Lue keskustelun säännöt.
Surettaa kaupungissa kasvavat lapset
17.08.2016 |
Kerrostaloni pihalla on nytkin lapsia, jotka voivat olla vain tuollaisella pitkulaisella nurmialueella, joka on täynnä koiranpaskaa, muuta ei ole. Suosittu paikka näyttää olevan myös mattojentamppausteline, siinäkin istutaan ja tuijotetaan puhelimia. Leikkiä ei saa kovaan ääneen, koska heti on naapuri valittamassa lasten vanhemmille. Jos halutaan leikkiä, niin täytyy mennä erilliselle leikkikentälle.
Keskellä kaupunkia on jalkapallokenttiä, siis autoteiden ympäröimänä. Varmasti hauska pelata siinä pakokaasujen hajussa ja autojen melussa. Edes ympäröiviä aitoja ei ole.
Arvostan omaa lapsuuttani maaseudulla. Teininä oli kiva muuttaa kaupunkiin, mutta lapsuus on paras viettää rauhallisella seudulla omakotitalossa. Leikkitilaa oli valtava nurmitontti, ja naapurin pellolle sai mennä. Kukaan ei tehnyt lasua jos kiukuttelin ilman paitaa ulkona. Taloon mahtui myös kaksi isoa koiraa, jotka saivat muutenkin liikuntaa kuin vain talutushihnan päässä. Lenkille mennessä näkyi lehmiä, hevosia ja lampaita ihan irl.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Tarkoitatko esi. uimahalleja, kiipeilykeskuksia, urheilukenttiä, museoita jne? Mielestäni se, että mennään asiakseen johonkin tuollaiseen paikkaan liikkumaan, ei ole sama kuin se että spontaanisti juostaan pihalla tai pelataan jotain vähän aikaa. Kuten itsekin sanoit, että on täysin eri asia että kuka noita palveluita osaa käyttää. Monesti tarvitaan vanhempi viemään ja hakemaan. Omalle pihalle ja lähimetsään on paljon helpompaa mennä.
Kaupungissa ei tarvitse viedä, kun lapsi pääsee itsekin sinne =) Ja ei meidän lapset enää mökilläkään jaksa vaan juosta pihalla ja metsässä, kaipaavat haasteellisempaa tekemistä.
Mökillä voi varmaankin myös kalastaa virvelillä, ongella, verkoilla, katiskoilla. Siellä voi opetella kalan perkaamista ja savustamista. Siellä voi rakentaa oman lautan. Siellä voi opetella tekemään pajupillejä. Voi maalata ulkohuussin seinät. Voi tehdä jousipyssyn. Voi seurata metsäautoreittiä ja löytää mustikkapaikan. Voi opetella tunnistamaan ja ketäämään sieniä.
Tuossa jotain, mitä omat lapset ovat tehneet. Ja kaikki ihan itse ja ilman että aikuisen olis pitänyt järjestää tekemistä.
No täytyy sanoa, että ei meidän lapset kyllä enää jaksa näitä jousipyssyjä rakentaa, saati pajupilliä =) Mustikoita on pihassa, joten ei varmaan hotsita lähteä niitä kauempaa hakemaan. Eikä noi sienten tunnistuskaan ihan kovin kivalta kuulosta =) Mökki ei ole veden äärellä. Kaipaavat siis muuta, kuin tuollaista puuhastelua. Itselleni se riittää, mutta en minäkään lapsena tuollasesta jaksanut innostua.
Ihana asenne sulla :) No tsemppiä teille sitten.
No ihan oikeasti, ei kai kukaan nykyään mitään pajupilleillä leiki, jos vaihtoehtona on hieman kehittyneempää. Kaunis ajatus, mutta ei se vaan enää ole ihan nykypäivää...
Öh, mikä on "kehittyneempää"? Haluatko antaa muutaman esimerkin. Aika hyvin jos lapset motoriset taidot on sillä tasolla että saa tehtyä puukolla pajupillin. Ei moni aikuinenkaan osaa. Ja muutenkin on mielestäni parempi, että lapsi välillä joutuukin keksimään itse tekmistä ja käyttämään mielikuvitustaan.
No lähes mikä vaan. pajupillin teko ei nykymaailmassa ole kovin tarpeellinen taito, tärkeämpää on osata solmia kengännauhat ja pestä hampaat motoriikkaa ajatellen. Kyllä meidän lapset ihan itse keksii tekemistä, ei ole tosin koskaan tehneet pajupillejä. Eivät varmaan edes tiedä mikä se on, en minäkään tosin ole tehnyt vaikka maalla olen kasvanut. Meidän poika soittaa kitaraa, aika hyvä motoriikan oppimiseen ja lisäksi se kehittää keskittymistä jne. Hän harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, molemmissa vaaditaan kovaa motoriikkaa, joukkuepelaamisen sosiaalisia taitoja jne. Yksin ja kaverien kanssa osaa ihan itse lähteä potkimaan palloa kesällä tai talvella kaukaloon, ihan omaa mielikuvitustaan käyttää. Olisihan se aika outoa, että hän väkertäisi vaihtoaitiossa pajupilliä, vai mitä?
