Lue keskustelun säännöt.
Teinin peliriippuvuus, mikä avuksi? Vaihtoehtoista tekemistä kaivattaisiin
19.08.2016 |
Eli minulla on 15v teini joka ei tee muuta kun pelaa. Koulupäivisin 6-8 tuntia, viikonloppuna 12-18 tuntia päivässä.
Häntä ei kiinnosta kavereiden kanssa oleminen, ei koulu, ei kotityöt. Koulussa saa ihan hyviä numeroita (8-10 mutta tiedän että pystyisi parempaankin jos vähän edes yrittäisi), joskin hänen arvosanasta nyt eivät ole se ongelma kun ne ovat ihan hyvät, vaan lähinnä se mitä hänelle tapahtuu amiksessa (työelämästä nyt puhumattakaan) kun toisen asteen kouluissa aletaan käsittääkseni jotain jo vaatimaankin.
Olen koettanut innostaa häntä vaikkapa käymään kävelyllä, ja ostanut lukion fysiikan kirjan, mutta ei se kävelyllä jaksa olla kun 10 min maksimissaan, eikä "fysiikkakaan ole kivaa yksin". Lasken sen kanssa silloin kun jaksan ja ehdin mutta tälläkin tapaa pysyy max tunnin pois pelikoneen äärestä.
Jos koneen takavarikoi niin hän tulee vihaiseksi mikä näkyy siitä ettei suostu puhumaan minulle, ja raivoaa yksin huoneessan, ja sitten vain makaa apaattisena.
Ehdottakaa jotain mielekästä pelaamisen tilalle, minulta loppuu ideat.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasti tutkimuksia peli- ja nettiriippuvuuden haitoista voi lukea Wikipedian internet-addiktiota käsittelevän sivun kautta:
Olihan tuolla sciencedailyssä listattu myös niitä tutkimuksia, joita on tehty haitoista. Lukaise ne ja vertaa tutkimuksiin joissa on käsitelty hyötyjä.
Nettiaddiktio? Oletko vakavissasi?
CS, League of Legends; nettipelejä... Huomaathan, että nettipeliaddiktio on myös nettiaddiktiota, kuten artikkelista käy ilmi.
En edes lukenut wikin artikkelia, jota kuka tahansa saa ja voi muokata agendansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerta kaikkiaan omituinen ketju. Harvoin näkee näin yksisilmäisiä vastauksia kuin tässä. "Anna pojan pelata". "Mitä se sulle kuuluu mitä teini tekee". "Siitä voi tulla sille ammatti". Eihän näin kirjoittaneet ole tosissaan, eihän? AP oli huolissaan lapsestaan ja kyseli neuvoja ja näkemyksiä, mitä tilanteelle voi tehdä. Jos vanhemmasta tuntuu, että homma on lähtenyt lapasesta, niin eiköhän se silloin ole lähtenyt lapasesta. Vai onko teille vähättelijöille niin abstrakti ajatus, että joku voisi nähdä lapsensa ajautuvan hiljalleen syrjään oikeasta elämästä? Siitähän tuossa on kyse, kun mikään "tavallinen" nuoren tekeminen ei tunnu lasta kiinnostavan - vaikka koulu sujuukin vielä hyvin. 15-vuotias on siis vielä lapsi, jonka tekemisiin voi ja pitää puuttua, jos on huolissaan. Se on välittämistä! Liika on liikaa, olkoon se pelaamista, kavereiden kanssa kylillä liehuamista, urheilemista, mitä tahansa. 15-vuotias toki kokeilee jo rajojaan, mutta niihin rajoihin voi aikuinen vielä vaikuttaa.
Minä en katso liikaa pelaamista omien lasteni osalta. He eivät pysty omin avuin lopettamaan, peli addiktoi ihan selvästi, ja silloin minun tehtäväni aikuisena on sanoa että pelaaminen loppuu nyt, ja nyt tehdään jotakin muuta. Minun tehtäväni ei ole keksiä lapsille sitä muuta tekemistä, vaan kyllä lapsen pitää osata ihan itse tehdä muuta kuin passiivisena sängyllään.
