Lue keskustelun säännöt.
Työtön - miksi et opiskele toista ammattia?
17.08.2016 |
En ymmärrä miten kukaan joka on koulutukseltaan FM, graafinen suosittelija tai media-assistentti voi edes kuvitella löytävänsä työpaikan. Onko se nykyinen ammattisi (jota et tee) tosiaan ainoa asia mitä osaat ja voit tässä maailmassa tehdä? Sellainen maailma, jossa jokainen tekisi sitä työtä mikä olisi se oma unelma, on mahdoton - kai ymmärrätte sen? Itse opiskelin ammattilaulajaksi ja heti sen perään sairaanhoitajaksi. Töitä riittää, koska kaikki haluavat laulavan sairaanhoitajan.
Kommentit (166)
Täällä taas kohta työtön maisteri. Opiskelin ns. tulevaisuuden alaa ja tein sen hyvin, mutta töitä omalta alalta ei löydy. Jos haettua työtä kohden on hakijoita 100-200, niin lopputulos on varma. Sitten pääsenkin kysymykseesi: annatko sinä rahat uutta opiskelua ajatellen? Opiskelu on kyllä mukavaa, mutta siitä ei varsinaisesti kukaan maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo tradenomi ja aineenopettaja. Opintolainaa molemmista vielä maksamatta. Milläs rahalla kolmannen tutkinnon suoritan?
Työuraa olen ehtinyt jo tehdä, mutta näyttää siltä, että enää ei tämän ikäiselle, yli nelikymppiselle, tarjota edes pätkiä, vaikka on aika laajasti kokemustakin eri aloilta ja hyvät suositukset.
Jos ap maksaa, niin tiedän jo, mitä haluan seuraavaksi opiskella. Maksatko?
Mitä sinulle pitäisi maksaa? Mene ammattikouluun ja hanki osapäivätyö illoiksi. Saat opintotuen vaikka sinulla olisi jo miljoona tutkintoa takana. Luulen, että kuka tahansa pystyy elämään alle 2v opintotuella. Ei siihen lainaa tarvita.
Ai, pystyy vai? Kun on elätettäviä lapsia? Iltatyö kelpaisi kyllä osa-aikaisena jo muutenkin, jos saisi. Eipä ole vielä tärpännyt. Mietitään sitten sitä amista, jos ensin saa edes vaikka viikonloppuduunia.
Elätettävien lapsien kanssa et joudu kyllä pelkällä opintotuella elämään - tiedät sen itsekin. Oletko nyt aivan varma, että olet soittanut siivousfirmoihin, puhelinmyyntifirmoihin (kunnollisiin) ja hampurilaisravintoloihin?
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kohta työtön maisteri. Opiskelin ns. tulevaisuuden alaa ja tein sen hyvin, mutta töitä omalta alalta ei löydy. Jos haettua työtä kohden on hakijoita 100-200, niin lopputulos on varma. Sitten pääsenkin kysymykseesi: annatko sinä rahat uutta opiskelua ajatellen? Opiskelu on kyllä mukavaa, mutta siitä ei varsinaisesti kukaan maksa.
Ammattikoulua varten saat rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vasta 2,5 kk työtön. En viitsi heittää hukkaan monen vuoden yliopistokoulutusta, vaikka tällä hetkellä työtilanne ei näytäkään erityisen hyvältä. Varmaan jossain vaiheessa opiskelen, jos töitä ei löydy.
Ei kannattaisi antaa tulla tyhjää aukkoa CV:hen :(
No ei mulla kyllä edes ole tyhjää aukkoa. Teen keikkatöitä muutaman kerran kuussa, joten olen luonnollisesti laittanut sen työsuhteeksi ansioluetteloon. Lisäksi siellä on myös luottamustehtäviä, joita hoidan. Ehkä aloitan myös avoimessa jonkun opintokokonaisuuden. Enkä kyllä muutenkaan olisi huolissani muutaman kuukauden aukosta CV:ssä, vasta yli vuoden alkaisi näyttää pahalta. Työtilanne kuitenkin on mitä on, ei sitä voi verrata siihen aikaan kun töitä oli jos vain viitsi tehdä. Mun mielestä ei myöskään kannata tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä, eli tavallaan luovuttaa tämän ammatin suhteen ja hakeutua johonkin muualle jos ei heti tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vasta 2,5 kk työtön. En viitsi heittää hukkaan monen vuoden yliopistokoulutusta, vaikka tällä hetkellä työtilanne ei näytäkään erityisen hyvältä. Varmaan jossain vaiheessa opiskelen, jos töitä ei löydy.
