Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska Suomeen saadaan se yleislakko?
21.08.2016 |
Eikö näitä Sipilöitä ja Orpoja voisi pikkuhiljaa muistuttaa siitä, kuka tätä yhteiskuntaa pyörittää? Porvarilla rupeaa taas mopo keulimaan.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näitä Sipilöitä ja Orpoja voisi pikkuhiljaa muistuttaa siitä, kuka tätä yhteiskuntaa pyörittää? Porvarilla rupeaa taas mopo keulimaan.
Niin no, niin kauan kuin suurin osa ansiosidonnaisista päivärahoistakin maksetaan VEROVAROISTA, yhteiskuntaa pyörittää joku muu kuin ay-väki. Paperiliittolaisille kävi aika huonosti, kun joustoa ei tullut. Kyllä yleislakko kannatti, vai kannattiko? Kun se ansiosidonnainenkin loppuu jossakin vaiheessa, mitäs sitten sen jälkeen?
Pakko taas oikoa vääriä luuloja;
Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan perusosan maksaa valtio. Ansiosidonnaisen osan rahoittavat työnantajat ja työntekijät Työttömyysvakuutusrahastoihin maksettavien pakollisten työttömyysvakuutusmaksujen kautta. Työttömyyskassat rahoittavat lisäksi 5,5 % ansiopäivärahoista.
Mitä sitten paperityöläisiin tulee, niin syynä viennin heikkenemiseen eivät ole koskaan olleet palkat, jotka teollisuudessa edustavat melko pientä osaa tuotteen hinnassa. Syy on se, että paperin kysyntä on romahtanut. Mitenkäs sinä luet uutisia, paperilehdestä vai netistä. Niinpä. Digitalisoituminen on syynä , eivät palkat. Aika jännä, että tätä virheellistä käsitystä vielä joku yrittää ylläpitää, kun aisan luusisi olevan jokaiselle päivänselvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalimenot ja sosiaalimenot, koska puhutaan niistä resursseista jotka päätyvät yritysten omistajien taskuun? Se on aina pois jostain muusta, se on aina pois siltä joka sen eteen on työn tehnyt.
Suuryritykset ovat tämän maan suurin sosiaalipummi. Vetävät hävyttömiä siivuja verovaroja valtiolta erilaisina tukina ja helpotuksina. Suuryritysten oikeudet kasvavat koko ajan, vastuu vähenee samassa suhteessa.
Kaiholla muistelen aikaa, jolloin työllistäminen oli yrityksille kunnia-asia. Pääasia oli että duunari tienasi vähintään palkkansa verran, ei tarvinnut miljoonia tuottaa osakkeenomistajille. Nyt ei riitä sekään, duunari heitetään pellolle, vaikka olisi ollut kuinka tuottoisa, kun tuottavuus putoaa prosentin verran vaikka työntekijästä riippumattomista asioista.
Tuntuu, että osakkeenomistajat sanelevat kaikki päätökset nykyään. Voittoja lyhyellä tähtäimellä, työntekijöiden elämästä viis.
Hollannissa on viimeaikoina muutettu työlakeja niin, että irtisanominen, mutta myös palkkaaminen olisi nopeampaa ja joustavampaa. Tarkoituksena dynaaminen ja joustava työmarkkina, jossa työntekijät loikkisivat töistä toiseen sujuvasti tarpeiden mukaan. Käytännössä vakituiset paikat ovat vähentyneet kaikenlaisilla aloilla. Tarjolla on lyhyitä työsuhteita, muutamalla viikkotunnilla, mutta käytännössä työntekijä sitoutuu olemaan käytettävissä huomattavasti suuremmalla tuntimäärällä. Vaikka olisit kuinka hyvä työntekijä sopimustasi jatketaan vain kerran -koska muuten työnantajan pitäisi antaa vakituinen sopimus. Puolivuotta poissa, ja taas saat palata samoilla ehdoilla takaisin. Jos pyristelet vastaan tai herran jumala jopa järjestäydyt, voit olla varma että takaisin ei ole tulemista.
Täällä Hollannissa marketit pyörivät käytännössä halpatyövoiman varassa. Nuoria otetaan ilomieliin kassoille ja hyllyntäyttäjiksi, varastoihin koska nuorison minimipalkka on niin mukavan alhainen. Kun täytät 19v et ole enää tervetullut. Paitsi nuorisopalkka ikää taidettiin juuri nostaa 21v:n...
Vapaa-ehtoistöitä tehdään todella paljon. Kaikki mahdollinen työnnettään 'yhteisöllisyyden' jalolla nimityksellä ilmaistyöntekijöiden niskaan...
Juuri tähän pyritään Suomessakin. EK ja Suomen Yrittäjät ovat asiaa jo useaan kertaan yrittäneet saada läpi. Tosiasiassa Suomessa irtisanomisturva on hyvin mitätön ja irtisanomeinen tehty työnantajille sekä helpoksi että halvaksi. Useimmissa muissa maissa työnantaja joutuu maksamaan irtisanottavalle korvaksen, joka perustuu palvelusvuosiin, käytännössä pitkäaikaiselle työntekijälle se merkitsee kahden vuoden palkkaa.
Ilman ammattiliittoja esitys olis jo mennyt läpi.
En voisi kuvitella jäämistä työsuhteeseen, joka työnantajan puolelta jatkuu vain siitä syystä että joku etujärjestöjen laatima pykälä estää sen purkamisen.
Siinä tapauksessa voit aina vaikka itse irtisanoa itsesi, eihän tuokaan ole ongelma.
Lisää kestämättömiä argumentteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kertoa, mitä hyvää aiemmista yleislakoista on seurannut? Itselläni on muistissa vain paperityöntekijöiden lakkoilu, jossa ainakaan ei kovin hyvin käynyt niille paperityöntekijöille itselleen.msama homma tuntui tapahtuvan lentohenkilökunnan lakoissa, joissa vanhat työntekijät varmistivat itselleen parhaat edut ja nuoret saivat kenkää tms. samalla kun Finskin kannattavuus laskinpohjalukemiin. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. En ole näitä vähään akaan seuraillut.