Täysi-ikäinen voi sitten omassa huushollissaan pelata vaikka 24/7, jos se niin helvetin hienoa kerran on. Mutta enpähän tiedä vaikka monenkin nuoren miehen tilanne olisi tällä hetkellä paremmalla tolalla - voisi olla laajempi sosiaalinen elämä ja vaikka se kiva tyttöystäväkin - jos pelaaminen ja muu koneen äärellä nyhjöttäminen olisi edes vähän rajoitetumpaa. Oikea elämä on kuitenkin siellä ruudun tällä puolella.
AP:n lapsellahan ei ole edes oikeaa ongelmaa. Mamma on vaan tehnyt asiasta itselleen ongelman. Antaisin neuvoja, jos AP:n lapsi olisi oikeasti addiktoitunut. Eli jos laiminlöisi koulunsa, ruokailun ja nukkumisensa pelaamisen tähden. Nyt vain vaivaudun kommentoimaan äkäisten kukkahattujen absurdeja väitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasti tutkimuksia peli- ja nettiriippuvuuden haitoista voi lukea Wikipedian internet-addiktiota käsittelevän sivun kautta:
Ihan hyvä yritys. En nyt ihan kehtaisi itse pistää wiki"faktaa" ihan tutkimusten vastineeksi.
Linkit niihin tutkimuksiin löytyy wikiartikkelista. Ei tässä olla mitään koulutyötä tekemässä, pälli.
No idiootti on hyvä ja linkkaa ne tutkimukset eikä noloja wikiartikkeleita.
Hmm, porkkanaa tarjoamalla ainakin tuntuisi toimivan.
Nyt ensi viikonloppuna on luokan yhteinen leiriviikonloppu tms, ja lupasi että menee jos ostan uuden pelin. Peli on tilattu nyt nettikaupasta ja saa sen käyttöönsä kun leiriviikonloppu on ohi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsi on luonteeltaan älykäs introvertti.
No ei ole mikään älykäs jos jo peruskoulussa saa kaseja todistukseensa! Ja vielä ammattikouluun menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäinen voi sitten omassa huushollissaan pelata vaikka 24/7, jos se niin helvetin hienoa kerran on. Mutta enpähän tiedä vaikka monenkin nuoren miehen tilanne olisi tällä hetkellä paremmalla tolalla - voisi olla laajempi sosiaalinen elämä ja vaikka se kiva tyttöystäväkin - jos pelaaminen ja muu koneen äärellä nyhjöttäminen olisi edes vähän rajoitetumpaa. Oikea elämä on kuitenkin siellä ruudun tällä puolella.
No sanopa se nirppanokkaisille teinipissiksille, joille kelpaa panokaveriksi vain päälle kakskymppiset pahat pojat eikä samanikäiset narukätiset pelinörtit.
Lataa sen puhelimeen Pokémon Go. Sillä liikkuu muutkin epäliikunnalliset lapset ja teinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
Se, että tiedät noin tarkasti mitä lapsesi pelaa paljasti sinut trolliksi.
Vastaan kuitenkin.
Paljon pelaaminen ei tarkoita peliriippuvuutta. Esimerkiksi itse olen paljon tietokoneella ja välillä pelaankin paljon, mutta ne ovat vain hetkellisiä jaksoja, kun innostun jostain pelistä. Jos saan mielekkäämpää tekemistä, niin ei minun tee mieli mennä tietokoneelle. Esimerkiksi vanhemmilla käydessäni en ole tietokoneella oikeastaan yhtään, kun näen vanhoja kavereita ja teen pihatöitä ja muuta vanhempieni kanssa.
Nykyään kilpapelaaminen on myös ammatti, joten tuosta voi tulla joskus jopa pojan työ. Jos poika pärjää hyvin, niin anna hänen ihmeessä yrittää. Pelaaminen on nykyään myös paljon sosiaalisempi harrastus kuin se oli ennen. On omia pieniä yhteisöjä, joissa pelaajat tuntevat toisensa.