Kengän nauhojen solmiminen ja hampaiden pesu :D Anna mun kaikki kestää! Meillä nuo taidot on opittu jo ennen esikoulua mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
No mä oletin, että niitä pajupillejä tehdään myös 5-vuotiaana eikä 10-vuotiaana enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Tarkoitatko esi. uimahalleja, kiipeilykeskuksia, urheilukenttiä, museoita jne? Mielestäni se, että mennään asiakseen johonkin tuollaiseen paikkaan liikkumaan, ei ole sama kuin se että spontaanisti juostaan pihalla tai pelataan jotain vähän aikaa. Kuten itsekin sanoit, että on täysin eri asia että kuka noita palveluita osaa käyttää. Monesti tarvitaan vanhempi viemään ja hakemaan. Omalle pihalle ja lähimetsään on paljon helpompaa mennä.
Kaupungissa ei tarvitse viedä, kun lapsi pääsee itsekin sinne =) Ja ei meidän lapset enää mökilläkään jaksa vaan juosta pihalla ja metsässä, kaipaavat haasteellisempaa tekemistä.
Mökillä voi varmaankin myös kalastaa virvelillä, ongella, verkoilla, katiskoilla. Siellä voi opetella kalan perkaamista ja savustamista. Siellä voi rakentaa oman lautan. Siellä voi opetella tekemään pajupillejä. Voi maalata ulkohuussin seinät. Voi tehdä jousipyssyn. Voi seurata metsäautoreittiä ja löytää mustikkapaikan. Voi opetella tunnistamaan ja ketäämään sieniä.
Tuossa jotain, mitä omat lapset ovat tehneet. Ja kaikki ihan itse ja ilman että aikuisen olis pitänyt järjestää tekemistä.
No täytyy sanoa, että ei meidän lapset kyllä enää jaksa näitä jousipyssyjä rakentaa, saati pajupilliä =) Mustikoita on pihassa, joten ei varmaan hotsita lähteä niitä kauempaa hakemaan. Eikä noi sienten tunnistuskaan ihan kovin kivalta kuulosta =) Mökki ei ole veden äärellä. Kaipaavat siis muuta, kuin tuollaista puuhastelua. Itselleni se riittää, mutta en minäkään lapsena tuollasesta jaksanut innostua.
Ihana asenne sulla :) No tsemppiä teille sitten.
No ihan oikeasti, ei kai kukaan nykyään mitään pajupilleillä leiki, jos vaihtoehtona on hieman kehittyneempää. Kaunis ajatus, mutta ei se vaan enää ole ihan nykypäivää...
Öh, mikä on "kehittyneempää"? Haluatko antaa muutaman esimerkin. Aika hyvin jos lapset motoriset taidot on sillä tasolla että saa tehtyä puukolla pajupillin. Ei moni aikuinenkaan osaa. Ja muutenkin on mielestäni parempi, että lapsi välillä joutuukin keksimään itse tekmistä ja käyttämään mielikuvitustaan.
No lähes mikä vaan. pajupillin teko ei nykymaailmassa ole kovin tarpeellinen taito, tärkeämpää on osata solmia kengännauhat ja pestä hampaat motoriikkaa ajatellen. Kyllä meidän lapset ihan itse keksii tekemistä, ei ole tosin koskaan tehneet pajupillejä. Eivät varmaan edes tiedä mikä se on, en minäkään tosin ole tehnyt vaikka maalla olen kasvanut. Meidän poika soittaa kitaraa, aika hyvä motoriikan oppimiseen ja lisäksi se kehittää keskittymistä jne. Hän harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, molemmissa vaaditaan kovaa motoriikkaa, joukkuepelaamisen sosiaalisia taitoja jne. Yksin ja kaverien kanssa osaa ihan itse lähteä potkimaan palloa kesällä tai talvella kaukaloon, ihan omaa mielikuvitustaan käyttää. Olisihan se aika outoa, että hän väkertäisi vaihtoaitiossa pajupilliä, vai mitä?
Kylläpä sinä kapeasti ajattelet lapsen kehitystä. Pajupilli ei ole tarpeellinen väline nykymaailmassa, mutta eipä ole kyllä vaikka kitaransoittokaan. Molemmissa tosin ne motoriset taidot ja keskittyminen kehittyy ja se on taas hyvä juttu ihan joka tapauksessa. Ihmeellistä vähättelyä, eiköhän se ole tärkeintä että jokainen lapsi saa puuhata juuri sitä mitä itse haluaa ja mistä itse nauttii.
Tottakai, mina vaan kerroin miksi meidän poika ei tee pajupillejä. Siitähän tuli haloo, kun kaupunkilaiset ei niitä tee ja motorisesti on varmaan siksi kömpelömpiä =) Minusta se on vaan aika erikoista, että nykypäivänä sellaisia vielä tehdään. Kiva, että jossain tehdään. Itse en ole koskaan tehnyt enkä kuulut kenenkään tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Tarkoitatko esi. uimahalleja, kiipeilykeskuksia, urheilukenttiä, museoita jne? Mielestäni se, että mennään asiakseen johonkin tuollaiseen paikkaan liikkumaan, ei ole sama kuin se että spontaanisti juostaan pihalla tai pelataan jotain vähän aikaa. Kuten itsekin sanoit, että on täysin eri asia että kuka noita palveluita osaa käyttää. Monesti tarvitaan vanhempi viemään ja hakemaan. Omalle pihalle ja lähimetsään on paljon helpompaa mennä.
