Mikä on törkeintä, mitä 7-vuotiaanne on sanonut teille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan mutta minua tuo lähinnä huvittaisi. Tulet kuulemaan paljon pahempaa. Viattomalta lapselta vaikuttaa. Mää nukkummaan siäki.

Miten joku voi olla näin tunteeton ja kylmä? Minä ainakin laskisin tuon merkiksi lapsen pahasta olosta ja miettisin, missä on vanhempina menty vikaan, että lapsi noin haluaa minulle pahaa. Ei perheenjäsenten kesken tuollainen pahanviljely ole mitenkään tervettä. Ja 129 ylänuolta. Aivan sairasta sakkia täällä palstalla, jossa lapsia ei ymmärretä yhtään. Minäkin rääyin ja vihasin äitiäni koko pienen lapsuuteni ja se ilmeisesti vain kehtasi samalla lailla kuin sinä olla ylimielinen sitä kohtaan. Tiedoksesi vain, etten sen jälkeen ja jo lapsuutenikaan aikana koskaan oikeasti rakastanut häntä, koska niin ilkeää ihmistä ei vain yksinkertaisesti voinut rakastaa. Sinä olet samanlainen. Eivät lapsesi oikeasti ja aidosti rakasta eivätkä kunnioita sinua, koska heidän mielipahansa ja se, että olet heitä loukannut, on sinulle jopa huvittavaa.

Et näe toisen ihmisen sisälle ja olet kylmä ja kamala ihminen. Hyi olkoon.

tää viesti oli jotenkin outo, mutta ehkä se kumpuaa siitä, että sinulla oli huono lapsuus ??? Se ei ole tunteetonta eikä kylmää, että hyväksyy ja sietää lapsensa kiukuttelun. Se on rakkautta ja ymmärrystä. 7-vuotiaalla on rankkaa koulunaloitus ja kasvaminen ja kotona sitä saa sitten purkaa äitiin ja isään, koska vanhemmat jaksaa ja kestää lapsen kaikki puolet. 

Yleensä ne, joilla menee huonosti kotona, eivät uskalla näyttää tunteitaan ja turvallisessa ympäristössä uskaltaa. Kun lapsi sanoo äidille että hukkuisit säkin pissaan ja kakkaan, niin ei siihen kukaan suhtaudu ylimielisesti mutta ymmärtää, että lapsi siinä purkaa itseään ja oikeasti kaipaa vielä paljon sen äidin syliä  ja turvaa. Se on juuri sitä ihmisen sisälle näkemistä. 

juurikin näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 9 on lapsi jonka vanhemmat ovat selkeästi olleet paljon pois kotoa, ei ole saanut lapsena haluamaansa huomiota. Ehkä jopa joutunut asumaan muualla kuin kotona, lastenkoti tms. Vanhemmalla iällä purkaa suruaan todennäköisesti tuoppiin, viiltelyäkin lienee kuvioissa. Ei uskalla avautua omasta ahdingostaan kuin anonyymisti. Hieman narsistinen luonne, todella herkkä ja puolustuskannalla joka selittää miksi hänen kommenttinsa on tasoa mitä on. Hakee hyväksyntää yhteisössä mutta siinä onnistumatta koska ei osaa tehdä sitä oikealla tavalla, tämän hän tietääkin takaraivossaan mutta ei osaa soveltaa sitä ulosannissaan. Ei omista lapsia, koska yksinkertaisesti ei pysty parisuhteeseen koska mom issues. Hän kokee kaiken mitä hänelle sanoo hyökkäyksenä itseään vastaan koska todennäköisesti hänen äitinsä on ollut kärkäs suustaan ''en ehdi nyt leikkiä'' ihmistyyppi.

