Lue keskustelun säännöt.
Mikä on törkeintä, mitä 7-vuotiaanne on sanonut teille?
18.08.2016 |
Minun poika sanoi äsken, että toivoo minun hukkuvan pissaan ja kakkaan.
Luulin, ettei mikään, mitä hän tekee tai sanoo, enää kosketa mutta tässä sitä kyynelehditään.
En viitsi tekstata miehelle työmatkalle, koska ei hänkään voi mitään tälle.
Koko ilta siis ollut niin hirveää vääntöä pojan kanssa. Kaikki kotityöt tekemättä ja huominen valmistelematta. Poika nukkuu ihan rauhallisesti lopultakin. No ei ihme kun on koko illan riidellyt ja tapellut.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Ei helvetti uskovainen vielä tähän soppaan tarvittiinkin. Ja vastatakseni tähän miksi onnettomuuksia on vähän koulujen lähellä on se että autoilijat ovat koulujen lähellä huomattavasti tarkempia varoakseen juurikin näitä sinkoilevia lapsia.
Jep. Älä aja päälle -kampanja näkyy radiossa, televisiossa, netissä, lehdissä ja katujen varsilla joka loppukesästä. Meilläpäin koulujen kohdalla on myös hidasteet teillä, ja ekaluokkalaisilla huomiolippikset ja heijastimet. Jumalalle jää siis aika pieni osuus liikenneturvasta.
Valiettavasti käytännössä asia ei silti mene niin. Luitteko poliiisn ratsiasta koulun vieressä? vanhemmat ja koulun henkilökuntaa oli liikkunut autolla niin huolimattomasti, että lasten turvallisuus vaarantui.Oletteko olleet koskaan katsomassa koulun vieressä, miten liikenne siellä oikeasti toimii? Moni ei. Voin kertoa, että ette ehkä uskaltaisikaan päästää lastanne yksin koulmatkalle, jos tietäisitte. Tuskin päästäisitte edes koulun pihalle: niissä käy paljon autoja ja kuorma-autoja kääntymässä ja läheltä piti-tilanteita on paljon. Näistä ei vain kerrota vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Ei helvetti uskovainen vielä tähän soppaan tarvittiinkin. Ja vastatakseni tähän miksi onnettomuuksia on vähän koulujen lähellä on se että autoilijat ovat koulujen lähellä huomattavasti tarkempia varoakseen juurikin näitä sinkoilevia lapsia.
Jep. Älä aja päälle -kampanja näkyy radiossa, televisiossa, netissä, lehdissä ja katujen varsilla joka loppukesästä. Meilläpäin koulujen kohdalla on myös hidasteet teillä, ja ekaluokkalaisilla huomiolippikset ja heijastimet. Jumalalle jää siis aika pieni osuus liikenneturvasta.
Kyllä ne onnettomuudet tapahtuu huomioliiveistä ja hidasteista huolimatta, jos ovat tapahtuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Kyse olikin siitä, että kannattaako edes vartijan valvoa, jos Jumalan silmä ei ole kaupungin yllä. Tätä taitaa olla vaikea käsittää.
No en usko jumalaan minään ukkona joka ratkaisee ongelmat. Tai minään muunakaan hahmona. Mutta joskus kyllä tapahtuu ihmeitä, mutta eipä siinä sitten taas toisaalta ole tarvinnut sitä varten rukoillakaan välttämättä. Jos rukoilu auttaa en sitä tietenkään keneltäkään eväisi. On se minuakin joissain asioissa joskus auttanut.
9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.
Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.
Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?
Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista.
No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?
9Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.
Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?
9Harmi että tunnet lasten kasvattamisen teatterina olemisena. Lasten kohdalla täytyy peittää omia tunteitaan koska vaikka lapsi ns. rassaisi hermoja niin aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää suodattaa se. Käsitin että oma äitisi ei ole käytöstään peitellyt ja siksi asiasta täällä avaudut.
Ei, syynä ei ole se, että äiti ei olisi peitellyt huonoa käytöstään, vaan että äitini toimi minua kohtaan väärin. Jätti antamatta jotain mitä olisin tarvinnut.
