Lue keskustelun säännöt.
Pienituloiset ostavat lapsille merkkivaatteita
xv
22.08.2016 |
Olen kiinnittänyt huomiota, että monille pienituloisille äideille lasten merkkivaatteet ovat todella tärkeä juttu. Ostetaan Moloa, Noshia ym. Jos ei rahaa ole, ostetaan osamaksulla. Rikkaammat äidit eivät näytä välittävän yhtä paljon, mitä merkkiä lasten vaatteet ovat. Mistä luulette tämän johtuvan?
Kommentit (184)
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
Itsellä ollut tapana ostaa esim. Ticketin toppapuku sen verran reilua kokoa, että menee helposti 2-2,5 käyttökautta lapsella. Alesta -50% tai -60% puku maksaa 70-80e (sama hinta kuin joku "ei niin merkkivaate" täysihintaisena). Laatu on niin hyvä että kestää ja tosiaan yhdelle käyttökaudelle tulee silloin hintaa 30-40e puvulle kun ostaa reilumpaa kokoa. Ja näin oli siis silloin kun olin erittäin köyhä yh-äiti, nykyään tulotaso paljon parempi. Kenkiin olen myös rahaa aina satsannut, sisävaatteet saa olla ihan mitä vaan tokmannista h&m:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vain suomalaisen mielestä gugguut, miikkarit jne trikoorievut ovat merkkivaatteita. Susirumia ja ylihintaisia kaiken päälle.
Vierailija kirjoitti:
Siis vain suomalaisen mielestä gugguut, miikkarit jne trikoorievut ovat merkkivaatteita. Susirumia ja ylihintaisia kaiken päälle.
Mitä sitten? Ehkä sussa on jotain vikaa kun häpeät omaa suomalaisuuttasi.
Järjetöntä tuhlailua ja pröystäilyä pitää valttää aina, jos tulot eivät riitä kattamaan edes välttämättömiä menoja! Jos kaikkien muiden menojen jälkeen jää ylimääräistä, voi kukuttaa reilummin. Kuten joku jo totesi, mihin on terve järki kadonnut talousasioissa!? En hyväksy yhteiskunnan tukien paisuttamista, jotta työttömät voivat shoppailla merkkityuotteita lapsilleen. Itse olen joutunut marketeista ja ruotsiketjuista lapselleni vaatteet ostamaan, vaikka töissä käynkin.
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä tuhlailua ja pröystäilyä pitää valttää aina, jos tulot eivät riitä kattamaan edes välttämättömiä menoja! Jos kaikkien muiden menojen jälkeen jää ylimääräistä, voi kukuttaa reilummin. Kuten joku jo totesi, mihin on terve järki kadonnut talousasioissa!? En hyväksy yhteiskunnan tukien paisuttamista, jotta työttömät voivat shoppailla merkkityuotteita lapsilleen. Itse olen joutunut marketeista ja ruotsiketjuista lapselleni vaatteet ostamaan, vaikka töissä käynkin.
Ja miksi olet joutunut? Itse myös pienituloinen eikä tarvi marketista ostaa vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä te niin tarkkaan tiedätte toisten tulotason:O?
Kyylät tietää, vakoilevat jokaista mahdollista reittiä pitkin.
