Sivut

Kommentit (1880)

Vierailija kirjoitti:
KM, olet muistaakseni kertonut, että olet aikoinaan keskustellut erilaisten henkiolentojen kanssa, ilmeisesti myös "summonoinut" paikalle entiteettejä? Kiinnostaisi tietää, keitä tai mitä nämä henget olivat, tai jos et halua sitä paljastaa, niin millaisia ne kokemukset olivat? Jos nyt oikein muistan, niin osa oli hyvinkin pelottavia ja ahdistavia. Mutta ymmärrän kyllä, jos et halua vastata ainakaan kovin seikkaperäisesti

Kyllä. Oli aika jolloin olin hyvin kiinnostunut meditaatiossa tutkimaan erilaisia tietoisuuden tiloja ja niissä avautuva uusia todellisuuksia. Pääosa kokemuksista oli miellyttäviä. Esimerkiksi huomasin että luonnossa kaikki on elävää, kaikki on henkeä, kaikella on henki. Aloin aistia näitä luonnon ja elementtien henkiä ja vuorovaikuttaa niiden kanssa tietoisesti. Huomasin myös että ns. ajan verho joka peittää edesmenneet näkyvistä on lähinnä illusorinen ja muodostuu erilaisista uskomusfilttereistä, joille on muodostunut pitkän ehdollistumisen aikana hermostolliset rakennevastineet. Opin näkemään riippumatta näistä, tarkoittaa myös edesmenneiden näkemistä, mutta ei rajoitu ns. elävien sieluihin vaan tarkoittaa myös paikkojen näkemistä kuten ne oli menneessä ajassa. Sekä sellaisten olentojen todellisuuksia, joista useimmilla ei ole mitään hajua, vaikka ne ovat tässä meidän keskellämme, mutta ei aistittavissa ihmisten normaalissa tietoisuudentilassa. Moni esim. ufohavainto on oikeasti näiden toisten "taajuuksien" olentojen havaintoja, jotka sitten tulkitaan nykyisessä teknologisessa maailmassa avaruusaluksiksi tai avaruusolennoiksi. 

Ongelmat muodostuu yleensä siitä, jos yrittää jotenkin hyödyntää henkiolentoja, ymmärtämättä oikeasti syvästi mitä tekee. Olin jossain vaiheessa melko ylimielinen, ajattelin että minulla on aina valta vaan palata ns. normaaliin tietoisuuden tasoon ja sitten mahdolliset epämiellyttävät entiteetit katoaa kokemuksestani. Ihan uteliaisuudesta otin kontaktia sellaisin henkiinkin joita on tapana sanoa demoneiksi.  Ja luulin että kontaktin jälkeen vaan palaan entiseen eikä niitä "otuksia" enää näy ellen virittäydy tietoisesti niiden taajuudelle. Mutta siinä vaiheessa kun normaali tietoisuuden tiilassa alkaa nähdä varjohahmoja, tuntea ulkopuolelta tulevia hyvin vieraita ajatuksia ja tuntea läsnäolon omassa kodissaan, ei olekaan enää kivaa. Monenlaisia henkiä voi kutsua, mutta kannattaa muistaa, että se ei välttämättä ole yksipuolista. Nekin voivat kutsua sitten itseä omassa arjessa, tavoilla joita ei toivoisi.

Voimakkaimmat henkiolennot ei ole jotain kiinnostavia objekteja tutkittavaksi vaan niille ihminen voi olla objekti hyödynnettäväksi. Siinä mielessä ymmärrän hyvin esim. kristinuskon kielteisyyden sille, että henkiin etsitään yhteyttä. Kyllä, niiltä voi saada tietoa omaan arkeensa josta on hyötyä, mutta jos törmää ikävämmänpuoleiseen henkeen, niin se yleensä haluaa maksun palveluksestaan.

Vierailija

Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, olet muistaakseni kertonut, että olet aikoinaan keskustellut erilaisten henkiolentojen kanssa, ilmeisesti myös "summonoinut" paikalle entiteettejä? Kiinnostaisi tietää, keitä tai mitä nämä henget olivat, tai jos et halua sitä paljastaa, niin millaisia ne kokemukset olivat? Jos nyt oikein muistan, niin osa oli hyvinkin pelottavia ja ahdistavia. Mutta ymmärrän kyllä, jos et halua vastata ainakaan kovin seikkaperäisesti

