Uskallatko tunnustaa maailmankaikkeuden raa'alta tuntuvan lainalaisuuden?

No tämähän on ihan luonnollista ja osa elämää. Myös lohdullista ja helpottavaa, auttaa asioiden asettamisessa mittasuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Orjamoraali on uusi musta.

Mitä tarkoittaa orjamoraali?

5

Universaalin oikeutuksen keksimistä omalle kurjuudelleen sen sijaan, että tekisi asialle jotain. Herra antaa, herra ottaa...

No jaa. Aika vaikea on joillekin asioille tehdä jotain, sen olen omassa elämässäni nähnyt. Ei se silti minustakaan mikään ihana maailmankaikkeuden laki voi olla. Miksi vitussa mulle tehtiin jo lapsena paha olo? Mitä PAHAA mä olen tehnyt sen ansaitakseni? En tasan yhtään mitään.

5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä se sairaalan vuoteellakin merkitsee, kuka olet ollut. Joku kuningatar Silvia saa aikanaan takuulla parempaa hoitoa kuin joku unohdettu vanhus. Samoin jos taviksella on lämpimät perhesuhteet ja jollain toisella ei, niin saa parempaa hoitoa. Vaikka se, jolla on ne huonot perhesuhteet on ehkä vain itselleen muiden aiheuttaman pahan olon uhri. Helpommin se elämä kasassa pysyy ja pahaa oloa ei tarvitse kärsiä todennäköisemmin korkean tittelin saavuttaneilla ihmisillä, kuin pultsreilla jne. Dosenttia tulee lapset katsomaan, laitapuolen kulkijaa ei.

5

Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Paha ihminen saa palkkansa, vaikka sitten yksinäisyytenä kuolinvuoteella.

No nyt vain odotan, että ihmiset, jotka aiheuttivat minulle pahan olon kärsivät kuolinvuoteellaan tai vanhuudessaan niinkö? Paljonpa auttaakin siihen, että mitä olen heidän takiaan kärsinyt. Varmaan olen itsekin ollut "paha ihminen" pahassa olossani, miksi mun kuuluu siitä saada rangaistus, minähän olin uhri ja kärsin itsekin? Epäilemättä kiusaajanikin? Teoriasi ontuu. Tai en ymmärrä mihin siitä on mitään vitun hyötyä? Sen illuusion ylläpitoon, että olet oikeasti aika hyvä ihminen?

5

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset raatavat mammonan tähden. Otetaan velkaa, ostetaan asunto,auto, kesämökki, perustetaan perhe. Raadetaan hullun lailla, kunnes yht'äkkiä kaikki pysähtyy ja mammonalla ei ole enää mitään merkitystä. Hullua tämä elämä. Ihmisen elämä on lyhyt kuin tuulenhenkäys, materiaa ei mukaansa kukaan saa lähdön hetkellä. Rikkaat alennetaan, köyhät ylennetään. Jeesus eli köyhästi. Hän ei kerännyt omaisuutta. Hän auttoi lähimmäisiä pyyteettömästi. Rakkaus on ainoa, mikä merkitsee.

Ei ole.

Että mua sitten vituttaa nämä jotkut vinkujat jotka määrittävät itsensä jonkun tutkinnon kautta. Voi vittu.

Mammonan tähden joutuu täällä raatamaan, koska täällä Helvetiksi kutsutussa paikassa kaikkeen on lätkäisty 10x hinta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen joka on kuolevien kanssa tekemisissä ymmärtää tuon.

Se av halveksima lähäripissis, joka näkee niin pahimman pulsun kuin entisen pääministerin paskovan vaippoihinsa viereisissä huoneissa ja saavan ihan yhtä hyvää kohtelua viimeisinä hetkinkään ymmärtää tuon ehkä jo ensimmäisissä harjoitteluissaan 16v.

Aivan kuin he olisivat samassa hoitokodissa. Ainakaan pitkäaikaisissa.

5

Onko pahoinpidellyille lapsillekin elämä ap yhtä luopumista? Ensin luovutaan siitä, että olisi äiti, joka rakastaisi. Sitten siitä, että luottaisi itseen. Sitten siitä, että luottaisi maailmaan tai muihin ihmisiin. On tosi kivaa kun ensin menee hyvin ja sitten alkaa se luopuminen, eix niin? Ai niin ei ku äh, ööö, osahan ei saa mitään perusarvojen tasoista alun alkaenkaan, noh, onneksi mä ap, oon saanut! Niin voin teorioida tällaisen hienon teorian kun nyt en saanut enää jotain.

