Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

KM, kiitos! Itse asiassa tämä kivikkoinen ajanjakso antoi uuden oivalluksen tässä sipulinkuorintaprosessissa; olin edelleen samaistunut unihahmoni kognitiiviseen puoleen. Nyt tavallaan otin taas askeleen taaksepäin ja totesin, että älyni ja persoonallisuuteni on myös osa Mayaa, kuuluu tietokonepeliin. Minä Olen on täysin vapaa mistään tieteellisestä tai älyllisestä. En tiedä, mihin sipulin kuorinta johtaa, oletettavasti täydelliseen ei-mihinkään.

Mutta miten operoida tässä maailmassa ei-mistään käsin? Pystyn olemaan sellaisessa Minä Olen tilassa, mutta sitten kun alkaa esim työt, niin ikään kuin puen egon päälle ja toimin sieltä käsin. Välillä pystyn jopa toimimaankin sellaisessa ajattelemattomassa tilassa, mutta hyvin harvoin. Voisiko tätä jotenkin vahvistaa?

Näen asiat niin, että elän äärettömässä meressä, jossa jokapuolella on yhtä lämmintä ja mukavaa, mutta silti tuntuu, et pitää kroolata kovaa vauhtia jonnekin. Aina jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, olemmeko olemassa myös tämän universumin ulkopuolella? Joissakin lähteissä Jumala on yhtä kuin tämän universumin luoja. Olen kuullut, että on muitakin universumeita kuin tämä missä olemme. Ovatko avaruudesta otetut kuvat todellisia? Näyttääkö maa-planeetta oikeasti sellaiselta kuin kuvissa näytetään?

En ole mystikko, mutta minä ymmärrän asian niin, että materiaalista universumia ei ole olemassa. Se on vain tietoisuuden aikaan saama joukkoharha.

Mielipiteitä Jed McKennan kirjoituksista?

Nämä ihmisenä elämisen ongelmat ahdistavat mua. Kun täällä pitää joka tapauksessa ikäänkuin esittää jotain roolia, ei voi vain oleskella jossain puhtaassa olemisessa ilman mitään persoonallisuutta. Muut asettavat roolin jos et itse ota sellaista. En ole koskaan löytänyt täältä mitään paikkaa itselleni enkä pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön, tämä vaivaa. Voinko unohtaa työnteon kokonaan? Voiko niin elää? Ehkä voi, eipä mua mihinkään työhön huolittaisikaan.

Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu täysin turhalta, tyhjänpäiväiseltä ja merkityksettömältä. Miksi olla täällä? Kaipaan yhteyttä muihin ihmisiin mutta en ole kummoisesti koskaan saanut sellaista. Näen ihmisten uskomukset nykyään todella hyvin.

Haluaisin perua koko tämän heräämishomman mutta taitaa olla liian myöhäistä sille, tunnen selvästi että minussa tapahtuu muutoksia ja jokin sisäinen prosessi etenee, en tosin tiedä minne.

Joo, McKennaa luen taas parhaillaan. Hassua, olin lukemassa kirjaa ja ajattelin tulla tänne katsomaan onko jotain aiheeseen liittyvää, niin ekaks tuli sinun kirjoitus vastaan :)

McKenna tuli minulle jotenkin sattumalta oman Ensimmäisen AskeleenI aikana ja olihan se kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Muistan tuon epätoivoisen fiiliksen, enkö voisi mennä vain vuorille meditoimaan. Mutta nyt illuusiota syvemmälle poratessani, minulle on yhdentekevää mitä teen elämässäni. Tällä hetkellä olen hyväpalkkaisessa työssä, kolmen lapsen isä ja omakotitalo Espoossa. Menee se lyhyt retki Mayassa tälläkin tavalla. Tai sitten tulevaisuudessa olen työtön puliukko, täysin yhtä hyvä sekin. Seuraavat askeleet auttoivat minua tuosta tilanteestasi eteenpäin.

-kaikki, korostan KAIKKI mitä koet aistinvaraisesti on osa harhaa. Jopa omat kognitiiviset kyvyt, epäonnistumiset jne. Jatka kaivamista!