Kyllä. Oli aika jolloin olin hyvin kiinnostunut meditaatiossa tutkimaan erilaisia tietoisuuden tiloja ja niissä avautuva uusia todellisuuksia. Pääosa kokemuksista oli miellyttäviä. Esimerkiksi huomasin että luonnossa kaikki on elävää, kaikki on henkeä, kaikella on henki. Aloin aistia näitä luonnon ja elementtien henkiä ja vuorovaikuttaa niiden kanssa tietoisesti. Huomasin myös että ns. ajan verho joka peittää edesmenneet näkyvistä on lähinnä illusorinen ja muodostuu erilaisista uskomusfilttereistä, joille on muodostunut pitkän ehdollistumisen aikana hermostolliset rakennevastineet. Opin näkemään riippumatta näistä, tarkoittaa myös edesmenneiden näkemistä, mutta ei rajoitu ns. elävien sieluihin vaan tarkoittaa myös paikkojen näkemistä kuten ne oli menneessä ajassa. Sekä sellaisten olentojen todellisuuksia, joista useimmilla ei ole mitään hajua, vaikka ne ovat tässä meidän keskellämme, mutta ei aistittavissa ihmisten normaalissa tietoisuudentilassa. Moni esim. ufohavainto on oikeasti näiden toisten "taajuuksien" olentojen havaintoja, jotka sitten tulkitaan nykyisessä teknologisessa maailmassa avaruusaluksiksi tai avaruusolennoiksi. 

Ongelmat muodostuu yleensä siitä, jos yrittää jotenkin hyödyntää henkiolentoja, ymmärtämättä oikeasti syvästi mitä tekee. Olin jossain vaiheessa melko ylimielinen, ajattelin että minulla on aina valta vaan palata ns. normaaliin tietoisuuden tasoon ja sitten mahdolliset epämiellyttävät entiteetit katoaa kokemuksestani. Ihan uteliaisuudesta otin kontaktia sellaisin henkiinkin joita on tapana sanoa demoneiksi.  Ja luulin että kontaktin jälkeen vaan palaan entiseen eikä niitä "otuksia" enää näy ellen virittäydy tietoisesti niiden taajuudelle. Mutta siinä vaiheessa kun normaali tietoisuuden tiilassa alkaa nähdä varjohahmoja, tuntea ulkopuolelta tulevia hyvin vieraita ajatuksia ja tuntea läsnäolon omassa kodissaan, ei olekaan enää kivaa. Monenlaisia henkiä voi kutsua, mutta kannattaa muistaa, että se ei välttämättä ole yksipuolista. Nekin voivat kutsua sitten itseä omassa arjessa, tavoilla joita ei toivoisi.

Voimakkaimmat henkiolennot ei ole jotain kiinnostavia objekteja tutkittavaksi vaan niille ihminen voi olla objekti hyödynnettäväksi. Siinä mielessä ymmärrän hyvin esim. kristinuskon kielteisyyden sille, että henkiin etsitään yhteyttä. Kyllä, niiltä voi saada tietoa omaan arkeensa josta on hyötyä, mutta jos törmää ikävämmänpuoleiseen henkeen, niin se yleensä haluaa maksun palveluksestaan.


Kiitos vastauksesta. Jos vielä jaksat vastata uteluihin, niin pyysitkö hengiltä missään vaiheessa palveluksia tai jotain spesifiä tietoa/vastauksia? Saitko niitä?
Entä miten pääsit lopulta eroon negatiivisista olennoista/demoneista? Teitkö jotain konkreettisia, materiaalisia rituaaleja vai turvauduitko esim. rukouksiin, mielikuvaharjoitteluun, meditaatioon?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, miten pääsit ylipainosta eroon?

Heh...minäkin haluan tietää.

Tuo asia oli minulle alkupään Vetovoiman laki kokeiluja. Olin sitä etten harjoitellut pienillä asioilla tyyliin löydä höyhen, saa joku tarjoamaan itselle kahvit seuraavana päivänä, löydä parkkipaikkoja paikasta josta löytäminen yleensä on epätodennäköistä. Sitten aloin miettiä, että mihin oman elämän parantamiseen tätä voisi käyttää. Ymmärsin olevani aloittelija ja sen, että en todennäköisesti vielä saisi aikaan mitään, mikä vaatisi ns. yliluonnollisen tai äärimmäisen epätodennäköisen muutoksen. Usko ei vaan riittäisi vaikka psyykkaisin kuinka. Mutta ylipaino, siitä pääseminenhän ei vaadi ihmettä ja se häiritsi elämääni melkoisesti, joten lähdin työskentelemään sen kanssa. 