En viiltele, alkoholiakaan en käytä melkein yhtään, pääsin siitä eroon kahden raskauden ja imetysten myötä. Mies ei juo, niin ei tule itsekään otettua. Hakee hyväksyntää yhteisössä, no, enpä tiedä, haluaisin ennen kaikkea osata hyväksyä itseni, mutta se on kovin vaikeaa. Välitän jotenkin kai ihan liikaa siitä, mitä muut sanoo tai ajattelee (minusta). Vaikka kukaan ei edes tunne minua. Tuskin itsekään.

9

Tähän ketjuun piti listata asioita, joita 7-vuotiaat ovat sanoneet pahasti. tämän piti toimia vertaistukena 7-v vanhemmille, jotka joutuvat sietämään lastensa kiukuttelua. Menkää egoilemaan tarinoidenne kanssa jonnekin muualle

En mä voi sille mitään, ettei alkuperäiseen kysymykseen tule kauheasti vastauksia. Ja jos ketjussa törkeydetkin latistettiin vain lapsen pahaksi mieleksi, niin mitä tämä kellekään edes antaa?

9

Whoa, numero 9, toivottavasti haet apua ja käsittelet omat ongelmasi, ennenkuin kasvatat lapsistasi yhtä sekopäisiä kuin itse olet.

Vierailija kirjoitti:

Whoa, numero 9, toivottavasti haet apua ja käsittelet omat ongelmasi, ennenkuin kasvatat lapsistasi yhtä sekopäisiä kuin itse olet.

Samaa voisi sanoa sille, jonka 17-vuotias oli tappamassa itseään rakkaussuhteen loppuessa.

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran aikuinen koen olevani, että lapsen sanomana mikään ei mene ytimiin. Omalta kohdaltani tosin lapset eivät juuri heittele hävyttömyyksiä, pahin lienee "tyhmä isi" nelivuotiaan sanomana, josta keskusteltiin asiallisesti jälkeenpäin. Olen sanonut lapsille, että minulle saa ja pitää sanoa ihan kaikki, jos jokin asia vit... harmittaa. Muille ihmisille sitten eri säännöt.

Vaimo ei kestä tuollaistakaan (esim. tyhmä, pöljä), vaan vetää herneet nenään. En käsitä.

Ehkä sinua on rakastettu pienenä. Ne joita on alusta asti kohdeltu niin, ettei mikään lapsen suuttumus ja reaktiot siihen merkitse vanhemmille mitään, vaan nauravat mielessään kuten tuo 2 niin lapsi oppii, etteivät hänen tunteensa ole minkään arvoisia ja eipä sitä silloin kyllä todellakaan halua kuulla omalta lapseltaan. Tai jos kuulee, niin minä huolestuisin. Ei lapsen kuulu vihata vanhempiaan niin paljon, että puhuu pahasti ja vanhemmat vielä kohauttavat vain olkiaan. Ettekö te käsitä, että se on merkki lapsen omasta pahasta olosta? Kannattaisi vähän paneutua siihen lapseen.

9

Tämä kirjoittaja ei taida tajuta että 7-vuotiaallakin oma persoona ja itsenäisyys kehittyy jatkuvasti, ja siihen kuuluu vanhempien haastaminen, negatiivisten tunteiden purku turvallisessa ympäristössä yms. Lapsi on uhmaiän jälkeen tajunnut olevan itsenäinen yksilö, koulun aloitukset sun muut hämmentää.. auta armias jos kaikki lasten antama "kritiikki" olisi otettava tosissaan ja tulkittava niin, että jotain on vialla tai on huono vanhempi, kun osa on normaaliin kehitysprosessiin kuuluvaa kipuilua.

Juu ei tajunnu ei, siitähän tässä on väännetty

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Whoa, numero 9, toivottavasti haet apua ja käsittelet omat ongelmasi, ennenkuin kasvatat lapsistasi yhtä sekopäisiä kuin itse olet.

Samaa voisi sanoa sille, jonka 17-vuotias oli tappamassa itseään rakkaussuhteen loppuessa.

