Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vierailija kirjoitti:

Hauskin/huvittavin/pahin/noloin on tämä ketju. Ihmisiä huvittaa ja ärsyttää jos joku ei tykkää jostain 😂

Miten se teidän persettä kutittaa?

Ton vois kääntää käsittämään mitä tahansa, etkö pidä peppuseksistä? Nirso. Etkö halua seurustella tämän mitäänsanomattoman näköisen mieslapsi-incelin kanssa? Nirso. Lomailetko mielummin ulkomailla kuin Suomessa? Nirso. Pidätkö enemmän kissoista kuin koirista? Nirso.

Eihän kyse ole mistään muusta kuin siitä, että joku osaa kertoa, että on jotain mistä hän ei tykkää? Eikö nää ole niitä makuasioita joista ei voi kiistellä? Mä en esim. Tykkää millään tavalla kypsennetystä porkkanasta, mutta raakana on oikein hyvää. En mä nyt niitä paloja ala sieltä lautaselta rääppimään missään juhlatilaisuudessa, mutta en saa myöskään mitään henkisiä allergiaoireita jos joku niin tekee.

Itse olet nirso sen suhteen, että mistä muut saa puhua. Kovasti alkoi tämä ketju persettäsi kutittamaan, eikä takuulla ole ensimmäinen eikä varsinkaan viimeinen kerta. 😀

Annat kuule ihmisten vaan vapaasti jakaa kokemuksiaan. Jos keskustelun aihe ei miellytä, niin ei tarvitse kommentoida.

äkänen akka kirjoitti:

Naurattaa nää mutta huvitti kyllä Thaimassa brittipariskunta, joka kysyi ravintolan ovella, että onko heillä uuniperunaa. No ei ollut. Siinä oli varmaan kielimuuri välissä, koska samassa ravintolassa näin yhden pariskunnan kerran juuri uuniperunaa syövän, voin kera. Kun ravintolassa oli aivan järjetön lista hyviä ruokia, mistä valita, niin ei kun syödään uuniperunaa. Näitähän riittää kyllä, ei syödä eksoottisia ruokia, vain tuttuja juttuja. Onko silloin järkeä edes lähteä niin kauas?

Olisikohan kuitenkin ollut bataatti?

1970-luvulla: pikkuveli oli suunnilleen kolmevuotias, kun sille selvisi, että mistä maito tulee. Hän ei tykännyt lehmien ulkonäöstä, joten kieltäytyi juomasta maitoa, koska se tulee sen näköisestä eläimestä.😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.

Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.

Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.

30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.

Olen 40+, ei mielenterveysongelmia, ja silti haluan syödä ruokani niin, että se ei ole yhtenäinen mössö vaan liha on lautasen toisella reunalla kuin peruna ja salaatti on omalla lautasellaan. En ole koskaan tajunnut, että tämä on nirsoilua.

Siis vedätkö pelkkää paljasta lihaa ja paljasta perunaa?

Hölmö!!

Se on totta että pitäkää päänne kiinni muiden seurassa esim siitä miltä pihvin rasva näyttää tai mistä ette tykkää. Ketään ei kiinosta ja viette muiden ruokahalun noilla lapsellisilla puheillanne!

Ja todellakaan ei vaihdeta ravintolaa sentakia jos ette osaa syödä erilaisia ruokia. Pysykää kotona ja syökää pelkkää makaronia.

Riippuu pitkälti vanhemmista tuleeko nirsoja lapsia vai ei. Selvät allergiat erikseen. Meillä lasten lautaselle laitettiin ruoka kuin ruoka. Kun syötiin ja lapsi kysyi; mitä tämä on niin sanottiin mitä se on parsaa/oliiveja/ sipulia ja sitten vaan jatkettiin syömistä ilman numeroa. . Jos lapsi irvisteli niin ei oltu huomaavinaan. Ei tullut nirsoja. Itse en voi kovin rasvaisia syödä kuten makkara, kermajäätelö, sipsit, kermavaahto, kaupan lasagne jne. Tuntuu ikävälle kurkussa ja kitalakeen tulee kelmu. Maha löysällä perään. Jos kylässä on , niin otan vaikka 1/2 makkaran jos muuta syötävää ei ole. Ajatelkoom vaikka että laihduttaminen käynnissä . En julista kylässä etten tykkää ollenkaan rasvaisista, vaan otan mitä talonväki tarjoaa.

