Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

ON kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että ennen syntymää sielu valitsee pääpiirteet elämäänsä? Vanhemmat, syntymäpaikka, tuleva(t) aviopuoliso(t), lapset, lemmikit...?

Olin yhteydessä Paris Hilttoniin toisessa ulottuvuudessa.

Hän kertoi valinneensa vanhempansa rahan takia ja koiransa koon (tulee pieni kakka)

Tulevia mallipuolisoita tulee olemaan vielä neljä.

Onko totta, että ennen syntymää sielu valitsee pääpiirteet elämäänsä? Vanhemmat, syntymäpaikka, tuleva(t) aviopuoliso(t), lapset, lemmikit...?

Tämä on tie totuus ja elämä

Olet itse valinnut syntyä keravalle, naida sikaniskajuntin, ottaa susikoiran ja tehdä lapsia kolmelle eri miehelle.

Jos TEIT NII ENNEN SYNTYMÄÄSI...? niin eipä sulla hyvin heilu

Vierailija kirjoitti:

Häirikkö voisi taas lopettaa spämmäilyn, et saa tätä keskustelua poistettua etkä pilattua. Se jatkaa olemassaoloaan, vaikka mitä tekisit.

Minkä näistä kysymyksistä esitit mystiikolle?

Minä en esitä tyhmiä kysymyksiä  lsd tripille jääneelle ex lahkolaiselle ,joka uskoo riivaajiin.

Hei! Minkälaisia haittoja kannabis on aiheuttanut lääkekäytössä, jossa kannabista käytetään päivittäin ja todella paljon?

Kun Jeesus paransi ramman, ei hän rukoillut mitään Jumalan voimaa muuttamaan ulkopuolista todellisuutta, vaan käski tämän ottaa vuoteensa ja kävellä. Hän näki, että sairaus rajoituksineen on illuusio, eikä mikään oikeasti pidättele ihmistä, paitsi hänen uskonsa sairaaseen ruumiiseen. Ja koska taas "parannettava" uskoi että Jeesus voi auttaa, hän pystyi luopumaan uskomuksestaan sairauteen, vaikkei itse nähnytkään varmasti sairauden illuusioluonnetta, vaan uskoi että Jeesus auttaa häntä jumalallisella voimalla.

mystikko, mitä ajattelet pienistä vastoinkäymisistä - ovatko ne sinulle vain manifestoimista, vai onko niillä aina jokin opetus?

Tämä tuli mieleen, kun juuri varasin aivan käsittämättömät lennot, jotka eivät edes lähteneet suomesta, ja menetin liki 400 euroa. Mietin nyt, miksi näin tapahtui. Ei tuollaisen pitäisi olla edes mahdollista, kun tarkistin, tarkistin ja tarkistin.

Vierailija kirjoitti:

Kun Jeesus paransi ramman, ei hän rukoillut mitään Jumalan voimaa muuttamaan ulkopuolista todellisuutta, vaan käski tämän ottaa vuoteensa ja kävellä. Hän näki, että sairaus rajoituksineen on illuusio, eikä mikään oikeasti pidättele ihmistä, paitsi hänen uskonsa sairaaseen ruumiiseen. Ja koska taas "parannettava" uskoi että Jeesus voi auttaa, hän pystyi luopumaan uskomuksestaan sairauteen, vaikkei itse nähnytkään varmasti sairauden illuusioluonnetta, vaan uskoi että Jeesus auttaa häntä jumalallisella voimalla.

Olen meditoinut pari vuotta ja sen seurauksena saan ajoittain tyhjennettyä pääni ajatuksista arjenkin keskellä. Tosiaan vain olen ja mieleni tuntuu täälläkin mainitulta avoimelta taivaalta.

Sulkiessani silmät ja hiljentyessä saatan tuntea tilamaisen olon, joka on pitkälti sama olo kuin torkkuessa, kun on jo unessa muttei vielä näe unta.

