolliset työttömyysvakuutusmaksut ovat yhteisiä varoja. Niistä ei pitäisi ansio-osuutta maksaa. Ansio-osuus tulisi rahoittaa työttömyyskassojen jäsenmaksuilla, ja vain niillä. Mikähän tässä kannassa oli sitten epäselvää, kun pitää lukivaikeuksista houria?
Itse asiassa tämä järjestelmä säästää merkittävästi yhteiskunnan varoja. Kuten jo aiemmin mainitsin, pelkällä peruspäivärahalla oleva joutuu turvautumaan muihin yhteiskunna, eli varovaroilla rahoitettaviin, tukiin, jolloin kokonaistukisumma muodostuukin yllättäen suuremmaksi. Tästä syystä se on aikoinaan perustettukin.
Mikä siinä on noin vaikea ymmärtää? Haluttomuus?
Ei tässä ole kyse siitä, miksi jokin tuki on aikoinaan (täysin eri taloustilanteessa 80-luvulla) perustettu, enkä siitä ole missään vaiheessa keskustellutkaan.
Tässä ketjussa on ollut puhe ansiosidonnaisen "vähentämisestä", ja ihmetelty, missä leikkamisen järki. Joku muu kirjoittaja on jo perustellut, missä se järki on. Tulee säästöä, vaikka ei täysin ansiosidonnaisesta leikatun verran. Asumistuet eivät lisäänny samassa suhteessa, sillä moni asuu jo velattomassa asunnossa. Toimeentulotuki ei lisäänny samassa suhteessa, sillä peruspäiväraha ei ole perusosaa pienempi. Yksinäinen ei-elatusvelvollinen pärjää sillä - kaikki riippuu muista kuluista. Jos toimeentulotuessa hyväksyttäviä menoja on, sitten voi saada toimeentulotukeakin.
Minä en ole kuitenkaan tästä asiasta aiemmin keskustellut. Toistan edelleen, että ansiosidonnaista ei pitäisi kustantaa kaikkien yhteisistä varoista, koska se on epäoikeudenmukaista. Osa näistä maksajista ei itse ole oikeutettu ansiosidonnaiseen. Ansiosidonnaisen ansio-osuuden tulisi kustantaa heidän, jotka valitsevat sitä haluta. Eli vapaaehtoisella kassajäsenydellä. Muuhun ei ole perusteita.
Sinusta ei siis ole oikeudenmukaista, että kaikki saisivat ansiosidonnaista, vaan oikeudenmukaisempaa olisi, että kaikki saisivat vähemmän rahaa?
Miksi muuten luulet, että ansiosidonnaista saavat asuvat velattomissa asunnoissa? Tai ylipäätään, että suurin osa asuisi omistusasunnossa? Mikä logiikka tuossa on?
Itse kun tarkastelen eri alojen työttömyystilastoja, huomaan, että suurinta työttömyys on pienipalkkaisilla aloilla. Eli aloilla, joilla useimmiten on työssäkäynnistä huolimatta jouduttu turvautumaan mm. asumistukiin. Ei niillä palkoilla ole asuntoja ostettu saati maksettu.
http://yle.fi/uutiset/naissa_ammateissa_on_nyt_eniten_tyottomia__katso_…
Kyllä sekin kävisi, että kaikki saisivat ansiosidonnaista. Sehän olisi oikeudenmukaista, mutta ei varmastikaan realistinen vaihtoehto tässä taloustilanteessa. Varmasti tuosta on laskelmia olemassa. Silloin tosin työttömyyskassoja ei enää tarvittaisi siihen, mihin ennen. Mutta ehkä niistä voisi saada ansiosidonnaisen päälle jotain muuta turvaa.
Kyllä osa ansiosidonnaista saavista todellakin asuu velattomissa asunnoissa. Ei se ole mikään luulo, vaan tilastollinen välttämättömyys. Suurimmasta osasta en ole puhunut mitään, vain sinä.
Säästöjä nyt haetaan. Niitä kannattaa hakea ansiosidonnaisesta. Toki vielä oikeudenmukaisempaa olisi leikata isompia eläkkeitä tai ainakin korottaa niiden veroprosentteja lisää.
Jaa, yhtäkkiä kommentissasi moni muuttuikin osaksi. ..
Jos säästöjä haetaan, niin miten olis vaikkapa jos leikattaisiin osa noista 7, 3mrd;n yritystuista.
Ne nimittäin on osoitettu esim. Suomen Yrittäjien taholta sekä haitallisiksi että kilpailua vääristäviksi.