Kaupungissa ei tarvitse viedä, kun lapsi pääsee itsekin sinne =) Ja ei meidän lapset enää mökilläkään jaksa vaan juosta pihalla ja metsässä, kaipaavat haasteellisempaa tekemistä.
Mökillä voi varmaankin myös kalastaa virvelillä, ongella, verkoilla, katiskoilla. Siellä voi opetella kalan perkaamista ja savustamista. Siellä voi rakentaa oman lautan. Siellä voi opetella tekemään pajupillejä. Voi maalata ulkohuussin seinät. Voi tehdä jousipyssyn. Voi seurata metsäautoreittiä ja löytää mustikkapaikan. Voi opetella tunnistamaan ja ketäämään sieniä.
Tuossa jotain, mitä omat lapset ovat tehneet. Ja kaikki ihan itse ja ilman että aikuisen olis pitänyt järjestää tekemistä.
No täytyy sanoa, että ei meidän lapset kyllä enää jaksa näitä jousipyssyjä rakentaa, saati pajupilliä =) Mustikoita on pihassa, joten ei varmaan hotsita lähteä niitä kauempaa hakemaan. Eikä noi sienten tunnistuskaan ihan kovin kivalta kuulosta =) Mökki ei ole veden äärellä. Kaipaavat siis muuta, kuin tuollaista puuhastelua. Itselleni se riittää, mutta en minäkään lapsena tuollasesta jaksanut innostua.
Ihana asenne sulla :) No tsemppiä teille sitten.
No ihan oikeasti, ei kai kukaan nykyään mitään pajupilleillä leiki, jos vaihtoehtona on hieman kehittyneempää. Kaunis ajatus, mutta ei se vaan enää ole ihan nykypäivää...
Öh, mikä on "kehittyneempää"? Haluatko antaa muutaman esimerkin. Aika hyvin jos lapset motoriset taidot on sillä tasolla että saa tehtyä puukolla pajupillin. Ei moni aikuinenkaan osaa. Ja muutenkin on mielestäni parempi, että lapsi välillä joutuukin keksimään itse tekmistä ja käyttämään mielikuvitustaan.
No lähes mikä vaan. pajupillin teko ei nykymaailmassa ole kovin tarpeellinen taito, tärkeämpää on osata solmia kengännauhat ja pestä hampaat motoriikkaa ajatellen. Kyllä meidän lapset ihan itse keksii tekemistä, ei ole tosin koskaan tehneet pajupillejä. Eivät varmaan edes tiedä mikä se on, en minäkään tosin ole tehnyt vaikka maalla olen kasvanut. Meidän poika soittaa kitaraa, aika hyvä motoriikan oppimiseen ja lisäksi se kehittää keskittymistä jne. Hän harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, molemmissa vaaditaan kovaa motoriikkaa, joukkuepelaamisen sosiaalisia taitoja jne. Yksin ja kaverien kanssa osaa ihan itse lähteä potkimaan palloa kesällä tai talvella kaukaloon, ihan omaa mielikuvitustaan käyttää. Olisihan se aika outoa, että hän väkertäisi vaihtoaitiossa pajupilliä, vai mitä?
Kylläpä sinä kapeasti ajattelet lapsen kehitystä. Pajupilli ei ole tarpeellinen väline nykymaailmassa, mutta eipä ole kyllä vaikka kitaransoittokaan. Molemmissa tosin ne motoriset taidot ja keskittyminen kehittyy ja se on taas hyvä juttu ihan joka tapauksessa. Ihmeellistä vähättelyä, eiköhän se ole tärkeintä että jokainen lapsi saa puuhata juuri sitä mitä itse haluaa ja mistä itse nauttii.
Tottakai, mina vaan kerroin miksi meidän poika ei tee pajupillejä. Siitähän tuli haloo, kun kaupunkilaiset ei niitä tee ja motorisesti on varmaan siksi kömpelömpiä =) Minusta se on vaan aika erikoista, että nykypäivänä sellaisia vielä tehdään. Kiva, että jossain tehdään. Itse en ole koskaan tehnyt enkä kuulut kenenkään tekevän.
Voi ei! Enhän minä sitä tarkoittanut että kaupunkilaislapset olisivat jotenkin kömpelömpiä. Sanoin sen vain yhtenä esimerkkinä, mitä voi keksiä jos mökillä tulee tylsää. En minäkään ollut pitkään aikaan kuullut, että kukaan tekee pajupilliä, ennenkuin poika keväällä keksi kokeilla. En tiedä mistä keksi sen. Ohjeet googletti puhelimella. Anteeksi jos pahoitin mielenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt vaan on puolusteltu sekä kaupungin että maaseudun ihanuutta, huomioimatta ollenkaan sitä, että on täysin lapsen vanhemmista kiinni, että onko lapsella onnellinen ja ihana lapsuus vai ei. Sillä missä asutaan ei ole kovinkaan paljoa asiaan vaikutusta.