- sinä et elä elämää, vaan elämä elää sinua. Tämä on täysin ristiriidassa mitä meille on opetettu, varsinkin kaltaiselleni suorittajalle edelleen harjoittelen tätä. Mutta se mikä on tarpeen tehdä, tulee tehdyksi ja mikä ei, saa jäädä tekemättä.

Puh, huomaan että ilmaisuni on vielä hyvin kökköä, KM, auta! :D

[quite=Vierailija]Mielipiteitä Jed McKennan kirjoituksista?

Nämä ihmisenä elämisen ongelmat ahdistavat mua. Kun täällä pitää joka tapauksessa ikäänkuin esittää jotain roolia, ei voi vain oleskella jossain puhtaassa olemisessa ilman mitään persoonallisuutta. Muut asettavat roolin jos et itse ota sellaista. En ole koskaan löytänyt täältä mitään paikkaa itselleni enkä pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön, tämä vaivaa. Voinko unohtaa työnteon kokonaan? Voiko niin elää? Ehkä voi, eipä mua mihinkään työhön huolittaisikaan.

Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu täysin turhalta, tyhjänpäiväiseltä ja merkityksettömältä. Miksi olla täällä? Kaipaan yhteyttä muihin ihmisiin mutta en ole kummoisesti koskaan saanut sellaista. Näen ihmisten uskomukset nykyään todella hyvin.

Haluaisin perua koko tämän heräämishomman mutta taitaa olla liian myöhäistä sille, tunnen selvästi että minussa tapahtuu muutoksia ja jokin sisäinen prosessi etenee, en tosin tiedä minne.[/quote]

KM, minulla on itsepäinen uskomus ns. kaksoisliekistä, joka on jumittanut tämän henkisen matkani melko pahasti. En ole niinkään lukenut näitä new age-teorioita vaan intuitiiivisesti tunnen ja luulen tietäväni että tämä kohtaamani ihminen jakaa minun sieluni. Tunnen merkillisen peiliin katsomisen tunteen katsoessani häneen ja valtavan tuttuuden ja halun sulautua yhdeksi. Energiatasolla aistin hänet lähelläni koko ajan. Mutta en tiedä petänkö tässä itseäni ja miksi riipu niin itsepäisesti hänessä. Tämä matka on ollut melko tuskallinenkin, maallisella tasolla. Nouseeko sinulla mitään neuvoja tähän? 

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä Jed McKennan kirjoituksista?

Nämä ihmisenä elämisen ongelmat ahdistavat mua. Kun täällä pitää joka tapauksessa ikäänkuin esittää jotain roolia, ei voi vain oleskella jossain puhtaassa olemisessa ilman mitään persoonallisuutta. Muut asettavat roolin jos et itse ota sellaista. En ole koskaan löytänyt täältä mitään paikkaa itselleni enkä pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön, tämä vaivaa. Voinko unohtaa työnteon kokonaan? Voiko niin elää? Ehkä voi, eipä mua mihinkään työhön huolittaisikaan.

Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu täysin turhalta, tyhjänpäiväiseltä ja merkityksettömältä. Miksi olla täällä? Kaipaan yhteyttä muihin ihmisiin mutta en ole kummoisesti koskaan saanut sellaista. Näen ihmisten uskomukset nykyään todella hyvin.

Haluaisin perua koko tämän heräämishomman mutta taitaa olla liian myöhäistä sille, tunnen selvästi että minussa tapahtuu muutoksia ja jokin sisäinen prosessi etenee, en tosin tiedä minne.

Tästä itselläni on kokemusta useiden vuosien ajalta. Helpottavaksi itse koin juuri tuon yhteyden löytymisen muihin ihmisiin, jota kaipaatkin. Henkiseen heräämiseen keskittyminen vetää sinua liikaa epätasapainoon ja sun kannattaisi yrittää löytää ihmiskontakteja, vertaistukiryhmää tms. (Seurakunnat, AAL tms. jossa hengellisistä periaatteista käsin elämään opettelevia ihmisiä). Työ ja elämän tarkoitus tulevat sitten joskus tuonnempana, kun perusta on luotu. 

