Fitnesselämä alkanut tehdä tuhojaan

Sama juttu kuin muutamalla muulla tässä ketjussa, fitness-meiningin jäljiltä kroppa huutaa vieläkin hoosiannaa, nyt on sentään vatsa jo hieman rauhoittunut ja unettomuutta ei enää ole. 

Mä väitän, että fitness on sallittu syömishäiriö, aika harvalla se toimii niin, että kykenevät elää todella tiukalla ruokavaliolla ilman, että se jossain määrin vaikuttaisi psyykeeseen. Ehkä sellaiset ihmiset joilla ei ole välttämättä ollut koskaan mitään kauheita ulkonäkökomplekseja ja jotka ovat urheilleet koko ikänsä soveltuvat tuolla osa-alueelle hyvin. Minä ja monet muut tavikset ollaan taas todettu, että tarkka ruokavalio ei ainakaan tehnyt suhdetta ruokaan yhtään sen terveemmäksi. 

Nyt on pikkuhiljaa tajunnut, että ihan normaali määrällä treeniä (vaihtelevaa, kävelykin on loistavaa liikuntaa) ja perus terveellisellä ruokavaliolla pysyy ihan hyvässä kondiksessa.

Onko normaalia, kun proteiinipatukat ja viherpirtelöt pierettää tosi pahasti!

Fitnesstä rummutetaan OIKEANA urheilulajina, mutta ei ymmärretä että urheilulajia treenataan vuosia! Ei pari-kk dieettiä ja järkyttäviä treenimääriä samaan aikaan, ei. Missään muussa lajissa ei päästä eteenpäin noin, pois lukien jotkut huippulahjakkuudet. Mutta tällöinkin puhutaan huippukuntoinen pääsemisestä edelleen vuosista, ei kuukausista.

Ja ne lisäravinteet, patukat yms. ovat BISNES! Kilpailijat saavat niistä tililleen rahaa. Toivon todella ettei kukaan mene siihen lankaan. Puhdas, tasapainoinen ruokavalio riittää, ei siihen mitään lisäprotskuja tarvita. Miksi kukaan haluaisi syödä järkyt määrät lisäaineita???

Aina on ääripäät pahasta. Lisäksi jos mainostetaan jotain perusruokaa yliruokana tai että se jotenkin vaikuttaisi parantavasta terveyteen se on bisnes mistä puhutaan.

Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Fitnesstä rummutetaan OIKEANA urheilulajina, mutta ei ymmärretä että urheilulajia treenataan vuosia! Ei pari-kk dieettiä ja järkyttäviä treenimääriä samaan aikaan, ei. Missään muussa lajissa ei päästä eteenpäin noin, pois lukien jotkut huippulahjakkuudet. Mutta tällöinkin puhutaan huippukuntoinen pääsemisestä edelleen vuosista, ei kuukausista.

Ja ne lisäravinteet, patukat yms. ovat BISNES! Kilpailijat saavat niistä tililleen rahaa. Toivon todella ettei kukaan mene siihen lankaan. Puhdas, tasapainoinen ruokavalio riittää, ei siihen mitään lisäprotskuja tarvita. Miksi kukaan haluaisi syödä järkyt määrät lisäaineita???

Kyllä kisoja varten treenataan vuosia, ei sinne joku tavan pulliainen voi mennä kahden kuukauden dieetin jälkeen. Ensiksi hyvä pohjakunto, jonka eteen on tehty töitä ja sitten kiristellään sen dieetin aikana. Ja joka vuosihan kilpailijat koittavat yltää parempiin tuloksiin, joten kyllä tuota varten tulee treenata vuosia.

Ihmiselle epäluontainen ravinto ja liiallinen rääkki niin onko ihme, että keho laittaa hommalle stopin. Moni ei älyä lopettaa, vaikka kroppa haraa vastaan kaikin keinoin. Treenimäärän lisääminen tulisi tehdä erittäin maltillisesti ja huolehtia, että ravinnosta tulee kaikki tarvittavat ravintoaineet. Liikkujalla laadukkaan ja riittävän ravinnon merkitys vielä korostuu. Kestää vuosia totuttaa keho suureen treenimäärään.

