Lue keskustelun säännöt.
Ihminen, joka ei kestä LAINKAAN kritiikkiä!
14.08.2016 |
Millainen ihminen ei kestä ollenkaan kritiikkiä, vaan suuttuu aina tästä? Kyllä kai jokaisen pitäisi jossain määrin osata ottaa vastaan rakentavaa palautetta..
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ei osaa ottaa lainkaan vastaan kritiikkiä johtuu faktasta että kritiikin antaja ei osaa asiallista kritiikkiä antaa.
Tämä on fakta sen takia että jos kritiikki olisi asiallista ja rakentavaa niin kuka ihminen ei sitä huomaisi ja täten oppisi sitä kritiikkiä ottamaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sellainen jolla on huono itsetunto tai sellainen jolla on jokin persoonallisuushäiriö.
Jep, esim. mä en kestä mitään kritiikkiä estyneen persoonallisuuden takia. Mutta sen takia en myöskään näytä loukkaantumistani enkä suutu sille kritiikin antajalle (vaikka saatan ehkä huomaamattani käyttäytyä jotenkin hiukan ärsyttävästi tai passiivisagressiivisesti). Se vain hiljaa tuhoaa itsetuntoani vielä enemmän ja otan sen todisteena siitä, että tosiaankin olen ala-arvoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun mies on abusive. Harrastaa henkistä väkivaltaa.
Nyt on kahdenlaista mielipidettä. Joko mieheni harrastaa henkistä väkivaltaa tai sitten häntä on moitittu lapsena ja hän on epävarma. Miten tuo kritiikin kestämättömyys on henkistä väkivaltaa?
ap
Siten että hän näkee olevansa sinun yläpuolellasi eikä hyväksy sitä, että esittäisit mitään kritiikkiä hänestä ja pyrkii hiljentämään sellaisen heti suuttumalla. Kaksoisstandardi että hän saa mielestään suuttua mutta sinä et. 10 pisteen kysymys - onko miehellä vaikeuksia kestää kritiikkiä myös esim töissä ja kodin ulkopuolella vai pääasiassa sinun taholtasi? Osaako hän käyttäytyä kunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan? (Jos ei, on myös mahdollisuus persoonallisuushäiriöstä. Jos kohdistuu vain sinuun on kyse parisuhde(henkisestä)väkivallasta.
Ja lopuksi, onko sinulla huono itsetunto missään asiassa? Kaikilla on yleensä jossain. Antaako se sinulle luvan käyttäytyä vihaisesti muita kohtaan?...
Miehen käytös ei pohkaudu tunteisiin vaan ajatuksiin ja asenteisiin, hän on mielestään oikeutettu siihen sinun suhteesi.Miten voit ensinnäkin väittää, ettei miehen käytös perustu tunteisiin? Perustele. Lisäksi helppoahan se on aloittajan tai muiden hyväksyntää persoonallee virheellisinäkin lapsena saaneiden olla olematta vihaisia muille. Jos lapsena loukattua sohaisee siihen kohtaa, jossa häntä lapsenakin loukattiin, niin varmasti on seurauksena vihaa. Sitä vain ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Okei, ymmärrän, että se on iso vaatimus, mutta niin on sekin, että lapsena aiheetta moititusta kasvaisi tasapainoinen.
Ainoastaan mielisairailla käytös aiheutuu holtittomasti tunteista. Kaikilla muilla käytös perustuu arvoihin ja ajatteluun. Siihen millaisen käytöksen henkilö ITSE SALLII ITSELLEEN.
Joku hullu yrittää täällä vierittää miehen käytöksestä syytä miehen ulkopuolisiin tekijöihin. Oikeasti JOKAINEN ON ITSE VASTUUSSA OMASTA KÄYTÖKSESTÄÄN.
Se että ap:n mies oireilee töissäkin, voi viitata (vaikka lieväänkin) persoonallisuushäiriöön, hän kokee olevansa muiden yläpuolella. Hänellä ei ole _huono_ itsetunto vaan epärealistisen hyvä ja suureksi paisunut käsitys itsestään parempana kuin muut. Häneltä puuttuu kunnioitus mm ap:ta kohtaan.Okei, terve vaan urpo. Muistutatpa häiriintyneine ajatuksinesi minun äitiäni. Juuri sitä, joka moitti minua aiheetta. Toovottavasti sinulla ei ole lapsia. Ihmisen toiminta pohjautuu nimenomaan tunteisiin, koska se, miten ajattelemme syntyy tunteista. Mutta olipa hyvä, että tulit kertoneeksi itsestäsi tuon verran, niin kaikki asioita oikeasti ratkoa haluavat voivat jäättää mielipiteesi omaan arvoonsa. Ajatuksiin voi toki vaikuttaa, mutta ellei tiedosta että ensin pitää vaikuttaa tunteeseen, niin apu on kaivoon kannettu vesi. Sitähän mä sainkin äidiltäni roppakaupalla ja se apu oli paskan arvoista. Että sellaiset eväät auttaa sulla muita.