Miten mä saan kokemuksen siitä mistä täällä kirjoitetaan? Varsinkin ajan illuusion mä pystyn mielellä ymmärtämään nykyään, mutta muuten nämä asiat ei kyllä avaudu mulle. Tiedän että en ole kehoni koska pystyn ainakin periaatteessa irtautumaan siitä, joskus oli meditaatiossa sellainen kokemus. Välillä on vaiheita jolloin osaan olla pyyteettömästi tyytyväinen ja rauhassa sen kanssa mitä on ja sitten tulee taas ahdistus siitä millaista oma elämä on ja siitä ettei tiedä mitä sen kanssa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Miten mä saan kokemuksen siitä mistä täällä kirjoitetaan? Varsinkin ajan illuusion mä pystyn mielellä ymmärtämään nykyään, mutta muuten nämä asiat ei kyllä avaudu mulle. Tiedän että en ole kehoni koska pystyn ainakin periaatteessa irtautumaan siitä, joskus oli meditaatiossa sellainen kokemus. Välillä on vaiheita jolloin osaan olla pyyteettömästi tyytyväinen ja rauhassa sen kanssa mitä on ja sitten tulee taas ahdistus siitä millaista oma elämä on ja siitä ettei tiedä mitä sen kanssa tehdä.

Se lisääntyy koko ajan, pikku hiljaa. Minun käsikirjana on ollut Joel Goldsmith Practising the presence. Aloitin tyhjentämään päätäni aina aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi, autoa ajaessa. Sitten se - pyyteetön tyytyväisyys ja rauha - pikkuhiljaa alkoi automatisoitua, enemmän ja enemmän.

Minä aloitin prosessin silloin, kun tämän ketjun aloitin, eli vuonna 2016. Mystikko on puhunut käänteentekevästä oivalluksesta, että ensin mitään ei tapahdu, ja sitten se muutos tapahtuu kerralla. Minä olen kokenut toisin: vuosi vuodelta olen pidemmällä ja pidemmällä. Esim. Viime vuonna pystyin saamaan rauhan ja uskoin hyvän tapahtuvan. Tänä vuonna olen oppinut luottamusta vielä syvemmällä tasolla, enää en usko hyvän tapahtuman, vaan ”tiedän” hyvän tapahtuvan.

Ahdistus tai kiireinen kohellus kyllä voivat edelleen pahassa tilanteessa edelleen iskeä, mutta pääsen aika helposti sen ”yläpuolelle”. Minun kohdallani ei tällä ole mitään tekemistä ruumiista irtautumisen tai muiden tietoisuuksien tai minkään maagisen kanssa. Niistä en tiedä mitään, eikä minua edes kiinnosta tietää. Minulle riittää rauha, tyytyväisyys ja ilo, tilanteessa kuin tilanteessa.

Minä pidän tätä taitona, jonka voi oppia. Mutta se vaatii säännöllistä pään tyhjentämistä, ymmärrystä egon ja minän välillä, sekä irtipäästämistä (detachment). En olisi ikinä päässyt edes tähän, missä nyt olen, ilman kirjallisuuden neuvoja. Samoja neuvoja, mistä mystikkokin puhuu. Niiden avulla muistan paremmin. Voin kirjojeni lisäksi lukea Rajneeshin sitaatteja Azquotes.com:ista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

KM, minulla on itsepäinen uskomus ns. kaksoisliekistä, joka on jumittanut tämän henkisen matkani melko pahasti. En ole niinkään lukenut näitä new age-teorioita vaan intuitiiivisesti tunnen ja luulen tietäväni että tämä kohtaamani ihminen jakaa minun sieluni. Tunnen merkillisen peiliin katsomisen tunteen katsoessani häneen ja valtavan tuttuuden ja halun sulautua yhdeksi. Energiatasolla aistin hänet lähelläni koko ajan. Mutta en tiedä petänkö tässä itseäni ja miksi riipu niin itsepäisesti hänessä. Tämä matka on ollut melko tuskallinenkin, maallisella tasolla. Nouseeko sinulla mitään neuvoja tähän? 