9

Ei helvetti mee ittees oikeesti, harmi ettei lastensaantia voi kieltää joiltain ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Whoa, numero 9, toivottavasti haet apua ja käsittelet omat ongelmasi, ennenkuin kasvatat lapsistasi yhtä sekopäisiä kuin itse olet.

Samaa voisi sanoa sille, jonka 17-vuotias oli tappamassa itseään rakkaussuhteen loppuessa.

9

Ei helvetti mee ittees oikeesti, harmi ettei lastensaantia voi kieltää joiltain ihmisiltä.

Ai sä luulet, että se äiti oli joku onnistunut yksilö, vai? Mitä on jäänyt antamatta lapselle, joka ei osaa käsitellä rakkaussuhteen loppumista ajattelematta tapaa itseään?

9

Vierailija kirjoitti:

Whoa, numero 9, toivottavasti haet apua ja käsittelet omat ongelmasi, ennenkuin kasvatat lapsistasi yhtä sekopäisiä kuin itse olet.

Niinpä...........

Yhdeksän raukka kärsii todennäköisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä =(( Tunnen myös erään naisen joka on kanssasi samassa tilanteessa, suosittelen kertomaan asioista muille esim, läheisillesi?? Ennen kuin on liian myöhäistä =((

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mystinen mielensäpahoittaja ''Nro 9'' on kyllä melkonen matami ei voi muuta sanoa. Taitaa kyseessä olla teini-ikäinen joka kirjoittelee.

Haista sä paska. Etkö jo ymmärtänyt, miten mua on satutettu lapsuudessa? Luuletko sen haihtuvan jotenkin mustisesti tiettyyn ikään mennessä?

9

Sanotaanko näin että mua on pahoinpidelty lapsena äitipuoleni toimesta, mun äiti kuoli kun olin 15v- Isäni ei uskonut minua kun kerroin äitipuoleni toiminnasta vaan passitti minut ''ongelmanuorena'' nuorisokotiin. Äitipuoleni huoritteli minua, haukkui lihavaksi, lehmäksi etc. silloin kun isäni ei ollut paikalla. Olin normaali nuori jonka itsetunto murskattiin kiven alle. Silti olen päässyt asioista yli käsittelemällä ne enkä jää mankumaan kuinka paskaa kaikki on. Joten teeppä sama perästä.

Miten niin teeppä (ootko joku amis kun kirjoittat tuon ihan naurettavasti...hups..siis väärin?) perässä? Meillä on olleet ihan erilaiset elämät. Eihän se, että sun ongelmat ovat ratkenneet helpommin tee sinusta vielä minkäälaista malliesimerkkiä minulle.

9

Olen korkeakoulutettu ja tienaan todennäköisesti kolme kertaa enemmän kuin sinä elämänkoulussa, kiitos kysymästä.

Miten sitten voit kirjoittaa että teeppä? Ja vaikka tienaisitkin niin mä tulen perimään ja omistan jo nytkin kolme kertaa sen mitä sä saat kerättyä niska limassa mutta mun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään.

9

Miksi sitten haukut kultalusikka suussa syntyneitä?

Siksi koska minuakin on haukuttu kermaperseeksi (että kaiken pitäisi olla mulle mahdollista) koska on varallisuutta. Aivan kuin se kaiken ratkaisisi. Oon sitten keksinyt, että onnellisesti lapsuudestaan aikuisuuteen selvinneen henkilön elämässä on henkistä kermaperseyttä, eli mitä siinä uliset mistään, (oikeasti ymmärrä kyllä, ettei sekään kaikkea elämään mahdolliseksi tee). Mutta silmä silmästä sitten.

9

Ok, ymmärrän kyllä. Huomaan mielipiteistäsi yllättävää älykkyyttä ja oivalluksia. Mutta katkeruutesi, henkinen ei-kermaperseytesi?, on paisunut aika isoksi. Sen kun saisit jotenkin pois, kun et enää vanhempiesi tunnekylmyydelle mitään voi.

Tuo sana jotenkin on avainkohta. Arvoitus mitä se sisältää, vielä.