Ps. Uskon muuten, että sinäkin hyötyisit tuon mainitsemani kirjan lukemisesta. Lue se ajatuksella, että se abusive, lähisuhdeväkivaltainen, henkilö on äitisi eikä mies.
Miten se kirja auttaisi minua? Vaatiiko se minua kohtelemaan muita hyvin vaikka itse voin pahoin? Olemaan piittaamatta omista tunteistani? Miten sen neuvot poikkeavat kaivoon kannetusta vedestä? Jos minua loukataan, niin miksi minun silti pitäisi vain käyttäytyä kauniisti muita kohtaan?
Höh. Nimenomaan päinvastoin. Kirja auttaa sinua huomaamaan, että äitisi toimii väärin sinua kohtaan ja on 100% yksin vastuussa siitä. Ja että sinulla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta suvaita sellaista pätkääkään. Sinulla ei ole velvollisuutta oppia 'suhtautumaan oikein' hänen loukkauksiinsa tai yliynmärtää hänen tunteitaan. Hän on yksin vastuussa käytöksestään, piste.
Todella suosittelen sitä kirjaa sulle!
Minulla oli myös sairaadti kontrolloiva äiti ja koska en ollut oppinut asettamaan rajoja, niin jouduin henkisesti väkivaltaiseen parisuhteeseen. Tuo kirja on silmiä avaava ja varmasti vahva kokemus sinullekin. Kansainvälisesti tunnustettu opus aiheesta.
Ja siis minun äittini moitti minua läpi lapsuuteni koko ajan. Ei kuule yhtään lohduta se, että olipa se aiheetta. Lapsena kun katsos uskoo kaiken olevan pmaa syytä. Mitä apua kirjasta mulle muka voisi olla? Ei mitään, minut on jo tuhottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun mies on abusive. Harrastaa henkistä väkivaltaa.
Nyt on kahdenlaista mielipidettä. Joko mieheni harrastaa henkistä väkivaltaa tai sitten häntä on moitittu lapsena ja hän on epävarma. Miten tuo kritiikin kestämättömyys on henkistä väkivaltaa?
ap
Siten että hän näkee olevansa sinun yläpuolellasi eikä hyväksy sitä, että esittäisit mitään kritiikkiä hänestä ja pyrkii hiljentämään sellaisen heti suuttumalla. Kaksoisstandardi että hän saa mielestään suuttua mutta sinä et. 10 pisteen kysymys - onko miehellä vaikeuksia kestää kritiikkiä myös esim töissä ja kodin ulkopuolella vai pääasiassa sinun taholtasi? Osaako hän käyttäytyä kunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan? (Jos ei, on myös mahdollisuus persoonallisuushäiriöstä. Jos kohdistuu vain sinuun on kyse parisuhde(henkisestä)väkivallasta.
Ja lopuksi, onko sinulla huono itsetunto missään asiassa? Kaikilla on yleensä jossain. Antaako se sinulle luvan käyttäytyä vihaisesti muita kohtaan?...
Miehen käytös ei pohkaudu tunteisiin vaan ajatuksiin ja asenteisiin, hän on mielestään oikeutettu siihen sinun suhteesi.Miten voit ensinnäkin väittää, ettei miehen käytös perustu tunteisiin? Perustele. Lisäksi helppoahan se on aloittajan tai muiden hyväksyntää persoonallee virheellisinäkin lapsena saaneiden olla olematta vihaisia muille. Jos lapsena loukattua sohaisee siihen kohtaa, jossa häntä lapsenakin loukattiin, niin varmasti on seurauksena vihaa. Sitä vain ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Okei, ymmärrän, että se on iso vaatimus, mutta niin on sekin, että lapsena aiheetta moititusta kasvaisi tasapainoinen.
Ainoastaan mielisairailla käytös aiheutuu holtittomasti tunteista. Kaikilla muilla käytös perustuu arvoihin ja ajatteluun. Siihen millaisen käytöksen henkilö ITSE SALLII ITSELLEEN.
Joku hullu yrittää täällä vierittää miehen käytöksestä syytä miehen ulkopuolisiin tekijöihin. Oikeasti JOKAINEN ON ITSE VASTUUSSA OMASTA KÄYTÖKSESTÄÄN.
