Tyttöni jätti yhden luokkakaverin kutsumatta synttäreille, arvatkaa mitä tein...

Eikö tästä olisi pitänyt keskustella silloin kun mietittiin että ketä synttäreille tullaan kutsumaan?

Ap:lle ja muille samanmielisille kysymys. Saako lapset valita seuransa sellaisina päivinä, kun ei ole synttäreitä? Vai pitääkö silloinkin väkisin ottaa kaikki mukaan, ettei nyt kenellekään tule paha mieli? Paitsi ehkä omalle lapselle, joka joutuu sellaiseen seuraan, jossa ei viihdy. Kiusata ei saa, paitsi omaa lasta, koska meillä ei kiusata!

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ne ei suositut jää aina pois. Hyvin tehty.

Meillä koulun opettaja puhui vanhempainillassa kerran synttäreistä ja sanoi, että tuossa on helppo kiusata, jos jättää yhden kutsumatta. Kutsukaa noin puolet tai kaikki. No, tuo on lyhennettynä pitkä keskustelu, jos joku ihmettelee noita lukuja.

Mutta minä elän tuolla periaatteella. Aina kun on synttärit, niin kysyn ketkä halutaan kutsua ja sitten mietin, että meneekö suunnilleen oikein. Jos määrä on melkein kaikki luokan tytöt, niin pyydän joko vähentämään muutaman tai kutsumaan kaikki. On meilläkin yritetty jättää yksi tai kaksi lasta kutsumatta, mutta sitten olen selittänyt tilanteen, että noin ei voi tehdä. Ja lapset ovat saaneet itse päättää, että joko kutsuvat ne viimeiset tai poistavat lisää tyttöjä listalta.

Meillä on ollut tapana rajata synttäreille osallistujat. Usein on järjestetty joku ohjattu toiminta, esimerkiksi hohtokeilaus, ja jos siinä järjestävä taho rajannut osallistujamääräksi vaikka 10 henkeä, niin se tietää sitä että lapsi saa kutsua 9 kaveria. Osa on naapureita, osa harrastuskavereita, osa koulukavereita ja osa muita kavereita. Mistään ryhmästä ei pääse kuin pari, joten ketään ei pääse kiusaamaan syrjimällä kun aika hyviäkin kavereita jää kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ne ei suositut jää aina pois. Hyvin tehty.

Meillä koulun opettaja puhui vanhempainillassa kerran synttäreistä ja sanoi, että tuossa on helppo kiusata, jos jättää yhden kutsumatta. Kutsukaa noin puolet tai kaikki. No, tuo on lyhennettynä pitkä keskustelu, jos joku ihmettelee noita lukuja.

Mutta minä elän tuolla periaatteella. Aina kun on synttärit, niin kysyn ketkä halutaan kutsua ja sitten mietin, että meneekö suunnilleen oikein. Jos määrä on melkein kaikki luokan tytöt, niin pyydän joko vähentämään muutaman tai kutsumaan kaikki. On meilläkin yritetty jättää yksi tai kaksi lasta kutsumatta, mutta sitten olen selittänyt tilanteen, että noin ei voi tehdä. Ja lapset ovat saaneet itse päättää, että joko kutsuvat ne viimeiset tai poistavat lisää tyttöjä listalta.

Meillä on ollut tapana rajata synttäreille osallistujat. Usein on järjestetty joku ohjattu toiminta, esimerkiksi hohtokeilaus, ja jos siinä järjestävä taho rajannut osallistujamääräksi vaikka 10 henkeä, niin se tietää sitä että lapsi saa kutsua 9 kaveria. Osa on naapureita, osa harrastuskavereita, osa koulukavereita ja osa muita kavereita. Mistään ryhmästä ei pääse kuin pari, joten ketään ei pääse kiusaamaan syrjimällä kun aika hyviäkin kavereita jää kutsumatta.

