Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Syön melkeinpä mitä vaan , mikä syötäväksi tarkoitettu. Mutta jos joku vahingossa laittaa kahviini maitoa tai sokeria, ei pysty juomaan, menee viemäriin.

Myyväthän Tallinnan viinakaupat maasika-likööriäkin:-)

Lapsilla on luonnostaan empatiaa eläimiä kohtaan, eikä se ole nirsoilua. Minusta on väärin väittää jalan nukkuvan, kun se on kuollut.

Aika paksua väittää, että uunilohi nukkuu. Kyllä me lapset näimme, kun lemmikkipossu teurastettiin joulukinkuksi.. ja hämmensimme sen verta sankossa lumessa, ettei veri hyydy.

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilu on nykyajan muoti, joka kätketään psykosomaattisiin ruoka-aine -allergioihin. Tämä koskee eritoten naisia. Ei ole naisellista, jos voit syödä mitä vaan, mitä eteen laitetaan. Vaan pitää olla se metrin pitkä lista, että en voi syödä maitotuotteita, kananmunaa, lihaa (koska epäeettistä), kalaa (koska sekin epäeettistä tai ainakin pitää saada tiedot tuottajasta), pähkinää, papuja, suolakurkkua, kaalia, porkkanaa, perunaa, salaattia (ellei ole tietynlaista), mitään viljaa ellei gluteiinitonta ja mieluiten ei sittenkään ja vettä vain jos on tiedossa, mistä lähteestä on tullut. Rasvaa ei tietenkään ollenkaan, hui kauhistus. Niin ja suolatonta ja sokeritonta tietenkin. Ilman keinotekoisia makeutusaineita.

Tämä muoti-ilmiö on jotenkin niin vastenmielinen ja johtuu vain siitä, että elämme yltäkylläisyyden aikakautta tässä vaiheessa tämän maan historiaa. Ei tarvitse mennä kuin 50 vuotta taaksepäin niin kyllä kaikki ruoka kelpasi. Kun ei ollut mistä valita. En edes muista, että ihmiset tuohon aikaan olisivat valittaneet jostain ruoka-aine -allergioista. Koulussa toki oli inhokkeja mutta ne liittyivät enemmän ruuan vastenmielisyyteen, kuten vaikkapa tilliliha, kanaviillokki ja kumiperunat. Kun mennään tuosta vielä muutama vuosikymmen taaksepäin, olisi kelvannut mikä vaan, ettei nälkään kuoltaisi.

Mites te lakto, ovo, gluteiiniton, suolaton, sokeriton, maidoton, lihaton, kalaton, munaton ja mauton tyypit meinaatte pärjätä, jos tässä nykyhärdellissä vaikka käykin niin, että Suomi vedetään tähän konfliktiin mukaan ja ruuasta tulee pulaa? Onko nirsoilu enää siinä vaiheessa naisellista ja muodikasta?  

Isäni lopetti 6-vuotiaana maidonjuonnin. Vuosi oli 1957.

Toinen pappani ei koskaan syönyt kanaa (liittyi ilmeisesti siihen, että kanaa pidettiin likaisena eläimenä, koska se söi kaikkea tunkiolta, eli myös huussinjätöksiä). Pappa oli syntynyt 1930-luvulla.

Tätini lopetti perunansyönnin 20-vuotiaana (kun muutti kotoa pois), vuonna 1969.

Naapurin isäntä ei syönyt mitään, missä oli kermavaahtoa. Oli syntynyt 1920-luvulla.

Hanna-tädillä oli diabetes, eikä hän syönyt mitään, missä oli sokeria. Hanna-täti täytti 90v 1980-luvulla, että ehkä se sokerin välttäminen oli ihan toimiva taktiikka?

Voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Kyllä nirsoja on ollut. On ollut allergisia, jotka ovat vältelleet ruoka-aineita, jotka ovat aiheuttaneet pahaa oloa. On ollut kaikenlaisia sairauksia, joiden takia on vältelty mitä milloinkin.

On muuten tutkittu, kuinka pitkä on tämä kuuluisa "miesmuisti". Se on yleensä noin 10 vuotta. Sen jälkeen ihminen ei enää muista, milloin ja miten yleiset ilmiöt ovat esiintyneet (esimerkiksi koska viimeksi oli todella kova pakkastalvi, tai koska viimeksi oli kesä, jolloin satoi liki joka päivä....) yksittäisiä asioita pystyy ihminen muistamaan erittäin tarkasti, etenkin jos se sitoutuu johonkin henkilökohtaisesti merkittävään (talvi -98 oli todella kylmä, kävin silloin töissä vanhalla Taunuksella, jossa lämmitys ei toiminut...)