Se että ap:n mies oireilee töissäkin, voi viitata (vaikka lieväänkin) persoonallisuushäiriöön, hän kokee olevansa muiden yläpuolella. Hänellä ei ole _huono_ itsetunto vaan epärealistisen hyvä ja suureksi paisunut käsitys itsestään parempana kuin muut. Häneltä puuttuu kunnioitus mm ap:ta kohtaan.Okei, terve vaan urpo. Muistutatpa häiriintyneine ajatuksinesi minun äitiäni. Juuri sitä, joka moitti minua aiheetta. Toovottavasti sinulla ei ole lapsia. Ihmisen toiminta pohjautuu nimenomaan tunteisiin, koska se, miten ajattelemme syntyy tunteista. Mutta olipa hyvä, että tulit kertoneeksi itsestäsi tuon verran, niin kaikki asioita oikeasti ratkoa haluavat voivat jäättää mielipiteesi omaan arvoonsa. Ajatuksiin voi toki vaikuttaa, mutta ellei tiedosta että ensin pitää vaikuttaa tunteeseen, niin apu on kaivoon kannettu vesi. Sitähän mä sainkin äidiltäni roppakaupalla ja se apu oli paskan arvoista. Että sellaiset eväät auttaa sulla muita.
Ps. Uskon muuten, että sinäkin hyötyisit tuon mainitsemani kirjan lukemisesta. Lue se ajatuksella, että se abusive, lähisuhdeväkivaltainen, henkilö on äitisi eikä mies.
Miten se kirja auttaisi minua? Vaatiiko se minua kohtelemaan muita hyvin vaikka itse voin pahoin? Olemaan piittaamatta omista tunteistani? Miten sen neuvot poikkeavat kaivoon kannetusta vedestä? Jos minua loukataan, niin miksi minun silti pitäisi vain käyttäytyä kauniisti muita kohtaan?
Höh. Nimenomaan päinvastoin. Kirja auttaa sinua huomaamaan, että äitisi toimii väärin sinua kohtaan ja on 100% yksin vastuussa siitä. Ja että sinulla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta suvaita sellaista pätkääkään. Sinulla ei ole velvollisuutta oppia 'suhtautumaan oikein' hänen loukkauksiinsa tai yliynmärtää hänen tunteitaan. Hän on yksin vastuussa käytöksestään, piste.
Todella suosittelen sitä kirjaa sulle!
Minulla oli myös sairaadti kontrolloiva äiti ja koska en ollut oppinut asettamaan rajoja, niin jouduin henkisesti väkivaltaiseen parisuhteeseen. Tuo kirja on silmiä avaava ja varmasti vahva kokemus sinullekin. Kansainvälisesti tunnustettu opus aiheesta.Ja että sinulla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta suvaita sellaista pätkääkään.
Puhut preesensissä. Mitäs vaihtoehtoja mulla on olla suvaitsematta sitä 4-vuotiaana? 6-vuotiaana? 20-vuotiaana, kun minut on myrkyttty sen uhriksi jo? Voisitko kertoa? Ostatko siis minulle aikakoneen? Tajuatko, että minulla nimenomaan oli kaikki syyt suvaita sitä VUOSIKAUSIA? Miten sä autat mua siinä?
Huoh.
En ole pyrkinyt syyllistämään sinua vaan sanomaan, että kuulostaa siltä että äitisi on toiminut todella väärin sinua kohtaan ja että syy siitä on puhtaasti äidin eikä sinun. Ja että sinulla on kaikki oikeus tuntea isoakin suuttumusta häntä kohtaan ja asettaa omat rajasi sille mitä suostut sietämään ja vaikka laittaa välit poikki, jos hän ei muutu ja jatkuvasti henkisesti pahoinpitelee sinua.
Lopetan kommentoinnin tähän, toivottavasti ap sai kirjoituksistani jotain apua.
Mies myös välillä suuttuu siitä että minä suutun hänelle. Miten selitätte tämän? Koen ettei minulla ole oikeutta suuttua koskaan vaan silloin kun harvoin jostain suutun, hän suuttuu tästä ja sitten kääntää asian päälaelleen lopulta minä pyytelen anteeksi ja rauhoittelen häntä vaikken mitään ole tehnytkään sillä kertaa. Teen tyhmästi tiedän. Juuri siltä minusta tuntuu ettei minulla ole oikeus tunteisiin, suuttumiseen tms. vaan miehellä aina on. Ymmärrän kyllä pointin siitä että sellainen on henkistä väkivaltaa. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin niin mies on kertonut että hänen isänsä huusi ja haukkui häntä lapsuudessa. Hän on kerran kertonut asiasta minulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[qussyyllistät sä sikäli, te=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteerailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun mies on abusive. Harrastaa henkistä väkivaltaa.