Syön kyllä kaikkea, mutta maakunnassa vierraillessani ravintolassa tilasin pizzan jossa oli herkkusieniä.

Pizza tuli, mutta herkkusienen viipaleet olivat SÄILYKETÖLKISTÄ! Minusta tuo oli kyllä aika käsittämätöntä. Ihan oikeasti, kyllä tänä päivänä ravintolassa tilatusta pizzasta edellytetään, että aineosat ovat tuoreita, ehkä korkeintaan ananasta ja jalapenoja lukuunottamatta.  Nykyisin jos tilaan pizzan, kyllä aina varmistan että herkkusienet ovat varmasti tuoreita. 

  

Edesmenneen tätini mies oli legendaarinen. He kyläilivät meillä kerran vuodessa. Sedän makumieltymykset muuttuivat vuoden välein. Joskus ei voinut syödä mitään, missä oli perunoita. Sitten pannassa oli pasta. Juustoa ei voinut syödä. Kala ei käynyt. Ja tämä muuttui joka kerta. Edellisellä kerralla ei käynyt peruna ja kun nyt oli tarjolla pastaa, niin se ei käynyt. Peruna olisi sopinut.

En tiedä unohtiko hän, mitä edellisellä kerroilla sanoi vai mistä johtui. Tuntui pahalta etenkin äitini puolesta, joka oli loistava kokki. Isäkin kalasti ja savusti saaliinsa, metsästi. Täti yhtyi miehensä puheeseen ja selosti, että ei nyt punajuuret meidän Teuvolle (nimi vaihdettu) sovi.

Perheemme sisäinen vitsihän tästä tuli. Aina innolla odotimme mille setä on tällä kertaa allerginen. Ja vanhempani oppivat, että voi tarjota sitä ruokaa, mikä edellisellä kerralla ei toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin mies on ehkä maailman nirsoin ihminen. Joutuu tekemään kotona omat ruuat, koska ei esimerkiksi pidä kastikkeista, keitoista, riisistä tai mistään vihanneksista tai hedelmistä, joten syö lähinnä jauhelihaa ja perunaa/makaronia. Mäkkärissä haluaa hampurilaisen, jossa on pelkkä pihvi sisällä - ei edes mitään ketsuppia saa olla. Ravintolassa tilaa aina jotkut lasten nugetit, mutta harvoinpa tuon kanssa tulee kaikille sopivaa ravintolaa löydettyäkään. Herkut kyllä kelpaa, jälkkäreissä ei ihme kyllä nirsoile kuin marjojen suhteen!

Itsellä oli myös exä joka söi vaan jauhelihakastiketta makkaraa ja perunaa. Leipänä ranskanleipää. Erottiin tyypin väkivaltaisuuden takia, enkä vuosiin syönyt jauhelihakastiketta.

Nykyinen inhosi sieniä ja keitettyjä kananmunia koostumuksen takia. Sieniä on oppinut syömään, koska itse rakastan niitä. Osaan myös valmistaa sieniruoat niin, etteivät sienet muutu "kumisiksi". Nykyään väittää jopa pitävänsä sienistä. En tiedä onko totta vai 20 vuoden huijaus. :D

Kananmunia keitettynä on joutunut syömään tasan kerran. Suhteen alkuvaiheessa vierailimme melkein satavuotiaan isoisoäitini luona, joka oli tehnyt graavilohileipiä, joissa oli paksun voikerroksen (itsellekin yök) lisäksi kananmunan siivuja. Söi naama pokerina kaksi leipää. Silloin taisin tietää, että tyyppi oikeasti rakastaa.

Joskus tuli TV:stä deittailuohjelma, jossa ihmiset etsivät laivalta deittikumppania. Olikohan nimeltään Sinkkulaiva tmv.

Yhdessä jaksossa oli nainen joka oli todella nirso ruoan suhteen ja kuulemma töissäkin lounaalla veti vain pussillisen fazerin parhaita. Oikea ruoka ällötti. Laivan buffetissa meni suoraan jälkiruokapöydän luo.

Oli kyllä todella huonovointisen näköinen, kalmankalpea ja väsynyt ja reippaasti ylipainoinen.

Onkohan enää edes elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarin hautajaisissa esimerkiksi oli hyvät ruuat tarjolla ja siskoni tulee pöytään lautasen kanssa jossa oli ranuja, lihapullia, nakkeja ja kananugetteja ja valittaa kovaan ääneen, että hänen piti käydä hakemassa ruokansa lasten tarjoiluista.

