Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkinen väkivalta parisuhteessa, kohtalotovereita?
21.08.2016 |
Tapasin nykyisen mieheni tapasin ollessani omavarainen, mutta vähätuloinen opintojeni takia, lapseni isä on menehtynyt lapsen ollessa pieni. Mieheni oli juuri valmistunut koulusta ja pienituloinen ja halusi muuttaa yhteen. Selitin, että jos hän muuttaa meille, lakkaa minulta asumistuki jne. Tein selkeän laskelman tuloeroistamme ja siitä, mitä yhteenmuutto tarkoittaa rahallisesti. Mies ehdottomasti halusi asua yhdessä. Kun mies irtisanottiin opintojen jälkeisestä työpaikastaan tarjosin hänelle kotiani asumiseen, muuttaisi sitten omaan kun saa töitä. Ostin hälle pienen matkan säästöistäni, että sai potkujen aiheuttaman mielipahan pois. Tuolla matkalla mies petti minua. Mies asui luonani puoli vuotta ilmaiseksi. Halusin erota, mutta mies oli tosi katuvainen ja poissa tolaltaan. Itseäni en ehtinyt oikein hoitaa, koska oli lapsi, oma koulu ja työ. Mies ei suostunut muuttamaan pois ja mulla ei ollut ylimääräisiä voimia sitä heittääkään pihalle. Tilanne normalisoitui ja mieheni sai hyvän työn, ja halusi ostaa meille oman talon. Päätin keskeyttää opinnot ja siirtyä suoraan töihin, että voisin osallistua asumismenoihin.
Ostettiin oma talo ja samaan aikaan kun miehen varallisuus kasvoi, alkoi siitä tulla esiin pahoja piirteitä. Mun oli pakko ostaa oma auto ja määräaikaisen työsopparin takia otin isot maksuerät, puolet rahoitin säästöilläni. Maksoin tuloihin suhteutettuna sitten saman verran asumisesta. Mies kyykytti taloudellisesti, kiristi rahalla ja uhkaili. Kestin vuoden kunnes muutin pois. Asuttiin lapsen kanssa kahdestaan ja mies alkoi käydä kylässä. Kertoi tajuavansa vasta nyt, mitä menetti. Koska siinä vaiheessa itsekunnioitukseni ja käsitykseni parisuhteesta oli nolla, alettiin seurustella uudestaan. Jälleen kerran, mies muutti meille. Kaikki meni hyvin kun asuttiin "mun" kodissa, mutta kun mies sitten osti perheasunnon meille, koko systeemi lähti alusta.
Pääsin sisään yliopistoon ja käytiin pitkät neuvottelut miehen kanssa. Taas kysyin, ymmärtääkö mies, että rahaa mulla on entistävähemmän. Ymmärsi, koska sitten taloutemme voi kuulema hyvin kun valmistun. Ehdotin erillään asumista menneisyyteen vedoten, mutta mieheni sanoi, että hän huolehtii perheestään. Painoin 3v opintoja ilman lomia, samalla tein töitä, kannoin vastuun lapsesta. Syyllistäminen jatkui silti. Lapsi piti viedä erikoislääkärille ja se maksoi 200 euroa, maksoin, mutta mies syyllisti taas etten osallistu asumiseen.
Nyt olen lähdössä lopullisesti, koska rakkauteni on loppunut. Mies sanoo, että on kirjannut ylös vuosien aikana kaiken maksamansa. Kauppakuiteista on kuva kännykässä, summat kuulema selvillä mitä olen velkaa. Minä olen hankkinut kaikki taloutemme kalustukset, pankkilaina on yhteistulojemme mukaan saatu, olen maksanut lapsen ja omat harrastukset enkä ole saanut mieheltä rahaa,hän on ainoastaan maksanut asuntolainaa opintojeni ajan sekä nyt ottanut harteilleen autoni vakuutusmaksut, koska kuulema kaksi autoa on pakko olla. Kaikki tämä miehen omasta halusta. Olen nostanut opintolainaa elämiseen, maksanut mieheni matkoja, ostanut remppatarvikkeita ja kaikki rahani ovat menneet kotiin. Olen säästänyt vuoden matkaa varten. Miehen mielestä mulla ei ole oikeutta matkustaa, koska loisin hänen rahoillaan. Selitin, että tuo 20e kuussa mitä olen säästänyt ja ne lukuisat kirpparimyynnistä tulleet rahat eivät olisi mitenkään helpottaneet elämistämme siinä hetkessä, lisäksi en ole pitänyt lomaa vuosiin. Miehelläni on 70 000 euron vuositulot, mutta mä köyhänä en saisi matkustaa. Aion muuttaa pois lopullisesti, katkaista välit. En ole puhunut miehelle, ettei kiusaa enempää. Mies on ulospäin kiltti, kaveriensa ihailema, hyvin pukeutuva ja komea . KUKAAN ei uskoisi oikeassa elämässä, millainen se oikeasti on. Kohtalotovereita..?!