Samalla tavalla ne kalliit merkkivaatteetkin likaantuu, nuhjaantuu ja jopa rikkuu kuin perus marketti/Lindexin vaatteet. Yhtä lailla pystyn kierrättämään kolmella lapsella 20 euron hupparin kuin yli 100 euron hupparin. Ulkovaatteet meillä on mennyt rikki kaksi kertaa, toisella kerralla Ticketin yli 150 euroa maksaneet ulkohousut, toisella kerralla Stadiumin halpisulkohousut. Molemmat aukesi saumasta. Jälleenmyyntiarvoa en edes mieti, koska vapaa-aika on minulle niin arvokasta, etten halua tuhlata sitä käytettyjen vaatteiden myyntiin. Se, mikä kolmannen lapsen jäljiltä on edelleen kierrätyskunnossa, viedään SPR:n Konttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme rikkaita ja ostan lapsille vain merkkivaatteita koska ne ovat parempilaatuisia. Tosin meidän merkkivaatteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin jotkut Molot, Noshit tai Me& I:t joita en edes laske merkkivaatteiksi. Burberry, Ralph Lauren, Chloe, Little Marc Jacobs, Gucci, Armani Junior, siinä on nyt muutama merkkivaate joka tekee hyvälaatuista vaatetta mutta hinnat ovat ihan muuta kuin nämä täällä luetellut keskihintaiset vaatemerkit joihin pitäisi normaalituloisella suomalaisella olla rahaa tyyliin mies töissä nainen kotihoidontuella. Ilmeisesti tämä on se ryhmä jota täällä halveksivasti kutsutaan pienituloisiksi.
Meidän vuosiansiot perheenä ovat monta sataatuhatta. Olemme nykyään rikkaita mutta joskus olleet myös keskituloisia. Koskaan en kuitenkaan ole velalla ostellut vaatteita vaan aina ihan omilla sen hetkisillä ansioilla. Silloinkin kun on ollut tiukempaa niin olen vältellyt halpapuoteja kuten H&M:ää.
Ei pidä paikkaansa etteivätkö rikkaat välittäisi mitä lapsilla on päällä. Ehkä puhutte nyt Suomen "rikkaista" eli niistä akateemisista pariskunnista jotka ovat lyöneet itsensä velkahelvettiin ostamalla liian kalliin talon, auton ja pröystäilymatkustelleet. Heillä ei toki olekaan varaa kunnollisiin lasten vaatteisiin saati ruokaan.
Tyypillistä nousukasmaisuutta. Tuohan on juuri sitä samaa mistä ap puhui, että pienituloiset pönkittää itseään ostamalla merkkivaatteita. Teillä on vaan isommat lelut. Ei nuo Burberryt jne. nyt niin hyvälaatuista tavaraa ole jos on jatkuvassa käytössä. Syy, miksi em. merkkien vaatteet pysyvät hyvinä pitkään on se, että koska niitä käytetään useimmiten vähän harkitummin ja varotaan helpommin.
En ymmärrä noita "sopii myös tytölle" tai "sopii myös pojalle" -värejä. Kaikki värit sopii tytöille ja pojille, ainoa mikä vaikuttaa on lapsen hiusten ja ihon väri. OT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni on juuri tällainen lastenvaatesnobi. Valittaa jos saa lahjaksi muuta kuin merkkiä.
Soittaa sukulaisilleen, että lahjaksi sitten tämä 200 e ulkopuku lapselle (jota ei voi edes laittaa sitten nuoremmalle lapselle, koska on vääränvärinen). Itse antaa lahjaksi muutaman kympin H&M lahjakortteja 😂
Tai sitten on järkevä? Jos kymmenen vierasta sponssaa 20 eurolla niin siinä on raha koossa laadukkaaseen ulkoilupukuun. Jos on tyttö ja poika puvun voi myydä pois ja käyttää ne rahat taas uuteen pukuun.
Ohis, mutta mun mielestä lahjanantaja saa itse päättää että mitä haluaa antaa sille LAPSELLE. Tuo on vahempien tehtävä elättää lapsensa ja ostaa heille tuollaiset välttämättömyydet. Harva lapsi kuitenkaan jotain ulkohaalaria himoitsee jos saa itse toivoa.
Onpa älyttömiä nimiä noilla merkeillä.
Höö, gugguu molo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiasta on tehty ihan tutkimustakin:
"Varakkaiden vanhempien tavoitteena oli säädellä lasten haluja. Tämä symbolinen rajoittaminen opettaa, että kaikkea ei voi saada ja vahvistaa vanhemman auktoriteettia suhteessa lapseen. Toisin sanoen varakkailla tai toimeentulevilla on varaa rajoittaa lastensa kuluttamista. Heillä on varaa myös kulutuskriittisyyteen ja niin sanotun hemmottelemisen säännöstelyyn, koska kuluttamisen rajoittaminen on oma valinta.
