Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Älkää tarjotko ruokaa, kahvikestit ovat paljon helpommat. Ruuasta riidellän nykyään ihan liikaa.Muoitiruokia vaaditaan, vaikka mummo elää kansaneläkkeen varassa ja isot kaupat ovat kaukana. Ymmärän että grillin luona tulee riitaa Ei kaikki arvosta kallista lihaa. Vähän sama juttu juomien kanssa. Ei se hinta tee ruokaa suussa sulavaksi. Monet kasvivaihtoehdot ovat kauhean maukuisia. Raakasalaatit ovat yeisesti vain nuorten naisten herkkua. Kaalisalaatista tulee vatsa kipeäksi. Tyrkyttömnen on tyhmää, myös alkon tyrkyttmnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitopalveluni järjesti eräälle asiakkaalle 50v.juhlien tarjottavat.
Yksi vieraista oli keliaakikko, joten hänelle piti tehdä oma gluteeniton kakkupalanen.Kun tuli jälkiruokakahvien aika, tämä keliaakikko tuumasi "taidan sittenkin syödä tuota täytekakkua kun näyttää niin herkulliselta!"
Ja se gl-kakkupalanen jäi syömättä 🙄
No, lasku lähti myös siitä gl-kakkupalasesta.
Usein sitä kyllä mietti että kuinkahan moni oikeasti sairastaa keliakiaa...Itse taas mietin usein, että kuinkahan monta näistä järjenvastaisesti toimivista keliaakikoista kertovista tarinoista on oikeasti totta.
Samoin. Tuo juttu toistuu valehtelematta joka ikisessä allergiaa koskevassa keskustelussa sanasta sanaan noin. Aina joku on vieressä kuuntelemassa (yleensä pitopalvelun henkilökunta, tarjoilija tai emäntä) kun joku ihan reippaasti tiedottaa suureen ääneen että "Taidan nyt sittenkin ottaa kun näyttää niin hyvältä/herkulliselta."
Täsmälleen sama fraasi toistuu ihan kaikissa keskusteluissa ja ammattikokkien/tarjoilijoiden haastatteluissa. Ensi kertaa taisin kuulla tuon fraasin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen se on kiertänyt sanasta sanaan samanlaisena. "Joo, seisoin siinä vieressä ja kuulin kun tämä allerginen henkilö ilmoitti että: Taidan nyt sittenkin ottaa kun näyttää niin hyvältä/herkulliselta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli idiootti. Antoi kotona olevalle äidilleni sikavähän ruokarahaa, jolla piti sitten loihtia ostokset. Töistä tultuaan isäni sitten haukkui, arvosteli ja huusi kovin sanoin, millaista paskaa oli kaupasta ostettu. Ei ollut hirveesti valoja päällä sillä ukolla. Jos antaa tyyliin kympin rahaa, niin ei sillä tehdä satasen ostoksia. Mitä odotti saavansa?
Äiti kävi Leningradissa vuonna 1983. Sieltä hän toi meille pojille ison pussin karkkeja. Olivat sitä venäläistä tummaa suklaata, tosi kovia karkkeja, joita piti ensin sulatella suussa, ennen kuin pystyi puremaan. Pikkuveli marisi, että oli pahoja. Itse pidin niiden mausta, joten sain syödä yksin koko pussillisen.
Amiksessa jaettiin välipalapussit. Ne piti jonkun hakea ja luokassa ne jaettiin. Kerran sieltä tuli hedelmärahkaa. Luokan jätkät eivät tykänneet, joten meikä sai syödä kaikki. Ne oli muuten hiton hyviä, ei vastaavia nykyään kaupasta saa. Jotain vähän sinnepäin, muttei samaa laatua.
Oliko äitisi siis venäläinen ja naimissa vain Suomen kansalaisuuden saannin vuoksi suomalaisen isäsi kanssa?
En liity tuohon tapaukseen mutta kävin 80-luvulla Neuvostoliitossa vaikka en ollut naimisissa. En muuttunut venäläiseksi mutta myöhemmin jouduin kyllä naimisiin. Se tosin ei liittynyt Neuvostoliiton reissuun.