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on luonnostaan empatiaa eläimiä kohtaan, eikä se ole nirsoilua. Minusta on väärin väittää jalan nukkuvan, kun se on kuollut.

Lapsi itse väitti että kala nukkuu. En halunnut alkaa vängätä 3-vuotiaan kanssa kuolemasta. Noin pienellä saa olla omia ajatuksia ja päätelmiä. Kuolemasta voi keskustella lapsen kanssa sitten kun lapsi on siihen kypsä. Ja lapsi ei nirsoillut, kirjoitinhan että sitten me söimme kalan. Lapsikin söi.

Vierailija kirjoitti:

Aika paksua väittää, että uunilohi nukkuu. Kyllä me lapset näimme, kun lemmikkipossu teurastettiin joulukinkuksi.. ja hämmensimme sen verta sankossa lumessa, ettei veri hyydy.

Tämä lapsi joka sanoi kalan nukkuvan oli 3-vuotias eikä hän ollut nähnyt teurastusta kuten sinä.

Miesystävä oli aiemmin nirsoilija ja etenkin liikkeellä ollessaan tutun ja turvallisen pikaruoan ystävä. Muutama vuosi sitten käytiin Tallinnassa ja itse katselin Wok To Walkia mahdollisena ruokapaikkana. Poikkis halusi mieluummin käydä ihan vaan Mäkkärissä. Päätettiin käydä hakemassa sille nuggerit ja jatkaa siitä mun wokille. Voi sitä ilmettä kun se tajus miten maukkaalta höyryävän tuore wokki näyttääkään ja tuoksuukaan! Annoin mä sille riittosasta annoksesta aika monta haarukallista mutta oli silti vähän murtunut mies paluureissun ajan. Sen jälkeen ollaan kyllä wokkia nautittu sekä kotona että kaupungeilla!

On myös pitkälti kulttuurinen asia toi ruoka-ainenirsoilu. Siis siltä kannalta, että miten vanhemmat "sallii" nirsoilua lapsiltaan, eikä ne lapset sitten ikinä opi rikkomaan mukavuusaluettaan.

Olin töissä erään talven hotelliravintolassa, jossa kaikki vieraat kävivät juuri siinä ravintolassa, kun seuraava oli +30km päässä. Alkutalvesta oli jouluturismina massoittain brittiläisiä perheitä. Heille oli sovittu matkanjärjestäjän kanssa illallisbuffet, aikuisille oma ja lapsille oma. Lasten buffet ihan kauheaa laatua: lihapullia, pikkunakkeja, ranskalaisia, about koko viikko näitä samoja. Ja valtavat ketsuppipullot siinä pöydässä. Viikon ajan lähes kaikki lapset söivät ainoastaan tätä, lisäksi pienehkö osa aikuisia kävi syömässä lasten buffetista. Ruokaa heitettiin myös paljon roskiin pöydiltä korjatuista lautasista, ketsuppitahroja pöytäliinoissa usein.

Sitten uuden vuoden puolella vaihtui asiakaskuntapainotus, suurin osa ruokailijoista oli ranskalaisista ryhmistä. Lapsiperheitä lähes kaikki hekin. Koska ihmisiä oli määrällisesti vähemmän (ja ehkä koska ranskalaiset eivät olisi illasbuffettia matkapakettiin kelpuuttaneet?), niin heille tehtiin tavalliseen ravintolatapaan yksilöannokset pöytiin. llallisella koko ryhmällä siis sama ruokalaji, vaihtui päivittäin mutta eivät asiakkaat itse päättäneet. Lapsille oli lasten annos, joka oli aina tismalleen samaa ruokaa kuin aikuisten, mutta puolet pienempi määrä. Ei kertaakaan mitään valitusta, lasten lautaset syömättä jätettyjä selkeästi vai koska hyvin pienet lapset eivät jaksaneet loppuun asti puolikastakaan annosta. Ei puhettakaan että lapsille pitäisi olla oma ruoka, eikä ketsuppipuolloja mailla halmenilla. Pöydät käytännössä aina siistejä.

Oli selkeää, että kyllä se on paljon vanhempien toiminnasta, että miten lapsi (tuleva aikuinen) oppii syömään. Ja kulttuurinen kysymys myös siis tietenkin.

Up

Yksi kaverin muksu söi vaan äitinsä tekemää ruokaa, oli hieman haastava hoidettava. Appiukko ei syö kanaa/broileria, se kun on tunkiokiitäjä. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mies ei suostu syömään spagettia tai nuudeleita, koska ne kuulemma takertuvat hänen kurkkuunsa ja hän voi vaikka tukehtua :D

Minäkään en voi syödä kumpaakaan koska käy noin ja meinaan tukehtua. On tullut vasta vanhemmiten tuo vaiva, mutta eipä juuri naurata.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah...  :)

Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

No ei mitään ylijäänyttä graavilohta tulekaan syödä (siis jos se ylijäänyt tarkoittaa vanhaa tai huonosti säilytettyä). Karseeta että laitoit mikroon.

