En voi hyvin Helsingissä ja haluaisin muuttaa pienemmälle paikkakunnalle. Muita?
Tuntuu että olen ainoa joka kokee voivansa huonosti täällä ja haaveilee muuttamisesta jonnekin missä on vähemmän asukkaita… Kaikki tutut rakastavat ja hehkuttavat Helsinkiä. Tällaisena lämpimänä päivänä olisi kiva mennä johonkin ulkoilemaan, mutta kaikki paikat pursuavat ihmisiä enkä pysty rauhoittumaan ja rentoutumaan missään. Tykkään liikkua luonnossa ja se on minulle toimiva tapa purkaa työstressiä, mutta se ei toimi jos koko ajan joutuu väistelemään vastaantulijoita, varomaan kaahaavia pyöräilijöitä ym. Stressaannun ruuhkista, liikenteen melusta, kämppä on ahdas ja kallis, kaikkialla on vieraat ihmiset iholla eikä omaa tilaa kunnolla missään. Tuntuu, että näin ei "saisi" ajatella eikä ainakaan sanoa sitä ääneen, vaan pitäisi tsempata ja yrittää enemmän, sopeutua ja mukautua ruuhkaan ja meluun. Mutta olen yrittänyt jo kymmenen vuotta ja yhä enemmän haluan vain pois… Kunpa olisi rahaa, ostaisin omakotitalon haja-asutusalueelta jossa taloa ympäröisi kunnon metsät ja lähimmät naapurit eivät näy eikä kuulu.
Kommentit (102)
Mulla on ihan sama. Ahdistun Helsingissä!
Tykkään pikkusuureista kaupungeista kuten Helsinki. Asuin enne miljoonakaupungssa ja nyt tykkään Helsingin keskustan rauhalisudesta. Kaikki on niin suhteellista
Pikkukaupungit kamalia ihmiset juoruaa ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa! Olen lopen kyllästynyt kaupunkiasumiseen ja jatkuviin ihmismassoihin. Kaipaan nimenomaan luontoa (täällä missä asun on kyllä luontoa, mutta ulkoilureitit usein aivan tupaten täynnä ihmisiä, siellä sitten mennään jonossa). Olen harkinnut paikkakunnan vaihtoa myös ammattini takia; olen opettaja, enkä suoraan sanottuna jaksa enää opettaa pääkaupunkiseudulla: valtavasti haasteita ja häiriökäyttäytymistä. Toki tiedän, etteivät muksut mitään pyhimyksiä muuallakaan ole, mutta tilanne ei takuuvarmasti ole sama kuin esim. tämänhetkisessä koulussani.
Täytyypä tsekkailla kevään korvalla maakuntien paikkatarjontaa. Tsemppiä muillekin maakuntiin suuntaaville!
Joo, esim. Lauttasaaren rantapoluilla on iltaisin ja viikonloppuisin ihan täysi ruuhka, ei siellä mitään omaa rauhaa kyllä ole pätkääkään. Jos on tosi huono ilma, niin silloin voi olla omaakin rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa! Olen lopen kyllästynyt kaupunkiasumiseen ja jatkuviin ihmismassoihin. Kaipaan nimenomaan luontoa (täällä missä asun on kyllä luontoa, mutta ulkoilureitit usein aivan tupaten täynnä ihmisiä, siellä sitten mennään jonossa). Olen harkinnut paikkakunnan vaihtoa myös ammattini takia; olen opettaja, enkä suoraan sanottuna jaksa enää opettaa pääkaupunkiseudulla: valtavasti haasteita ja häiriökäyttäytymistä. Toki tiedän, etteivät muksut mitään pyhimyksiä muuallakaan ole, mutta tilanne ei takuuvarmasti ole sama kuin esim. tämänhetkisessä koulussani.