Toki jos oletetaan, että lapsella on käynyt todella hyvä tuuri ja hän on saanut vanhemmat, jotka rakastavat ja huolehtivat ja tarjoavat perusturvallisen lapsuuden ja kuskaavat tarvittaessa harrastuksiin jne. niin silloin voisi ajatella, että se paras paikka asua olisi jossakin lähiössä, josta ei ole kohtuuttoman pitkä matka kaupunkiin, mutta jossa kuitenkin on tilaa ja luontoa missä temmeltää.
Mutta ihan yhtälailla sekä ihan kaupungin ydinkeskustassa tai jossakin täysin korvessa elävät voivat elää onnellista lapsuutta. Näissä tapauksissa se vanhempien aktiivisuus ja halu tarjota elämyksiä, kokemuksia ja harrastuksia lapselle on tietysti vielä isommassa roolissa.
Miten voi tarjota monipuolisia harrastuksia jos kunnassa on tarjolla futista, pesistä, lentistä ja tanhua?
Eihän sen tekemisen tarvitse olla aina jotain järjestettyä, jolle on valmiiksi annettu aika ja paikka ja säännöt valmiiksi annettuna.
No ei tietenkään mutta kuka jaksaa kaupungissakaan pyöriä yksin tai sisarustensa kanssa koko ajan. Täällä lähiössä kaikki luokkakaverit asuvat puolen kilometrin säteellä ja harrastuksissa tutustuu muihinkin saman ikäisiin, joka paikkaan voi mennä kävellen, fillarilla tai bussilla eli veikkaisin että sekä fyysinen että sosiaalinen reviiri on laajempi kuin maalla asuvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Tarkoitatko esi. uimahalleja, kiipeilykeskuksia, urheilukenttiä, museoita jne? Mielestäni se, että mennään asiakseen johonkin tuollaiseen paikkaan liikkumaan, ei ole sama kuin se että spontaanisti juostaan pihalla tai pelataan jotain vähän aikaa. Kuten itsekin sanoit, että on täysin eri asia että kuka noita palveluita osaa käyttää. Monesti tarvitaan vanhempi viemään ja hakemaan. Omalle pihalle ja lähimetsään on paljon helpompaa mennä.
Kaupungissa ei tarvitse viedä, kun lapsi pääsee itsekin sinne =) Ja ei meidän lapset enää mökilläkään jaksa vaan juosta pihalla ja metsässä, kaipaavat haasteellisempaa tekemistä.
Mökillä voi varmaankin myös kalastaa virvelillä, ongella, verkoilla, katiskoilla. Siellä voi opetella kalan perkaamista ja savustamista. Siellä voi rakentaa oman lautan. Siellä voi opetella tekemään pajupillejä. Voi maalata ulkohuussin seinät. Voi tehdä jousipyssyn. Voi seurata metsäautoreittiä ja löytää mustikkapaikan. Voi opetella tunnistamaan ja ketäämään sieniä.
Tuossa jotain, mitä omat lapset ovat tehneet. Ja kaikki ihan itse ja ilman että aikuisen olis pitänyt järjestää tekemistä.
No täytyy sanoa, että ei meidän lapset kyllä enää jaksa näitä jousipyssyjä rakentaa, saati pajupilliä =) Mustikoita on pihassa, joten ei varmaan hotsita lähteä niitä kauempaa hakemaan. Eikä noi sienten tunnistuskaan ihan kovin kivalta kuulosta =) Mökki ei ole veden äärellä. Kaipaavat siis muuta, kuin tuollaista puuhastelua. Itselleni se riittää, mutta en minäkään lapsena tuollasesta jaksanut innostua.
Ihana asenne sulla :) No tsemppiä teille sitten.
No ihan oikeasti, ei kai kukaan nykyään mitään pajupilleillä leiki, jos vaihtoehtona on hieman kehittyneempää. Kaunis ajatus, mutta ei se vaan enää ole ihan nykypäivää...
Öh, mikä on "kehittyneempää"? Haluatko antaa muutaman esimerkin. Aika hyvin jos lapset motoriset taidot on sillä tasolla että saa tehtyä puukolla pajupillin. Ei moni aikuinenkaan osaa. Ja muutenkin on mielestäni parempi, että lapsi välillä joutuukin keksimään itse tekmistä ja käyttämään mielikuvitustaan.
No lähes mikä vaan. pajupillin teko ei nykymaailmassa ole kovin tarpeellinen taito, tärkeämpää on osata solmia kengännauhat ja pestä hampaat motoriikkaa ajatellen. Kyllä meidän lapset ihan itse keksii tekemistä, ei ole tosin koskaan tehneet pajupillejä. Eivät varmaan edes tiedä mikä se on, en minäkään tosin ole tehnyt vaikka maalla olen kasvanut. Meidän poika soittaa kitaraa, aika hyvä motoriikan oppimiseen ja lisäksi se kehittää keskittymistä jne. Hän harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, molemmissa vaaditaan kovaa motoriikkaa, joukkuepelaamisen sosiaalisia taitoja jne. Yksin ja kaverien kanssa osaa ihan itse lähteä potkimaan palloa kesällä tai talvella kaukaloon, ihan omaa mielikuvitustaan käyttää. Olisihan se aika outoa, että hän väkertäisi vaihtoaitiossa pajupilliä, vai mitä?