Ei kannattaisi antaa tulla tyhjää aukkoa CV:hen :(
Voi hyvää päivää, vai että ihan "antaa". Ei se aina itsestä kiinni ole ja mitä näihin töiden saamisiin tulee, niin aikamoiseksi sirkukseksi homma on mennyt. Kaikkea pitää osata, vaikka itse työnantajat eivät aikanaan ole osanneet läheskään niin paljoa itse töihin päästyään. Monesti se on näin. Itse juttelin eläkkeelle jääneen laborantin kanssa, jolla ei todellakaan ollut alan koulutusta vaan ihan "metsästä" repäistiin töitä tekemään 18-vuotiaana. Katkeruutta tunnen, todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yt-neuvottelut, potkut. Uusi työ - vain määräaikainen. Opiskelin uuteen ammattiin, jossa luulin pysyväni eläkeikään saakka - yt-neuvottelut ja potkut. Nyt ei oikein enää kiinnosta opiskella, koska se ei takaa työnsaantia - tai ainakaan työn pysyvyyttä.
Ei työttömyystuella saa opiskella. Jos opiskelee, menettää tuet. Joissain tapauksissa työkkäri antaa luvan opiskella, mutta jos on jo ok ammatti niin ne ei anna lupaa.
Opintotukea ei taas enää aikuisena saa. Ja aikuiskoulutustukea voi saada vaan jos on voimassa työsuhde, josta on ottanut opintovapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo tradenomi ja aineenopettaja. Opintolainaa molemmista vielä maksamatta. Milläs rahalla kolmannen tutkinnon suoritan?
Työuraa olen ehtinyt jo tehdä, mutta näyttää siltä, että enää ei tämän ikäiselle, yli nelikymppiselle, tarjota edes pätkiä, vaikka on aika laajasti kokemustakin eri aloilta ja hyvät suositukset.
Jos ap maksaa, niin tiedän jo, mitä haluan seuraavaksi opiskella. Maksatko?
Mitä sinulle pitäisi maksaa? Mene ammattikouluun ja hanki osapäivätyö illoiksi. Saat opintotuen vaikka sinulla olisi jo miljoona tutkintoa takana. Luulen, että kuka tahansa pystyy elämään alle 2v opintotuella. Ei siihen lainaa tarvita.
Ai, pystyy vai? Kun on elätettäviä lapsia? Iltatyö kelpaisi kyllä osa-aikaisena jo muutenkin, jos saisi. Eipä ole vielä tärpännyt. Mietitään sitten sitä amista, jos ensin saa edes vaikka viikonloppuduunia.
Elätettävien lapsien kanssa et joudu kyllä pelkällä opintotuella elämään - tiedät sen itsekin. Oletko nyt aivan varma, että olet soittanut siivousfirmoihin, puhelinmyyntifirmoihin (kunnollisiin) ja hampurilaisravintoloihin?
Niin, joutuisin nostamaan vielä kolmatta opintolainaa ja päälle hakemaan toimeentulotukea sossusta. Onpa hienoa. Ja kyllä olen varma - juuri sen virheen olen tehnyt, että olen soitellut. Kehotus on täyttää yrityksen sivulla oleva työhakemus, eikä koskaan mitään kuulu.
Oletko nähnyt paljonkin yli nelikymppisiä hampurilaisbaareissa töissä? Minä en ole nähnyt koskaan. Ehkä jossain takahuoneessa joku istuu..? Yleensä ne vuoropäällikötkin ovat max siinä kolmenkympin hujakoilla.
Siivoojia on vanhempiakin, mutta ilmeisesti hakijoita on niin runsaasti, että otetaan mieluummin ne, joilla ei ole jo kahta tutkintoa aivan eri alalta.
Puhelinmyyntiä en toden totta ole hakenut. Niin paljon kauhujuttuja kuullut kusetuksista ja maksamattomista palkoista.
Kyllä nyt näillä tutkinnoilla mennään ja mietitään lisäopintoja sitten, kun ensin saa jotain työtä.