Ymmärrän sen, ettei lapselle voi olla aina "oma itsensä", mutta siis silloin pitää olla se tila laittaa itsensä sivuun. Jos sitä ei ole saanut niin se on pelkkää esitystä koko vanhemmuus.
9No mutta sulle pitäisi mennä kaaliin että kyse on SINUN äidistäsi joka on SINUA sortanut. Itse olet omilla kommenteillasi täällä aiheuttanut sen että ihmiset pitävät sinua itsekkäänä ja hyökkäävänä ihmisenä. Sulla ei ole mitään oikeutta purkaa tuota muihin ihmisiin, mutta silti niin teet. Joten perustelisitko miksi me muut olemme huonoja äitejä vaan sen vuoksi että oma äitisi ei osannut hoitaa rooliaan?
Ette te olekaan jos olette antaneet lapselle hyväksyntää kun häellä on paha olla, mutta neuvottiinko ap:tä antamaan hyväksyntää lapselleen? Ei neuvottu, vaan naureskelemaan lapsen tunteille ja siihenkään ei annettu mitään neuvoa, miten ap toimii oman pahoittuneen mielensä kanssa.
Mun äidin sorrossa ei kauheasti auta se, että hän sorti, koska ne siitä tuleet vauriot ovat se ongelma, ei se, kuka oli syyllinen.
9Sanotaanko että pikkusen taisit nyt mielesi pahoittaa jos tämä kaikki porina johtuu siitä että AP:lle ei ole annettu neuvoja. Jos 7vuotiaan suusta pahin on että toivon sinun hukkuvan kakkaan niin itse aikuisena ehkä sisäisesti hieman jopa naurahtaisin asialle. Täytyy ymmärtää se että jos lapsi sanoo noin niin ei hän oikeasti sitä tarkoita.
Siitä keskustelu lähti liikkeelle, kun vedin kilarit ap:n saamasta "avusta".
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Tälläkin hetkellä on maita, joissa on kuvailemasi kaltaista. Moskeijoita senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Tälläkin hetkellä on maita, joissa on kuvailemasi kaltaista. Moskeijoita senkin edestä.
Raamatun Jumalaa sinne harva huutaa avuksi. Ehkä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en usko jumalaan minään ukkona joka ratkaisee ongelmat. Tai minään muunakaan hahmona. Mutta joskus kyllä tapahtuu ihmeitä, mutta eipä siinä sitten taas toisaalta ole tarvinnut sitä varten rukoillakaan välttämättä. Jos rukoilu auttaa en sitä tietenkään keneltäkään eväisi. On se minuakin joissain asioissa joskus auttanut.
9
Olet oikeasti aika suvaitsevainen ja hyväsydäminen, nro 9. Vaikka täällä huuteletkin väliin aika rumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
On maita tai paikkoja, joissa noin onkin. Lue uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Tälläkin hetkellä on maita, joissa on kuvailemasi kaltaista. Moskeijoita senkin edestä.
VAIKKA niissä on vartijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Tälläkin hetkellä on maita, joissa on kuvailemasi kaltaista. Moskeijoita senkin edestä.
Ja niissä paikoissa ei enä'ä vartijatkaan riitä. Jos taas Jumala on läsnä, ei vartijoita aina tarvitakaan. Tai ainakin vartijat selviytyvät jotakuinkin tehtävästään paremmin, kuin tällä hetkellä jossakin lähi-idän paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Vartijat ei voi mitään tietyillä alueilla maapallolla tänä päivänä. Täällä Suomessa aika harvassa paikassa on edes vartijoita, silti on kohtalainen järjestys vielä.
"Mä tapan sut" - tuli ihan puskista, selvästi halusi testata reaktiotani.
Huhheijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Vartijat ei voi mitään tietyillä alueilla maapallolla tänä päivänä. Täällä Suomessa aika harvassa paikassa on edes vartijoita, silti on kohtalainen järjestys vielä.
Suomi on kristitty valtio, vaikka kaikki täällä eivät kristinuskosta välitäkään.
Vierailija kirjoitti:
"Mä tapan sut" - tuli ihan puskista, selvästi halusi testata reaktiotani.