Henkinen matka on erillainen kontulan lähiössä tumppeja polttelevalla.

Viittaatko kaksoisliekillä..että tupakkaa on poltettu molemmista päistä?

Se että alepan kassa hymyilee sinulle, ei tarkoita että hän haluaa yhtyä kanssasi

Vierailija kirjoitti:

Miten mä saan kokemuksen siitä mistä täällä kirjoitetaan? Varsinkin ajan illuusion mä pystyn mielellä ymmärtämään nykyään, mutta muuten nämä asiat ei kyllä avaudu mulle. Tiedän että en ole kehoni koska pystyn ainakin periaatteessa irtautumaan siitä, joskus oli meditaatiossa sellainen kokemus. Välillä on vaiheita jolloin osaan olla pyyteettömästi tyytyväinen ja rauhassa sen kanssa mitä on ja sitten tulee taas ahdistus siitä millaista oma elämä on ja siitä ettei tiedä mitä sen kanssa tehdä.

Myytillinen uskovainen vastaa

Kuten olen ketjussa kertonut

Olen entinen kristitty kiihkouskovainen, joka potkittiin ulos lahkosta.

Lisäksi olen kokeillut LSD:tä...

Valitettavasti kaikki eivät pysty kohoamaan seuraavalle tasolle.

Kokeile pilveä...pää pehmenee ja et enää välitä mistään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, minulla on itsepäinen uskomus ns. kaksoisliekistä, joka on jumittanut tämän henkisen matkani melko pahasti. En ole niinkään lukenut näitä new age-teorioita vaan intuitiiivisesti tunnen ja luulen tietäväni että tämä kohtaamani ihminen jakaa minun sieluni. Tunnen merkillisen peiliin katsomisen tunteen katsoessani häneen ja valtavan tuttuuden ja halun sulautua yhdeksi. Energiatasolla aistin hänet lähelläni koko ajan. Mutta en tiedä petänkö tässä itseäni ja miksi riipu niin itsepäisesti hänessä. Tämä matka on ollut melko tuskallinenkin, maallisella tasolla. Nouseeko sinulla mitään neuvoja tähän? 

Henkinen matka on erillainen kontulan lähiössä tumppeja polttelevalla.

Viittaatko kaksoisliekillä..että tupakkaa on poltettu molemmista päistä?

Se että alepan kassa hymyilee sinulle, ei tarkoita että hän haluaa yhtyä kanssasi

En ole koskaan löytänyt täältä mitään paikkaa itselleni enkä pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön, tämä vaivaa. Voinko unohtaa työnteon kokonaan? Voiko niin elää? Ehkä voi, eipä mua mihinkään työhön huolittaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, minulla on itsepäinen uskomus ns. kaksoisliekistä, joka on jumittanut tämän henkisen matkani melko pahasti. En ole niinkään lukenut näitä new age-teorioita vaan intuitiiivisesti tunnen ja luulen tietäväni että tämä kohtaamani ihminen jakaa minun sieluni. Tunnen merkillisen peiliin katsomisen tunteen katsoessani häneen ja valtavan tuttuuden ja halun sulautua yhdeksi. Energiatasolla aistin hänet lähelläni koko ajan. Mutta en tiedä petänkö tässä itseäni ja miksi riipu niin itsepäisesti hänessä. Tämä matka on ollut melko tuskallinenkin, maallisella tasolla. Nouseeko sinulla mitään neuvoja tähän? 

Henkinen matka on erillainen kontulan lähiössä tumppeja polttelevalla.

Viittaatko kaksoisliekillä..että tupakkaa on poltettu molemmista päistä?

Se että alepan kassa hymyilee sinulle, ei tarkoita että hän haluaa yhtyä kanssasi

En ole koskaan löytänyt täältä mitään paikkaa itselleni enkä pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön, tämä vaivaa. Voinko unohtaa työnteon kokonaan? Voiko niin elää? Ehkä voi, eipä mua mihinkään työhön huolittaisikaan.

Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu täysin turhalta, tyhjänpäiväiseltä ja merkityksettömältä. Miksi olla täällä? Kaipaan yhteyttä muihin ihmisiin mutta en ole kummoisesti koskaan saanut sellaista. Näen ihmisten uskomukset nykyään todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, minulla on itsepäinen uskomus ns. kaksoisliekistä, joka on jumittanut tämän henkisen matkani melko pahasti. En ole niinkään lukenut näitä new age-teorioita vaan intuitiiivisesti tunnen ja luulen tietäväni että tämä kohtaamani ihminen jakaa minun sieluni. Tunnen merkillisen peiliin katsomisen tunteen katsoessani häneen ja valtavan tuttuuden ja halun sulautua yhdeksi. Energiatasolla aistin hänet lähelläni koko ajan. Mutta en tiedä petänkö tässä itseäni ja miksi riipu niin itsepäisesti hänessä. Tämä matka on ollut melko tuskallinenkin, maallisella tasolla. Nouseeko sinulla mitään neuvoja tähän? 

Henkinen matka on erillainen kontulan lähiössä tumppeja polttelevalla.

Viittaatko kaksoisliekillä..että tupakkaa on poltettu molemmista päistä?

Se että alepan kassa hymyilee sinulle, ei tarkoita että hän haluaa yhtyä kanssasi

Julma on katsantokantasi toista ihmistä kohti. Ihminen se on kontulan lähiössä pyöriväkin ja saman hengen puoleen kurottaa, mihin kaunis ja huoliteltu eiralaisrouvakin, jolla on varaa retriitteihin Intiassa ja kaikenlaiseen itsensä kehittelyyn.

Kuka voi sanoa totuuden siitä, kumpi on lähempänä jumalan valtakuntaa?

Eikö Jeesus mennyt niiden kodittomien ja huorien ja ryysyläisten pariin, joilla ei ollut enää mitään menetettävää?

Onhan tässä ihan oikeasti lattialle kuolemaan käpertymisen ongelma. Kun ei halua mitään eikä mikään kiinnosta niin miten helkutissa sitten oikein elää? Yritin tässä vähän haluta ja suunnitella jotain mutta elämä teki sitten selväksi että "not gonna happen". Ehkä tarkoituksella, en tiedä, tähän uskoonhan ei ilmeisesti kuulu tarkoituksiin uskominenkaan. Siinä sitä olet sitten, elämä on tyhjää täynnä ja jotain pitäisi keksiä mutta mikään maailmassa ei kiinnosta.

Mistä tässä ketjussa onkaan kyse?

Olen itse nyt jollain uudella tiellä elämässäni, hämilläni, mutta riemuissani. Olen siis kai ns. tullut uskoon tai lopultakin antanut periksi Jumalan kutsulle. Löysinkö tämän ketjunkin nyt vain sattumalta vai johdatuksesta?

Pohdin jossain vaiheessa tuota psykoterapiaa että miksi koen sen ja ylipäätään mt-hoitojen lähtökohdat ongelmallisiksi. Onko niin että terapiassa pyritään korjailemaan egoa parempaan kuntoon ("ajattele itsestäsi positiivisesti, hyvä itsetunto on tärkeä" jne. tiedätte nuo meille opetetut lapselliset typeryydet) kun taas valaistumista etsittäessä tavoite on joko egon purkaminen tai sen läpi näkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Siis jokainen on ikuinen yksilöllinen henkiolento, joka on osa tietoisuutta? Mutta sitten ei olekaan yksilöitä koska on vain yksi Tietoisuus?

Kirjoitit 11.8.2016:

"Sitä lepää, vain on, kuten Jumalakin on, tietäen että ei ole aistien väitteistä huolimatta syntyväinen ja kuolevainen, alati vaarassa oleva olento, vaan ikuinen henkiolento, yhtä Jumalan kanssa - Jumalan individuaatio"

"Myös kärsimyksen pelko liittyy siihen, että kokee olevansa perimmäiseltä olemukseltaan fyysis-psyykkinen kokonaisuus, samoin kuin kuolemankin pelko. Itse en koe niin - koen olevani ikuinen henkiolento, ikuinen Jumalan yksilöllinen ilmentymä."

