Masennus pois ryhtiliikkeellä...? Uskooko joku oikeasti, että se menee niin?

Vierailija kirjoitti:

Ei mene noin. Jos masennusta aiheuttavat asiat eivät poistu elämästä niin ei masennuskaan.

Masennus on mielenrakenteessa, sillä ei ole mitään tekemistä ulkomaailman kanssa.

Kun ymmärrät tämän, alkaa parantuminen.

Voit luulla että ulkopuolellasi on joku jokja aiheuttaa masennuksesi, mutta sinussa on se liipasin jota tämä joku painaa tahtomattaan tai tahtoen.

Opiskele miten liipasin poistetaan.

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serotoniinihypoteesi on todettu aikoja sitten ihan bullshitiksi ja vielä ihmiset siihen uskoo?

"serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003)"

Liikunta sensijaan auttaa tutkitusti(ja oman kokemuksen mukaan) depressioon.

Sinulla on varmaan joku äärimmäisen pätevä tutkimus ja tieto sitten olemassa, kun pyöräilen 150km ja juoksen 30km viikossa sekä rullaluistelen, hiihdän yms. vuodenaikojen mukaan soveltuvaa. Olen ollut vuosia masentunut. En yksinkertaisesti pysty käyttämään enempää aikaani ja voimiani liikuntaan, koska joskus pitäisi levätäkin.

Syön terveellisesti, en juuri käytä alkoholia enkä syö lainkaan karkkia, suklaata tms. Nukun yöni hyvin. Minulla on perhe ja lapsia. Silti elämä tuntuu tarpeettomalta, ja masennus tunkee lonkeronsa koko ajan syvälle mieleen.

Reippailemaan varmaan pitäisi lähteä nytkin, eikä kirjoitella tänne?

Ikävä kuulla, mutta kyllä siitä on oikeita tutkimuksia tehty, että erityisesti ulkona liikkuminen helpottaa masennusta. Sinulla ei mitä ilmeisemmin auta. Aiheesta löytyy kirjojakin, kuten Juoksu on parasta terapiaa. (Sieltä löytyy niitä viitteitä oikeisiin tutkimuksiin).

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serotoniinihypoteesi on todettu aikoja sitten ihan bullshitiksi ja vielä ihmiset siihen uskoo?

"serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003)"

Liikunta sensijaan auttaa tutkitusti(ja oman kokemuksen mukaan) depressioon.

Sinulla on varmaan joku äärimmäisen pätevä tutkimus ja tieto sitten olemassa, kun pyöräilen 150km ja juoksen 30km viikossa sekä rullaluistelen, hiihdän yms. vuodenaikojen mukaan soveltuvaa. Olen ollut vuosia masentunut. En yksinkertaisesti pysty käyttämään enempää aikaani ja voimiani liikuntaan, koska joskus pitäisi levätäkin.

Syön terveellisesti, en juuri käytä alkoholia enkä syö lainkaan karkkia, suklaata tms. Nukun yöni hyvin. Minulla on perhe ja lapsia. Silti elämä tuntuu tarpeettomalta, ja masennus tunkee lonkeronsa koko ajan syvälle mieleen.

Reippailemaan varmaan pitäisi lähteä nytkin, eikä kirjoitella tänne?

Ikävä kuulla, mutta kyllä siitä on oikeita tutkimuksia tehty, että erityisesti ulkona liikkuminen helpottaa masennusta. Sinulla ei mitä ilmeisemmin auta. Aiheesta löytyy kirjojakin, kuten Juoksu on parasta terapiaa. (Sieltä löytyy niitä viitteitä oikeisiin tutkimuksiin).

Niin ei auta jos on viety ääripäähän eli ylisuorittaniseksi. Liika liikunta on epäterveellista ja johtaa mm. stressihormonien määrän merkittävään nousuus elimistöstä.

Ongelmana tässäkin on vääristynyt ajattelutapa: olen huono ihminen jos en suorita 200 kilometrin juoksua viikossa.

5 - 10 kilometriä olisi terveellisempi määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

Tai sitten olet vain niin etäinen ollut niiden läheistesi kanssa, eihän täällä palstalla moni siedä edes omia vanhempiaan. Kyllä aidosti rakkaan ihmisen kuolema nyt jotain aiheuttaa pitkäksi aikaa, eikä sitä vaan ohiteta olankohautuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene noin. Jos masennusta aiheuttavat asiat eivät poistu elämästä niin ei masennuskaan.

