Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Meidät kutsuttiin syömään kaveriperheen luokse. Hirvisoppaa se taisi olla, ja oli hyvää.

Muksu oli mukana. Pienellä kylällä hän oli myös muksun koulukaveri. Emäntä kysyi, et kun heidän X ei syö tuota soppaa, niin hän on tehnyt lapselleen makaronilaatikon. Haluaisiko meidän muksu kans sitä? No, meidän nirso muksu oli et joo. Sopassa olis ollut juureksia.

Mutta se oli nimensä mukaan makaronilaatikkoa. Pelkkää makaronia, mut ilmeisesti muna-maitoon tehtynä. Siinä kaks nirsoo veti pelkkää makaronia.

X oppi vasta armeijassa syömään, kun oli pakko. Meidän muksun kanssa käydään syömässä usein sushia. Kaikkeen ne oppii.

Mä poimin oliivit pois kaikista ruuista. Silti pystyn syömään ruokaa, johon oliivi on koskenut =)

Silloin kun Lidl rantautui meidän kaupunkiin niin anoppi piti puhuttelun meille että sieltä ei sitten osteta mitään eikä hänen lapsenlapsilleen syötetä eikä juoteta mitään ulkomaalaisia tuotteita 🤭 Jännästi itselläänkin mieli muuttui ja alkoi kauppa kelpaamaan kun tajusi että sieltähän saa olutta halvemmalla.

Mun siskonmies on astetta rasittavampi vieras, ei syö mitään vihreetä paitsi hesen hampparin välissä. Ei käy porkkana sipuli, ei syö kanaa eikä mitään tulista. Ei voi syödä laatikkoruokia jne.. Harvoin käyvät mut makaroonijauheliha tai makkaralinjalla mennään silloin En halua lasteni kuulevan sitä valitusta kun kaikessa jotain vikaa. Meillä kun lapset syövät ihan kaikkea..

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus nuorena pikaruokaravintolassa töissä ja ärsyttävimpiä oli vanhemmat, jotka tilasivat lapselleen ruokaa tyyliin: "Sähän et halua sipulia ja suolakurkkua ja sinappia... siihen sun hampurilaiseen", se lapsi tuskin edes huomaisi sitä paria grammaa sipulia ja sinappia, jos vanhemmat eivät siitä erikseen mainitsisi. Noiden kohdalla tuntui aina siltä että lapsi opetetaan entistäkin nirsommaksi.

Itseasiassa olen itse ollut juuri tuollainen lapsi ja todellakin maistoin ja jäi syömättä. Sinappi poltti kieltä ja hesen sipulit liian isoja, löysiä ja raakoja. Kotona meni, kun valmistettu eri tavalla. Meillä oli pakko kaikkea maistaa ja olen ruokapöydässä itkenyt ja yökkinyt ruokaa pakolla alas oksentamisenkin jälkeen. Kun käytiin ulkona syömässä, ei porukat halunneet kalliin hamppsrin menevän hukkaan, joten silloin sai jättää itseä inhottavat mausteet/lisukkeet pois.

Vanha pariskunta oli vieraisilla vanhempieni luona. Äiti loihtinu illalliset. Vierailijamies kieltäytyi syömästä, koska hän ei pidä sipulista (oli kastikkeessa). Jatkossa käski hänelle tehtävän eri ruokaa. Paroni oli siis taas vauhdissa. Moukka mies.

Haluaisin itse sanoa sipulista, että sen syömättömyys ei välttämättä ole nirsoilua. Saan sipulista turpoavan vatsan ja mahtavat ilmavaivat ja sen lisäksi lääkäri on kieltänyt sen syömisen, koska se tekee refluksioireita (vatsahapot nousevat ruokatorveen ja jos se kroonistuu, ruokatorvi vaurioituu). Tunnen vatsahapot suussa asti ja ääni menee käheäksi.

Sipuli on paholaisen keksintö, koska se silputaan aina pieneksi eikä sitä saa nypittyä pois. Voin syödä hetken jotain jossa on sipulia, mutta alan tuntea sen poltteen ja sitten onkin pakko lopettaa. Se ei ole nirsoilua! En halua nostaa asiasta isoa meteliä, tuoda itseäni esiin tyyliin minäminäminä ja mun vaivani, mutta joskus on pakko varmistaa että eihän tässä ole sipulia.