Mä ymmärrän rajaamisen ihan hyvin mutta ei tuo poista sitä että joku silti saattaa kokea tulleensa syrjityksi ja jätetyksi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuon tilanteen tuoma epämukavuus on tyttärelleni sopivan kevyt näpäytys, en tietenkään tahdo mitään pahaa omalle lapselleni mutta kiusaaminen täytyy kitkeä kerrasta poikki. Tyttö on kuitenkin sen verran hyvätapainen, että nielee kyllä tappionsa eikä ala sille kutsumattomalle tytölle mitään pahaa sanomaan. Tunnen oman lapseni, hän pitää nämä asiat päänsä sisällä ja jos "kiusaa" niin kiusaa puhumalla selän takana.

- Ap

Ei se kiusaaminen lopu, jos sinä etsitä asiaa lapsesi kanssa puhu ja käsittele.

Kuvittele pihalla juorut, että "en ollut kutsunut ja se tyttö vaan tuli sinne..."

Kyllä sun tarttis toi asia kösitellä lapsesi kanssa. Perusteellisesti.

Tuo lapsesi käytös on erustämällä kiusaamista, ja jatkunee ilman todellista puuttumista asiaan. Juttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ne ei suositut jää aina pois. Hyvin tehty.

Meillä koulun opettaja puhui vanhempainillassa kerran synttäreistä ja sanoi, että tuossa on helppo kiusata, jos jättää yhden kutsumatta. Kutsukaa noin puolet tai kaikki. No, tuo on lyhennettynä pitkä keskustelu, jos joku ihmettelee noita lukuja.

Mutta minä elän tuolla periaatteella. Aina kun on synttärit, niin kysyn ketkä halutaan kutsua ja sitten mietin, että meneekö suunnilleen oikein. Jos määrä on melkein kaikki luokan tytöt, niin pyydän joko vähentämään muutaman tai kutsumaan kaikki. On meilläkin yritetty jättää yksi tai kaksi lasta kutsumatta, mutta sitten olen selittänyt tilanteen, että noin ei voi tehdä. Ja lapset ovat saaneet itse päättää, että joko kutsuvat ne viimeiset tai poistavat lisää tyttöjä listalta.

Meillä on ollut tapana rajata synttäreille osallistujat. Usein on järjestetty joku ohjattu toiminta, esimerkiksi hohtokeilaus, ja jos siinä järjestävä taho rajannut osallistujamääräksi vaikka 10 henkeä, niin se tietää sitä että lapsi saa kutsua 9 kaveria. Osa on naapureita, osa harrastuskavereita, osa koulukavereita ja osa muita kavereita. Mistään ryhmästä ei pääse kuin pari, joten ketään ei pääse kiusaamaan syrjimällä kun aika hyviäkin kavereita jää kutsumatta.

Mä ymmärrän rajaamisen ihan hyvin mutta ei tuo poista sitä että joku silti saattaa kokea tulleensa syrjityksi ja jätetyksi ulkopuolelle.

Kuinka moni selviytyy aikuiseksi kokematta kertaakaan tuota tunnetta? Ei hyvänen aika. Ei sitä voi elämäänsä elää niin, että kaikki päätökset tehdään niin, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.

Hei! Eksyin tänne palstalle sattumalta. Olen sinkku ja lapseton. Olen jotenkin naiivisti kuvitellut että ne joilla on lapsia, vetäisivät yhtä köyttä ja tukisivat toinen toisiaan näissä kasvatusasioissa. Eivät haukkuisi, arvostelisi tai halveksuisi toistensa ratkaisuja. Mitä saatte itsellenne tuollaisesta toiminnasta? Mitään hyvää tämän tasoinen keskustelu ei tuota. Täältä tihkuu ikävä tunnelma. Sanat haavoittavat, niillä on vahva voima. Jokainen tuntee lapsensa ja tilanteensa itse parhaiten ja arvioi tapansa toimia. Ja jos ei tiedä, toivoo tukea toiselta vanhemmalta, vaikkapa näiltä palstoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ne ei suositut jää aina pois. Hyvin tehty.

Meillä koulun opettaja puhui vanhempainillassa kerran synttäreistä ja sanoi, että tuossa on helppo kiusata, jos jättää yhden kutsumatta. Kutsukaa noin puolet tai kaikki. No, tuo on lyhennettynä pitkä keskustelu, jos joku ihmettelee noita lukuja.