Nyt on kahdenlaista mielipidettä. Joko mieheni harrastaa henkistä väkivaltaa tai sitten häntä on moitittu lapsena ja hän on epävarma. Miten tuo kritiikin kestämättömyys on henkistä väkivaltaa?
ap
Siten että hän näkee olevansa sinun yläpuolellasi eikä hyväksy sitä, että esittäisit mitään kritiikkiä hänestä ja pyrkii hiljentämään sellaisen heti suuttumalla. Kaksoisstandardi että hän saa mielestään suuttua mutta sinä et. 10 pisteen kysymys - onko miehellä vaikeuksia kestää kritiikkiä myös esim töissä ja kodin ulkopuolella vai pääasiassa sinun taholtasi? Osaako hän käyttäytyä kunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan? (Jos ei, on myös mahdollisuus persoonallisuushäiriöstä. Jos kohdistuu vain sinuun on kyse parisuhde(henkisestä)väkivallasta.
Ja lopuksi, onko sinulla huono itsetunto missään asiassa? Kaikilla on yleensä jossain. Antaako se sinulle luvan käyttäytyä vihaisesti muita kohtaan?...
Miehen käytös ei pohkaudu tunteisiin vaan ajatuksiin ja asenteisiin, hän on mielestään oikeutettu siihen sinun suhteesi.Miten voit ensinnäkin väittää, ettei miehen käytös perustu tunteisiin? Perustele. Lisäksi helppoahan se on aloittajan tai muiden hyväksyntää persoonallee virheellisinäkin lapsena saaneiden olla olematta vihaisia muille. Jos lapsena loukattua sohaisee siihen kohtaa, jossa häntä lapsenakin loukattiin, niin varmasti on seurauksena vihaa. Sitä vain ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Okei, ymmärrän, että se on iso vaatimus, mutta niin on sekin, että lapsena aiheetta moititusta kasvaisi tasapainoinen.
Ainoastaan mielisairailla käytös aiheutuu holtittomasti tunteista. Kaikilla muilla käytös perustuu arvoihin ja ajatteluun. Siihen millaisen käytöksen henkilö ITSE SALLII ITSELLEEN.
Joku hullu yrittää täällä vierittää miehen käytöksestä syytä miehen ulkopuolisiin tekijöihin. Oikeasti JOKAINEN ON ITSE VASTUUSSA OMASTA KÄYTÖKSESTÄÄN.
Se että ap:n mies oireilee töissäkin, voi viitata (vaikka lieväänkin) persoonallisuushäiriöön, hän kokee olevansa muiden yläpuolella. Hänellä ei ole _huono_ itsetunto vaan epärealistisen hyvä ja suureksi paisunut käsitys itsestään parempana kuin muut. Häneltä puuttuu kunnioitus mm ap:ta kohtaan.Okei, terve vaan urpo. Muistutatpa häiriintyneine ajatuksinesi minun äitiäni. Juuri sitä, joka moitti minua aiheetta. Toovottavasti sinulla ei ole lapsia. Ihmisen toiminta pohjautuu nimenomaan tunteisiin, koska se, miten ajattelemme syntyy tunteista. Mutta olipa hyvä, että tulit kertoneeksi itsestäsi tuon verran, niin kaikki asioita oikeasti ratkoa haluavat voivat jäättää mielipiteesi omaan arvoonsa. Ajatuksiin voi toki vaikuttaa, mutta ellei tiedosta että ensin pitää vaikuttaa tunteeseen, niin apu on kaivoon kannettu vesi. Sitähän mä sainkin äidiltäni roppakaupalla ja se apu oli paskan arvoista. Että sellaiset eväät auttaa sulla muita.
Ps. Uskon muuten, että sinäkin hyötyisit tuon mainitsemani kirjan lukemisesta. Lue se ajatuksella, että se abusive, lähisuhdeväkivaltainen, henkilö on äitisi eikä mies.
Miten se kirja auttaisi minua? Vaatiiko se minua kohtelemaan muita hyvin vaikka itse voin pahoin? Olemaan piittaamatta omista tunteistani? Miten sen neuvot poikkeavat kaivoon kannetusta vedestä? Jos minua loukataan, niin miksi minun silti pitäisi vain käyttäytyä kauniisti muita kohtaan?
Höh. Nimenomaan päinvastoin. Kirja auttaa sinua huomaamaan, että äitisi toimii väärin sinua kohtaan ja on 100% yksin vastuussa siitä. Ja että sinulla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta suvaita sellaista pätkääkään. Sinulla ei ole velvollisuutta oppia 'suhtautumaan oikein' hänen loukkauksiinsa tai yliynmärtää hänen tunteitaan. Hän on yksin vastuussa käytöksestään, piste.
Todella suosittelen sitä kirjaa sulle!
