Lue keskustelun säännöt.
Mikä on törkeintä, mitä 7-vuotiaanne on sanonut teille?
18.08.2016 |
Minun poika sanoi äsken, että toivoo minun hukkuvan pissaan ja kakkaan.
Luulin, ettei mikään, mitä hän tekee tai sanoo, enää kosketa mutta tässä sitä kyynelehditään.
En viitsi tekstata miehelle työmatkalle, koska ei hänkään voi mitään tälle.
Koko ilta siis ollut niin hirveää vääntöä pojan kanssa. Kaikki kotityöt tekemättä ja huominen valmistelematta. Poika nukkuu ihan rauhallisesti lopultakin. No ei ihme kun on koko illan riidellyt ja tapellut.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.
Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?
9Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.
Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.
9Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.
Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.
9Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?
Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.
9Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.
Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.
9Jos kokeilisit mennä puhumaan jollekin, joka osaa käsitellä kokemiasi asioita ammatikseen? Sielät voisi lähteä yllättäen vierimään helpotus asioihin. Ja toki kannattaa kokeilla rukoilemista ja Raamatunkin lukua, jos uskallat ;) Se toimii.
Käyn terapiassa. Mitä rukoileminen tähän auttaisi? Miten pitäisi rukoilla? Siis en mitätöi rukousta sinänsä, mutta onko tyhmempää, kuin ihminen pyytämässä että jumala auttaisi, kun kaksikymmentä vuotta avunhakuakaan ei ole auttanut? Eiköhän tämä vaadi vain ihan raakaa hyväksyntää, miten se rukous sitä mulle toisi? Sehän on vain tavallaan puhetta jonnekin minuuteen ja jos nimenomaan sen minuuden äänen tms. kuulemisen esteenä on usko omaan mitättömyyteen, niin miten se rukous sen esteen poistaisi?
9Jumala pystyy kaikkeen siihen, mihin ihminen ei itse pysty. Ei välttämättä tinenkaan ihminen auttajana aina. Siksi. Se on ainoa keino. Mieti sellaista esimerkkiä, että valvooko vartijat ja vartioivat turhaan kaupunkia, jos Jumala ei vartioi kaupunkia ja sen ihmisiä (eli kaupungin ihmiset eivät halua pyytää ja ottaa Jumalalta apua ja viis veisaavat). Vastaus on kyllä, turhaan valvoo.
Miksi liikenteessä tulee niin vähän onnettomuuksia koulun lähellä, vaikka autot ja lapset juoksentelevat miten sattuvat?
Hmmm jos ei olisi vartijoita niin rikollisuus kauppakeskuksissa ja raiskaukset yö aikana juna-asemilla räjähtäisi käsiin. Ei kannata sinisin silmin uskoa ''Jumalan'' vartiointiin.
Vartijat ei voi mitään tietyillä alueilla maapallolla tänä päivänä. Täällä Suomessa aika harvassa paikassa on edes vartijoita, silti on kohtalainen järjestys vielä.
Riippuu missäpäin suomea asuu, täällä Helsingissä on vartijat kiertää s-market, lähijuna asemat ja kaiken siltä väliltä.
Niinpä. Se on seurausta siitä, kun Lähi-idän kauhuja nähteitä ja jopa tehneitä on virrannut Suomeen omine jumalineen.
Eikä suomalaisillakaan ole enää kovin läheistä suhdetta Jumalaan, vaikka kirkkoja risti kirkon päässä vielä joka kylässä näkyy. Sentään edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun poika sanoi äsken, että toivoo minun hukkuvan pissaan ja kakkaan.
Luulin, ettei mikään, mitä hän tekee tai sanoo, enää kosketa mutta tässä sitä kyynelehditään.
En viitsi tekstata miehelle työmatkalle, koska ei hänkään voi mitään tälle.
Koko ilta siis ollut niin hirveää vääntöä pojan kanssa. Kaikki kotityöt tekemättä ja huominen valmistelematta. Poika nukkuu ihan rauhallisesti lopultakin. No ei ihme kun on koko illan riidellyt ja tapellut.
No mitäs tuossa. Meidän mukula haukkui minua "vitun despootiksi" ja käski minun "painua vittuun horoperseineni", kun vetäisin nukkumaanmenoajan koittaessa pleikkarin töpselin seinästä, kun sana ei tehonnut. Isäänsä poika kutsui jokin aika sitten "saatanan runkuksi", kun emme ostaneet hänelle kaupassa jäätelöä huonon käytöksen takia. Siinä pakasteosastolla ihmiset katsoivat pitkään, joten lähdettiin aika vilkkaan pois siitä. Mutta eihän siinä, teräväkielinen poika ikäisekseen (9v), selvästi äitiinsä tullut, kun itselläkin tulee hermostuessa päästeltyä suusta kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran aikuinen koen olevani, että lapsen sanomana mikään ei mene ytimiin. Omalta kohdaltani tosin lapset eivät juuri heittele hävyttömyyksiä, pahin lienee "tyhmä isi" nelivuotiaan sanomana, josta keskusteltiin asiallisesti jälkeenpäin. Olen sanonut lapsille, että minulle saa ja pitää sanoa ihan kaikki, jos jokin asia vit... harmittaa. Muille ihmisille sitten eri säännöt.
