Lue keskustelun säännöt.
Surettaa kaupungissa kasvavat lapset
17.08.2016 |
Kerrostaloni pihalla on nytkin lapsia, jotka voivat olla vain tuollaisella pitkulaisella nurmialueella, joka on täynnä koiranpaskaa, muuta ei ole. Suosittu paikka näyttää olevan myös mattojentamppausteline, siinäkin istutaan ja tuijotetaan puhelimia. Leikkiä ei saa kovaan ääneen, koska heti on naapuri valittamassa lasten vanhemmille. Jos halutaan leikkiä, niin täytyy mennä erilliselle leikkikentälle.
Keskellä kaupunkia on jalkapallokenttiä, siis autoteiden ympäröimänä. Varmasti hauska pelata siinä pakokaasujen hajussa ja autojen melussa. Edes ympäröiviä aitoja ei ole.
Arvostan omaa lapsuuttani maaseudulla. Teininä oli kiva muuttaa kaupunkiin, mutta lapsuus on paras viettää rauhallisella seudulla omakotitalossa. Leikkitilaa oli valtava nurmitontti, ja naapurin pellolle sai mennä. Kukaan ei tehnyt lasua jos kiukuttelin ilman paitaa ulkona. Taloon mahtui myös kaksi isoa koiraa, jotka saivat muutenkin liikuntaa kuin vain talutushihnan päässä. Lenkille mennessä näkyi lehmiä, hevosia ja lampaita ihan irl.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin lapsuuteni maalla ja olin kamalan yksinäinen. Siskot oli paljon vanhempia ja olimme kaikki kotihoidossa. Sain kavereita vasta mennessäni kouluun. Kouluun oli pitkä matka, eikä kukaan kaveri jaksanut tulla meille koulun jälkeen, kun asuin ihan eri suunnassa kuin muut.
Nyt asumme yhdessä suomen isoimmista kaupungeista, mutta metsään on 300m. Rivitalossa piha on varsinkin näin kesäaikaan täynnä kavereita. Lapsi oli kolmevuotiaaksi kotona, ja silti oli päivittäin kavereita. Nyt on päiväkodissa ja on ne kaverit sitten lisäksi. Väitän, että lapsellani on onnellisempi lapsuus kuin minulla. Ja että hänestä kasvaa sosiaalisesti paljon taitavampi kuin minusta. En osaa sääliä häntä kaupungissa asumisen vuoksi,
No tuo voi olla ongelma, että kavereita ei ole ihan syrjäisemmillä paikoilla. Mulla oli lapsuudessa muutama kaveri siinä lähellä. Niiden kanssa piti sitten tulla toimeen ja sopia leikkimään, koska valinnanvaraa ei ollut. Kyllä minusta ihan sosiaalisesti pätevä kuitenkin kasvoi. Koulussa tietenkin kaveripiiri laajeni kerralla. Mutta en vaihtaisi lapsuuttani mihinkään muuhun. Kyllä se oli täynä kaikkea. Kesäisin päivät olivat täynä tekemistä. Illalla tultiin likaisina ja väsyneinä kotiin. Ei kaikilla tietenkään voi samanlaista kokemusta olla, mutta mulla se lapsuus maalla oli onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri se että maalla ei ole mitään on se mikä kasvattaa lasta eniten ihmisenä. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että kaupunkiin ehtii myöhemminkin, mutta minkäs tälle urbaanille yhteiskunnalle voimme. On elettävä siellä missä on työtä.
Itse olen etätaitoinen ja luonnosta kaikin tavoin nauttiva yh-isä. Tämän taidon ja elämäntavankin tahdon siirtää omiin lapsiini, jotka kaikki ovat tyttöjä. Varhaisteinini ovat kyllä aivan eri sarjaa kuin kaupungeissa vain kynsiään teroittelevat pikku-pimut. Ovat myös varmaan miesten mieleen, ei mene sormi suuhun missään tilanteessa ja pärjäävät hyvin metsässä, kotitarveviljelyssä, puutarhanhoidossa, avotulia kaffetta keittelessä, omakotitalon ylläpidossa jne. Siis oppivat ja osaavat kaikkea sellaista, mitä suurin osa miehistä arvostaa=vaimomatskua.
Ihan sama istuuko puhelimen ääressä maalla vai kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa Suomen kaupungissa on luonto ja metsä lähellä. Helsinki ei ole mikään New York :D
Vierailija kirjoitti:
Itse olen etätaitoinen ja luonnosta kaikin tavoin nauttiva yh-isä. Tämän taidon ja elämäntavankin tahdon siirtää omiin lapsiini, jotka kaikki ovat tyttöjä. Varhaisteinini ovat kyllä aivan eri sarjaa kuin kaupungeissa vain kynsiään teroittelevat pikku-pimut. Ovat myös varmaan miesten mieleen, ei mene sormi suuhun missään tilanteessa ja pärjäävät hyvin metsässä, kotitarveviljelyssä, puutarhanhoidossa, avotulia kaffetta keittelessä, omakotitalon ylläpidossa jne. Siis oppivat ja osaavat kaikkea sellaista, mitä suurin osa miehistä arvostaa= vaimomatskua.