Itse tunnen muutaman laktoosi-intolerantin ja gluteeni-allergisen (huom ei sama kuin keliakia), jotka joskus strategisesti hieman lipsuvat mielitekojen mukaan - suklaapatukka silloin tällöin voi olla ok, kunhan muuten noudattaa laktoositonta (kaksi suklaapatukkaa tosin olisi sitten jo liikaa, juustoista jotkut sopivat, osa vain pienissä määrin ), gluteeniton voi syödä puolikkaan munkin ilman kestämättömiä oireita - ja näistä kokeiluista on tullut kyllä heille takkiin. Minusta on itsestäänselvää, että heille ei ruveta mitään jujutusruokia laittamaan, vaikka täällä moni näyttäisi vänkäävänkin.
Ihan sama homma kuin esim sokerittomien karkkien suhteen - mahan saa todella tehokkaasti sekaisin kun syö muutaman yli, mutta pienissä määrin menee oikein hyvin. En minä lähtisi kenellekään elvistelemään että jos kerta voit syödä kourallisen sokerittomia kolapulloja niin kyllä pitää koko pussi pystyä syömään ilman vatsanväänteitä...
Olen syrjäytymisvaarassa oleva matala-älyinen alisuorittaja. Mielestäni on kuitenkin vaikeata kantaa vastuuta omasta typeryydestäni ja siksi esitänkin asperger-autistista spektrumkirjohenkilöä ja vaadin kunnioitusta. Teen tiettäväksi että vaivani rajoittaa elämääni suuresti, mutta jos ilmaantuu tilaisuus valitukseen ja itsesääliin, istun vaivattomasti seurassa kuin seurassa kerjäämässä huomiota. Keliaakikkoa myös esitän kunhan täytekakun syömiseltäni ehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin nuorina menossa kaveriporukalla mökille, mukana yksi, joka oli hyvin nirso kasvisten suhteen (käytännössä vain tomaatti, kurkku, raaka porkkana ja omena sopivat hänelle). Saatiin lopulta sovittua ruokalista ihan hyvin yhdessä niin, että tälle nirsollekin löytyi sopivaa syötävää joka aterialle.
Me muut yritimme lisäksi sopia erilaisista kasvis- ja hedelmälisäkkeistä, siis esim. että pääruoan kylkeen tekisimme salaattia ja välipalalla olisi jogurtin lisäksi banaania tarjolla. Tämä ei käynyt nirsolle sitten ollenkaan, vaikka eihän hänen tarvitsisi niitä syödä.
Menee jo liiallisuuksiin, jos nirso yrittää rajoittaa myös toisten syömisiä!
P.S. Kyse ei ollut rahasta, koska ehdotus oli alunperinkin sellainen, että me muut maksamme keskenämme nirsolle sopimattomat ruoat.
Samankaltainen kokemus täällä. Kutsuimme puolison kanssa kerran molempien vanhemmat ja sisarukset meille syömään jouluaatoksi. Anoppi sitten kyseli, mitä ruokia suunnittelimme tarjoavamme. Minun sukuni joulupöytään kuuluu olennaisena osana erilaiset kalaruoat, joten kerroin ajattelevani tarjota perinteisten jouluruokien lisäksi graavi- ja savulohta. Hän sanoi, ettei se kävisi, koska appiukko ei pidä kalasta eikä sen hajusta. Joulukukkia ei kuulemma saisi myöskään olla talossa, eikä oikeaa joulukuusta tai aitoja kynttilöitä, sillä he eivät kestäneet niistä lähtevää hajua. Hämmennyin enkä osannut sanoa siihen oikein mitään, joten keskustelu jatkui. Hetken päästä sanoin, etten ollut vielä ihan varma, mitä voisin tarjota keliakiaa sairastavalle siskolleni jälkiruoaksi. Siihen anoppi puuskahti, että sisko voinee tuoda omat sapuskat tullessaan, mikäli tarjotut ruoat ei kelpaisi. Olisi kovasti tehnyt mieli sanoa, että hän voisi appiukon kanssa noudattaa omaa neuvoaan, mutta sain pidettyä kieleni kurissa. Mutta joulupöytään laitoin ne kalat.