Kylläpä sinä kapeasti ajattelet lapsen kehitystä. Pajupilli ei ole tarpeellinen väline nykymaailmassa, mutta eipä ole kyllä vaikka kitaransoittokaan. Molemmissa tosin ne motoriset taidot ja keskittyminen kehittyy ja se on taas hyvä juttu ihan joka tapauksessa. Ihmeellistä vähättelyä, eiköhän se ole tärkeintä että jokainen lapsi saa puuhata juuri sitä mitä itse haluaa ja mistä itse nauttii.
Tottakai, mina vaan kerroin miksi meidän poika ei tee pajupillejä. Siitähän tuli haloo, kun kaupunkilaiset ei niitä tee ja motorisesti on varmaan siksi kömpelömpiä =) Minusta se on vaan aika erikoista, että nykypäivänä sellaisia vielä tehdään. Kiva, että jossain tehdään. Itse en ole koskaan tehnyt enkä kuulut kenenkään tekevän.
Aika alentavasti kylläkin esim. tuota pajupilli puuhaa kommentoit että eikö nyt tosiaan mitään kehittyneempää ole: "No ihan oikeasti, ei kai kukaan nykyään mitään pajupilleillä leiki, jos vaihtoehtona on hieman kehittyneempää."
Että siinäpä vasta avarakatseinen ja erilaisuuteen tottunut kaupunkilainen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Tarkoitatko esi. uimahalleja, kiipeilykeskuksia, urheilukenttiä, museoita jne? Mielestäni se, että mennään asiakseen johonkin tuollaiseen paikkaan liikkumaan, ei ole sama kuin se että spontaanisti juostaan pihalla tai pelataan jotain vähän aikaa. Kuten itsekin sanoit, että on täysin eri asia että kuka noita palveluita osaa käyttää. Monesti tarvitaan vanhempi viemään ja hakemaan. Omalle pihalle ja lähimetsään on paljon helpompaa mennä.
Kaupungissa ei tarvitse viedä, kun lapsi pääsee itsekin sinne =) Ja ei meidän lapset enää mökilläkään jaksa vaan juosta pihalla ja metsässä, kaipaavat haasteellisempaa tekemistä.
Mökillä voi varmaankin myös kalastaa virvelillä, ongella, verkoilla, katiskoilla. Siellä voi opetella kalan perkaamista ja savustamista. Siellä voi rakentaa oman lautan. Siellä voi opetella tekemään pajupillejä. Voi maalata ulkohuussin seinät. Voi tehdä jousipyssyn. Voi seurata metsäautoreittiä ja löytää mustikkapaikan. Voi opetella tunnistamaan ja ketäämään sieniä.
Tuossa jotain, mitä omat lapset ovat tehneet. Ja kaikki ihan itse ja ilman että aikuisen olis pitänyt järjestää tekemistä.
No täytyy sanoa, että ei meidän lapset kyllä enää jaksa näitä jousipyssyjä rakentaa, saati pajupilliä =) Mustikoita on pihassa, joten ei varmaan hotsita lähteä niitä kauempaa hakemaan. Eikä noi sienten tunnistuskaan ihan kovin kivalta kuulosta =) Mökki ei ole veden äärellä. Kaipaavat siis muuta, kuin tuollaista puuhastelua. Itselleni se riittää, mutta en minäkään lapsena tuollasesta jaksanut innostua.
Ihana asenne sulla :) No tsemppiä teille sitten.
No ihan oikeasti, ei kai kukaan nykyään mitään pajupilleillä leiki, jos vaihtoehtona on hieman kehittyneempää. Kaunis ajatus, mutta ei se vaan enää ole ihan nykypäivää...
Öh, mikä on "kehittyneempää"? Haluatko antaa muutaman esimerkin. Aika hyvin jos lapset motoriset taidot on sillä tasolla että saa tehtyä puukolla pajupillin. Ei moni aikuinenkaan osaa. Ja muutenkin on mielestäni parempi, että lapsi välillä joutuukin keksimään itse tekmistä ja käyttämään mielikuvitustaan.
No lähes mikä vaan. pajupillin teko ei nykymaailmassa ole kovin tarpeellinen taito, tärkeämpää on osata solmia kengännauhat ja pestä hampaat motoriikkaa ajatellen. Kyllä meidän lapset ihan itse keksii tekemistä, ei ole tosin koskaan tehneet pajupillejä. Eivät varmaan edes tiedä mikä se on, en minäkään tosin ole tehnyt vaikka maalla olen kasvanut. Meidän poika soittaa kitaraa, aika hyvä motoriikan oppimiseen ja lisäksi se kehittää keskittymistä jne. Hän harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, molemmissa vaaditaan kovaa motoriikkaa, joukkuepelaamisen sosiaalisia taitoja jne. Yksin ja kaverien kanssa osaa ihan itse lähteä potkimaan palloa kesällä tai talvella kaukaloon, ihan omaa mielikuvitustaan käyttää. Olisihan se aika outoa, että hän väkertäisi vaihtoaitiossa pajupilliä, vai mitä?