Häihimme piti aikuiselle ihmiselle (yli 30-vuotias) hankkia erikseen juotavaksi lasten limpparia, kun hän ”ei juonut mitään muuta”. Silloin olin vielä kivalla tuulella, nyt jos järkkäisin bileitä, niin saisi juoda vettä tai olla ilman. Ja tarjolla siis oli kyllä monenlaista alkoholitonta ja holillista vaihtoehtoa jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden uusioperheessä ei voitu syödä sipulia tai valkosipulia ikinä, koska nuorin lapsi "ei tykännyt" siitä. Eli syötiin sitten mauttomia ruokia koko lapsuus

Minä en lapsena osannut muuten ilmaista, kuin että "En tykkää sipulista". No, sehän ei 70-luvulla maalla ollut mikään syy olla syömättä.

Vasta teini-ikäisenä selvisi, että olen oikeasti allerginen sipulille (myös allium-suvun sipulikukille!). 35 vuotta olen taiteillut ilman sipulia muutamin vahingoin, ja voin kertoa, että ruuista saa maistuvaa ilman sitäkin. Eikä minun tarvitse kärsiä ripulista, mahakivuista, ihottumasta, vesikelloista (jos vahingossa kosken sipuliin), migreenistä...

Yhden tyypin pitää aina raflassa tiedustella tark-kaan tarjoilijalta, mitä annos sisältää. Se mitä olisi mahdollisesti tilaamassa. Sitten tyyppi saattaa googlettaa vielä annoksen, että löytyiskö tarkkaa reseptiä o.O Sitten kun saa annoksen eteensä, rupeaa sörkkimään ja tutkimaan sitä. Ja aina löytyy jotakin mikroskooppisen pientä lautasliinalle noukittavaa. Kyse ei oo allergioista. Hänellä vain on "herkkä nielu" :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa tapauksen ruokailua seuratessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.

Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.

Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.

30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.

Tämähän kuuluu johonkin oireyhtymään, ei ole siis oikeasti nirsoilua.  Ymmärrän ihan hyvin, koska itsellä toisenlainen oire, jota myös ihmetellään ja vähän hymähdellään, mutta se on ihan todellista!  Voi ihan verrata fobiaan.  Ei vain voi tehdä sitä asiaa, jos se pitää tehdä niin kuin yleensä.  Mulla on myös pakonomainen tarve pestä käsiä usein.  Se ei ole kovin voimakas eikä elämää suuremmin rajoittava, mutta kun tulee se tunne, että käsissä on jotain mikä on pestävä, siitä ei pääse mitenkään muuten kuin menemällä ja pesemällä.  

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä hauskin mitä muistan. Mua muutaman vuoden nuorempi serkku lapsena ei suostunut syömään ananasta. No, minä tahallaan piilotin pizzaan ananasta. Sitten tää serkku ne huomasi, kun oli jo monta palaa syönyt, ja alkoi huutamalla huutamaan, että yök, hirveää, täällä on ananaita ja ei voi syödä kun ananait kasvaa kanalassa kanan kakasta😂 Ei vieläkään ole selvinnyt tämä mysteeri...😃

Mä en ole vielä 40 vuoteen tottunut sieniin ruuissa ja silti edelleen kaikki tekee noita sun kaltaisia kivoja jekkuja laittamalla sieniä sekaan, etten muka huomaa. Mutta kun minä maistan sen olipa miten pienenä muruna tahansa tai ees yks ja minä en voi sille mitään että sieni aiheuttaa oikeasti oksennusrefleksin. Ja sitten itketään, kun en pidä ruuasta tai olen nirso vaikka sientä oli vain vähän mukana.

Minä nirsoilen viinistä.  Ärsyttää jossain kylässä, kun ruuan kanssa tuputetaan punaviiniä.  SE ON PAHAA!

On se mitä laatua tahansa, se on pahaa.  Väittävät, että hyvän ruuan maku korostuu, kun sitä nauttii viinin kera.  Ei minun makuhermoilla korostu, vaan huononee.  Ruuan kanssa juodaan vettä.

Sitten mulle tuodaan sitä vettä naama happamena.

Ja joo, en tietenkään sano, että se viini on pahaa.  Sanon vain, että en ole tottunut enkä halua totutellakaan, pitäydyn ihan vaan vedessä.  

