Tyttöni jätti yhden luokkakaverin kutsumatta synttäreille, arvatkaa mitä tein...

Vierailija kirjoitti:

Synttärit olivat eilen. Pipariksihan se sitten meni, vaikka aluksi mä luulin että kaikki oli kunnossa. Tytöt olivat sitten ottaneet tästä kutsumattomasta vieraasta snapchatti - sovellukseen videota kun tyttö söi kakkua käsin ja aika ilkeillä kommenteilla höystettynä. Lopputulemana sain tätä tyttöä lohduttaa. Vaikea sulattaa että oma lapsi on noin ilkeä.

AP

Niin. Miten tämä asia on käsitelty tyttöjen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuon tilanteen tuoma epämukavuus on tyttärelleni sopivan kevyt näpäytys, en tietenkään tahdo mitään pahaa omalle lapselleni mutta kiusaaminen täytyy kitkeä kerrasta poikki. Tyttö on kuitenkin sen verran hyvätapainen, että nielee kyllä tappionsa eikä ala sille kutsumattomalle tytölle mitään pahaa sanomaan. Tunnen oman lapseni, hän pitää nämä asiat päänsä sisällä ja jos "kiusaa" niin kiusaa puhumalla selän takana.

- Ap

Ah, nyt sanot tuntevas ja aloituksessa et olis voinu omasta tytöstäs uskoa. Juuri näin Ap. Missä meni pieleen...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuon tilanteen tuoma epämukavuus on tyttärelleni sopivan kevyt näpäytys, en tietenkään tahdo mitään pahaa omalle lapselleni mutta kiusaaminen täytyy kitkeä kerrasta poikki. Tyttö on kuitenkin sen verran hyvätapainen, että nielee kyllä tappionsa eikä ala sille kutsumattomalle tytölle mitään pahaa sanomaan. Tunnen oman lapseni, hän pitää nämä asiat päänsä sisällä ja jos "kiusaa" niin kiusaa puhumalla selän takana.

- Ap

Sun asenteesi kertoo, miten olet kasvattanut kiusaajan. Tyttösi mielestä kiusaaminen on ok, kunhan se tapahtuu sinun selkäsi takana, tai ylipäänsä kiusatun selän takana.

Oikea tapa on vaatia, että kaikki kutsutaan tai koko synttärit perutaan. Ehdit vielä korjata asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärä, kuinka uskallatte sanoa minua typeräksi.

-Ap

Odota, minä katson uskallanko.... Olet typerä ja toisten asioihin sotkeutuva äiti. Noin, tehty.

On siis toisten asioihin sotkeutumista jos puuttuu siihen, että oma 10v. tytär mahdollisesti kiusaa toista lasta? Kuka helvetti niitä lapsia kasvattaa jos lapsen asioihin ei saa puuttua?

Ilmankos tässä maassa lapsilla niin huonosti meneekin kun vanhemmat eivät halua "sotkeutua" heidän asioihinsa. Lapset hoitaa itse itsensä heti kouluun mentyään.

Että kukahan se tässä typerä on?

Sinä. Et ole antanut tytölle mahdollisuutta selittää, vaan teit johtopäätöksen tilanteesta, jolle voi olla monta selitystä. Toivottavasti en ikinä halveksu lastani noin paljoa, vaan ymmärrän antaa tilaisuuden kertoa oma versio asiasta, ennen kuin alan vehkeillä selän takana.

Juu, siinä ollaan samaa mieltä, että itse olisin ensin jutellut tyttäreni kanssa ja selvittänyt miksi tätä yhtä ei kutsuta. Ja olisin todella kriittisesti kuunnellut niitä perusteluja ja jopa kysynyt opettajalta mikäli mulle väitettäis että tuo tyttö esim. kiusaa muita. Ihan mukisematta en uskoisi, varsinkaan jos mitään viitettä kiusaamiseen ei ole ollut näkyvissä aiemmin. Ja tyttö olis itse vienyt kutsun tytölle jos olisimme päätyneet tytön kutsumiseen. En olis kutsunut selän takana. Koska juttelemalla se lapsi parhaiten tajuaa jutun juonen, ei tuollaisella kutsunpa selän takana jotta opit.