Minulla oli myös sairaadti kontrolloiva äiti ja koska en ollut oppinut asettamaan rajoja, niin jouduin henkisesti väkivaltaiseen parisuhteeseen. Tuo kirja on silmiä avaava ja varmasti vahva kokemus sinullekin. Kansainvälisesti tunnustettu opus aiheesta.
Ja että sinulla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta suvaita sellaista pätkääkään.
Puhut preesensissä. Mitäs vaihtoehtoja mulla on olla suvaitsematta sitä 4-vuotiaana? 6-vuotiaana? 20-vuotiaana, kun minut on myrkyttty sen uhriksi jo? Voisitko kertoa? Ostatko siis minulle aikakoneen? Tajuatko, että minulla nimenomaan oli kaikki syyt suvaita sitä VUOSIKAUSIA? Miten sä autat mua siinä?
Huoh.
En ole pyrkinyt syyllistämään sinua vaan sanomaan, että kuulostaa siltä että äitisi on toiminut todella väärin sinua kohtaan ja että syy siitä on puhtaasti äidin eikä sinun. Ja että sinulla on kaikki oikeus tuntea isoakin suuttumusta häntä kohtaan ja asettaa omat rajasi sille mitä suostut sietämään ja vaikka laittaa välit poikki, jos hän ei muutu ja jatkuvasti henkisesti pahoinpitelee sinua.
Lopetan kommentoinnin tähän, toivottavasti ap sai kirjoituksistani jotain apua.
No syyllistät sä kuitenkin minua siitä, että vaurioiduin äitini käytöksestä, koska vastuutat minua paranemaan siitä niin, että nostan itse itseni hiuksista ylös vedestä. Eli syytät aloittajan miestä siitä, ettei hän anna aloittajan ilmaista tunteitaan, vaikka oikeasti hän ei pysty vastaanottamaan niitä. Aloittaja saa varmasti ilmaista tunteitaan niin paljon kuin haluaa, kunhan valitsee kohteen siten, että tämä pystyy ottamaan ne vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies myös välillä suuttuu siitä että minä suutun hänelle. Miten selitätte tämän? Koen ettei minulla ole oikeutta suuttua koskaan vaan silloin kun harvoin jostain suutun, hän suuttuu tästä ja sitten kääntää asian päälaelleen lopulta minä pyytelen anteeksi ja rauhoittelen häntä vaikken mitään ole tehnytkään sillä kertaa. Teen tyhmästi tiedän. Juuri siltä minusta tuntuu ettei minulla ole oikeus tunteisiin, suuttumiseen tms. vaan miehellä aina on. Ymmärrän kyllä pointin siitä että sellainen on henkistä väkivaltaa. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin niin mies on kertonut että hänen isänsä huusi ja haukkui häntä lapsuudessa. Hän on kerran kertonut asiasta minulle.
Ap
Mies ei pysty ottamaan suuttumustasi ja tunteitasi vastaan. Jos hänen tunteitaan ei ole hyväksytty, niin ei tietenkään ole oppinut "antamaan"'sitä toisillekaan. Hänessä ei ole paikkaa, johon ne "uppoaisivat" tai jossa hän ymmärtäisi vihaisen ihmisen tunteita, jos hänen omia vihantunteitaan ei ole hyväksytty. Tuskin hän osaa käsitellä omiakaan vihan tunteitaan juuri tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käyttäytyy niin kuin hänen isänsä käyttäytyi. Tuskin miehen isäkään sai omalta lapseltaan ymmärtävä vastaanottoa huutamiselleen ja tunteilleen. Mies on siis tavallaan oppinut, että huutamisessa ei tarvitse tarkistaa, pystyykö vastapuoli käsittelemään minun vihantunteeni vai ei, eihän hänen isänsäkään tarkistanut moista, sen kun vain huusi lapselleen, joka on nyt asema, jossa aloittaja miehelle on.
Vierailija kirjoitti:
Mies myös välillä suuttuu siitä että minä suutun hänelle. Miten selitätte tämän? Koen ettei minulla ole oikeutta suuttua koskaan vaan silloin kun harvoin jostain suutun, hän suuttuu tästä ja sitten kääntää asian päälaelleen lopulta minä pyytelen anteeksi ja rauhoittelen häntä vaikken mitään ole tehnytkään sillä kertaa. Teen tyhmästi tiedän. Juuri siltä minusta tuntuu ettei minulla ole oikeus tunteisiin, suuttumiseen tms. vaan miehellä aina on. Ymmärrän kyllä pointin siitä että sellainen on henkistä väkivaltaa. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin niin mies on kertonut että hänen isänsä huusi ja haukkui häntä lapsuudessa. Hän on kerran kertonut asiasta minulle.
