Lapsi pakotetaan anopin luona lukemaan ruokarukous, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

En ole aikoihin kuulunut kirkkoon, mies kuuluu. Kun tehtiin vauvoja, niin mies koki tärkeäksi, että lapset kastetaan ja että he kuuluvat kirkkoon. Tämä mulle ok. Ristiäisissä veisasin kyllä, mutta uskontunnustusta en lausu.

Anoppi kerran tuonut jotain kamalia jeesus-kirjoja. Tein selväksi, että niitä ei meille tuoda, ja että jeesusjuttua ei tuputeta, jos aikoo väleissä pysyä. Taitaa olla ainut asia missä kunnioittaa meidän kasvatusperiaatteitamne. Anoppi uskonnollinen, tosin sielläkään ei ruokarukouksia harrasteta.

Törkeää kyllä, jos pakotetaanvrukoiluun. Miten lapsi itse kokee tilanteen?

Niin, sinä äitinä teit anopille selväksi, ettei Sinun lapsiasi kasvateta kristillisin arvoihin.

Mutta entä lasten isän mielipide, olihan tärkeää hänelle kastaa teidän yhteiset lapset seurakunnan jäseniksi.

Missä on isän oikeudet lastensa kristilliseen kasvatukseen? Vai päättääkö siitä Yksin nainen.

Minäkin rukoilin aina ruokarukouksen mummolassa. Oli tosi yhteisöllinen olo ja kaikki osallistui siihen. Uskovaiselle mummolle se oli tärkeää eikä minua lapsena haitannut ollenkaan. Tämä uusi sukupolvi haavoittuu kovin helposti ja on  niin ateistis-militanttinen ettei suo mitään kristillisyyttä mihinkään.

Minua kiristettiin mummolassa koko lapsuus uskomaan ja rukoilemaan. En ikinä laittaisi omia lapsiani alttiiksi sellaiselle. Parempi katkaista välit anoppiin tai vaikka miehestä kuin päästää pipipäät uskovaiset käsiksi lapseen.

Itse lapsena mummolassa yökyläillessä luettiin aina iltarukous (levolle laske luojani...) ennen nukkumaanmenoa. Se oli oikeastaan aika rauhoittava ja mukava tapa. Vanhempani siis ovat ateisteja ja en ole koskaan kuulunut kirkkoon. Ei siitä silti tehty ongelmaa, koska se oli mummolleni tärkeä tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

No, en todellakaan ole samaa mieltä! Kas kummaa, kun lapsen vanhemmat, tässä tapauksessa keskustelun aloittaja, ei sano napakasti anopilleen, että he eivät ole uskovaisia ja he olettavat muidenkin hyväksyä sen. Miksi pitäisi olla mielinkielin tälläisessä asiassa? Suomessa on uskonvapaus. Lapsenne taitaa ola ainoa, jolla on oma tahto ja osaa ajatella omilla aivoillaan.

On väärin pakottaa vakaumuksen vastaiseen rukoilemiseen.

T. Uskis

Onkohan Ap. itse kuullut, että lapselle sanotaan ettei ilman rukoilua saa ruokaa? Vai onko vaan lapsen kertomaa?

Tyhmä mukula jos ei edes rukoilla osaa.

Onpa vastenmielistä!

110 viestiä ja tätä ei poistettu :D Jos olisi ollut sanakin mus******ta niin olisi poistettu heti.

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapsellesi sydämensivistystä ja suvaitsevaisuutta hyväksyä erilaisia tapoja ja perinteitä. Se on rikkautta.

En usko, että poikasi siitä kärsisi, jos hän hiljentyisi, muiden rukouksen ajaksi.

Et voi paljon vaikuttaa, millaisia perinteitä anoppisi haluaa vaalia kotonaan.

Jos et hyväksy erilaisuutta tai muita tapoja, kuin omasi, ainoa keino on silloin eristäytyminen muista.

Hyvin sanottu. Samaa mieltä.

Hieman jäi kaihertamaan ap:n opetus pojalle, että kyseessä on satu. Itse en puhu sadusta, sillä lapset voivat vahingossa sanoa noin väärässä paikassa. Olen opettanut, että me kaikki uskomme johonkin (myös me, jotka emme kuulu kirkkoon) ja tämä on asia, josta on turha kiistellä.

Voisin kuvitella, että tämäkin keskustelu olisi lähtenyt ihan eritavalla liikkelle mikäli kyseessä olisi ollut jokin muu uskonto kuin kristinusko. Uskis mammat on nyt sitä mieltä että pitää kunnioittaa "vanhoja tapoja". Jos olisi ollut kyseessä jokin suomessa vähän harvinaisempi uskonto, samat mammat huutaisivat kuinka yritetään käännyttää "vääräuskoisiksi"

Muistan lämmöllä isovanhempien luona sunnuntaipäivällisiä, jolloin isoisä luki Aina ruokarukouksen ja muut hiljennyimme rukouksen ajaksi. Siinä oli taian omaista taikaa ja harmoniaa, vaikka emme ole erityisen uskovaisia.

Nyt äitini ja perheeni jatkaa perinnettä juhlapyhinä ja perhejuhlissa. Ja jotenkin se lisää yhteenkuuluvuuden ja juhlan tunnetta. Olen huomannut vaikuttavan myös kolmeen vilkkaan lapseemme rauhoittavasti ja heidän käyttäytymiseen myönteisesti.

Enpä ole edes ajatellut, että ruokarukous olisi jotenkin uskonnon tuputtamista lapselle, tosin olemme mieheni kanssa tottuneet lukemaan myös iltarukouksen, jolla on rauhoittava vaikutus lapsiin.