Mutta minä elän tuolla periaatteella. Aina kun on synttärit, niin kysyn ketkä halutaan kutsua ja sitten mietin, että meneekö suunnilleen oikein. Jos määrä on melkein kaikki luokan tytöt, niin pyydän joko vähentämään muutaman tai kutsumaan kaikki. On meilläkin yritetty jättää yksi tai kaksi lasta kutsumatta, mutta sitten olen selittänyt tilanteen, että noin ei voi tehdä. Ja lapset ovat saaneet itse päättää, että joko kutsuvat ne viimeiset tai poistavat lisää tyttöjä listalta.

Meillä on ollut tapana rajata synttäreille osallistujat. Usein on järjestetty joku ohjattu toiminta, esimerkiksi hohtokeilaus, ja jos siinä järjestävä taho rajannut osallistujamääräksi vaikka 10 henkeä, niin se tietää sitä että lapsi saa kutsua 9 kaveria. Osa on naapureita, osa harrastuskavereita, osa koulukavereita ja osa muita kavereita. Mistään ryhmästä ei pääse kuin pari, joten ketään ei pääse kiusaamaan syrjimällä kun aika hyviäkin kavereita jää kutsumatta.

Mä ymmärrän rajaamisen ihan hyvin mutta ei tuo poista sitä että joku silti saattaa kokea tulleensa syrjityksi ja jätetyksi ulkopuolelle.

Voi sentään, niin voi kokea. Sellaista se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoitte mitä sanoitte, tämä tapahtuu tänään. Saa nähdä, kuka saa parhaimmat naurut :)

- Ap

Säälin lastasi. Muutaman vuoden päästä saa tätäkin episodia käydä läpi terapiassa, kun typerä äiti pilasi synttärit.

Ehkä naurettavin kommentti ever. Oikea läimäisy kaikille hyväksikäytetyille ja väkivallan kokeneille lapsille. Voi kun tämä traumani on niiin suuri ja kipeä ja kun äiti kutsui yliääräisen luokkakaverin. Miettikää vähän ja laittakaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ne ei suositut jää aina pois. Hyvin tehty.

Meillä koulun opettaja puhui vanhempainillassa kerran synttäreistä ja sanoi, että tuossa on helppo kiusata, jos jättää yhden kutsumatta. Kutsukaa noin puolet tai kaikki. No, tuo on lyhennettynä pitkä keskustelu, jos joku ihmettelee noita lukuja.

Mutta minä elän tuolla periaatteella. Aina kun on synttärit, niin kysyn ketkä halutaan kutsua ja sitten mietin, että meneekö suunnilleen oikein. Jos määrä on melkein kaikki luokan tytöt, niin pyydän joko vähentämään muutaman tai kutsumaan kaikki. On meilläkin yritetty jättää yksi tai kaksi lasta kutsumatta, mutta sitten olen selittänyt tilanteen, että noin ei voi tehdä. Ja lapset ovat saaneet itse päättää, että joko kutsuvat ne viimeiset tai poistavat lisää tyttöjä listalta.

Meillä on ollut tapana rajata synttäreille osallistujat. Usein on järjestetty joku ohjattu toiminta, esimerkiksi hohtokeilaus, ja jos siinä järjestävä taho rajannut osallistujamääräksi vaikka 10 henkeä, niin se tietää sitä että lapsi saa kutsua 9 kaveria. Osa on naapureita, osa harrastuskavereita, osa koulukavereita ja osa muita kavereita. Mistään ryhmästä ei pääse kuin pari, joten ketään ei pääse kiusaamaan syrjimällä kun aika hyviäkin kavereita jää kutsumatta.

Mä ymmärrän rajaamisen ihan hyvin mutta ei tuo poista sitä että joku silti saattaa kokea tulleensa syrjityksi ja jätetyksi ulkopuolelle.

Voi sentään, niin voi kokea. Sellaista se elämä on.

Niinhän se toki on mutta on turha väittää että kukaan ei varmasti tule tuossa tilanteessa syrjityksi.