Millähän ihmeellistä sillä opintotuella täytetään okt:n ökjysäiliö? Kyllä se työpaikkaa kysyy. Ei ole varaa heittäytyä aikuisena opiskelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kahdeksan ammattia, koska koko ajan olen purkinyt tekemään jotakin. Myös työssä ollessani olen opiskellut. Asun alueella, jota vaivaa rakennetyöttömyys. Täältä ei vaan saa töitä. Joka firmassa käydään yt-neuvotteluja. Työllistyisin, mutta tämä edellyttäisi muuttoa toiselle paikkakunnalle ja perheen jättämistä taakse. Nyt olen raskaana. Jotta nyt työllistyisin mun olisi hankittava asunto toiselta paikkakunnalta muutamaksi kuukaudeksi ja ryhdyttävä käytännössä yksinhuoltajaksi. Jos en siitä huolimatta työllisty, asunnon vuokra jäisi mun tai Kelan maksettavaksi. Kohta olisi sitten kuitenkin jäätävä äitiyslomalle ja annettava Kelan maksaa asunto. Avioero on tehty miehen kanssa, koska jos tämä tilanne tulee eteen, en saa Kelan tukea mahdolliseen asuntoon, jonka olen joutunut työn takia hankkimaan. Miehen tulot vaikuttaa naimisissa olevan toiseen asuntoon. Naimisissa ollessa ei saa kuin työasuntovähennyksen, mikä on tosi pieni. Eli meidän olisi tehtävä tuossa tilanteessa ero ja ryhdyttävä seurustelusuhteeseen. Yhteiskunta ei tuo meidän kantasuomalaisten arvoja siitä, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Se on syytä muistaa, kun maahanmuuttajien perheenyhdistämisissä tätä "perhe on yhteiskunnan perusyksikkö" toitotetaan.
Lisäksi mulla on muutamia sairauksia, jotka rajoittaa tiettyjen töiden tekoa. Sairaseläkkeelle en pääse, koska en ole työkyvytön, olen vain osatyörajoitteinen. Apua en ole julkisesta terveydenhuollosta saanut, koska tätä fyysistä sairautta ei aiemmin oikein pidetty minään sairautena ja siihen tarjottiin vain psykologista apua. Kun on lätkitty parit psyykkiset diagnoosit, en voi työllistyä hoitoalalle, jossa voisin työskennellä fyysisistä rajoitteista huolimatta. Olen täysin pattitilanteessa. Jos terveetkään ei työllisty, niin voitte kuvitella kuinka haastavaa se sairaalta on. Olen jo suunnitellut, että heittäydyn täysin masentuneeksi ja yritän saada sairaseläkkeen. Mutta tätäkään en uskalla tehdä, kun on vauva tulossa. Pelkään, että mut nähdään sopimattomana äidiksi, vaikka kotona pärjään hyvin, kun kodin olosuhteet ovat sellaiset, ettei sairaus pahene. Jaksan hoitaa kodin, lapseni ja roolini avovaimona erinomaisesti. Tämän hetkinen yhteiskunta pyrkii hajottamaan meiltä tämän. En näe, että työllistyminen on perheen rikkomisen väärti.
Nyt suunnittelemme oman yrityksen perustamista, joka sekään ei ole helppoa, kun pitäis saada opiskelulla eräät luvat ja juuri siihen opiskeluun on tosi vaikea päästä. Alalla olisi kyllä töitä. Mutta yllätys, yllätys tälläkin alalla maahanmuuttajille etsitään reittejä saada juuri nämä luvat helpommin. Arvatkaa kyrsiikö? Tarkoituksena olisi, että mies työllistäisi sitten minut. Toki perustaminen olisi helpompaa, jos sieltä työelämästä olisi hieman enemmän pesämunaa sen firman perustamiseen. En tiedä riittävätkö tämän hetkiset säästöt, kun uutta perheen jäsentäkin pukkaa ja menot tulevat kasvamaan. Toivottavasti työkkäri ei lätkäisi karenssia, sillä silloin tämäkin suunnitelma menee jäihin.
Ai niin, miksi teen tässä elämän tilanteessa lisää lapsia. Lapsi oli toivottu, mutta täysi yllätys. Ihana sellainen. On meillä kantasuomalaisillakin oikeus lisääntyä. Enpä ole kenenkään kuullut arvostelevan sossun rahoilla olevaa mamua samasta. Joten jos ajattelit itkeä siitä, niin unohda.