Kommentit (13)
Mulla on henkistä väkivaltaa harrastava mies.Ei ole rahankäytön kanssa kiistaa, mutta on nujertanut mut muuten.Esimerkiksi jos menen lukitsemaan saunan mökillä ennen lähtöä, mies menee tarkastamaan että laitoin lukkoon.Huomauttelee koko ajan jostakin kotonakin.Pahoinpiteli aikanaan, mutta lopetti vasta ehdollisen tuomion saatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ihmettelee, miksi en tee sen kanssa mitään yhdessä. Olen kertonut syyn, mutta ei mikään silti muutu.
Mies suhtautuu muhun kun lapseen, jota opastaa ja neuvoo koko ajan. Patikoimassa esim.selostaa koko ajan jotain faktoja ja kuulustelee, kyselee ymmärsinkö mitä hän tarkoittaa jne. Kun tavataan sen kavereita, saattaa kehua mua tyyliin "Maija muuten sai tentistä sen ja sen verran, Maija menee töihin kesällä". Samat litaniat kertoo äidilleen: "Maija laittoi juuri lasagnen uuniin, minä tässä huolsin pyörää. Maija menee kohta käymään kaupassa. Minä lähden kohta töihin." Puhumisen tyyli on inhottavan alentava, kuin puhuisi lapsestaan.
Viihdyn luonnossa ja tykkään liikkua, mutta miehen kanssa tekeminen on jatkuvaa tietoiskua ja paasaamista. Tulen tekemisen yhteydessä: Annas kun minä näytän.
Sitten dramatisoi aina, miten hän joutuu korjaamaan/tekemään kaiken. Ei paljoa huvita miehen kanssa yhdessä puuhata, kun mun rooli on toimia meisselin ojentajana.
Valittaa kun en itse osaa huoltaa pyörää, mutta mies aina huoltaa sen kysymättä. Ennen pyörälenkkiä häviää autotalliin ja sitten silmät loistaen kertoo, miten pumppasi ilmat ja rasvasi ketjut, ikään kun en itse osaisi.
Sitten riidan yhteydessä vetoaa siihen, miten hän aina korjaa mun pyörän ja olen kiittämätön. Olen sanonut, etten halua talkkaria enkä kiinteistönhoitajaa parisuhteeseeni, haluan elää niin, että pärjään. En kaipaa isää kanssani asumaan.
Muistakaa pitää päänne, kun eroatte. Älkää ottako sitä miestä takaisin vaikka kuinka esittää muuttunutta hyvää tyyppiä.
Tosi paljon kuullu näitä että menty takaisin yhteen heikkona hetkenä ja taas asiat palaa ennalleen.
Sulla Ap vielä hyvä tilanne, ettei mies ole lapsen isä. Ei tarvi olla tekemisissä. Mies on hyvätuloinen ja kyykyttää suo raha-asioissa.
Tsemppiä tulevaan pärjäätte kyllä, mulla kans mies joka nujertanu henkisesti. Kun hän tulee kotiin katson ensin suun asennosta millä tuulella on. On raivonnut, huutanut, pettänyt, rajoittanut menoja.
Näiden pettämisien jälkeen mun silmät alkanu avautuu. Käyn terapiassa. Olen alkanut pistää vastaan, en suostu olemaan enään kynnysmatto. En ole saanut erottua.
Kaiken tämän on mahdollistanut se, että olen niin kiltti ja sinnikäs väärällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies ihmettelee, miksi en tee sen kanssa mitään yhdessä. Olen kertonut syyn, mutta ei mikään silti muutu.