Visualisoin itseäni päivittäin hoikkana, liikunallisena ja hyvinvoivana, tekemässä asioita kevyesti ja energisesti, kun lihavana kaikki oli raskasta ja uuvuttavaa. Teippasin vaa'an näytön päälle tavoitepainoni, joka oli paino jonka olin parikymppisenä painanut. Katselin kuvastoista vaatteita ja rakensin ikään kuin tyyliä itselleni olettaen olevani jo hoikka.  Pääasia oli elää valtaosa ajasta uskomuksessa, että olen jo saanut sen mitä tavoittelen - satunnaiset epäilykset lihavuuden haittojen muistutellessa itsestään ei haitanneet, kunhan ne kuittasi heti sillä, että joka päivä uusi minä manifestoituu mielikuvituksen ja intuition maailmasta fyysiseeen maailmaan hieman lisää, ei tässä hätää. Vakuutin itselleni että uusi todellisuus on jo olemassa sillä merkittävimmällä tasolla, ja manifestoituminen olisi varma.

Kun näin elin ajatuksessa jossa olin hoikka ja  urheilullinen ja hyvinvoiva, syöminen alkoi itsestään muuttua. Aloin tehdä smoothieita ja syödä ruokaisia salaatteja, käyttää paljon kasviksia ruoanlaitossa. Aterioiden kuittaaminen leivillä, einespizzoilla tai jopa suklaalevyllä jne jäi pois - eihän hoikka, terve ja energinen ihminen joka visualisoin olevani, sellaista juurikaan harrasta. Aika pian alkoi tehdä mieli myös lähteä usein kävelemään ja katselemaan luontoa. Energiaakin alkoi pian olla sen verran enemmän että jaksoi kävellä nopeammin eikä se ollut enää hikistä uuvuttavaa puhisemista kuten alussa. Aloin myös käydä uimassa, koska olin aina siitä nauttinut mutta jossain iässä vaan oli jäänyt pois. Näin kalorien saanti tippui ja kulutus lisääntyi, ihan ilman kalorien laskentaa tai tarkkojen ruokavalioiden miettimistä. Minä vaan jo elin sellaista elämää kun ajattelin tavoitepainoiseni ihmisien elävän, ja se painokin sitten tippui vähitellen tavoitteeseen. 

Mutta jos oma kehokin on illuusio, niin miksi painoa ei voisi pudottaa jatkamalla samoja elämäntapoja, mutta visualisoimalla itsensä hoikkana? Ihmismielen helpompi uskoa laihtuvansa, kun tekee niiden ohjeiden mukaan mitä kaikki lehdet/tv-ohjelmat/hyvinvointivalmentajat toitottavat?

Liittyykö tähän kun laihduttaminen on vaikeaa? Terveelliset elämäntavat helppoja ja päivittäinen kalorivaje on (tai ainakin pitäisi olla) 500-800kcal luokkaa, mutta mitään ei tapahdu vuosienkaan kuluessa? Ja kun taas aina hoikkana pysyvällä on mielentila "en liho millään" ja vetää herkkuja jatkuvasti, mutta pysyy samassa painossa.

Vierailija

KM, Mitä tehdä kun tietoinen manifestointi "ei toimi"? Olet tätä asiaa välillä keskustelussa kommentoinutkin. Otteita omasta elämästä:

1. Minulla oli ollut vain "huonoja" työpaikkoja, jonka jälkeen olin pitkään työttömänä. Olin jo tottunut siihen, että töissä ei ole kivaa, mutta toisaalta hävetti olla työttömänä vuodesta toiseen. Sitten ihan yhtäkkiä sain määräaikaisen kivan työpaikan. Oikeasti uskoin monen kuukauden ajan, että saan jatkosopimuksen, mutta lopulta esimies kertoi, että se ei olekaan mahdollista. Velloin kuukausia sen jälkeen siinä kauhussa kuinka joudun taas työttömäksi tai johonkin huonoon työhön. Ja täysin yllättäen minulle tarjottiinkin jatkosopimusta. Elin siis jo ihan sitä työttömän arkea mielessäni, mietin mitä sanon viimeisenä työpäivänä, miten palautan avaimet jne. En todellakaan elänyt siinä todellisuudessa tai uskonut että olisin taas työssäkäyvä.

