Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vanhempiensa nirsoksi opettama, reilusti yli 60-vuotias, lapsuudenperheensä ainokainen on taas tulossa kylään toiselta puolelta Suomea. Ei saa olla kanaa, ei kalaa, ei vihanneksia, ei kasviksia, ei makkaraa, ei rasvattomia maitotuotteita. Kyllästyttää moisen ikiteinin käytös. Taidan laittaa seuraavan kerran alkupalaksi savumuikkutahnaa ja ruisleipää, pääruoaksi kana-vihannespataa ja jälkkäriksi tuoreita marjoja.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ravintolassa yökkivät ääneen toisten ruoille.

Olen esimerkiksi ollut seurueessa jossa yksi henkilö tilasi sinisimpukoita valkoviinissä. Kun simpukat saapuivat pöytään, toinen seurueeseen kuulunut henkilö alkoi päivitellä, että hän ei kyllä ymmärrä miten joku voi syödä jotain noin ällöttävää, ja hyi hvetti miten vastenmielisen näköistä.

Kerran taas olin samassa seurueessa erään naisen kanssa, joka julisti pöytätoverin pasta-annoksen näyttävän oksennukselta.

Kukaan ei kaipaa mielipidettäsi, pidä mölyt mahassasi.

Minä olen todistanut tätä samaa, oltiin työporukalla syömässä, niin alkuruokien saapuessa kollega mulkaisi naama irvessä toisen kollegan annosta ja sanoi: "Aiotko sä tosiaan syödä ton?" Käsittämättömän tökeröä käytöstä. Koko muu seurue hiljeni hämmästyksestä.

Olen 57-v nainen, enkä vaikka kuinka haluaisin pysty syömään : sipulia missään muodossa, olen kerran n.10 vuotiaana oksentanut sipulikastikkeen pöydälle (en tahallani), jo kaupassa sipulinippujen/pussien näkeminen saa ihon kananlihalle ja yllätyksen tunteen, paprikaa - mahaa polttaa, selleri, purjoa, omenaa - huulet turpoavat! En myöskään syö sieniä, niissä on elohopeaa, raskasmetalleja, ydinlaskeuman jäännöksiä ym.epäterveellistä! En koe olevani nirso, vasn laitan ruokiin muita kasviksia/juureksia/vihanneksia ja syön paljon mm.marjoja. Mutta se sipuli, miten mikään voi olla niin kuvottavaa!

Nirso akka vantaa kirjoitti:

Olen 57-v nainen, enkä vaikka kuinka haluaisin pysty syömään : sipulia missään muodossa, olen kerran n.10 vuotiaana oksentanut sipulikastikkeen pöydälle (en tahallani), jo kaupassa sipulinippujen/pussien näkeminen saa ihon kananlihalle ja yllätyksen tunteen, paprikaa - mahaa polttaa, selleri, purjoa, omenaa - huulet turpoavat! En myöskään syö sieniä, niissä on elohopeaa, raskasmetalleja, ydinlaskeuman jäännöksiä ym.epäterveellistä! En koe olevani nirso, vasn laitan ruokiin muita kasviksia/juureksia/vihanneksia ja syön paljon mm.marjoja. Mutta se sipuli, miten mikään voi olla niin kuvottavaa!

Tässä kohtaa paljastui sun todelliset syyt, eli huuhaa ja harhakuvitelmat. Tiivistä foliohattuasi vielä varalta.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla: pikkuveli oli suunnilleen kolmevuotias, kun sille selvisi, että mistä maito tulee. Hän ei tykännyt lehmien ulkonäöstä, joten kieltäytyi juomasta maitoa, koska se tulee sen näköisestä eläimestä.😅

Tämähän on samanlaista kuin minulla! Noin viisivuotiaana pääsin käymään eräällä maatilalla ja näin navetassa lehmiä. Oli kaunis auringonpaiste ulkona ja navetassa pimeää ja pahanhajuista. Järkytyin, kun minulle selitettiin, että lehmät olivat navetassa lypsämistä varten ja että lypsäessä lehmistä tulee maitoa.

