Mikä on törkeintä, mitä 7-vuotiaanne on sanonut teille?

Sä et oo mun oikee äiti - oot vaan irrottanut siltä pään :-D

Vierailija kirjoitti:

Se että sun äitis on ollut kylmä ja tunteeton ja poissaoleva ei tarkoita että me muut olemme, sitä tässä on yritetty sanoa mutta käännät/oletat että kaikki muut ovat samanlaisia.

Mä koen että te ja lapsenne olette saaneet etumatkaa. Ja sitten itse vielä sorratte minua.

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?

9

Harmi että tunnet lasten kasvattamisen teatterina olemisena. Lasten kohdalla täytyy peittää omia tunteitaan koska vaikka lapsi ns. rassaisi hermoja niin aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää suodattaa se. Käsitin että oma äitisi ei ole käytöstään peitellyt ja siksi asiasta täällä avaudut.

Ei, syynä ei ole se, että äiti ei olisi peitellyt huonoa käytöstään, vaan että äitini toimi minua kohtaan väärin. Jätti antamatta jotain mitä olisin tarvinnut.

Ymmärrän sen, ettei lapselle voi olla aina "oma itsensä", mutta siis silloin pitää olla se tila laittaa itsensä sivuun. Jos sitä ei ole saanut niin se on pelkkää esitystä koko vanhemmuus.

9

Vierailija kirjoitti:

Sä et oo mun oikee äiti - oot vaan irrottanut siltä pään :-D

:DDDD

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

no kyllä on! ihan mielenkiinnosta luettava koko ketju nyt :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?

9

Harmi että tunnet lasten kasvattamisen teatterina olemisena. Lasten kohdalla täytyy peittää omia tunteitaan koska vaikka lapsi ns. rassaisi hermoja niin aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää suodattaa se. Käsitin että oma äitisi ei ole käytöstään peitellyt ja siksi asiasta täällä avaudut.

Ei, syynä ei ole se, että äiti ei olisi peitellyt huonoa käytöstään, vaan että äitini toimi minua kohtaan väärin. Jätti antamatta jotain mitä olisin tarvinnut.

Ymmärrän sen, ettei lapselle voi olla aina "oma itsensä", mutta siis silloin pitää olla se tila laittaa itsensä sivuun. Jos sitä ei ole saanut niin se on pelkkää esitystä koko vanhemmuus.

9

No mutta sulle pitäisi mennä kaaliin että kyse on SINUN äidistäsi joka on SINUA sortanut. Itse olet omilla kommenteillasi täällä aiheuttanut sen että ihmiset pitävät sinua itsekkäänä ja hyökkäävänä ihmisenä. Sulla ei ole mitään oikeutta purkaa tuota muihin ihmisiin, mutta silti niin teet. Joten perustelisitko miksi me muut olemme huonoja äitejä vaan sen vuoksi että oma äitisi ei osannut hoitaa rooliaan?

Miksi aina ostat näitä vääriä kalsareita jotka hinkuttaa ja kutittaa. Vähällä olen päässyt 😍

Minun äiti sitä, minun äiti tätä. Pitäiskö sun puhua jollekin valkotakkiselle tästä asiasta jotta saat oikeasti apua ongelmiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?

9

Harmi että tunnet lasten kasvattamisen teatterina olemisena. Lasten kohdalla täytyy peittää omia tunteitaan koska vaikka lapsi ns. rassaisi hermoja niin aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää suodattaa se. Käsitin että oma äitisi ei ole käytöstään peitellyt ja siksi asiasta täällä avaudut.

Ei, syynä ei ole se, että äiti ei olisi peitellyt huonoa käytöstään, vaan että äitini toimi minua kohtaan väärin. Jätti antamatta jotain mitä olisin tarvinnut.

Ymmärrän sen, ettei lapselle voi olla aina "oma itsensä", mutta siis silloin pitää olla se tila laittaa itsensä sivuun. Jos sitä ei ole saanut niin se on pelkkää esitystä koko vanhemmuus.

9

No mutta sulle pitäisi mennä kaaliin että kyse on SINUN äidistäsi joka on SINUA sortanut. Itse olet omilla kommenteillasi täällä aiheuttanut sen että ihmiset pitävät sinua itsekkäänä ja hyökkäävänä ihmisenä. Sulla ei ole mitään oikeutta purkaa tuota muihin ihmisiin, mutta silti niin teet. Joten perustelisitko miksi me muut olemme huonoja äitejä vaan sen vuoksi että oma äitisi ei osannut hoitaa rooliaan?

Ette te olekaan jos olette antaneet lapselle hyväksyntää kun häellä on paha olla, mutta neuvottiinko ap:tä antamaan hyväksyntää lapselleen? Ei neuvottu, vaan naureskelemaan lapsen tunteille ja siihenkään ei annettu mitään neuvoa, miten ap toimii oman pahoittuneen mielensä kanssa.

Mun äidin sorrossa ei kauheasti auta se, että hän sorti, koska ne siitä tuleet vauriot ovat se ongelma, ei se, kuka oli syyllinen.

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?

9

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti sitä, minun äiti tätä. Pitäiskö sun puhua jollekin valkotakkiselle tästä asiasta jotta saat oikeasti apua ongelmiisi?