2. Näin itseni yhdessä erään henkilön kanssa ja meillä olikin suhdeviritystä. Tämä henkilö sitten käyttäytyi aika vaihtelevasti, mutta aina mietin, että se ei haittaa, koska lopulta päädytään kuitenkin yhteen. Visualisoin/kävin keskusteluja hänen kanssaan ikään kuin olisimme seurustelusuhteessa, tämän kaiken tein suurimmaksi osaksi sen takia, että olin niin ihastunut ja nuo visualisoinnit olivat kivaa ajanvietettä. Juuri kun kaiken piti olla hyvin, hän katosi kokonaan elämästäni (siis ihan kuin katkaisimesta vaihtamalla kaikki muuttui) ja nyt vuosien jälkeen on jo ollut pakko myöntää itselleen, että takaisin ei taida enää olla tulemassa. Ja tämä sama kuvio toistuu tietynlaisena muissakin rakkaussuhteissa, mutta niissä olen selkeästi nähnyt sen polun, jossa asiat alkaa mennä huonosti jne ja johtaa eroon.

Esimerkkejä on tietysti vaikka kuinka, mutta pääpointti on se, että vaikka miten paljon visualisoin/uskon joko siitä syystä että yritän tietoisesti manifestoida tai siitä syystä että se on kivaa, niin elämässäni tietyt jutut eivät muutu. Sitten on toisaalta tuo työasia, mikä muuttui kuin katkaisimesta vaihtamalla ja kaikki asiat siinä menivät putkeen, vaikka en muuttanut ajatuksissani/uskomuksissani omasta mielestäni mitään.

Pelkoon väsynyt

Käyttäjä102 kirjoitti:
Nro 14 kirjoitti:
Mystikko: mitä tehdä, kun herääminen pelottaa? Pelkään edelleen "menettäväni" itseni, jos otan askeleen pidemmälle tällä polulla. Silti jotenkin tiedän, että alkaa olla aika siirtyä eteenpäin. Ja sen tiedän varmaksi, että olen ollut matkalla tänne jo lapsesta saakka.

Olen kuilun reunalla ja alhaalla odottava vesi kutsuu minua hyppäämään. Tiedän veden alla olevan hiljaista ja hyvä olla. Tiedän nousevani pintaan. Mutta ylhäältä käsin vesi näyttää samealta. Tuntematon pelottaa.

Kuka tai mikä minussa pelkää ja mitä? Ego?

Menetänkö otteeni materiaalisesta elämästä, jos nyt hyppään? Miten pystyn olemaan hyvä äiti, työntekijä, vaimo ja muutenkin kunnollinen kansalainen enää pinnalle noustuani? Osaanko maksaa laskuja? Muistanko hoitaa lapseni? Siivoamaan kodin? Pystynkö kiinnostumaan ystävieni murheista? Entä jos olenkin skitsofreenikko kuten isoisäni? Entä jos valaistuminen onkin jokin kultti tai joukkopsykoosi?

Se tuntuu useimmista tuolta. Se on juurikin ego, ehdollistunut minä, se valeminä joka on rakennettu minäksi kun yhteyttä Todelliseen Minään ei ole ollut, joka pelkää. Se on hallinnut ihmisen elämää käytännössä koko eliniän, siitä on tullut hänen identiteettinsä. Se ei tunne muuta tapaa ohjata toimintaa ja elää tuotteliasta elämää kuin että se itse on ruorissa. Sen näkökulmasta mitään muuta ohjaavaa henkeä ei ole edes olemassa tai jos on, se on kaukainen ja epäluotettava. 

Itse muistan miten siinä vaiheessa kun olin heräämisen rajoilla jo, tunsin jatkuvasti intensiivistä kauhua. Tuntui kun nuorallakävelisin rotkon yllä, toisaalta peläten putoamista, varmana siitä että se tarkoittaisi joko hulluutta tai kuolemaa, toisaalta lopulta niin väsyneenä pelkäämään että tekisi mieli jo heittäytyä sinne rotkoon. Niin minä yhtä aikaa halusin ja pelkäsin, ja se oli pahimmillaan kuin paniikkikohtaus päällä jatkuvasti. Itse lopulta vaan väsyin pelkäämään niin paljon, että annoin mennä. Varsinkin kun itse olin vuosia kuumeisesti etsinyt sitä minkä tiesin nyt odottavan, enhän voinut sitten torjua sitä kun se oli saatavilla. 