5

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ahdistavaa. 

Omat taidot riittäisivät vuodessa talon rakentamiseen, niin se on estetty tai hankaloitettu tahallaan niin helvetisti. Siinä olis 49 vuotta aikaa sen vuoden jälkeen downshiftailla ja pohdiskella elämän syvällisyyttä. Ahneiden kusipäiden takia näin ei ole.

Tämä on faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Mistä sinä saat iloa? Luulen että kupletin juoni on juurikin siinä, että pitäisi keskittyä tekemään enemmän niitä asioita, joista saa iloa. Sitä tuskin katuu kuolinvuoteellaan, viis siitä kuka viereisessä vuoteessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Mistä sinä saat iloa? Luulen että kupletin juoni on juurikin siinä, että pitäisi keskittyä tekemään enemmän niitä asioita, joista saa iloa. Sitä tuskin katuu kuolinvuoteellaan, viis siitä kuka viereisessä vuoteessa on.

Teen nytkin. Leijonanosa on estetty. Tiedätkö millä? Tekemällä kaikesta kallista, eli taas pitäisi tehdä rahaa ja sitten taas ei voi tehdä mitä haluaa. Helvetiksi minä sitä kutsuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Orjamoraali on uusi musta.

Mitä tarkoittaa orjamoraali?

5

Nietzschen näkemys moraalifilosofiasta, jossa "orjamoraalin" omaavat yksilöt ovat lammasmaisesti massan mukana hengailevaa porukkaa. "Herramoraalin" omaavat yksilöt muodostavat maailmankuvansa ja moraalikäsityksensä omien havaintojen ja kokemusten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Orjamoraali on uusi musta.

Mitä tarkoittaa orjamoraali?

5

Nietzschen näkemys moraalifilosofiasta, jossa "orjamoraalin" omaavat yksilöt ovat lammasmaisesti massan mukana hengailevaa porukkaa. "Herramoraalin" omaavat yksilöt muodostavat maailmankuvansa ja moraalikäsityksensä omien havaintojen ja kokemusten perusteella.

Suomalainen omaa lähtökohtaisesti orjamoraalin.

Vierailija kirjoitti:

Omaisuutesi, vanhempasi, miehesi, tutkintotodistuksesi arvon, terveytesi, statuksesi, työpaikkasi ylennyksesi.. on olemassa päivämäärä tulevaisuudessa, se voi olla perjantai, se voi olla tiistai, se voi olla maanantai.. jolloin menetät kaikki nämä asiat. Ehkä yksi kerrallaan, ehkä useampi kerrallaan. Universumin kirjoittamaton sääntö on, että mikään tässä maailmankaikkeudessa ei ole pysyvää. Kaikki kuolee ja häviää pois ja usein tilalle syntyy jotain uutta. Se on osittain lohdullistakin ehkä joillekin, koska samalla se tarkoittaa, ettei kärsimyskään ole ikuista vaan sillekin on olemassa päivämäärä tulevaisuudessa jolloin se loppuu. Vaikka joku ajattelisi, että miksi muilla menee niin hyvin ja hänellä ei nyt, niin elämä tasoittaa lopulta niin rikkaat kuin köyhät, niin iloiset kuin surulliset. Sen olen myös omin silmin nähnyt sairaalan osastolla ollessani, että siellä ei tutkintotodistukset, omaisuus, status tai saavutukset enää merkitse yhtään mitään.

Uskoisin, että elämässä pääsee helpommalla kun ymmärtää tämän tosiasian, että mikään ei ole pysyvää täällä. Kaikki voi hävitä jo huomenna, tai jopa tunnin päästä. Silloin voi ottaa elämän rennommin, meni nyt tällä hetkellä sitten huonosti tai paremmin elämässä itsellä.