Vähävaraisissa perheissä kulutus ei tähdännyt halujen rajoittamiseen. Päinvastoin tavoitteena oli vastata lapsen haluihin ostamalla niitä tavaroita, joita lasten vertaisryhmissä pidettiin hienoimpina. Vähävaraisten perheiden vanhemmat metsästivät tarjouksia ja suunnittelivat esimerkiksi merkkilenkkareiden ostamista pitkäjänteisesti säästämällä, sillä ostamisesta kieltäytyminen olisi tarkoittanut lasten altistamista köyhäksi leimaamiselle. Merkkivaatteista ja muotileluista tulee vanhemmille kunnia-asioita, joita kuluttamalla toteutetaan hyvää vanhemmuutta."
Tässä on varmasti perää. Vanhemmillani on tulot 200t vuodessa, mutta koko lapsuuteni kuvittelin, että ollaan köyhiä. En saanut koskaan uusimpia muotijuttuja enkä niitä leluja, joista vanhempani eivät pitäneet. Pienessä Helsingin lähikunnasta asuessa vuosituhannen vaihteessa se ei ollut niin paha, koska harvalla oli muutenkaan mitään tosi hienoa. Ärsytti silti koska olin todella kiinnostunut vaatteista ja minulla oli selkeä visio omast tyylistäni, mutten päässyt toteuttamaan sitä. Mutta kun menin snobilukioon Helsinkiin sain siellä vähän traumoja vanhempieni linjasta ja köyhän leiman otsaani. Enkä kuulemma ole ainoa, jolle on käynyt näin. Pari samalla tavalla pikkukaupungista Helsinkiin lukioon lähtenyttä on kokenut samalla tavalla. Nykyisin meillä kaikilla on merkkivaatteet. :D Itselläni tosin ihan tavallisia keskihintaisia ja pääosin alesta ostettuja. Ja päiväkoti-ikäisellä lapsellanikin on niitä keskihintaisia suurimmaksi osaksi alesta ostettuja merkkivaatteita. Tiettyjen merkkien mallistoista ostan yleensä lempparit jo silloin, kun ne ilmestyvät. Tiedostan kyllä, että teini-iän trauma elää minussa edelleen, vaikka olen melkein kolmekymppinen ja akateemisesti koulutettu. Lapseni tulee saamaan muoti- ja merkkivaatteensa ja -tavaransa, koska en halua hänelle samaa traumaa mitä itselläni. Hän saa sitten ne ihan omat traumansa, josta olla katkera meille. ;)
Ei tosin olla pieni- vaan keskituloisia, mutta tämä saattaa olla monen muunkin vanhemman osasyy merkkivaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta on tehty ihan tutkimustakin:
"Varakkaiden vanhempien tavoitteena oli säädellä lasten haluja. Tämä symbolinen rajoittaminen opettaa, että kaikkea ei voi saada ja vahvistaa vanhemman auktoriteettia suhteessa lapseen. Toisin sanoen varakkailla tai toimeentulevilla on varaa rajoittaa lastensa kuluttamista. Heillä on varaa myös kulutuskriittisyyteen ja niin sanotun hemmottelemisen säännöstelyyn, koska kuluttamisen rajoittaminen on oma valinta.
Vähävaraisissa perheissä kulutus ei tähdännyt halujen rajoittamiseen. Päinvastoin tavoitteena oli vastata lapsen haluihin ostamalla niitä tavaroita, joita lasten vertaisryhmissä pidettiin hienoimpina. Vähävaraisten perheiden vanhemmat metsästivät tarjouksia ja suunnittelivat esimerkiksi merkkilenkkareiden ostamista pitkäjänteisesti säästämällä, sillä ostamisesta kieltäytyminen olisi tarkoittanut lasten altistamista köyhäksi leimaamiselle. Merkkivaatteista ja muotileluista tulee vanhemmille kunnia-asioita, joita kuluttamalla toteutetaan hyvää vanhemmuutta."