Serkku pätkii spagettinsa viiden sentin pätkiksi. Täti syö ainoastaan itse tekemiään ruokia. Toinen täti ei suostu syömään mitään missä on suolaa. Kaveri ei suostu syömään leipänsä päällä muuta kuin voita. Toinen kaveri syö joka päivä ruuaksi kasviksia ja kalaa. Kolmas kaveri on omasta mielestään allerginen melkein kaikelle (mitään allergioita ei ole todettu) eikä suostu syömään viljaa, papuja, vihreitä kasviksia, punaisia kasviksia, punaista lihaa, kanaa, kalaa, kananmunaa tai mitään missä on sokeria tai currya.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitopalveluni järjesti eräälle asiakkaalle 50v.juhlien tarjottavat.
Yksi vieraista oli keliaakikko, joten hänelle piti tehdä oma gluteeniton kakkupalanen.Kun tuli jälkiruokakahvien aika, tämä keliaakikko tuumasi "taidan sittenkin syödä tuota täytekakkua kun näyttää niin herkulliselta!"
Ja se gl-kakkupalanen jäi syömättä 🙄
No, lasku lähti myös siitä gl-kakkupalasesta.
Usein sitä kyllä mietti että kuinkahan moni oikeasti sairastaa keliakiaa...Kyllä sit varmasti moni sairastaa, mutta ei vaan pysty hillitsemään mielitekojaan. Itse keliaakikkona en voi ymmärtää, sen jälkeen kun diagnoosin sain, en ole ”sortunut” kertaakaan. Vaikka en välttämättä saa muuta kuin ilmavaivoja yhdestä altistumisesta, isommat ongelmat alkavat vasta pitemmän ajan altistumisesta. Yhtään ei huvita ottaa ylimääräistä riskiä suolistosyövästä, tai siitä että joutuu kesken automatkan
pysähtymään jonnekin pusikkoon päästelemään varpusparvia vapauteen.
Kävin ravintoterapeutilla diagnoosin jälkeen. Nauroin, että ei kai se niin tarkkaa ole, vaikka joskus vähän vatsaa nipisteleekin. Sain vartin saarnan siitä, kuinka tyhmiä ajattelen. Enkä kyllä ole tietoisesti syönytkään mitään. Kerran sain oireita suklaasta, missä luki: saattaa sisältää pieniä määriä vehnää. Sen jälkeen olen pysynyt erossa niistäkin. En kyllä vieläkään osaa uskoa siihen, että yksi kerta voisi tuhota suolinukkaa niin, että sen paranemiseen kuluisi puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.
Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.
Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.
30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.
Siskon ex-poikaystävä oli juuri tällainen. Kun koko suku oli kutsuttu meidän vanhempien luokse syömään viikonloppuna, tämä 30+ herra vaati, että saa itse ottaa kutakin tarjolla olevaa ruoka-ainetta. Hän siinä käveli monta kertaa pöydän ympäri, nosti varovaisesti jokaisesta kulhosta kauhallisen ruokaa erikseen rajatulle alueelle ja jätti tyhjän alueen esim. padan ainesten erottelulle. Kaikki muut istuivat ja odottivat että tämä tyyppi saa otettua ruokaa. Jos ruoat vahingossa koskettivat toisiaan, poikaystävän oli sataava uusi lautanen ja aloitettava koko homma alusta. Siskon ja tämän tyypin suhde kaatui tuohon nirsoiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.
Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.
Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.
30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.Siskon ex-poikaystävä oli juuri tällainen. Kun koko suku oli kutsuttu meidän vanhempien luokse syömään viikonloppuna, tämä 30+ herra vaati, että saa itse ottaa kutakin tarjolla olevaa ruoka-ainetta. Hän siinä käveli monta kertaa pöydän ympäri, nosti varovaisesti jokaisesta kulhosta kauhallisen ruokaa erikseen rajatulle alueelle ja jätti tyhjän alueen esim. padan ainesten erottelulle. Kaikki muut istuivat ja odottivat että tämä tyyppi saa otettua ruokaa. Jos ruoat vahingossa koskettivat toisiaan, poikaystävän oli sataava uusi lautanen ja aloitettava koko homma alusta. Siskon ja tämän tyypin suhde kaatui tuohon nirsoiluun.