Tuskin tämä fitness- hype enää kovin montaa vuotta kestää- onneksi, kohta jo tulee jotain muuta tilalle. Onhan tuo ihan maalaisjärjellä pääteltävissä että kehon alistaminen ja rääkkääminen tuollaisella ruokavaliolla ei tee siitä terveempää. Evoluution kehityksenä ihmiskeho toimii juuri päin vastoin kuin Fitness -ihmiset haluaisivat ja johon pakottavat.

Eräs tuttavani alkoi fitnessharrastajaksi ja alkoi pitää vlogia. Minusta on hieman outoa, että hän selittää videollaan, miten hänkin voi vegaanina saada ruuasta tarpeeksi proteiinia (tyyliä x grammaa päivässä), ja sitten hän siinä samalla videolla esittelee ja valmistaa päivän syömisiään, mistä käy ilmi hänen käyttävän protskujauheita aamupalalla ja välipalalla jne. Muutenkin videoissa on näkynyt, miten iso määrä hänellä on ties mitä purkkia ja purnukkaa tämän fitnessharrastuksen vuoksi. Eikä hän edes ole kilpailija. En vain jaksa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani alkoi fitnessharrastajaksi ja alkoi pitää vlogia. Minusta on hieman outoa, että hän selittää videollaan, miten hänkin voi vegaanina saada ruuasta tarpeeksi proteiinia (tyyliä x grammaa päivässä), ja sitten hän siinä samalla videolla esittelee ja valmistaa päivän syömisiään, mistä käy ilmi hänen käyttävän protskujauheita aamupalalla ja välipalalla jne. Muutenkin videoissa on näkynyt, miten iso määrä hänellä on ties mitä purkkia ja purnukkaa tämän fitnessharrastuksen vuoksi. Eikä hän edes ole kilpailija. En vain jaksa ymmärtää.

Miksei voisi käyttää lisäravinteita oikean ruuan tueksi?

mikä ihme niissä proteenipatukoissa on, kun menee yhdestäkin  alkaa haista kuin mätänevä ruumis? maha menee ihan sekaisin !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani alkoi fitnessharrastajaksi ja alkoi pitää vlogia. Minusta on hieman outoa, että hän selittää videollaan, miten hänkin voi vegaanina saada ruuasta tarpeeksi proteiinia (tyyliä x grammaa päivässä), ja sitten hän siinä samalla videolla esittelee ja valmistaa päivän syömisiään, mistä käy ilmi hänen käyttävän protskujauheita aamupalalla ja välipalalla jne. Muutenkin videoissa on näkynyt, miten iso määrä hänellä on ties mitä purkkia ja purnukkaa tämän fitnessharrastuksen vuoksi. Eikä hän edes ole kilpailija. En vain jaksa ymmärtää.

Miksei voisi käyttää lisäravinteita oikean ruuan tueksi?

Tietysti voi, mutta eikö ole parempaa saada proteiinit oikeasta ruuasta? Lisäksi huvittavaa mainostaa, että vegaani saa tarpeeksi proteiinia, mutta ei ruuasta.

Mä vedin itseni kahdessa vuodessa siihen kuntoon, että kesti puoli vuotta kropan toipua. Stoppi tuli väkisin, kun ei enää sängystä päässyt ylös ja hengästytti pienikin liike. Noudatin ruokavaliota jossa oli sopivassa suhteessa kaikkea, eli ei edes mikään kisadieetti vaan 5x päivässä ateria ja kaikki proteiinit yms.tuli pääosin ruuasta, kerran päivässä heraprotskusmoothie. Kävin salilla 4-5x viikkoon ja sen lisäksi aamulenkit koiran kanssa. Kaiken piti mennä just oikein, eikä tuntunut pahalta.