Mutta se mitä tuollaisen jälkeen kokee ei ole mitenkään epäterve tila edes inhimillisestä näkökulmasta. Se on äärimmäisen selkeyden ja rauhan tila, jossa kaikki normaalit arkiasiat tulee hoidetuksi, mutta nyt ilman mitään painetta tai stressiä. Ne vaan järjestyy, sen mitä ns. egosta on jäljellä vaan katsellessa sivusta miten kaikki hoituu kuin itsestään. Eikä sitä myös unohda millaista oli olla tavalliselta mielen tasolta elävä ihminen, ja sen takia voi tuntea empatiaa myös ystävien ja muiden ihmisten murheita kohtaan, silti vaikka itse ei niistä samoista asioista enää omassa elämässään murhetta tuntisikaan. Ja se energia itse, mitä herännyt, todellisen Itsensä tunteva ihminen lähettää ympäristöönsä vaikkei edes sanoisi mitään, on yleensä ihmisille parempi lohdutus kuin mikään määrä psykologisen viisauden tai myötäelämisen sanoja. Sen aistii usein sellaisetkin ihmiset jotka ei usko edes mihinkään energioihin ja valaistumisiin, ja saattavat kommentoida vaikka: "sinulle on tosi helppo puhua" tai "olet varmaan tosi onnellinen ihminen" tai "oletko uskovainen, kun sinussa on sellaista erityistä rauhaa".

Sinun aikasi alkaa olla hypätä samealta näyttävään veteen. Mutta hyppyhetkeä ei pakoteta, sinä valitset sen itse. Vakuutavan vaan, että mikään kielteinen ei odota sinua vaan rauha, ilman ulkoista syytä sisältä nouseva hiljainen, syvä onnellisuus, ja ykseydentunne kaiken olemassa olevan kanssa. Siitä näkökulmasta suurimman osan muista ajattelu ja elämä näyttää joukkopsykoosilta tai unelta, mutta kyllä sitä osaa silti roolinsa näytellä siinä unessakin kun kerran siinä mukana on (vaikkakin itse hereillä). 

Kiitos tästä. Olen itsekkin reunalla ja tunnistan heiluneeni tässä aiemminkin monta kertaa. Nyt tiedän ettei voi mennä mihinkään muualle kuin läpi. Luottamus on siis lisääntynyt ja olen valmis hyppyyn. Kiitos KM kokemuksesi jakamisesta, se on tärkeä opas omallakin polulla. Pyydän siis sun ja muiden rukousta että uskallan tehdä tämän nyt.

Vierailija

Koen ettei oikein muuta paikkaa tuntojen purkamiselle tällä hetkellä ole, joten kirjoitan nyt tänne.  Tuntuu kuin koko elämä vain luhistuisi ja kaikki murenee käsiin. Suurimman osan ajasta en edes jaksa välittää, välillä itken hysteerisenä. 

Parisuhde, jota pidin todella tärkeänä ja sitä ihmistä elämäni rakkautena katkesi aivan yht äkkiä ja minun toimestani. Miehellä oli päihdeongelma, joka oli kesän aikana vain pahentunut. Tilanne aiheutti minulle kyllä paljon ahdistusta ja ikäviä tilanteita. Mutta jotenkin ajattelin, että en sen takia halua luopua niin rakkaasta ihmisestä. Oli taas yksi ahdistuksen täyteinen päivä ja mies oli toista viikkoa humalassa. Rukoilin, että joku ratkaisu tilanteeseen tulisi ja "saisin oikeat sanat suuhuni". Muistan vielä ajatelleeni, että ihan sam mitä tulee, syteen tai saveen. Ja pari tuntia sen jälkeen huomasin olevani laittamassa suhdetta poikki. Olo oli pitkään sen jälkeen aivan kuin ei mitään, vaikka olin monesti ajatellut, että en ko ihmisen menettämisestä selviä. Tavallaan olen selvinnyt yllättävän hyvin, mutta kaipuu on nostanut päätään, koska kaikki muukin tuntuu valuvan kankkulan kaivoon.

Terveys (mitä se on). No, joka paikkaa kolottaa, vatsaa särkee, astma on tehnyt paluun, huimaa ja tuntuu, että jaksan juuri ja juuri käydä töissä, siinä kaikki. Haluaisin vain maata sängyssä. Olen niin katki poikki, että en jaksa edes ajatella lääkäriin menoa. Ja jotenkin ei edes huvita mennä. 

