Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoni vanhemmille!Erilaiset henkilökemiajutut voivat myös vaikuttaa.Onko lapsella omahoitaja,jonka kanssa ei synkkaa ja siksi hankalaa?Onko yhtään kavereita?Miten itse viihtyy?

Kokonaisuutena välit ovat hoitohenkilökunnan kanssa kiristyneet, kun emme ole lähteneet itse hakemaan paikkaa erityispäivähoidosta. Lapsi itse ei pidä kaikista hoitajista ja kyllä osoittaa sen myös selvästi erityisesti suuttuessaan. Hän kuitenkin viihtyy itse ihan hyvin tässä päiväkodissa, eikä halua vaihtaa taas toiseen hoitopaikkaan. Kaksi hyvää kaveria hänellä on, joidenkin lasten kanssa tulee sitten huonommin juttuun. Ap

Vanhemmat voivat vaikuttaa asiaan, yleensä siinä auttaa hyvät perustelut. Leimautumisen pelko eikä sekään että päiväkoti on kaukana ole käsittääkseni perusteluja joita otettaisiin huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vielä yks juttu, ei se raha tartte diagnoosia, vaan raha tulee erityishoidon tarpeesta, integroituun tulee sama rahamäärä lasten diagnoosista riippumatta, jos on viisi paikkaa, raha tulee viidestä ja sillä selvä. 

Ap nyt jää sen taakse, ettei diagnoosia VIELÄ ole ja on päättänyt, että lapsella ei ole ongelmia. Sulkee silmänsä, koska ajattelee itseään enemmän kuin lastaan. 

Niin mutta ilman sitä diagnoosia ei pääse sille erityispaikalle. Ja ilman diagnoosia kunta ei palkkaa lapselle avustajaa.

Diagnoosia ei todellakaan ole ja jatkotutkimuksille ei todettu tarvetta. Tämä siis todettu kaksi kertaa vuoden sisällä, sekä yksityisellä että julkisella. Kehotettu jatkamaan perheneuvolassa ja kontrolli neuvolakäyntien yhteydessä. Ap

Jos lapsi on aggressiivinen muita kohtaan jopa aikuisia, tarvitsee hän tukea tunteidensa kanssa. Tässä on jo painava syy erityispäivähoidolle. Hän vaatii aikuisen jatkuvan tarkkailun ja silti saattaa tapahtua jotain ohimennen. Miltä mahtaa tuntua ryhmän muista lapsista? Jos tilanne on tuo, leimautuu lapsi pahasti jos siis jää vanhaan päiväkotiin. Ne samat lapset ovat koulussakin ja lapsellesi leima otsassa: tuo käy päälle. Selvä koulukiusattu, jota on hauska härnätä porukalla ja katsoa kun se suuttuu. Nyt oikeasti lapsi sinne minne ehdotetaan, oppii hallitsemaan tunteitaan ja väkivalta vähenee.

Sehän ei lasta leimaa ollenkaan jos jatkaa vanhassa päiväkodissa niin että hänellä on oma avustaja.. Ap sun perustelut on ihan liibalaabaa. 

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosin tekemistä vaikeuttaa vanhempien yhteistyöhaluttomuuskin :/. Jos ei kerro, ettei lapsi leiki pihalla kavereiden kanssa tai vaikeuksista, se vaikeuttaa sitä huomattavasti. Lapsi ei kuntoudu sillä, että ongelmien olemassaoloa ei suostuta näkemään. Oma kuntoutui ajoissa aloitettujen terapioiden tasolle, niin että pystyi jo yläasteen käymään normaalisti ja eritysopetuspäätös purettiin. Ei kiusattu. 

Olemme olleet erittäin yhteistyöhaluisia ja olemme edelleen. Rajan vedämme kyllä siihen, että lapsi halutaan oman päiväkodin toimesta erityisryhmään, joka on tarkoitettu lapsille, joiden ongelmia meidän lapsellamme ei ole. Eli siivotaan lapsi maton alke. Ap

Mun myötätunto on kyllä niiden toisten lasten puolella.