Mutta sitä mä en ymmärrä, että annetaan lasten hoitaa omia asioitaan niihin puuttumatta. Oli tyttö sitten kiusaaja tai kiusattu niin asiaanhan pitää puuttua. Niin tekee aikuiset eikä vaan selitä, että lapsella on oikeus kutsua ketä haluaa eikä äiti saa sotkeutua asiaan. Edelleen, äidillä on velvollisuus puuttua ja sotkeentua oman lapsensa asioihin. Tässä puuttuminen ei ehkä mene ihan kuten itse ajattelen, mutta ap sentään yrittää. Tuolla on paljon vanhempia jotka ei tee mitään tai jopa kannustaa lasta kiusaamaan ja syrjimään. Ja toisaalta ap myös tuntee tyttärensä ja ehkä sitä kautta tietää meitä muita paremmin miten juuri tätä lasta kasvatetaan. 

Minä kirjoitin viestin, jossa kehotan mammaa olemaan puuttumatta tytön asioihin. Kysyn nyt ihan hyvässä hengessä, etkö ole missään vaiheessa aavistellut ap:n tarinan olevan keksitty? Hän kuitenkin jossain vastauksissaan hivenen paljastaa provoilevansa. En jaksa ottaa keksitty tarinoita tosissaan, älä sinäkään.

Mulle on loppupeleissä ihan sama onko kirjoitus provo vai ei. Tämä sitä todennäköisesti on. Tosin mikä tahansa viesti tällä palstalla voi olla keksitty, joten sun logiikallas mihinkään ei vois vastata vakavasti. Vastaan siis mitä vastaan, älä sinäkään ota niitä liian vakavasti ;)

Ala-asteen pedagogi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap teki väärin. Kuka teistä haluaisi olla se, joka kutsutaan johonkin kostoksi, näpäytystä varten? Niinpä.

Ap ehkä ajattelee, että epäsuosittu tyttö ei saa koskaan tietää, ettei hän ollut alkuperäisten kutsuttujen listalla, mutta kerronpa jotakin.

1. 10-vuotiaat kiusaavat ja rankasti. Kiusaaminen varsinkin tyttöjen välillä on useimmiten epäsuoraa, mutta todella läpinäkyvää, joka ei jää kohteelta huomaamatta.

2. 10-vuotiaat eivät osaa pitää salaisuuksia, jos niistä vihjailu pönkittää omaa asemaa. Vaikka tyttösi ei itse kertoisi asiaa kiusatulle, hän aivan varmasti kertoi sen muille ystävilleen, jotka taas voivat lipsauttaa sen kiusatulle joko tahallaan tai vahingossa. Miltä se mahtaa silloin tuntua, kun on jo ollut juhlissa ja jälkeenpäin kuulee, että oli siellä äidin kostona.?

3. Tyttösi ei opi mitään. Jos sen sijaan olisit käynyt avoimen keskustelun tyttösi kanssa empatiasta ja kiusaamisesta, lopputulos olisi saattanut helpostikin olla se, että tyttösi olisi alkanut ajatella omilla aivoillaan ja jopa puuttua vastakin kiusaamiseen. 10-vuotiaat eivät tiedä, mitä kiusaaminen on, vaikka siitä puhutaankin jatkuvasti. He kokevat että ärsyttävät tyypit ansaitsevat tulla jätetyksi ulkopuolelle. He eivät ymmärrä, että ulkopuolelle jättäminen on yleisin kiusaamisen muoto, eikä esim. nimittrleminen tai lyöminen. Ryhmässä pysyminen on elinehto ja siksi kiusaamiseen lähdetään helposti mukaan.

T.Alakoulun ope

Kielioppi- ja kirjoitusvirheet sekä se, ettei alakouluja ole koulujärjestelmässämme enää vuosikausiin ollut, kertoo kaiken tämän "open" asiantuntijuudesta.