Mies suhtautuu muhun kun lapseen, jota opastaa ja neuvoo koko ajan. Patikoimassa esim.selostaa koko ajan jotain faktoja ja kuulustelee, kyselee ymmärsinkö mitä hän tarkoittaa jne. Kun tavataan sen kavereita, saattaa kehua mua tyyliin "Maija muuten sai tentistä sen ja sen verran, Maija menee töihin kesällä". Samat litaniat kertoo äidilleen: "Maija laittoi juuri lasagnen uuniin, minä tässä huolsin pyörää. Maija menee kohta käymään kaupassa. Minä lähden kohta töihin." Puhumisen tyyli on inhottavan alentava, kuin puhuisi lapsestaan.
Viihdyn luonnossa ja tykkään liikkua, mutta miehen kanssa tekeminen on jatkuvaa tietoiskua ja paasaamista. Tulen tekemisen yhteydessä: Annas kun minä näytän.
Sitten dramatisoi aina, miten hän joutuu korjaamaan/tekemään kaiken. Ei paljoa huvita miehen kanssa yhdessä puuhata, kun mun rooli on toimia meisselin ojentajana.
Valittaa kun en itse osaa huoltaa pyörää, mutta mies aina huoltaa sen kysymättä. Ennen pyörälenkkiä häviää autotalliin ja sitten silmät loistaen kertoo, miten pumppasi ilmat ja rasvasi ketjut, ikään kun en itse osaisi.
Sitten riidan yhteydessä vetoaa siihen, miten hän aina korjaa mun pyörän ja olen kiittämätön. Olen sanonut, etten halua talkkaria enkä kiinteistönhoitajaa parisuhteeseeni, haluan elää niin, että pärjään. En kaipaa isää kanssani asumaan.
Se muuten on myös yleistä, että kun kerron itse jonkin uuden jutun miehelle, hän on joko a)kuullut siitä jo b)tietoinen asiasta c) ei osoita asian olevan kiinnostava.
Ikään kuin hänen pitäisi jatkuvasti tietää kaikesta kaikki, olla se korkeatahoisempi henkilö. Riitojen yhteydessä faktoilla ei ole merkitystä, koska hän on valmis kaivamaan vaikka mistä jonkin hänen mielipidettään puoltavan asian. Käyttöön otetaan kemian kaavat, monimutkaiset matemaattiset laskutoimitukset ja google, kun päämäärä on osoittaa mulle, etten mä oikeasti tiedä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa pitää päänne, kun eroatte. Älkää ottako sitä miestä takaisin vaikka kuinka esittää muuttunutta hyvää tyyppiä.
Tosi paljon kuullu näitä että menty takaisin yhteen heikkona hetkenä ja taas asiat palaa ennalleen.
Sulla Ap vielä hyvä tilanne, ettei mies ole lapsen isä. Ei tarvi olla tekemisissä. Mies on hyvätuloinen ja kyykyttää suo raha-asioissa.
Tsemppiä tulevaan pärjäätte kyllä, mulla kans mies joka nujertanu henkisesti. Kun hän tulee kotiin katson ensin suun asennosta millä tuulella on. On raivonnut, huutanut, pettänyt, rajoittanut menoja.
Näiden pettämisien jälkeen mun silmät alkanu avautuu. Käyn terapiassa. Olen alkanut pistää vastaan, en suostu olemaan enään kynnysmatto. En ole saanut erottua.
Kaiken tämän on mahdollistanut se, että olen niin kiltti ja sinnikäs väärällä tavalla.
<3 Halaus sulle.
Minä kävin terapiassa ja miehen kanssa yhdessä (hänen aloitteestaan) tehtiin yksi parisuhdekurssi. Kerroin siellä miehelleni pahimman pelkoni, en ollut kertonut kenellekään. En tiennyt, että hän otti sieltä aseita käyttöönsä ja toteutti viikon päästä terapiasta ne mun pelot. Tuli tosi suojaton olo ja mietin, miten psykopaatti se oikeasti onkaan.. haluaa terapiaan nähdäkseni toisen haavat, jotta voi sitten repiä niitä lisää. :O
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi että, kuulosta niin tutulta! Samanlaista oli ex-poikaystäväni kanssa. Mitään ei voinut tehdä ilman ope-oppilas -asetelmaa. Ja suurinpiirtein kaikessa, mitä tein, oli jotain huomautettavaa. Jostain syystä on tosiaan nyt ex..