Ei kai :D kävin ihan hänen huoneestaan katsomassa mitä pelejä siellä on vastatakseni tuohon kysymykseen. Nuo sattui olemaan siinä pöydällä. Ja CS ja League nyt on niin tunnettuja pelejä että minäkin ne tunnistan jos ruudulla näen.
AP
Turha enää räpiköidä, kun... jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsi on luonteeltaan älykäs introvertti.
No ei ole mikään älykäs jos jo peruskoulussa saa kaseja todistukseensa! Ja vielä ammattikouluun menossa.
Eipä koulunumerot paljon älykkyydestä kerro. Jos ei jaksa seurata opetusta, niin ei noita asioita voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisu pelihullun liikkumattomuuteen tosiaan on tuo pokemon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsi on luonteeltaan älykäs introvertti.
No ei ole mikään älykäs jos jo peruskoulussa saa kaseja todistukseensa! Ja vielä ammattikouluun menossa.
No, hänellä on 8 liikunnassa, musiikissa ja kuvaamataidossa. Äidinkieli, jotkut lukuaineet ja kielet 9, loput lukuaineet ja matikka 10. Ei se nyt erityisestä älystä kerro mutta ihan normaali äly häneltä kyllä löytyy.
Ammattikouluun on menossa koska tykkää sähkölaskuista yms. fysiikasta. Miksi ei saisi mennä ammattikouluun jos on ala mikä kiinnostaa? Ei se ammattikoulu kenestäkään tyhmää tee.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pelaamisessa on väärin? Se on hänen harrastuksensa, eikä se ilmeisesti vaikuta negatiivisesti muuhun elämään, kun saa noin hyviä tuloksia koulussakin. Pelaaminen kehittää monia taitoja, esim. ongelmanratkaisukykyjä, tilojen hahmottamista ja refleksejä. Anna pojan pelata.
Teininä iski tosi paha peliriippuvuus ja vanhemmat kirjaimellisesti pistivät kaikki pelit säpäleiksi vasaralla... Uudeksi tietokoneeksi sain vanhan romun, jolla pystyi tekemään koulutyöt, mutta ei kuitenkaan riittänyt tehoja pyörittämään yhtäkään hyvää peliä. Pelaaminen vaihtui muihin "terveellisimpiin" harrastuksiin, kuten ratsastukseen ja sain myös koiran. Silloin mobiilipuoli ei ole vielä niin kehittynyt. Jos nyt samat keinot otetaan käyttöön, vaihtuu älypuhelin todennäköisesti peruspuhelimeen.
Nyt, kun on ollut IT-firmoissa töissä varsinkin tuotekehityksen puolella niin huomaa selkeästi, että jotkut eivät oikeasti enää osaa lukea ihmisten ilmeitä ja sosiaaliset taidot (=tiimityöskentelytaidot) on melko olettomattomat - pienistäkin asioista ruikutetaan ja itketään kuin tarhaikäinen kunnes saa tahdon läpi. Työkaverit yli 30-v. perheellisiä... ei mitään teinejä. En tiedä, miten näillä taidoilla on kuitenkin pystynyt hankkimaan perheen. Kai sitten jotkut turvallisuushakuiset haluvat pelata varman päälle, ettei tällainen mies lähde helposti toisen naisen matkaan ja tiettyhän 5-7k kk-palkassakaan ei ole valittamista.
Kiitos vanhemmilleni tiukasta kurista :)
t. alle 30-v. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli pelasi nuorempana todella paljon kaikkia tietokone ja pleikkapelejä ja nyt parikymppisenä on rahapeliriippuvainen. Ottanut velkaa ja nyt makselee toilailuistaan. Onneksi kuitenkin nuori niin ehtii oppia virheistään. Eli kannattaa puuttua ajoissa jos se on mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu pelihullun liikkumattomuuteen tosiaan on tuo pokemon!
niin voihan olla hyvä ratkaisu,se vaan että jos puhelin on vanha tai väärän merkkinen niin sitten ei pokemon toimi.Ratkaisuna on uuden oikean merkkisen puhelimen hankinta,hinta taitaa liikkua siellä 500 euron kieppeillä.
