Lue keskustelun säännöt.
Teinin peliriippuvuus, mikä avuksi? Vaihtoehtoista tekemistä kaivattaisiin
19.08.2016 |
Eli minulla on 15v teini joka ei tee muuta kun pelaa. Koulupäivisin 6-8 tuntia, viikonloppuna 12-18 tuntia päivässä.
Häntä ei kiinnosta kavereiden kanssa oleminen, ei koulu, ei kotityöt. Koulussa saa ihan hyviä numeroita (8-10 mutta tiedän että pystyisi parempaankin jos vähän edes yrittäisi), joskin hänen arvosanasta nyt eivät ole se ongelma kun ne ovat ihan hyvät, vaan lähinnä se mitä hänelle tapahtuu amiksessa (työelämästä nyt puhumattakaan) kun toisen asteen kouluissa aletaan käsittääkseni jotain jo vaatimaankin.
Olen koettanut innostaa häntä vaikkapa käymään kävelyllä, ja ostanut lukion fysiikan kirjan, mutta ei se kävelyllä jaksa olla kun 10 min maksimissaan, eikä "fysiikkakaan ole kivaa yksin". Lasken sen kanssa silloin kun jaksan ja ehdin mutta tälläkin tapaa pysyy max tunnin pois pelikoneen äärestä.
Jos koneen takavarikoi niin hän tulee vihaiseksi mikä näkyy siitä ettei suostu puhumaan minulle, ja raivoaa yksin huoneessan, ja sitten vain makaa apaattisena.
Ehdottakaa jotain mielekästä pelaamisen tilalle, minulta loppuu ideat.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Eli sinusta ei ole kehittävää oppia uusia kieliä, reagointinopeutta, tiimityöskentelyä ja siinä tarvittavia monia taitoja, havainnointia, suunnitelmien tekoa sekä muita LUKUISIA taitoja. Ei ole kehittävää ei.
Paremmin kielitaitoa kehittää vaikkapa vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen. Noiden muiden kehittyminen on melkoista mutuilua sen osalta, että ne taidot siirtyisivät jotenkin merkittävästi tosielämään. Koneella päivät pitkät yksin istuvasta nuoresta kasvaa helposti epävarma hissukka, joka masentuu kun pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Pelaaminen on usein paitsi riippuvuus niin myös (epäterve) pakokeino, kun esim. ihmissuhteissa ilmenee ongelmia. Ongelmien ratkaisemisen sijaan jäädään kotiin komeroitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
Se, että tiedät noin tarkasti mitä lapsesi pelaa paljasti sinut trolliksi.
Vastaan kuitenkin.
Paljon pelaaminen ei tarkoita peliriippuvuutta. Esimerkiksi itse olen paljon tietokoneella ja välillä pelaankin paljon, mutta ne ovat vain hetkellisiä jaksoja, kun innostun jostain pelistä. Jos saan mielekkäämpää tekemistä, niin ei minun tee mieli mennä tietokoneelle. Esimerkiksi vanhemmilla käydessäni en ole tietokoneella oikeastaan yhtään, kun näen vanhoja kavereita ja teen pihatöitä ja muuta vanhempieni kanssa.
Nykyään kilpapelaaminen on myös ammatti, joten tuosta voi tulla joskus jopa pojan työ. Jos poika pärjää hyvin, niin anna hänen ihmeessä yrittää. Pelaaminen on nykyään myös paljon sosiaalisempi harrastus kuin se oli ennen. On omia pieniä yhteisöjä, joissa pelaajat tuntevat toisensa.
Ei kai :D kävin ihan hänen huoneestaan katsomassa mitä pelejä siellä on vastatakseni tuohon kysymykseen. Nuo sattui olemaan siinä pöydällä. Ja CS ja League nyt on niin tunnettuja pelejä että minäkin ne tunnistan jos ruudulla näen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinusta ei ole kehittävää oppia uusia kieliä, reagointinopeutta, tiimityöskentelyä ja siinä tarvittavia monia taitoja, havainnointia, suunnitelmien tekoa sekä muita LUKUISIA taitoja. Ei ole kehittävää ei.