Huhheijaa.
?
Joskus itse olin pienenä sanonut äidilleni, että "sä oot kaikkien ääliöitten äiti!". Äitihän ei väittänyt vastaan tähän :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta minua tuo lähinnä huvittaisi. Tulet kuulemaan paljon pahempaa. Viattomalta lapselta vaikuttaa. Mää nukkummaan siäki.
Miten joku voi olla näin tunteeton ja kylmä? Minä ainakin laskisin tuon merkiksi lapsen pahasta olosta ja miettisin, missä on vanhempina menty vikaan, että lapsi noin haluaa minulle pahaa. Ei perheenjäsenten kesken tuollainen pahanviljely ole mitenkään tervettä. Ja 129 ylänuolta. Aivan sairasta sakkia täällä palstalla, jossa lapsia ei ymmärretä yhtään. Minäkin rääyin ja vihasin äitiäni koko pienen lapsuuteni ja se ilmeisesti vain kehtasi samalla lailla kuin sinä olla ylimielinen sitä kohtaan. Tiedoksesi vain, etten sen jälkeen ja jo lapsuutenikaan aikana koskaan oikeasti rakastanut häntä, koska niin ilkeää ihmistä ei vain yksinkertaisesti voinut rakastaa. Sinä olet samanlainen. Eivät lapsesi oikeasti ja aidosti rakasta eivätkä kunnioita sinua, koska heidän mielipahansa ja se, että olet heitä loukannut, on sinulle jopa huvittavaa.
Et näe toisen ihmisen sisälle ja olet kylmä ja kamala ihminen. Hyi olkoon.
Unohdit kertoa että sinun samanikäinen lähetti sinule ekan tekstiviestin: Mksi äiti olet aina niin ilkeä
Miltä se tuntui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Vartijat ei voi mitään tietyillä alueilla maapallolla tänä päivänä. Täällä Suomessa aika harvassa paikassa on edes vartijoita, silti on kohtalainen järjestys vielä.
Riippuu missäpäin suomea asuu, täällä Helsingissä on vartijat kiertää s-market, lähijuna asemat ja kaiken siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta minua tuo lähinnä huvittaisi. Tulet kuulemaan paljon pahempaa. Viattomalta lapselta vaikuttaa. Mää nukkummaan siäki.
Miten joku voi olla näin tunteeton ja kylmä? Minä ainakin laskisin tuon merkiksi lapsen pahasta olosta ja miettisin, missä on vanhempina menty vikaan, että lapsi noin haluaa minulle pahaa. Ei perheenjäsenten kesken tuollainen pahanviljely ole mitenkään tervettä. Ja 129 ylänuolta. Aivan sairasta sakkia täällä palstalla, jossa lapsia ei ymmärretä yhtään. Minäkin rääyin ja vihasin äitiäni koko pienen lapsuuteni ja se ilmeisesti vain kehtasi samalla lailla kuin sinä olla ylimielinen sitä kohtaan. Tiedoksesi vain, etten sen jälkeen ja jo lapsuutenikaan aikana koskaan oikeasti rakastanut häntä, koska niin ilkeää ihmistä ei vain yksinkertaisesti voinut rakastaa. Sinä olet samanlainen. Eivät lapsesi oikeasti ja aidosti rakasta eivätkä kunnioita sinua, koska heidän mielipahansa ja se, että olet heitä loukannut, on sinulle jopa huvittavaa.
Et näe toisen ihmisen sisälle ja olet kylmä ja kamala ihminen. Hyi olkoon.Unohdit kertoa että sinun samanikäinen lähetti sinule ekan tekstiviestin: Mksi äiti olet aina niin ilkeä
Miltä se tuntui?
Ei siinä muistaakseni ihan niin lukenut, tarkistin niin siinä luki että miksi sun pitää pakottaa aina?
Aloinhan mä miettiä, että voisinko viestiä jotenkin positiivisemmin. En alkanut naureskella. Tuli myös surullinen olo, vähän niin kuin tämän ketjun aloittajalla.
9
Miksi alapeukut?