Mä oon laulava siivooja ja taiteilija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?
Opiskelen heti uuden ammatin, kun joku sanoo että tämä työllistää sinut takuuvarmasti. Hoitajaksi musta ei ole, mutta mikä tahansa muu käy. Olen tehnyt lähes 15 v. työuran asiakaspalvelussa, mutta en kelpaa töihin edes lähikauppaan, koska he ottavat mieluummin opiskelijoita. Mulla on kaksi pientä lasta ja mies, joka tekee pitkiä työpäiviä, joten ei ole yksinkertaisesti mahdollista mitkään yli tunnin työmatkat. Ainoat työpaikat mitä työkkärillä on tarjota on myyntiedustajien paikat -ja valitettavasti olen niin veemäinen, etten hanki tonnin ajokorttia voidakseni myydä remontteja ovelta ovelle. Kielitaitoani olen parantanut koko ajan työttömänä, mutta mitä sillä kielitaidolla teen, kun en pääse mihinkään töihin? Toimistoissa huokaillaan että olisipa ihanaa kun joku täällä osaisi venäjää ja saksaa, mutta ketään ei sinne voi lisää palkata: kun edelliset jää eläkkeelle, hoitaa jäljelle jääneet vain senkin ihmisen hommat. Teoriassa olisi niin helppoa käydä 3 vuotta koulua ja sen jälkeen kävellä töihin, josta jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana. Mutta miksi tämä elämä ei suju niinkuin teoriassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole keksinyt yhtään järkevää syytä opiskella toista ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää on jo sen verran, etten voi ottaa enää lainaa. Ei oikein ole varaa siis opiskella. En ole myöskään kokonaan työttömänä, vaan teen keikkaa.
Mutta jotain tarttis kyllä keksiä, jotain, millä eläisi.Ammattikoulu kestää alle 2 vuotta. Voisit opiskella keikkojesi ohessa iltaisin.
3v ne meilläpäin ovat kestäneet.
Aikuispuolella 2 vuotta. Iltaopintoja.
Vierailija kirjoitti:
En ole keksinyt yhtään järkevää syytä opiskella toista ammattia.
No esim. työnsaannin huomattava helpottuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo tradenomi ja aineenopettaja. Opintolainaa molemmista vielä maksamatta. Milläs rahalla kolmannen tutkinnon suoritan?
Työuraa olen ehtinyt jo tehdä, mutta näyttää siltä, että enää ei tämän ikäiselle, yli nelikymppiselle, tarjota edes pätkiä, vaikka on aika laajasti kokemustakin eri aloilta ja hyvät suositukset.
Jos ap maksaa, niin tiedän jo, mitä haluan seuraavaksi opiskella. Maksatko?
Mitä sinulle pitäisi maksaa? Mene ammattikouluun ja hanki osapäivätyö illoiksi. Saat opintotuen vaikka sinulla olisi jo miljoona tutkintoa takana. Luulen, että kuka tahansa pystyy elämään alle 2v opintotuella. Ei siihen lainaa tarvita.
Ai, pystyy vai? Kun on elätettäviä lapsia? Iltatyö kelpaisi kyllä osa-aikaisena jo muutenkin, jos saisi. Eipä ole vielä tärpännyt. Mietitään sitten sitä amista, jos ensin saa edes vaikka viikonloppuduunia.
Elätettävien lapsien kanssa et joudu kyllä pelkällä opintotuella elämään - tiedät sen itsekin. Oletko nyt aivan varma, että olet soittanut siivousfirmoihin, puhelinmyyntifirmoihin (kunnollisiin) ja hampurilaisravintoloihin?
Niin, joutuisin nostamaan vielä kolmatta opintolainaa ja päälle hakemaan toimeentulotukea sossusta. Onpa hienoa. Ja kyllä olen varma - juuri sen virheen olen tehnyt, että olen soitellut. Kehotus on täyttää yrityksen sivulla oleva työhakemus, eikä koskaan mitään kuulu.
Oletko nähnyt paljonkin yli nelikymppisiä hampurilaisbaareissa töissä? Minä en ole nähnyt koskaan. Ehkä jossain takahuoneessa joku istuu..? Yleensä ne vuoropäällikötkin ovat max siinä kolmenkympin hujakoilla.