Mulle tuli vakava raudanpuutostila ja uupumus, kroppa ei kestänyt yksinkertaisesti sitä kuormitusta kun käyn lisäksi töissä ja koulussa ja olen perheellinen. Elämä oli suorittamista ja treeni oli tavoitteellista,eteenpäin vaan ja olin vuoden ajan elämäni kunnossa.

En olisi ikinä uskonut, että "tavis" voi saada itsensä niin tiltiin, kroppa meni niin tukkoon että pahimmillaan olin päivystyksessä rintakipujen takia ja yksi flunssa kesti 2kk.

Lopetin salin ja kävin vaan pienillä kävelyillä koiran kanssa, siis ihan jotain 900m ja sitten kotiin. Hengästytti siinäkin. Nyt olen palannut salille mutta en treenaa tavoitteellisesti enkä tavoittele bikinivartaloa. Syön mitä haluan ja herkuttelen jos haluan, ei tee mieli herkkuja kauheasti joten sinällään ruokavalio on terveellinen. Teen vaan asioita, joista tulee hyvä olo ja se eväslaukun mukana kantaminen loppui, en todellakaan jaksa raahata kananmunia ja välipaloja kirjastoonkin, yritän elää normaalisti.

Fitnesselämäntapaa on tosi vaikea yhdistää arkeen, kun se ei istu siihen luontevasti. Helppohan se on SM-tason fitnesskisaajan jeesustella, että lähtekää sohvaperunat lenkille. Mitä hemmettiä joku Mari Valosaari edes ymmärtää normaalista perhearjesta, kun koko niiden perheen elämä pyörii kehonrakennuksen ympärillä.

Se on elämäntapa johon pitää sitouttaa koko perhe, hirmu huonosti se istuu tavan perheenäidin elämää joiden lapset harrastaa 4 kertaa viikossa eri harrastuksia, mies on työmatkoilla ja äidillä kolmivuorotyö.

Sitten naiset syyllistyy ja rääkkää itsensä ihan piippuun.. hävettää, että lähdin mukaan tähän bikinfitnesshömppään, meinasi mennä terveys ja elämänhalu.

Vierailija kirjoitti:

Mä vedin itseni kahdessa vuodessa siihen kuntoon, että kesti puoli vuotta kropan toipua. Stoppi tuli väkisin, kun ei enää sängystä päässyt ylös ja hengästytti pienikin liike. Noudatin ruokavaliota jossa oli sopivassa suhteessa kaikkea, eli ei edes mikään kisadieetti vaan 5x päivässä ateria ja kaikki proteiinit yms.tuli pääosin ruuasta, kerran päivässä heraprotskusmoothie. Kävin salilla 4-5x viikkoon ja sen lisäksi aamulenkit koiran kanssa. Kaiken piti mennä just oikein, eikä tuntunut pahalta.

Mulle tuli vakava raudanpuutostila ja uupumus, kroppa ei kestänyt yksinkertaisesti sitä kuormitusta kun käyn lisäksi töissä ja koulussa ja olen perheellinen. Elämä oli suorittamista ja treeni oli tavoitteellista,eteenpäin vaan ja olin vuoden ajan elämäni kunnossa.

En olisi ikinä uskonut, että "tavis" voi saada itsensä niin tiltiin, kroppa meni niin tukkoon että pahimmillaan olin päivystyksessä rintakipujen takia ja yksi flunssa kesti 2kk.

Lopetin salin ja kävin vaan pienillä kävelyillä koiran kanssa, siis ihan jotain 900m ja sitten kotiin. Hengästytti siinäkin. Nyt olen palannut salille mutta en treenaa tavoitteellisesti enkä tavoittele bikinivartaloa. Syön mitä haluan ja herkuttelen jos haluan, ei tee mieli herkkuja kauheasti joten sinällään ruokavalio on terveellinen. Teen vaan asioita, joista tulee hyvä olo ja se eväslaukun mukana kantaminen loppui, en todellakaan jaksa raahata kananmunia ja välipaloja kirjastoonkin, yritän elää normaalisti.