Kengän nauhojen solmiminen ja hampaiden pesu :D Anna mun kaikki kestää! Meillä nuo taidot on opittu jo ennen esikoulua mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
No mä oletin, että niitä pajupillejä tehdään myös 5-vuotiaana eikä 10-vuotiaana enää?
Ohis, mutta kyllä niitä tekee jopa lähes satavuotiaat papat.
hähhhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Tarkoitatko esi. uimahalleja, kiipeilykeskuksia, urheilukenttiä, museoita jne? Mielestäni se, että mennään asiakseen johonkin tuollaiseen paikkaan liikkumaan, ei ole sama kuin se että spontaanisti juostaan pihalla tai pelataan jotain vähän aikaa. Kuten itsekin sanoit, että on täysin eri asia että kuka noita palveluita osaa käyttää. Monesti tarvitaan vanhempi viemään ja hakemaan. Omalle pihalle ja lähimetsään on paljon helpompaa mennä.
Kaupungissa ei tarvitse viedä, kun lapsi pääsee itsekin sinne =) Ja ei meidän lapset enää mökilläkään jaksa vaan juosta pihalla ja metsässä, kaipaavat haasteellisempaa tekemistä.
Hah! Haasteellisempaa tekemistä :D Eikö niillä sun lapsilla ole mielikuvitusta yhtään? Sääliksi käy. Ja lähinnä tarkoitin sitä, että noissa paikoissa lapset saavat harvemmin käydä itsenäisesti. Täytyy olla joku aikuinen valvoja.
Miksi lapset eivät saisi käydä yksi uimahallissa ja urheilukentillä? On heillä mielikuvitusta, mutta ei se juokseminen, nartan leikkiminen, puissa kiipeily vaan jaksa päivä toisen jälkeen kiinnostaa.
Uimahalleissa lapset ovat vanhempiensa vastuulla. Miten siellä urheilukentällä sitten jaksavat käydä ja tehdä jos omalla pihalla ei ole riittävästi tekemistä?
Kyllä meidän koululaiset käyvät täysin itsenäisesti kaveriensa kanssa uimahallissa. No ehkä he haluavat vaihtelua siihen omaan pihaan ja käyvät välillä urheilupuistossa juoksemassa jne.
Urheilupuistossa jaksaa juosta mutta omalla pihalla ei :D Eiköhän teillä ole tuollainen aloituksessa kuvattu surkean pieni piha jossa ei ole mitään tekemistä tai tilaa tehdä mitään.
No onhan se aivan eri asia juosta tartaanilla kuin nurmikolla nattaa? Ymmärrätkö mitä urheilupuistossa tehdään? Urheillaan: hypätään pituutta, juostaan kilpaa, heitetään keihästä, työnnetään kuulaa jne. Ei meillä isoa pihaa ole, mutta ei tarvitsekaan koska lähellä on niin paljon muuta tekemistä, että ei tarvitse tyytyä siihen pihalla pyörimiseen mitä teillä.
Ymmärrän. Meilläkin käyvät urheilukentällä treenaamassa mutta nyt tarkoitettiin sellaista normaalia arki-liikuntaa jota tulee vahingossa kun puuhailee ulkona. Asiakseen urheileminen ja käyminen kulttuurijutuissa on asia erikseen, kuten jo todettiin.
Kyllä se on koululaisella ihan normaalia arkiliikuntaa tavata kavereita urheilukentällä.
Olen asunut omakotitalossa, ja tapasimme rannoilla ja kentällä. Kyllä heinäseipäätkin olisivat nauraneet, jos olisimme notkuneet jonkun nurmikentällä pihassa tietyn iän jälkeen. Tosin silloin ei ostettu tramppoja jne. Naapuritalon äiti makasi mielellään ja otti aurinkoa, ei todellakaan sinne olisi menty joka päivä. Ehkä kerran kesässä.
Hiekkalaatikkoikäiselle tervettä notkua vain pihassa.
Ehkä tämä oli vähän jyrkästi ilmaistu, tarkoitus oli vain sanoa, että ei tarvitse olla mikään urheiluhullu friikki, jos osaa käyttää pyörää tai jalkojaan, mielikuvitustaan, tai omatoimisuutta. Että kyllä kokoontuminen isoille alueille jotka on tehty sitä varten, on ihan normaalia.
Kyllä pihallakin olisi saanut kitkeä ym. että tekmistä pihoillakin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuuko AP jossain asfalttislummissa juna-aseman kyljessä? Minä olen elänyt koko elämäni Helsingissä ja kävelymatkan päässä oli halvimmassakin kaupunginosassa monta kaunista puistoa, leikkipaikkaa, pulkkamäkeä ja hiekka- ja nurmikenttää näiden uimarantojen ja -hallien sun muiden harrastusmestojen lisäksi. Eikä edes autoteiden ympäröimänä.
Maalla kasvanut mieheni haluaa ehdottomasti kasvattaa lapset täällä kaupungissa. Hänen lapsuutensa ainoat huvit olivat omppujen kerääminen ämpäriin ja neljän tunnin kävely kioskille ja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nyt kaupungissa ihan eri tavalla mahdollisuuksia esim. kulttuurin tai urheiluharrastusten suhteen, se on sitten eri asia kuka niistä osaa nauttia, kuka ei.