Yleisesti ottaen tässä keskustelussa mennään muutenkin aika "mutkat suoraksi" meiningillä.

Mutta niinhän se on, että lapsen kasvatuksessa KAIKKI MUUT, PAITSI OMAT VANHEMMAT ovat päteviä. Omat vanhemmathan vain sattumalta ja onnen kantamoisina joskus harvoin lapsensa elämässä toimivat ja ajattelevat oikein. Pääsääntöisesti heidän toiminnastaan löytyy aina huomautettavaa.

"Sodan siemen on kylvetty silloin, kun äiti rakastaa omaa lastaan enemmän kuin vierasta".

Peruskoulu todellakin jakaantuu nykyään ala- ja yläkouluun. Olet siis itse pudonnut kehityksen kelkasta. Googlaapa vaikka ja ylläty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuon tilanteen tuoma epämukavuus on tyttärelleni sopivan kevyt näpäytys, en tietenkään tahdo mitään pahaa omalle lapselleni mutta kiusaaminen täytyy kitkeä kerrasta poikki. Tyttö on kuitenkin sen verran hyvätapainen, että nielee kyllä tappionsa eikä ala sille kutsumattomalle tytölle mitään pahaa sanomaan. Tunnen oman lapseni, hän pitää nämä asiat päänsä sisällä ja jos "kiusaa" niin kiusaa puhumalla selän takana.

- Ap

Hieno luonne lapsellasi! Kiusaa puhumalla pahaa selän takana... 

Jos nyt kiusaamisesta olisi pakko valita se vähemmän pahempi, niin avoin käytös kuitenkin. Siihen voi sitten opettajat ym. ympäristö tarttua paremmin. 

Miten muka avoin kiusaaminen olisi selän takana puhumista pahempi? Ihan oikeasti käsi sydämelle, kuka teistä on niin enkeli aikuisenakaan, että ei olisi koskaan puhunut toisista pahaa selän takana? 

Minä taasen en ole ikinä ymmärtänyt puhumista ns. selän takana jostakin toisesta ihmisestä kielteisenä asiana, jos ja kun ne asiat, josta puhuu ovat TOTTA!  Ja joita asianomainenkaan ei voi KIISTÄÄ epätosiksi. Se on taasen toinen juttu, mistä aiheista puhuu, sillä on olemassa hyvinkin salassapitovelvollisia asioita, joita on matkan varrella sattunut saamaan tietoonsa, ja en nyt tarkoita mitään viranomaistietoa, joka on salassapitovelvollista matskua, vaan ihan ihmissuhteiden ja kanssakäymisten myötä saamiaan faktatietoja jostakin toisesta henkilöstä ja hänen elämän kulustaan, ja asioita, jotka ovat olleet todistettavasti aivan näkyvissa olevia ja tapahtuneita asioita sille seläntakana puhumalleni henkilölle tai hänen lähipiirilleen.  Otetaanpa nyt vaikkapa esim. jonkun itsemurha, jonka satavarmasti tiedän, ja sen tietää myöskin lähipiiri, niin miksi minun pitäisi peitellä todellista kuolinsyytä esim. joltakin, joka asiaa ei tiedä, ja jopa kysyy kuolemaan johtunutta syytä jonkun henkilön kohdalla??????  Miksi minun pitäisi valehdella jonkun ihmisen kuolinsyy, jos se minun tiedossani, ja asianomaisen lähipiirin kertomana julkituotu, mutta asianomaisen lähipiirin jotkut jäsenet eivät haluaisi, että kuolinsyy vaiettaisiin tai suorastaan valehdeltaisiin joksikin muuksi kuin itsemurhaksi.