Vierailija kirjoitti:

10 - vuotias tyttäreni osasi näköjään olla todella julma, ja jätti sitten kutsumatta yhden ainoan epäsuositun luokkakaverin synttäreilleen. Ei olis kyllä omasta lapsesta moista uskonut. Näpäytin sitten takaisin, soitin tälle kutsumattoman tytön äidille, ja kutsuin tytön synttäreille oikein sydämellisesti ;) Kiva yllätys synttärisankarille tulee olemaan, mutta ihan oikein. Oppiipahan olemaan syrjimättä.

Mä jaksan epäillä isosti, että yksikään teistä aikuisista itse kutsuisi työpaikkansa kusipäätä mihinkään omaan juhlaansa? No, niin tai näin, niin nyt se kiusattu tyttö sitten saa tuoda lahjan kiusaajalleen. Hyvin nöyryytetty aikuiselta.

Eikö vanhempien tulisi tukea toinen toisiaan? kirjoitti:

Hei! Eksyin tänne palstalle sattumalta. Olen sinkku ja lapseton. Olen jotenkin naiivisti kuvitellut että ne joilla on lapsia, vetäisivät yhtä köyttä ja tukisivat toinen toisiaan näissä kasvatusasioissa. Eivät haukkuisi, arvostelisi tai halveksuisi toistensa ratkaisuja. Mitä saatte itsellenne tuollaisesta toiminnasta? Mitään hyvää tämän tasoinen keskustelu ei tuota. Täältä tihkuu ikävä tunnelma. Sanat haavoittavat, niillä on vahva voima. Jokainen tuntee lapsensa ja tilanteensa itse parhaiten ja arvioi tapansa toimia. Ja jos ei tiedä, toivoo tukea toiselta vanhemmalta, vaikkapa näiltä palstoilta.

No kun me perheelliset emme ole toistemme kaltaisia, vaan meillä on erilaiset taustat, erilaiset arvot jne.

En pysty tukemaan esim. tämän aloittajan toimia, koska hän on tehnyt alun perin huonosti hoidetusta tilanteesta hätäiset johtopäätökset, ja toiminut sitten lapsen selän takana lasta nöyryyttävällä tavalla, josta voi olla vielä pahemmat seuraukset, ei pelkästään omalle, vaan myös äidin kutsumalle tytölle.

Alun perin äidin ja tyttären olisi yhdessä miettiä kutsulista, ja siinä samalla keskustella miksi tätä yhtä ei haluta synttäreille. Mielestäni äidin pitää hyväksyä se, että yhtä ei haluta, jos oikeasti on hankala lapsi kyseessä, ja jonka kanssa muutenkaan ei ole tekemisissä. Jos taas "Mirjaa" ei haluta mukaan, koska hänellä on likainen tukka ja rillit, sitten ehkä vaatia että muutama muukin jää synttäreiltä rannalle ja muutenkin miettiä kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoitte mitä sanoitte, tämä tapahtuu tänään. Saa nähdä, kuka saa parhaimmat naurut :)

- Ap

Säälin lastasi. Muutaman vuoden päästä saa tätäkin episodia käydä läpi terapiassa, kun typerä äiti pilasi synttärit.

Ehkä naurettavin kommentti ever. Oikea läimäisy kaikille hyväksikäytetyille ja väkivallan kokeneille lapsille. Voi kun tämä traumani on niiin suuri ja kipeä ja kun äiti kutsui yliääräisen luokkakaverin. Miettikää vähän ja laittakaa asiat oikeaan perspektiiviin.

No jos äiti tässä asiassa toimii näin typerästi, niin vastaavia tilanteita on varmasti useampia. Henkinen väkivalta jättää myös syviä haavoja, joskus pahempia kuin fyysinen pahoinpitely.

Vierailija kirjoitti:

Pidäthän vielä huolen, että tyttöä ei kiusata synttäreillä! Kivasti tehty silti!

Kivasti ketä kohtaan?

