Onko normaalia lapsi uhkaa itsemurhalla?

Ei ole

Lapsi ei ehkä tajua mistä itsemurhassa on kyse. 

Aivan luonnollista. Minulla oli tapana pitää leipäveistä kurkullani ja miettiä, että tekisikö sitä itsemurhan.

Täällä 7v sanoi joskus 'mä otan puukon ja tapan itteni', samalla ku sai raivokohtauksen. Jännä, ku mistä on tommosta kuullu ku meillä ei tuollasia puhuta :o

Minun nuorempi poikani on nyt 10-vuotias, ja aivan järkyttävä drama queen kun sille päälle sattuu. On uhkailtu ikkunasta hyppäämisellä ja vaikka millä. En ole lähtenyt mukaan noihin juttuihin. Samainen poika saa myös hirveät hepulit esim. ampiaisista ja siitä, jos lautasella on vääränlaista ruokaa. Jossain on menty harhaan. Tosin halutessaan osaa käyttäytyä täysin normaalisti. Vanhempi veljensä ei ikinä ole hepuloinut tuolla tavalla. Eli luonnekysymys.

Kyllä minä ainakin mietin itseni tappamista tuon ikäisenä. Onneksi ei tullut tehtyä mitään peruuttamatonta. Siinä iässä se oli kuitenkin enemmän sellaista "kyllä ne sitten katuu, kun..."

Joka tapauksessa se on vakava oire.

Mullakin oli tuon ikäisenä tuollaisia ajatuksia, ei vielä ymmärtänyt mistä siinä oli oikeasti kyse. Juttele lapsellesi mutta en usko että oikeasti on syytä huoleen.

On normaalia, mutta jos alkaa leikkimään oikeilla pyssyillä, niin asiaan on puututtava.

Voi toista. Halaa häntä ja kysy mikä tuntuu niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, mutta jos alkaa leikkimään oikeilla pyssyillä, niin asiaan on puututtava.

Onneksi ei ole oikeita pyssyjä. Nyt on aika jolloin kyselee mitä tapahtuu kun ihminen kuolee ja mihin ihminen menee kun kuolee ja miten ihminen syntyy sekä kaikkea elämästä. Uhkailut tulee silloin kun on kiukkuinen jostain tai ei saa tahtoaan läpi. Kiusaa myös sisariaan, muualla osaa käyttäytyä eikä kiusaa muita lapsia ja koulu sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, mutta jos alkaa leikkimään oikeilla pyssyillä, niin asiaan on puututtava.

Jos kahdeksanvuotias pääsee käsiksi oikeisiin aseisiin, asiaan on tosiaan puututtava, viranomaisten taholta!

Ei ole normaalia.

Googlaa lasten ja nuorten itsemurhat. Järkyttävää tietoa. Tutustuin aiheeseen, kun tuttavaperheen ala-astelainen teki itsemurhan koulukiusauksen seurauksena.

Lasten itsemurhat ovat hämmästyttävän yleisiä. Ne myös onnistuvat käytännössä aina, koska he käyttävät menetelmiä, jotka ovat todella rajuja.

Tai onko hän kuulkut sellaista puhetta joltain vakavasti masentuneekta tai hyväksikäytetyltä kaveriltaan? Se tuttu lapsi joka teki utsemurhan teki sen niin, että suuri joukko muita lapsia näki ruumiin ja kaikki puhuivat siitä.

Katsooko lapsi väkivaltaisia tv ohjelmia tai pelaako tietämättänne kaverien luona väkivaltapelejä tms?

Eli ota lapsennpuheet vakavasti ja selvittele, mistä on kyse. Kiusataanko lasta tai onko seksuaalista ahdistelua tms? Masennusta? Mitä tahansa, pitää puuttua asiaan heti, jos lapsi puhuu tuollaista!

Persoonallisuusjäiriöt alkavat nuorena. Voiko lapsi olla narsisti? Kiusaa sisaruksiaan ja manipuloi uhkaamalla itsemurhalka kun ei saa mitä haluaa

Veisin pojan lastenpsykiatrille tutkittavaksi. Ehkä kehityssuunta saadaan vielä käännettyä hyväksi

'Minulla on väkivaltainen poikaystävä, mutta en pysty eroamaankaan, kun hän uhkaa itsemurhalla, jos jätän hänet.'

T. Epätoivoinen Maija v. 2024

Vierailija kirjoitti:

'Minulla on väkivaltainen poikaystävä, mutta en pysty eroamaankaan, kun hän uhkaa itsemurhalla, jos jätän hänet.'

T. Epätoivoinen Maija v. 2024

'Minulla on epätoivoinen lähivanhempi, mutta en pysty eroamaankaan, kun hän uhkaa itsemurhalla, jos jätän hänet.'

T. Epätoivoinen Matti v. 19xx

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuusjäiriöt alkavat nuorena. Voiko lapsi olla narsisti? Kiusaa sisaruksiaan ja manipuloi uhkaamalla itsemurhalka kun ei saa mitä haluaa

Veisin pojan lastenpsykiatrille tutkittavaksi. Ehkä kehityssuunta saadaan vielä käännettyä hyväksi

Aika voimakas vastaus.. Persoonallisuushairioita ei diagnosoida lapsilla.

Mutta ei minustakaan tuo ole normaalia, vaan kielii jostain ahdistuksesta ja tarpeesta saada huomiota (esim. juuri nuo muutkin mainitsemasi jutut). En usko, etta siita on mitaan haittaa, jos juttelet lapsen kanssa avoimesti. Noin nuorilla ei viela ole itsensa tuntemus tai kielitaidotkaan kehittyneet niin abstraktille tasolle, etta osaisi valttamatta puhua jostain vaikeista asioista ja milta ne hanesta tuntuvat. Ehka etsi myos joku tuon ikaisille tarkoitettu kirja, joissa puhutaan tunteista yms. Niita on nykyaan aika paljon.

Ammattilaiselle veisin, jos tilanne ei parannu noilla ensiksi mainituilla. Mutta on tosi, tosi tarkeaa, etta ammattilainen osaa kohdata lapsen tilanteen oikein. Tama kokemus nimittain vaikuttaa varmasti siihen, miten helposti lapsesi/nuoresi hakee apua tulevaisuudessa.

Itse pidän ihan hyvänä, että lapsi sanoo ääneen mitä ajattelee, vaikka jutut olisivat lapsellisiakin. Itsekin haudoin lapsena itsemurhaa, mutta koska minun tunteitani ei äidilleni ollut olemassakaan, ei tullut ikinä edes avauduttua aiheesta kotona tai muuallakaan. Olenkin ajatellut, että jos lapsella on herkkä luonne kuten itsellänikin, itsemurha tulee taatusti pyörimään mielessä koko elämän, mutta ahdistus menee nopeammin ohi kun sen sanoo ääneen. Olen sitten lapselle joskus sanonutkin, että odota nyt vaikka päivä ennen kuin hyppäät, koska mieli on siihen mennessä muuttunut. Itsellänikin on sama metodi toiminut jo 45 vuotta.

Meillä ollut myös tilanne, jossa 6 vuotias uhkaili tappaa itsensä, jos asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan. Kysyin häneltä, tietääkö, millaista on olla kuollut. Ei tiennyt. Kerroin sitten, että kuollut ei ole enää koskaan elävä ja kerroin myös, mitä kaikkea kivaa ei sitten kuolleena voi tehdä ja mitä hyvää

ei sitten voi enää syödä ja miten äiti ja isä itkevät sitten koko ajan.

Minusta tuntui, että tämä auttoi ainakin meillä. Kuolemisella ei ainakaan enää mässäilty.