Ap, oppiko olemaan syrjimättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuon tilanteen tuoma epämukavuus on tyttärelleni sopivan kevyt näpäytys, en tietenkään tahdo mitään pahaa omalle lapselleni mutta kiusaaminen täytyy kitkeä kerrasta poikki. Tyttö on kuitenkin sen verran hyvätapainen, että nielee kyllä tappionsa eikä ala sille kutsumattomalle tytölle mitään pahaa sanomaan. Tunnen oman lapseni, hän pitää nämä asiat päänsä sisällä ja jos "kiusaa" niin kiusaa puhumalla selän takana.

- Ap

Hieno luonne lapsellasi! Kiusaa puhumalla pahaa selän takana... 

Jos nyt kiusaamisesta olisi pakko valita se vähemmän pahempi, niin avoin käytös kuitenkin. Siihen voi sitten opettajat ym. ympäristö tarttua paremmin. 

Miten muka avoin kiusaaminen olisi selän takana puhumista pahempi? Ihan oikeasti käsi sydämelle, kuka teistä on niin enkeli aikuisenakaan, että ei olisi koskaan puhunut toisista pahaa selän takana? 

Minä taasen en ole ikinä ymmärtänyt puhumista ns. selän takana jostakin toisesta ihmisestä kielteisenä asiana, jos ja kun ne asiat, josta puhuu ovat TOTTA!  Ja joita asianomainenkaan ei voi KIISTÄÄ epätosiksi. Se on taasen toinen juttu, mistä aiheista puhuu, sillä on olemassa hyvinkin salassapitovelvollisia asioita, joita on matkan varrella sattunut saamaan tietoonsa, ja en nyt tarkoita mitään viranomaistietoa, joka on salassapitovelvollista matskua, vaan ihan ihmissuhteiden ja kanssakäymisten myötä saamiaan faktatietoja jostakin toisesta henkilöstä ja hänen elämän kulustaan, ja asioita, jotka ovat olleet todistettavasti aivan näkyvissa olevia ja tapahtuneita asioita sille seläntakana puhumalleni henkilölle tai hänen lähipiirilleen.  Otetaanpa nyt vaikkapa esim. jonkun itsemurha, jonka satavarmasti tiedän, ja sen tietää myöskin lähipiiri, niin miksi minun pitäisi peitellä todellista kuolinsyytä esim. joltakin, joka asiaa ei tiedä, ja jopa kysyy kuolemaan johtunutta syytä jonkun henkilön kohdalla??????  Miksi minun pitäisi valehdella jonkun ihmisen kuolinsyy, jos se minun tiedossani, ja asianomaisen lähipiirin kertomana julkituotu, mutta asianomaisen lähipiirin jotkut jäsenet eivät haluaisi, että kuolinsyy vaiettaisiin tai suorastaan valehdeltaisiin joksikin muuksi kuin itsemurhaksi.

Korjailen tuossa loppulauseessani kohdan: ...., mutta asianomaisen lähipiirin jotkut jäsenet haluaisivat, eikä ..."eivät hal...", että kuolinsyy...

En olisi puuttunut tuon ap:n äidin asemassa tyttärensä kutsumattoman tytön kutsumiseen tyttärensä synttäreille lainkaan. Kyllähän se nyt on niin, että lapsi saa kutsua omille synttäreilleen ihan justiinsa heidät, jotka hän tahtoo synttärijuhliinsa kutsuakin.

Omat lapseni saivat kyllä aikoinansa lapsia vielä ollessaan kutsua vain ne kaverinsa, ketkä halusivatkin syntymäpäiväjuhliinsa tulevankin.  En puuttunut millään tavalla lasteni syntymäpäivien kutsuttuihin, vaikka kotimme olikin juhlapaikkana. 

Mun poika halusi taannoin järjestää 8-vuotissynttärit. Luokassaan oli "kovapäinen" poika, jolla oli tapana kiusata poikaani. Keskustelin pitkään poikani kanssa ja poikani muutti mielipiteensä ja halusi kutsua kaikki luokan pojat, myös kiusaajan.