Tässä on varmasti perää. Vanhemmillani on tulot 200t vuodessa, mutta koko lapsuuteni kuvittelin, että ollaan köyhiä. En saanut koskaan uusimpia muotijuttuja enkä niitä leluja, joista vanhempani eivät pitäneet. Pienessä Helsingin lähikunnasta asuessa vuosituhannen vaihteessa se ei ollut niin paha, koska harvalla oli muutenkaan mitään tosi hienoa. Ärsytti silti koska olin todella kiinnostunut vaatteista ja minulla oli selkeä visio omast tyylistäni, mutten päässyt toteuttamaan sitä. Mutta kun menin snobilukioon Helsinkiin sain siellä vähän traumoja vanhempieni linjasta ja köyhän leiman otsaani. Enkä kuulemma ole ainoa, jolle on käynyt näin. Pari samalla tavalla pikkukaupungista Helsinkiin lukioon lähtenyttä on kokenut samalla tavalla. Nykyisin meillä kaikilla on merkkivaatteet. :D Itselläni tosin ihan tavallisia keskihintaisia ja pääosin alesta ostettuja. Ja päiväkoti-ikäisellä lapsellanikin on niitä keskihintaisia suurimmaksi osaksi alesta ostettuja merkkivaatteita. Tiettyjen merkkien mallistoista ostan yleensä lempparit jo silloin, kun ne ilmestyvät. Tiedostan kyllä, että teini-iän trauma elää minussa edelleen, vaikka olen melkein kolmekymppinen ja akateemisesti koulutettu. Lapseni tulee saamaan muoti- ja merkkivaatteensa ja -tavaransa, koska en halua hänelle samaa traumaa mitä itselläni. Hän saa sitten ne ihan omat traumansa, josta olla katkera meille. ;)
Ei tosin olla pieni- vaan keskituloisia, mutta tämä saattaa olla monen muunkin vanhemman osasyy merkkivaatteisiin.
Miksi tuo kaikki meni lainauksen sisään? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaiden elämä Suomessa on pilalla kun ei erotu edes vaatteilla köyhästä!!! Yhyy! Sipilän pitää heti ruveta valmistelemaan lakia joka oikeuttaa rättikaupan kassan selvittämään asiakkaan tulotason ja varallisuuden ja sen perusteella voi sitten kieltäytyä myymästä kallista vaatetta.
Siinä ei ole mitään väärää, jos haluaa ostaa laadukasta/kivannäköistä. Mutta kyllähän tuo merkkivouhotus monilla ihan överiksi menee. Ja varsinkin se ärsyttää, jos selkeästi halutaan esittää muille jotain.
Itse olen pienituloinen (mutten köyhä), tykkään lastenvaatteista ja käytän mielelläni aikaa esim. niiden katselemiseen netissä tai kirppareilla kiertelyyn. Merkkejä on laidasta laitaan, myös halpiskamaa. Ystäväni on enemmän uraihminen ja rahaa on, mutta ei ole koskaan ollut kiinnostunut lastenvaatteista, luulen, ettei ole monista merkeistä kuullutkaan. Hänestä on helpointa saada vaatteita vaikka sukulaisilta käytettynä.