Vierailija kirjoitti:

"Koska leimautuisi". On kyllä niin idiootin puhetta ettei paremmasta väliä.

No niin on.

Ihan niinkuin ei leimaantuisi vielä pahemmin häiriköidessä normaalin ryhmän toimintaa.

Siellä erityisryhmässä ei herättäisi yhtä paljon huomiota eikä ärtymystä. Todennäköisesti leimaantuisi vähemmän kuin normiporukan keskellä.

Jos lapsi itse viihtyy ja kykenee solmimaan kaverisuhteitakin,veikkaan että kyse on lapsen haastavasta temperamentista eli lapsi reagoi herkästi ja voimakkaasti,ei ole helposti rauhoitettavissa,on sinnikäs ja usein huonolla tuulella.Onko aggressiivinen,lyökö,pureeko,potkiiko?Osaako henkilökunta tukea parempaan käytökseen?Älkää antako periksi lapsenne suhteen.Ottakaa kaikki tarjottu tieto harkiten lapsenne parasta.Päätös on lopulta vanhemmilla ja heidän täytyy sen kanssa elää,kuten lapsenkin.Eivät toiset voi ulkopuolelta päättää mikä on kohdallanne paras.Käytä järkeä,kuuntele sydäntäsi.

Sä et pa kerro oikeastaan mitään lapsesta, ilmeisesti sosiaalisessa kontaktissa on ongelmia? Kyllä se on totta,että esim. erityisopetus itsessään syrjäyttää, mutta on joissakin tapauksissa välttämätön ja hyvä asia. Rajatapauksisa itse antaisin olla tavallisessa ryhmässä.

ap siis...

Mistä asioista teille on siellä palavereissa puhuttu. Mitä huolta pk:lla on lapsestanne.

Tällainen erityislapsi oli koko ala-asteen poikani tavallisella luokalla. Äänekäs adhd tällä lapsella. Muiden oppiminen oli vaikeaa koska tämä lapsi häiriköi koko ajan. Sekä muut lapset että tämä erityislapsi olisi hyötynyt siitä että tämä lapsi olisi siirtynyt pienempään luokkaan missä osataan yksilöllisemmin ottamaan huomioon lapsen tarpeet. Joulujuhlat ja kevät juhlat oli yhtä myötähäpeää tämän lapsen ja hänen vanhempiensa vuoksi. Huutamista, tavaroiden heittämistä ja räpläämistä. Jotain oli pakko meuhkata joka kerta kun jonkun lapsi sai vuoron käydä hakemassa todistuksensa. Tee lapsellesi ja muiden lapselle palvelus, siirrä lapsi erityisryhmään jos niin ehdotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan itse ehdotettu integroitua (oliko tämä termi?) hoitoa vanhassa päiväkodissa. Eli omaa avustajaa lapselle. Tämä ei ilmeisesti sovi päiväkodille tai ei ratkaise heidän mukaansa ongelmia. Haluavat yksinkertaisesti lapsen pois tästä päiväkodista, tai siltä ainakin vaikuttaa. Lapsi ollut siellä nyt vuoden alusta.

Miksi lapsi tarvitsee oman avustajan jos hänellä ei ole mitään ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Neurologilla ja psykologilla on käyty. Ei diagnoosi, kuten edellä kerroin. Lapsen kehitys normaalia, motorisesti reilusti edellä ikäistään, myös kognitiivisilta kyvyiltään. Ap[/quote]

Lapsesi on Hyvin nuori siihen, että diagnoosi asetettaisiin. Tuon ikäisille harvoin asetetaan selkeää diagnoosia, sillä ongelmat eivät tuossa iässä usein näy vielä niin yksiselitteisesti että diagnoosi olisi järkevää tai edes yksinkertaista asettaa. Vain erittäin selkeät tapaukset diagnosoidaan tarkasti, sillä diagnoosia on vaikea noin vain poistaa. Nyt juuri teille olisi tärkeää, että kaikki mahdollinen apu ja tuki saataisiin lapselle ja teidän perheelle, jotta tilanne ei pahene ja diagnoosia ei pääse syntymään. Teillä on hyvin asiat jos erityisryhmään suositellaan hakemaan, sinne ei noin vain pääse! :)

Kysyisin vielä, että osaatko kuvata lapsellasi olevia ongelmia/hankaluuksia, jotka esiintyvät juuri päiväkodissa? Oletko varma ettei niitä ilmene myös muussa muodossa kotona? Luovitteko arjessa?