Oletin siis, että olisin jo saamassa hiukan henkistä kosketuspintaa. Ongelmani on kuitenkin että kärsin kroonisista fyysisistä vaivoista, jotka aiheuttavat kipua. Avaran olotilan keskelläkin aistin kuitenkin kipuni. Olen nyt aika jumissa, että miten minun tulee edetä, kun tuota kipua ei meditoimalla niin vaan vaimennetakaan. Pitäisikö minun jatkaa samaa rataa ja olla kärsivällinen vai keskittyä jotenkin kipuihin antamalla niille huomiota tai vaihtoehtoisesti koittaa teeskennellä kuin niitä ei olisikaan... kiitos jos mystikolla tai jollain teistä muista olisi jotain sanottavaa tähän.

Mitä tapahtuu kun tavallinen Tiina kuolee? Jos hänen miehensä Pertti on kuollut ja Tiinalla itsellään on syöpä ja hän aavistaa oman kuolemansa koittavansa ja toivoo että näkee Pertin vielä. Mitä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Häirikkö voisi taas lopettaa spämmäilyn, et saa tätä keskustelua poistettua etkä pilattua. Se jatkaa olemassaoloaan, vaikka mitä tekisit.

ierailija

408/1734 | 

klo 15:42 | 6.10.2016

Abortti on synti – siinä surmataan syntymätön lapsi. Abortin synti on Suomessa laillistettu.

Voiko abrotin synnin saada anteeksi? Kyllä voi: vain Jeesuksen sovintoveren kautta.

Kuka on syypää abortin syntiin? Vastaus voi yllättää monet. Ensisijaisesti syypää abortin syntiin on lapsen siittäjä, isä. Mies on sen naisen pää, jonka kanssa on tullut yhdeksi lihaksi (Matt. 19: 5; 1. Kor. 11: 3) ja naisen tulee kaikessa kuunnella miestä ja alistua hänen tahtoonsa (Ef. 5: 21-24). Myös nainen on syypää abortin syntiin, jos hän on tehnyt sen tietoisesti, mutta hän on heikompi astia (1. Piet. 3: 7).

Aborttiin syyllistyneen miehen ja naisen on molempien pyydettävä syntiä anteeksi, ja Pojan Jeesuksen uhrin ansiosta Jumala antaa vilpittömälle anteeksipyytäjälle anteeksi.

Toivon ettei tätä tärkeää viestiä poisteta. Emmehän halua sulkea abortin tehneitä miehiä Jumalan armon ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häirikkö voisi taas lopettaa spämmäilyn, et saa tätä keskustelua poistettua etkä pilattua. Se jatkaa olemassaoloaan, vaikka mitä tekisit.

mystikko

Onko lsd jakauttanut persoonasi?

Et kestä kritiikkiä ja poistelet muiden kommentteja?

Unet voivat tosiaan tuoda viestejä sielun tasolta silloinkin, kun ihmisellä ei vielä hereillä ollessaan ole tietoista yhteyttä sille tasolle esim. mielen jatkuvan ajatusmetelin takia. Unen aikana ajattelevan mielen on luovuttava vallasta ja siksi pintaan voi päästä tärkeää informaatiota omasta syvimmästä Minästä. 

Itse muistan, että kun oli pimeän yön kokemus, en saanut lohtua edes unista. Jos unia näin, ne olivat kammottavia, esim. kuljin synkissä paikoissa joissa kuolemaa tekevät, epämuodostuneet ja veriset eläimet huusivat tuskasta enkä voinut mitenkään auttaa niitä. Mutta sitten kun pimeän yön pahin vaihe oli ohi, aloin saada opastusta unien tasolta. Ei sitä kovin usein tullut, mutta aina juuri oikealla  hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häirikkö voisi taas lopettaa spämmäilyn, et saa tätä keskustelua poistettua etkä pilattua. Se jatkaa olemassaoloaan, vaikka mitä tekisit.

mystikko

Onko lsd jakauttanut persoonasi?

Et kestä kritiikkiä ja poistelet muiden kommentteja?

Unet voivat tosiaan tuoda viestejä sielun tasolta silloinkin, kun ihmisellä ei vielä hereillä ollessaan ole tietoista yhteyttä sille tasolle esim. mielen jatkuvan ajatusmetelin takia. Unen aikana ajattelevan mielen on luovuttava vallasta ja siksi pintaan voi päästä tärkeää informaatiota omasta syvimmästä Minästä. 