Eli osaisiko joku vastata tähän kysymykseen? Mitä hyvää on seurannut aiemmista yleislakoista?
Historia jäänyt lukematta?
Suomen historiaan kuuluu kolme varsinaista yleislakkoa. Vuoden 1905 suurlakko (30. lokakuuta – 6. marraskuuta 1905) ja osin myös marraskuun 1917 yleislakko (14.–19. marraskuuta 1917) olivat luonteeltaan poliittisia lakkoja, joilla ajettiin muun muassa äänioikeuden laajentamista ja muita laajoja yhteiskunnallisia tavoitteita. Vuoden 1956 yleislakko (1.–20. maaliskuuta 1956) oli sen sijaan perinteisempi työtaistelu, joka pantiin toimeen työnantajajärjestöjen torjuttua ammattijärjestöjen uhkavaatimuksen hintatason palauttamisesta ennalleen ja yleisen palkankorotuksen toteuttamisesta.
Palkankorotusvaatimuksen syynä oli hintasäännöstelyn loppumisen jälkeen nopeasti noussut hintataso. Toisesta maailmansodasta ja sotakorvausajasta vaikuttanut säännöstely päättyi tammikuussa 1956, koska eduskunnan määrävähemmistö oli vuoden 1955 lopussa äänestänyt valtalain yli vaalien – tämä esti palkka- ja hintasäännöstelyn jatkumisen. Etenkin kotimaisen ruuan hinta nousi, myös vuokria korotettiin. Elinkustannukset olivat nousseet kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia.
Lakko antoi sysäyksen työriitojen sovittelujärjestelmän luomiselle. Ja siinä oli se suurin saavutus.
Tämä on aina jotenkin kummallista, että ihmiset kuvittelevat nykyisin voimassa olevien työehtojen vähimmäispalkkoineen, loma- yn. oikeuksineen tulleen itsestään tai olevan jonkinlainen työnantajan hyvän tahdon ele. Kaikki etuudet, ja sitä kautta mahdollisuus ihmisarvoisempaan elämään, on saavutettu joko taistelemalla, mutta myös neuvottelemalla.
Näin hieman vanhempana ihmisenä toisinaan toivon, mutta samalla pelkään, että ajautuisimme samankaltaiseen tilanteeseen kuin ennen, jolloin työntekijällä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia. Todennäköisesti vasta siinä vaiheessa monet silmät avautuisivat.
Hämmästyttävän moni tuntuu ajattelevan, että nämä asiat eivät koske itseä.
Historiankirjoitus on myös oivallinen aivopesuväline, sillä sen puolueettomuudesta ei aina ole takeita. Mutta senhän tiesitkin. Itsenäisen ajattelun kanssa sillä ei ole muuta tekemistä kuin se, että valistunut voi aineistosta löytää merkkejä todellisista tapahtumista ja niden pohjalta laatia omat johtopäätöksensä. Asioita kannattaa myös rohkeasti arvioida uudelleen, tämä koskee erityisesti ay-liikettä.
Historia on aina voittajien tai "voittajien" laatimaa ja sitä voidaan käyttää erilaisiin propagandistisiin tarkoituksiin. Senkin varmaan jo tiesit.
Tottakai tiesin. Se ei kuitenkaan mitenkään vesitä sitä, että ilman ammattiliittoja työntekijän asema olisi tänä päivänä hyvin, hyvin erilainen. Ei kuitenkaan parempi, vaan huomattavasti huonompi.
Ensimmäinen työsopimuslaki saatiin aikaan (1922) vasta sen jälkeen, kun SAK perustettiin. Siinä mm. työntekijän vuosilomaoikeudeksi määriteltiin 4-7 päivää. Varsinainen ensimmäinen työehtosopimuslaki tehtiin vuonna 1923. Kansaneläkelaki saatiin vasta vuonna 1937. 1939 vuosilomalaissa vuosilomaksi vakinaisissa töissä määriteltiin 5-12 päivää.
Linkin takana lisää tietoa halukkaille. Sieltä selviää myös, mitä on työttömien hyväksi tehty. Suosittelen, niin tiedätte paremmin asioista.
Vaan nyt ammattiliitoista ei ole kun haittaa. Maailma on muuttunut rajusti ja muuttuu edelleen.
Edelleen huvittaa se itku ja parku mikä aikuisilta ihmisiltä pääsi kun ehdotettiin KUUDEN MINUUTIN lisäystä päivittäiseen työaikaan.
Ei siis mikään ihme että työ on siirtynyt muualle.Itse asiassa ammattiliitoille on nyt suurempi tarve kuin vuosiin. Palkanssajien työehtoja halutaan nimittäin heikentää oikein tosissaan.
Ja ihan sen takia että saataisiin lisää työpaikkoja.
Ammattiliitot ovat vanhentuneine asenteineen tämän tiellä.
Luojan kiitos oma toimeentulo ei ole ay-änkyröistä kiinni. Voin seurata ulkopuolisena kun Suomi-laiva ajetaan huolella karille.
Käyttäjä69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä69 kirjoitti:
Kertokaapa keskustelussa millä tavoin yleislakko parantaisi Suomen tilannetta juuri nyt. Jos sellaista haluatte niin pitäähän siinä olla luettelo vaatimuksia ja ajatus siitä, miten noiden vaatimusten mahdollinen toteutuminen sitten parantaisi työllisyyttä ja taloutta.
Itse keksin monia tapoja joilla lakkoileminen meitä vahingoittaa mutta aika vähän hyötynäkökohtia.