Fitnesselämäntapaa on tosi vaikea yhdistää arkeen, kun se ei istu siihen luontevasti. Helppohan se on SM-tason fitnesskisaajan jeesustella, että lähtekää sohvaperunat lenkille. Mitä hemmettiä joku Mari Valosaari edes ymmärtää normaalista perhearjesta, kun koko niiden perheen elämä pyörii kehonrakennuksen ympärillä.

Se on elämäntapa johon pitää sitouttaa koko perhe, hirmu huonosti se istuu tavan perheenäidin elämää joiden lapset harrastaa 4 kertaa viikossa eri harrastuksia, mies on työmatkoilla ja äidillä kolmivuorotyö.

Sitten naiset syyllistyy ja rääkkää itsensä ihan piippuun.. hävettää, että lähdin mukaan tähän bikinfitnesshömppään, meinasi mennä terveys ja elämänhalu.

Harmi kun tällasia tarinoita löytyy. Mutta kaipa siinä itsensä vetää loppuun, jos elämässä on paljon kaikkea. Sen takia esim. minä koitan jättää elämästä kaiken muun pois paitsi treenaamisen, opiskelun ja miehen, jotta voin näihin keskittyä kunnolla. Ei ole aikaa/jaksamista kavereille kuin ehkä kerran kuussa, mutta oikeastaan parempi niin, viihdyn enemmän kotona rauhassa. Lisäksi mitään lapsia ei ole tulossa koskaan, koska se vie aikaa pois itseltäni ja olen niin itsekäs, etten omaa elämääni aio uhrata kenenkään muun tarpeiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Siis se on ihan oma vika, jos kroppa menee sekaisin fitneksestä, jos ei osaa pitää kisadieettiä erillään normielämästä. Jos kisadieetillä elää kauan, ni eihän kroppa sitä kestä ja sen nyt järkikin kertoo. Mutta off seasonilla kroppa palautuu normaaliksi ja silloin saa syödä enemmän ja liikkua vähän vapaammin eikä se ole epäterveellistä tai haitallista kropalle.

Liian monella joku ihme käsitys siitä, että se kisakunto eli lähes rasvaton kroppa kestää koko vuoden ja sen takia huudellaan tällasia naurettavia väitteitä. Se kisakunto on pari viikkoa vuodesta ja kyllä sen kropan tulisi kestää ja jos ei niin sitten pitää vaihtaa lajia.

Kyllä se vika monta kertaa löytyy siitä valmentajasta jolle vielä maksetaan suuria summia huonoista ohjeista. Sanoohan jo maalaisjärkikin, että jos valmentaja on joku hormoninarkomaani niin eihän sellainen voi tietää ilman hormoneita harjoittelusta ja dieetistä juuri mitään. Nykyään kisadieetit kestävät joillakin jopa puoli vuotta, siis jo valmiiksi hoikka nainen on dieetillä puoli vuotta, ei kovin järkevää.

Naiset sitten maksavat näille narkeille ja hyvässä lykyssä terveys menee siinä hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vedin itseni kahdessa vuodessa siihen kuntoon, että kesti puoli vuotta kropan toipua. Stoppi tuli väkisin, kun ei enää sängystä päässyt ylös ja hengästytti pienikin liike. Noudatin ruokavaliota jossa oli sopivassa suhteessa kaikkea, eli ei edes mikään kisadieetti vaan 5x päivässä ateria ja kaikki proteiinit yms.tuli pääosin ruuasta, kerran päivässä heraprotskusmoothie. Kävin salilla 4-5x viikkoon ja sen lisäksi aamulenkit koiran kanssa. Kaiken piti mennä just oikein, eikä tuntunut pahalta.

