Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Meidän tytöllä oli alakoulussa, ehkä kakkosella, luokkakaveri, jonka äiti vaati (ja sai!!!) luvan pakata lapselle aina omat eväät, kun se ei voinut syödä koulun ruokia.

Nimittäin, ainoa ruoka, mitä kyseinen tyttö tuolloin suostui syömään oli sushi - eipä tuntunut kovin reilulta toisista lapsista että yksi söi sushejaan kun he söivät 'kaikkea on pakko maistaa' ja 'lautanen tyhjäksi' -periaatteella omia inhokkejaan :(

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan ollut huvittava lapsi "nirsoilussani". Minä nimittäin en pienenä syönyt monia ns. lasten ruokia, esimerkiksi en voinut sietää lihapullia. Kaurapuuro oli ehdoton yökkäys, vieläkin etoo se liisterimäinen ja mauton olemus. Mandariinit tykkäsin kuoria, mutta en syödä. En myöskään syönyt karkkia tai muutakaan makeaa, täytekakku se vasta olikin ällöttävää. Sen sijaan suurinta herkkuani olivat vihreät oliivit (saatoin jo kolmevuotiaana syödä koko purkin jos äiti ei ottanut pois), raakaa sitruunaa oli mukava imeskellä enkä juonut maitoa lainkaan, vain piimää. Tykkäsin hirveästi kasviksista, erityisesti parsakaalista ja erilaisista kaaliruuista. Kerran käydessämme ulkomailla sain maistaa etikkasipsejä, voi juku mitä herkkua ne olivatkaan! Vieläkin jaksaa sukulaiset nauraa kuinka kummallinen lapsi olinkaan.

Minua tuollaiset lapset (tai aikuiset) eivät huvita. Yökkijät ovat vastenmielisiä, huonokäytöksisiä urpoja, jotka poistan pöydästä ja koko ruokailutilasta.

Olin juuri tuollainen ongelmalapsi mistä täällä on maristu. En erityisesti valittanut, jätin syömätta (ja pelolla odotin pakottamista). Oon istunut jonkun kinkkukiusauksen edessä pari tuntia, kun on yritetty antaa opetus. Jos joku ruoka meinaa tulla saman tien ylös kuumana, ei se kylmänä parempaa ole.

Kasvoin kuitenkin aikuiseksi ja ruuan pelko helpotti. Uusia makuja kokeilen mielelläni. Edelleen on joitain makuja ja koostumuksia jotka ei mene alas tai ainakaan pysy siellä. Majoneesi, kaikki italiansalaatit, perunasalaatit, kurkkusalaatit ja sienisalaatit ainakin jää ottamatta. Onneksi aikuisena ei kukaan pakota mihinkään, ja jos joku loukkaantuu kohteliaasta kieltäytymisestä, se ei minua itketä.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri tuollainen ongelmalapsi mistä täällä on maristu. En erityisesti valittanut, jätin syömätta (ja pelolla odotin pakottamista). Oon istunut jonkun kinkkukiusauksen edessä pari tuntia, kun on yritetty antaa opetus. Jos joku ruoka meinaa tulla saman tien ylös kuumana, ei se kylmänä parempaa ole.

Kasvoin kuitenkin aikuiseksi ja ruuan pelko helpotti. Uusia makuja kokeilen mielelläni. Edelleen on joitain makuja ja koostumuksia jotka ei mene alas tai ainakaan pysy siellä. Majoneesi, kaikki italiansalaatit, perunasalaatit, kurkkusalaatit ja sienisalaatit ainakin jää ottamatta. Onneksi aikuisena ei kukaan pakota mihinkään, ja jos joku loukkaantuu kohteliaasta kieltäytymisestä, se ei minua itketä.

Tämä. Minua sitten raivostuttaa ihmiset jotka jaksavat narista siitä kun joku ei syö kaikkea mitä tarjotaan. Kai nyt aikuisella ihmisellä on oikeus päättää mitä suuhunsa laittaa? Minä en yöki enkä ole epäkohtelias. En myöskään oleta että kaikkien pitäisi kristallipallosta katsoa mitä juuri minulle voi tarjota. Minun ongelmani ruokien suhteen ovat minun ongelmiani, ja pyrin pitämään ne minun ongelminani. Minun ongelmani ei kuitenkaan ole se, jos joku muu haluaa ottaa minun ongelmani omiksi ongelmikseen.