Yksi vaatimusten kohta mieleeni tulee, mutta se on demareiden kannalta heikko: Haluaisin, että ammattiliitot maksaisivat veroa liiketoiminnastaan kuten kaikki muutkin yritykset Suomessa.
Kuten aloitusviestissä jo todetaan: tarkoituksena ei ole tehdä välitöntä hyvää "Suomelle", tarkoituksena on herättää omistajat ja päättäjät siihen kuka täällä viime kädessä määrää.
Miksi ihmeessä pitäisi herättää omistajat ja päättäjät huomamaan, että joku"viime kädessä määrääjä" haluaa tuhota taloutta ja heikentää työllisyystilannetta entisestään? Niitä työpaikkoja kun ei olisi olemassakaan ilman omistajia ja päättäjiä.
En itsekään pidä kvartaalitaloudesta mutta en siltikään ryhtyisi maitotilalla polttamaan navettaa vain näyttääkseni että voin sen tehdä kun minulla on tulitikut mutta ei järkeä päässä. AY - liikkeellä on tehtävänsä eikä sen tehtävän pitäisi olla työttömyyslukujen pahentaminen.
Minustakin se oli hieman outo kommentti.
Itse näen lakon ainoaksi keinoksi vastata työehtojen heikennyksiin silloin, kun neuvottelutuloksia ei synny. Kaikki faktat puhuvat sen puolesta, että kyse on nyt tarkoituksellisesta palkansaajien aseman heikentämisestä, tilanteessa, jossa monet, varsinkin pörssiyritykset, tekevät historiallisen hyvää tulosta.
Jos nyt suostumme siihen, että Suomeenkin luodaan halpatyömarkkinat, niin miten käy lastemme tulevaisuuden? Asiantuntijatöitä, joista vielä ollaan valmiit maksamaan säädyllistä palkkaa, ei todellakaan riitä kaikille, itse asiassa aika harvoille. Haluammeko luoda lapsillemme tulevaisuuden, jossa heillä ei ole mahdollisuuksia elättää itseään, saati mahdollista perhettään?
Tästä minusta on ennenkaikkea kysymys.
Toinen asia on se, kuka maksaa meidän eläkkeemme tulevaisuudessa, jossa suurin osa kansastamme tekee matalapalkka-alojen töitä? Näillä jutuilla on hyvin kauaskantoisia seurauksia.
Ja samalla työnantajat haluavat motivoituneita ja sitoutuneita työntekijöitä. Teen hulluna tunteja kun vain saan käsiini niitä, mutta vähänkin isompiin kuvioihin en panosta, kun tiedän, että puolen vuoden päästä sopimus päättyy eikä sitä jatketa. Kaiken jäljellä olevan energian pistän uuden osa-aikaisen/ tilapäisen työn löytämiseen (koska muunlaisia ei minulle näköjään tipu). Venkoilen laskujen kanssa, koska koskaan en tiedä mitä seuraavana kuussa tienaan. Ei mitään jatkuvuutta, ei mitään minkä varaan rakentaa, jatkuva stressi ja epävarmuus.
Lapseni pärjäävät loistavasti koulussa (kuten minäkin aikoinaan), enkä halua heille tai kenellekään tällaista tulevaisuutta. Jotenkin tätä yhteiskuntajärjestystä pitää ravistella. Haluan rakentavaa keskustelua tulevaisuudesta. Minkälaista maailmaa olemme rakentamassa?! Olemmeko rakentamassa maailmaa jossa nöyrät, lähes orjan asemassa olevat työläiset ottavat kiitollisena vastaan jokaisen työnmurusen lähes millä ehdoilla vain?
Aikaisemmin ihmisen itsetunto/-arvo on ollut huvin läheisesti kytköksissä hänen työ-minäänsä. Mikä on lastemme paikka automatisoidussa yhteiskunnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla ostamatta juuri mitään tuloerot tasaantuvat siksikin, että tarpeettomia krääsäfirmoja lopettaa toimintansa, ja se vaikuttaa myös siihen krääsätehtaan omistajaan, joka menettää omaisuutensa jos konkka tulee. Eikä pelkästään matalapalkkaisia irtisanota tehostamisen nimissä.
On aika tehostaa tätä maailmaa ja lopettaa maailman luonnonvaroja kuluttava käyttäminen.Krääsästä eroon, tuloeroon pois.
Olen samaa mieltä siitä, että kuluttajien tulisi aktiivisesti äänestää ostokäyttäytymisellään siihen, mitä meille myydään ja valmistetaan. Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto on taloudellisesti kestämätöntä, ja joka kuluttaa luonnonvaroja kestämättömästi? Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto ei takaa työntekijöilleen riittävää tulotasoa hyvään elämään kuten kohtuulliseen asuntoon puhtaasssa ympäristössä ja terveelliseen, eettisesti tuotettuun ruokaan? Haluammeko päätyä tilanteeseen, jossa 90 %:lla työntekijöistä ei ole varaa tuotteisiin, joita yritykset tuottavat kymmenelle prosentille jolla on äärimmäinen määrä varallisuutta käytössään?
Itse olen hyvätuloinen, ja olen hirveän huolissani siitä, että matalapalkkaista työtä on edes olemassa, saati että sitä pyritään poliittisilla toimenpiteillä yhä lisäämään. En tahdo asua yhteiskunnassa, missä henkinen pahoinvointi lisääntyy, missä päihdeongelmat lisääntyvät, missä ihmisen elintila kapeutuu kun hänellä ei ole varaa muuhun kuin kaalisopan imemiseen homehtuneessa vuokra-asunnossaan.