Kuten esimerkiksi mitä?
Ja nehän yleensä on paikkoja, joissa maaltakin käydään.
Maalta pitää tulla ajan kanssa autolla , minä kävelen, kun asun nurkilla. Se ero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä Ap:n kanssa. Tosin kaikista paras, että kaupunki on kuitenkin suht lähellä, että voi nauttia myös kaupungin tarjoamista positiivisista jutuista.
Valitettavasti kaupunkilaislapsilla harvemmin on mahdollisuus käydä säännöllisesti ja usein maalla ja on eri asia asua jossain kuin käydä jossain.
Itse muutin enemmän maalle perheenperustamisen myötä. Mielestäni ydinkaupunki ei ole hyvä paikka kasvattaa lapsia ja lapsien olla ja elää.
Aika moni vaan alkaa olla eri mieltä kuin sinä. Hgin keskustan kouluissa on ahdasta, perheet eivät halua muuttaa "maalle" koska kaupungin keskustassa / sen lähellä on kiva asua. Kaikki paikat lähellä, lapsia ei tarvitse kuskata harrastuksiin, silti löytyy luontoa, rantaa, hiihtolatuja hyvinkin läheltä.
Vierailija kirjoitti:
Asuuko AP jossain asfalttislummissa juna-aseman kyljessä? Minä olen elänyt koko elämäni Helsingissä ja kävelymatkan päässä oli halvimmassakin kaupunginosassa monta kaunista puistoa, leikkipaikkaa, pulkkamäkeä ja hiekka- ja nurmikenttää näiden uimarantojen ja -hallien sun muiden harrastusmestojen lisäksi. Eikä edes autoteiden ympäröimänä.
Maalla kasvanut mieheni haluaa ehdottomasti kasvattaa lapset täällä kaupungissa. Hänen lapsuutensa ainoat huvit olivat omppujen kerääminen ämpäriin ja neljän tunnin kävely kioskille ja takaisin.
No kaikille ei sovi maalla asuminen. Tiedän yhden perheen, jossa katsottiin videoita (80 -luku) ja kuskattiin autolla harrastuksiin tai elokuviin kylälle). Mulla oli hyvä lapsuus maalla. Keksittiin tekemistä kyllä. Ohjattuja hareastuksia oli pari kertaa viikossa, muut ajat sitten riekuttiin missä milloinkin. Reviirinä oli koko kylä. Ihan hyviä ihmisiä meistä kasvoi. Osa muutti kaupunkiin, osa maalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuuko AP jossain asfalttislummissa juna-aseman kyljessä? Minä olen elänyt koko elämäni Helsingissä ja kävelymatkan päässä oli halvimmassakin kaupunginosassa monta kaunista puistoa, leikkipaikkaa, pulkkamäkeä ja hiekka- ja nurmikenttää näiden uimarantojen ja -hallien sun muiden harrastusmestojen lisäksi. Eikä edes autoteiden ympäröimänä.
Maalla kasvanut mieheni haluaa ehdottomasti kasvattaa lapset täällä kaupungissa. Hänen lapsuutensa ainoat huvit olivat omppujen kerääminen ämpäriin ja neljän tunnin kävely kioskille ja takaisin.
Kyllä. Eivätkä koululaiset kokoonnu maalla pihoihin riekkumaan, mitä ap tuntuu vihjaavan. Eivät vanhemmat yleensä vie Soutelevat, auttelevat töissä, kalastavat, harrastavat yleisurheilua, jos kenttä lähellä (yleensä on) ovat kännykällä.
Vierailija kirjoitti:
Me vietimme 2 lapsen kanssa ensimmäisen kesämme Tukholman keskustassa/ tullirajojen sisäpuolella. Olin todella yllättynyt kuinka kivan kesän lapset saivat, oli kotieläinpihaa, uimarantaa, metsää, kauniita puistoja yms yms. Tajusin, että kaupungissakin voi olla mitä mainioin kesä lapselle!
Ja on vielä ulkouima-altaat Gärdetissä ja Sveavägenin päässä Nortullissa.
"Terveiset Vasastanista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsosten täytyisi kunnolla tietää ja tuntea se paikka, mistä ihmiset ovat lähtöisin, eli luonto. Ihmisillä on ikuinen luontosuhde, kaupungissa ihmiset menettävät sen tuoman hyvinvoinnin ja heistä tulee tylsistyneitä ja väkivaltaisia kännyköitään töllöttäviä zombieita.
Heh, ketjun paras! :)
Ja maalla kasvaneista tulee persuja äänestäviä punaniskoja, koska ainoa "erilainen olento" minkä lapsena näkivät, oli pellolla ladontaan lehmä.....
Eli, jos tosissasi olit, niin ei kaupungissa asuminen estä luotosuhdetta.
Aijaa, asun tilavassa omakotitalossa metsän reunassa vajaa 5km ison kaupungin ydinkeskustasta.
Naapurustossa mm. uusi tekonurmijalkkiskenttä, iso kauppakeskus, kaikki koulut ala-asteesta yliopistoon yms.