Itse muistan, että kun oli pimeän yön kokemus, en saanut lohtua edes unista. Jos unia näin, ne olivat kammottavia, esim. kuljin synkissä paikoissa joissa kuolemaa tekevät, epämuodostuneet ja veriset eläimet huusivat tuskasta enkä voinut mitenkään auttaa niitä. Mutta sitten kun pimeän yön pahin vaihe oli ohi, aloin saada opastusta unien tasolta. Ei sitä kovin usein tullut, mutta aina juuri oikealla  hetkellä.

Kirjoittiko häirikkö tämän..vai oliko se MYSTIKKO?

KM, olisiko sinulla tähän maailmanaikaan jonkinlaista viestiä?

Alan vihdoin ja viimein hyväksyä sen, että en löydä enää kumppania. Olen siis aina halunnut parisuhteen, jo ihan lapsesta saakka. En koskaan halunnut elää villiä sinkkuelämää, vaikka suurimman osan viime vuosista olen ollut ihan onnellinen yksinäni. Sydänsurujen ja huonojen kokemusten jälkeen tuntuu, että minun on nyt vain jo hyväksyttävä se, että tulen olemaan ilman kumppania loppuelämäni ja alkaa laittamaan se ihmissuhteiden miettimiseen kuluva energia johonkin tuottavampaan.

Haluaisinkin kysyä, että miksi tiettyjen ihmisten elämä menee tietyllä kaavalla, vaikka tietoisen manifestoinnin pitäisi olla mahdollista? Miksi osalle se syvempi tie/tarkoitus ohjaa sellaisiinkiin suuntiin mihin ei itse haluaisi mennä?

KM, ensinnäkin iso kiitos! Teksteistäsi tehtyä tiivistelmää lukiessani viime kesänä koin heräämiseni. Vaikea selittää, mutta joka tapauksessa, maailman harha paljastui minulle, ymmärrys siitä, että maailma on minussa enkä minä ole pieni satunnainen osa maailmaa. Tämän jälkeen alkoi parin kuukauden vaihe, jolloin jokainen aamu heräsin kiitollisena selkeydestä, jota koin maailmaa kohtaan. Kirjoitin valtavasti ja luin saadakseni vertaistukea ja niin moni ennen epäselvä tarina tuntui täydellisen järkevältä.

Sitten iski arki; uusi työpaikka, lasten koulu, muutto ja yhtäkkiä taas huomasin olevani oman kelvottomuuteni kanssa tunteiden jättömaalle. Se tuntui oudolta; tiesin, että elän harhassa, mutta silti ajatukset toimeentulosta ja pärjäämisestä tässä pelimaailmassa veivät voiton. Heräilin öisin ja olin hyvin ahdistunut. Erityisesti minua stressaat eräs kollega, joka on uskomattoman hyvä työssään ja siitä aiheutunut huonommuuden tunne.

Nyt taas, kiitos Koronan ja lisääntyneen tilantunnun takia selkeys on taas lisääntynyt, muutamalla uudella oivalluksella.

Kysymyksiä:

Mitä tämmöinen aaltoilu tarkoittaa?

Miten jaksat käydä töissä ja pyörittää arkea? Itsellä tuntuu, että tarvitsisin paljon omaa tilaa, mutta johdatusta minnekään vuorille pakenemiseen ei ole tullut. Toisaalta en suostu uskomaan, että harhasta vapautuessa täytyisi aina muuttaa vuorille meditoimaan :P Siksi halusinkin laittaa sinulle viestiä, olet käsittääkseni vielä työelämässä yms!