Masennus on mielenrakenteessa, sillä ei ole mitään tekemistä ulkomaailman kanssa.

Kun ymmärrät tämän, alkaa parantuminen.

Voit luulla että ulkopuolellasi on joku jokja aiheuttaa masennuksesi, mutta sinussa on se liipasin jota tämä joku painaa tahtomattaan tai tahtoen.

Opiskele miten liipasin poistetaan.

Kyllä itseasiassa on täysin ulkomaailmasta riippuva, mutta useimmat masentuneet ei korjaa elämäänsä niin että potkisi sielunsyöjät ja kusipäät pois. Ottaisi selvää miksi he on oikeasti masentuneet ja tekisi sellaisia valintoja jotka edistäisi tervettä elämää ja mielenterveyttä.  Kemiallisena ilmiönä masennus on täyttä puppua 99% masentuneista. He vain elää ihan oikeasti masentavaa elämää ihmiskusipäiden kanssa ja kieltää itsensä. Siinä ei tule terveeksi millään pillereillä eikä joogalla. Masennuksen hoito on konkreettisia näkyviä tekoja elämässä ja omien väärien ajatusmallien muuttamista. Parantuminen on näkyvien tekojen takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

Tai sitten olet vain niin etäinen ollut niiden läheistesi kanssa, eihän täällä palstalla moni siedä edes omia vanhempiaan. Kyllä aidosti rakkaan ihmisen kuolema nyt jotain aiheuttaa pitkäksi aikaa, eikä sitä vaan ohiteta olankohautuksella.

Mitä se lamaantuminen auttaa? Ei kuollut siitä henkiin herää jos itse lamaannun, vaikka olisi kuinka rakas tahansa. Vai olisiko pitänyt masentua syvästi ja tappaa itseni kun rakas puoliso kuoli riutuen syöpään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene noin. Jos masennusta aiheuttavat asiat eivät poistu elämästä niin ei masennuskaan.

Masennus on mielenrakenteessa, sillä ei ole mitään tekemistä ulkomaailman kanssa.

Kun ymmärrät tämän, alkaa parantuminen.

Voit luulla että ulkopuolellasi on joku jokja aiheuttaa masennuksesi, mutta sinussa on se liipasin jota tämä joku painaa tahtomattaan tai tahtoen.

Opiskele miten liipasin poistetaan.

Olen varma, että tässä maassa diagnosoidaan masennukseksi sekä ihan puhdasta surua että traumaperäisiä stressioireita. En usko olevani ainut, jolle näin on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

Tai sitten olet vain niin etäinen ollut niiden läheistesi kanssa, eihän täällä palstalla moni siedä edes omia vanhempiaan. Kyllä aidosti rakkaan ihmisen kuolema nyt jotain aiheuttaa pitkäksi aikaa, eikä sitä vaan ohiteta olankohautuksella.

Mitä se lamaantuminen auttaa? Ei kuollut siitä henkiin herää jos itse lamaannun, vaikka olisi kuinka rakas tahansa. Vai olisiko pitänyt masentua syvästi ja tappaa itseni kun rakas puoliso kuoli riutuen syöpään?

Toisten tunne-elämä nyt vaan on toisenlainen kuin toisten. Sinusta puuttuu herkkyys, jota joillain toisilla on. Kuten kaikissa asioissa, on plussia j miinuksia siitä että on herkkä/empaattinen tai että niitä ominaisuuksia ei ole.

Kylllä se varmaan järkeviintä on lähteä siiitä että esiim lähteä kartoittamaan tilannekuvaa sitä kautta alkaa yksitellen sulkea pois ongellllmia jotta löytää sen säteilypisteeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

Tai sitten olet vain niin etäinen ollut niiden läheistesi kanssa, eihän täällä palstalla moni siedä edes omia vanhempiaan. Kyllä aidosti rakkaan ihmisen kuolema nyt jotain aiheuttaa pitkäksi aikaa, eikä sitä vaan ohiteta olankohautuksella.

Mitä se lamaantuminen auttaa? Ei kuollut siitä henkiin herää jos itse lamaannun, vaikka olisi kuinka rakas tahansa. Vai olisiko pitänyt masentua syvästi ja tappaa itseni kun rakas puoliso kuoli riutuen syöpään?

Luulet, että se lamaantunut kuvittelee jotenkin sen auttavan? Ihan tutitusti ihminen voi kuolla suruun, koska se on myös fyysinen reaktio.