Ap
Kertoo mun mielestä siitä, että mies ei kestä ollenkaan suuttumisen ilmausta (no shit, Sherlock :D). Johtunee just tuosta, että isänsä on huutanut ja haukkunut häntä, on siis "yliherkistynyt" sille aivan täysin. Kuulostaa tutulta, koska mun miehessä oli vähän samoja piirteitä: heillä kotona on ollut tavallaan todella tunneköyhää, ja ne tunteet joita on näytetty, on olleet sitten sättimistä ja yleisesti "huonoja tunteita" :( Kaikki tunteidenkäsittelytaidot on olleet aivan olemattomia, tunteita on näytetty vain sillon kun on valitettu, loukkaannuttu tai möyhätty. On vaikeaa sitten aikuisena kestää enää muilta (esim. omalta puolisoltaan) ollenkaan negatiivisia tunteita ja suuttumusta, koska on aivan "allergisoitunut" niille. Itse silti saattaa suuttua helposti, koska onhan se kuitenkin opittu käyttäytymismalli sieltä kotoa. Monimutkaista ja hankalaa, ja vaatii ihmiseltä kyllä paljon töitä tulla tietoiseksi näistä ja muuttaa käytöstään. Mutta on toki mahdollista, onneksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on siis mies lapsena miehelle nyt. Ja mies on isä. Miksi mies tekee näin? Yksi syy on se, että mies ei saa yhteyttä tunteisiinsa sillä hetkellä, kun tuli henkisesti isänsä raiskaamaksi. Kutsun siis tuota vanhemman henkistä väkivaltaa lasta kohtaan nimellä raiskaus. Siksi mies ei käsitä, miltä tuollainen käytös tuntuu. Koska hän on joutunut koteloimaan "raiskauksen" tuoman muiston kestääkseen itseensä kohdistuneen kauheuden. Siksi hän ei opi osoittamaan vihansa takana olevia asioita sen rakentavammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies myös välillä suuttuu siitä että minä suutun hänelle. Miten selitätte tämän? Koen ettei minulla ole oikeutta suuttua koskaan vaan silloin kun harvoin jostain suutun, hän suuttuu tästä ja sitten kääntää asian päälaelleen lopulta minä pyytelen anteeksi ja rauhoittelen häntä vaikken mitään ole tehnytkään sillä kertaa. Teen tyhmästi tiedän. Juuri siltä minusta tuntuu ettei minulla ole oikeus tunteisiin, suuttumiseen tms. vaan miehellä aina on. Ymmärrän kyllä pointin siitä että sellainen on henkistä väkivaltaa. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin niin mies on kertonut että hänen isänsä huusi ja haukkui häntä lapsuudessa. Hän on kerran kertonut asiasta minulle.
ApKertoo mun mielestä siitä, että mies ei kestä ollenkaan suuttumisen ilmausta (no shit, Sherlock :D). Johtunee just tuosta, että isänsä on huutanut ja haukkunut häntä, on siis "yliherkistynyt" sille aivan täysin. Kuulostaa tutulta, koska mun miehessä oli vähän samoja piirteitä: heillä kotona on ollut tavallaan todella tunneköyhää, ja ne tunteet joita on näytetty, on olleet sitten sättimistä ja yleisesti "huonoja tunteita" :( Kaikki tunteidenkäsittelytaidot on olleet aivan olemattomia, tunteita on näytetty vain sillon kun on valitettu, loukkaannuttu tai möyhätty. On vaikeaa sitten aikuisena kestää enää muilta (esim. omalta puolisoltaan) ollenkaan negatiivisia tunteita ja suuttumusta, koska on aivan "allergisoitunut" niille. Itse silti saattaa suuttua helposti, koska onhan se kuitenkin opittu käyttäytymismalli sieltä kotoa. Monimutkaista ja hankalaa, ja vaatii ihmiseltä kyllä paljon töitä tulla tietoiseksi näistä ja muuttaa käytöstään. Mutta on toki mahdollista, onneksi. :)
Kuulostaa melko loogiselta tämänkin. Mies ei myöskään kestä minun negatiivista olotilaa, eikä sitä jos olen jotain väsynyt tai surullinen, vaikkei se liittyisi mieheeni mitenkään. Hän ottaa siis minun olotilani myös jotenkin itsensä "vastuulle". Jos olen vaikka väsynyt ja kerron ongelmistani töissä hänelle, hän saattaa yhtäkkiä suuttua ja huutaa "mitä sinä mulle tästä valitat/puhut, mene puhumaan pomollesi". Vaikka itse vain haluan kertoa hänelle ja hänen tukensa. Näin käy siis harvoin mutta tuo on hyvä esimerkki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Normaalipersoona" my ass. Et tajua koko aiheesta hölkäsen pöläystä. Miten ap:n miehen pitäisi tai miten hän voisi olla "normaalipersoona", kun sullekin on juuri väännetty rautalangasta miten vahingoittavaa aiheetta moittiva kasvatus on? Aivan kuin sä sivuuttaisit sen faktan kokonaan. Aivan kuin sä kuvittelisit, ettei miestä ole aiheetta moitittu ja siitä tämä on nyt seuraus. Sä et tajua, ja sä syyllistät vaikka jos sinuakin olisi lapsuutesi ajan aiheetta moitittu eikä mielesi pahoittumisesta siitä olisi välitetty, niin säkin olisit samanlainen kuin tuo mies.