En ole elämäni aikana saanut hyvää punaviiniä, niissä on kaikissa sama karvaus, vaikka niitä kuinka kehuttaisiin.  Valkoviini käy mulle kyllä.  Olen kulkenut ulkomaillakin ihan riittävästi, niin että tiedän niitten "hienot ja sivistyneet" tavat viineineen, mutta minä olen suomalainen enkä muuksi muutu eikä tarvitse muuttua.   Ei minusta veden juomisessa ole mitään sivistymätöntä.

Onneksi on muutama kohtalotoveri, joiden kanssa joskus manataan tätä punaviinituputusta.

Muistan tämän aina, kun joku "nirsoilee" jonkun muun asian kanssa.  Eli jos ei vaan tykkää sipulista, niin ei tykkää.  Se pitää uskoa.  

Eri asia sitten ne, jotka tahallaan temppuilee ruuan kanssa.  Muistan ikäni kun olin serkkuni synttäreillä kun tämä täytti 10 v.  Likka oli jostain pahalla päällä ja räyhäsi kaikesta tarjolla olevasta.  Miks kakussa on kermavaahtoa, vaikka en tykkää!  Miks pullassa on rusinoita!  Tää mehu on pahaa!  Äiti ei tee koskaan mulle hyvää ruokaa, en syö, en syö, en ota!  Ja lopulta heitti voileivän lattialle ja sai selkäänsä.  

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää paremmaksi :D

Miehen vaari ei voi syödä Kouvolan lakua, koska kouvolalaiset ovat pa skasakkia (hänen sanansa, ei minun) ja perustaa tämän siihen, että hävisivät armeija-aikaan pesäpallossa kouvolalaisille joskus 60-luvulla.

Arvostan miehesi vaaria miljardi kertaa enemmän, kuin esimerkiksi sitäkin jotain aikuisvauva miestä, kenelle ei kelvannut peuraillallinen, vaan piti penkoa pakkasesta ne ketsuppi ranskalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ex melkein tap poi minut "näpäytyksellään" Asia eteni ihan rikosilmoituksen saakka. Kesällä mökillämme söin oman kasvamaan tomaatteja kuorittuna. Niitä pystyn syömään ilman oireita. Ulkomaisista ja kuorellisia en, niistä kurkku ja kitalaki turpaan ja koko naama. Ex teki lasagnea josta erottui punainen väri. Varmistin ettei siinä ole tomaattia. No ei kuulemma, punertava väri oli "paprikaa" Ehdin syödä melkein puoli annosta kun huolissaan tuntui kihelmöintiä. Sitten kurkku alkoi turvota. Haukoin henkeä ja lopulta heräsin sairaalasta. Kun olin exän kanssa puheissa hän myönsi, että halusi näpäyttää kun en ole oikeasti allerginen. Söinhän siellä mökilläkin ja hänen tekonsa oli vaan "testi"

Kerrotko vielä miten juttu sitten eteni?

Onneksi on ex.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni ollessa 3v. aterialla oli kanaa. Hän tuijotti lautastaan ja kieltäytyi syömästä. 

Syyksi sanoi, ettei syö, kun se kana oli jo kuollut. 

Osoittiko hän empatiaa kanaa kohtaan vai olisiko pitänyt tuoda elävä kana ruoaksi, tätä muistan pähkäilleeni.

Tuon ikäisillä on vielä joku portti auki mielen sisällä entisiin elämiin. He kykenevät muistamaan mitä ovat entisissä elämissään olleet ja tehneet.

Osa kertoo muistoja, kun "olivat joku eläin" ja mitä tekivät "silloin kun olivat vielä se eläin".

Tyttäresi todennäköisesti luuli saavansa ruuaksi kanan, niin kuin muisti viimeksi elävän linnun syöneensä, vaikka kettuna tai kissana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex melkein tap poi minut "näpäytyksellään" Asia eteni ihan rikosilmoituksen saakka. Kesällä mökillämme söin oman kasvamaan tomaatteja kuorittuna. Niitä pystyn syömään ilman oireita. Ulkomaisista ja kuorellisia en, niistä kurkku ja kitalaki turpaan ja koko naama. Ex teki lasagnea josta erottui punainen väri. Varmistin ettei siinä ole tomaattia. No ei kuulemma, punertava väri oli "paprikaa" Ehdin syödä melkein puoli annosta kun huolissaan tuntui kihelmöintiä. Sitten kurkku alkoi turvota. Haukoin henkeä ja lopulta heräsin sairaalasta. Kun olin exän kanssa puheissa hän myönsi, että halusi näpäyttää kun en ole oikeasti allerginen. Söinhän siellä mökilläkin ja hänen tekonsa oli vaan "testi"

Kerrotko vielä miten juttu sitten eteni?

