Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät itsemurhan?

Ei mitään sen ihmeellisempää kuin niillekään, jotka poistuvat ihmiselämän kokemuksestaan vasta kun on aivan pakko, kun keho tuhoutuu tai lopettaa toimintansa. On ollut kauhistuttava opetus, että joskus  on kristinuskossakin opetettu, että itsemurhaa seuraisi jonkinlainen tuonpuoleinen rangaistus. Että ensin elämä olisi liian helvetillistä kestettäväksi, mutta se olisikin vasta pientä alkusoittoa itse varsinaiselle helvetille, jonne päätyy tekonsa seurauksena. Asia ei onneksi ole näin.

Mistä sinä oikeasti tiedät mitä tuonpuoleisessa on? Sinun teoriasi on ihan yhtä todennäköisesti paikkansa pitävä kuin kristittyjen.

Kaipasin ennen konkreettisia todisteita tuonpuoleisesta ja muusta kunnes tajusin, ettei sellaisia ole. Mieli voi taikoa sinut uskomaan ihan mitä tahansa ja noi teidänkin jutut voi olla vaan teidän pääkumssä.

Olen ihan samaa mieltä tuosta, että ei teille minun teoriani ole sen kummempaa kuin muukaan aiheesta kirjoitettu ja puhuttu. Siksi olenkin usein sanonut, että en kauhean mielelläni vastaa tuollaisista asioista. Joskus vastaan lyhyesti, ja siitä voi olla joskus jollekin joka kokee jo sydämessään samoin, lohtua, mutta loppujen lopuksi ihmistä ei hyödytä kovinkaan paljon se, millaisia uskomuksia omaksuu ajattelevaan mieleensä tuonpuoleista koskien. Ne kaikki ovat vain ihmisajatuksia.

Suositankin siksi suoraa kokemista. "Tuonpuoleinen", ajan tuolla puolen oleva, on tosiasiassa tässä ja nyt koettavissa, eikä koettuaan tarvitse enää uskoa kenenkään muun samomisiin aiheesta. Tästä näkökulmasta kirjoitin hiljattain pari viestiä meditoivan etsijän tyypillisestä polusta, jolla itsen ajan ja paikan ulkopuolinen olemus oivalletaan ja vakuututaan omasta kokemuksesta siitä, että "tuonpuoleinen" on tässä ja nyt, ja se on oikeastaan hyvinkin arkinen asia, kunhan sen huomaa kaiken mielen hälyn alta.

Mutta eihän noihin omiin kokemuksiinkaan voi luottaa. Skitsofreniassa aivot saavat sinut näkemään vaikka mitä, joka on sinulle täysin todellista, mutta mitä muut eivät näe. Miten siis voisin ajatella, että se mitä koen on minkäänlainen totuus.

Sinä tai joku muu sanoi, että kristityt pääsevät taivaaseen, koska he itse uskovat siihen, mutta ajan kuluessa he alkavat epäilemään taivasta ja he pääsevät sieltä pois ja kehittyvät tms. Mutta ihan yhtälailla nuo omat kokemukset voivat olla joku saatanan tai vastaavan harha, joka johdattaa teidät pois kristuksen totuudesta.

Käytän tässä kristinuskon termejä, mutta tosi uskonto voi tietysti olla joku muukin vastaava.

Oma kokemus on kuitenkin kaikki mitä ihmisellä lopulta on. Kaikki minkä ihminen kokee, koetaan omana kokemuksena. Toki sitä omaa kokemusta voi vertailla "muiden" kokemukseen, ja asettaa useimpien ihmisten tapaan itselleen kriteerin, että ei ole hyvä poiketa liikaa siitä mitä muut uskoo, mutta mistä lopulta tiedät että niitä muita on edes olemassa. Sinulle he kuitenkin ovat aivoissa tulkittuja aistimuksia aistien välittämästä tiedosta, omia kokemuksia. Niin kuin on koko maailma. Sitten ihmiset vakuuttelevat itselleen, että kyllä on objektiivinen todellisuus, koska muutkin (tai ainakin täysjärkisenä pidetty enemmistö) kokee yhteneväisesti ja voidaan mitata ja tutkia objektiivisesti tätä todellisuutta. Mutta kaikki se tutkittu tieto ja muut ihmiset koetaan aina omana kokemuksena. Ja lopulta sillä ei ole niin kauheasti väliä mitä tästä asiasta uskoo, että onko ulkopuolista todellisuutta vai ei.