Paremmin kielitaitoa kehittää vaikkapa vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen. Noiden muiden kehittyminen on melkoista mutuilua sen osalta, että ne taidot siirtyisivät jotenkin merkittävästi tosielämään. Koneella päivät pitkät yksin istuvasta nuoresta kasvaa helposti epävarma hissukka, joka masentuu kun pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Pelaaminen on usein paitsi riippuvuus niin myös (epäterve) pakokeino, kun esim. ihmissuhteissa ilmenee ongelmia. Ongelmien ratkaisemisen sijaan jäädään kotiin komeroitumaan.
Onko tämä hyvin piilotettua sarkasmia vai onko sinulla kukkia hatussasi hieman liikaa?
Miksi teinin vanhemmat eivät ole huolehtineet siitä, että teini ei saa tavata omia kavereitaan kasvokkain? Jos ei omalla paikkakunnalla ole kavereita, niin sitten voi varmaan edes joskus käydä muualla.
Vai tietääkö ap edes sen vertaa lapsensa elämästä, että onko sillä tosielämän kavereita ja ketä?
Millaiset harrastukset pelaavan teinin vanhemmilla muuten on, pidetäänkö sukulaisiin ja ystäviin tiuhaan yhteyttä ja ollaanko itse aktiivisia sosiaalisesti? Malli tulee aina kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
Se, että tiedät noin tarkasti mitä lapsesi pelaa paljasti sinut trolliksi.
Vastaan kuitenkin.
Paljon pelaaminen ei tarkoita peliriippuvuutta. Esimerkiksi itse olen paljon tietokoneella ja välillä pelaankin paljon, mutta ne ovat vain hetkellisiä jaksoja, kun innostun jostain pelistä. Jos saan mielekkäämpää tekemistä, niin ei minun tee mieli mennä tietokoneelle. Esimerkiksi vanhemmilla käydessäni en ole tietokoneella oikeastaan yhtään, kun näen vanhoja kavereita ja teen pihatöitä ja muuta vanhempieni kanssa.
Nykyään kilpapelaaminen on myös ammatti, joten tuosta voi tulla joskus jopa pojan työ. Jos poika pärjää hyvin, niin anna hänen ihmeessä yrittää. Pelaaminen on nykyään myös paljon sosiaalisempi harrastus kuin se oli ennen. On omia pieniä yhteisöjä, joissa pelaajat tuntevat toisensa.
Ei kai :D kävin ihan hänen huoneestaan katsomassa mitä pelejä siellä on vastatakseni tuohon kysymykseen. Nuo sattui olemaan siinä pöydällä. Ja CS ja League nyt on niin tunnettuja pelejä että minäkin ne tunnistan jos ruudulla näen.
AP
Pelaako teini Sorakalla, Sonalla tai Teemolla koskaan? Jos ei, niin tilanne on todella huolestuttava ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paremmin kielitaitoa kehittää vaikkapa vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen.
Kirjojen lukeminen toki saattaa kehittää luetun ymmärtämistä paremmin, mutta siihen se sitten jää. Noissa moninpeleissä, varsinkin jos koossa on ihan oikea peliporukka jonka kanssa teamspeakissa tai mumblessa tai vastaavassa asioita koordinoidaan ja lisäksi jutellaan randomien kanssa chatissa, tulee kehitettyä myös kuullun ymmärtämistä, puhumista, ääntämistä ja kirjoittamista.
Tiedän yhden pojan opiskeluajoiltani, joka paljon pelasi ja juuri skypen ja teamspeakin kanssa jutteli niiden pelikaveriensa kanssa päivittäin (englanniksi tietenkin, eiväthän ne mitään suomea puhuneet) ja pelasi paljon jenkkien kanssa. Englanninopettaja kyseli tältä pojalta, että onko hän asunut jossain englanninkielisessä maassa jossain kohtaa elämäänsä, kun kieli oli niin sujuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinusta ei ole kehittävää oppia uusia kieliä, reagointinopeutta, tiimityöskentelyä ja siinä tarvittavia monia taitoja, havainnointia, suunnitelmien tekoa sekä muita LUKUISIA taitoja. Ei ole kehittävää ei.