Yhdellä tuottavalla on kanoja maatilallaan ja hän tarjosi kananmunia kaverilleen ilmaiseksi. Tämä ei niitä halunnut koska "nehän tulevat kanan pyllystä" ..... ja osti niitä mieluummin kaupasta.

Tämä ketju sai heräämään. Kaikki muut kalat paitsi lohi pieninä annoksina, suolakurkku, klönttijogurtit, eritoten oliivit, chili, kiinankaali, täysjyväriisi- ja pasta, vispipuuro, pavut, punasipuli ja kaikki raaka sipuli, saaristolaisleipä, mysli, pulla, valmiit majoneesisalaatit, sinappi, tomaattipohjaiset kastikkeet, lasagne, alkoholi, oregano, pizzerian pizzat koska uivat rasvassa, makkara, mehut, marjat, piimä, rasvaton maito, läski lihassa, kotikalja ja muutama kymmenen muuta ruokaa jää syömättä, ellei ole pakko / joku muu tehnyt ruoan. Ehkä olisi aika kasvaa aikuiseksi ja alkaa totuttelemaan.

Mää en voi sietää kookosta. En edes jos kookoshiutaleita on ripoteltu kakun päälle. Joskus jotkut jankkaavat kuinka "ei se maistu" mutta kun maistuu. Toinen on kahvi, sen maistaa kans heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin mies on ehkä maailman nirsoin ihminen. Joutuu tekemään kotona omat ruuat, koska ei esimerkiksi pidä kastikkeista, keitoista, riisistä tai mistään vihanneksista tai hedelmistä, joten syö lähinnä jauhelihaa ja perunaa/makaronia. Mäkkärissä haluaa hampurilaisen, jossa on pelkkä pihvi sisällä - ei edes mitään ketsuppia saa olla. Ravintolassa tilaa aina jotkut lasten nugetit, mutta harvoinpa tuon kanssa tulee kaikille sopivaa ravintolaa löydettyäkään. Herkut kyllä kelpaa, jälkkäreissä ei ihme kyllä nirsoile kuin marjojen suhteen!

Kuulostaa ihan minun tutultani. Ei syö mitään vihreää ja hampurilaisen väliin ei saa laittaa edes suolakurkkua. Ei syö mitään marjoja, mikä minusta on ihan käsittämätöntä. Syö käytännössä vain pelkkää lihaa. Kun kävi luonani kylässä, otti omat eväät, kun minulla ei ollut mitäön syömistä (=mikään ei kelvannut). Eväät oli tyyliin ruisleipää ja fazerin sinistä...

Eli kaveri syö käytännössä leipää, suklaata ja lihaa.

On paljon ruoka-aineita, joita en syö, mutta kyse ei ole nirsoudesta. Minulla on keliakia, olen vegaani ja karppaan; kiellettyjen listalla siis viljat, peruna, riisi, liha, maitotuotteet ja munat. Ruokavalio siis koostuu lähinnä vihanneksista, juureksista, hedelmistä, pähkinöistä ja rasvoista.

Syön kuitenkin paljon sellaisia ruokia, jotka ei monille maistu. Chili ja jalapenot, kaikki sipulit, sienet, oliivit, kaprikset, parsakaali, ruusukaali.... Kaikkea maistan, jos vaan sopii ruokavaliooni.

Olin lapsena nirso ja minua istutettiin lautasen edessä kotona ja koulussa ja pakotettiin syömään. Kasvaessani huomasin, etten pidä esim. täytekakusta ollenkaan ja voi pojat että se on monelle Suuri Ongelma. Suorastaan loukkaavaa, jos joku ei ota kakkua..!

Eräs inhokkiruokani on jogurtti, josta en ole koskaan pitänyt. Siinä yhdistyy maitomainen ällöttävä maku, sokerisuus ja makeus sekä ehkä epämiellyttävin ruokatuntemus suussa: klimpit. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuiselle ihmiselle ei kelpaa muu kuin tyyliin perunat ja lihapullat, pitänee olla jossain vähän vikaa silloin, liekö ravintokasvatus jäänyt vähän köyhäksi aikanaan lapsena ja sitten jääty sille lapsen tasolle. Ymmärtäisi paremmin kulttuuriset erot/fobiat jos kyse vaikka hyönteisistä kuten Aasiassa, mutta että aikuiset ihmiset ei uskalla jotain maistaa... Jotenkin vähän säälittävää, mikähän on pahinta mitä tapahtuu jos maistaa jotain uutta? Siitähän saattaisi vaikka pitää, hui.