Kiitti! :)

Jatkuu... nimimerkille ”Bladerunner”

Kokemuksesta voin sanoa sinulla olevan nyt kaksi tapaa katsoa asiaa. Ensimmäinen on se, että yrität selittää tapahtuneen ja näin oikeuttaa sen. Jokainen selitys on kuitenkin vain kiertoliike, jolla vältät itseäsi kohtaamasta estettä ja niin kauan kuin teet väistöliikkeitä, et vapaudu. Asiat tulevat vain myöhemmin uudessa muodossa uudelleen eteesi, eli eri tilanne, mutta sama sisältö. Toinen tapa on se, että kohtaat tunteesi ja annat tuntua ne sellaisina, kuin ne tuntuvat, ilman selityksiä. Tällöin et väistä, vaan kuljet läpi. Jotta tämä toimisi, on sinun ymmärrettävä, että maailma on neutraali. Se on muuttuu joksikin muuksi, heti kun on joku joka tulkitsee tapahtumien ja asioiden tarkoittavan jotain. Sano mielessäsi, että: ” Minä rakastan sinua rakas (tähän oma nimi), vaikka luotkin tälläistä tilanteita ja tapahtumia omaan elämääsi. Minä rakastan myös sinua, rakas kollega, että autat minua näkemään ne esteet jotka vielä ovat henkisen kehitykseni esteenä.” Hyväksy ja rakasta itseäsi, sillä kun rakkaus itseesi vahvistuu, niin silloin uskallat olla alasti ihmisten edessä tuntematta itseäsi arvottomaksi. Kun kun uskallat olla alaston, niin samalla sinulla ei mitään millä voisit käydä kauppaa ihmisten kanssa. Sinulla on vain viattomuutesi ja tällöin voit alkaa tuntea ihmisiä kohtaa rakkautta, joka ei halua heiltä mitään. Se ei halua, koska sinulta ei puutu mitään. Se tulee yllättämään sinut, kun ensi kerran sen koet ja vapauttamaan.

Voit myös kokeilla käyttää alla olevaa harjoitusta ja muokata sitä itsellesi sopivaksi kulloisenkin tilanteen mukaan. Harjoitus auttaa pääsemään puhtaaseen katselemisen tilaan, jolloin voit kokea olevasi osa mysteeriä.

• Minä katson tätä tapahtumaa, tätä asiaa, tätä ihmistä, tätä elämän mysteeriä ja näen vain muodot, värit, valot ja varjot jotka vaihtavat paikkaa, liikkuvat täysin neutraalisti.

• Minä katson tätä kaikkea viattomana.

• Minulla ei ole halua arvostella, tai tuomita sitä mitä näen

Se, mitä näet on mysteeri, elämä ilmenemässä lukemattomissa muodoissa ja väreissä.

Nimimerkille ”Bladerunner” osa1

Tuo mistä puhut arkena on kuvaus siitä, että alitajuinen pelko, syyllisyys ja arvottomuus nousee pintaan. Hieno kokemuksesi ei tehnyt tyhjäksi sitä tosiasiaa, että syyllisyys on aina jollain tavalla työstettävä pois. Sinä olet kuin puutarhuri, joka ei ole valmistanut maata pehmittämällä sitä, jotta Armon sade voi siihen imeytyä. Sillä jos maa on liian kuiva ja kova, satanut vesi alkaa imeytymisen sijaan valua puutarhan sivuille ja siitä saatava virkistyminen ei ole pysyvää. Älä kuitenkaan ole huolissasi, sillä näin on käynyt jopa ihmisille jotka ovat kirjoittaneen hienosta kokemuksestaan kirjan ja vasta sen jälkeen tajunneet pelon ja syyllisyyden voiman vetää meidät takaisin vanhaan.

Minullakin on kysymys eräänlaisesta epäjohdonmukaisuudesta tässä elämässä, mikä saa epäilemään tietoisen manifestoinnin olemassaoloa. Eniten johdonmukaisuuden puute on näkynyt ehkä uusien ihmisten tapaamisessa. Eli olen ollut vuosia sinkku ja koko ajan ns. haku päällä ja olen käynyt baareissa paljon. Olen tämän ajanjakson aikana ollut epätoivoinen, toiveikas, onnellinen, ahdistunut, masentunut jne. Silti olen tavannut sellaisia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ihan mielialastani riippumatta. Olen mennyt ihan ärsyyntyneenä baariin ja löytänyt ehkä merkityksillisimmän ihmissuhteeni ikinä sieltä tai olen mennyt oikein onnellisena+iloisena baariin ja silloinkin löytänyt jonkun merkityksellisen. Olen mennyt välillä ajatuksella, että tänään se kumppani löytyy ja ajatuksella että tänään ei ainakaan ketään löydy. Ja välillä on löytynyt potentiaalia ja välillä ei.