Tunen itseni joskus niin yksinäiseksi näkemysteni kanssa. Aivan kuin muut kaltaiseni hyvin toimeentulevat eivät ymmärtäisi, minkä aikapommin kanssa olemme tekemisissä. Ne mielenterveys- ja terveysongelmat, mitä aiheutamme nyt politiikan keinoin, eivät tule korjaantumaan edes vuosisadassa, sillä vaatii useita sukupolvia ennen kuin edes pieni osa huono-osaisista kansanryhmistä saa muutettua olosuhteensa siedettäviksi esimerkiksi kouluttautumalla. Pudotamme tällä hetkellä keski- ja pienituloisia yhä kiihtyvällä tahdilla köyhyyteen ja teemme köyhyydestä yhä pysyvämmän tilan supistamalla sosiaalietuuksia, sen sijaan että ennaltaehkäisisimme väestömme pahoinvointia!
Pahoinvoivassa maassa en kykenisi elämään edes miljonäärinä.
Täällä toinen samanlainen. Oma tilanteeni on vakaa, mutta kannan syvää huolta varsinkin nuorten ja lasten tulevaisuudesta. Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olavaa nuorta. Asantuntijat arvelivat joku aika sitten, että jokaisessa kouluikäisten ikäryhmässä on 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa. Minkäalainen on maailma sitten, kun tämä suuri joukko alkaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä? Nuoret radikalisoituvat paljon helpommin kuin vanhemmat, eikä heillä ole oikeastaan mitään menetettävää.
En voi välttyä ajatukselta, että ihmisiä tyhmistetään tarkoituksella. Jokainen media suoltaa erilaista viihdettä ja luo varsinkin nuorille uusia "tarpeita" koko ajan. Monet vanhemmatkin ovat lähteneet mukaan tähän tyhjyyden täyttämiseen erilaisilla tavaroilla ja asioilla. Käsittämätöntä kilpajuoksua merkkitavaroista ja muusta turhasta.
Ne merkkituotteet muuten valmistetaan usein lapsi- ja orjatyövoimalla, kirjaimellisesti. Sellainen tulevaisuus odottaa suomalaisiakin, jos emme mitenkään vastusta tätä kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla ostamatta juuri mitään tuloerot tasaantuvat siksikin, että tarpeettomia krääsäfirmoja lopettaa toimintansa, ja se vaikuttaa myös siihen krääsätehtaan omistajaan, joka menettää omaisuutensa jos konkka tulee. Eikä pelkästään matalapalkkaisia irtisanota tehostamisen nimissä.
On aika tehostaa tätä maailmaa ja lopettaa maailman luonnonvaroja kuluttava käyttäminen.Krääsästä eroon, tuloeroon pois.
Olen samaa mieltä siitä, että kuluttajien tulisi aktiivisesti äänestää ostokäyttäytymisellään siihen, mitä meille myydään ja valmistetaan. Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto on taloudellisesti kestämätöntä, ja joka kuluttaa luonnonvaroja kestämättömästi? Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto ei takaa työntekijöilleen riittävää tulotasoa hyvään elämään kuten kohtuulliseen asuntoon puhtaasssa ympäristössä ja terveelliseen, eettisesti tuotettuun ruokaan? Haluammeko päätyä tilanteeseen, jossa 90 %:lla työntekijöistä ei ole varaa tuotteisiin, joita yritykset tuottavat kymmenelle prosentille jolla on äärimmäinen määrä varallisuutta käytössään?
Itse olen hyvätuloinen, ja olen hirveän huolissani siitä, että matalapalkkaista työtä on edes olemassa, saati että sitä pyritään poliittisilla toimenpiteillä yhä lisäämään. En tahdo asua yhteiskunnassa, missä henkinen pahoinvointi lisääntyy, missä päihdeongelmat lisääntyvät, missä ihmisen elintila kapeutuu kun hänellä ei ole varaa muuhun kuin kaalisopan imemiseen homehtuneessa vuokra-asunnossaan.
Tunen itseni joskus niin yksinäiseksi näkemysteni kanssa. Aivan kuin muut kaltaiseni hyvin toimeentulevat eivät ymmärtäisi, minkä aikapommin kanssa olemme tekemisissä. Ne mielenterveys- ja terveysongelmat, mitä aiheutamme nyt politiikan keinoin, eivät tule korjaantumaan edes vuosisadassa, sillä vaatii useita sukupolvia ennen kuin edes pieni osa huono-osaisista kansanryhmistä saa muutettua olosuhteensa siedettäviksi esimerkiksi kouluttautumalla. Pudotamme tällä hetkellä keski- ja pienituloisia yhä kiihtyvällä tahdilla köyhyyteen ja teemme köyhyydestä yhä pysyvämmän tilan supistamalla sosiaalietuuksia, sen sijaan että ennaltaehkäisisimme väestömme pahoinvointia!
Pahoinvoivassa maassa en kykenisi elämään edes miljonäärinä.
Täällä toinen samanlainen. Oma tilanteeni on vakaa, mutta kannan syvää huolta varsinkin nuorten ja lasten tulevaisuudesta. Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olavaa nuorta. Asantuntijat arvelivat joku aika sitten, että jokaisessa kouluikäisten ikäryhmässä on 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa. Minkäalainen on maailma sitten, kun tämä suuri joukko alkaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä? Nuoret radikalisoituvat paljon helpommin kuin vanhemmat, eikä heillä ole oikeastaan mitään menetettävää.
En voi välttyä ajatukselta, että ihmisiä tyhmistetään tarkoituksella. Jokainen media suoltaa erilaista viihdettä ja luo varsinkin nuorille uusia "tarpeita" koko ajan. Monet vanhemmatkin ovat lähteneet mukaan tähän tyhjyyden täyttämiseen erilaisilla tavaroilla ja asioilla. Käsittämätöntä kilpajuoksua merkkitavaroista ja muusta turhasta.
Ne merkkituotteet muuten valmistetaan usein lapsi- ja orjatyövoimalla, kirjaimellisesti. Sellainen tulevaisuus odottaa suomalaisiakin, jos emme mitenkään vastusta tätä kehitystä.