Tuo siskon poikaystävä tuskin on ollut varsinaisesti nirso, vaan jollain tapaa autistinen tms neurologisesti epätyypillinen. Siinä on kyse muusta "pakko-oireesta". Ja varmaan se on näkynyt muussakin kuin ruokailussa, joten ihan ymmärrettävää, jos suhde ei kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitopalveluni järjesti eräälle asiakkaalle 50v.juhlien tarjottavat.
Yksi vieraista oli keliaakikko, joten hänelle piti tehdä oma gluteeniton kakkupalanen.Kun tuli jälkiruokakahvien aika, tämä keliaakikko tuumasi "taidan sittenkin syödä tuota täytekakkua kun näyttää niin herkulliselta!"
Ja se gl-kakkupalanen jäi syömättä 🙄
No, lasku lähti myös siitä gl-kakkupalasesta.
Usein sitä kyllä mietti että kuinkahan moni oikeasti sairastaa keliakiaa...Kyllä sit varmasti moni sairastaa, mutta ei vaan pysty hillitsemään mielitekojaan. Itse keliaakikkona en voi ymmärtää, sen jälkeen kun diagnoosin sain, en ole ”sortunut” kertaakaan. Vaikka en välttämättä saa muuta kuin ilmavaivoja yhdestä altistumisesta, isommat ongelmat alkavat vasta pitemmän ajan altistumisesta. Yhtään ei huvita ottaa ylimääräistä riskiä suolistosyövästä, tai siitä että joutuu kesken automatkan
pysähtymään jonnekin pusikkoon päästelemään varpusparvia vapauteen.
Kävin ravintoterapeutilla diagnoosin jälkeen. Nauroin, että ei kai se niin tarkkaa ole, vaikka joskus vähän vatsaa nipisteleekin. Sain vartin saarnan siitä, kuinka tyhmiä ajattelen. Enkä kyllä ole tietoisesti syönytkään mitään. Kerran sain oireita suklaasta, missä luki: saattaa sisältää pieniä määriä vehnää. Sen jälkeen olen pysynyt erossa niistäkin. En kyllä vieläkään osaa uskoa siihen, että yksi kerta voisi tuhota suolinukkaa niin, että sen paranemiseen kuluisi puoli vuotta.
Polttaahan ihmiset tupakkaakin, vaikka seuraukset ovat kaikkien tiedossa - aika harva ihminen on koskaan kuullut, että keliakiassa suolinukka tuhoutuu ja altistaa suolistosyövälle. Ei voida olettaa, että ihminen, joka on juuri saanut keliakiadiagnoosin, pystyisi kerralla omaksumaan kaikkea sitä, mitä tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syrjäytymisvaarassa oleva matala-älyinen alisuorittaja. Mielestäni on kuitenkin vaikeata kantaa vastuuta omasta typeryydestäni ja siksi esitänkin asperger-autistista spektrumkirjohenkilöä ja vaadin kunnioitusta. Teen tiettäväksi että vaivani rajoittaa elämääni suuresti, mutta jos ilmaantuu tilaisuus valitukseen ja itsesääliin, istun vaivattomasti seurassa kuin seurassa kerjäämässä huomiota. Keliaakikkoa myös esitän kunhan täytekakun syömiseltäni ehdin.