Mulle tuli vakava raudanpuutostila ja uupumus, kroppa ei kestänyt yksinkertaisesti sitä kuormitusta kun käyn lisäksi töissä ja koulussa ja olen perheellinen. Elämä oli suorittamista ja treeni oli tavoitteellista,eteenpäin vaan ja olin vuoden ajan elämäni kunnossa.

En olisi ikinä uskonut, että "tavis" voi saada itsensä niin tiltiin, kroppa meni niin tukkoon että pahimmillaan olin päivystyksessä rintakipujen takia ja yksi flunssa kesti 2kk.

Lopetin salin ja kävin vaan pienillä kävelyillä koiran kanssa, siis ihan jotain 900m ja sitten kotiin. Hengästytti siinäkin. Nyt olen palannut salille mutta en treenaa tavoitteellisesti enkä tavoittele bikinivartaloa. Syön mitä haluan ja herkuttelen jos haluan, ei tee mieli herkkuja kauheasti joten sinällään ruokavalio on terveellinen. Teen vaan asioita, joista tulee hyvä olo ja se eväslaukun mukana kantaminen loppui, en todellakaan jaksa raahata kananmunia ja välipaloja kirjastoonkin, yritän elää normaalisti.

Fitnesselämäntapaa on tosi vaikea yhdistää arkeen, kun se ei istu siihen luontevasti. Helppohan se on SM-tason fitnesskisaajan jeesustella, että lähtekää sohvaperunat lenkille. Mitä hemmettiä joku Mari Valosaari edes ymmärtää normaalista perhearjesta, kun koko niiden perheen elämä pyörii kehonrakennuksen ympärillä.

Se on elämäntapa johon pitää sitouttaa koko perhe, hirmu huonosti se istuu tavan perheenäidin elämää joiden lapset harrastaa 4 kertaa viikossa eri harrastuksia, mies on työmatkoilla ja äidillä kolmivuorotyö.

Sitten naiset syyllistyy ja rääkkää itsensä ihan piippuun.. hävettää, että lähdin mukaan tähän bikinfitnesshömppään, meinasi mennä terveys ja elämänhalu.

Varsin tutun kuuloinen tarina. Pyysitkö valmentajalta yhtään rahoja takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Mä vedin itseni kahdessa vuodessa siihen kuntoon, että kesti puoli vuotta kropan toipua. Stoppi tuli väkisin, kun ei enää sängystä päässyt ylös ja hengästytti pienikin liike. Noudatin ruokavaliota jossa oli sopivassa suhteessa kaikkea, eli ei edes mikään kisadieetti vaan 5x päivässä ateria ja kaikki proteiinit yms.tuli pääosin ruuasta, kerran päivässä heraprotskusmoothie. Kävin salilla 4-5x viikkoon ja sen lisäksi aamulenkit koiran kanssa. Kaiken piti mennä just oikein, eikä tuntunut pahalta.

Mulle tuli vakava raudanpuutostila ja uupumus, kroppa ei kestänyt yksinkertaisesti sitä kuormitusta kun käyn lisäksi töissä ja koulussa ja olen perheellinen. Elämä oli suorittamista ja treeni oli tavoitteellista,eteenpäin vaan ja olin vuoden ajan elämäni kunnossa.

En olisi ikinä uskonut, että "tavis" voi saada itsensä niin tiltiin, kroppa meni niin tukkoon että pahimmillaan olin päivystyksessä rintakipujen takia ja yksi flunssa kesti 2kk.

Lopetin salin ja kävin vaan pienillä kävelyillä koiran kanssa, siis ihan jotain 900m ja sitten kotiin. Hengästytti siinäkin. Nyt olen palannut salille mutta en treenaa tavoitteellisesti enkä tavoittele bikinivartaloa. Syön mitä haluan ja herkuttelen jos haluan, ei tee mieli herkkuja kauheasti joten sinällään ruokavalio on terveellinen. Teen vaan asioita, joista tulee hyvä olo ja se eväslaukun mukana kantaminen loppui, en todellakaan jaksa raahata kananmunia ja välipaloja kirjastoonkin, yritän elää normaalisti.