Sääli vaan lapsiani, mä säälin ennenmin niitä maaseudulla asuvia joiden on pakko muuttaa kotoaan pois peruskoulun jälkeen jos mielivät opiskelemaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsosten täytyisi kunnolla tietää ja tuntea se paikka, mistä ihmiset ovat lähtöisin, eli luonto. Ihmisillä on ikuinen luontosuhde, kaupungissa ihmiset menettävät sen tuoman hyvinvoinnin ja heistä tulee tylsistyneitä ja väkivaltaisia kännyköitään töllöttäviä zombieita.
Heh, ketjun paras! :)
Ja maalla kasvaneista tulee persuja äänestäviä punaniskoja, koska ainoa "erilainen olento" minkä lapsena näkivät, oli pellolla ladontaan lehmä.....Eli, jos tosissasi olit, niin ei kaupungissa asuminen estä luotosuhdetta.
Ei tietenkään estä. Kyllä Suomessa voi missä tahansa elää niin että oppii tuntemaan luonnon, jos vain haluaa. Luonto ei ole aina sitä söpöä ja ihanaa. Kyllä meillä lapset on jo aika pienestä nähneet ja oppineet aika raadollisiakin totuuksia siitä miten luonto toimii. Eläimet syö toisiaan. Auton alle jäänyt kituva rusakko pitää lopettaa. Ongittu kala lyödään kuolleeksi veneessä.
Lapseni näkivät tänä kesänä vasikan ottavan ensiaskeleen, retkeilivät metsässä, uivat ja suppasivat tuntikausia järvessä, hyppivät trampalla, pelasivat futista ja korista pihanurmella ja söivät vadelmia ja mustikoita suoraan puskasta.
Kun koulu alkoi palattiin takaisin kotiin, ja nyt on kiva tavata kavereita (niitä 7 parasta, jotka kaikki asuu kävelymatkan päässä), käydä kavereiden kanssa uimastadikalla, palata harrastuksiin (joihin voi kulkea itse), käydä leffassa, puistossa, Kampin keskuksessa ostoksilla, futista potkimassa ja mikä parasta, kirjastokin aukeaa taas tuohon kahden korttelin päähän.
T Töölöläinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsosten täytyisi kunnolla tietää ja tuntea se paikka, mistä ihmiset ovat lähtöisin, eli luonto. Ihmisillä on ikuinen luontosuhde, kaupungissa ihmiset menettävät sen tuoman hyvinvoinnin ja heistä tulee tylsistyneitä ja väkivaltaisia kännyköitään töllöttäviä zombieita.
Heh, ketjun paras! :)
Ja maalla kasvaneista tulee persuja äänestäviä punaniskoja, koska ainoa "erilainen olento" minkä lapsena näkivät, oli pellolla ladontaan lehmä.....Eli, jos tosissasi olit, niin ei kaupungissa asuminen estä luotosuhdetta.
Ei tietenkään estä. Kyllä Suomessa voi missä tahansa elää niin että oppii tuntemaan luonnon, jos vain haluaa. Luonto ei ole aina sitä söpöä ja ihanaa. Kyllä meillä lapset on jo aika pienestä nähneet ja oppineet aika raadollisiakin totuuksia siitä miten luonto toimii. Eläimet syö toisiaan. Auton alle jäänyt kituva rusakko pitää lopettaa. Ongittu kala lyödään kuolleeksi veneessä.
Niin ja asutaan maalla. Mutta olen ihan sitä mieltä että kaupungissa aduvat voivat yhtä hyvin kasvaa tuntemaan luontoa, jos vain niin halutaan. Enkä tarkoita mitään marsua häkissä tai makkaranpaistoa Nuuksiossa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni näkivät tänä kesänä vasikan ottavan ensiaskeleen, retkeilivät metsässä, uivat ja suppasivat tuntikausia järvessä, hyppivät trampalla, pelasivat futista ja korista pihanurmella ja söivät vadelmia ja mustikoita suoraan puskasta.
Kun koulu alkoi palattiin takaisin kotiin, ja nyt on kiva tavata kavereita (niitä 7 parasta, jotka kaikki asuu kävelymatkan päässä), käydä kavereiden kanssa uimastadikalla, palata harrastuksiin (joihin voi kulkea itse), käydä leffassa, puistossa, Kampin keskuksessa ostoksilla, futista potkimassa ja mikä parasta, kirjastokin aukeaa taas tuohon kahden korttelin päähän.
T Töölöläinen
Kuulostaa hyvältä. :) Meilläkin lapset kyläilivät lomalla serkkujen luona kaupungissa. Kivaa oli ollut ja monessa paikassa olivat käyneet. Mutta kotona sitten on omat tekemiset ja kaverit. Että oma koti kullan kallis kaikilke.
Kylläpä sinä kapeasti ajattelet lapsen kehitystä. Pajupilli ei ole tarpeellinen väline nykymaailmassa, mutta eipä ole kyllä vaikka kitaransoittokaan. Molemmissa tosin ne motoriset taidot ja keskittyminen kehittyy ja se on taas hyvä juttu ihan joka tapauksessa. Ihmeellistä vähättelyä, eiköhän se ole tärkeintä että jokainen lapsi saa puuhata juuri sitä mitä itse haluaa ja mistä itse nauttii.