Haluan ottaa suuhun namipullaa. T. Keliaakikkoko
Britit: pitää etelän lomillakin etsiä brittiläinen pubi tai fish ’n chip -paikka, joissa syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
byali kirjoitti:
Ystäväni inhoaa sipulia ja valkosipulia - mutta rakastaa minun tekemääni pitsaa ja bolognesea. Aina riemussa suin tulee meille syömään kun on bolognesea tarjolla. Näiden kummankin ruoan salaisuus on nimenomaan ne sipulit ja valkosipulit, mitä olen kuullottelen öljyssä aina ikuisuuden. Aika hupaisaa, olen hänelle näitä sipuliruokia jo tarjonnut useamman vuoden, eikä hän vieläkään tiedä rakastavansa juuri sitä sipulin makua. Joku henkinen juttu se on, eikä niinkään etteikö tykkäisi niistä. Pilkon sipulit todella mikroskooppiseksi silpuksi, niin ne ei erotu sieltä kastikkeen seasta. Luonnollisesti aina sanon, etten laittanut sipulia sinun takiasi ja ohh kyllä aina maistuu. Joku päivä kun hän on oikein syönyt itsensä pulleaksi, paljastan tämän likaisen salaisuuteni. Voisi melkein kuvata tämän reaktion kun hän käy oksentamaan ja itkemään tätä kauheaa sipulia
Oletko kysynyt mitä oireita hänelle tulee sipulista?
Nirsoilijoiden kanssa on todella vaivalloista matkustaa. Olimme kerran parin kaverin kanssa Japanissa reissussa ja olimme etsimässä lounaspaikkaa. Päädyimme syömään ramenia ja olimme jo valmiita tilamaan kun yksi kaveri alkoi valittamaan ettei täältä löydy hänelle mitään syötävää kun hän ei nuudeleita syö, vaikka olisi voinut asiasta mainita jo ennen kuin astuimme sisään.
Hän jätti tilaamatta mitään kun me muut söimme, ja saimme aika paheksuvia katseita paikan työntekijöiltä. Kaveri sitten kävi hakemassa nugetit mäkkäristä lounaaksi.
Vastaavia tapauksia oli muinakin päivinä pitkin lomaa
Ystävän kanssa pitkä viikonloppu Barcelonassa meinasi mennä vähän vaikeaksi hänen syömistensä takia. Lounaaksi ei kelvannut kuin wieninleike ranskalaisilla. Kolmen ruokalajin päivän menuta ei pystynyt kertaakaan syömään ja kuitenkin ahmi silmillään annoksiani ja usein totesikin, että näyttää minun ruokani tosi hyviltä.
Iltaisin joko kebab tai hampurilainen eikä missään tapauksessa mitään kunnon ruokaa. Sen verran antoi periksi, että tuli mukanani tapaspaikkoihin ja taisipa pari kertaa vähän maistaakin.
Sen koommin ei ole yhdessä matkustettu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin vuonna 1998 Arkkuun iskemään pimuja. En kelvannut kenellekkään.
Niin tuttua, samoin kävi täällä. Nyt olen komea monimiljonääri ammattisijoittaja ja vaihdoin kiinnostukseni miehiin kun nirppanokkaämmille ei kelvannut. Miesten kesken vientiä riittää jonoksi asti!
Eli homoilu on ihan oma päätös, eikä johdu biologiasta, niin kuin jotkut itseään pettävät väittävät?
Eikö tämä todista sen?😂
Lapsuudenkaverini ja hänen veljensä olivat kunnon nirsoilijoita. Olin usein kylässä, joten pääsin tätä monesti todistamaan. Esimerkkejä oli lukuisia, mutta erityisesti on mieleen jäänyt, kuinka heidän äitinsä piti aina leikata paahtoleivistä ja kurkuista reunat pois. Muuten lapset eivät suostuneet niitä syömään. Leivän päällä olevan kurkun lisäksi eivät syöneet koskaan mitään kasviksia.