Onneksi on ex.

Vähättelemättä allergiaa, aika hurjaa tomaatille noin allerginen ihminen ottanut riskin oman maan tomaattien kanssa. Itse olen myös allerginen enkä söisi mitään tomaattia. Miten tuo lie selvinnyt että itse kasvatettu tomaatti onkin ok kun allergia noin paha. Salaa minkään syöttäminen on väärin mutta en ikinä itse luottaisi kenenkään muun tekemään ruokaan jos allergiareaktio on noin paha. Tulee mieleen se kun kaveri väittää että maitoallerginen lapsi saanut useita kertoja anafylaktisen shokin kun päivähoidossa syötetty maitoa. En usko tarinaa koska sehän olisi pahoinpitely ja toistuva laiminlyönti. Jos omalle lapselle tehtäisiin niin, siitä tulisi todellakin oikeudellisia seuraamuksia. Tämä on todella kurjaa kun meitä vaikeasti allergisia ei uskota tällaisten juttujen takia.

Tomaattiallerginen joka huoletta nauttii tiettyä tomaattia mutta toista laatua ei? Aika reunalla elämistä kun se väärä tomaatti onkin tappava. Jep, näiden kikkailijoiden vuoksi meitä muita ei uskota. Törkeä teko syöttää salaa mitään mutta kyllä tuollainen riski tuntuu oudolta ottaa jos allergia on niin vaikea että vääränlainen tomaatti tappaa mutta oikeanlainen on mieluisa nauttia.

Rossossa tilattiin pitza. Tuli takaisin keittiöön. Tomaatit väärin leikattu. Leikattiin tomaatit uusiksi ja lämmitettiin hetki. Pöytään. Tuli takaisin edelleen väärin leikattu. Kokki kääri jo hihojaan valmiina pistämään pataan ja TÄYSII ”:DDD”

Oli lapsiasiakas jonka kotona tomaatit leikattu jotenkin kivasti. Ei sittenkään saanut pataan tällä kertaa XD

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä syön etanat, simpukat, kaikki juustot, sisäelimet, kasvikset jne.

Minulla on sen sijaan vaikeuksia tiettyjen makeiden makujen kanssa ja saan makeasta tosi huonon olon. Esimerkiksi joku perus suomalainen mansikka-/vadelmahillo tuntuu olevan täynnä pelkkää sokeria ja yksikin lusikallinen jää pyörimään suuhun. Samoin esimerkiksi joulunaikaan kaikkien mausteiden sekoittaminen esim. makeaan piparkakkuun tekee sen, ettei pysty syömään yhtään. (samat mausteet intialaisessa ruuassa taas ovat ylintä herkkua). Tai joku kostea tuhti suklaakakku on ihan painajainen. Makeasta tuli fyysisesti todella oksettava olo ja koko päivä on pilalla, jos pitää miettiä, joutuuko vessaan oksentamaan.

Kuulostaa siltä, että tällä henkilöllä on fruktosemia eli fruktoosi-intoleranssi. Johtuu harvinaisesta geenivirheestä. Elimistö ei siedä sokeria, joten siitä tulee huono olo.

Äijä ei pysty syömään eilen tehtyä ruokaa, pitää olla aina uutta. Taidan laittaa äijän kiertoon.

Tyttäreni joutui päiväkodissa istumaan ruokalautanen nenän edessä kolme varttia, kun jokin ruoka ei ollut mennyt alas. Päiväkoti-ihminen oikein kiihdyksissään selitti, kun on niin nirso lapsi. En pitänyt nirsona, meillä vain oli usein samoja safkoja jotka tiedettiin lasten syövän. Nykyään 1990-luvun väkisin istuttamisesta ei hyväksyttäisi mitenkään.