Siksi onkin hyvä tutkia paitsi kokemisen ja kokemuksen luonnetta, myös ja erityisesti sen tietoisuuden luonnetta, joka kokee kaiken. Kokemuksia tulee ja menee, eikä niillä ole lopulta kovinkaan paljoa merkitystä. Tietoisuus joka tiedostaa kaikki kokemukset on se, johon ainakin henkisen etsijän kannattaa kiinnittää huomiota, sen sijaan että etsisi oikeita käsityksiä Jumalasta tai taivaasta tai tuonpuoleisesta tai objektiivisen todellisuuden olemassaolosta tai olemattomuudesta tms.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät itsemurhan?

Ei mitään sen ihmeellisempää kuin niillekään, jotka poistuvat ihmiselämän kokemuksestaan vasta kun on aivan pakko, kun keho tuhoutuu tai lopettaa toimintansa. On ollut kauhistuttava opetus, että joskus  on kristinuskossakin opetettu, että itsemurhaa seuraisi jonkinlainen tuonpuoleinen rangaistus. Että ensin elämä olisi liian helvetillistä kestettäväksi, mutta se olisikin vasta pientä alkusoittoa itse varsinaiselle helvetille, jonne päätyy tekonsa seurauksena. Asia ei onneksi ole näin.

Mistä sinä oikeasti tiedät mitä tuonpuoleisessa on? Sinun teoriasi on ihan yhtä todennäköisesti paikkansa pitävä kuin kristittyjen.

Kaipasin ennen konkreettisia todisteita tuonpuoleisesta ja muusta kunnes tajusin, ettei sellaisia ole. Mieli voi taikoa sinut uskomaan ihan mitä tahansa ja noi teidänkin jutut voi olla vaan teidän pääkumssä.

Olen ihan samaa mieltä tuosta, että ei teille minun teoriani ole sen kummempaa kuin muukaan aiheesta kirjoitettu ja puhuttu. Siksi olenkin usein sanonut, että en kauhean mielelläni vastaa tuollaisista asioista. Joskus vastaan lyhyesti, ja siitä voi olla joskus jollekin joka kokee jo sydämessään samoin, lohtua, mutta loppujen lopuksi ihmistä ei hyödytä kovinkaan paljon se, millaisia uskomuksia omaksuu ajattelevaan mieleensä tuonpuoleista koskien. Ne kaikki ovat vain ihmisajatuksia.

Suositankin siksi suoraa kokemista. "Tuonpuoleinen", ajan tuolla puolen oleva, on tosiasiassa tässä ja nyt koettavissa, eikä koettuaan tarvitse enää uskoa kenenkään muun samomisiin aiheesta. Tästä näkökulmasta kirjoitin hiljattain pari viestiä meditoivan etsijän tyypillisestä polusta, jolla itsen ajan ja paikan ulkopuolinen olemus oivalletaan ja vakuututaan omasta kokemuksesta siitä, että "tuonpuoleinen" on tässä ja nyt, ja se on oikeastaan hyvinkin arkinen asia, kunhan sen huomaa kaiken mielen hälyn alta.

Mutta eihän noihin omiin kokemuksiinkaan voi luottaa. Skitsofreniassa aivot saavat sinut näkemään vaikka mitä, joka on sinulle täysin todellista, mutta mitä muut eivät näe. Miten siis voisin ajatella, että se mitä koen on minkäänlainen totuus.

Sinä tai joku muu sanoi, että kristityt pääsevät taivaaseen, koska he itse uskovat siihen, mutta ajan kuluessa he alkavat epäilemään taivasta ja he pääsevät sieltä pois ja kehittyvät tms. Mutta ihan yhtälailla nuo omat kokemukset voivat olla joku saatanan tai vastaavan harha, joka johdattaa teidät pois kristuksen totuudesta.

Käytän tässä kristinuskon termejä, mutta tosi uskonto voi tietysti olla joku muukin vastaava.