Unesta en kuitenkaan saa oikeen mitään lepoa, koska meno käy niin villiksi. Yleensä herään unessa uudestaan uneen, jotka ovat painajaisia, ja pian huomaan jostain kummallisesta yksityiskohdasta, että en edelleenkään ole hereillä. Lopulta raivoa unessa, että on se kumma kun ei saa rauhassa nukkua, vaan pitää sietää tällaista jaskaa.  Saatan siis herätä unessa 5-10 kertaa huomatakseni, että enpäs herännytkään. Ja kun lopulta herään, en voi sitä enää ihan varmaksi uskoa. Nämä ovat siis selkouni tyyppisiä unia, eli tiedän kyllä, että kyseessä on uni. Välillä menee todellisuuden kanssa sekaisin nämä unet. Viime yönä kävin juomassa ja pistin merkille, että jääkaapissa on 2 avattua koiranmakkaraa. Mietin, että pitääpä aamulla muistaa tarkistaa kumpi on ensin avattu. Paitsi että aamulla kun tarkistin, ei ollut yhtään avattua koiranruokaa jääkaapissa. Olin vain herännyt unessa, käynyt juomassa ja mennyt sen jälkeen takaisin nukkumaan (ja sen jälkeen herännyt tietoisemmin vielä monta kertaa ennen kuin kello soi. Aamuisin olen näiden unien takia aivan rättiväsynyt. 

Huonosti on käynyt myös kaikille unelmille ja haaveille, jotka ehkä jotenkin pitivät kasassa. Viemäristä alas nekin, eikä jaksa sekään oikeen edes kiinnostaa. En nyt jaksa tässä kaikista asioista kirjoittaa, mutta tuntuu tosiaan, kuin ne viimeisetkin oljenkorret vaan vedettäisiin pois.

Hetken lohdutusta sain, kun tietyssä rauhallisessa mielentilassa löysin neliapiloita. Oli sellaisen löytämisestä haaveillut jo vuosia. Koitin moista jopa manifestoida siinä onnistumatta. Kun ajattelin, että antaa olla koko juttu, niitä alkoi löytyä(samoin kävi reilu vuosi sitten höyhenten kanssa). Nyt olen niitä parin viikon aikana löytänyt yli 20 milloin mistäkin. Tosin mieli keksi tästäkin alkaa urputtamaan, että täällä on vaan joku paikallinen mutaatio joka on levinnyt, että tässä ole mitään ihmeellistä tai jännää. Että olkoon. 

En tiedä miten tämä on tällaiseksi mennyt, eikä jollain tasolla edes kiinnosta. Mutta jos voisin mystikolta pyytää rukousta, että jaksaisin edes jotenkin, tapahtui mitä tapahtui. Kiitos.

T.1424

Vierailija

Edelliseen voisin vielä lisätä, että toisaalta tämä kaikki hajoaminen on ajanut minua enemmän taas henkisyyden pariin. Enää ei voi kuin olla, kun ei yksinkertaisesti edes jaksa ajatella. 

väärinkäyttäjät

Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Jeesus mennyt niiden kodittomien ja huorien ja ryysyläisten pariin, joilla ei ollut enää mitään menetettävää?

Meni kyllä. Jeesuksen ilosanoma oli Jumalan lapseus ja että Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä koskee yhtä lailla kodittomia ja syntisiä kuin rikkaita ja pyhiäkin. Kaikki he ovat Isän ilmentymiä ja lapsia, ilmentymässä tämän kaikkiallisen Elämän tahdosta. Kaikkien heistä Elämä ja Olemassaolo on Jumala itse, joten heidän ydinolemuksena on Pyhä.

Miksi jeesuksen äidin piti olla neitsyt?

eikö huo ra olisi ollut parempi?

Ei olisi tarvinnu mennä minnekkään?

tulkaa luokseni

väärinkäyttäjät kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Jeesus mennyt niiden kodittomien ja huorien ja ryysyläisten pariin, joilla ei ollut enää mitään menetettävää?

Meni kyllä. Jeesuksen ilosanoma oli Jumalan lapseus ja että Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä koskee yhtä lailla kodittomia ja syntisiä kuin rikkaita ja pyhiäkin. Kaikki he ovat Isän ilmentymiä ja lapsia, ilmentymässä tämän kaikkiallisen Elämän tahdosta. Kaikkien heistä Elämä ja Olemassaolo on Jumala itse, joten heidän ydinolemuksena on Pyhä.

Miksi jeesuksen äidin piti olla neitsyt?

eikö huo ra olisi ollut parempi?

Ei olisi tarvinnu mennä minnekkään?

Eikö Jeesus mennyt niiden kodittomien ja huorien ja ryysyläisten pariin, joilla ei ollut enää mitään menetettävää?

Vierailija

Käyttäjä102 kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"

Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.

Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...