Puolet niistä pois, niin työttömyysturvamenot olisi sillä kuitattu ja kilpailu tervehtyisi. Mutta sehän ei oikeistohallitukselle sovi, heidän mielestään on kunniakkaampaa leikata jo valmiiksi heikko-osaisilta.
Tästä samasta syystä myöskään eläkekatosta ei haluta edes keskustella. Suurimmat eläkkeet ovat jopa yli 50 000 €/kk.
Eikä myöskään haluta tukkia veroparatiisvuotoja, josta arviot menetetyistä verotuloista vaihtelevat aina 13 mrd:iin vuositasolla saakka.
Halutaan vain lisätä kansalaisten välistä kateutta ja eripuraa , mikä palvelee heidän tarkoitusperiään erinomaisesti. Ja lyödä lisää nitä heikoimpia.
Moni ja osa käyvät hyvin toisiaan korvaamaan, ja ovat täysin eri asia kuin "suurin osa", jota yritit suuhuni laittaa.
Kyllä säästöjä voi yritystuistakin hakea. Ei ansiosidonnaisesta leikkaaminen mitenkään poissulje sitä, eikä päinvastoin.
Tuo "heikko-osaiset" on aina käytössä, puhutaan kenestä hyvänsä. Ainakin kun vasemmisto on äänessä, niin milloin kukakin on "kaikkein heikoimmassa asemassa oleva". Joko eläkeläinen, vammainen, työtön tai lapsiperhe. Kaikki ovat aina heikoimmassa asemassa. Kuitenkin osalla näistä voi olla varsin hyväkin taloudellinen tilanne, perittyä omaisuutta tai pääomatuloja.
Ansiosidonnaisella elävät nyt eivät ainakaan ole heikko-osaisimpia, hehän saavat enemmän kuin ne, jotka joutuvat pärjäämään työmarkkinatuella. Kyllä sieltä voi leikata, ainakin tilapäisesti, ja katsoa, mikä on vaikutus. Voihan ansiosidonnaisen aina palauttaa ennalleen, mikäli se on niin siunauksellinen kuin väität.
Entäs jos ansiosidonnainen on yh ja työmarkkinatuella oleva avioliitossa varakkaan miehen kanssa? Ei voi yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyllä on tyhmää porukkaa täällä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa oli heinäkuussa työttömiä työnhakijoita lähes 380 000. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli TE-toimistoissa alle 70 000. Siis mitä helvettiä ansiosidonnaisen leikkaaminen auttaa, kun töitä ei riitä kuin pienelle osalle työttömistä? Lisääntyykö se työpaikkojen määrä sillä, jos työttömiltä viedään toimeentulo? Voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä se mekanismi tässä on. Miten ansiosidonnaisen leikkaaminen parantaa työllisyyttä?
Voi herranjumala mitä kommentoijia. Ansiosidonnaisen leikkaamisella halutaan säästää valtion rahoja. Jos työllisyys siinä ohessa paranisi, se olisi vain bonusta. Ensisijainen tavoite se tuskin on.
Mitä säästöä siitä tulee, jos ansiosidonnaisen loputtua hakee kaikkia muita tukia? Aika moni elää "tili tuli, tili meni" -systeemillä. Se että luotetaan että kyllä ne ansiosidonnaisuuden loputtua elättää itsensä omaisuudellaan voi näkyä taas isoina virhelaskuina taloudessa, kun eivät elättäneetkään. Tai pahimmillaan oppivat hakemaan tukia työssäkäymisen sijasta. Ei se nykyinen työelämä niin herkkua ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnaista saavat ovat kuitenkin niitä, jotka ovat jo raataneet työelämässä. Turha leimata heitä miksikään luusereiksi tai työnvieroksujiksi.
Vuoden "raataminen" riittää,että pääsee ansiosidonnaiselle.Turha kiillottaa sadekehäänsä,että olet muka itse tienannut päivärahasi koska valtio maksaa siitäkin ison osan.
Minulla on takana 44 vuoden työura, poislukien 90-luvun laman 3kk työttömyys. Tuosta työurasta olen ollut nettomaksajana 30 vuotta. Nyt minut on YT:illä siivottu kortistoon ja huomioiden ikäni 62v, on hyvin todennäköistä, että en enää tule työllistymään. Sen ansiosidonnaisen päivärahan, mitä nyt saan, olen ihan itse tienannut ja siinä siivellä menee moni muukin.
Että hinkkaa handuus vaan talousnero.