Niin, sekä totaalinen jakamaton Ykseys että yksilöt ovat totta, riippuu näkökulmasta mistä asiaa katsoo. Jos katsoo asiaa ilmentymän, kuten ihmisen tasolta, näyttää selvältä että on erilaisia yksilöitä. Näillä yksilöillä voi olla myös erilaisia muistoja kuoleman rajan ylittävistä asioista: joillakin ei mitään, jotkut voivat muistaa muita elämiä.

Mutta sitten taas jos katsoo syvemmän Minän - tai Jumalan, tai Tietoisuuden näkökulmasta, ei ole sellaista yksilöllisyyttä vaan kaikki näennäiset manifestoituneet hahmot ovat Minä näyttelemässä erilaisia rooleja tai näkemässä erilaisia unikuvia. Kaikkien niiden substanssi on kuitenkin Minä, joka olen Yksi. Ja joka manifestoidun äärettömissä muodossa pelkästä luomisen ilosta. 

Näin asiaa katsoen toisinaan jälleensyntymien miettiminen voi vahventaa egoa eli harhaa kaikesta muusta täysin erillisestä yksilöydestä. Erillinen minä ei enää olekaan vain pelkkä tiettynä päivänä syntynyt lihaa ja verta oleva olento vaan sillä nähdään jatkuvuus yli kuoleman rajan. Mutta se jatkuvuus ei ole sillä minällä joka on ego ja jonka ego tuntee, se on sillä perimäisellä joka on kaiken substanssi (myös egon). Kaikki jälleensyntymät ovat Minun jälleensyntymisiäni, sikäli mikäli tiedän mikä olen muodon tuolla puolen. Mutta jos olen samaistunut ihmisen roolihahmoon, voin muistaa substanssini ottamista muodoista vain osan, tai en mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, olemmeko olemassa myös tämän universumin ulkopuolella? Joissakin lähteissä Jumala on yhtä kuin tämän universumin luoja. Olen kuullut, että on muitakin universumeita kuin tämä missä olemme. Ovatko avaruudesta otetut kuvat todellisia? Näyttääkö maa-planeetta oikeasti sellaiselta kuin kuvissa näytetään?

Kaikki "näyttäminen" riippuu havaitsijan aisteista ja aistihavaintoja tulkitsevista mekanismeista, ja vieläpä perususkomuksista joiden kautta aistien raakadata tulkitaan erillisiksi objekteiksi. Ihmisen aistein ja ihmisen aivoin asiat näyttävät siltä kuin kuvissa näyttää. Se ei toki ole ainoa näkökulma todellisuuteen, sillä jo tällä planeetalla ihan yleisesti tunnetuissa elämänmuodoissakin on hyvin erilaisia aistimisen tapoja, puhumattakaan niistä joita ihmiset eivät yleisesti tunne. Kaikki aistihavainnot on kuitenkin vain suhteellisesti todellisia.

Absoluuttisesta näkökulmasta voisi sanoa sellaisen vertauskuvan, että kaikki mikä on, on kuin uni - Jumalan uni, Minun uneni. Se on hyvä vertauskuva siltä osin, että jokainen ihminen tietää mitä on nähdä unta, ja sen että unessa sekä uni on ihmisessä (hänen mielessään, aivoissaan) ja ihminen on unessa (unihahmona, havaitsijana). Se on samoin Jumalan ja universumin kanssa: kaikki on Jumalassa ja Jumalaa, mutta ei vain niin että jumaluus on ikään kuin ulkoinen unennäkijä joka katselee kaikkea jostain kaukaa, vaan samoin kuin unennäkijä itse on kaikkien unessa näkyvien hahmojensa substanssi, Jumala on kaiken kaikissa universumeissa olevan substanssi. On vain yksi, mutta lukemattomia illuusioita monesta, loputtomia uskomattoman luovia illuusioita. Se on jossain määrin huvittava ajatus, että ihmiset uskovat tieteineen tuntevansa Todellisuuden, että tämä ihmisen aistima ajan ja paikan ja kiinteän materian maailma olisi ainoa.

