Kysymyksiä psykologiasta, mielenterveydestä, näihin liittyvistä haasteista tai muista? Vastailen vartin ajan.

Mitä mieltä näistä palstajankkaajista? Spämmäävät samaa ja usein.

Milläs kompetenssilla vastailet? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä näistä palstajankkaajista? Spämmäävät samaa ja usein.

Vaikea sanoa, aika laaja-alainen tapahtuma mielestäni, voi olla taustalla vaikka ja mitä. Ensimmäisenä ajatuksena, kuten yleisestikin keskustelufoorumeilla viihtyvien ihmisten keskuudessa tulee ajatus siitä, että ei pidä omasta elämästään ja pakenee sitä jollain keinolla millä saa hallinnan tunteen. Sitten kognitiivinen lukkiutuminen on yleinen, toimii myös oikeassa elämässä. Oma näkemys koetaan ainoaksi oikeaksi ja sitä toistetaan riippumatta vastaväitteistä. Tämä liittyy mm. vahvaan varmuuden tarpeeseen ja heikkoon epävarmuuden sietoon. Kyllähän näitä syitä löytyy.

Mutta summa summarumina, en heitä henkilökohtaisesti tunne, niin ihan turhaa spekuloida mikä siellä ruudun toisella puolella olisi kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Milläs kompetenssilla vastailet? 

Pari viimeistä vuotta opiskellut lähes päivittäin psykologiaa itsenäisesti. Mielenkiintoisinta, jos jotain muitakin kiinnostaa on itämaiden filosofioiden tutkiminen ja niiden liittäminen neurotieteeseen, älytöntä, että tuhansia vuosia sitten esim buddhalaisuudessa ollaan tehty havaintoja joita voidaan tieteellisesti todistaa nykypäivänä, esim onnellisuuden peruspilarit ja niiden vaikutus aivoihin.

Jos on traumatisoitunut lapsuudesta saakka oikeasti, mm dissosiaatiot jne. terapialla oppi hieman käsittelemään (mm rentoutus jne). Elämän tilanne muuttui ja tapahtui traumaattisia asioita (läheinen menehtyi, henkinen väkivalta ymym). Nyt paniikkikohtauksia pitkästä aikaa ym oireilua. Mikä auttaa?

Pääseekö traumoista koskaan eroon?

Vierailija kirjoitti:

Jos on traumatisoitunut lapsuudesta saakka oikeasti, mm dissosiaatiot jne. terapialla oppi hieman käsittelemään (mm rentoutus jne). Elämän tilanne muuttui ja tapahtui traumaattisia asioita (läheinen menehtyi, henkinen väkivalta ymym). Nyt paniikkikohtauksia pitkästä aikaa ym oireilua. Mikä auttaa?

Pääseekö traumoista koskaan eroon?

Vastaan ensin kakkoskysymykseen, ei suoranaisesti, trauma on ja pysyy osana ihmistä, mutta ihmisellä on hieno kyky, että pystyy elämään eri asioiden kanssa. Ihminen lähtökohtaisesti ei pysty hallitsemaan mitään muuta kuin omia reaktioitaan. Henkistä traumaa voi miettiä vähän kuin fyysistä traumaa, varvas murtuu, sitä ei vaikka hoideta, se luutuu vähän väärin, ei se nyt sinua estä juoksemasta ja potkimasta palloa mutta siellä se on. 

Kiva kuulla, että olet oppinut käsittelemään, en tiedä mitä kaikkea olet terapiasta saanut käteen, mutta suosittelisin puhtaasti samalla linjalla jatkamista. Elä ymmärryksen kautta, ymmärrä mitä ajatukset ovat, ymmärrä mitä paniikkikohtaukset ovat ja mistä johtuvat. Lyhyen oppimäärän jos annan niin ajatukset ovat vain ajatuksia ja kuka on vastuussa ajatuksista: aivot sekä sinä. 

Sinä olet se joka kokee, aivot ovat osa sinua, eivät sinä. Eli tästä voidaan oppia se, että ajatukset ovat ulkoinen asia jota voi kontrolloida. Paniikkikohtauksissa yleistä on se, että ei eletä hetkessä sataprosenttisesti, joka on vaatimus "terveelle" mielelle. 

Hitto nyt täytyy mennä, toivottavasti sait edes jotain irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milläs kompetenssilla vastailet? 

Pari viimeistä vuotta opiskellut lähes päivittäin psykologiaa itsenäisesti. Mielenkiintoisinta, jos jotain muitakin kiinnostaa on itämaiden filosofioiden tutkiminen ja niiden liittäminen neurotieteeseen, älytöntä, että tuhansia vuosia sitten esim buddhalaisuudessa ollaan tehty havaintoja joita voidaan tieteellisesti todistaa nykypäivänä, esim onnellisuuden peruspilarit ja niiden vaikutus aivoihin.

Mitä mieltä Adlerista?

Oletko alan ammattilainen, mikä?

Miksi joku lukee aloituksia joita ei pidä ja raivoaa sen jälkeen siellä? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku lukee aloituksia joita ei pidä ja raivoaa sen jälkeen siellä? 

Autisti