Paremmin kielitaitoa kehittää vaikkapa vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen. Noiden muiden kehittyminen on melkoista mutuilua sen osalta, että ne taidot siirtyisivät jotenkin merkittävästi tosielämään. Koneella päivät pitkät yksin istuvasta nuoresta kasvaa helposti epävarma hissukka, joka masentuu kun pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Pelaaminen on usein paitsi riippuvuus niin myös (epäterve) pakokeino, kun esim. ihmissuhteissa ilmenee ongelmia. Ongelmien ratkaisemisen sijaan jäädään kotiin komeroitumaan.
Paremmuudesta en nyt sano sanaakaan mutta mietihän nyt miten kieliä opitaan...
Ja ei ole mutuilua. Se on ihan faktaa. Löysää nutturaa vähän ja kokeilepa pelata hetki. Huomaat kyllä sitten. :) tosin jos asiasta ei pidä niin sitä tuskin oppii. Eli jos et pidä pelaamisesta, et opi siinä tarvittavia taitoja. Tai jos et pidä lukemisesta niin et kyllä opi sitä kieltäkään siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pojan pelata ja olla rauhassa, jos se kerran haluaa. Sun pitäis olla kiitollinen, että se ei rieku tuolla pitkin kyliä ryyppäämässä, vetämässä huumeita tai rikkomassa paikkoja ja hakkaamassa muita ihmisiä jossain jengiporukoissa. Ja kun koulukin menee hyvin, niin mä en näe tuossa pelaamisessa mitään ongelmaa. Kyllä sitä vastuunkantoa omasta tulevaisuudesta alkaa löytyä sitten, kun pahimmat teinivuodet on ohi. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun heität kundin 18 v. pihalle omaan kotiin asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu mitä peliaddikteja ja tekniikan puolestapuhujia täällä taas pyörii. Se on ihan helvetin sama mitä hyötyjä pelaamisesta tai teknologiasta ylipäätään on, jos sen hinta on se että oikeasti istutaan tai maataan perse homeessa koneen äärellä niin överiksi että koko oikea elämä lipuu ohi eikä saada mitään aikaiseksi liikunnan, liveihmissuhteiden ja lukemattomien eri aisteja ja kykyjä vaativien asioiden suhteen. Onko teille oikeasti ihan ok että lapsistanne kasvaa fyysisesti saamattomia ja hyvin todennäköisesti omat seurustelusuhteensa tai pahimmassa tapauksessa oman perhe-elämänsä pelin takia uhraavia ihmisiä?
T. Joku jonka lasten isä ei tee muuta kuin pelaa. On ihan älyttömän surullista seurata sivusta kun toinen hukkaa suuren osan potentiaalistaan hyvin moniin muihinkin asioihin istumalla vain koneella. Kaikki lahjat joita olisi, jäävät käyttämättä koska peli. Lisäksi lapsille ei osata antaa mitään muuta viihdykettä. Heidät aivopestään samaan saatanalliseen koukkuun, ja se toimii. Ehdotukset että "iskä, mennäänkö ulos pallotteleen" on jo saaneet väistyä lähes kokonaan. Elämän totaalista tuhlausta! Ja kyllä, ollaan erottu. Eikä vähiten tämän väkivaltaisuuteen asti johtaneen addiktion takia. En ole mikään amish mutta helvetti joku raja!Helppo syytellä muita ja ulkopuolisia tekijöitä, jos ei itsellä riitä eväät oman vanhemmuuden ja parisuhteen hoitamiseen.
Älä puhu asiasta mistään et näköjään mitään tiedä! Ei ole muusta perheestä kiinni tuo pelaaminen... Mikään muu kun pelaaminen ei innosta! Oli ehdottaja kuka tahansa. Vie ihan kaiken vapaa-ajan ja motivaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pelaaminen olisi todella niin kehittävää, niin meillähän olisi miespolvellinen huippuosaajia näiden täälläkin vaikuttavien syrjääntyneiden mt-ongelmaisten nuorten aikuisten sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos pelaaminen olisi todella niin kehittävää, niin meillähän olisi miespolvellinen huippuosaajia näiden täälläkin vaikuttavien syrjääntyneiden mt-ongelmaisten nuorten aikuisten sijaan.