Synttärit menivät paremmin kuin toivoin - meininki oli rennompi kuin koulussa, ketään ei kiusattu. Minun ei tarvinnut paljoa edes ohjata lapsia. Leikkivät mm pullonpyöritystä ja vettä kengässä ja pikkuhiljaa entisestä kiusaajasta tuli poikani hyvä kaveri. Ovat nyt 12- vuotiaita ja yhä hyviä kavereita keskenään.

Kiinnostaisi kuulla ap:lta kui kävi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärä, kuinka uskallatte sanoa minua typeräksi.

-Ap

Emme ole nujerrettu kakarasi. Minun äitini oli kuin sinä ja olen sanonut sinua typeräksi joka viestissäni tässä ketjussa. Katso nyt lehmä peiliin! Jos miehesi on niin munaton, ettei sano sua typeräksi eikä tyttösi uskalla niin onneksi on palsta.

Edellinen lainaus tiivistääkin tämän(kin) ketjun ns. "järjen". Uskoni ihmisyyteen ja ihmiskunnan rauhanomaiseen älylliseen kehitykseen murtui taas hivenen. 

Miksi luinkaan tätä..... 

Tsemppiä ap, on hyvä opettaa lapsille että vaikkei kaikista tykkää, on tilanteita joissa kaikkien kanssa on oltava. Jos kutsuu kaikki paitsi yhden, se ei käy. Synttärit pitäisikin nähdä mieluumin "business mingling"-tyyppisenä tilaisuutena jonne kaikki kuuluu kutsua -tai sitten intiiminä tilanteena jossa läsnä on vain lähimpiä. 

Kiusaajat ja psykopaatit (aggressiiviset ja vaaralliset lapset -mutta onko heitä edes normiluokilla..?) toki oma asiansa. 

Mä sain 10-vuotis synttäreilläni traumat kun kukaan ei tullu paikalle

Vierailija kirjoitti:

Luin uusimmasta Kodin Kuvalehdestä seuraavaa:

Pikkutyttö kertoi siinä, kuinka häntä oli kiusattu koulussa. Vanhemmat olivat hyvin rakastavia ja se kannatteli tyttöä paljon. Mutta jutussa oli kommentti myös kaverisynttäreistä. Tyttö totesi, että oli ihanaa, kun hän sai ensimmäisen kutsun synttäreille. Oli nähnyt muille jaettavan kutsuja päiväkodissa, mutta itse ei ollut saanut. 

Enkelielisan jälkeen tyhmemmänkin olisi pitänyt jo ymmärtää että kaikki ei aina mene siten kuin annetaan ymmärtää. Aikoinen voi hakea pontta asiaansa esittämällä sen muka lapsensa mielipiteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärä, kuinka uskallatte sanoa minua typeräksi.

-Ap

Emme ole nujerrettu kakarasi. Minun äitini oli kuin sinä ja olen sanonut sinua typeräksi joka viestissäni tässä ketjussa. Katso nyt lehmä peiliin! Jos miehesi on niin munaton, ettei sano sua typeräksi eikä tyttösi uskalla niin onneksi on palsta.

Edellinen lainaus tiivistääkin tämän(kin) ketjun ns. "järjen". Uskoni ihmisyyteen ja ihmiskunnan rauhanomaiseen älylliseen kehitykseen murtui taas hivenen. 

Miksi luinkaan tätä..... 

Tsemppiä ap, on hyvä opettaa lapsille että vaikkei kaikista tykkää, on tilanteita joissa kaikkien kanssa on oltava. Jos kutsuu kaikki paitsi yhden, se ei käy. Synttärit pitäisikin nähdä mieluumin "business mingling"-tyyppisenä tilaisuutena jonne kaikki kuuluu kutsua -tai sitten intiiminä tilanteena jossa läsnä on vain lähimpiä. 

Kiusaajat ja psykopaatit (aggressiiviset ja vaaralliset lapset -mutta onko heitä edes normiluokilla..?) toki oma asiansa. 

Kyllä niitä hankalia tyyppejä on, vaikka ei psykopaattidiagnoosia olisikaan. Ja kyllä nykyään on kaikenlaisia ongelmatapauksia tavallisilla luokilla, kiitos kuntien säästötoimenpiteiden.