Tänään tuli uutisissa, että peliriippuvuus diagnosoidaan. Ja että se on verrannollinen alkoholiriippuvuuteen. Todella pelottavaa.
Mitä näistä nuorista voi tulla, eihän ne kykene työelämään?
Kylläpäs täällä on kovin positiivinen suhtautuminen peliriippuvuuteen. Itse olen eri linjoilla ihan oman kokemukseni takia. En ole peliriippuvainen, mutta nettiriippuvainen. Tämä vaikuttaa elämääni ja perheeni elämään aivan joka päivä. Siitä on todella hankala päästä irti.
Olisin erittäin huolissani tuosta pojan käytöksestä, ja siitä, mitä se kertoo. Onko masennusta? Kyllä tällainen riippuvuus voi helposti johtaa esim siihen että parisuhdetta ei synny. Ehkä se ei 15-vuotiaalla kuulosta niin vakavalta, mutta kuka sanoo, että se loppuu jossain vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerta kaikkiaan omituinen ketju. Harvoin näkee näin yksisilmäisiä vastauksia kuin tässä. "Anna pojan pelata". "Mitä se sulle kuuluu mitä teini tekee". "Siitä voi tulla sille ammatti". Eihän näin kirjoittaneet ole tosissaan, eihän? AP oli huolissaan lapsestaan ja kyseli neuvoja ja näkemyksiä, mitä tilanteelle voi tehdä. Jos vanhemmasta tuntuu, että homma on lähtenyt lapasesta, niin eiköhän se silloin ole lähtenyt lapasesta. Vai onko teille vähättelijöille niin abstrakti ajatus, että joku voisi nähdä lapsensa ajautuvan hiljalleen syrjään oikeasta elämästä? Siitähän tuossa on kyse, kun mikään "tavallinen" nuoren tekeminen ei tunnu lasta kiinnostavan - vaikka koulu sujuukin vielä hyvin. 15-vuotias on siis vielä lapsi, jonka tekemisiin voi ja pitää puuttua, jos on huolissaan. Se on välittämistä! Liika on liikaa, olkoon se pelaamista, kavereiden kanssa kylillä liehuamista, urheilemista, mitä tahansa. 15-vuotias toki kokeilee jo rajojaan, mutta niihin rajoihin voi aikuinen vielä vaikuttaa.
Minä en katso liikaa pelaamista omien lasteni osalta. He eivät pysty omin avuin lopettamaan, peli addiktoi ihan selvästi, ja silloin minun tehtäväni aikuisena on sanoa että pelaaminen loppuu nyt, ja nyt tehdään jotakin muuta. Minun tehtäväni ei ole keksiä lapsille sitä muuta tekemistä, vaan kyllä lapsen pitää osata ihan itse tehdä muuta kuin passiivisena sängyllään.
Täysi-ikäinen voi sitten omassa huushollissaan pelata vaikka 24/7, jos se niin helvetin hienoa kerran on. Mutta enpähän tiedä vaikka monenkin nuoren miehen tilanne olisi tällä hetkellä paremmalla tolalla - voisi olla laajempi sosiaalinen elämä ja vaikka se kiva tyttöystäväkin - jos pelaaminen ja muu koneen äärellä nyhjöttäminen olisi edes vähän rajoitetumpaa. Oikea elämä on kuitenkin siellä ruudun tällä puolella.
AP:n lapsellahan ei ole edes oikeaa ongelmaa. Mamma on vaan tehnyt asiasta itselleen ongelman. Antaisin neuvoja, jos AP:n lapsi olisi oikeasti addiktoitunut. Eli jos laiminlöisi koulunsa, ruokailun ja nukkumisensa pelaamisen tähden. Nyt vain vaivaudun kommentoimaan äkäisten kukkahattujen absurdeja väitteitä.
Veit sanat suustani.
Linkit niihin tutkimuksiin löytyy wikiartikkelista. Ei tässä olla mitään koulutyötä tekemässä, pälli.