Fitnesselämäntapaa on tosi vaikea yhdistää arkeen, kun se ei istu siihen luontevasti. Helppohan se on SM-tason fitnesskisaajan jeesustella, että lähtekää sohvaperunat lenkille. Mitä hemmettiä joku Mari Valosaari edes ymmärtää normaalista perhearjesta, kun koko niiden perheen elämä pyörii kehonrakennuksen ympärillä.

Se on elämäntapa johon pitää sitouttaa koko perhe, hirmu huonosti se istuu tavan perheenäidin elämää joiden lapset harrastaa 4 kertaa viikossa eri harrastuksia, mies on työmatkoilla ja äidillä kolmivuorotyö.

Sitten naiset syyllistyy ja rääkkää itsensä ihan piippuun.. hävettää, että lähdin mukaan tähän bikinfitnesshömppään, meinasi mennä terveys ja elämänhalu.

Naiset on yhtä vahvoja kun miehet mutta sitten kun ne vetää perustreeniohjelmaa vähän aikaan meinaa kuolla ja itkevät olevansa uhreja. Hienosti vedetty hei tytöt, tsemppiä saavutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Siis se on ihan oma vika, jos kroppa menee sekaisin fitneksestä, jos ei osaa pitää kisadieettiä erillään normielämästä. Jos kisadieetillä elää kauan, ni eihän kroppa sitä kestä ja sen nyt järkikin kertoo. Mutta off seasonilla kroppa palautuu normaaliksi ja silloin saa syödä enemmän ja liikkua vähän vapaammin eikä se ole epäterveellistä tai haitallista kropalle.

Liian monella joku ihme käsitys siitä, että se kisakunto eli lähes rasvaton kroppa kestää koko vuoden ja sen takia huudellaan tällasia naurettavia väitteitä. Se kisakunto on pari viikkoa vuodesta ja kyllä sen kropan tulisi kestää ja jos ei niin sitten pitää vaihtaa lajia.

"kyllä sen kropan tulisi kestää" eli myönnät itsekin että tavoitteena on tila mikä on haitallinen ja ihmiskeholle epänormaali. Eikö yleensä oikeassa urheilussa pyritä olemaan kilpailu hetkellä "elämänsä kunnossa". Silloin ei puhuta mistään haitallisesta tilasta, vaan kehon suorituskyvystä mitä ei ole mahdollista ylläpitää jatkuvasti.

Yksikin fitness tähtönen, joka nimittää itseään ihan urheilijaksi tittelillä, kertoi konttaavansa vessaan.  Tässä ei ole mistään urheilusta kyse , ainoastaan terveydellä urheilemisesta.

Missään muussa "urheilulajissa" ei ole niin paljon feikkiä kuin fitneksessä, kisaväri, silikonit, tekoripset, jalokivillä koristellut bikinit ja tuohon vielä joillakin steroidit + efedriinit päälle. Tosi aidon tuntuista urheilua, joopa joo.

Pudistelin päätäni, kun jossain fitnessblogissa luki, että ei saisi syödä appelsiineja, kun ne on pelkkää sokeria.

Kuinkakohan monta tuhatta vuotta ihminen on syönyt appelsiineja ihan hyvällä omallatunnolla?

Ei mun mielestä ole sattumaa, että siinä C-vitamiini on sellaisessa muodossa, että se imeytyy paremmin kuin pillerin kautta otettu.

Ja tiedehän on jatkuvassa muutoksessa, vaikka nyt ei tiedettäisikään kaikista appelsiinin/tms. vaikutuksista ihmiseen, niin tulevaisuudessa saattaa olla toisin.

Nythän on vasta hoksattu, että puut auttavat toisiaan.

Ihminen on oikeasti vielä ihan pihalla koko luonnon kiertokulusta, vähän ollaan vasta raapastu pintaa. Ei voida vielä elvistellä, että oltaisiin itse jotenkin tehokkaampia kuin luonnon systeemit.