Täytyypä tsekkailla kevään korvalla maakuntien paikkatarjontaa. Tsemppiä muillekin maakuntiin suuntaaville!Joo, esim. Lauttasaaren rantapoluilla on iltaisin ja viikonloppuisin ihan täysi ruuhka, ei siellä mitään omaa rauhaa kyllä ole pätkääkään. Jos on tosi huono ilma, niin silloin voi olla omaakin rauhaa.
jos mahdollista niin pitää vapaita viikolla ja ulkoilee päivisin ja on viikonloppuna töissä.
Tyttöystävä ja minä ollaan lähtöisin Päijät-Hämeestä. Koulutuksen takia muutettiin Helsinkiin, opiskelun aikana ja opiskelun jälkeen huomattiin miten ahdistava kaupunki Helsinki oli. Muutettiin takaisin synnyinsijoille, ja emme ole katuneet muuttoa, enemmän ollaan kaduttu sitä että muutettiin Helsinkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nuoret naisemme sekoamassa kun nyt stadista halutaan pois oikein joukolla? Ettekö tajua että täällä on KAIKKI?
Kukaan ketjussa ei ole tainnut mainita ikäänsä muuta kuin että on lapsia.En usko että nuoret muuttaa vaan sitä vanhemmat.Luulen että nuoret muuttaa helsinkiin. Esim kalliosta muutetaan pois kun saadaan lapsia.
Ihan suoraan kuin omista ajatuksistani tällä hetkellä. Tilanne on vielä se et oon eroamassa, teen pätkähommia ja oon ollu taloudellisesti riippuvainen miehestä. Nyt vielä pakkomuutto uuteen asuntoon eikä se tunnu oikein miltään, kun haluan vaan pois täältä, kun joka pvä vtuttaa just nuo samat asiat kuin aloittajalla. Ainainen kiire, melu, stressi, liian kallista, liikaa ihmisiä, keli on kun ois ainainen syksy jne. Mut just tuo työasia mietityttää, opiskella en voi enää, ja en tiedä mihin muuttaisin. Haaveilen jostain rannikkoseudun pikkukaupungista, mutta ruotsin kieli ei oo vahva. Voi olla et Helsinkikin näyttäisi kivemmalle kun pääsisi vähäksi aikaa pois. Tuntuu tyhmältä muuttaa sinkkuna yksin johonki lähikuntiin, kun jengi yleensä muuttaa sit ku alkaa tulla perhettä tai ostetaan talo tms.
Missä töissä voi tehdä etätöitä?
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit kamalia ihmiset juoruaa ahdistavaa.
No juoruaako oikeasti? Miksi niitä kiinnostaisi?
Vierailija kirjoitti:
Elämänmuutoksen tekijät: haette opiskelemaan pikkukaupungin kouluun, alalle jossa töitä riittää (mitä ne nyt ovatkaan?). Aikuisopiskelijana luette uuden ammatin parissa vuodessa, samalla vuokralla asuen testaatte paikkakunnan sopivuutta. Jos tuntuu hyvältä -> uudelle uralle, uudelle paikkakunnalle tai jos ei ollutkaan niin kivaa niin Helsinkiin takaisin.
Tämä kävisi, jos keksisi missä ammateissa on töitä pikkupaikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänmuutoksen tekijät: haette opiskelemaan pikkukaupungin kouluun, alalle jossa töitä riittää (mitä ne nyt ovatkaan?). Aikuisopiskelijana luette uuden ammatin parissa vuodessa, samalla vuokralla asuen testaatte paikkakunnan sopivuutta. Jos tuntuu hyvältä -> uudelle uralle, uudelle paikkakunnalle tai jos ei ollutkaan niin kivaa niin Helsinkiin takaisin.
Tämä kävisi, jos keksisi missä ammateissa on töitä pikkupaikkakunnilla.
Sosiaalityöntekijöistä pula kaikkialla. Vaatii yliopisto-opinnot.
Kiinteistönhoitajia välillä tarvitaan. Maatalouslomittajia.
En voi hyvin Helsingissä ja haluaisin muuttaa pienemmälle paikkakunnalle.