Perhe haki usein ruoat Mäkkäristä, ja kaverin veljen hampurilainen koostui pelkistä sämpylöistä, joiden välissä oli pihvi ja ketsuppia. Välillä hän jätti pihvinkin syömättä. Veli myös tykkäsi mustista Karnevaalikekseistä, mutta muihin väreihin ei suostunut koskemaankaan. Ja kun muukaan perhe ei niitä syönyt, oli heillä yksi kaappi täynnä Karnevaalikeksipaketteja, joista oli syöty pelkät mustat keksit. Kaverin veli ei edes ollut mikään pikkulapsi, vaan 13-vuotias, kun viimeisen kerran kaverin luona kävin ja näitä nirsoiluja todistin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin nuorina menossa kaveriporukalla mökille, mukana yksi, joka oli hyvin nirso kasvisten suhteen (käytännössä vain tomaatti, kurkku, raaka porkkana ja omena sopivat hänelle). Saatiin lopulta sovittua ruokalista ihan hyvin yhdessä niin, että tälle nirsollekin löytyi sopivaa syötävää joka aterialle.
Me muut yritimme lisäksi sopia erilaisista kasvis- ja hedelmälisäkkeistä, siis esim. että pääruoan kylkeen tekisimme salaattia ja välipalalla olisi jogurtin lisäksi banaania tarjolla. Tämä ei käynyt nirsolle sitten ollenkaan, vaikka eihän hänen tarvitsisi niitä syödä.
Menee jo liiallisuuksiin, jos nirso yrittää rajoittaa myös toisten syömisiä!
P.S. Kyse ei ollut rahasta, koska ehdotus oli alunperinkin sellainen, että me muut maksamme keskenämme nirsolle sopimattomat ruoat.
Samankaltainen kokemus täällä. Kutsuimme puolison kanssa kerran molempien vanhemmat ja sisarukset meille syömään jouluaatoksi. Anoppi sitten kyseli, mitä ruokia suunnittelimme tarjoavamme. Minun sukuni joulupöytään kuuluu olennaisena osana erilaiset kalaruoat, joten kerroin ajattelevani tarjota perinteisten jouluruokien lisäksi graavi- ja savulohta. Hän sanoi, ettei se kävisi, koska appiukko ei pidä kalasta eikä sen hajusta. Joulukukkia ei kuulemma saisi myöskään olla talossa, eikä oikeaa joulukuusta tai aitoja kynttilöitä, sillä he eivät kestäneet niistä lähtevää hajua. Hämmennyin enkä osannut sanoa siihen oikein mitään, joten keskustelu jatkui. Hetken päästä sanoin, etten ollut vielä ihan varma, mitä voisin tarjota keliakiaa sairastavalle siskolleni jälkiruoaksi. Siihen anoppi puuskahti, että sisko voinee tuoda omat sapuskat tullessaan, mikäli tarjotut ruoat ei kelpaisi. Olisi kovasti tehnyt mieli sanoa, että hän voisi appiukon kanssa noudattaa omaa neuvoaan, mutta sain pidettyä kieleni kurissa. Mutta joulupöytään laitoin ne kalat.
Siis nämä appiukkosi jutut eivät joutuneet allergiasta tms. tiedän kalan Hannukin aiheuttaneen kovan allergisen reaktion ja joulukukat, joulukuusi tai tuoksukynttilät voivat laukaista migreenin, josta ei välttämättä selviä ilman lääkärikäyntiä.
Ystäväni inhoaa sipulia ja valkosipulia - mutta rakastaa minun tekemääni pitsaa ja bolognesea. Aina riemussa suin tulee meille syömään kun on bolognesea tarjolla. Näiden kummankin ruoan salaisuus on nimenomaan ne sipulit ja valkosipulit, mitä olen kuullottelen öljyssä aina ikuisuuden. Aika hupaisaa, olen hänelle näitä sipuliruokia jo tarjonnut useamman vuoden, eikä hän vieläkään tiedä rakastavansa juuri sitä sipulin makua. Joku henkinen juttu se on, eikä niinkään etteikö tykkäisi niistä. Pilkon sipulit todella mikroskooppiseksi silpuksi, niin ne ei erotu sieltä kastikkeen seasta. Luonnollisesti aina sanon, etten laittanut sipulia sinun takiasi ja ohh kyllä aina maistuu. Joku päivä kun hän on oikein syönyt itsensä pulleaksi, paljastan tämän likaisen salaisuuteni. Voisi melkein kuvata tämän reaktion kun hän käy oksentamaan ja itkemään tätä kauheaa sipulia