Pysyvää kumppania ei siis ole löytynyt, vaikka olen tunnollisesti tehnyt kaikki listat ja visualisoinnit jne. Ja ei myöskään nyt kun olen "luovuttanut" ja lopettanut tekniikoiden tekemisen. Kumppanien pysyvyyteen liittyen tavallaan näen ne omat ongelmani ja pelkoni, mihin homma sitten kariutuu, mutta uusien ihmisten tapaamisessa en, koska toistokertoja on niin paljon vuosien ajalta ja niissä ei ole ollut minkäänlaista logiikkaa tai ennustettavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Neville Goddard väittää muutamassa luennossaan, että ihminen elää saman elämän loputtomasti uudelleen kunnes hän herää. Hän sanoo, että ihminen elää joka kerta sen saman elämän luullen, että se on hänen ensimmäinen kerta elässään sitä. Mitä sanot tähän?

Ehkä joku sielu voi valita sellaisenkin tien, mutta yleensä se ei mene niin, vaan niin kauan kuin sielua polttaa etsimisen pakko, eikä ole vielä löytänyt Ykseyttä kaiken kanssa, niin  useimmat valitsevat elämiä vähän eri tulokulmista, jotta pystyisi ratkaisemaan eri haasteita. Kehityshaasteet voi olla ihan samojakin, mutta kun on erilainen persoona, elinympäristö jne, niin voi olla taas suurempi mahdollisuus edistyä johonkin uuteen.

Mä olin häirikkö? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häirikkö voisi taas lopettaa spämmäilyn, et saa tätä keskustelua poistettua etkä pilattua. Se jatkaa olemassaoloaan, vaikka mitä tekisit.

Onko häiriköillä joku merkitys tässä maailmankaikkeudessa?

Häiriköillä, jotka eivät käytä huumeita, usko jälleensyntymään ja riivaajahenkiin???

Kaikenlaisilla olevaisilla on merkityksensä. Kaikki ne ovat Tietoisuus, Jumala, ilmenemässä muodossa. Äiti Teresa sanoi kauniisti, kun häneltä kysyttiin miten hän pystyy olemaan läheisissä tekemisissä eri tavoilla vastenmielisten ihmisten kanssa: hän sanoi näkevänsä heidän olevan Kristus vaikeassa valepuvussa. Ja siksi hän kohtelee heitä kuin palvelisi Kristusta itseään. 

Minulle myös kaikki ovat samaa Tietoisuutta, sitä jota Minä olen. Yksi Tietoisuus ikään kuin taittuu erilaisten prismojen läpi ja näyttää erilaisilta niiden kautta taittuneena, erilaisilta olennoilta ja persoonilta, mutta koska olen nähnyt itsestäni että koostun pelkästä Tietoisuudesta ja näennäinen erillisyys (keho-mieli-ihminen) on vain tietoisuuden tietynlainen leikki jossa se heijastaa itsensä tietynlaisten filtterien läpi ollakseen ikään kuin olisi jotain muuta kuin on (Ikuinen, Kaikkialla läsnä oleva, Kaikkivoipa), niin näen sen saman kaikista muistakin. Että he ovat Jumala itse ilmenemässä huolmatta siitä että he itse voivat uskoa tällä hetkellä olevansa jotain muuta.

korona virus kirjoitti:

mystikko, mitä ajattelet pienistä vastoinkäymisistä - ovatko ne sinulle vain manifestoimista, vai onko niillä aina jokin opetus?

Tämä tuli mieleen, kun juuri varasin aivan käsittämättömät lennot, jotka eivät edes lähteneet suomesta, ja menetin liki 400 euroa. Mietin nyt, miksi näin tapahtui. Ei tuollaisen pitäisi olla edes mahdollista, kun tarkistin, tarkistin ja tarkistin.