Mutta aamun parhaat naurut kyllä kirvoitti tuo, että lasten synttärit pitäis olla business mingling -tyyppiset! Olis varmaan kaikilla tosi kivaa! Tai sit ei....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukemalla voi havaita että kovin monessa perheessä se lapsi kasvattaa vanhempia eikä päinvastoin. Voiko tällaiselta käytännössä kasvattamattomalta lapselta odottaa kovinkaan miellyttävää käytöstä aikuisenakaan.

Minusta juhlat ei ole se tilanne jossa ensisijaisesti opetetaan sitä että kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Itse olin ensin kauhuissani kun kymmen vuotias tyttöni ei halunnut kutsua synttäreilleen rinnakkaisluokalta tyttöä jonka kanssa hän on melko paljon muuten tekemisissä. Hän kuitenkin perusteli asian sillä että joko tuo kyseinen tyttö joutuisi olemaan yksin kun hänen luokkalaiset ei oikein viihdy tytön kanssa tai sitten hänellä ei olisi mahdollisuutta olla muiden kutsuttujen seurassa.

Tyttö varmasti ymmärsi sen että kutsumatta jääneestä kaverista tuntui pahalta että hän ei juuri syntymäpäivänä kelvannut seuraksi, mutta että vielä ikävämpää olisi ollut se että juhliin väkisin muodostuu kuppikuntia jotka pysyttelevät mahdollisimman kaukana toisistaan.

Mun mielestä tämä tilanne olisi pitänyt hoitaa toisin. Se rinnakkaisluokan tyttö olisi pitänyt kutsua ja sitten järjestää sellaiset synttärit ettei kuppikuntien muodostaminen olisi onnistunut. Järkätä ohjelmaa ja sellaista kivaa tekemistä jossa kaikki olisivat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Paskasti tehty. Ei tuolla tavalla opeteta olemaan syrjimättä. Tuossa viestitään tytölle, että hänellä ei ole oikeutta valita omia vieraitaan. Inhimillistä on se, että kaikkien kanssa ei halua kaveerata. Itse olisin ensin jutellut asiasta tytön kanssa selvittääkseni, mikä on ongelma. Sitten päättänyt jatkotoimenpiteistä.

Miksi muuten tuo kutsutta jäänyt tyttö on epäsuosittu? Rillit, pullea, rumat vaatteet? Vai ilkeä, manipuloiva, rikkoo toisten tavarat vai vähän "onnellinen" eikä oikein osaa ottaa keskusteluun tai toimia ikätasoisesti?

Eli sinun mielestä kiusatussa on jotakin vikaa?

Ei ihme jos juuri sinun lapset ovat niitä kiusaajia. Tiedätkö: Kiusata ei saa mistään syystä. Ei lapsena, ei aikuisena. Aikuiset jo tietävät, että vika on aina kiusaajan omassa päässä. Aina.

AP toimi periaatteessa oikein, mutta asiasta pitää mainita etukäteen myös lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukemalla voi havaita että kovin monessa perheessä se lapsi kasvattaa vanhempia eikä päinvastoin. Voiko tällaiselta käytännössä kasvattamattomalta lapselta odottaa kovinkaan miellyttävää käytöstä aikuisenakaan.

Minusta juhlat ei ole se tilanne jossa ensisijaisesti opetetaan sitä että kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Itse olin ensin kauhuissani kun kymmen vuotias tyttöni ei halunnut kutsua synttäreilleen rinnakkaisluokalta tyttöä jonka kanssa hän on melko paljon muuten tekemisissä. Hän kuitenkin perusteli asian sillä että joko tuo kyseinen tyttö joutuisi olemaan yksin kun hänen luokkalaiset ei oikein viihdy tytön kanssa tai sitten hänellä ei olisi mahdollisuutta olla muiden kutsuttujen seurassa.