T. Lastenpsykiatrian sh :)

Vierailija kirjoitti:

Tällainen erityislapsi oli koko ala-asteen poikani tavallisella luokalla. Äänekäs adhd tällä lapsella. Muiden oppiminen oli vaikeaa koska tämä lapsi häiriköi koko ajan. Sekä muut lapset että tämä erityislapsi olisi hyötynyt siitä että tämä lapsi olisi siirtynyt pienempään luokkaan missä osataan yksilöllisemmin ottamaan huomioon lapsen tarpeet. Joulujuhlat ja kevät juhlat oli yhtä myötähäpeää tämän lapsen ja hänen vanhempiensa vuoksi. Huutamista, tavaroiden heittämistä ja räpläämistä. Jotain oli pakko meuhkata joka kerta kun jonkun lapsi sai vuoron käydä hakemassa todistuksensa. Tee lapsellesi ja muiden lapselle palvelus, siirrä lapsi erityisryhmään jos niin ehdotetaan.

Nyt ei ole kyse erityislapsesta. Add tai siis tarkkavaisuushäiriö ei lääkärien mukaan ole kyseessä. Epäilimme itsekin sitä mutta näin ei nyt vaan ole tällä kertaa. Ap

Erityisryhmässä on paremmat resurssit kohdata lapsi eli pienempi ryhmä, osaamista toisella tavalla, mahdollisuus henkilökohtaisempaan tukeen ja huomioon. On paljon fiksumpaa kuntouttaa lasta pienenä kuin isompana, tuloksissa on hurjia eroja sen suhteen koska tuki aloitetaan.

Käytöshäiriöillä on tapana kasvaa lapsen kasvaessa, ja mahdollisilta Käytöshäiriöillä ap lapsen ongelmat kuulostaa (?). Fiksu, osaava, motorisesti ok. Silti paikka aukeamassa erityistuen piirissä. 'Ei diagnoosia' on hyvin yleistä lapsille. Esim adhd /add jne eivät ole diagnooseja, jotka joku yksittäinen lääkäri alle kouluikäiselle lätkäisisi.

Ottaisin kaiken tuen ja avun ja pyytäisin vielä lisää. Niin kiven alla on ne rahat, että turhaan ja liikaa ei tässä maassa niitä saa.

Miten vilkas lapsi hyötyisi avustajasta? Vilkaslapsi hyötyisi käsittääkseni siitä että hänen ongelmiaan ymmärtävä osaisi ohjata sen energian paremmin/järkevämmin. Valitettavasti tälläistä osaamista ei tavallisessa päiväkodissa ole.

Onko lapsella toimintaterapiaa tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Ihan tältäkin pohjalta jo suosittelen erityisryhmää. Ongelmanne eivät ole pieniä ja lapsesi ei kuvaillun käyttäytymisen perusteella tule saamaan tarvitsemaansa tukea ja aikuisen vahvaa huomiota ja opastusta normaalissa ryhmässä. Pelkäät leimautumista, mutta juuri normaalissa ryhmässä lapsesi luultavasti leimautuu ja leimautuessaan hänen oma itsetuntonsakin tipahtaa. Ja kuvailusi perusteella, jos ongelmat tuosta vielä pääsevät kasvamaan, kontakti lastenpsykiatriaan ei ole tulevaisuudessa poissuljettu. Sieltä vanhemmat saavat eväitä vastata lapsen tarpeisiin

T. Edellinen lastenpsykan sh