Täsmälleen samat tuntemukset, kuin mitä aloituksessa kuvattiin! Asun Helsingin keskustassa ja vihaan tätä tunkiota. Kotona juuri ja juuri siedettävää. Mitä nyt tietoisuus naapurien olemassaolosta nostaa stresstasoa, mutta ulkoa tulen joka kerta takaisin silmittömän raivon vallassa. Tekisi mieli oksentaa, kun joku hehkuttaa "ihanaa kaupunkikulttuuria". En missään tapauksessa halua käydä yleistötapahtumissa, elokuvateattereissa, ravintoloissa, yökerhoissa yms. koska joka paikka kuhisee tuota hirveää paskaporukkaa. Koko roska asujamineen tulisi räjäyttää! Menetin vuosi sitten mahdollisuuden viettää edes kesät korven hiljaisuudessa, mikä syö ihmistä rotan lailla. Tämä on kauhujen kaupunki ja tässä ei ole mitään hyvää. Olen pian valmis tekemään lähes mitä hyvänsä, jotta pääsisin elämään erämaamökissä omavaraistaloudessa.
Ihanaa lukea muiden samanlaisia kommentteja asiasta! Itse olen asunut ulkomailla miljoonakaupungissa eikä ahdistanut niin kuin Hkissä. Muutin pari vuotta sitten takaisin Ouluun ja elämäni on muuttunut täysin! Olen kuin uusi ihminen :) Käytiin viikko sitten Helsingissä viikonloppu ja voin todeta ettei todellakaan ole ikävä. Kiire, melu, ruuhkat, töykeät ihmiset..ei kiitos!!
no ota huomioon että Helsingissä saa kuitenki elää anonyymina ja citymenoon tottuneiden kanssa esim ei tuijoteta kuten täällä pikku kaupungeissa että ihan taaksepäin käännytään ja kukaan ei ole liian utelias ja suhtaudu negatiivisesti elämääsi jos siinä jotain negatiivista huomaa.ihmisvilinä voi ärsyttää mutta en kyllä sinuna lähtisi kehäkolmosta kauemmas ellet halua maalaisten moukkmaisuuden pariin.ihan oikeasti mieti kaksi kertaa se leveä hymy ei yleensä vielä tarkoita mitään hyvää. Paskaa täällä on. Kun pääsisi joskus pääkaupunki seudulle. Saatana!
Totta, että kun menee ulkoilualueille vaikka Nuuksioon saakka, mikä tosin on Espoota, niin jostain voi syöksyä aggressiivinen pyöräilijä tai hiihtäjä, ja sinun vikasi jos olit tiellä. Porkkalanniemessä saakka telttailee örvellysporukoita, joilla on vaikka jokin lennokki, joka pitää hirveää meteliä.
Mua myös ärsyttää kaikki katufestarit, ulkoilmakajari-konsertit ja ravintolapäivät. Vähemmän ärsyttäisi, jos olisi aidosti torikauppoja ja pikkuravintoloita.
Joko mun kuulolle on tapahtunut jokin herkistyminen, tai sitten porukka ei enää osaa käyttäytyä junissa ja ratikoissa ja metrossa, ennen ei kailotettu puhelimeen tai kaverin kanssa. Itse ainakin haluun levähtää matkan ajan, enkä pakkokuunnella jotain työpaikka- tai parisuhdekriisin selostusta.
Itse asun maalla. Poika lähti tyttöystävänsä kanssa opiskelemaan Helsinkiin pari vuotta sitten. Mutta nyt ovat puhuneet, että kun opinnot ovat kasassa, niin pois sieltä, kun Helsinki on kuulemma niin nähty jo. . Onhan siellä kiva käydä, mitä heillä olen vieraisilla käynyt, mutta joo, heti kun astuu junasta ulos, niin itselläkin alkaa tulla kiire, kun muilla on hirvittävä hoppu eteenpäin. Mihin ihmisillä on kiire? Pois kaupungista? Kiva käydä, mutta kiva sieltä on tulla tänne maaseuden rauhaan, vaikka aina haukutaan porukka kehäkolmosen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa! Olen lopen kyllästynyt kaupunkiasumiseen ja jatkuviin ihmismassoihin. Kaipaan nimenomaan luontoa (täällä missä asun on kyllä luontoa, mutta ulkoilureitit usein aivan tupaten täynnä ihmisiä, siellä sitten mennään jonossa). Olen harkinnut paikkakunnan vaihtoa myös ammattini takia; olen opettaja, enkä suoraan sanottuna jaksa enää opettaa pääkaupunkiseudulla: valtavasti haasteita ja häiriökäyttäytymistä. Toki tiedän, etteivät muksut mitään pyhimyksiä muuallakaan ole, mutta tilanne ei takuuvarmasti ole sama kuin esim. tämänhetkisessä koulussani.