Hah et muuten todellakaan ole tienannut,laskeppas kuule talousnero uudelleen mitä verorahoilla tuotettuja palveluita olet käyttänyt elämäsi aikana.Olet yhtä harhainen kuin muutkin ikäisesi "omat kulut tienanneet" ,maksun puolelle joutuisit jos osaisit laskea .Omien laskelmiesi mukaan olet tietenkin itse maksanut jo omat eläkerahatkin =)
Hah, muuten todellakin olen. Mm. minä olen ollut se veronmaksaja, jonka veroilla niitä palveluja on tuotettu tähän maahan.
Mutta elä sinä talousnero harhoissasi ja jatka vaan handuun hinkkaamista. Siinä lajissa saatat jopa kehittyä.
Sinun kommenttisi alapaukuttajat eivät taida ymmärtää mitään kansantaloudesta. Eivätkä ilmeisesti osaa edes käyttä tuota laskinta, jonka linkkasin. Sen mukaan 80-luvulla syntynyt on tullut maksamaan yhteiskunnalle 25 ikävuoteen mennessä n. 275 000. 50-luvulla syntyneet eivät saaneet yhteiskunnalta muuta kuin ilmaisen kansakoulun, jossain päin Suomea myös neuvolapalvelut lapsina. Siinä kaikki.
Alapaukuttaminen on ilmeisesti helpompaa kuin ajatteleminen.
50-luvulla syntyneellä on todennäköisesti mahdollisuus parempaan terveydenhuoltoon ja eläkkeeseen kuin 80-luvulla syntyneellä. Siis elämän ehtoopuolen eduista huomioiden
Kasareita tuskin enää hoidetaan julkisissa hoitokodeissa ja mietin vaan mistä heidän (meidän) eläkkeet revitään, no eipä niitä eläkkeitä edes kerry enää vanhaan malliin tässä pätkätyömaailmassa.
2006 >> 2016 (Taloussanomat)
Työttömyyskustannukset 1,5 >> 3 miljardia €
Terv. ja sosiaalikustannukset 4,5 >> 9 miljardia €
Eläkkeet 4,5 >> 9 miljardia €
Ja menot vain kasvavat...
Eläkkeeseen voi olla paremmat mahdollisuudet, sehän riippuu nuorempien kohdalla äänestyskäyttäytymisestäkin paljon, kuinka nuorempien eläkkeiden käy, ei siis pelkästään rahasta.
Sairauden- ja vanhustenhuolto on jo nyt äärettömän huonossa tilassa, kiitos Laura Rädyn, joka ministerinä ollessaan junttasi Kokoomuksen tuella lakiin lisäpykälän, että ensisijainen hoitopaikka sairaallekin vanhukselle on oma koti. Sen seurauksena kuolemaakin tekevät siirretään sairaalsta kotiin heti, kun voidaan. Kotihoidossa on ihmisiä, jotka eivät kykene edes sängyssä kääntymään ilman apua, kotihoito käy sitten kolmisen kertaa vuorokaudessa kattelemassa, vieläkö ko. vanhus elää...
Joten en usko kenenkään saavan enää hyvää ja turvallista hoitoa vanhuksena.
Kuitenkin vanhustenhoidon kustannusnousu on ollut vain n. 4 % vuositasolla, joten kyse tässäkin on priorisoinnista.
Suomessa on jo parikymmentä vuotta noudatettu uusliberaalia talouspolitiikkaa, joten paljolti ihmiset voivat katsoa peiliin. On uskottu Kokoomuksen mantraa markkinoiden pelastavasta voimasta, vaikka tilastoista voimme nähdä, että tuloerot ovat vain kasvaneet. Euroopan keskiluokka on kutistunut, matalapalkkatyöt ovat nykyisenkin keskiluokan tulevaisuutta, kuten EVA väittää.
Ei ole toiminut uusliberalismi. Suomen valtion velka kasvaa ja kansa=enemmistö kurjistuu.
Jos kattilassa on soppaa vähän ja syöjiä on paljon niin sitten sitä ruokaa jaetaan jokaiselle vähän vähempi. Mitä vaikeaa tässä on?
Jos jää nälkä niin voisit kehittää jonkun oman perunamaan ettet olisi niin riippuvainen yhteiskunnan ruoka-avusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyllä on tyhmää porukkaa täällä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa oli heinäkuussa työttömiä työnhakijoita lähes 380 000. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli TE-toimistoissa alle 70 000. Siis mitä helvettiä ansiosidonnaisen leikkaaminen auttaa, kun töitä ei riitä kuin pienelle osalle työttömistä? Lisääntyykö se työpaikkojen määrä sillä, jos työttömiltä viedään toimeentulo? Voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä se mekanismi tässä on. Miten ansiosidonnaisen leikkaaminen parantaa työllisyyttä?