Minä inhoan tuota alentuvaa ja jo valmiiksi näsäviisasta kommenttia "siitähän saattaisi vaikka pitää". Kun aikuinen sanoo, ettei halua syödä katkarapuja, on ihan turha selittää, että se maistuu ihan kanalta tai ei miltään ja maista nyt kun ihan takuulla tykkäät". Minä en koske mihinkään äyriäiseen tai nilviäiseen eli ryömivään tai pohjamudassa makaavaan ötökkään ennen kuin olen nälkäkuoleman partaalla. En siis todellakaan saattaisi pitää niistä missään tilanteessa enkä millään reseptillä.

Olin töissä kaupungin toimistoväen lounasruokalassa. Eräs rouva oli hyvin tarkka laktoosittomasta ruokavaliostaan, aina kyseli onko kalakeitto laktoositon/missä on laktoositon margariini/ voiko hän syödä tuoreita sämpylöitä (mistä leivottu...). Kerran oli jälkiruokana jäätelöpikarit, oikeaa kermajäätelöä, ei laktoositonta, ei Hylaa. Kerroin naiselle että jätski ei ole laktoositonta, tilalle olisi puolukkavispipuuro. Nainen otti jäätelön kädestäni ja tokaisi että kyllä hän tämän voi hyvin syödä!! Niin tietysti 😂😂 Kyllä on naurettu maisen laktoosittomalle ruokavaliolle jälkikäteen monet kerrat. Päiväkahvilla tauolla aina mietimme seuraavan päivän ruokien aloittelua ja naiselle ihan omien herkkujen tekoa.

Kaverini kertoi samaan aikaan Thaimaassa kanssaan lomailleesta nuoresta suomalaisesta pariskunnasta, jotka söivät vain mäkkärissä kaikki ateriansa kahden viikon ajan. Syynä se, ettei uskalla muuta kokeilla siellä Ulkomaassa... Tosin eivät usjaltaneet poistua hotellin alueeltakaan koska olis voinu jotain tapahtua... mielestäni hukkareissu, olisivat menneet sitten vaikka Tyrnävälle...

Anopillani on 3 poikaa. Kukaan miniöistä ei ole koskaan kelvaannut, koska kukaan, ei kukaan, voi olla yhtä täydellinen kuin hän. Mieheni kaksi veljeä ovat oikein urakalla yrittäneet tuoda sopivaa miniää, mutta ei, kukaan ei ole kelvannut. Minä olen ollut pysyvin miniä, mutta ah, niiiin epätäydellinen ja epäsopiva.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mun sukulainen ei voi syödä mitään seuraavia:

- kermavaahto

- sipuli

- valkosipuli

- riistaliha

- lampaanliha

- sienet

- mausteet (paitsi suola ja mustapippuri)

- juustot

- äyriäiset

- paprika

- mansikka

Kerran olen ollut hänen kanssaan samaan aikaan juhlissa, jossa alkuruokana oli sienikeittoa, pääruokana poronkäristystä ja jälkkärinä mansikkakakku. Ne ilmeet!

Mä en ymmärrä nirsoilua, se on vain junttia ja ärsyttävää. Jos ei jostain pidä, niin sitten vaan jättää ottamatta, mutta monella nirsolla ihmisellä on tapana kauhistella ääneen ja marista sopimattomia ruokia. Täysin naurettavaa, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään apinanaivopadasta, vaan ihan tavallisista ruoista.

Tuota nirsoa sukulaista yritin aikani miellyttää tarjoiluilla, mutta hänen ruokarajoitteensa sulkevat pois niin monet tavalliset tarjottavat, että en enää jaksanut. Närkkikööt sitten jotain mikä kelpaa.

Ei VOI vai ei HALUA? En minäkään VOISI syödä noista sipulia, valkosipulia, riistaa tai lampaanlihaa (ylipäätään lihaa), sieniä, monia voimakkaita mausteita enkä äyriäisiä. Paprika on siinä ja siinä.