Pitäisi! Aikuinen ihminen ja itsekin äiti velloo menneessä ja omassa äitisuhteessaan. Samalla omat lapset jäävät vaille äitiä. Kuka tahansa normaalijärkinen katkaisisi kierteen hakemalla ammattiapua, tälle ei kelpaa ratkaisuksi kuin voivottelu. "Mistä minä annan lapsille kun ei itselläkään..." No, jos omat rahkeet eivät riitä asian käsittelyyn, haetaan apua. Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?

9

Harmi että tunnet lasten kasvattamisen teatterina olemisena. Lasten kohdalla täytyy peittää omia tunteitaan koska vaikka lapsi ns. rassaisi hermoja niin aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää suodattaa se. Käsitin että oma äitisi ei ole käytöstään peitellyt ja siksi asiasta täällä avaudut.

Ei, syynä ei ole se, että äiti ei olisi peitellyt huonoa käytöstään, vaan että äitini toimi minua kohtaan väärin. Jätti antamatta jotain mitä olisin tarvinnut.

Ymmärrän sen, ettei lapselle voi olla aina "oma itsensä", mutta siis silloin pitää olla se tila laittaa itsensä sivuun. Jos sitä ei ole saanut niin se on pelkkää esitystä koko vanhemmuus.

9

No mutta sulle pitäisi mennä kaaliin että kyse on SINUN äidistäsi joka on SINUA sortanut. Itse olet omilla kommenteillasi täällä aiheuttanut sen että ihmiset pitävät sinua itsekkäänä ja hyökkäävänä ihmisenä. Sulla ei ole mitään oikeutta purkaa tuota muihin ihmisiin, mutta silti niin teet. Joten perustelisitko miksi me muut olemme huonoja äitejä vaan sen vuoksi että oma äitisi ei osannut hoitaa rooliaan?

Ette te olekaan jos olette antaneet lapselle hyväksyntää kun häellä on paha olla, mutta neuvottiinko ap:tä antamaan hyväksyntää lapselleen? Ei neuvottu, vaan naureskelemaan lapsen tunteille ja siihenkään ei annettu mitään neuvoa, miten ap toimii oman pahoittuneen mielensä kanssa.

Mun äidin sorrossa ei kauheasti auta se, että hän sorti, koska ne siitä tuleet vauriot ovat se ongelma, ei se, kuka oli syyllinen.

9

Sanotaanko että pikkusen taisit nyt mielesi pahoittaa jos tämä kaikki porina johtuu siitä että AP:lle ei ole annettu neuvoja. Jos 7vuotiaan suusta pahin on että toivon sinun hukkuvan kakkaan niin itse aikuisena ehkä sisäisesti hieman jopa naurahtaisin asialle. Täytyy ymmärtää se että jos lapsi sanoo noin niin ei hän oikeasti sitä tarkoita.

Numero yhdeksän:

Minusta tuntuu että pidät lasta aikuisen tasolla. Lapsi on aina lapsi ja lapselta ei voi odottaa aikuismaista käytöstä. Tuohon ikään kuuluu vanhemman ''uhittelu'' sun muut kolttoset. En tiedä yhtäkään lasta joka käyttäytyisi täydellisesti eikä ikinä uhmaisi vanhempiaan. Minun lapseni sanoi kerran että toivottavasti joulupukki vie minut mukanaan kun ei saanut avata joulukalenterista seuraavan päivän luukkua. En ottanut siitä itseeni kuten sinä juuri teit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?

9

Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.

Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?

9

Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.

Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?

Ei helvetti uskovainen vielä tähän soppaan tarvittiinkin. Ja vastatakseni tähän miksi onnettomuuksia on vähän koulujen lähellä on se että autoilijat ovat koulujen lähellä huomattavasti tarkempia varoakseen juurikin näitä sinkoilevia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?

9

Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.

Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?

Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.

Hahhaha olipahan antoisa keskustelu jonka juuri luin :D Meitä on moneen veneeseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?

9

Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.

Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?

Ei helvetti uskovainen vielä tähän soppaan tarvittiinkin. Ja vastatakseni tähän miksi onnettomuuksia on vähän koulujen lähellä on se että autoilijat ovat koulujen lähellä huomattavasti tarkempia varoakseen juurikin näitä sinkoilevia lapsia.

Jep. Älä aja päälle -kampanja näkyy radiossa, televisiossa, netissä, lehdissä ja katujen varsilla joka loppukesästä. Meilläpäin koulujen kohdalla on myös hidasteet teillä, ja ekaluokkalaisilla huomiolippikset ja heijastimet. Jumalalle jää siis aika pieni osuus liikenneturvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.

Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?

9

Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.

Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?

Ei helvetti uskovainen vielä tähän soppaan tarvittiinkin. Ja vastatakseni tähän miksi onnettomuuksia on vähän koulujen lähellä on se että autoilijat ovat koulujen lähellä huomattavasti tarkempia varoakseen juurikin näitä sinkoilevia lapsia.

Just mietin ihan samaa :D parasta apua mielenterveyden kanssa kamppailevalle. Enkä tarkoita tätä pahalla uskovaisille, mutta kun on oman psyykeen kanssa asiat sekaisin, niin jumalasta puhuminen yleensä vain hämmentää. Etenkin jos ei ole itse kovin uskovainen.