Voi herranjumala mitä kommentoijia. Ansiosidonnaisen leikkaamisella halutaan säästää valtion rahoja. Jos työllisyys siinä ohessa paranisi, se olisi vain bonusta. Ensisijainen tavoite se tuskin on.
Valtio ei tule säästämänn mitään anasiosidonnaisen leikkaamisella, koska entistä useampi putoaa sitten muiden tukien saajaksi. Työllisyyskään ei tällä tule lisääntymään.
Ansiosidonnaisen poistoa ja muita pienituloisten tulojen leikkauksia kannattavat kaivavat myös omaa kuoppaansa. Kuka enää voi olla varma omasta työpaikastaan? Seuraava paikka onkin sitten puolet pienemmällä palkalla. Jippii.
Ansiosidonnainen on turha. Työtön on työtön. Kaikille sama raha. Se on reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyllä on tyhmää porukkaa täällä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa oli heinäkuussa työttömiä työnhakijoita lähes 380 000. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli TE-toimistoissa alle 70 000. Siis mitä helvettiä ansiosidonnaisen leikkaaminen auttaa, kun töitä ei riitä kuin pienelle osalle työttömistä? Lisääntyykö se työpaikkojen määrä sillä, jos työttömiltä viedään toimeentulo? Voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä se mekanismi tässä on. Miten ansiosidonnaisen leikkaaminen parantaa työllisyyttä?
Voi herranjumala mitä kommentoijia. Ansiosidonnaisen leikkaamisella halutaan säästää valtion rahoja. Jos työllisyys siinä ohessa paranisi, se olisi vain bonusta. Ensisijainen tavoite se tuskin on.
Valtio ei tule säästämänn mitään anasiosidonnaisen leikkaamisella, koska entistä useampi putoaa sitten muiden tukien saajaksi. Työllisyyskään ei tällä tule lisääntymään.
Ansiosidonnaisen poistoa ja muita pienituloisten tulojen leikkauksia kannattavat kaivavat myös omaa kuoppaansa. Kuka enää voi olla varma omasta työpaikastaan? Seuraava paikka onkin sitten puolet pienemmällä palkalla. Jippii.
Puolet pienempi palkka käy, jos työ on vaativuudeltaankin vain puolet. En ole ahne.
Aivan kuin poliitikot haluaisivat, että kansa luovuttaisi. Koko ajan jotain uutta paskaa niskaan. Ja rahaa on. Pakkoruotsiin ja mamuihin ym. Siitä ei ole puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät eivät lähde töihin ennen kuin ansiosidonnainen on lopussa paitsi jos palkka on parempi kuin aikaisemmassa työssä. Ansiosidonnaista saa 500 päivää eli liki puolelntoista vuoden ajan. Kauden loppuun nauttiva on pitkäaikaistyötön joka ani harvoin työllistyy oli koulutus ja kokemus mikä tahansa.
Työntekjää on turha syyllistää siitä että hän käyttää ansiosidonnaisen kauden loppuun kun se on hänen oikeutensa. Toisaalta työnantajaa on turha syyllistää että pitkäaikaistyöttömän ohitse menee työssä oleva tai lyhyen aikaa työttömänä ollut. Moni työnantaja ei uskalla ottaa riskiä työelämästä vieraantuneesta kun kustannukset joutuu itse kärsimään jos palkkaa sopimattoman henkilön.
Pitäisi siirtyä tanskalaismalliseen järjestelyyn jossa ansiosidonnaisen kesto on lyhyempi mutta korvaus voi olla suurempi alussa. Jotain työelämän joustoja pitää myös saada lisää että työnantaja pääsee työkyvyttömästä tai työhön sopimattomasta henkilöstä helpommin eroon jos on tarvetta. Monella vuosikymmeniä samoja töitä tehneillä on aivan liian suuret luulot osaamisestaan.
Koeaika.
Pitemmäksi.