Onko mammapalstailu, typerien muotiblogien ja tosi-tv pa**an seuraaminen kehittävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelaaminen olisi todella niin kehittävää, niin meillähän olisi miespolvellinen huippuosaajia näiden täälläkin vaikuttavien syrjääntyneiden mt-ongelmaisten nuorten aikuisten sijaan.
Onko mammapalstailu, typerien muotiblogien ja tosi-tv pa**an seuraaminen kehittävää?
Kukaan ei ole niin väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu mitä peliaddikteja ja tekniikan puolestapuhujia täällä taas pyörii. Se on ihan helvetin sama mitä hyötyjä pelaamisesta tai teknologiasta ylipäätään on, jos sen hinta on se että oikeasti istutaan tai maataan perse homeessa koneen äärellä niin överiksi että koko oikea elämä lipuu ohi eikä saada mitään aikaiseksi liikunnan, liveihmissuhteiden ja lukemattomien eri aisteja ja kykyjä vaativien asioiden suhteen. Onko teille oikeasti ihan ok että lapsistanne kasvaa fyysisesti saamattomia ja hyvin todennäköisesti omat seurustelusuhteensa tai pahimmassa tapauksessa oman perhe-elämänsä pelin takia uhraavia ihmisiä?
T. Joku jonka lasten isä ei tee muuta kuin pelaa. On ihan älyttömän surullista seurata sivusta kun toinen hukkaa suuren osan potentiaalistaan hyvin moniin muihinkin asioihin istumalla vain koneella. Kaikki lahjat joita olisi, jäävät käyttämättä koska peli. Lisäksi lapsille ei osata antaa mitään muuta viihdykettä. Heidät aivopestään samaan saatanalliseen koukkuun, ja se toimii. Ehdotukset että "iskä, mennäänkö ulos pallotteleen" on jo saaneet väistyä lähes kokonaan. Elämän totaalista tuhlausta! Ja kyllä, ollaan erottu. Eikä vähiten tämän väkivaltaisuuteen asti johtaneen addiktion takia. En ole mikään amish mutta helvetti joku raja!Helppo syytellä muita ja ulkopuolisia tekijöitä, jos ei itsellä riitä eväät oman vanhemmuuden ja parisuhteen hoitamiseen.
Älä puhu asiasta mistään et näköjään mitään tiedä! Ei ole muusta perheestä kiinni tuo pelaaminen... Mikään muu kun pelaaminen ei innosta! Oli ehdottaja kuka tahansa. Vie ihan kaiken vapaa-ajan ja motivaation.
No kyynel. Jokainen pelaamista harrastava ei ole samanlainen kuin sinun exäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.apa.org/pubs/journals/releases/amp-a0034857.pdf
http://techu4ria.com/scientific-studies-show-why-everyone-should-play-video-games/
https://www.sciencedaily.com/search/?keyword=games#gsc.tab=0&gsc.q=games&gsc.page=1
Siitä mammoille tutkimuksia peleistä ja niiden vaikutuksista. Lukaiskaa tutkimuksien tulokset ajatuksella läpi, jos osaatte. Tämä juuri niille, jotka väittävät ettei pelaaminen kehitä mitään taitoja. Paitsi tietysti negatiivisia taitoja, kuten aggressiivisuutta ja muuta soopaa.
Jos pelit aiheuttaisivat tolkutonta agroa kaikille, jotka vähänkään edes katsovat pelin suuntaan, niin johan meillä olisi kadut täynnä ruumiita.
Vastaavasti tutkimuksia peli- ja nettiriippuvuuden haitoista voi lukea Wikipedian internet-addiktiota käsittelevän sivun kautta:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasti tutkimuksia peli- ja nettiriippuvuuden haitoista voi lukea Wikipedian internet-addiktiota käsittelevän sivun kautta:
Olihan tuolla sciencedailyssä listattu myös niitä tutkimuksia, joita on tehty haitoista. Lukaise ne ja vertaa tutkimuksiin joissa on käsitelty hyötyjä.