Nämä lasten ranskalaiset ja nakit -buffettitarjoilut jaksaa aina hämmästyttää mua. Miksi lapsille tarjoillaan tällaista roskaa, vaikka aikuisten ruoka olisi ns. normaalia ja ravinteikkaampaa? Meillä lastenbuffa ei edes ole mikään vaihtoehto, vaan lapset syövät sitä mitä aikuisetkin. Nakin saattavat satunnaisesti haluta, mutta nugetit jäisivät syömättä. Älytöntä, ja tällä metodillahan niitä mäkkäriaikuisia kasvatetaan.

Sama! Meidän 9v. syö esim. laivan buffetista ihan samoja ruokia kuin me aikuisetkin. Häntä ei kiinnosta nakit ja ranut kun on paljon herkullisempaakin tarjolla. 

Se on ihan tottumiskysymys. Jos vanhemmatkin vetää vain lihapullia ja nakkeja niin ei se lapsenkaan makumaailma itsekseen kehity.

Se kun nirsoilijat tunkee tännekin pätemään rajoitteidensa kanssa. Suorastaan pakottava tarve tehdä itsestään numero. :O

Rasvaisuus on yök kirjoitti:

Riippuu pitkälti vanhemmista tuleeko nirsoja lapsia vai ei. Selvät allergiat erikseen. Meillä lasten lautaselle laitettiin ruoka kuin ruoka. Kun syötiin ja lapsi kysyi; mitä tämä on niin sanottiin mitä se on parsaa/oliiveja/ sipulia ja sitten vaan jatkettiin syömistä ilman numeroa. . Jos lapsi irvisteli niin ei oltu huomaavinaan. Ei tullut nirsoja. Itse en voi kovin rasvaisia syödä kuten makkara, kermajäätelö, sipsit, kermavaahto, kaupan lasagne jne. Tuntuu ikävälle kurkussa ja kitalakeen tulee kelmu. Maha löysällä perään. Jos kylässä on , niin otan vaikka 1/2 makkaran jos muuta syötävää ei ole. Ajatelkoom vaikka että laihduttaminen käynnissä . En julista kylässä etten tykkää ollenkaan rasvaisista, vaan otan mitä talonväki tarjoaa.

Oon ollu nirso lapsi, ja väittäisin kyllä, ettei vanhemmillani ole ollut merkittävästi tekemistä minun makumieltymyksieni suhteen

OT: Ruuan tuputtamisesta tuli mieleen kuinka isän äiti kerran suuttui 9 v. pikkuveljelleni kun hän kieltäytyi syömästä hänen tekemiään voileipiä. Veljelläni oli/on diabetes eikä hänellä ollut lyhytvaikutteista insuliinia mukana. (Poikkesimme nopeasti mummolaan hakemaan jotain eikä tarkoitus ollut syödä siellä mitään.)

Mummo oli todella loukkaantunut eikä voinut käsittää miksei voileivät kelvanneet kun ihan Petriä varten niitä teki. Kun eihän niissä ole edes sokeria! Monta vuotta voivotteli ja päivitteli sitä kuinka nirso veljeni on.

Vieraalle kelpasi kakusta kerma mutta pohjaa ei suostunut ottamaan. Kaapi siitä sitten pelkkää kermaa lautaselleen.

Kyseessä hyvän matkaa aikuinen ihminen, ei mikään pikkutaapero.

Vierailija kirjoitti:

Vieraalle kelpasi kakusta kerma mutta pohjaa ei suostunut ottamaan. Kaapi siitä sitten pelkkää kermaa lautaselleen.

Kyseessä hyvän matkaa aikuinen ihminen, ei mikään pikkutaapero.

Mentaalipuolen juttuja.

Tosiaan tuon ymmärtäisi, jos kyseessä olisi pikkutaapero.

Äitini ei suostunut syömään kanaa tai lammasta. Luulen sen johtuvan siitä, että hänen lapsuudessaan kanat syötiin siinä vaiheessa, kun ne vanhuuttaan lopettivat munimisen. Ja lampaan liha saatiin vanhoista lampaista, joita oli kasvatettu villan takia. Minä kyllä syön broileria ja lammasta, vaikka kumpaakaan ei lapsuuden kodissani koskaan syöty. Sen sijaan en syö ruskeaa kastiketta, jota taas oli melkein joka päivä. Syöminen tai syömättömyys ei monesti mene niin, että syödään vain samaa kuin lapsuuden kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli myös exä joka söi vaan jauhelihakastiketta makkaraa ja perunaa. Leipänä ranskanleipää. Erottiin tyypin väkivaltaisuuden takia, enkä vuosiin syönyt jauhelihakastiketta.