Jos ei työhönbuukkaja tajua tunnin keskustelussa, millainen ihminen olisi heille tulossa töihin, hän on väärässä työssä. Ei missään muussakaan työssä ole 4kk:n aikaa korjata virheitään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen pitempään rekrytoinut tietää, että todella on olemassa ihmisryhmä, joka esiintyy vakuuttavasti haastattelussa, ja vielä koeaikanakin kaikki näyttää menevän hienosti. Saikuttelu alkaa koeajan päätyttyä. Näitä ihmisiä todella on. Eihän se ole vaikeaa muutamia kuukausia tsempata, kun tietää, että kohta pääsee taas lepäämään laakereillaan täydellä palkalla, ja se luetaan vielä työssäoloajan veroiseksi. Lomat kertyy ja ansiosidonnainen kertyy. Valitettavasti näitä punkkeja todella työpaikoilla on. Siinä yksi kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Sairastamisesta ei pitäisi ikinä maksaa palkkaa. Kelalta saisi omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa. Sairastamisen ei pitäisi myöskään kerryttää lomia eikä ansiosidonnaista. Sairastamiseen voitaisiin kehittää kokonaan oma systeeminsä, ettei oikeasti monisairaalle tulisi kohtuuttomia seurauksia. Yritysten kilpailukykyä ei pitäisi kuitenkaan sairastamisella nävertää.
Sinä käytät keppihevosenasi pientä joukkoa. Olet siis sitä mieltä, että kollektiivinen rankaisu on oikein, syyttömillekin.
On muuten osoitettu, että Suomen työelämäkulttuuri tuottaa pahoinvointia melko suuressa mittakaavassa. Kauppalehden ja Työterveyslaitoksen laskelmien mukaan työpahoinvoinnin hintalappu on jopa 30 mrd. Vuodessa.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/kauppalehti-tyopahoinvoinnin-hintala…
Olisiko viisaampaa aloittaa tuosta, sen sijaan, että lähdettäisi noihin kollektiivisiin rankaisuihin.
Tämäkin kuvastaa sitä, mistä työpahoinvointi syntyy.
Ja muuten, osa sairauskustannuksista korvataan työnantajalle Kelasta, eli verovaroista nekin. Samoin kuin osa työterveyshuollon kustannuksista. Verovaroista siis nekin.
Ei tuossa tarkoituksena ole mikään kollektiivinen rangaistus. Vai meinaatko, että jos firman kassakaapista varastetaan rahaa, ja kassakaapin avaimen sijainti on ollut kaikkien tiedossa, niin rehellisiä rangaistaan antamalla avain jatkossa vain yhden vastuuhenkilön haltuun niin etteivät muut enää tiedä, missä se on?
Väärinkäytösten ehkäisy vähentää väärinkäytöksiä. Se ei vähennä, että ei tehdä mitään. Päinvastoin reagoimattomuus antaa viestin, että tämä on ihan ok, ja houkuttelee muita samaan, kun tuo yksikin kerran niin tekee eikä siihen puututa. Kyseessä on välinpitämättömyyden kulttuuri, joka sosialismissa on tyypillistä.
Kyllähän työntekijät voivat perustaa työpaikalle oman sairauskassan, jos ovat sitä mieltä, että haluavat sairastamisesta täyttä palkkaa maksaa. Luulenpa vain, että mieli muutuu, kun joutuu itse jatkuvasti saikuttavan Pirkon saikkujen maksumieheksi.
Työpahoinvointi syntyy huonoista käytännöistä. Juuri niistä, ettei väärinkäytöksiin ja alisuoriutumiseen puututa, eikä hyviä saa palkita, vaan kaikille pitää maksaa aina saman verran, vaikka toinen alisuoriutuisi ja saikuttaisi jatkuvasti. Miksi olla positiivinen ja miksi yrittää, kun saa kuitenkin vain saman verran kuin se sluibakin?
Hyvä ja fiksu työnantaja huomaa ja huomioi hyvän työntekijän. Tyhmä pitää kaikki samalla viivalla.
Siitä saikuttajastakin pääsee eroon, jos hän on huono työntekijä. Muutama varoitus ja irtisanomislappu kouraan, se on siinä.
Sinun mielestäsi työnantajien velvollisuuksia työntekijöitään kohtaa pitäisi siis entisestään vähentää.
Toistuvissa sairaustapauksissa saman henkilän kohdalla on olemassa luotuna prosessi, jolla edetään. Se on laissa.
Niin pääsee eroon, mutta tuossa ei nyt siitä ollutkaan kyse miten ammattisaikuttajan kanssa tulisi menetellä, vaan että sairastamisesta ei tulisi koskaan maksaa palkkaa.
Oikeakin menettely, jolla tapasaikuttamiseen puututaan, vie kuitenkin työnantajan aikaa ja rahaa kolmikantoineen ja varoitusmenettelyineen.