Masentuneet haluavat, että masennus nähdään pitkäaikaissairautena siinä missä muutkin ja mun mielestä se on täysin oikein. Mutta mitä on ne pitkäaikaissairaudet, joiden hoitoon ei kuulu liikunta, ruokavalio, päivärytmi ja muut peruselintavat? Meidän perheessä on monia pitkäaikaissairauksia ja kaikissa niissä hoidon kivijalkana nähdään liikunta, ruokavalio, oma aktiivinen elämäntapa, jossa ei sairauteen jäädä vellomaan, riittävä uni, jne. Oman ajattelutavan ja asenteen merkityksestä on puhuttu jopa syöpäsairaalle isälleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

Tai sitten olet vain niin etäinen ollut niiden läheistesi kanssa, eihän täällä palstalla moni siedä edes omia vanhempiaan. Kyllä aidosti rakkaan ihmisen kuolema nyt jotain aiheuttaa pitkäksi aikaa, eikä sitä vaan ohiteta olankohautuksella.

Mitä se lamaantuminen auttaa? Ei kuollut siitä henkiin herää jos itse lamaannun, vaikka olisi kuinka rakas tahansa. Vai olisiko pitänyt masentua syvästi ja tappaa itseni kun rakas puoliso kuoli riutuen syöpään?

Jos se sinulle tosiaan on ihan puhdas valintakysymys, niin taidat olla jokseenkin kylmä ihminen ja tunneosastolla jotain poikkeavaa.

Syöpä pois ryhtiliikkeellä! Pois kaikki turha itsesääli niin kyllä siitä syöpäkin paranee. Mitä te liikuntavammaiset niissä pyörätuoleissanne istutte, vähän kun ottaa vastuuta omasta elämästään niin johan kohta otatte Ritolat ja juoksette kuin metsäkauris kaupunkimaratonolla! /sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä heti mennä sanomaan näille ryhti-ihmisille että otapas nyt itseäsi niskasta vaan kiinni ja suru pois kun joku heidän läheisensä menehtyy. Ehkä sitten tajuavat millaista se on.

On menehtynyt läheisiä eikä se mitään luhistumista aiheuttanut. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että kuolema on normaali osa elämää.

Masennus lähtee masentuneen omasta päästä ja aiheutuu erityisesti haitallisista ajattelutavoista.

https://areena.yle.fi/1-50278143

Tunnin päästä voit kertoa uudelleen, mitä mieltä---?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet haluavat, että masennus nähdään pitkäaikaissairautena siinä missä muutkin ja mun mielestä se on täysin oikein. Mutta mitä on ne pitkäaikaissairaudet, joiden hoitoon ei kuulu liikunta, ruokavalio, päivärytmi ja muut peruselintavat? Meidän perheessä on monia pitkäaikaissairauksia ja kaikissa niissä hoidon kivijalkana nähdään liikunta, ruokavalio, oma aktiivinen elämäntapa, jossa ei sairauteen jäädä vellomaan, riittävä uni, jne. Oman ajattelutavan ja asenteen merkityksestä on puhuttu jopa syöpäsairaalle isälleni.

Siksi, että lääkäritoiminta on lääkekeskeistä ja koska yhteiskunnalla ei ole varaa hoitaa masentunutta vastaamalla hänen tarpeisiinsa. Masentunut tai vastaavassa jamassa olevahan ei pysty itse huolehtimaan itsestään täysipainoisesti.

En tiedä mikä olisi ollut oikein diagnoosi omille oireilleni, mutta oleellinen apu tuli siitä, kun palkkasin itselleni auttajan kaksi kertaa viikossa. Laskin, että se tulee maksamaan kotitalousvähennyksenkin jälkeen tuhansia euroja. Lisäksi ostin labrakokeita, terveysruokia ja vitamiineja tuhansilla euroilla. Ja tietysti sopivan ihmisen löytyminen rahallakaan on onnenkauppaa. Minulla oli tuohon resurssit, todella monella ei ole.

Ette ymmärrä paljon mä maksaisin jos saisin elää ilman tätä laiskuutta . Pystyisin lähtemään ulos juoksemaan. Mutta jään kuudeksi tunniksi puhelimelle takki päällä istumaan. Ei naurata kun pettää itseänsä päivästä toiseen. Jään vaille terveyttä! Montako kertaa olen jäänyt kiinni itseltäni kun istun masentuneena netissä. Et sä tule onnelliseksi sä jäät tähän tilaan ikuisesti tää on sun vankila! Huutaa äänet mun sisällä kaikki on mun syytä, eivätkä edes adhd lääkkeet saa mua ulos.