Jaa että kun ottavat oikeuden omiin käsiinsä kuten...
Niin. Missä maassa on otettu oikeus omiin käsiin ilkeiltä kapitalisteilta?
Luettele vaikkapa 5 maata.
Eihän niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
up up. Tämä jos mikä on tärkeää keskustelua yhteiskuntamme/ maailman nykytilasta. Ovatko ihmiset niin sokeita vaiko niin epävarmoja omasta asemastaan, etteivät näe mitä on tapahtumassa. Suurin yhteiskunnallinen murros sitten industrialismin! Olemmeko niin säikkyjä, ettemme uskalla pitää ääntä?
Jokainen jolla menee hyvin luottaa omiin kykyihinsä/ onneensa niin pitkälle kuin ne suinkin vain riittävät? Ja ne jotka sinnittelevät pelkäävät keikauttavansa huteraa tasapainoa? Ja ne jotka ovat jo tipahtaneet kyydistä ripustautuvat höttöiseen optimismiin tai ovat luovutttaneet vaikuttamismahdollisuuksiinsa täysin?
Herätkää. Vaaditaan keskustelua. Suomessa, euroopassa. Maailman laajuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla ostamatta juuri mitään tuloerot tasaantuvat siksikin, että tarpeettomia krääsäfirmoja lopettaa toimintansa, ja se vaikuttaa myös siihen krääsätehtaan omistajaan, joka menettää omaisuutensa jos konkka tulee. Eikä pelkästään matalapalkkaisia irtisanota tehostamisen nimissä.
On aika tehostaa tätä maailmaa ja lopettaa maailman luonnonvaroja kuluttava käyttäminen.Krääsästä eroon, tuloeroon pois.
Olen samaa mieltä siitä, että kuluttajien tulisi aktiivisesti äänestää ostokäyttäytymisellään siihen, mitä meille myydään ja valmistetaan. Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto on taloudellisesti kestämätöntä, ja joka kuluttaa luonnonvaroja kestämättömästi? Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto ei takaa työntekijöilleen riittävää tulotasoa hyvään elämään kuten kohtuulliseen asuntoon puhtaasssa ympäristössä ja terveelliseen, eettisesti tuotettuun ruokaan? Haluammeko päätyä tilanteeseen, jossa 90 %:lla työntekijöistä ei ole varaa tuotteisiin, joita yritykset tuottavat kymmenelle prosentille jolla on äärimmäinen määrä varallisuutta käytössään?
Itse olen hyvätuloinen, ja olen hirveän huolissani siitä, että matalapalkkaista työtä on edes olemassa, saati että sitä pyritään poliittisilla toimenpiteillä yhä lisäämään. En tahdo asua yhteiskunnassa, missä henkinen pahoinvointi lisääntyy, missä päihdeongelmat lisääntyvät, missä ihmisen elintila kapeutuu kun hänellä ei ole varaa muuhun kuin kaalisopan imemiseen homehtuneessa vuokra-asunnossaan.
Tunen itseni joskus niin yksinäiseksi näkemysteni kanssa. Aivan kuin muut kaltaiseni hyvin toimeentulevat eivät ymmärtäisi, minkä aikapommin kanssa olemme tekemisissä. Ne mielenterveys- ja terveysongelmat, mitä aiheutamme nyt politiikan keinoin, eivät tule korjaantumaan edes vuosisadassa, sillä vaatii useita sukupolvia ennen kuin edes pieni osa huono-osaisista kansanryhmistä saa muutettua olosuhteensa siedettäviksi esimerkiksi kouluttautumalla. Pudotamme tällä hetkellä keski- ja pienituloisia yhä kiihtyvällä tahdilla köyhyyteen ja teemme köyhyydestä yhä pysyvämmän tilan supistamalla sosiaalietuuksia, sen sijaan että ennaltaehkäisisimme väestömme pahoinvointia!
Pahoinvoivassa maassa en kykenisi elämään edes miljonäärinä.
Täällä toinen samanlainen. Oma tilanteeni on vakaa, mutta kannan syvää huolta varsinkin nuorten ja lasten tulevaisuudesta. Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olavaa nuorta. Asantuntijat arvelivat joku aika sitten, että jokaisessa kouluikäisten ikäryhmässä on 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa. Minkäalainen on maailma sitten, kun tämä suuri joukko alkaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä? Nuoret radikalisoituvat paljon helpommin kuin vanhemmat, eikä heillä ole oikeastaan mitään menetettävää.
En voi välttyä ajatukselta, että ihmisiä tyhmistetään tarkoituksella. Jokainen media suoltaa erilaista viihdettä ja luo varsinkin nuorille uusia "tarpeita" koko ajan. Monet vanhemmatkin ovat lähteneet mukaan tähän tyhjyyden täyttämiseen erilaisilla tavaroilla ja asioilla. Käsittämätöntä kilpajuoksua merkkitavaroista ja muusta turhasta.
Ne merkkituotteet muuten valmistetaan usein lapsi- ja orjatyövoimalla, kirjaimellisesti. Sellainen tulevaisuus odottaa suomalaisiakin, jos emme mitenkään vastusta tätä kehitystä.
Jaa että kun ottavat oikeuden omiin käsiinsä kuten...
Niin. Missä maassa on otettu oikeus omiin käsiin ilkeiltä kapitalisteilta?
Luettele vaikkapa 5 maata.Eihän niitä ole.
Jos et muista historiasta mitään, otapa kirja käteen ja lue.
Sitä paitsi, nyt on kyse tulevaisuudesta ja tulevaisuudenkuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla ostamatta juuri mitään tuloerot tasaantuvat siksikin, että tarpeettomia krääsäfirmoja lopettaa toimintansa, ja se vaikuttaa myös siihen krääsätehtaan omistajaan, joka menettää omaisuutensa jos konkka tulee. Eikä pelkästään matalapalkkaisia irtisanota tehostamisen nimissä.