Sen jälkeen varmistuin pitkään, että saamani maito on kaupan maitoa eikä lehmän maitoa! 😄

Aikoinaan oltiin kaveripariskunnan kanssa risteilyllä. Olivat etukäteen hehkuttaneet laivan buffet-pöytää jo vaikka kuinka kauan. Noh, kun syömähetki vihdoin koitti, pariskunnan rouva ei syönyt mitään muuta kuin kermaperunoita! Kyllä kannatti :) :) :) 

Viime kesänä sukujuhlissa mielenterveysongelmainen ja luultavasti myös kehitysvammainen lähemmäs 60v nainen valitti ruokailussa kun hänelle ei oltu varattu mitään omaa ruokaa kun kaikki tarjolla oleva ruoka oli sopimatonta. Kaikessa oli hänen mukaansa varmasti vain hänen kiusakseen sipulia, vihersalaatissa oli paprikaa, perunoiden olisi pitänyt olla ranskanperunoita keitettyjen perunoiden sijaan, lihapullissa oli selvästi hänen mukaansa sieniä joukossa vaikka niin ei ollut, tarjolla ollut juuri sitä tiettyä hänen haluamaansa leipää jne. Kaikesta piti erikseen isoon ääneen valittaa ja kaikki ruoat haukkua pahaksi sianruoaksi jota ihminen ei voi syödä. Lopulta hänen siskonsa sanoi hänelle, että "Mieti nyt vähän kuinka käyttäydyt". Silloin hän alkoi itkemään ja lähti pois paikalta huutaen, että "Te olette kaikki ihan kamalia ihmisiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ravintolassa yökkivät ääneen toisten ruoille.

Olen esimerkiksi ollut seurueessa jossa yksi henkilö tilasi sinisimpukoita valkoviinissä. Kun simpukat saapuivat pöytään, toinen seurueeseen kuulunut henkilö alkoi päivitellä, että hän ei kyllä ymmärrä miten joku voi syödä jotain noin ällöttävää, ja hyi hvetti miten vastenmielisen näköistä.

Kerran taas olin samassa seurueessa erään naisen kanssa, joka julisti pöytätoverin pasta-annoksen näyttävän oksennukselta.

Kukaan ei kaipaa mielipidettäsi, pidä mölyt mahassasi.

Minä olen todistanut tätä samaa, oltiin työporukalla syömässä, niin alkuruokien saapuessa kollega mulkaisi naama irvessä toisen kollegan annosta ja sanoi: "Aiotko sä tosiaan syödä ton?" Käsittämättömän tökeröä käytöstä. Koko muu seurue hiljeni hämmästyksestä.

Sekin on aika yleistä, kun seisovasta pöydästä haetaan ruokaa ja tuodaan se pöytään. Työkaveri katsoo tarkkaan mitä lautasellani on, ja jos siellä on jotain sellaista mitä hänen lautasellaan ei ole, niin tämä urho lähtee välittömästi hakemaan itselleen samaa syötävää.

Vanhin siskoni on erittäin tarkka (kahvi)maidon päivämäärästä, jos päiväys on esimerkiksi 4.7. niin kyseistä maitoa, ei voi käyttää kahvimaitona 5.7.- jälkeen. Hän väittää maistavansa heti jos maito on mennyt "vanhaksi" = yhden päivän yli päiväyksestä. Ilmeisesti kyseinen maito, pitäisi käyttää viimeistään 4.7. klo 23.59. koska kun vuorokausi vaihtuu, niin maito pilaantuu välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah...  :)

Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

No ei mitään ylijäänyttä graavilohta tulekaan syödä (siis jos se ylijäänyt tarkoittaa vanhaa tai huonosti säilytettyä). Karseeta että laitoit mikroon.

Ite rakastan suolakalaa. Se ei ole sillä tavalla raakaa mitä ihmiset luulee vaan se on käsitelty (meri)suolalla ja pakastamalla. Joskus katoin jotain videota jossa joku päätti tehdä sushia raa'asta eli käsittelemättömästä kalasta.

Kala tulee aina vähintään pakastaa pariksi vuorokaudeksi, ei haittaa vaikka ois kauemminkin. Jos on tosi kauan, niin sitten kyllä ei ole niin hyvää.

Kattokaa netistä ohjeet. Varminta on kysyä kalastajalta. Ite tuun onneks kalastus-suvusta niin meillä on popsittu tuoretta kalaa paljon.

Moni ihminen inhoaa kalaa aivan turhaan (paitsi toki kala-allergiset) ihan vain koska on saanut huonoa (ei niin tuoretta kalaa) esim. kouluissa ym. Tuore kala on oikeasti aivan eri maailmasta.

