Missä te olitte sillä hetkellä kun 9/11 tapahtui?

Koulussa. Olin ala-asteella. Muista ku tulin kotiin ja äiti katto telkkarista uutisia ja näin ku se torni kaatu. Oli sikas värisyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Töissä olin. Ja tuntui kyllä hurjalta, olen itsekin kyseisissä rakennuksissa käynyt.

Ai huurrja, ai huurrja!

Imetin tuolissa vajaa kaksi viikkoa aiemmin syntynyttä tytärtäni, kun uutiset iskuista tulivat televisiosta. Mietin kauhuissani, millaiseen maailmaan tytär onkaan syntynyt!

Laitoin juuri television päälle ja katsoin tosielämän katastrofielokuvaa. Tuli mieleen, että amerikkalaisen elämänmuodon täydellinen ilmentymä monella tasolla.

Opiskelin tuolloin, ja olin Keskisellä auttamassa (laittamassa tavaraa piikkeihin ja hyllyyn) tavarantoimittajana työskentelevää isääni koulun jälkeen (AMK, lyhyt päivä tuolloin). Osaston vastaava tuli kertomaan että Manhattanille on osunut ohjus ja kaikki rakennukset maan tasalla. Eihän se ihan noin ollut, mutta kun sitten riennettiin tv-osastolle ruutujen ääreen katsomaan CNN:ää, niin kyllähän siellä pölyä oli peittämässä osaa Manhattanista, kun oli siinä vaiheessa tornit jo romahtaneet.

En muista.

Muistan kuulleeni asiasta ensi kerran vasta seuraavana aamuna koulussa, kun rehtori kuulutti että nyt on hiljainen hetki tuon tapauksen takia. Ope siinä jotain kertoi mitä on tapahtunut, ei paljoa. oltiin vasta neljännellä luokalla sentään

.

Vierailija kirjoitti:

Imetin tuolissa vajaa kaksi viikkoa aiemmin syntynyttä tytärtäni, kun uutiset iskuista tulivat televisiosta. Mietin kauhuissani, millaiseen maailmaan tytär onkaan syntynyt!

Islam on rauhanuskonto. 

Yläasteella ruotsintunnilla. Muistan kun ope laittoi telkkarin päälle ja koko luokka istui kerrankin ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin juuri television päälle ja katsoin tosielämän katastrofielokuvaa. Tuli mieleen, että amerikkalaisen elämänmuodon täydellinen ilmentymä monella tasolla.

Jaaha?  Aika hyvin nämä muslimiterroristit on iskenyt euroopassakin vai onko Pariisi, Bryssel  jne unohtuneet jo? 

Hiekkalaatikolla. Muistan kun äiti tuli ulos pyytämään isääni ja naapurin setää ja tätiä sisälle katsomaan uutisia emmenkä veljeni kanssa tajunneet yhtään, mistä on kyse.

Töissä oli televisiot päällä usein (jenkkiuutiskanavia) ja havahduin uutisankkurin kirkumiseen, kun siinä uutisia lukiessaan näki ensimmäisen lentokoneen törmäyksen. Seurasimme tapahtumia tämän jälkeen myöhään yöhön. Todella järkyttynyt olo, kauheinta oli omasta mielestäni se, kun ihmiset hyppivät ulos ylimmistä kerroksista. Ja aika epätodellinen olo siitä, että seurasimme tapahtumia reaaliaikaisesti ja mitään emme voineet tehdä.

Irlannissa, avokonttorissa töissä. Pomoni lähetti meiliä, että laittakaa uutiset netistä päälle. Hänellä oli tapana lähettää typeriä sähköposteja, joten kukaan ei ensin reagoinut. Toisen tornin osumisen näin "livenä"

Täysi epäusko. Olin käynyt tornissa pari kertaa, ja firmallamme oli vieressä toimistoja. (Evakuoitiin). Lisäksi monilla irkuista asuu sukukaisia Nykissä, joten he yrittivät saada tuttaviaan kiinni.

Lähdössä Lapin yliopistolle opiskelemaan. Järkyttyneenä tuijotettiin miehen kanssa telkkaria, sitten menin kouluun. Siellä oli telkkari auki aulassa ja ihmiset seurasivat shokissa olevan näköisinä uutisia. Luento alkoi myös hieman jähmeästi. Epätodellinen fiilis.

Pelasin pc-peliä nimeltään Starcraft, joku toinen pelaaja sanoi chatissa, että wtc:n päälle oli laskeuduttu lentokoneella ja aloin miettimään että miten helv se on mahdollista mutta sitten avasin uutiset.

Olenko ainoa joka ei tiedä mitä tällä 9/11 tarkoitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Imetin tuolissa vajaa kaksi viikkoa aiemmin syntynyttä tytärtäni, kun uutiset iskuista tulivat televisiosta. Mietin kauhuissani, millaiseen maailmaan tytär onkaan syntynyt!

Kai tissittelitte ruokakaupassa tai ravintolassa?

Hirveässä rapulassa.

Koulussa. Olin ala-asteella vielä, mutta muistan hyvin sen päivän, kun palasimme välitunnilta ja opettaja kauhistuneena laittoi tv:n päälle.. 

Töissä. Työkaveri taisi saada puhelun kotoa ja kertoi sitten meille muille. Menimme taukohuoneeseen katsomaan televisiota ja näimme toisen tornin sortumisen. Oli aivan utopistinen tunnelma. Muistaakseni lähdin kotiin normaalia aiemmin. Onneksi oli sellainen työ, että se oli mahdollista.