On aika tehostaa tätä maailmaa ja lopettaa maailman luonnonvaroja kuluttava käyttäminen.Krääsästä eroon, tuloeroon pois.
Olen samaa mieltä siitä, että kuluttajien tulisi aktiivisesti äänestää ostokäyttäytymisellään siihen, mitä meille myydään ja valmistetaan. Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto on taloudellisesti kestämätöntä, ja joka kuluttaa luonnonvaroja kestämättömästi? Haluammeko ostaa tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto ei takaa työntekijöilleen riittävää tulotasoa hyvään elämään kuten kohtuulliseen asuntoon puhtaasssa ympäristössä ja terveelliseen, eettisesti tuotettuun ruokaan? Haluammeko päätyä tilanteeseen, jossa 90 %:lla työntekijöistä ei ole varaa tuotteisiin, joita yritykset tuottavat kymmenelle prosentille jolla on äärimmäinen määrä varallisuutta käytössään?
Itse olen hyvätuloinen, ja olen hirveän huolissani siitä, että matalapalkkaista työtä on edes olemassa, saati että sitä pyritään poliittisilla toimenpiteillä yhä lisäämään. En tahdo asua yhteiskunnassa, missä henkinen pahoinvointi lisääntyy, missä päihdeongelmat lisääntyvät, missä ihmisen elintila kapeutuu kun hänellä ei ole varaa muuhun kuin kaalisopan imemiseen homehtuneessa vuokra-asunnossaan.
Tunen itseni joskus niin yksinäiseksi näkemysteni kanssa. Aivan kuin muut kaltaiseni hyvin toimeentulevat eivät ymmärtäisi, minkä aikapommin kanssa olemme tekemisissä. Ne mielenterveys- ja terveysongelmat, mitä aiheutamme nyt politiikan keinoin, eivät tule korjaantumaan edes vuosisadassa, sillä vaatii useita sukupolvia ennen kuin edes pieni osa huono-osaisista kansanryhmistä saa muutettua olosuhteensa siedettäviksi esimerkiksi kouluttautumalla. Pudotamme tällä hetkellä keski- ja pienituloisia yhä kiihtyvällä tahdilla köyhyyteen ja teemme köyhyydestä yhä pysyvämmän tilan supistamalla sosiaalietuuksia, sen sijaan että ennaltaehkäisisimme väestömme pahoinvointia!
Pahoinvoivassa maassa en kykenisi elämään edes miljonäärinä.
Täällä toinen samanlainen. Oma tilanteeni on vakaa, mutta kannan syvää huolta varsinkin nuorten ja lasten tulevaisuudesta. Meillä on jo nyt yli 70 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisvaarassa olavaa nuorta. Asantuntijat arvelivat joku aika sitten, että jokaisessa kouluikäisten ikäryhmässä on 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa. Minkäalainen on maailma sitten, kun tämä suuri joukko alkaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä? Nuoret radikalisoituvat paljon helpommin kuin vanhemmat, eikä heillä ole oikeastaan mitään menetettävää.
En voi välttyä ajatukselta, että ihmisiä tyhmistetään tarkoituksella. Jokainen media suoltaa erilaista viihdettä ja luo varsinkin nuorille uusia "tarpeita" koko ajan. Monet vanhemmatkin ovat lähteneet mukaan tähän tyhjyyden täyttämiseen erilaisilla tavaroilla ja asioilla. Käsittämätöntä kilpajuoksua merkkitavaroista ja muusta turhasta.
Ne merkkituotteet muuten valmistetaan usein lapsi- ja orjatyövoimalla, kirjaimellisesti. Sellainen tulevaisuus odottaa suomalaisiakin, jos emme mitenkään vastusta tätä kehitystä.
Jaa että kun ottavat oikeuden omiin käsiinsä kuten...
Niin. Missä maassa on otettu oikeus omiin käsiin ilkeiltä kapitalisteilta?
Luettele vaikkapa 5 maata.Eihän niitä ole.
Jos et muista historiasta mitään, otapa kirja käteen ja lue.
Sitä paitsi, nyt on kyse tulevaisuudesta ja tulevaisuudenkuvasta.
Noh noh! Kyllä nyt jossain on näin käynyt.
Kun vaikkapa Arman Alizadin ohjelmia on katsonut niin melkoisen ankeissa oloissa valtaosa maailman ihmisistä elää. On elänyt jo pitkään.
Silti: ei mitään "otetaanpas omamme ilkeiltä porvareilta" -mellakointia. Porukka tekee töitään ja elämä soljuu omaan tahtiinsa.
Historia on historiaa ja tulevaisuus ei maapallon köyhille muutu.
Paul Krugmanin (Yhdysvaltalainen taloustieteilijä, joka sai2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan ja talousmaantieteen tutkimuksen kehittämisestä) haastattelu vuodelta 2004 , joka julkaistiin Talouselämä-lehdessä 12.11. 2004
Professori Paul Krugman, liike-elämän huiput jäävät jatkuvasti kiinni luovasta kirjanpidosta, kartelleista ja muista rötöksistä. Miksi kapitalismi tarvitsee tällaista taloudellista dopingia?
”Houkutus on ollut aina olemassa. Corporate governance on aina tarjonnut sisäpiiriläisille mahdollisuuden itsensä rikastuttamiseen. 1930–luvun suuren laman jälkeen meillä oli pitkään varsin puhdas järjestelmä, joka oli sääntelyn, valvonnan, hyvien käytöstapojen ja toisiaan tasapainottavien voimien yhdistelmä. Jokin meni kuitenkin vikaan 1990-luvulla. Olemme selvästikin suistuneet raiteilta.
”Millainen sana kuvaisi kapitalismin tilaa? Onko se ilkeä, tuhma vai sairas?