Varmaan siis ihanneminä on tuollainen normaalipersoona, mutta älä oleta, että kaikilla ihmisillä on ihanneminä käytössä. Se ei tee heistä epänormaaleja sinänsä, vaan vain haavoittuneita.
Oletko sinä sitä mieltä, että fyysisesti aikuinen ihminen joka on jonkun lapsuuden kokemuksen vuoksi vaillinaiseksi kyetä käsittelemään negatiivista palautetta ei voisi enää oppia sitä vanhempana ja ympäristön on vain sopeuduttava hänen huonoon käytökseensä?
Olen itse sitä mieltä, että vanhakin koira oppii uusia temppuja kun vain halua muuttua on riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies myös välillä suuttuu siitä että minä suutun hänelle. Miten selitätte tämän? Koen ettei minulla ole oikeutta suuttua koskaan vaan silloin kun harvoin jostain suutun, hän suuttuu tästä ja sitten kääntää asian päälaelleen lopulta minä pyytelen anteeksi ja rauhoittelen häntä vaikken mitään ole tehnytkään sillä kertaa. Teen tyhmästi tiedän. Juuri siltä minusta tuntuu ettei minulla ole oikeus tunteisiin, suuttumiseen tms. vaan miehellä aina on. Ymmärrän kyllä pointin siitä että sellainen on henkistä väkivaltaa. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin niin mies on kertonut että hänen isänsä huusi ja haukkui häntä lapsuudessa. Hän on kerran kertonut asiasta minulle.
ApKertoo mun mielestä siitä, että mies ei kestä ollenkaan suuttumisen ilmausta (no shit, Sherlock :D). Johtunee just tuosta, että isänsä on huutanut ja haukkunut häntä, on siis "yliherkistynyt" sille aivan täysin. Kuulostaa tutulta, koska mun miehessä oli vähän samoja piirteitä: heillä kotona on ollut tavallaan todella tunneköyhää, ja ne tunteet joita on näytetty, on olleet sitten sättimistä ja yleisesti "huonoja tunteita" :( Kaikki tunteidenkäsittelytaidot on olleet aivan olemattomia, tunteita on näytetty vain sillon kun on valitettu, loukkaannuttu tai möyhätty. On vaikeaa sitten aikuisena kestää enää muilta (esim. omalta puolisoltaan) ollenkaan negatiivisia tunteita ja suuttumusta, koska on aivan "allergisoitunut" niille. Itse silti saattaa suuttua helposti, koska onhan se kuitenkin opittu käyttäytymismalli sieltä kotoa. Monimutkaista ja hankalaa, ja vaatii ihmiseltä kyllä paljon töitä tulla tietoiseksi näistä ja muuttaa käytöstään. Mutta on toki mahdollista, onneksi. :)
Kuulostaa melko loogiselta tämänkin. Mies ei myöskään kestä minun negatiivista olotilaa, eikä sitä jos olen jotain väsynyt tai surullinen, vaikkei se liittyisi mieheeni mitenkään. Hän ottaa siis minun olotilani myös jotenkin itsensä "vastuulle". Jos olen vaikka väsynyt ja kerron ongelmistani töissä hänelle, hän saattaa yhtäkkiä suuttua ja huutaa "mitä sinä mulle tästä valitat/puhut, mene puhumaan pomollesi". Vaikka itse vain haluan kertoa hänelle ja hänen tukensa. Näin käy siis harvoin mutta tuo on hyvä esimerkki.