Koko avauksesi käsittelee rahaa. Eikö teillä ole muita yhteisiä arvoja, huveja, mitään? Miten te ylipäänsä päädyitte yhteen? Miten mies tulee toimeen lapsesi kanssa? Mitä te teette yhdessä silloin kun ette tee laskelmia?
Erotkaa nyt hyvät ihmiset! Ota vaikka taloudellisesti takkiin, että pääset miehestä eroon. Muuten te vertailette maksujanne ja kustannuksianne ja tihrustatte kuitteja vielä vuosien päästä.
Henkistä väkivaltaa on monta sorttia ja ap:n kuvailmea pikkumaisuus on varmaan yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Koko avauksesi käsittelee rahaa. Eikö teillä ole muita yhteisiä arvoja, huveja, mitään? Miten te ylipäänsä päädyitte yhteen? Miten mies tulee toimeen lapsesi kanssa? Mitä te teette yhdessä silloin kun ette tee laskelmia?
Erotkaa nyt hyvät ihmiset! Ota vaikka taloudellisesti takkiin, että pääset miehestä eroon. Muuten te vertailette maksujanne ja kustannuksianne ja tihrustatte kuitteja vielä vuosien päästä.
Henkistä väkivaltaa on monta sorttia ja ap:n kuvailmea pikkumaisuus on varmaan yksi niistä.
Kyllä, olen muuttamassa pois ja eroamme lopullisesti. Syy miksi en ole lopullisesti lähtenyt on se, että eron jälkeen ja kun olen lähdössä, miehestäni tulee oikein hurmaava ja huomioiva. Kun sitten en otakaan vastaan tarjottua asuntoa, alkaa sama alusta. Olisin jo saanut asunnon mulle ja lapselle, mutta mies meni tosi herkäksi ja osoitti surua. Tein sen virheen, että oikeasti luulin katumuksen olevan aitoa. Nyt tajuan, että koko tuo miehen toiminta juontaa juurensa lapsuutensa alkoholistiperheen aiheuttamiin traumoihin ja mieheni on läheisriippuvainen ja toistaa samaan henkistä väkivaltaa mitä isänsä. Pitkäkestoinen terapia auttaisi miestä ja ymmärrys siitä, miten paljon toiminta satuttaa. Raha on meillä vallankäytön väline ja miehellä on sitä nykyisin paljon, sen takia minä pienituloisempana olen se kyykytettävä. Koska en kuitenkaan tarvitse miestäni taloudellisesti, en ole sellainen ihminen,että elelisin toisten siivellä. Koska yhteiskunta kuitenkaan ei tue (ja syystä) yhteisessä taloudessa varakkaan miehen kanssa asuvaa pienituloista naista, on siinä tosi helppo alistaa se pienituloinen.
Karkea esimerkki: Yhteinen lomareissu miehen autolla ja jos aiheutan hänelle pahan mielen, hän ajaa kotiin ja jättää meidät tien päälle. On tehnytkin niin, ja tuli takaisin kun vakuutin, että en aio vaatia häntä pyytämään anteeksi tekoaan.
Minun eksäni oli tuollainen. Voin yhtyä moneen ylläolevaan kuvaukseen.
Se paheni vuosi vuodelta, alkuun kritiikki meni huumorin varjolla, sitten se koveni. Kun erosimme 20 v jälkeen, kun mies oli löytänyt uuden, niin hänen suurin syy erolle oli se, että minä olen etäinen enkä päästä lähelle. Jaa, miksiköhän...
Meillä on yhteiset teinit. Tämä on vain pahentunut.... Kasvatan heitä väärin, syötän epäterveellustä ruokaa, annan pelata liikaa, en laita tarpeeksi ulkoilemaan, en vahdi tarpeeksi läksyjä, olen liian lepsu, pilaan lapset tahallani, minun takiani lapset voivat huonosti, yritän vieraannuttaa lapset hänestä, olen kritiikittömästi lasten puolella, olen katkera..........