Syinä laajat, vittumaiset allergiat ja lihan osalta kroppa ei enää pystyisi noita käsittelemään kun ei ole vuosikymmeniin joutunut siihen. (Tosin oma ei-listani sisältää muitakin juttuja kuin tuossa luetellut.)

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi samaan aikaan Thaimaassa kanssaan lomailleesta nuoresta suomalaisesta pariskunnasta, jotka söivät vain mäkkärissä kaikki ateriansa kahden viikon ajan. Syynä se, ettei uskalla muuta kokeilla siellä Ulkomaassa... Tosin eivät usjaltaneet poistua hotellin alueeltakaan koska olis voinu jotain tapahtua... mielestäni hukkareissu, olisivat menneet sitten vaikka Tyrnävälle...

Me tutustuimme Thaimaassa suomalaispariskuntaan, joka söi vain yhdessä tietyssä suomalaisomisteisessa ravintolassa siitä syystä, että nainen suostui syömään vain Spagetti Bolognesea. Siis kaksi viikkoa söi vain sitä! Ja thaimaalainen ruoka on ihan huippua, valinnanvaraa luulisi löytyvän joka makuun.

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä kaupungin toimistoväen lounasruokalassa. Eräs rouva oli hyvin tarkka laktoosittomasta ruokavaliostaan, aina kyseli onko kalakeitto laktoositon/missä on laktoositon margariini/ voiko hän syödä tuoreita sämpylöitä (mistä leivottu...). Kerran oli jälkiruokana jäätelöpikarit, oikeaa kermajäätelöä, ei laktoositonta, ei Hylaa. Kerroin naiselle että jätski ei ole laktoositonta, tilalle olisi puolukkavispipuuro. Nainen otti jäätelön kädestäni ja tokaisi että kyllä hän tämän voi hyvin syödä!! Niin tietysti 😂😂 Kyllä on naurettu maisen laktoosittomalle ruokavaliolle jälkikäteen monet kerrat. Päiväkahvilla tauolla aina mietimme seuraavan päivän ruokien aloittelua ja naiselle ihan omien herkkujen tekoa.

Mä voin syödä pieniä määriä tavallista jäätelöä, jugurttia ja rahkaa, vaikka ihan lääkärissä tehtyjen testien mukaan mulla on vaikea laktoosi-intoleranssi. Se suorastaan yllätti, että lääkäri sanoi, ettei maitosokeri imeydy juuri lainkaan. Mutta kerran ostin Ingmannin laktoositonta jäätelöä. Siitä tuli illan mittainen ripuli. Hapanmaitotuotteet tajuankin, koska ne ovat koostumukseltaan erilaisia, mutta en tiedä, miksi vatsani kestää kuitenkin tavallista jäätelöä. Mutta vain pieniä määriä, ei suuria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

Olen aina kammonnut graavilohta "raakana kalana" vaikka onkin tavallaan ihan hyvänmakuista. Suutuntuma vain on kammottava! Voin kohteliaisuudesta maistaa mutta koskaan ei ole tehnyt mieli toista palaa.

-Kokki-

Itselläni tuo suutuntuma sanelee aika paljon meneekö ruoka alas.

Minulla ei ole mitään allergioita tai en edes tiedä yhtään ruokia mitä en söisi. Se mikä minua inhottaa on ihmiset, jotka tekevät syömisestään spektaakkelin. Allergiat hyväksytään, typerää käytöstä kuten "yäk yäk en syö, inhottavaa" en jaksa kuunnella. Sanon heti, että ole hyvä äläkä pilaa ruokahetkeä huonolla käytökselläsi.

Vierailija kirjoitti:

En voi tälle mitään, mutta kun näen ihmisen nirsoilevan jonkun ruuan suhteen, minulle tulee lähes pakottava halu hieroa sitä ruokaa hänen naamaansa. Sen ajatteleminen auttaa ärsytykseen :D

Huh! Toisilla on todellakin näemmä pakkomielle päästä määräämään kaikesta, jopa siitä mitä muut ihmiset laittavat suuhunsa. Ja ottaa niin kauhean koville ettei olekaan maailman ylivaltias vaan muillakin on vapaa tahto päättää omista syömisistään... :D

(Tuo ei kyllä ole enää ihan tervettä.)