En oikein luota psykiatreihin. Tässä kokemukseni. Ihan tahalleen yrittävät tehdä ihmisistä hulluja, vaikka ei sitä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää lukea näitä. Miten olette yleensä päätyneet psykiatrin vastaanotolle, kun tiedätte itse paremmin mikä teitä vaivaa ja vielä avunkin itsellenne. Työterveyslääkäriltä sain lähetteen psykiatrille, jota hän piti hyvänä ja pätevänä. Miespuolinen psykiatri kyseli paljon vointiani ja elämääni koskevia kysymyksiä. Itkuksi meni joka kerta, ei voinut mitään, kyssärit oli kuin täsmäiskuja kipupisteisiin.

Sain hyvän mielialalääkkeen, jonka annostusta nostettiin kahdesti. Hän soitti viikon välein ja kyseli tuntemuksia lääkkeestä. Lopuksi se nostettiin kolmeen pilleriin päivässä. Ja kroonisesti huonoon nukkumiseen sain unta korjaavaa lääkettä. Nämä toimivat yhdessä oikein hyvin.

Alilääkitys on yhtä huono vaihtoehto kuin lääkkeettömyys, kun ihminen ON sairas.

Sepä se, tästäkin nähdään, että lääke on se ainoa vaihtoehto ongelmiin, vaikka kyseessä olisi ihan muunlaiset ongelmat, joita ei edes yritetä ratkoa antamalla vaihtoehtoisia asian käsittelytapoja.

Jos ahdistuksen syy esim. parisuhdeongelmat, lääkettä vaan, että turtuu tunteet eikä ihminen opi ratkaisemaan mikä siinä meni pieleen.

Lääke on helppo tapa saada potilas hiljaiseksi , koska tunteet turtuvat, niin joku kokee sen auttavan.

Siksi en kannata psykiatriaa, koska menetelmät ovat niin kyseenalaisia.

Toki poikkeuksia voi olla, mutta lääke on se ensisijainen, joilla he pyrkivät ongelman ratkaisemaan.

Lääkkeen määräämisestä saa oletettavasti provikkaa, joka on kannustin tähän.

Ja toki määrät pyritään nostamaan, että ihminen on ikuisesti lääkeriippuvainen.

Minullekin syötettiin, että näitä sinun on käytettävä loppuelämä ja kuinkas kävikään, revin itseni niistä irti ja mieleni palautui ja oppi käsittelemään asioita.

Eikä lääkäreiden pelotukset, että tautisi uusiutui ikinä toteutunut, koska mitään heidän määrittelemää tautia ei ikinä ollutkaan vaan ahdistus parisuhteesta.

"Oletettavasti" saa provikkaa. Eli sun mutua pitäisi uskoa. Aivan varmasti juu.

Mihin psyykenlääkkeeseen tulee ikuinen riippuvuus?

Mitä lääkettä sinulle annettiin "loppuelämäksi"?

AV-mamma on joko sekaisin tai valehtelee tahallaan.

Ongelma ei ole pelkästään psykiatreissa, vaan myös siinä, että valvonta ei puutu näihin lainkaan, vaan psykiatrit saavat tehdä mitä tahansa. Jos tulee valitus, kysytään psykiatrin mielipidettä ja sitten hyväksytään selitykset.

Kiipeä lipputankoon, katso mitä nupissa lukee. Suljetulla sua voidaan hoitaa paremmin ja olet poissa kaduilta maleksimasta.

Up

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää lukea näitä. Miten olette yleensä päätyneet psykiatrin vastaanotolle, kun tiedätte itse paremmin mikä teitä vaivaa ja vielä avunkin itsellenne. Työterveyslääkäriltä sain lähetteen psykiatrille, jota hän piti hyvänä ja pätevänä. Miespuolinen psykiatri kyseli paljon vointiani ja elämääni koskevia kysymyksiä. Itkuksi meni joka kerta, ei voinut mitään, kyssärit oli kuin täsmäiskuja kipupisteisiin.