Kyllä ap. huolet on pienet, jos se on isoäidin lukema ruokarukous.

Voisko rukoukseen osallistua hiljaa? Eli ristii kädet ja luo katseen alas. Ite teen näin paikoissa/tilanteissa joissa rukoillaan ihan kohteliaisuutta vaikka en ole uskovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole aikoihin kuulunut kirkkoon, mies kuuluu. Kun tehtiin vauvoja, niin mies koki tärkeäksi, että lapset kastetaan ja että he kuuluvat kirkkoon. Tämä mulle ok. Ristiäisissä veisasin kyllä, mutta uskontunnustusta en lausu.

Anoppi kerran tuonut jotain kamalia jeesus-kirjoja. Tein selväksi, että niitä ei meille tuoda, ja että jeesusjuttua ei tuputeta, jos aikoo väleissä pysyä. Taitaa olla ainut asia missä kunnioittaa meidän kasvatusperiaatteitamne. Anoppi uskonnollinen, tosin sielläkään ei ruokarukouksia harrasteta.

Törkeää kyllä, jos pakotetaanvrukoiluun. Miten lapsi itse kokee tilanteen?

Niin, sinä äitinä teit anopille selväksi, ettei Sinun lapsiasi kasvateta kristillisin arvoihin.

Mutta entä lasten isän mielipide, olihan tärkeää hänelle kastaa teidän yhteiset lapset seurakunnan jäseniksi.

Missä on isän oikeudet lastensa kristilliseen kasvatukseen? Vai päättääkö siitä Yksin nainen.

Isälle oli kasteessa tapa tärkeämpi kuin uskonto. Ihan yhtä vähän on uskovainen kuin minäkin, vaikka kirkkoon kuuluukin.

En kutsu itseäni ateistiksi, koska mielestäni kyseisestä termiä käyttävät ovat usein töykeitä, ylimielisiä ja pitävät hyvä ettei rippiristin kantamista uskonnollisena aivopesuna. Jos on pakko määritellä itsensä, niin olen uskonnoton.

Tämän tarinan anopilla ei riitä hyväksyntä lapsenlapsen valinnalle olla rukoilematta. Tämä tuomitsevuus ja itsensä pyhäksi ja oikeamieliseksi julistaminen on kovin tyypillistä uskovaisille. Oikeasti, kuinka joku mummu voi olla tarjoamatta ruokaa lapsenlapselleen, jos lapsi ei rukoile? Rilanteen voisi hoitaa paremminkin, ilman että kenenkään tarvii menettää kasvojaan.

Se, että saa rukouksesta voimaa, lohdutusta jne, on taas niitä hyviä puolia.

Ei taida mummon luona toteutua uskonvapaus. Rukoile tai ole nälässä. Jos noin kävisi oman muksun kohdalla niin ei tartteis toiste mennä mummulaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse lapsena mummolassa yökyläillessä luettiin aina iltarukous (levolle laske luojani...) ennen nukkumaanmenoa. Se oli oikeastaan aika rauhoittava ja mukava tapa. Vanhempani siis ovat ateisteja ja en ole koskaan kuulunut kirkkoon. Ei siitä silti tehty ongelmaa, koska se oli mummolleni tärkeä tapa.

Nykyään naiset ovat hirveän tiukkapipoisia ja asenteeltaan rajoitteisia, siis jotkut äidit, eikä lapsi saisi kokea mitään erilaisuutta tai poikkeavaa, puhumattakaan seikkailuista, elämyksistä tai onnistumisen iloista tai uskomisiin joulupukkeihin tai muniviin pääsiäiskanoihin.

Vaan lapsen elämä pitäisi olla sitä samaa suoriteperusteista ja arkirutiineihin perustuvaa, jotka jotkut vanhemmat haluavat ulottua kaikkialla, mummolaan, päiväkotiin, kouluihin. Jne.

Vaikka lapsi on luonnostaan sopeutuva seikkailija ja hyväksyy ja ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida mummon luona toteutua uskonvapaus. Rukoile tai ole nälässä. Jos noin kävisi oman muksun kohdalla niin ei tartteis toiste mennä mummulaan.

Mehän emme edes tiedä, mitä tapahtuisi, jos lapsi kieltäytyisi rukouksesta, sillä ap. kertoi: " ei tietenkään lapsi ole kertonut mummolle" eli kaikki muu perustuu ap. kertomuksessa omaan mielikuvitukseen ja olettamiseen.

Jotenkin aloituksesta tulee taas kerran mieleen anopin lynkkauskamppanja, joka perustuu vain arvailuihin, ei todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin pakottaa rukoilemaan. Sen sijaan on ok vaatia, että lapsi odottaa hiljaa paikallaan sen aikaan, kun talonväki lukee ruokarukouksen. Talossa asuvien ei tarvitse luopua rukouksistaan vieraiden vuoksi, mutta vieraiden ei ole pakko osallistua niihin.

Tämä olisi toki hyvä vaihtoehto, mutta silti: talossa talon tavalla. Jos ei kelpaa, ei sitten mene sinne ruoka-aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida mummon luona toteutua uskonvapaus. Rukoile tai ole nälässä. Jos noin kävisi oman muksun kohdalla niin ei tartteis toiste mennä mummulaan.

Ja lapsi olisi varmaan isompana ihan pirun kiitollinen, kun kuulisi millaisen syyn takia äiti esti läheisen suhteen isovanhempaan.