”En tiedä oikeasta sanasta, mutta korruptio on levinnyt varsin laajalle. Meillä on vahvaa näyttöä siitä, että 90-luvun lopun jälkeisestä voittojen kasvusta suuri osa oli illuusiota.
Miten nykyinen kapitalismi eroaa kapitalismista, joka meillä oli 20 vuotta sitten?
”Poliitikot eivät halua enää sekaantua liike-elämän asioihin. Kyse on osittain ideologiasta, jonka mukaan markkinat ovat aina oikeassa, ja osittain siirtymisestä rahavetoiseen politiikkaan.Takavuosina poliitikoille oli mahdollista tehdä uraa jahtaamalla yritysten pahoja poikia. Sitten yhtäkkiä pahat pojat olivatkin niitä, joita poliitikkojen täytyi liehitellä. Olemme palanneet ryöstöparonien etiikkaan.”
Millaisen riskin muodostaa se, että unohdamme keskiluokan ja köyhät?
”Me emme tiedä, onko talouden pyörittäminen mahdotonta suurten tuloerojen yhteiskunnassa. Pääpointti – joka ei ole taloustieteellinen vaan poliittinen ja sosiaalinen – on, että yhteiskunta menettää yhtenäisyyttään, jos eliitti viettää elämää, joka on hyvin kaukaista tavalliselle kansalaiselle. Tukeeko eliitti julkista koulujärjestelmää, vai paneeko se kaikki panoksensa yksityisiin kouluihin? Tukeeko eliitti joukkoliikennettä, jos se voi ottaa helikopterikyydin?”
Miksi murehtia, jos taloudella menee hyvin?
”Vain sen takia, että yhteiskunta menee huonoon suuntaan. Useimpien ihmisten elämän laatu heikkenee. Julkisten koulujen taso heikkenee. Lopulta se tekee pahaa myös taloudelle, koska koulutus on pitkällä aikavälillä hyväksi taloudelliselle kasvulle. Vielä enemmän kyse on valinnasta, millaisessa yhteiskunnassa haluaa elää.”
Mutta jos sinulla on unelma, että elämä muuttuu paremmaksi – amerikkalainen unelma?
”Se on karkaamassa ulottumattomiin yhä useammalta. Yksi mielenkiintoinen asia, jonka merkitystä amerikkalaiset eivät ole vielä ymmärtäneet, on sosiaalinen liikkuvuus. Jos katsoisit Princetonin opiskelijoiden perhetaustaa, huomaisit, että opiskelijat ovat nyt säännönmukaisemmin eliittiä kuin he olivat 20 vuotta sitten. Köyhien ja alemman keskiluokan mahdollisuudet päästä Princetoniin ovat heikentyneet.”
Kun lukee teidän tekstejänne, ei voi välttyä vertaukselta Roomaan. Rooma kärsi korruptiosta ja romahti.
”Se on hyvä vertaus. Joitakin yhtäläisyyksiä on näkyvissä. Meidän täytyy rakentaa uudelleen toisiaan tasapainottavat voimat. Meidän täytyy vahvistaa hallintoa, luultavasti myös ammattiliittoja sekä sääntelyä. Meillä on vaurautta, jonka avulla voimme poistaa merkittävän osan turvattomuuden tunteesta.”
Mitä sitten Yhdysvalloissa on tämän haastattelun jälkeen tapahtunut:
http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2015/12/11/keskiluokka-kutistuu-usa…
Pelottavan paljon samaan suuntaan ollaan Suomea, tasa-arvon ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien maata nyt viemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uolevi Manninen on entinen Tukon konsernijohtaja. Hän on yksi harvoista suomalaisista isokenkäisistä, joka on uskaltanut julkisesti kritisoida kapitalismin kiihkeitä nykymuotoja: kvartaalikapitalismia ja hyperkapitalismia.
Manninen käyttää itse ilmaisua äärikapitalismi. Kaikki eivät ole hänen puheistaan tykänneet.
”Minulle on huomautettu, että kaikki esteet ovat pahasta. Ihminen on kuitenkin itsekäs ja ahne. Ihminen tuhoaa itsensä, jos ei tee itselleen pelisääntöjä. Ahneudella ei ole mitään kattoa. Mikään ei ole tarpeeksi.”
Yritysjohtajat ovat hänen mielestään ylittäneet kohtuullisuuden niin reippaasti, ettei palkanlisällä voi olla enää mitään taloudellista merkitystä. Kyse on ranking-järjestelmästä, egon kohottamisesta.
Aikaisemmin Manninen luuli, että jossakin on viisaita ihmisiä, jotka ohjaavat kapitalistista järjestelmää. Oli lievä järkytys tehdä vuosikymmeniä työtä ja huomata, ettei tätä kukaan johda.
”Tämä on kapitalistin unelma. Isot yksiköt ja isot pääomat näkevät, että tämä on niiden edun mukaista. Ei tämä ole mikään kapitalismin salaliitto, vaan ajopuu. Ei ole sellaisia foorumeita, ei sellaisia seurakuntia, jotka sanoisivat, että helvetti, nyt lyödään jarrut päälle. Ongelmat huomataan vasta sitten, kun lyödään päätä seinään.”
Älkää käsittäkö väärin.
Krugman ja Manninen eivät ole kommunisteja. He tunnustavat kapitalismin hienot saavutukset. Ihmisellä on kaikkea enemmän kuin ikinä on ollut. Meillä on enemmän rahaa, paremmat autot, hauskemmat lelut, pitemmät lomat, parempi terveys ja pitempi ikä.
Me olemme olleet uskovaisia. Nyt se usko horjuu.
Moni yritys irtisanoo väkeä, vaikka tulos on hyvä. Vaikka tekisit hyvää työtä, et voi olla varma omasta paikastasi.