Sain hyvän mielialalääkkeen, jonka annostusta nostettiin kahdesti. Hän soitti viikon välein ja kyseli tuntemuksia lääkkeestä. Lopuksi se nostettiin kolmeen pilleriin päivässä. Ja kroonisesti huonoon nukkumiseen sain unta korjaavaa lääkettä. Nämä toimivat yhdessä oikein hyvin.

Alilääkitys on yhtä huono vaihtoehto kuin lääkkeettömyys, kun ihminen ON sairas.

Sepä se, tästäkin nähdään, että lääke on se ainoa vaihtoehto ongelmiin, vaikka kyseessä olisi ihan muunlaiset ongelmat, joita ei edes yritetä ratkoa antamalla vaihtoehtoisia asian käsittelytapoja.

Jos ahdistuksen syy esim. parisuhdeongelmat, lääkettä vaan, että turtuu tunteet eikä ihminen opi ratkaisemaan mikä siinä meni pieleen.

Lääke on helppo tapa saada potilas hiljaiseksi , koska tunteet turtuvat, niin joku kokee sen auttavan.

Siksi en kannata psykiatriaa, koska menetelmät ovat niin kyseenalaisia.

Toki poikkeuksia voi olla, mutta lääke on se ensisijainen, joilla he pyrkivät ongelman ratkaisemaan.

Lääkkeen määräämisestä saa oletettavasti provikkaa, joka on kannustin tähän.

Ja toki määrät pyritään nostamaan, että ihminen on ikuisesti lääkeriippuvainen.

Minullekin syötettiin, että näitä sinun on käytettävä loppuelämä ja kuinkas kävikään, revin itseni niistä irti ja mieleni palautui ja oppi käsittelemään asioita.

Eikä lääkäreiden pelotukset, että tautisi uusiutui ikinä toteutunut, koska mitään heidän määrittelemää tautia ei ikinä ollutkaan vaan ahdistus parisuhteesta.

"Oletettavasti" saa provikkaa. Eli sun mutua pitäisi uskoa. Aivan varmasti juu.

Mihin psyykenlääkkeeseen tulee ikuinen riippuvuus?

Mitä lääkettä sinulle annettiin "loppuelämäksi"?

AV-mamma on joko sekaisin tai valehtelee tahallaan.

http://www.talouselama.fi/uutiset/parin-tonnin-iltoja-il-nain-laakefirmat-voitelevat-laakareita-6575652

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää lukea näitä. Miten olette yleensä päätyneet psykiatrin vastaanotolle, kun tiedätte itse paremmin mikä teitä vaivaa ja vielä avunkin itsellenne. Työterveyslääkäriltä sain lähetteen psykiatrille, jota hän piti hyvänä ja pätevänä. Miespuolinen psykiatri kyseli paljon vointiani ja elämääni koskevia kysymyksiä. Itkuksi meni joka kerta, ei voinut mitään, kyssärit oli kuin täsmäiskuja kipupisteisiin.

Sain hyvän mielialalääkkeen, jonka annostusta nostettiin kahdesti. Hän soitti viikon välein ja kyseli tuntemuksia lääkkeestä. Lopuksi se nostettiin kolmeen pilleriin päivässä. Ja kroonisesti huonoon nukkumiseen sain unta korjaavaa lääkettä. Nämä toimivat yhdessä oikein hyvin.

Alilääkitys on yhtä huono vaihtoehto kuin lääkkeettömyys, kun ihminen ON sairas.

Sepä se, tästäkin nähdään, että lääke on se ainoa vaihtoehto ongelmiin, vaikka kyseessä olisi ihan muunlaiset ongelmat, joita ei edes yritetä ratkoa antamalla vaihtoehtoisia asian käsittelytapoja.

Jos ahdistuksen syy esim. parisuhdeongelmat, lääkettä vaan, että turtuu tunteet eikä ihminen opi ratkaisemaan mikä siinä meni pieleen.

Lääke on helppo tapa saada potilas hiljaiseksi , koska tunteet turtuvat, niin joku kokee sen auttavan.

Siksi en kannata psykiatriaa, koska menetelmät ovat niin kyseenalaisia.

Toki poikkeuksia voi olla, mutta lääke on se ensisijainen, joilla he pyrkivät ongelman ratkaisemaan.

Lääkkeen määräämisestä saa oletettavasti provikkaa, joka on kannustin tähän.

Ja toki määrät pyritään nostamaan, että ihminen on ikuisesti lääkeriippuvainen.

Minullekin syötettiin, että näitä sinun on käytettävä loppuelämä ja kuinkas kävikään, revin itseni niistä irti ja mieleni palautui ja oppi käsittelemään asioita.

Eikä lääkäreiden pelotukset, että tautisi uusiutui ikinä toteutunut, koska mitään heidän määrittelemää tautia ei ikinä ollutkaan vaan ahdistus parisuhteesta.

"Oletettavasti" saa provikkaa. Eli sun mutua pitäisi uskoa. Aivan varmasti juu.

Mihin psyykenlääkkeeseen tulee ikuinen riippuvuus?

Mitä lääkettä sinulle annettiin "loppuelämäksi"?

AV-mamma on joko sekaisin tai valehtelee tahallaan.

http://www.talouselama.fi/uutiset/parin-tonnin-iltoja-il-nain-laakefirmat-voitelevat-laakareita-6575652

Tämä on vielä pientä. Jos olet tutkija tai tutkimusprojektin vetäjä, saat firman luottokortin käyttöösi matkoja ja kuluja varten. Ei jää mitään merkintöjä minnekkään, koska luottokortissa oleva firma on rekisteröity maahan, jossa ei tarvitse raportoida edustuskuluja.

Psykologia on enimmäkseen pelkkää arvailua.Toinen puoli on todeta itsestäänselvyyksiä joita kuka tahansa voisi todeta ilman pitkää koulutusta.

Mulla on taas "omana lääkärinä" lääkevastainen psykiatri. (mulla siis burn out pari vuotta sitten ja masennus, unettomuus yms.) alusta asti tää lääkäri laittoi nukkumiseen tarkoitetut lääkkeet minimiin, enkä ole koko aikana saanut masennuslääkitystä ollenkaan. Olen niitä muutaman kerran heikkona hetkenä anellut. Lääkärin mukaan ainut oikea hoito on pitkä ja tiivis terapia, lääkkeet oikein toimissaan tekevät sen että potilas luottaa lääkkeisiin ja niiden tuoma hyvä olo aiheuttaa sen, että terapiaa ei enää tarvita ja ongelmat jäävät käsittelemättä. Raskas taival on ollut, mutta olen tähän ollut tyytyväinen. Mun mielestä mun hoito on mennyt oikeaa reittiä, eikä sitä lääketeollisuuden valitsemaa. Toki ymmärrän oikein vaikeassa masennuksessa lääkkeetkin terapian tukena. Itse olen pärjännyt ihan melatoniinilla nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin eroon 2 vuotta kestäneestä perheväkivallasta, ja hakeudun työpaikkani kautta psykologille juttelemaan traumoista ja niistä johtuvasta masennuksesta. Psykologi sitten kyseli elämästäni niitä näitä, mm. mitkä asiat ovat saaneet minut onnelliseksi kuluneen viikon aikana, ja kerroin piristyneeni kun kävin ystäväni kanssa kauppakeskuksessa shoppailemassa.

Tästäpä psykologi innostui kysyen heti tarkentavasti tuhlasinko paljon rahaa ja tuleeko minulle useinkin tarvetta lähteä ostoksille. Hämmennyin ja vastasin, että välillä kavereiden kanssa käydään ihan normaalisti kauppakierroksilla, ei sen kummempaa. Psykologi tarkensi vielä lisää, että ostanko usein vaatteita netistä tai varailenko ulkomaanmatkoja hetken mielijohteesta, tuhlaanko yli varojeni. Tässä vaiheessa tajusin, että hän taitaa yrittää diagnosoida minulla kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja totesin ettei mistään sellaisesta ole kysymys. Päin vastoin. Olen tarkka rahoistani. Ei mennyt perille. Psykologi jankkaamalla jankkasi, olenko nyt IHAN varma etten tuhlaile rahaa tarpeettomiin ostoksiin ja tämän jälkeen jätä esim. vuokria maksamatta.

Sanoin monta kertaa nätisti, etten koskaan jättäisi vuokria/laskuja maksamatta, ulkomailla en ole koskaan käynyt ja shoppailemassakin silloin tällöin rahatilanteen salliessa. Jankuttaminen samasta asiasta vain jatkui, esimerkit vaihtuivat ja kokoajan puhe oli todella syyllistävää, aivan kuin ei uskoisi että puhun totta. Tämän asian pohtimiseen kului yli puolet ajastamme, emmekä paneutuneet tuloni oikeaan syyhyn kuin pari minuuttia käynnin alusta. Onneksi pysyin kovana, tai papereissani seisoisi turhaan kaksisuuntaisen leima. Pyysinkin vaihtoa toiselle psykologille, joka osasikin hommansa täydellisesti, ja sain oikean diagnoosin!

Tämä inttäminen ja asiasta jankkaaminen on tyypillistä psykiatrian puolella. Ikäänkuin oletuksena olisi se, että potilaat valehtelevat oireistaan. Ja sitten siitä samasta asiasta jankataan maanisesti joka ainoalla vastaanottokäynnillä. Vaikka olisit jo monta kertaa samaan kysymykseen antanut rehellisen ja kielteisen vastauksen.

Se on ongelmana kaikessa mielenterveyden hoidossa. Aika harvaan mielenterveyden häiriöön kuuluu sairaudentunnottomuus, mutta lähes kaikkia mt-sairaita kohdellaan sairaudentunnottomina. Omalla kohdallani se ilmenee niin että kaikki mitä terapiassa kerron, laitetaan masennukseni syyksi. Jos kerron että ystäväni suuttui minulle, hän korjaa sen muotoon "masennuksesi vuoksi sinusta tuntuu että ystäväsi ovat vihaisia sinulle", kysymättä lisätietoja asiasta. Monet lääkärit ja psykologit vaikuttavat ajattelevan että masentunut ei ymmärrä maailmanmenosta mitään, eikä pysty havainnoimaan asioita totuudenmukaisesti. Minun mielestäni havaintokykyni on normaali, en vain pysty tuntemaan mielihyvää ja olen suunnattoman väsynyt.

Tuntuu, että usein potilaan oletetaan olevan myös jotenkin vajaaälyinen.

Psykiatria on pelkkää mututiedettä ja puoskarointia. Hulluimmat persoonat löytyvät sieltä tiskin takaa. Enitenhän kai juuri nämä psykiaaatrit tekevät itsareitakin. Toki lääkkeitä löytyy omasta takaa kivasti.

äläleimaaitseäsi kirjoitti:

Psykiatria on pelkkää mututiedettä ja puoskarointia. Hulluimmat persoonat löytyvät sieltä tiskin takaa. Enitenhän kai juuri nämä psykiaaatrit tekevät itsareitakin. Toki lääkkeitä löytyy omasta takaa kivasti.

Akateemisista lääkärit tekevät eniten itsareita. Oli kyse psykologista tai psykiatrista, kannattaa aina tarkistaa, etteivät he ole hullumpia kuin sinä itse :)

Vierailija kirjoitti:

äläleimaaitseäsi kirjoitti:

Psykiatria on pelkkää mututiedettä ja puoskarointia. Hulluimmat persoonat löytyvät sieltä tiskin takaa. Enitenhän kai juuri nämä psykiaaatrit tekevät itsareitakin. Toki lääkkeitä löytyy omasta takaa kivasti.

Akateemisista lääkärit tekevät eniten itsareita. Oli kyse psykologista tai psykiatrista, kannattaa aina tarkistaa, etteivät he ole hullumpia kuin sinä itse :)

Juurikin näin.

Kollektiiviset valtiot joihin suomen julkinen kuuluu, eivat korjaa mitaan, ei edes niita mielisairaan papereita jotka on jo tapettu freudin vainoharhaisella ja sadisti teorialla siten,

Etta syopa oireita on intetty psyykkiseksi ja vasta 3 viikkoo ennen kuolemaa alettu tutkia ja valtio ei.edes.ennen kuolemaa korjaa keinotekoisia mielisairaan papereita..