Ei Jeesus tarkoita että maailma on illuusio vaan sanoo että kun Pyhä Henki tekee uudeksi asenteen ja mielen ja sielun niin silloin on jUmalana valtakunnassa jO sisällä tässäkin elämässä. Ja tulevassa. Kun Hän sanoo ettei hänen valtakuntansa ole tästä materiaalisesta maailmasta puhuu Hän Isänsä voimien vallassa olevasta kaiken olevaisesta jonka on luonut ei sitä että tämä maailma olisi pelkkä illuusio ihmiselle täällä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mystikko, olemmeko olemassa myös tämän universumin ulkopuolella? Joissakin lähteissä Jumala on yhtä kuin tämän universumin luoja. Olen kuullut, että on muitakin universumeita kuin tämä missä olemme. Ovatko avaruudesta otetut kuvat todellisia? Näyttääkö maa-planeetta oikeasti sellaiselta kuin kuvissa näytetään?

Muut universumit ovat muiden jumalien luomia.

Eli yksi jumala pär/universumi.

Meidän jumala nyt tykkää vapaasta tahdosta.

Kaikki saa vapaasti uskoa häneen.

vapaa tahto

Vierailija kirjoitti:
Ovatko avaruudesta otetut kuvat todellisia? Näyttääkö maa-planeetta oikeasti sellaiselta kuin kuvissa näytetään?

Manifestoi itsesi kuun pinnalle ja katso  itse..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"

Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.

Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...

Ei Jeesus tarkoita että maailma on illuusio vaan sanoo että kun Pyhä Henki tekee uudeksi asenteen ja mielen ja sielun niin silloin on jUmalana valtakunnassa jO sisällä tässäkin elämässä. Ja tulevassa. Kun Hän sanoo ettei hänen valtakuntansa ole tästä materiaalisesta maailmasta puhuu Hän Isänsä voimien vallassa olevasta kaiken olevaisesta jonka on luonut ei sitä että tämä maailma olisi pelkkä illuusio ihmiselle täällä.

Tuossa korjaan itse .Jumalan valtakunnassa ( ei Jumalana...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, olemmeko olemassa myös tämän universumin ulkopuolella? Joissakin lähteissä Jumala on yhtä kuin tämän universumin luoja. Olen kuullut, että on muitakin universumeita kuin tämä missä olemme. Ovatko avaruudesta otetut kuvat todellisia? Näyttääkö maa-planeetta oikeasti sellaiselta kuin kuvissa näytetään?

Muut universumit ovat muiden jumalien luomia.

Eli yksi jumala pär/universumi.

Meidän jumala nyt tykkää vapaasta tahdosta.

Kaikki saa vapaasti uskoa häneen.

Sama Jumala on: Minun Isäni talossa on monta asuinhuonetta sanoi Jeesuskin. Yksi Talo mutta Multiversumi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"

Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.

Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...

Ei Jeesus tarkoita että maailma on illuusio vaan sanoo että kun Pyhä Henki tekee uudeksi asenteen ja mielen ja sielun niin silloin on jUmalana valtakunnassa jO sisällä tässäkin elämässä. Ja tulevassa. Kun Hän sanoo ettei hänen valtakuntansa ole tästä materiaalisesta maailmasta puhuu Hän Isänsä voimien vallassa olevasta kaiken olevaisesta jonka on luonut ei sitä että tämä maailma olisi pelkkä illuusio ihmiselle täällä.

en ymmärtänyt höpinästäsi sanaakaan.

mystikolla on jonkin sortin yleissivistys ja hiukan kirjallista lahjakkuutta..yritäppäs muotoilla uudestaan. onko semmoinen opus kuin raamattu tuttu, muuten kuin halvan hotellin yöpöydältä?

ARVAA?

väärinkäyttäjät kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Jeesus mennyt niiden kodittomien ja huorien ja ryysyläisten pariin, joilla ei ollut enää mitään menetettävää?

Meni kyllä. Jeesuksen ilosanoma oli Jumalan lapseus ja että Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä koskee yhtä lailla kodittomia ja syntisiä kuin rikkaita ja pyhiäkin. Kaikki he ovat Isän ilmentymiä ja lapsia, ilmentymässä tämän kaikkiallisen Elämän tahdosta. Kaikkien heistä Elämä ja Olemassaolo on Jumala itse, joten heidän ydinolemuksena on Pyhä.

Miksi jeesuksen äidin piti olla neitsyt?

eikö huo ra olisi ollut parempi?

Ei olisi tarvinnu mennä minnekkään?

Julma on katsantokantasi toista Jumalaa  kohti. Huo.ra se on kontulan lähiössä pyöriväkin ja saman hengen puoleen kurottaa, mihin kaunis ja kiihkouskovainen  neitsytkinkin.