Tyttö varmasti ymmärsi sen että kutsumatta jääneestä kaverista tuntui pahalta että hän ei juuri syntymäpäivänä kelvannut seuraksi, mutta että vielä ikävämpää olisi ollut se että juhliin väkisin muodostuu kuppikuntia jotka pysyttelevät mahdollisimman kaukana toisistaan.

Mun mielestä tämä tilanne olisi pitänyt hoitaa toisin. Se rinnakkaisluokan tyttö olisi pitänyt kutsua ja sitten järjestää sellaiset synttärit ettei kuppikuntien muodostaminen olisi onnistunut. Järkätä ohjelmaa ja sellaista kivaa tekemistä jossa kaikki olisivat yhdessä.

Juuri näin! Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsiaan hyvätapaisiksi ja kiusaamista vastustaviksi. Vanhempien ei kuulu olla lastensa sätkynukkeja.

Vierailija kirjoitti:

En olisi puuttunut tuon ap:n äidin asemassa tyttärensä kutsumattoman tytön kutsumiseen tyttärensä synttäreille lainkaan. Kyllähän se nyt on niin, että lapsi saa kutsua omille synttäreilleen ihan justiinsa heidät, jotka hän tahtoo synttärijuhliinsa kutsuakin.

Omat lapseni saivat kyllä aikoinansa lapsia vielä ollessaan kutsua vain ne kaverinsa, ketkä halusivatkin syntymäpäiväjuhliinsa tulevankin.  En puuttunut millään tavalla lasteni syntymäpäivien kutsuttuihin, vaikka kotimme olikin juhlapaikkana. 

Miksi hankkia lapsia, jos ei löydy "munaa" kasvattaa niitä?

Minusta sinulla on kylmäkiskoinen ajattelutapa. Sä et siis vain jakanut opettaa sun elämän tärkeimmille ihmisille sitä, että toiset pitää osata ottaa huomioon? Sitä on perus lähimmäisenrakkaus.

Ottamalla muita huomioon voi myös itse saada joskus apua. Yllättäviltäkin tahoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskasti tehty. Ei tuolla tavalla opeteta olemaan syrjimättä. Tuossa viestitään tytölle, että hänellä ei ole oikeutta valita omia vieraitaan. Inhimillistä on se, että kaikkien kanssa ei halua kaveerata. Itse olisin ensin jutellut asiasta tytön kanssa selvittääkseni, mikä on ongelma. Sitten päättänyt jatkotoimenpiteistä.

Miksi muuten tuo kutsutta jäänyt tyttö on epäsuosittu? Rillit, pullea, rumat vaatteet? Vai ilkeä, manipuloiva, rikkoo toisten tavarat vai vähän "onnellinen" eikä oikein osaa ottaa keskusteluun tai toimia ikätasoisesti?

Eli sinun mielestä kiusatussa on jotakin vikaa?

Ei ihme jos juuri sinun lapset ovat niitä kiusaajia. Tiedätkö: Kiusata ei saa mistään syystä. Ei lapsena, ei aikuisena. Aikuiset jo tietävät, että vika on aina kiusaajan omassa päässä. Aina.

AP toimi periaatteessa oikein, mutta asiasta pitää mainita etukäteen myös lapselle.

Kiusatussa usein on jotain, mikä selittää miksi on valikoitunut uhriksi. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamusta. On olemassa syitä, mikä oikeuttaisi mielestäni jättämään jonkun ulkopuolelle synttäreiltä. Esimerkiksi jos toinen varastelee, rikkoo paikkoja tai on väkivaltainen, niin ei ole meille tervetullut synttäreille. Ihan sama jos joku siitä vetää herneen nenäänsä, minä suojelen lastani!

Kiusaamisesta. Asia ei valitettavasti ole ihan noin yksioikoinen. Sinä taidat olla hieman naiivi, jos asian noin näet. Toki olisi hienoa, jos kaikki olisivat kavereita keskenään. Mutta väitätkö tosissasi, ettet itse ole ikinä syyllistynyt mihinkään kiusaamiseksi laskettavaan? Aikamoinen pyhimys olet...