Ja on saatettu suomalaiseen barbaari malliin kiskoa suoraan.vastaan otolta kiskoa suoraan suljetulle psykiatrien kidutettavaksi syopaoireista ( joita vainoharhaiset tohtorit inttaneet psyykkieski) ja kidutettu vankilamaisissa oloissa..

Tohtorit on.vainoharhaiseksi kouluttu ja he nakee " mielisairauksia" kuin KGB agentteja kaikkialla ja ovat vainoharhansa kiihdyttamiseksi listanneet joka kehon oireen paasta varpaisiin " mielisairauden merkiksi..

Ja jos valitat, niin seuraavan kerran kun menet terveyskeskukseen sinut kiskaistaan kuin kulakki suoraan laakitykseen..

Autoritaariset julkishllinnot ovat presiis kuin KGB.

Olen kaiken taman treumatisoinnin ja kauhun itse kokenut..

Ehdotan.etta et kay valtion tohtoreilla,

Niilla on taito tehda sellaisia traumatisoivia sadisti episodeja..

Etta isanmaataan.rakastavista ja.siihen luottavista suomalaisista tulee.isanmaataan vihaavia ja pelkaavia ihmisraunioita ja siihen suomi kaytta sadistista psykiatrialla simputusta ...poliittisella psykosomatialla se oitetaan ja ellet ole yhteistyo haluinen narsisti psykiatrien kanssa he kayttavat pakkoa, koska ovat GURU luonteita, jotka alistavat jokaisen pelon alle,.ellet usko.heidan kaukaa haettuja vainoharhaisia ja usein sadistisia satujaan..

Ilmeisesti psykiatrisi oli tyypillinen sadisti psykiatri joka jarjestaa koko sun loppu elaman helvetiksi, ( et saa terveyden hoitoa kuin itse maksettuna, ,julkinen kiskoo sut aina hoidon sijaan psykiatrille.kidutettavaksi) jos valitat..narsistiset, sadistiset psykiatrit eivat sieda korjausvaatimuksiasi ilman kostoa..GURU on aina oikeassa..

Psykiatrit ovat sa

Kaikki on hyvin tulkinnanvaraista. Laitetaan joku hoito sinnepäin. Sitten, jos potilas menee parempaan päin, niin se on hoidon ansiota. Jos potilas menee huonompaan päin, niin erinomaisesta hoidosta huolimatta potilas sairastui pahemmin. Helppoa kuin heinänteko.

Ehkä auttaisi jotkut tarkat tilastot jokaisen psykiatrin hoitamista potilaista - että kenellä on parhaat keskiarvot. Sitten, jos sillä, joka jakaa vähiten ja miedoimpia hoitoja, on parhaat tulokset, niin kritiikki on oikein. Ja jos joku jää selvästi sen vähiten hoitavan alle, niin lisenssi pois. Sen verran kuitenkin nuo psykiatrisen diagnoosin saaneet vaikuttavat olevan tossun alla tässä yhteiskunnassa.

No mul kävi silleen, ku kerran yks mies vainos mua (siis ihan oikeesti vainos, jouduin hakemaan lähestymiskiellonkin jne..)

Ja sitten jouduin asioimaan lääkärin kanssa, kun hakeuduin terapiaan (osittain tästä syystä yms, pitkä juttu) niin puhuin sitte ihan avoimesti ku se teki mulle lähetettä ja sanoin jotain että "mulla on ahdistavia kokemuksia ollut, siksi haluan terapiaan koska haluan päästä niistä yli yms." siihen lääkäri sanoi "aijaa. Millaisia kokemuksia sulla on ollut?" Johon vastasin "No yks mies vainos mua" Johon tää mieslääkäri kirjotti "Potilas kokee että häntä on vainottu"

:'DDD Tostahan voi saada sen käsityksen että mä VAAN koen asioita, mitä ei ole tapahtunut. :'DDDDDDD

Kiitti vaan lääkäri.