Jokaisella yksilöllä on kuitenkin mahdollisuus alkaa "nähdä selkounta", havahtua todellisuuden ja oman koetun itsen luonteeseen vaikka vielä jatkaakin tässä illuusiossa tai unessa - siihen, että on Yhtä kaiken substanssin kanssa. Sen jälkeen näkökulma todellisuuteen ja sen ilmentymiin väkisin on aika lailla erilainen.

Blade Runner kirjoitti:

KM, kiitos! Itse asiassa tämä kivikkoinen ajanjakso antoi uuden oivalluksen tässä sipulinkuorintaprosessissa; olin edelleen samaistunut unihahmoni kognitiiviseen puoleen. Nyt tavallaan otin taas askeleen taaksepäin ja totesin, että älyni ja persoonallisuuteni on myös osa Mayaa, kuuluu tietokonepeliin. Minä Olen on täysin vapaa mistään tieteellisestä tai älyllisestä. En tiedä, mihin sipulin kuorinta johtaa, oletettavasti täydelliseen ei-mihinkään.

Mutta miten operoida tässä maailmassa ei-mistään käsin? Pystyn olemaan sellaisessa Minä Olen tilassa, mutta sitten kun alkaa esim työt, niin ikään kuin puen egon päälle ja toimin sieltä käsin. Välillä pystyn jopa toimimaankin sellaisessa ajattelemattomassa tilassa, mutta hyvin harvoin. Voisiko tätä jotenkin vahvistaa?

Näen asiat niin, että elän äärettömässä meressä, jossa jokapuolella on yhtä lämmintä ja mukavaa, mutta silti tuntuu, et pitää kroolata kovaa vauhtia jonnekin. Aina jonnekin.

On aivan totta, että erillinen, itsenäinen persoonallisuus, joka sisältää ajattelevan mielen, on myös osa Mayaa. Mikä toki ei ole mikään negatiivinen asia - se on kaikkiallinen Energia tai Tietoisuus sitä roolia näyttelemässä, sen voisi siis sanoa olevan Jumalan tahto.

Tuo tarve omin voimin touhuta maailmassa vähenee sitä mukaa, kun vähenee tunne siitä että on erillinen yksilö muiden samanlaisten erillisten yksilöiden kansoittamassa maailmassa. Oma asenteeni on enemmänkin: "Mitähän Tietoisuus tai Jumala tahtoo tänään tehdä minun kauttani". En koe että ihmisenä teen kauheasti mitään, sen kun katselen miten kehoa ja mieltä käytetään työkaluna, ja nautin olemassaolemisen ja energian tunteesta. Stressiä ei ole, kun ei ole yksilöllistä vastuuta mistään, ja pystyy luottamaan siihen että se sama Voima jonka johdosta kaikki ilmenevä ilmenee, pystyy kyllä hoitamaan tehtävänsä myös "minun" elämässäni, eikä se tarvitse siihen apua ihmismieleltä. Joskaan ei se mielikään ole erillinen siitä mikä on Kaikki-Mikä-On - lopulta myös kaikki ajatukset nousevat kaikkiallisesta elämänenergiasta, jonka tämän hetken suunnitelma on siis esiintyä myös sinä roolihahmona joka ajattelee.

Eli kaikki on aina lopulta hyvin: todellinen Sinä olet jo herännyt, olet Yhtä kaikkiallisen kanssa. Mutta jos koetkin olevasi jotain muuta, niin olet silti siinä missä pitääkin, koska jos ei olisi sen Kaikkiallisen tahto että olet siinä missä olet nyt ja ajattelet niin kuin ajattelet nyt, asiat olisi toisin. Kun nyt kuitenkin olet herännyt muistamaan todellisen olemuksesi muotojen tuolla puolen, siitä voi ihmismieltään aina välillä muistuttaa, jos se tahtoo palata vanhaan tällle maailmalle tyypilliseen uskomukseen siitä, että olet pieni erillinen olento tässä maailmassa, taistelemassa paikastasi ja olemassaolostasi ja pärjäämisestäsi. Sanoa mielen hätäilyille, että mitäpä minä tässä murehtimaan, katsotaan miten Tietoisuus aikoo asian hoitaa minun kauttani.