Tottakai ihmisten tulee pohtia ja pyrkiä vaikuttamaan. Varsinkin moraali ja esim teknoloia ovat yksi tällainen kysymys. Yksi sukupolvi ei saisi tehdä peruuttamattomia pätööksiä kuten esim tuhota lajeja ja käyttämällä vähäisiä luonnonvaroja loppun.. Aina tulisi jättää tulevalle sukupolvelle vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Mistä sinä saat iloa? Luulen että kupletin juoni on juurikin siinä, että pitäisi keskittyä tekemään enemmän niitä asioita, joista saa iloa. Sitä tuskin katuu kuolinvuoteellaan, viis siitä kuka viereisessä vuoteessa on.

Teen nytkin. Leijonanosa on estetty. Tiedätkö millä? Tekemällä kaikesta kallista, eli taas pitäisi tehdä rahaa ja sitten taas ei voi tehdä mitä haluaa. Helvetiksi minä sitä kutsuisin.

No, totta. Työtä tehdessä ei ole aikaa ja työttömänä ei ole rahaa on aika yleinen kuvio. Kuulun itse niiden joukkoon, jotka eivät haaveile mistään ihmeellisestä, ja niinpä tarve rahanteolle ei ole niin ehdoton (ja niinpä mm. hyppäsin opiskelijaksi keski-iän kynnyksellä. Irti kellokortista...). Oma koti on ja rakastava perhe, siinäpä ne tärkeimmät. Niillä pienemmillä iloilla sitä jaksaa, eivätkä ne kaikki isotkaan ole rahasta kiinni, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Mistä sinä saat iloa? Luulen että kupletin juoni on juurikin siinä, että pitäisi keskittyä tekemään enemmän niitä asioita, joista saa iloa. Sitä tuskin katuu kuolinvuoteellaan, viis siitä kuka viereisessä vuoteessa on.

Nyt päästiin asiaan. Olen koko elämäni koittanut tehdä asioita, joista saan iloa. Mutta kun mikään ei ole tuntunut miltään eikä siltä oikealta. Olen down shiftannut ja tehnyt vähemmän töitä, harrastanut erilaisia kädentöitä, maannut rannalla laiskana, koittanut tsempata ja nostaa kuntoa, mutta lopputulos on aina sama, ei tää ole kivaa, tää on ihan paskaa tai ehkä vielä paremminkin se, se, että joko minut haukutaan tai että itse haukun itseni. Haukun itseni, koska mulle on tullut sen minun haukkujani asenteesta (lapsuudesta alkaen) niin paha olo.

Vasta äskettäin olen alkanut tajuta, että saan elää elämääni haluamallani tavalla eikä siitä kuulu kenenkään minua haukkua, jos en riko lakia, tai vahingoita toisia. Eli vaikka tein muka haluamiani asioita, varmistin takaraivossani kuitenkin aina, että se on muiden hyväksymä tekeminen. Ei mulla ollut itselleni hyväksyntää. Se tarkoitti sitä, että en saanut iloa mistään. Jouduin luopumaan kaikesta mitä itse olisin halunnut äitini hyväksi, että HÄN hyväksyi elämäni, minusta viis. Minä en ollut äidille tärkeä, vaikka hän aina tekopyhästi väitti niin. En MINÄ ollut hänelle tärkeä, vaan hänen oma luulonsa ja mielikuvansa minusta ehkä korkeintaan oli.

5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Mistä sinä saat iloa? Luulen että kupletin juoni on juurikin siinä, että pitäisi keskittyä tekemään enemmän niitä asioita, joista saa iloa. Sitä tuskin katuu kuolinvuoteellaan, viis siitä kuka viereisessä vuoteessa on.

Ja jos on paha olla, niin eipä sitä juuri mikään iloa oikeasti elämään tuo. Pitäisi saada se paha olo purettua, mutta oma äitini ainakin koitti estää minua siinä kaikin keinoin. Mä purin pahaa oloani olemalla vihainen niin äiti väitti minua ilkeäksi. Vaikka en ollut edes hänelle vihainen, vaan asioista. Niin hän otti kaiken itseensä ja käänsi minuun. Surkea epäonnistuja, toivottavasti mätänee kuolinvuoteelle, niin saa ketjussa esitetyn pahan palkkansa.