Totuus: minulla ei ole mitään ongelmia eikä pulmia omassa elämässäni eikä lasten kanssa. Kaikki on hyvin. Elän vain omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi että, kuulosta niin tutulta! Samanlaista oli ex-poikaystäväni kanssa. Mitään ei voinut tehdä ilman ope-oppilas -asetelmaa. Ja suurinpiirtein kaikessa, mitä tein, oli jotain huomautettavaa. Jostain syystä on tosiaan nyt ex..
Naisia syyllistetään tosi usein äitinä olemisesta miehelle, mutta omat henk.koht.kokemukset on kyllä miehistä, jotka alkavat leikkiä isää ja jotain kotileikkiä missä mies on pomo ja nainen alainen. Kaipaisin mieheltä empaattisuutta ja kykyä asettua siihen rinnalle ihmettelemään. On ihanaa kun joskus tapaa miehen joka ihmettelee jotain tai kysyy naiselta kysymyksen, johon ei tiedä vastausta. En ole koko pitkän suhteeni aikana koskaan kuullut mieheni kysyvän minun mielipidettäni mistään.
10 jatkaa.
Juu, juuri sen takia nämä suhteet jatkuvat, koska mies on välillä aivan ihana. Anteeksiantavana ja joustavana ihmisenä sitä haluaa uskoa hyvään.
Mutta ap: tajuathan, että mies on tuollainen sen takia, että sinä ANNAT hänelle vallan kontrolloida sinua. SINÄ mahdollistat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni oli tuollainen. Voin yhtyä moneen ylläolevaan kuvaukseen.
Se paheni vuosi vuodelta, alkuun kritiikki meni huumorin varjolla, sitten se koveni. Kun erosimme 20 v jälkeen, kun mies oli löytänyt uuden, niin hänen suurin syy erolle oli se, että minä olen etäinen enkä päästä lähelle. Jaa, miksiköhän...
Meillä on yhteiset teinit. Tämä on vain pahentunut.... Kasvatan heitä väärin, syötän epäterveellustä ruokaa, annan pelata liikaa, en laita tarpeeksi ulkoilemaan, en vahdi tarpeeksi läksyjä, olen liian lepsu, pilaan lapset tahallani, minun takiani lapset voivat huonosti, yritän vieraannuttaa lapset hänestä, olen kritiikittömästi lasten puolella, olen katkera..........
Totuus: minulla ei ole mitään ongelmia eikä pulmia omassa elämässäni eikä lasten kanssa. Kaikki on hyvin. Elän vain omaa elämääni.
Tämähän se juuri on se syy, miksi naiset jäävät näiden miesten kanssa, miksi minäkin. Koko kuvio kehittyy pikku hiljaa ja lopulta se mies johon rakastui, on lakannut olemasta ja tilalle on tullut joku tuomitseva, negatiivinen ja katkeroitunut ihminen, joka kaataa sen naisen päälle kaiken. Mikä itseäni suututtaa eniten on se, että teimme miehen kanssa selkeän sopimuksen siitä, että kun aloitan yliopisto-opinnot, jää vetovastuu taloudesta hänelle. Kun sitten kaikki on sovittua, alkaa kyykyttäminen yhteenmuuton jälkeen heti. Se on lupausten perumista, tahallista piittaamattomuutta jne. Esim.kun ajaa ylinopeutta lapsi kyydissä hän väittää, että hänen auto ja hänen oikeus ajaa. Hän kellottaa suihkussa olemisen ajat, vaikka lapsi on itse sanonut peseytyvänsä kylmässä suihkussa (haluaa siis itse) niin silti mies kellottaa. Huomauttaa koko ajan sähkön käytöstä, vaikka itse esim.pesee pyykkiä useammin eikä tuuleta petivaatteita tai ulkovaatteita, vaan pesee. Hän syö ulkona lounaan joka päivä ja ostelee kaikkea turhaa, mutta valittaa minulle, että joka päivä ei tarvitse tehdä lämmintä ruokaa.Lapsen ruokkisi eineslihapiirakoilla ja valmisruualla, kaikella tosi halvalla. Valokuvaa kaikki ostoskuitit ja tallentaa ne tietokoneelle, arkistossa on 5 vuoden ajalta kaikki.
On aivan sairas olo itsellä, ja odotan, että saan asunnon ja pääsen pois.
Alue: Aihe vapaa
Eroa lompakkoloismiehestä.