Pienituloiset ostavat lapsille merkkivaatteita

Mä en enää lapsen syntymän jälkeen ole pystynyt ostamaan vaatteita ns. halpakejuista (H&M ym.), koska en vaan kestä sitä ajatusta, että sen vaaatteen on tehnyt joku saman ikäinen lapsi jossain hikipajassa. Merkillä ei sinänsä ole merkitystä, mutta eettisyyteen panostan. Tällä hetkellä meidän suosikit on Nosh ja Papu. Parjattua Gugguutakin löytyy. Ostan paljon alesta ja myyn kaiken myyntikuntoisen facessa (vaatteita ei mitenkään varjella). Lähes järjestään loppuhinnaksi jää sama tai jopa vähemmän kuin noissa halpakaupoissa. Kirpparilta ostaisin mielelläni, mutta pojalle ei oikein arkivaatteita sieltä löydy (kaikki on tosi kulahtaneita). Ollaan tosin hyvätuloisia eikä lapsia ole kuin yksi. Ja sille joka asui maaseudulla: me asutaan Turussa ja tilaan kaikki vaatteet netistä, koska ei täällä myydä mitään kivaa missään kaupassa.

Täytyy sanoa, että paita, jonka ostin Mololta pojalle kaksi vuotta sitten on edelleen priimakunnossa. Ei yhtään nukkaa!

Melko kirjavia käsityksiä tässäkin ketjussa siitä, mitkä vaatemerkit ovat niitä "merkkivaatteita". Merkittömiä taitavat nykyään olla ainoastaan itse tehdyt. Kaveripiirissä on muutama käsityötaitoinen ihminen, joilta ollaan toisinaan saatu heidän omilta lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita, ja itse arvostan yleensä niitä vähän parempina vaatteina.

Ylipäätään lähes kaikki lastenvaatteet meillä on käytettynä saatua ja ostettua. Tämä on jäänyt päälle minituloilla eläessä, mutta näin keskituloisenakin tapa on vaikuttanut erittäin fiksulta jatkaa niin eettisistä kuin säästösyistä. Pari kertaa olen sortunut ostamaan Tokmannin tai Henkkamaukan uusia vaatteita, mutta ne hajoavat saman tien enkä halua edes ajatella niiden tuotanto-olosuhteita, joten pyrin suosimaan kotimaisia / pohjoismaisia vähän parempilaatuisia merkkejä kuten Papua ja Gugguuta.

Yhtä hyvin tienaavaa ja kaiken shoppailuun polttavaa vanhempaa katsoessa taas on tuntunut että kun halpavaatteita vain ostellaan kohtuuttomia määriä, ei ole niin väliä että ne kestävät vain kaksi käyttökertaa, kun osa ei ehdi kuitenkaan lapsille päälle. Missään nimessä tuollainen ei olisi pienituloisille järkevä strategia.

Näin on.