Varmasti se lääkäri itse vainonnu joskus jotaki naista, siks laitto noin. :D No en tiiä, mut ois voinu ajatella vähän tarkemmin  ton!!

Vierailija kirjoitti:

No mul kävi silleen, ku kerran yks mies vainos mua (siis ihan oikeesti vainos, jouduin hakemaan lähestymiskiellonkin jne..)

Ja sitten jouduin asioimaan lääkärin kanssa, kun hakeuduin terapiaan (osittain tästä syystä yms, pitkä juttu) niin puhuin sitte ihan avoimesti ku se teki mulle lähetettä ja sanoin jotain että "mulla on ahdistavia kokemuksia ollut, siksi haluan terapiaan koska haluan päästä niistä yli yms." siihen lääkäri sanoi "aijaa. Millaisia kokemuksia sulla on ollut?" Johon vastasin "No yks mies vainos mua" Johon tää mieslääkäri kirjotti "Potilas kokee että häntä on vainottu"

:'DDD Tostahan voi saada sen käsityksen että mä VAAN koen asioita, mitä ei ole tapahtunut. :'DDDDDDD

Kiitti vaan lääkäri.

Varmasti se lääkäri itse vainonnu joskus jotaki naista, siks laitto noin. :D No en tiiä, mut ois voinu ajatella vähän tarkemmin  ton!!

Heh, tein myös sen virheen että kerroin rehellisesti rutiinikysymykseen KUVITTELENKO jonkun yrittävän vahingoittaa ,negatiivisista kokemuksista yöelämästä viimeisen 3:n vuoden ajalta,ja että onhan se mahdollista, niin tämä muropakettilekuri toivotti iloisesti hyvät jatkot ja oli pistänyt M1-ambulanssin hakemaan perään mut kotoa XD Kuvitteli harhoiksi. Juu, sehän onkin aivan ennenkuulumatonta että baareissa tulee aggressiivisia kohtaamisia...Osastolla ihmeteltiin miksi oot täällä, ja että olisit päässy lähtee samantien jos olisit heti kertonut tuon väärindiagnosoinnin. Vois olla jopa potilasasiamiehelle töitä...Varokaa ihmiset mitä sanotte rutiinikysyksiin :D

Vierailija kirjoitti:

[

Tämä on vielä pientä. Jos olet tutkija tai tutkimusprojektin vetäjä, saat firman luottokortin käyttöösi matkoja ja kuluja varten. Ei jää mitään merkintöjä minnekkään, koska luottokortissa oleva firma on rekisteröity maahan, jossa ei tarvitse raportoida edustuskuluja.

Hei, täällä lääketeollisuudessa tutkimuspuolella työskentelevä tieteilijä. Tämä ei ole totta missään Euroopan maassa. Jos kansainvälisestä lääketutkimuksesta pidetään koulutus ulkomailla (ei mitenkään epätavallista), firma järjestää ja maksaa lennot, kuljetuksen hotellille, majoituksen sekä ruuat, mutta mitään avointa piikkiä ei todellakaan avata. Paikan päälle ei saa mennä ennalta eikä jäädä lomailemaan vaan suoraan koulutukseen ja sen jälkeen heti kotiin, koska lääketeollisuus ei tukea vapaa-ajan viettoa. Nyt tietenkin kaikki koulutukset ovat virtuaalisia. Nämä luennot ja tentit ovat pakollisia tutkijalääkäreille.

Lääkkeen määräämisestä ei saa eikä ole saanut provikkaa firmalta, en tiedä mistä tämä sitkeä myytti on saanut alkunsa. Ennen 1990-lukua tehtiin vapaa-ajan reissuja lääkefirmojen piikkiin, mutta se ei ollut suoraan sidottu määräämiseen (pikemminkin päinvastoin, koska myynnin edistäminen), mutta se kiellettiin jo kauan sitten.

Mitä te rahaa pistätte psykiatreihin, parempaa terapiaa saatte kun käytte vaikka hemmotteluhieronnassa tai palkkaatte pt:n.