Menin 12-vuotiaana kirkon pakeille ajatuksena (nyt sen tajuan, silloin mulla ei ollut tunteilleni nimeä) saada apua pahaan olooni. Aika fiksu ajatus 12-vuotiaalta. Mutta arvatkaa kaksi kertaa sainko kirkosta minkäänlaista apua oman vanhempani minulle aiheuttamaan pahaan olooni? En. Petyin kirkkoon pahasti ja olen siitä lähtien pitänyt kristittyjä pelkkinä silmänpalvojina. Kuulun tosin edelleen kirkkoon, mutta tänään oivalsin, että hain apua pahaan olooni, enkä saanut. Eikö se ole kuitenkin kirkon päätehtävä? Auttaa pahoinvoivia ihmisiä? Alan miettiä eroanko.

5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vapauttava ajatus, auttaa punnitsemaan minkälaisten asioiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, mitä tavoitella, mitä surra ja millä loppujen lopuksi on väliä. Kaiken katoavaisuus on ihanan demokraattista, lopussa kenelläkään ei ole enempää kuin toisella eikä kukaan ole enemmän kuin toinen.

Toinen miellyttävä ajatus on se, että me (ja kaikki mitä on) koostumme samoista alkuaineista kuin universumin tähdet, ja raskaammat alkuaineet ovat peräisin tähdistä. Aine kiertää, ja kun ruumiista aika jättää, sen aineet palautuvat kiertoon muovautuakseen osaksi jotakin muuta.

Ei mitään arvoa minulle. Kun sairaalapaikka on saavutettu, niin voisin vaikka juoda jotain kivutonta myrkkyä ja nirri lähtisi heti. Ei minun oloani helpota yhtään, että pääministeri laskee vieressäni allensa. En minä saa siitä vasemmisto solidaarisuudesta mitään iloa. 

Mistä sinä saat iloa? Luulen että kupletin juoni on juurikin siinä, että pitäisi keskittyä tekemään enemmän niitä asioita, joista saa iloa. Sitä tuskin katuu kuolinvuoteellaan, viis siitä kuka viereisessä vuoteessa on.

Nyt päästiin asiaan. Olen koko elämäni koittanut tehdä asioita, joista saan iloa. Mutta kun mikään ei ole tuntunut miltään eikä siltä oikealta. Olen down shiftannut ja tehnyt vähemmän töitä, harrastanut erilaisia kädentöitä, maannut rannalla laiskana, koittanut tsempata ja nostaa kuntoa, mutta lopputulos on aina sama, ei tää ole kivaa, tää on ihan paskaa tai ehkä vielä paremminkin se, se, että joko minut haukutaan tai että itse haukun itseni. Haukun itseni, koska mulle on tullut sen minun haukkujani asenteesta (lapsuudesta alkaen) niin paha olo.

Vasta äskettäin olen alkanut tajuta, että saan elää elämääni haluamallani tavalla eikä siitä kuulu kenenkään minua haukkua, jos en riko lakia, tai vahingoita toisia. Eli vaikka tein muka haluamiani asioita, varmistin takaraivossani kuitenkin aina, että se on muiden hyväksymä tekeminen. Ei mulla ollut itselleni hyväksyntää. Se tarkoitti sitä, että en saanut iloa mistään. Jouduin luopumaan kaikesta mitä itse olisin halunnut äitini hyväksi, että HÄN hyväksyi elämäni, minusta viis. Minä en ollut äidille tärkeä, vaikka hän aina tekopyhästi väitti niin. En MINÄ ollut hänelle tärkeä, vaan hänen oma luulonsa ja mielikuvansa minusta ehkä korkeintaan oli.

5

Kuulostaa siltä että takanasi on pitkä ja kivikkoinen tie. Onneksi näitä (välillä kipeitäkin) kasvun paikkoja tulee, jolloin palasia loksahtelee paikalleen vaikka vähänkin kerrallaan, se on aina eteenpäin. Painin samankaltaisten ajatusten kanssa vielä jokin aika sitten, minua jarrutteli varovaisuus - nuoruusvuosien heittäytyminen ei käy enää niin helposti edes ajatuksen tasolla, käytännöstä puhumattakaan. Uskon, että sisäisen rauhan - ja sen myötä ilon - voi saavuttaa vain elämällä itselleen, ei toisten toiveita täyttäen tai heidän hyväksyntänsä varassa. Jatkan opettelemista minäkin, tämä on varmaan elämänmittainen harjoitus.