Siivoojia on vanhempiakin, mutta ilmeisesti hakijoita on niin runsaasti, että otetaan mieluummin ne, joilla ei ole jo kahta tutkintoa aivan eri alalta.
Puhelinmyyntiä en toden totta ole hakenut. Niin paljon kauhujuttuja kuullut kusetuksista ja maksamattomista palkoista.
Kyllä nyt näillä tutkinnoilla mennään ja mietitään lisäopintoja sitten, kun ensin saa jotain työtä.
Jos olet jossakin vaiheessa onnistunut sen omistusasunnon saamaan, niin et saa edes toimeentulotukea. Sossu käskee sun myydän asunnon. Ainakin meidän kaupungissa markkinointi ajat on ka puoli vuotta ja meidän taloyhtiössä n. kaksi vuotta. Jos lähdet opiskelemaan ja rahat loppuu, niin sossusta et saa apua ja asunnon myymisessä kestää. Ellet sitten ole valmis myymään reiluun alihintaan. Kun meidän kaupungissa asuntojen hinnat ovat romahtaneet, niin jos on vielä lainaa jäljellä, et sitten välttämättä saa edes omiasi pois, jolla voisit itsesi elättää. Ei asiat ole vain niin yksinkertaisia. Omistusasunnossa on sentäs se toivo, että vaikka et saisi kerrytettyä kunnon eläkettä, niin siinä on pieni vanhuuden turva. Tänä päivä on hankittava turvaa, koska eläkeikäisten köyhyys on niin suurta, että täytyy valita lääkkeiden ja ruuan väliltä. Tai sitten maksat koko elämäsi vuokraa ja sinne ne rahat sitten menivätkin, toisten hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko nähnyt paljonkin yli nelikymppisiä hampurilaisbaareissa töissä? Minä en ole nähnyt koskaan. Ehkä jossain takahuoneessa joku istuu..? Yleensä ne vuoropäällikötkin ovat max siinä kolmenkympin hujakoilla.
Siivoojia on vanhempiakin, mutta ilmeisesti hakijoita on niin runsaasti, että otetaan mieluummin ne, joilla ei ole jo kahta tutkintoa aivan eri alalta.
Puhelinmyyntiä en toden totta ole hakenut. Niin paljon kauhujuttuja kuullut kusetuksista ja maksamattomista palkoista.
Kyllä nyt näillä tutkinnoilla mennään ja mietitään lisäopintoja sitten, kun ensin saa jotain työtä.
Olen nähnyt jonkin verran. Jos osaa olla ripeä ja työteliäs, niin kyllä sinne vanhempikin kelpaa :) Useimmat vaan mieltävät mäkkärin kassalla olemisen "noloksi".
Kannattaa myös huomata, että ei nuo media-alan opiskelijat aikoinaan olleet mitään haihattelijoita. Se oli vielä 90/2000-luvun taitteessa tulevaisuuden ala, ja jokaiselle luvattiin varmaa työpaikkaa. Rytsölät ajeli komeilla autoillaan ja lähes jokaisen it-yrityksen osakkeet oli kysyttyä tavaraa. Meille koulussa sanottiin että teidät revitään penkiltä töihin ja näin kävikin: pari vuotta, kunnes kupla puhkesi. Firmoja meni nurin ja tuli uusia opiskelijoita, jotka tekivät ilmaiseksi työharjoitteluna sen, mitä me muut tehtiin palkalla. Itse sain neljän vuoden ajan olla mukana mitä erikoisemmissa firmoissa ja proggiksissa, sitten hiljeni kuin veitsellä leikaten. Parhaat jäi alalle, me keskinkertaiset siirryttiin kauppojen kassalle ja liu'uttiin kortistoon. Sitten me tehtiin lapsia ja nyt yli 10 vuotta myöhemmin ihmetellään, mitäs nyt? Missä ne takuuvarmat työpaikat on?
Tästä ajatuksesta ilmeisesti luovuttiin, ainakaan Kelan sivuille ei lue mitään siitä, etteikö toiseen korkeakoulututkintoon saisi tukia. Olettaen tietysti, että niitä on vielä jäljellä sen ekan tutkinnon suorittamisen jälkeen.