Koulussa inhosin kalaruokia mutta kotona ne olivat lempiherkkua. :)

Että oikein "kalastussuvusta kotoisin"? Ilmeisestikin jostain Järvi-Suomesta, koska et näy tietävän oikean kalan käsittelystä yhtään mitään. Vain järvikalaa pakastetaan syystä että silloin lapamadot ja sen toukat kuolee. Merikalassa ei ole lapamatoja eikä merikalaa tarvitse pakastaa. Ajattelen kauhulla sellaista  "graavilohta" joka olisi käynyt pakasteessa mössöytymässä. Graavilohella taas ei ole mitään tekemistä suolakalan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ravintolassa yökkivät ääneen toisten ruoille.

Olen esimerkiksi ollut seurueessa jossa yksi henkilö tilasi sinisimpukoita valkoviinissä. Kun simpukat saapuivat pöytään, toinen seurueeseen kuulunut henkilö alkoi päivitellä, että hän ei kyllä ymmärrä miten joku voi syödä jotain noin ällöttävää, ja hyi hvetti miten vastenmielisen näköistä.

Kerran taas olin samassa seurueessa erään naisen kanssa, joka julisti pöytätoverin pasta-annoksen näyttävän oksennukselta.

Kukaan ei kaipaa mielipidettäsi, pidä mölyt mahassasi.

Minä olen todistanut tätä samaa, oltiin työporukalla syömässä, niin alkuruokien saapuessa kollega mulkaisi naama irvessä toisen kollegan annosta ja sanoi: "Aiotko sä tosiaan syödä ton?" Käsittämättömän tökeröä käytöstä. Koko muu seurue hiljeni hämmästyksestä.

Muutama vuosi sitten eräs silloin noin 35-vuotias nainen sai tietää, että minä en pidä makkaraperunoista. Muistan yhä sen aidon hämmentyksen ja jopa järkytyksen hänen ilmeessään ja äänessään kun hän kysyi epäuskousena, että ihanko totta minä en pidä niistä? Ihan kuin hän olisi noinkin vanhaksi asti elänyt luullen kaikkien pitävän samoista asioista kuin hän ja vasta tuolloin hänelle olisi selvinnyt totuus, että asia ei ole niin. Minä olen itse autistinen, mutta kyllä minä ainakin tiedän, että kaikki eivät pidä samoista asioista kuin minä, vaikka se saattaa autismin kirjon henkilöille tuottaa vaikeuksia.

Rasvaisuus on yök kirjoitti:

Riippuu pitkälti vanhemmista tuleeko nirsoja lapsia vai ei. Selvät allergiat erikseen. Meillä lasten lautaselle laitettiin ruoka kuin ruoka. Kun syötiin ja lapsi kysyi; mitä tämä on niin sanottiin mitä se on parsaa/oliiveja/ sipulia ja sitten vaan jatkettiin syömistä ilman numeroa. . Jos lapsi irvisteli niin ei oltu huomaavinaan. Ei tullut nirsoja. Itse en voi kovin rasvaisia syödä kuten makkara, kermajäätelö, sipsit, kermavaahto, kaupan lasagne jne. Tuntuu ikävälle kurkussa ja kitalakeen tulee kelmu. Maha löysällä perään. Jos kylässä on , niin otan vaikka 1/2 makkaran jos muuta syötävää ei ole. Ajatelkoom vaikka että laihduttaminen käynnissä . En julista kylässä etten tykkää ollenkaan rasvaisista, vaan otan mitä talonväki tarjoaa.

Meillä oli sama systeemi käytössä, kun olin lapsi. Syötiin eikä tehty numeroa. Ongelma vaan oli se, että se johti useampaan kertaan siihen, että oksensin. Edelleen tulee helposti oksennusreaktio jos ruoka on mun mielestä ällöttävää, näin aikuisena siitä vaan osaa selviytyä sillain huomaamattomasti, lapsena ei osannut. Joka tapauksessa tuo lapsuuden tyyli johti siihen, että ruoka on mulle aina hieman pelottava asia, olen traumatisoitunut siitä. Aikuisena olen saanut diagnoosin autismista, mikä tietenkin on kohdallani se juurisyy epätavallisen voimakkaaseen reagointiin. Hienoa että teillä homma toimi, mutta itse aina peräänkuulutan myös sen lapsen kuuntelemista. Ei se itsellekään ole kiva elää niin, että ruoka on ikuinen ongelma, paljon mieluummin söisin hyvällä halulla mitä vaan eteen laitetaan.

itsellä ongelmia koostumuksien kanssa paprikan nahka on ällöttävää ja keitetty parsa tuntuu räkätangolta. mutta eipä kaikkee olekkaan syötävä :D me oltas kaikki ärsyttäviä nirsoja ku käytäs kiinassa maistelee

kauheesti muitten syömisiä kytätään. minkä takia se teille mielestänne kuuluu mitä muut syö? onko joskus ruoka loppunut kesken :D

Vierailija kirjoitti:

itsellä ongelmia koostumuksien kanssa paprikan nahka on ällöttävää ja keitetty parsa tuntuu räkätangolta. mutta eipä kaikkee olekkaan syötävä :D me oltas kaikki ärsyttäviä nirsoja ku käytäs kiinassa maistelee

Niin kauan kun pidät tämän omana tietonasi, ei ongelmaa.