Vaimo ei kestä tuollaistakaan (esim. tyhmä, pöljä), vaan vetää herneet nenään. En käsitä.
Kenenkään ei tarvii sietää tuollaista käytöstä. Sen verran pitäisi opettaa lapselle, että kun sanoo pahasti, niin kertoo tälle, että niin ei saa sanoa missään tilanteessa. Ei perheenjäsenelle tai kenellekään.
Ysi on kyllä aika pohjattoman itsekäs ihminen jos tiedostaa ettei oman lapsuudenkodin puutteiden takia voi kasvattaa tasapainoista lasta ja sitten puskee niitä maailmaan kärsimään.
Itsehän olen väkivaltaisesta alkoholistiperheestä ja olen myös ihminen joka ei osaisi antaa lapselle tasapainoista perhettä, koska en ole koskaan sellaista itse saanut. Siksi jättäydyin lapsettomaksi. Ei minulla ole mitään oikeutta tehdä lapsia jos tiedän itse etten ole tarpeeksi vahva vanhemmuuteen!
Mutq vauvat on niin söpöjä?
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja lapsi sanoi sen mitä hän on kuullut aikuisten sanovan siinä tilanteessa. Ei se ole sen kummempaa. Sinä äitinä ja muut läheiset antavat esimerkin lapselle, niin hyvässä kuin pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ysi on kyllä aika pohjattoman itsekäs ihminen jos tiedostaa ettei oman lapsuudenkodin puutteiden takia voi kasvattaa tasapainoista lasta ja sitten puskee niitä maailmaan kärsimään.
Itsehän olen väkivaltaisesta alkoholistiperheestä ja olen myös ihminen joka ei osaisi antaa lapselle tasapainoista perhettä, koska en ole koskaan sellaista itse saanut. Siksi jättäydyin lapsettomaksi. Ei minulla ole mitään oikeutta tehdä lapsia jos tiedän itse etten ole tarpeeksi vahva vanhemmuuteen!
Mutq vauvat on niin söpöjä?
Ei kaikkea voi aavistaa ennen lasten saamista, mitä vanhemmuuten liittyy. Se, että tiedostan asioita joista monilla ei ole mitään hajua ei tee minusta nyt niin surkeaa vanhempaa. Asioille ei voi mitään ellei niitä tiedosta, mutta toisaalta pelkkä tiedostaminen ei tarkoita niihin sillänsä avun saamista. Sanoin, että käyn terapiassa.
Lisäksi miksi aina oletetaan, että lapsilla on suunnilleen vain äiti? Minun lapsillani on isäkin, joka vastaa heidän kasvustaan ja hoitaa heitä.
9
Mä sanoin 2,5 -vuotiaana äidille "Nainen, keitä puuroa!
Heräsin aina tosi aikaisin ja taaskin jo puoli seitsemältä pyysin "äiti, keitä puuroa" ja äiti huokaisi makuuhuoneesta väsyneenä "en jaksa olla aina äiti".
Olin sitten hiljentynyt ja huutanut kirkkaalla äänellä "Nainen keitä puuroa!" Luulin, ettei äiti vaan pitänyt äiti-sanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, äitihullu taas perjantaipöhinöissään. Omat, rasittavat lapsensa hyljännyt emotionaalisesti täysin, mutta silti täällä antamassa neuvoja muille.
No ei nämä teidänkään neuvot ap:lle oikein neuvoja edes olleet. Tuskinpa niistä oli hänelle mitään apua. Niissähän se lapsi kehotettiin emotionaalisesti hylkäämään. "Älä välitä", oli viesti.
9
Etkös sinä itsekin ole hirviö omille lapsille ja miehellesi?
No jo on. Oma lapseni heläytti päin näköä 7-vuotiaana, että minä ja isänsä ollaan vanhoja hippejä. Opettajalleen hän kuvaili saman ikäisenä äitinsä työtä näin: "Se kirjoittelee hävyttömiä kirjeitä ihmisille ja jos ei saa tahtoaan läpi, niin haastaa ne oikeuteen". Isän työstä tuli puolestaan näin mairitteleva kuvaus: "Jotain soitinta se näppäilee". Lisäksi skidi herätti huomiota vastaamalla päihdekyselyyn, että on juonut keskiolutta jo viisivuotiaana. Että sellaista. Ei tehnyt opettaja lasuilmoa.
Nykyään kundi arvostaa tietämystämme ja osaamistamme, mutta pitkä tie kuljettiin ja toi hippimäärittely naurattaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, äitihullu taas perjantaipöhinöissään. Omat, rasittavat lapsensa hyljännyt emotionaalisesti täysin, mutta silti täällä antamassa neuvoja muille.