9

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän raukka kärsii todennäköisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä =(( Tunnen myös erään naisen joka on kanssasi samassa tilanteessa, suosittelen kertomaan asioista muille esim, läheisillesi?? Ennen kuin on liian myöhäistä =((

Ei kun mulla on se ABCD :D

Se selittää kaiken ja sit voidaan jatkaa niin, että mä vain voin pahoin, mut kaikki tietää, että kun on ABCD niin mitä sille sen enempää tartteekaan tehdä :D

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Hyvähän se on jos huonostikäyttäytymisen salliminen lapsille on avain myöhempään onneen aikuisuudessa. Niin monet suomalaiset kun ovat aika huonokäytöksisiä.

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?

9

Enkä mä sitä paitsi kysynyt käyttäytymisohjeita lapsille vaan että mistä mä pieraisen sen aidon läsnäolemisen ja hyväksynnän ja välittämisen, kun en ole sitä itsekään saanut? Sen antaminen pohjautuu kuitenkin sen kokemisen tunteisiin.

9

Se että sun äitis on ollut kylmä ja tunteeton ja poissaoleva ei tarkoita että me muut olemme, sitä tässä on yritetty sanoa mutta käännät/oletat että kaikki muut ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta on hyväksyä myös ne huonot hetket ja vihaamisen tunteet. Ei niitä asiallisesti voi käsitellä, jos lapsen lauseet menevät tunteisiin ja itkettävät.

Niinpä. Kuvitelkaa tilanne että lapsella on tarve purkaa koulunaloitus-väsymystä tms. Kiukuttelee sitten äidille, huutaa ehkä jotain niin kuin joku tuossa kirjoitti. Ronja Ryövärintyttärestä opittuja lauseita äidille, kiukutellakseen. Tekee tämän siis purkaakseen luonnollisia negatiivisia tunteita. Ja huutaa vaikka "oot paska äiti"! Äiti sen jälkeen itkee, romahtaa, syyttelee itseään.

Mitä tämä opettaa 7-vuotiaalle?

Se opettaa että äiti ei ole turvallinen, se opettaa ettei äiti olekaan aikuinen, se opettaa lapselle ettei negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksi sillä se saa äidin romuksi. Lapsi alkaa näin kantaa huolta äidistä ja piilottaa omia luonnollisia, negatiivisia tunteitaan. Tämä numero 9 täällä on ihan pihalla, miten lie 9 suhtautuu omiin lapsiinsa kun tulevat teini-ikään? Varmasti sieltä tulee aiheetonta huutamista vastaan silloin, kapinointi kuuluu murrosikään. Oman persoonan kehittyminen vaatii omien vanhempien haastamista. 

No miksi mun äiti sitten esti sen eikä ollut siinä tukena? Mistä mä sen mun lapsille pieraisen?

9

Sanot vain lapselle ystävällisesti, että noin ei saa puhua ja kysyt, että miksi sanoi niin, onko jotain huolia tai kouluväsymystä. Samaan syssyyn kannattaa kyll pyytää anteeksi omia rumia puheitaankin ja kertoa lapselle katuvansa niitä ja yrittävänsä opetella itse sellaisten suhteen paremmaksi. Voi kertoa myös, että itse lapsena olisi kaivannut sitä, että oltaisiin kuunneltu ja että sinä haluat nyt kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka et pidäkään rumia puheita hyvänä asiana.

Eli ihan pelkkää teatteria se koko oleminen lapsille? Se, miltä itsestä tuntuu peitetään täysin, eikä siitä tarvitse välittää mitään?

9

Harmi että tunnet lasten kasvattamisen teatterina olemisena. Lasten kohdalla täytyy peittää omia tunteitaan koska vaikka lapsi ns. rassaisi hermoja niin aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää suodattaa se. Käsitin että oma äitisi ei ole käytöstään peitellyt ja siksi asiasta täällä avaudut.