Ohis, mutta nousiko kellään muulla karvat pystyyn tästä viestistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa haluaa tahallaan ymmärtää väärin. Tarkensin jo aiemmin, että tarkoitan siis ihan kantakaupunkia, jossa ikkunasta näkyy vain betonia ja asfalttia, enkä mitään Espoon viimeisessä nurkassa olevaa omakotitaloaluetta, joka on täysin maaseutua mutta kulkee silti nimellä Espoo. Puistot eivät ole vastike metsälle ja pellolle tai omalle tontille, btw.
Ja maaseudullakin on keskusta, jossa on taloja ja silti myös kauppoja ja urheilualueita. Ei kaikki asu metsän keskellä 10km päässä naapurista ja 40km kaupoista :D
- AP
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa haluaa tahallaan ymmärtää väärin. Tarkensin jo aiemmin, että tarkoitan siis ihan kantakaupunkia, jossa ikkunasta näkyy vain betonia ja asfalttia, enkä mitään Espoon viimeisessä nurkassa olevaa omakotitaloaluetta, joka on täysin maaseutua mutta kulkee silti nimellä Espoo. Puistot eivät ole vastike metsälle ja pellolle tai omalle tontille, btw.
Ja maaseudullakin on keskusta, jossa on taloja ja silti myös kauppoja ja urheilualueita. Ei kaikki asu metsän keskellä 10km päässä naapurista ja 40km kaupoista :D
- AP
Ole seuraavan kerran tarkempi. Säälin lapsia, jotka asuvat kantakaupungissa, talossa, jossa on huono sisäpiha, eikä kaverinkaan piha ole parempi, jos nyt kavereita on, lähellä ei ole hyvää leikkipuistoa, metsäistä puistoaluetta, meren/järven/joenrantaa tai muuta luonnonläheistä, virikkeellistä paikkaa, ja jotka eivät itse vielä pysty tai eivät saa tai halua liikkua kauemmas sellaisen ääreen, ja joiden vanhemmat eivät muuta ympäristöä tarjoa esim kesämökillä tai retkeillen, ja jotka kokevat että kaupunkiympäristön hyvät puolet, kuten valinnanvapaus koulun, ystävien, harrastusten ja kulttuuri- ja liikuntatarjonnan suhteen eivät kumoa vaillinaiseksi jäävää luontosuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa haluaa tahallaan ymmärtää väärin. Tarkensin jo aiemmin, että tarkoitan siis ihan kantakaupunkia, jossa ikkunasta näkyy vain betonia ja asfalttia, enkä mitään Espoon viimeisessä nurkassa olevaa omakotitaloaluetta, joka on täysin maaseutua mutta kulkee silti nimellä Espoo. Puistot eivät ole vastike metsälle ja pellolle tai omalle tontille, btw.
Ja maaseudullakin on keskusta, jossa on taloja ja silti myös kauppoja ja urheilualueita. Ei kaikki asu metsän keskellä 10km päässä naapurista ja 40km kaupoista :D
- AP
Muuttaisin heti syrjemmälle keskustasta jos olisi auto jolla kulkea töihin.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa haluaa tahallaan ymmärtää väärin. Tarkensin jo aiemmin, että tarkoitan siis ihan kantakaupunkia, jossa ikkunasta näkyy vain betonia ja asfalttia, enkä mitään Espoon viimeisessä nurkassa olevaa omakotitaloaluetta, joka on täysin maaseutua mutta kulkee silti nimellä Espoo. Puistot eivät ole vastike metsälle ja pellolle tai omalle tontille, btw.
Ja maaseudullakin on keskusta, jossa on taloja ja silti myös kauppoja ja urheilualueita. Ei kaikki asu metsän keskellä 10km päässä naapurista ja 40km kaupoista :D
- AP
Kyllä esim. Helsingin Keskuspuisto aika hyvin käy metsästä.
Mä asuin lapsuuteni maalla ja olin kamalan yksinäinen. Siskot oli paljon vanhempia ja olimme kaikki kotihoidossa. Sain kavereita vasta mennessäni kouluun. Kouluun oli pitkä matka, eikä kukaan kaveri jaksanut tulla meille koulun jälkeen, kun asuin ihan eri suunnassa kuin muut.
Nyt asumme yhdessä suomen isoimmista kaupungeista, mutta metsään on 300m. Rivitalossa piha on varsinkin näin kesäaikaan täynnä kavereita. Lapsi oli kolmevuotiaaksi kotona, ja silti oli päivittäin kavereita. Nyt on päiväkodissa ja on ne kaverit sitten lisäksi. Väitän, että lapsellani on onnellisempi lapsuus kuin minulla. Ja että hänestä kasvaa sosiaalisesti paljon taitavampi kuin minusta. En osaa sääliä häntä kaupungissa asumisen vuoksi,