No ei nämä teidänkään neuvot ap:lle oikein neuvoja edes olleet. Tuskinpa niistä oli hänelle mitään apua. Niissähän se lapsi kehotettiin emotionaalisesti hylkäämään. "Älä välitä", oli viesti.
9Etkös sinä itsekin ole hirviö omille lapsille ja miehellesi?
Se on palstan mielipide. Itse olen jäävi arvioimaan. Palstalla taas ei ole hallussaan koko kuvaa, mieltävät asiat niin kuin huvittaa. En sanoisi että ihan hirviö, mutta vihainen äiti - kenestä se nyt on muka kiva?
9
Vierailija kirjoitti:
No jo on. Oma lapseni heläytti päin näköä 7-vuotiaana, että minä ja isänsä ollaan vanhoja hippejä. Opettajalleen hän kuvaili saman ikäisenä äitinsä työtä näin: "Se kirjoittelee hävyttömiä kirjeitä ihmisille ja jos ei saa tahtoaan läpi, niin haastaa ne oikeuteen". Isän työstä tuli puolestaan näin mairitteleva kuvaus: "Jotain soitinta se näppäilee". Lisäksi skidi herätti huomiota vastaamalla päihdekyselyyn, että on juonut keskiolutta jo viisivuotiaana. Että sellaista. Ei tehnyt opettaja lasuilmoa.
Nykyään kundi arvostaa tietämystämme ja osaamistamme, mutta pitkä tie kuljettiin ja toi hippimäärittely naurattaa edelleen.
"Se kirjoittelee hävyttömiä kirjeitä ihmisille ja jos ei saa tahtoaan läpi, niin haastaa ne oikeuteen"
Mihin tämä oikein perustui? Tunnen tuollaisia ihmisiä ja he ovat aivan hirveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 4-vuotias poikani koettelee rajoja ja aika rajuja.Päästää sellaiset komentit suusta, et mulla, hyvin kärsivällisellä ihmisellä meinaa tunteet heitellä suuttumuksen sekä itkun välissä.Annan sen puhua, sanoo, siinä kyllä kuulee aikamoisia lauseita, mutta loppulta halataan.Sillä häneltä vain tuntuu pahalta, niin minultakin, kun kuulen epämielyttäviä asioita kohdistettuja minuun, mutta rakkaus ja ymmärryys voittaa.Toistan tuntuu pahalta,kuulla, kärsinkin, tiedostan mistä johtuu.Helpottaa.Voimia!
Äh. Lapsi ei oikein ymmärtänyt 7-vuotiaana, mikä on ammattini ja miksi teen töitä tietokoneen ääressä paljon kotona. Nyt hän opiskelee samaa alaa ja kirjoittanee erinäisiä kirjeitä muille. Jotkut niistä päätyvät haasteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin 2,5 -vuotiaana äidille "Nainen, keitä puuroa!
Heräsin aina tosi aikaisin ja taaskin jo puoli seitsemältä pyysin "äiti, keitä puuroa" ja äiti huokaisi makuuhuoneesta väsyneenä "en jaksa olla aina äiti".
Olin sitten hiljentynyt ja huutanut kirkkaalla äänellä "Nainen keitä puuroa!" Luulin, ettei äiti vaan pitänyt äiti-sanasta.
Heh :D
Sanoin 7-vuotiaana äidilleni, että en halua mennä kouluun. Äiti kysyi, että mitä haluan sitten tehdä, johon vastasin että lyödä kirveellä pääni halki. Ainoa kerta kun olen saanut jonkun itkemään lohduttomasti. Kiitos koulukiusaajat tästä.
Tyhmä äiti ja kakka äiti.
Muistan tuon "kakka äiti" vieläkin. Poika (7v) oli todella kiihdyksissä ja oikein tärisi, kun haki sanoja ja pahinta mitä keksi oli "kakka". Sain kyllä pidätellä itseäni etten olisi rynnännyt halimaan (tai nauranut), olihan se melko herttaista. Torut sai nimittelystä, eikä nimittele ja kiroile vieläkään 9 vuotiaana.
siis täh. voiko 7 -v sanoa jotain törkeää ylipäätään ja se on teistä ihan normaalia ja jopa hauskaa? ulkonäön arvostelu (läskipylly), pissa ja kakka -jutut jne. ei ole soveliaita missään. ei ihme, että siitä 5 vuotta eteenpäin v-sanat lentelee kioskin seinää potkiessa. kasvatusta tarvitaan, sitä varten on kasvattajat.
Itse sanoin isääni kerran homoksi, siitäpäs se suuttui oikein kunnolla ja äiti joutui tulemaan juttelemaan kanssani sanan käytöstä. Isä oli liian tuohtunut, että olisi voinut käsitellä tilanteen rakentavasti.
Hieman hämmensi ja hämmentää vieläkin, miksi tuo oli nyt niin paha verrattuna muihin lapsen sanoihin.
Niinpä. Se on seurausta siitä, kun Lähi-idän kauhuja nähteitä ja jopa tehneitä on virrannut Suomeen omine jumalineen.