Nykyinen inhosi sieniä ja keitettyjä kananmunia koostumuksen takia. Sieniä on oppinut syömään, koska itse rakastan niitä. Osaan myös valmistaa sieniruoat niin, etteivät sienet muutu "kumisiksi". Nykyään väittää jopa pitävänsä sienistä. En tiedä onko totta vai 20 vuoden huijaus. :D

Kananmunia keitettynä on joutunut syömään tasan kerran. Suhteen alkuvaiheessa vierailimme melkein satavuotiaan isoisoäitini luona, joka oli tehnyt graavilohileipiä, joissa oli paksun voikerroksen (itsellekin yök) lisäksi kananmunan siivuja. Söi naama pokerina kaksi leipää. Silloin taisin tietää, että tyyppi oikeasti rakastaa.

Ihana! Ihana mies! Kaikkea hyvää teille! Oi että ihana tarina. Rakkautta, rakkautta tuo on.

Ja kunnioitusta, sitä juuri. Mies ei halunnut melkein satavuotiasta loukata, vaan nieli kaiken. Ihana mies!

Rasvaisuus on yök kirjoitti:

Riippuu pitkälti vanhemmista tuleeko nirsoja lapsia vai ei. Selvät allergiat erikseen. Meillä lasten lautaselle laitettiin ruoka kuin ruoka. Kun syötiin ja lapsi kysyi; mitä tämä on niin sanottiin mitä se on parsaa/oliiveja/ sipulia ja sitten vaan jatkettiin syömistä ilman numeroa. . Jos lapsi irvisteli niin ei oltu huomaavinaan. Ei tullut nirsoja. Itse en voi kovin rasvaisia syödä kuten makkara, kermajäätelö, sipsit, kermavaahto, kaupan lasagne jne. Tuntuu ikävälle kurkussa ja kitalakeen tulee kelmu. Maha löysällä perään. Jos kylässä on , niin otan vaikka 1/2 makkaran jos muuta syötävää ei ole. Ajatelkoom vaikka että laihduttaminen käynnissä . En julista kylässä etten tykkää ollenkaan rasvaisista, vaan otan mitä talonväki tarjoaa.

Ei ole kiinni pitkälti vanhemmista. Lapsen lautaselle voit laittaa mitä laitat ja syödä ruokasi, se lapsi ei välttämättä syö vaikket mitään huomiota kiinnittäisi. Lapsetkin ovat yksilöitä ja se näkyy sisaruksissakin vaikka kaikille on se sama ruoka ja ruokailu.

Vierailija kirjoitti:

Kotipalvelun työntekijänä näki tässä asiassa ihan äärimmäisyyksiä. Tavallaan asiakkaalla on oikeus pyytää aamiaisensa jne sellaisena kuin haluaa. Mutta monta kertaa kävi mielessä, että MIKSI..

"Suosikki"mummoni aamupalatarjoilu:

- yksi näkkileipä, jonka päälle on aseteltu kaksi anjovista. Anjoviksien tulaa olla pituussuunnassa näkkileivän vastakkaisissa kulmissa. Voi pitää asettaa tietylle puolelle.

- yksi keitetty kananmuna, joka on kiehunut tismalleen 5 minuuttia.

- tismalleen oikea määrä metsämarjajogurttia.

- teetä, joka kaadetaan tiettyyn pannuun "maustumaan" ja pussi perään

Kaikki tarjottavat pitää valmistaa ja tarjoilla määrätyin astioin, tietenkin.

Kyseinen asiakas ei ollut edes muistisairas, vaan päästään virallisesti ihan kunnossa. Hän oli todella joustamaton ja kärkäs noissa vaatimuksissaan. En halua tietää, millainen ihminen hän on läheisilleen.

Vanhetessa tällaiset piirteet varmaan korostuu. Kuka tahansa hoitoalalla työskennellyt on törmännyt vastaavaan.

Musta tää on jotenkin ihana.

Pitää kiinni aamiaisrutiinistaan vaikka saakin siihen apua. Aina on anjovikset olleet tässä asennossa ja tee nimenomaaan tässä pannussa 💕