Ite rakastan suolakalaa. Se ei ole sillä tavalla raakaa mitä ihmiset luulee vaan se on käsitelty (meri)suolalla ja pakastamalla. Joskus katoin jotain videota jossa joku päätti tehdä sushia raa'asta eli käsittelemättömästä kalasta.

Kala tulee aina vähintään pakastaa pariksi vuorokaudeksi, ei haittaa vaikka ois kauemminkin. Jos on tosi kauan, niin sitten kyllä ei ole niin hyvää.

Kattokaa netistä ohjeet. Varminta on kysyä kalastajalta. Ite tuun onneks kalastus-suvusta niin meillä on popsittu tuoretta kalaa paljon.

Moni ihminen inhoaa kalaa aivan turhaan (paitsi toki kala-allergiset) ihan vain koska on saanut huonoa (ei niin tuoretta kalaa) esim. kouluissa ym. Tuore kala on oikeasti aivan eri maailmasta.

Koulussa inhosin kalaruokia mutta kotona ne olivat lempiherkkua. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah...  :)

Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

No ei mitään ylijäänyttä graavilohta tulekaan syödä (siis jos se ylijäänyt tarkoittaa vanhaa tai huonosti säilytettyä). Karseeta että laitoit mikroon.

Ite rakastan suolakalaa. Se ei ole sillä tavalla raakaa mitä ihmiset luulee vaan se on käsitelty (meri)suolalla ja pakastamalla. Joskus katoin jotain videota jossa joku päätti tehdä sushia raa'asta eli käsittelemättömästä kalasta.

Kala tulee aina vähintään pakastaa pariksi vuorokaudeksi, ei haittaa vaikka ois kauemminkin. Jos on tosi kauan, niin sitten kyllä ei ole niin hyvää.

Kattokaa netistä ohjeet. Varminta on kysyä kalastajalta. Ite tuun onneks kalastus-suvusta niin meillä on popsittu tuoretta kalaa paljon.

Moni ihminen inhoaa kalaa aivan turhaan (paitsi toki kala-allergiset) ihan vain koska on saanut huonoa (ei niin tuoretta kalaa) esim. kouluissa ym. Tuore kala on oikeasti aivan eri maailmasta.

Koulussa inhosin kalaruokia mutta kotona ne olivat lempiherkkua. :)

Tarkennan että siis kala tulis aina pakastaa jos sitä ei kypsennetä kuumentamalla (keitossa, pannussa, uunissa, grillissä). Siis suolakala pakastetaan.

Ja jokatapauksessa kala pitää kuljettaa kotiin ja säilyttää hyvin kylmässä. Suolakala sais olla 0-asteessa niin säilyy paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä jotka eivät uskalla maistaa mitään uutta. Esimerkiksi eri maiden ruokia ei uskalleta edes kokeilla. Ravintoloista kelpaa vain mäkkäri tai joku sellainen missä saa tilattua pizzaa. Ihme tylsimyksiä!

Tämä on juuri se kaikista pahin nirsoilun muoto. Todetaan ruoka pahaksi ennen kuin ollaan edes maistettu sitä.

Hommattiin iäkkäille vanhemmilleme ilmalämpöpumppu mutta he eivät pidä sitä päällä vaikka olisi yli 30+ koska vie kuulemma liikaa sähköä.

Minä en ole nirso mutta graavi- ja kylmäsavulohiviipaleet paistan pannulla koska ne tuntuvat niljakkailta suussa muuten.

Eräs lapsuuden kaverini söi vain isänsä tekemiä lihapullia. Isä oliko eläkkeellä ja haki poikansa ruokavälitunnilla koulusta kotiin syömään.

Tämän toisen jutun olen jo kertonut monesti. Henkilö söi hyvällä halulla pizzaa ja kun syömisen lopulla kuuli, että pizzassa oli myös simpukoita, alkoi teatraalinen yökkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole nirso mutta graavi- ja kylmäsavulohiviipaleet paistan pannulla koska ne tuntuvat niljakkailta suussa muuten.

Sä saat tehdä niin. Kaikki eivät pidä *raa`asta* kalasta. Itse en pidä tuoreista mansikoista.

Siskontytölläni oli noin 4-5 vuotiaana sellainen vaihe, että hän halusi syödä vain perunaa. Se oli huvittavaa, kun aamupalaksi piti saada pottua. Sai toki syödä paljon perunaa, mikäs siinä, mutta tietysti piti muutakin syödä, että tulee ravintoa tarpeeksi.