Luin uusimmasta Kodin Kuvalehdestä seuraavaa:

Pikkutyttö kertoi siinä, kuinka häntä oli kiusattu koulussa. Vanhemmat olivat hyvin rakastavia ja se kannatteli tyttöä paljon. Mutta jutussa oli kommentti myös kaverisynttäreistä. Tyttö totesi, että oli ihanaa, kun hän sai ensimmäisen kutsun synttäreille. Oli nähnyt muille jaettavan kutsuja päiväkodissa, mutta itse ei ollut saanut. 

Miksi tyttö halusi jättää yhden kutsumatta? Oliko unohtanut ihan oikeasti? Vai voiko olla niin, että kutsumatta jäänyt tyttö on oikeasti hankala ja epämiellyttävä? Ehkä hän kiusaa sinun tytärtäsi?

Olisitpa puhunut tyttäresi kanssa ennen typerää tempaustasi.

Luonnevikaisella äidillä on luonnevikainen tytär! Yllättävääkö?

Vierailija kirjoitti:

Ap teki väärin. Kuka teistä haluaisi olla se, joka kutsutaan johonkin kostoksi, näpäytystä varten? Niinpä.

Ap ehkä ajattelee, että epäsuosittu tyttö ei saa koskaan tietää, ettei hän ollut alkuperäisten kutsuttujen listalla, mutta kerronpa jotakin.

1. 10-vuotiaat kiusaavat ja rankasti. Kiusaaminen varsinkin tyttöjen välillä on useimmiten epäsuoraa, mutta todella läpinäkyvää, joka ei jää kohteelta huomaamatta.

2. 10-vuotiaat eivät osaa pitää salaisuuksia, jos niistä vihjailu pönkittää omaa asemaa. Vaikka tyttösi ei itse kertoisi asiaa kiusatulle, hän aivan varmasti kertoi sen muille ystävilleen, jotka taas voivat lipsauttaa sen kiusatulle joko tahallaan tai vahingossa. Miltä se mahtaa silloin tuntua, kun on jo ollut juhlissa ja jälkeenpäin kuulee, että oli siellä äidin kostona.?

3. Tyttösi ei opi mitään. Jos sen sijaan olisit käynyt avoimen keskustelun tyttösi kanssa empatiasta ja kiusaamisesta, lopputulos olisi saattanut helpostikin olla se, että tyttösi olisi alkanut ajatella omilla aivoillaan ja jopa puuttua vastakin kiusaamiseen. 10-vuotiaat eivät tiedä, mitä kiusaaminen on, vaikka siitä puhutaankin jatkuvasti. He kokevat että ärsyttävät tyypit ansaitsevat tulla jätetyksi ulkopuolelle. He eivät ymmärrä, että ulkopuolelle jättäminen on yleisin kiusaamisen muoto, eikä esim. nimittrleminen tai lyöminen. Ryhmässä pysyminen on elinehto ja siksi kiusaamiseen lähdetään helposti mukaan.

T.Alakoulun ope

Kielioppi- ja kirjoitusvirheet sekä se, ettei alakouluja ole koulujärjestelmässämme enää vuosikausiin ollut, kertoo kaiken tämän "open" asiantuntijuudesta.

Yleisesti ottaen tässä keskustelussa mennään muutenkin aika "mutkat suoraksi" meiningillä.

Mutta niinhän se on, että lapsen kasvatuksessa KAIKKI MUUT, PAITSI OMAT VANHEMMAT ovat päteviä. Omat vanhemmathan vain sattumalta ja onnen kantamoisina joskus harvoin lapsensa elämässä toimivat ja ajattelevat oikein. Pääsääntöisesti heidän toiminnastaan löytyy aina huomautettavaa.

"Sodan siemen on kylvetty silloin, kun äiti rakastaa omaa lastaan enemmän kuin vierasta".

Synttärit olivat eilen. Pipariksihan se sitten meni, vaikka aluksi mä luulin että kaikki oli kunnossa. Tytöt olivat sitten ottaneet tästä kutsumattomasta vieraasta snapchatti - sovellukseen videota kun tyttö söi kakkua käsin ja aika ilkeillä kommenteilla höystettynä. Lopputulemana sain tätä tyttöä lohduttaa. Vaikea sulattaa että oma lapsi on noin ilkeä.

AP

Joo, ihan varmasti. Olipa.... arvattavaa.