Ekaluokkalainen tuli uusine kavereineen kotiin. Mua itkettää, kun kuuntelen niiden juttuja :(

Me ollaan hyvätuloisia ja on tehty loman aikana todella paljon erilaisia asioita lasten kanssa. Kyllä, on mennyt rahaa ja oltiin kuukausi ulkomailla. 

Kysyin viimeisenä lomapäivänä lapsilta (6v, 8v ja 10v) mitä muistaa kesästä ja mikä oli parasta. Vastukset:

10v: Se kun käytiin Lintsillä.

8v: Se oli kivaa kun "Liisin" pihalle laitettiin se iso puhallettava uima-allas ja me hypättiin sinne.

6: Parasta oli se, kun se yksi ankka jahtasi sitä toista ankkaa rannalla.

Niin. Ja me oltiin kolme viikkoa Espanjassa, käytiin kaikki Korkeasaaret, Linnanmäet ja muut läpi, mökkeiltiin, käytiin teatterissa ja ravintoloissa syömässä ja vaikka mitä. 

Me teimme joka kesä reissuja huvipuistoihin tai kylpylöihin tai jonnekin, mistä lapset tykkäsivät. Rahaa ei paljon ollut, mutta lasten ilon takia se raha jostain kaivettiin. Jos tietenkin lomailu mökillä olisi ollut meidän lasten mieleen, sekin olisi järjestetty, vaikka vuokraamalla mökki. T. Neljän äiti

Vierailija kirjoitti:

Mua ennemminkin itkettää tuossa ap:n tekstissä tuo kammottava materialismi mikä huokuu jo tuon ikäisten puheista?!?!?! Ihan järkyttävää. Vahvistaa vain omaa ajatustani siitä, että en halua tehdä lapsia tällaiseen maailmaan.

Terveisin vela joka myös lomallaan vietti aikaa vaatimattomalla kesämökillään (vesi kaivosta, ulkohuussi, no sähköt kyllä löytyy)

Lapset nyt puhuu aina mitä sattuu. Ei niistä tule materialistisia, jos aikuiset ei sitä opeta.

Mä lähdin lapsen kanssa kaksisteen etelänmatkalle ihan vain siksi, että lapsi voi kertoa kavereille mitä teki kesälomalla. Olivatkin heti keskustelleet siitä ja oikein opettaja oli luokassa kysynyt, mitä kukin oli tehnyt ja missä matkustanut kesällä. Lapsen kaverit olivat joka ikinen käyneet ulkomailla eli onneksi oma lapsenikin pääsi tai olisi ollut ainoa erilainen.

Sääli mutta nuo ovat nykyään tärkeitä juttuja koululaisilla. Meillä on vielä yh-perhe niin on isot paineet siihen, ettei lapsi koudu tuntemaan olevansa huonompi. Kaupunginosassa ja koulussa on tosi varakkaita ja muilla on isommat asunnotkin, lapsi osaa kertoa tarkkaan montako huonetta kelläkin. Hän tietää myls paljonko esim yhden kaverin pankkitilillä on rahaa ja paljonko hänen mummi ja ukki lahjoittavat hänelle joka kk ja kuinka äiti sijoittaa lapsilisät tilille jne.

Ehkä paljon kiinni myös asuinalueesta. Luin jostain tutkimuksen, että köyhemmillä vanhemmilla on mm. paineet ostaa lasten kaverien synttärilahjoiksi kalliimmat lahjat, jottei lapsen perhettä pidettäisi köyhänä.

Älä ota niin vakavasti, ihan oikeasti. Me olimme Ranskassa, ja 5-vuotias oli sanonut päiväkodissa parhaan lomamuiston olleen, kun käytiin Hoplopissa :) Että se siitä. Muiden vertaamisesta ei saa kuin huonon olon. Lapset ovat tuossa iässä ihan tyytyväisiä kun vaan ollut kivaa vaikka sitten mummon luona.

Ap:n ekaluokkalaisen loma kuulostaa todella hienolta, juuri oikealta kesälomalta, olettaen että vierailuhin liittyvät perhe- ja sukulaisuussuhteet ovat kunnossa. Ikävää tuossa on vain vertailu kavereihin ja minulle jäi epäselväksi kokiko lapsi asian samalla tavalla kuin äitinsä. Jo ei, elämä on kunnossa ja äidin riittämättömyyden tunne turhaa, vaikka ymmärrettävää. 

Kun olin lapsi, me lomailtiin aina ulkomailla, koska vanhempani tykkäsivät matkustaa. Silloin kadehdin niitä kavereita, joilla oli kesämökki. Kun tulin teini-ikäiseksi, aloin olla tosi iloinen, ettei meillä ollut kesämökkiä, minne olisin joutunut.

Ihmisen perusluontoon kuuluu galuta sina sitä, mitä itsellä ei ole. :)

Vierailija kirjoitti:

Hei, itse olin lapsena lomalla aina mökillä ja se suurin mahdollinen elämys oli tosiaan se Tukholman risteily, jossa mun mielestä shoppailtiin ihan sikana, eli lähinnä tax-free karkkeja.

Luokkakaverit kävi hiihtolomalla alpeilla ja kesällä millon missäkin. En silti ikinä kokenut jääneeni paitsi yhtään mistään. Ainoa mistä muistan olleeni kateellinen oli komeat rusketusraidat, jotka tuli alppilomasta, kun kasvoilla oli laskettelulasit. Sellaiset olisin minäkin halunnut.