Täytyypä tsekkailla kevään korvalla maakuntien paikkatarjontaa. Tsemppiä muillekin maakuntiin suuntaaville!Joo, esim. Lauttasaaren rantapoluilla on iltaisin ja viikonloppuisin ihan täysi ruuhka, ei siellä mitään omaa rauhaa kyllä ole pätkääkään. Jos on tosi huono ilma, niin silloin voi olla omaakin rauhaa.
Sama juttu Kaivarissa ja ylipäänsä Merisatamanrannassa. Vähänkin kauniimpaa, saa siellä kulkea hanhenmarssia.
Olen kotoisin maaseututaajamasta. Asuimme kaupungissa muutaman vuoden. Lasten synnyttyä halusimme palata kotiseudulle ja isovanhempien lähelle. En ole jäänyt kaipaamaan mitään kaupungista. Nytkin pääsen kerran vuodessa teatteriin, konserttiin tms. Kaupungissakaan en käynyt kuin kerran vuodessa, vaikka tapahtumia olisi ollut joka viikonlopulle. Täältä maaseututaajamasta saa ruuat ja marketista kaiken arjessa tarvittavan. Remontoitaessa piti tapetit ym. hakea kaupungista. Vaatteet tilaan yleensä netistä. Myös Ikeasta tilaan netistä.
Täällä on lopulta melko vireää. Osallistun kaikenlaisiin yhteisiin tekemisiin esim. lasten harrastusten ohjaamisiin. Pienissä yhdistyksissä pääsee vaikuttamaan ja järjestämään juttuja, mistä itse tykkää. Kaupungissa oli vaikea mennä toimintoihin mukaan. Eikä aina päässyt sisään, jos meni. Täällä maalla väki vähenee niin uudet ihmiset otetaan innoissaan vastaan. Miinuspuoli on ikärakenne: väki vanhenee ja lapsia syntyy vähän. Auto on pakollinen. Plussapuolia on, että kaupan oven eteen saa auton. Olen kirjastossa, kaupassa, koulussa jne muutamassa minuutissa, koska kaikki ovat tässä taajamassa.
Se, että "kaikki" tuntee toisensa oli varsinkin aluksi tosi kivaa. Ihmiset tuli juttelemaan ja toivotti tervetulleeksi. Kaupungissa, kun muutimme, ei kukaan koskaan toivottanut. Käyn kaupungissa todella harvoin, ehkä vain pari kertaa vuodessa vaate- tai rautakauppaostoksilla.
Kannattaa aluksi muuttaa vuokralle. Esim. laittaa vuokrailmoitus jonnekin. Kaikki, varsinkaan omakotitalot, eivät ole missään julkisesti ilmoitettu vuokralle.
Toinen meistä on opettaja ja toinen pystyy tehdä töitä kotona. Työmatkaan menee pari minuuttia. Vapaa-aikaa jää paljon. Lääkäriin pääsee heti.
Elämänmuutoksen tekijät: haette opiskelemaan pikkukaupungin kouluun, alalle jossa töitä riittää (mitä ne nyt ovatkaan?). Aikuisopiskelijana luette uuden ammatin parissa vuodessa, samalla vuokralla asuen testaatte paikkakunnan sopivuutta. Jos tuntuu hyvältä -> uudelle uralle, uudelle paikkakunnalle tai jos ei ollutkaan niin kivaa niin Helsinkiin takaisin.