Teollisuus investoi niukasti, vaikka tekee hurjaa tulosta. Harva rakentaa uutta tuotantokapasiteettia, koska se tuhoaisi hintatason, josta kaikki suuret pelaajat nauttivat. Moni jättiyritys jakaa ylimääräistä rahaa osakkeenomistajille, kun ei keksi sille mitään käyttöä.
Uusi kapitalismi ei anna vaihtoehtoja – tai antaa, yhden. Ainoa vaihtoehto on usko siihen, ettei vaihtoehtoja ole.
Rajoittavaa lainsäädäntöä pitäisi purkaa. Ihmisten pitäisi tehdä pitempään töitä ja pienemmällä palkalla. Irtisanominen pitäisi tehdä helpommaksi.
Tulo- ja varallisuuserot kasvavat nopeasti länsimaissa. Yritysten omistajat kuittaavat entistä suuremman osan tuottavuuden kasvusta ja työn tuottamasta lisäarvosta. He saavat lisää ostovoimaa alemmilta varallisuusluokilta.
Brittiläinen taloustieteilijä, London School of Economicsin emeritusprofessori Richard Layardon tutkinut onnellisuuden ja talouskasvun yhteyttä. Tulos on hätkähdyttävä.
Onnellisuus ei ole lisääntynyt länsimaissa viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana.
Layard todistaa, että yhteiskunta menettää talouskasvun hyödyt haittavaikutuksiin, joita kasvun maksimointi poikii.
Tällaisia haittoja ovat muun muassa rikollisuus, perheiden hajoaminen, turvattomuuden tunne sekä ympäristöhaitat kuten saasteet, melu ja liikenneruuhkat. Tutkimukset osoittavat, että ihminen on myös menettänyt luottamustaan toisiin ihmisiin ja heidän moraaliinsa. Sekin syö hyvää oloa.
Layard päätyy siihen, ettei ihmisen hyvinvointia ratkaise ainoastaan hänen oma hyvinvointinsa. Hän kannattaa siksi tulojen nykyistä reippaampaa tasaamista verotuksen avulla. Se vähentäisi lähes varmasti bkt:ta. Mutta mitä siitä, jos bkt johtaa harhaan.
Samaan suuntaan viittoo niin ikään brittiläinen New Economics Foundation.
Se on lanseerannut mielenkiintoisen kansallisen edistyksen mittarin eli mdp:n ( measure of domestic progress), joka yksinkertaistettuna on sama kuin bkt miinus sosiaaliset kustannukset ja ympäristökustannukset. Sosiaaliset kustannukset ovat kasvaneet viidessäkymmenessä vuodessa 600 prosenttia. Rikollisuuden hinta on paisunut 13-kertaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole varaa lakkoilla. Joudun pitämään kakkosasunnon ja en pysty korvauksilla maksamaan sitä. Toisekseen, olin jo pitkään työttömänä, tarvitsen kaiken eläkekertymän minkä saan. En halua lakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole varaa lakkoilla. Joudun pitämään kakkosasunnon ja en pysty korvauksilla maksamaan sitä. Toisekseen, olin jo pitkään työttömänä, tarvitsen kaiken eläkekertymän minkä saan. En halua lakkoon.
No, ei se mitään. Sinä voit sitten työttömänä tai parhaassa tapauksessa matalapalkattuna ihmetellä, mikä meni vikaan.
Luuletko, että suurimmalla osalla on varaa lakkoilla? Silloin aiemmin, kun Suomessa vielä lakkoiltiin suuremmassa mittakaavassa, sitä ei tehty vain oman itsen takia, vaan ylipäätään paremman tulevaisuuden takia kaikille palkansaajille.
Eihän tässä yleislakkoa tällä hetkellä ole näköpiirissä, sehän on se äärimmäinen keino.
Eikö teistä inisijöistä suurin osa ole kuin lakossa jo muutenkin, kotona makaatte lähinnä yhteiskunnan kulueränä. Huvittava miten voi jonkun mielestä olla oikein että toisilta verotetaan yli puolet tuloista jotta toiset saavat vain olla ja maata kotona koska ei ole just sopivaa työpaikkaa tai ei vaan huvita.
Omalta osaltani tilanne on jo mennyt siihen että enää jaksa tehdä töitä samalla tavalla kuin ennen. Progressio nielee heti extratulot jättäen lähinnä siis saman verran rahaa käteen mutta vähemmällä vapaa-ajalla. Valtio tässä häviää koska tuotan arvolisäveroa huomattavasti vähemmän. Heti kun täällä alkaa porukka yleislakkoilla ja vaatia porvarien päitä vadille koska itseä ei koskaan kiinnostanut opiskella eikä tehdä töitä niin siirrän lopullisesti itseni ja yritystoimintani ulkomaille. Euroopassa ja muualla maailmassa on onneksi vielä järkeviä valtioita ja vähempi katkeria kansoja. Suomalaisille 150 000€ vuodessa tienaava niska limassa 24/7 raatava, muita työllistävä ja valtiolle sen vähintään 75 000€ vuodessa tuottava yrittäjä on pahinta roskasakkia.
Millon tää lakko tulee??? Tästä puhutaan mutta ei tehdä mitään!
Syksyllä on yleislakon paikka. Mukana ovat suuret liitot.
terv. kuntapoliitikko sdp
"Aikaisemmin ihmisen itsetunto/-arvo on ollut huvin läheisesti kytköksissä hänen työ-minäänsä. Mikä on lastemme paikka automatisoidussa yhteiskunnassa? "
Terve itsetunto ei perustu siihen mitä teet vaan siihen millainen olet ihmisenä.
Alue: Aihe vapaa
Miten ne ovat este? Monet viljelevät tätä lausetta , mutta toisoisin jonkun selittävän, kuinka ammattiliitot estävät ihmisiä työllistymästä. Kun otit asian esiin, voisit vastata tähän.