Ap
Joo, tutulta kuulostaa tuokin. Mun miehessä kanssa samaa. Joskus hän on avannut tuota "mitä mulle valitat" -käytöstään sillä, että hänestä tuntuu että jokainen aina vaatii häneltä jotakin. Että hänellä pitäisi olla ratkaisu joka asiaan (tuo ratkaisukeskeinen ajattelutapa on muutenkin vissiin miehille tosi yleinen. Että murheessa tai surussa tai ongelmassa ollaan heti tarjoamassa jotakin ratkaisua, ei henkistä tukea ja kuuntelua). Taitaa taas kertoa kanssa siitä, että kotoansa ei ole saanut juuri sitä tukea ja apua, vaan "mekaanisia" ratkaisuja, insinöörimäisittäin :/ Näin ollen ei osaa itsekään vain kuunnella ja tukea, vaan tulee olo että häneltä nyt vaaditaan jotakin älyllistä ratkaisua taas johonkin asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies myös välillä suuttuu siitä että minä suutun hänelle. Miten selitätte tämän? Koen ettei minulla ole oikeutta suuttua koskaan vaan silloin kun harvoin jostain suutun, hän suuttuu tästä ja sitten kääntää asian päälaelleen lopulta minä pyytelen anteeksi ja rauhoittelen häntä vaikken mitään ole tehnytkään sillä kertaa. Teen tyhmästi tiedän. Juuri siltä minusta tuntuu ettei minulla ole oikeus tunteisiin, suuttumiseen tms. vaan miehellä aina on. Ymmärrän kyllä pointin siitä että sellainen on henkistä väkivaltaa. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin niin mies on kertonut että hänen isänsä huusi ja haukkui häntä lapsuudessa. Hän on kerran kertonut asiasta minulle.
ApKertoo mun mielestä siitä, että mies ei kestä ollenkaan suuttumisen ilmausta (no shit, Sherlock :D). Johtunee just tuosta, että isänsä on huutanut ja haukkunut häntä, on siis "yliherkistynyt" sille aivan täysin. Kuulostaa tutulta, koska mun miehessä oli vähän samoja piirteitä: heillä kotona on ollut tavallaan todella tunneköyhää, ja ne tunteet joita on näytetty, on olleet sitten sättimistä ja yleisesti "huonoja tunteita" :( Kaikki tunteidenkäsittelytaidot on olleet aivan olemattomia, tunteita on näytetty vain sillon kun on valitettu, loukkaannuttu tai möyhätty. On vaikeaa sitten aikuisena kestää enää muilta (esim. omalta puolisoltaan) ollenkaan negatiivisia tunteita ja suuttumusta, koska on aivan "allergisoitunut" niille. Itse silti saattaa suuttua helposti, koska onhan se kuitenkin opittu käyttäytymismalli sieltä kotoa. Monimutkaista ja hankalaa, ja vaatii ihmiseltä kyllä paljon töitä tulla tietoiseksi näistä ja muuttaa käytöstään. Mutta on toki mahdollista, onneksi. :)
Kuulostaa melko loogiselta tämänkin. Mies ei myöskään kestä minun negatiivista olotilaa, eikä sitä jos olen jotain väsynyt tai surullinen, vaikkei se liittyisi mieheeni mitenkään. Hän ottaa siis minun olotilani myös jotenkin itsensä "vastuulle". Jos olen vaikka väsynyt ja kerron ongelmistani töissä hänelle, hän saattaa yhtäkkiä suuttua ja huutaa "mitä sinä mulle tästä valitat/puhut, mene puhumaan pomollesi". Vaikka itse vain haluan kertoa hänelle ja hänen tukensa. Näin käy siis harvoin mutta tuo on hyvä esimerkki.
Ap
Ei vaan miehen mielestä sinun kuuluu olla tietynlainen ja hän suuttuu, kun et olekaan ja ilmaiset mitä tahansa negatiivista tunnetta. Vrt harmittaahan se, jos vaikka auto hajoaa. Mies ei kunnioita sinua tuntevana ihmisenä vaan näkee sinut esineellistäen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.goodreads.com/work/quotes/217475-why-does-he-do-that-inside…
Mm:
"The abusive man doesn't have a problem WITH HIS ANGER; HE HAS A PROBLEM WITH YOUR ANGER.
One of the basic human rights he takes away from you is the right to be angry with him. No matter how badly he treats you, he believes that your voice shouldn’t rise and your blood shouldn’t boil. The privilege of rage is reserved for him alone. When your anger does jump out of you—as will happen to any abused woman from time to time—he is likely to try to jam it back down your throat as quickly as he can. Then he uses your anger against you to prove what an irrational person you are. Abuse can make you feel straitjacketed. You may develop physical or emotional reactions to swallowing your anger, such as depression, nightmares, emotional numbing, or eating and sleeping problems, which your partner may use as an excuse to belittle you further or make you feel crazy."
Lundy Bancroft, Why Does He Do That?: Inside the Minds of Angry and Controlling Men
Ja että sinulla ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta suvaita sellaista pätkääkään.
Puhut preesensissä. Mitäs vaihtoehtoja mulla on olla suvaitsematta sitä 4-vuotiaana? 6-vuotiaana? 20-vuotiaana, kun minut on myrkyttty sen uhriksi jo? Voisitko kertoa? Ostatko siis minulle aikakoneen? Tajuatko, että minulla nimenomaan oli kaikki syyt suvaita sitä VUOSIKAUSIA? Miten sä autat mua siinä?