Nyt niillä kavereillasi on ihosyöpä ja puolet naamasta poistettuna. Ei sekään niin kivaa, ei ole.

Mä odotan ekaa lasta, enkä oo ikinä ollut etelän lomalla. En aio sinne sen takia lähteä nytkään, että lisäännyn. Menköön teininä/aikuisena omilla rahoillaan jos mielii mennä. En koe kärsineeni lapsenakaan siitä, ettei käyty lomilla. Lintsillä kävin ainakin kerran kesässä isän kanssa, ja mummilassa käytiin. Varmaan kiinni ihan siitä mihin tottuu. Aion myös opettaa, että jos haluaa jotain ( mitä toisilla on ), ei auta jäädä ( kateellisena ) tuskittelemaan vaan pitää käydä koulut hyvin ja hommata hyvä työpaikka ja palkalla ostaa mitä haluaa. Köyhä lapsuus on ihan hyvä lapsuus kunhan se nyt ei tarkoita puutteita perusasioista.

Luulin otsikon perusteella että kyse oli jostain pornojutuista tms. Mutta olikin vain keskiverto mamman ahdistus porvarin päiväunesta.

Ole onnellinen että ekaluokkalaisellasi on hyväosaisia ja varakkaista perheistä olevia kavereita. Eivät he sun lastasi ala syrjimään, ellei lapsi itse anna jotain syytä siihen. Ja rikkaampien kadehtiminen on kyllä just sellainen syy.

Kyseessä on ekaluokkalaiset, tuskin he oikeasti vertailevat lomiaan sen kummemmin ajattelematta asiaa. Totta kai jokainen ylpeästi sanoo, mitä on tehnyt ja jokaisen mielestä oma loma on ollut paras. Älä sinä poikasi puolesta surkuttele hänen lomaansa, hän on varmasti siihen itse ollut tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

No ei se Särkänniemi tai purjehtiminen nyt NIIN hienoa ole :)

Me oltiin kuukausi autolla Euroopassa ja lapset sai monta hienoa elämystä. Lapsi kuitenkin kertoi ekana päivänä koulussa, että laiskotteli koko kesän sohvalla...

Maalla, serkuilla tai uimarannalla, hyviä muistoja niistäkin jää :)

Ei se automatka Euroopassa kovin kummoselta kuullosta. Itse en jaksaisi lomaa autossa viettää.

Tosin esikoisen kouluun lähtöä edeltävänä kesänä käytiin usassa kolme viikkoa eri puolilla ja osa ajasta myös automatkailtiin. Pidemmät välit lennettiin.

Ei siitä kyllä kenellekään leveilty koulun alkaessa

Enkä usko että myöhemmistäkään matkoista. Jonain kesänä poikani kertoi koulussa kesän parhaan muiston olleen kaverin pihalla, kun tarjottiin keksiä ja mehua.

Niin varmaan tänä vuonnakin. Käytiin Ranskassa. Ja luultavasti paras muisto on kaverin kanssa Lintsillä. Pojat kahdestaan

Joten en oikein osta aloitusta

Ap, taisi olla sinulle isompi juttu nyt kuitenkin tuo mitä muut ovat tehneet.. Minä olin todella onnellinen lapsena kun sain olla mökillä, kerroin varmaan tarinoita kavereille mökkireissuista. Ei lapsi ymmärrä onko joku matka maksanut 5000 e vai 600 e.

Kadehdin kovasti perheitä, joilla on vielä isovanhemmat, joita tavata ja jotka ovat kiinnostuneet lastenlasten kanssa olemaan. Meillä ei ole hengissä kuin yksi dementoitunut mummo, jonka hoito vie paljon voimavaroja.

Älä sure. Lapselle on tärkeintä yhteinen tekeminen, vaatimatonkin ( uintiretki tmv), sekä tunnelma. Hienoja matkoja ja shoppailua ei tarvita, kun perhe on vaan onnellinen ja rakkautta riittää.

Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olen nähnyt molempia puolia.

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

Siis apua mikä kommentti.. Oliko pakko ees kommentoida?? Onneks teidän perhe on niin aktiivinen, itse taisit nyt vaan polleilla kun teillä on niin hienoa. Ihme jengii tääl välillä...

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

ihan mielenkiinnosta - mitä teitte 4 viikkoa sveitsissä ja missä kävitte? Sveitsi on meidän "to do" -listalla.

Meidän tokaluokkalainen tuli koulusta ja kysyin kerrottiinko lomakuulumisia sekä mitä hän kertoi. Sanoi kertoneensa että oli mökillä, serkkunsa oli meillä ja hän serkkunsa luona, kertoi käyneensä naapurissa jne... Kysyin lopuksi etteikö hän kertonut meidän käyneen lomareissulla lentokoneella... "ai niin mä unohdin sen".

Miksi sä edes ajattelet tuollaista? Teidän loma on teidän loma ja se on teille maailman paras jos itse uskot niin. Myös muiden lomat on maailman parhaita just niille. Ei ole syytä ihailla eikä painaa muita alas. Kaikki on hyvin, sinulla ja muilla, luota itseesi.

Me oltiin kolme viikkoa Etelä-Ranskassa, huvipuistossa, viikonloppumatkalla Köpiksessä ja Legolandissa, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, mökillä.... ekaluokkalainen meni kouluun ja kun kysyttiin, että mitä teitte kesällä niin poika kertoi että löydettiin takapihalta siili ja oltiin isomummun hautajaisissa.