Kuka voi sanoa totuuden siitä, kumpi on lähempänä jumalan valtakuntaa?

Vierailija

ARVAA? kirjoitti:
väärinkäyttäjät kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Jeesus mennyt niiden kodittomien ja huorien ja ryysyläisten pariin, joilla ei ollut enää mitään menetettävää?

Meni kyllä. Jeesuksen ilosanoma oli Jumalan lapseus ja että Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä koskee yhtä lailla kodittomia ja syntisiä kuin rikkaita ja pyhiäkin. Kaikki he ovat Isän ilmentymiä ja lapsia, ilmentymässä tämän kaikkiallisen Elämän tahdosta. Kaikkien heistä Elämä ja Olemassaolo on Jumala itse, joten heidän ydinolemuksena on Pyhä.

Miksi jeesuksen äidin piti olla neitsyt?

eikö huo ra olisi ollut parempi?

Ei olisi tarvinnu mennä minnekkään?

Julma on katsantokantasi toista Jumalaa  kohti. Huo.ra se on kontulan lähiössä pyöriväkin ja saman hengen puoleen kurottaa, mihin kaunis ja kiihkouskovainen  neitsytkinkin.

Kuka voi sanoa totuuden siitä, kumpi on lähempänä jumalan valtakuntaa?

kiihkouskovainen neitsyt?

Vierailija

Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=f613jBzlBII

Meditation-Related Difficulties: Research Overview

Tuossa vielä samalta neurotutkijalta luento.

Monet tuossa  mainituista asioista on itse asiassa henkisen etsijän kannalta varsin positiivisia kehityksiä, mutta valitettavasti jos meditoi ilman mitään perinnettä tai opettajaa, niistä voi tulla pelottaviakin kokemuksia koska ei tiedä mistä on kyse. Toisaalta se pelottavuus ja muut ilmiöt on sittenkin varsin ohimeneviä, ja meditaatiota voi aina vähentää tai sen voi lopettaa, jos se tuntuu itselle tuottavan epämiellyttäviä ilmöitä. 

Mutta niin, osa noista ilmiöistä liittyy ns. kundalini-energian vapautumiseen ihmisen käyttöön, ja jotkut taas suoraan jo melko pitkällä olevaan valaistumisprosessiin. Esimerkiksi jossain määrin dissosiaatiohäiriötä muistuttava tila on aika tavallinen ohimenevänä siinä vaiheessa, kun egosamaistuminen alkaa hajota. Ihminen on koko elämänsä samaistunut siihen että on keho+mieli ja sitten tämän ympärille vielä liitettynä monia muita samaistumisen kerroksia. Sitten alkaakin nähdä, että keho, mieli ja kaikki muu on jotain mikä on minussa - kyllä siinä monelle tulee varsin mielenkiintoisia välitiloja ennen kuin on löytänyt perimmäisen Minän, ja silti samaan aikaan pystyy näyttelemään ihmisen osaa kuten ennenkin. Kun itselleni tuli tuollaisia, olin innoissani: jotain tapahtuu!

Mutta ymmärrän kyllä miksi joitakin voi pelottaa, varsinkin niitä jotka on aloittaneet meditoinnin viattomana tapana esim. parantaa keskittymiskykyä tai saada mielenrauhan tunnetta, ja sitten alkaakin koko maailmankuva muuttua tavalla, josta juuri mistään ei puhuta joten siitä ei tiedä onko se sekoamisen oire vai mitä. Tosin useimmille meditoijille näitä ei tule, koska eivät viitsi meditoida tarpeeksi sitä varten, useimpien ainoa kokemus on että on melkoisen pitkästyttävää istumista.

Eli fundamentalistikristityt ovat oikeassa varoittaessaan meditoinnista. Miten meditoidaan siten, että saa hommasta dissosisaatiohäiriön?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voimakkaimmat henkiolennot ei ole jotain kiinnostavia objekteja tutkittavaksi vaan niille ihminen voi olla objekti hyödynnettäväksi. Siinä mielessä ymmärrän hyvin esim. kristinuskon kielteisyyden sille, että henkiin etsitään yhteyttä. Kyllä, niiltä voi saada tietoa omaan arkeensa josta on hyötyä, mutta jos törmää ikävämmänpuoleiseen henkeen, niin se yleensä haluaa maksun palveluksestaan.

millaisista maksuista on kyse?

Saako maksuaikaa?

Mitä hyötyä demonista on arjessa????

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla