Näkeekö äiti automaattisesti lapsensa kauniina?
Oma, 13-vuotias poikani on mielestäni todella suloinen ja kaunis lapsi.
Miehelläni on todella luiset ja terävät kasvonpiirteet, itselläni taas hyvinkin pehmeät ja pyöreät vaikken ole edes ylipainoinen. Lapsella on juuri sopivasti näiden väliltä olevat piirteet. Nenässä sama juttu, miehellä on suurehko kyömynenä ja itselläni taas leveä ja litteä, pojalla onkin sopivankokoinen, suora nenä.
Lisäksi pojalla on mieheni kauniit, vaaleanturkoosit silmät, omat tummat kulmani ja ripseni, mustat ja kiharat hiukset minulta ja samoin keskivertoa tummempi iho (puolet suvustani tulee Euroopan ulkopuolelta). Poika on myös pitkä, kuten miehenikin.
Poika on omasta mielestäni todella kaunis lapsi, mutta silti ketkään sukulaisten lisäksi eivät koskaan "kehuneet" häntä. Tuntuu kummalliselta.
Nyt olen alkanut miettiä, että onkohan poika vain kaunis omissa silmissäni?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ei näe aina omaansa kauniina. Esim. itse tiedän että tyttäreni ei ole yleisten kauneuskriteerien mukaan kaunis, pikemminkin ruma. Niin kuin olen aina ollut itsekin, ja vielä aika samalla tavalla ruma hänkin on. Onneksi minulle ei ole ulkonäkö keskeinen asia elämässä, ja sen yritän tyttärellenikin opettaa.
Ulkonäkö ei ole itsellenikään tärkeä asia elämässä, ja pojassa on paljon muutakin kehuttavaa.
Kunhan tulin vain miettineeksi tätä asiaa.
Mulla taas toisinpäin.
Itse pidän lastani täysin tavallisen näköisenä pulliaisena, mutta muut kehuvat ja pitävät häntä "erityisen kauniina" lapsena.
Lapsesi ei kuulosta kauniilta, sori nyt vaan.
Tummat karvat ja tumma iho eivät kuulosta hyvältä yhdistettynä vaaleisiin silmiin.
Hyi!
Kyllä minulla on ainakin tosi kauniit lapset. Ja säälittää ne lapset, jotka oma äiti näkee rumina. Toki ulkonäkö on vain yksi osa ihmistä, mutta kyllä jokaisessa voi nähdä kauneutta, jos haluaa.
Hmm, minä olen pitänyt lapsiani todella kauniina, olen ajatellut, että varmaan kaikki äidit pitävät omia lapsiaan kauniimpina maailmassa :)
On kyllä muiltakin tullut kehuja, mutta olen ajatellut, että valtaosa lapsista on aika suloisia kuitenkin ja hurmaavalla käytöksellä helposti hurmaavat ihmiset (hymyilevät, ovat iloisia jne.), toisaalta en minäkään kenenkään lapsia mene kehumaan vaikka pitäisinkin kauniina.
No ei päde ainakaan äitini kohdalla. Tiedän, etten ole ns. yleisten kauneusihanteiden mukaan kaunis, mutta omalla persoonallisella tavallani olen ("eksoottinen" ulkonäkö). Muistan vanhojen tanssieni yhteydessä kerrottuani äidilleni tanssiparini äidin kehuneen minua kauniiksi, äitini vastasin vain "jaa, kampausta vai mekkoako tarkoitti?".
Muutenkin tykkää nälviä joistakin piirteistäni, kuinka olen niin ja niin mongolin näköinen tms. Eipä taida mutsi muistaa, että puolet geeneistäni olen häneltä perinyt... Onneksi ei tarvitse enää juurikaan kuunnella niitä kommentteja kun asun yksin.
Minusta AP:n lapsi kuulostaa kauniilta.
Ei. Itse osaan ainakin nähdä ne huonotkin piirteet vaikka silti lapseni ovat hyvännäköisiä.
Minustakin Ap:n lapsi kuulostaa komealta.
Oma tyttöni on perus maantienharmaa, kesällä kultahius, isot siniset silmät kaukana toisistaan, nykerö nenä ja isot huulet. Mielestäni hän on ihan tavallinen semisöpö, mutta monet sanovat enkelin näköiseksi ja kiiltokuvan tytöksi..
Toinen tyttö on vaalea, ripsetkin valkoiset, silmät tummansiniset ja iho lähes valkoinen. Mielestäni hän on todella kaunis, mutta ei saa juuri ikinä kehuja, joskus joku sanoo söpöksi (lähinnä iloisuutensa nähdessään).
Itse en ole kaunis, ainakaan mitenkään "ilmeisellä tavalla"... Valokuvissa näytän yleensä varsin olmilta, jopa rumalta. Siskoni taas on klassisen kaunis, valokuvissa erittäinkin onnistunut. Jos olemme vierekkäin valokuvissa olen se ruma sisko. Kuitenkin olen aina saanut ihan tasokkaita miehiä, miehet ovat olleet ehkä jopa enemmän kiinnostuneita minusta kuin siskostani. Olen saanut miehiltä kehuja ulkonäöstäni... Olen aika eksoottisen näköinen, tummat pitkät kiharat, vaaleanvihreät silmät ja vaalea iho.. Valokuvissa olmi, luonnossa kai ihan vetävän näköinen nainen ?!
Vierailija kirjoitti:
Ei näe aina omaansa kauniina. Esim. itse tiedän että tyttäreni ei ole yleisten kauneuskriteerien mukaan kaunis, pikemminkin ruma. Niin kuin olen aina ollut itsekin, ja vielä aika samalla tavalla ruma hänkin on. Onneksi minulle ei ole ulkonäkö keskeinen asia elämässä, ja sen yritän tyttärellenikin opettaa.
Hyi mikä inhorealisti. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen näkee itsensä poikkeuksetta kauniina, ei rumana. Ei silti tarvitse olla huippumalli.
Sallithan lapsellesi kauneuden kokemuksen vaikka itse et itseinholtasi omaa kauneuttasi näe vaikka sitäkin varmasti todellisuudessa olisi?
Apn poika kuulostaa suloiselta :) Ei tarvitse välittää ilkeistä kommenteista, ainahan täällä aloittajaa pilkataan.
Näen kyllä lapseni kauniina, mutta samalla tiedostan etteivät he kenenkään vieraan silmiin lapsijoukosta erotu erityisen kauneutensa takia.
Tuntemattomat eivät kehu lastasi kadulla sillä he luulevat, ettette ymmärrä suomea.
Ehkä poikasi ei ole ruma vaan käyttäytyy tosi huonosti eikä siksi huvita kehua?
Kyllä minä näen lapseni kauniina ja on moni muukin nähnyt, mutta näen myös ne piirteet, mitä muut eivät välttämättä pidä kauniina.
Ei näe aina omaansa kauniina. Esim. itse tiedän että tyttäreni ei ole yleisten kauneuskriteerien mukaan kaunis, pikemminkin ruma. Niin kuin olen aina ollut itsekin, ja vielä aika samalla tavalla ruma hänkin on. Onneksi minulle ei ole ulkonäkö keskeinen asia elämässä, ja sen yritän tyttärellenikin opettaa.