Eli ajattelet asiaa ainoastaan työnantajan kantilta. Pienyrittäjä?
Entäs sitten, kun yksi työntekijä sairastuu flunssaan, tulee sairaana töihin ja tartuttaa kaikki muutkin. Työntekijöiden oma vika, vai?
Tarpeettomiin sairasteluihin tulee toki puuttua, mutta kohtuutonta vaatia, että asialliselta sairaslomalta ei saisi palkkaa. Edelleenkin verorahoista korvataan yritykselle osa sairausloman kustannuksista...
Onko nyt niin, että yritysten ja yrittäjien pitäisi saada kaikki mahdolliset helpotukset ja vapautukset, työntekijöiden niskoille yrität sälyttää kaiken kantamisen? Hallitushan on jo pariin kertaan siirtänyt osan työnantajan maksuistakin palkansaajien maksettavaksi.
Jos sinun yrityksesi toimii noin heikoissa kantimissa, ehkä kannattaisi antaa sen luovan tuhon tapahtua.
Tapasin pari viikkoa sitten eräissä juhlissa yrittäjäpariskunnan, jolla on useampi kymmenen työntekijää palkkalistoillaan. Keskustelimme pitkän aikaa, ihan näistä päivänpolttavistakin asioista. Heidän asenteensa oli hyvin erilainen. He arvostavat työntekijöitään, tuntevat heidän elämäntilanteensa ja jopa joustavat tarpeen vaatiessa. Heille on päivänselvää, että suuri osa heidän menestyksestään on heidän työntekijöidensä ansiota. Siksi eivät halua myydä yritystään, vaikka terveys jo sitä alkaa vaatia, koska pelkäävät, että uusi omistaja irtisanoo. Sitä he eivät halua. Niinpä jatkavat vielä, vaikka rahat riittäisivät ilman yrityksen myyntiäkin eläkkeelle jäämiseen. He tuntevat vastuuta ja yhteenkuuluvaisuutta työntekijöidensä kanssa. Ikävä kyllä, heidänlaisiaan yrittäjiä on vähemmän kuin sinunlaisiasi, joka haluat kaiken otettavan nimenomaan työntekijöiden selkänahasta, kohtuuttomasti.
He menestyvät, sinun laillasi toimivat eivät. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyllä on tyhmää porukkaa täällä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa oli heinäkuussa työttömiä työnhakijoita lähes 380 000. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli TE-toimistoissa alle 70 000. Siis mitä helvettiä ansiosidonnaisen leikkaaminen auttaa, kun töitä ei riitä kuin pienelle osalle työttömistä? Lisääntyykö se työpaikkojen määrä sillä, jos työttömiltä viedään toimeentulo? Voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä se mekanismi tässä on. Miten ansiosidonnaisen leikkaaminen parantaa työllisyyttä?
Voi herranjumala mitä kommentoijia. Ansiosidonnaisen leikkaamisella halutaan säästää valtion rahoja. Jos työllisyys siinä ohessa paranisi, se olisi vain bonusta. Ensisijainen tavoite se tuskin on.
Valtio ei tule säästämänn mitään anasiosidonnaisen leikkaamisella, koska entistä useampi putoaa sitten muiden tukien saajaksi. Työllisyyskään ei tällä tule lisääntymään.
Ansiosidonnaisen poistoa ja muita pienituloisten tulojen leikkauksia kannattavat kaivavat myös omaa kuoppaansa. Kuka enää voi olla varma omasta työpaikastaan? Seuraava paikka onkin sitten puolet pienemmällä palkalla. Jippii.
Puolet pienempi palkka käy, jos työ on vaativuudeltaankin vain puolet. En ole ahne.
Älä puhu puppua. Toki, jos nykyinen palkkasi on 4000 euroa, niin jotenkuten tulet toimeen varmaan 2000:lla. Suurimmalle osalle se tarkoittaisi pudotusta nippa nappa toimeentulosta täydelliseen köyhyteen ja riippuvaisuuteen yhteiskunnan avusta.
Kyllä sinä olet ahne. Kuten liian moni yrittäjä. Vnahn kansan mukaan ahneella on tietynlainen loppu. Sitä odotellessa.
Työpaikan vaihtamisen kiellolla voi pyyhkiä peppunsa. Lomautuksen aikana irtisanoutuminen on pelkkä ilmoitusasia, ei tarvi noudattaa edes irtisanmisaikoja, eikä tarvi edes ilmoittaa työnantajalle ennen kuin kutsuu töhin.