Olin lapsena ja nuorena kaikkiruokainen. Söin mitä tarjottiin ja tein itsekin hyvin monia erilaisia ruokia. Keski-ikäisenä alkoi yhä useampi ruoka tuntua vastenmieliseltä ja aiheuttaa kovia vatsaongelmia. Minusta tuli ns. nirso. Lopulta oli vain muutama ruoka, jota 'siedin'. Ei se tilanne ollut itsellenikään helppo. Tutkimuksissa selvisi, että sairastan suolistosyöpää. Nyt leikkausten, sädehoitojen, sytostaattien jälkeen olen alkanut varovasti kokeilla uusia ruokalajeja. Suhtaudun myös ymmärryksellä heihin, jotka syövät hyvin rajoittuneesti. Enhän tiedä miksi he sen tekevät. Muistan niin hyvin ne omat kivut ja pahoinvoinnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pyytänyt muutamia kavereita käymään. Tarjolle laitoin vesirinkeleitä ja erilaisia täytteitä, joista voisi siis koota itselleen täytetyn bagelin. Yhden kaverin tyttökaveri tuli etuajassa ja kävi heti pöytään. Katselin sitä bagelin laittoa vierestä, ja mikään muu ei kelvannut kuin levite ja kalliilla ostettu palvikinkku. Kinkkua ei sitten jäänyt juuri lainkaan meille muille. En kyllä osaa sanoa, mikä tässä oli hauskaa.

Siis missä on ongelma? Olisit laittanut siihen vierelle ohjeen, että täytetty bageli pitää koota seuraavasti: ensin levitettä max 10 g, sitten puolikas siivu kinkkua jne.

Yleensä on tapana ostaa täytteitä niin paljon, että kaikille riittää, vaikka jokainen ottaisi vain sitä kinkkua.

Tyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pyytänyt muutamia kavereita käymään. Tarjolle laitoin vesirinkeleitä ja erilaisia täytteitä, joista voisi siis koota itselleen täytetyn bagelin. Yhden kaverin tyttökaveri tuli etuajassa ja kävi heti pöytään. Katselin sitä bagelin laittoa vierestä, ja mikään muu ei kelvannut kuin levite ja kalliilla ostettu palvikinkku. Kinkkua ei sitten jäänyt juuri lainkaan meille muille. En kyllä osaa sanoa, mikä tässä oli hauskaa.

Siis missä on ongelma? Olisit laittanut siihen vierelle ohjeen, että täytetty bageli pitää koota seuraavasti: ensin levitettä max 10 g, sitten puolikas siivu kinkkua jne.

Yleensä on tapana ostaa täytteitä niin paljon, että kaikille riittää, vaikka jokainen ottaisi vain sitä kinkkua.

Siinä onkin sitten kiva ruveta punnitsemaan, että tuleeko levitettä 10 vai 11 grammaa.

Oltiin 2 viikon reissulla Thaimaassa ja miehen ikäneito-sisko alkoi valittamaan viiden päivän jälkeen, että hän ei voi millään enää syödä Thai-ruokaa, pitää saada jotain länsimaalaista. Siinä sitten piti lähteä hamppariketjuun syömään. Meillä lapset ihmetteli, että kuinka se on voinut syödä suomalaista ruokaa viimeiset 55v ilman ongelmia

äkänen akka kirjoitti:

Naurattaa nää mutta huvitti kyllä Thaimassa brittipariskunta, joka kysyi ravintolan ovella, että onko heillä uuniperunaa. No ei ollut. Siinä oli varmaan kielimuuri välissä, koska samassa ravintolassa näin yhden pariskunnan kerran juuri uuniperunaa syövän, voin kera. Kun ravintolassa oli aivan järjetön lista hyviä ruokia, mistä valita, niin ei kun syödään uuniperunaa. Näitähän riittää kyllä, ei syödä eksoottisia ruokia, vain tuttuja juttuja. Onko silloin järkeä edes lähteä niin kauas?

En minä matkusta muihin maihin ruoan vuoksi.