Nettiaddiktio? Oletko vakavissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasti tutkimuksia peli- ja nettiriippuvuuden haitoista voi lukea Wikipedian internet-addiktiota käsittelevän sivun kautta:
Olihan tuolla sciencedailyssä listattu myös niitä tutkimuksia, joita on tehty haitoista. Lukaise ne ja vertaa tutkimuksiin joissa on käsitelty hyötyjä.
Nettiaddiktio? Oletko vakavissasi?
CS, League of Legends; nettipelejä... Huomaathan, että nettipeliaddiktio on myös nettiaddiktiota, kuten artikkelista käy ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasti tutkimuksia peli- ja nettiriippuvuuden haitoista voi lukea Wikipedian internet-addiktiota käsittelevän sivun kautta:
Ihan hyvä yritys. En nyt ihan kehtaisi itse pistää wiki"faktaa" ihan tutkimusten vastineeksi.
Kerta kaikkiaan omituinen ketju. Harvoin näkee näin yksisilmäisiä vastauksia kuin tässä. "Anna pojan pelata". "Mitä se sulle kuuluu mitä teini tekee". "Siitä voi tulla sille ammatti". Eihän näin kirjoittaneet ole tosissaan, eihän? AP oli huolissaan lapsestaan ja kyseli neuvoja ja näkemyksiä, mitä tilanteelle voi tehdä. Jos vanhemmasta tuntuu, että homma on lähtenyt lapasesta, niin eiköhän se silloin ole lähtenyt lapasesta. Vai onko teille vähättelijöille niin abstrakti ajatus, että joku voisi nähdä lapsensa ajautuvan hiljalleen syrjään oikeasta elämästä? Siitähän tuossa on kyse, kun mikään "tavallinen" nuoren tekeminen ei tunnu lasta kiinnostavan - vaikka koulu sujuukin vielä hyvin. 15-vuotias on siis vielä lapsi, jonka tekemisiin voi ja pitää puuttua, jos on huolissaan. Se on välittämistä! Liika on liikaa, olkoon se pelaamista, kavereiden kanssa kylillä liehuamista, urheilemista, mitä tahansa. 15-vuotias toki kokeilee jo rajojaan, mutta niihin rajoihin voi aikuinen vielä vaikuttaa.
Minä en katso liikaa pelaamista omien lasteni osalta. He eivät pysty omin avuin lopettamaan, peli addiktoi ihan selvästi, ja silloin minun tehtäväni aikuisena on sanoa että pelaaminen loppuu nyt, ja nyt tehdään jotakin muuta. Minun tehtäväni ei ole keksiä lapsille sitä muuta tekemistä, vaan kyllä lapsen pitää osata ihan itse tehdä muuta kuin passiivisena sängyllään.
Täysi-ikäinen voi sitten omassa huushollissaan pelata vaikka 24/7, jos se niin helvetin hienoa kerran on. Mutta enpähän tiedä vaikka monenkin nuoren miehen tilanne olisi tällä hetkellä paremmalla tolalla - voisi olla laajempi sosiaalinen elämä ja vaikka se kiva tyttöystäväkin - jos pelaaminen ja muu koneen äärellä nyhjöttäminen olisi edes vähän rajoitetumpaa. Oikea elämä on kuitenkin siellä ruudun tällä puolella.
Se, että tiedät noin tarkasti mitä lapsesi pelaa paljasti sinut trolliksi.
Vastaan kuitenkin.
Paljon pelaaminen ei tarkoita peliriippuvuutta. Esimerkiksi itse olen paljon tietokoneella ja välillä pelaankin paljon, mutta ne ovat vain hetkellisiä jaksoja, kun innostun jostain pelistä. Jos saan mielekkäämpää tekemistä, niin ei minun tee mieli mennä tietokoneelle. Esimerkiksi vanhemmilla käydessäni en ole tietokoneella oikeastaan yhtään, kun näen vanhoja kavereita ja teen pihatöitä ja muuta vanhempieni kanssa.
Nykyään kilpapelaaminen on myös ammatti, joten tuosta voi tulla joskus jopa pojan työ. Jos poika pärjää hyvin, niin anna hänen ihmeessä yrittää. Pelaaminen on nykyään myös paljon sosiaalisempi harrastus kuin se oli ennen. On omia pieniä yhteisöjä, joissa pelaajat tuntevat toisensa.