Useimmat ihmiset eivät tietoisesti manifestoi jokaista elämänsä yksityiskohtaa, vaan ovat pääosin "tämän maailman alkeisvoimien" vietävänä. Heidän yleinen tietoisuuden tilansa kyllä värittää sitä millaisia asioita pääosin manifestoituu, mutta yksittäisistä asioista ei kannata kauheasti tehdä numeroa. Todeta vaan että sellaista sattuu ja jatkaa elämää.

Jos jatkuvasti tulee esiin käsittämättömiä vastoinkäymisiä, silloin voi olla syytä miettiä mistä on kyse: onko niillä jotain opetettavaa, onko ne seurausta negatiivisista perususkomuksista itseä tai elämää kohtaan, tai onko ne esim. tilapäinen vaihe henkisessä kehityksessä, kun vanhat muodot on hajoamassa ja uudet vasta syntymässä.

Vierailija kirjoitti:

Alan vihdoin ja viimein hyväksyä sen, että en löydä enää kumppania. Olen siis aina halunnut parisuhteen, jo ihan lapsesta saakka. En koskaan halunnut elää villiä sinkkuelämää, vaikka suurimman osan viime vuosista olen ollut ihan onnellinen yksinäni. Sydänsurujen ja huonojen kokemusten jälkeen tuntuu, että minun on nyt vain jo hyväksyttävä se, että tulen olemaan ilman kumppania loppuelämäni ja alkaa laittamaan se ihmissuhteiden miettimiseen kuluva energia johonkin tuottavampaan.

Haluaisinkin kysyä, että miksi tiettyjen ihmisten elämä menee tietyllä kaavalla, vaikka tietoisen manifestoinnin pitäisi olla mahdollista? Miksi osalle se syvempi tie/tarkoitus ohjaa sellaisiinkiin suuntiin mihin ei itse haluaisi mennä?

Sielu tai syvempi minä ei aina halua samoja asioita kuin pinnallisempi ajatteleva mieli. Ajatteleva mieli on usein maailman vahvasti ehdollistama, ja sillä on haluja jotka tähtäävät lähinnä keho/mielisamaistumisen tilasta johtuvan kärsimyksen lievittämiseen tämän maailman asioilla. Jos siinä sitten sielu samaan aikaan sanookin esimerkiksi, että ei, sinun on nyt aika ylittää keho/mielisamaistuminen ja löytää syvempi rauha kuin sellainen, minkä saa katoavaisista tämän maailman asioista, niin ristiriita syvemmän ja pinnallisemman halun välillä voi aiheuttaa ongelmia. 

Toisaalta useammin on kyse yksinkertaisemmista asioista, siitä että mielessä on ristiriitaisia uskomuksia jotka sotkevat manifestointiyrityksiä, tai manifestointia ei ole harjoiteltu metodologisesti pienemmistä asioista isompiin, minkä takia ihan osaaminen ei riitä isompien asioiden manifestointiin. Esim. itse sain kyllä runnottua sieluanikin vastaan läpi asioita manifestoimalla, silti vaikka olisin jopa tiedostanut että tämä ei ole minun tie, tämä ei ole hyväksi. Mutta mieli sanoi: mutta minä HALUAN TÄMÄN, ja kyllähän minulla oli tapana saada. Ei niistä kyllä mitään lopullista onnea koskaan löytynyt mitkä tällä tavalla väkisin manifestoin.

Omasta näkökulmastani manifestointi ei muutenkaan voi olla ikinä tie lopulliseen rauhaan ja onnellisuuteen, vaan se on vain tavallisen ihmiselämän ja siihen liittyvän puutteellisuuden tunteen lievitystä sillä, että saa maallisia mieleisiään asioita vähän mukavammin kuin ilman manifestointia. Ja aina kun saa jotain, mitä haluaa, ihmisellä yleensä on jonkin aikaa hyvä olo. Kunnes taas tulee uusia ongelmia, tai asia jonka sai osoittautuu tai muuttuu sellaiseksi mitä ei halunnutkaan, tai vain tottuu uuteen asiaan eikä se enää tuota onnea jos ei kärsimystäkään. Todellinen onni ja rauha on tiedostaa, mikä on kaikkien muotojen tuolla puolen, sillä sen olemuksen perusluonne on olla onnellisuus ja rauha.