Me ollaan pienituloisia(toistaiseksi, opiskelut vielä vähän kesken). Asutaan kaupungissa hyvien yhteyksien lähettyvyydessä, joten meillä ei ole autoa. Meillä on vain yksi lapsi, josta menee hoitomaksu, joka myös on aika pieni pientuloisuudesta johtuen. Kotikaupunkimme vuokrataso on alhainen. Hyvä ystäväni ja lapseni kummi asuu Helsingissä, hänelläkin on vain yksi lapsi, mutta korkeammat tulot ja hoitomaksu. Lisäksi heillä on auto. Laskimme kerran huviksemme, että verojen, auton kulujen, asumiskustannusten ja lapsen hoitomaksun jälkeen meillä jää jopa enemmän käteen kuin ystäväni perheellä, vaikka tuloeromme on huomattava. Samalla tavalla ystäväni joutuu kyttäilemään aleja ja kiertämään kirpputoreja, vaikka on keskituloinen ja minä pienituloisen. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni on juuri tällainen lastenvaatesnobi. Valittaa jos saa lahjaksi muuta kuin merkkiä.
Soittaa sukulaisilleen, että lahjaksi sitten tämä 200 e ulkopuku lapselle (jota ei voi edes laittaa sitten nuoremmalle lapselle, koska on vääränvärinen). Itse antaa lahjaksi muutaman kympin H&M lahjakortteja 😂
Tai sitten on järkevä? Jos kymmenen vierasta sponssaa 20 eurolla niin siinä on raha koossa laadukkaaseen ulkoilupukuun. Jos on tyttö ja poika puvun voi myydä pois ja käyttää ne rahat taas uuteen pukuun.
Ohis, mutta mun mielestä lahjanantaja saa itse päättää että mitä haluaa antaa sille LAPSELLE. Tuo on vahempien tehtävä elättää lapsensa ja ostaa heille tuollaiset välttämättömyydet. Harva lapsi kuitenkaan jotain ulkohaalaria himoitsee jos saa itse toivoa.
Tottakai saa. Mutta nykyään on hyvin yleistä että ihmiset kyselee etukäteen lahjatoiveita (meillä kaikki kysyneet) ja moni myös ilmaisee halunsa ostaa jotain tarpeellista, eikä pelkkää leluroinaa. Meillä lapset 1v ja 4v, aina saavat lahjaksi pari lelua muilta vierailta ja sitten lisäksi jotain tarpeellista, kuten talvihaalarin, polkupyörän tai kerhorepun isovanhemmilta kun etukäteen juteltu ja sovittu vähän kuka haluaisi ostaa mitäkin. Kalliita toiveita en esitä, vaan sitten esim pientä rahallista sponssausta. Minusta vain järkevää näin.
Itse ostan kummitytölle aina vähän laadukkaampaa vaatetta koska tiedän ettei perheellä ole niin paljoa rahaa käytettävissä kuin minulla. Kummitytöllä pari vuotta nuorempi pikkusisko ja kestävät myös hänelle käyttöön. Äitinsä on kysynyt onko ok myydä molemmille pieneksi jääneet kirparilla kun niistä saa vielä hyvät rahat ja tottakai on ok, en mä niitä itsellenikään takaisin halua kun ei ole omia lapsiakaan. Eli ilmeisesti ostamani ovat olleet kestäviä vaikka en kamalasti lastenvaatteista tajuakaan.
Ostan kalliimpia, sillä ne kestävät seuraavalle. Esimerkkinä esikoisella on yksi Metsolan paita viikottaisessa käytössä ollut kohta pari vuotta, on kuin uusi ja siirtyy sisarukselle loistokuntoisena. Vertailuna yksi Lidlin yhtä pidetty paita. Värit ovat ok ja kuva myös. Mutta malli on nykyään kyhyt ja leveä, eli ei hyvvän mallinen lapsen päällä enää. Samalla tavalla pesty ja samoissa lämmöissä, pesulapun mukaan. Joten halvemmaksi tulee ostaa vain muutama kallis vaate kuin läjä halpoja.
Tai sitten on järkevä? Jos kymmenen vierasta sponssaa 20 eurolla niin siinä on raha koossa laadukkaaseen ulkoilupukuun. Jos on tyttö ja poika puvun voi myydä pois ja käyttää ne rahat taas uuteen pukuun.