Tämä on oikeasti todella hyvä kysymys ja pohdin tätä itsekin paljon aikanaan, kun aloin noita henkisiä kokemuksia saada. Niitä tuli aluksi spontaanisti ja ne hämmensivät todella, kun yhtäkkiä pitikin kyseenalaistaa siihen asti omaksumani todellisuuden luonne. Juuri tuo kyseenalaistaminen oli kuitenkin se asia, joka minut tälle tielle ajoi, joten lopulta kaikki ne kysymykset ja epäilykset vain palvelivat polkuani.

Se, mikä omalla kohdallani erottaa muut henkiset kokemukset pyhistä kokemuksista (niitä kai sanotaan satoreiksi) on tietoisuuden luonne niiden aikana. Esimerkiksi mainitsemani rinnakkaistodellisuudessa vierailun aikana koin vain vaihtavani yhden rajoittuneen perspektiivin toiseen, mutta satorin aikana tietoisuuteni on ikään kuin sisältänyt kaikki perspektiivit, kaikki mahdollisuudet, kaiken olemassaolon. Jos voisin sitä jotenkin kuvailla, se olisi kokemus siitä, että "olen se, joka rakastaa; olen rakastettu; olen rakkaus itse". KM:n mainitsemaa tyhjyyden kokemusta minulla ei ole, mutta se onkin ilmeisesti harvojen tie.

Arkielämään nämä kokemukset ovat heijastuneet "kuka minä olen ja miksi olen täällä" -kysymysten loppumisena ja jonkinlaisena olemuksellisen tason syvänä ilona ja rauhana. Mieli kyllä epäilee edelleen, ahdistuu ja pelkääkin toisinaan, mutta se ei enää ime minua mukanaan, kuten ennen. Tämä vaatii kylläkin jatkuvaa valppautta ja myös sen hyväksymistä, että ihmismieleni ei kertakaikkiaan ole kykenevä ymmärtämään kaikkea. Tämä on ehkä ollut se vaikein pala nieltäväksi loogiselle, analyyttiselle ja ylivertaisena itseään pitävälle mielelleni. :D

Onko usein niin, että aika pelokkaat ihmiset kuolevat äkillisesti? Itse olen ollut huomaavinani, että pelokkaat kuolevat usein sairauskohtaukseen.

Oletko KM ollut koskaan lohduttamassa ihmistä joka on kuolemassa? (Kun olet siis jo itse ollut henkisesti herännyt.)

Mitä mieltä olet kirjoista, joissa selostetaan tarkasti sielun eri ominaisuuksista ja kokemuksiasta koskien  elämää, kuolemaa tapahtumana ja henkimaailmaa? Onko sinulle tuttuja Michael Newton, Sylvia Browne ja Dolores Cannon? Onko heillä ihan pätevääkin tietoa? Entäs Michael's Teachings sitten? Toki varmaan nyt sanot, että jokaisen kannattaa itse kokea mieluummin, mutta joissain tilanteissa ja vaiheissa ihmiset varmaan saavat lohtua näistä kirjoista.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin. 

Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.

Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.

Onko tällaisessa touhussa jotain vaaraa? On tullut luettua kuinka ouija-laudalla on saatu yhteys olentoon, jolla ei ole ollut hyvät aikeet. Olen lukenut kuinka täytyy tehdä erilaisia suojauksia, jotta saa yhteyden oikeaan henkilöön. Kuulemma on pahoja henkiolentoja joista osa tykkää pelleillä ihmisten kustannuksella.

Eipä noita hommia kovin turvallisuushakuisille voi kyllä suositella. Joskaan ei pelätäkään tarvitse niin, että jos jossain aistii hengen, kyllä sen kanssa voi kommunikoida. 

Sinänsä perimmäisessä todellisuudessa ei missään ole vaaraa eikä pelkoa, mutta kun näitä hommia yleensä harrastetaan sellaisesta kokemuksesta lähtien, jossa minä on erillinen mieli ja keho, niin tällaisen filtterin läpi tuotetut illusoriset todellisuudet ovat vaaroja pullollaan. Olivatpa ne tämänpuolisia tai tuonpuoleisia.

Tästä vielä sen verran, että todennäköisin vastustaja on oma pelko, mutta sitä ei pidä missään nimessä väheksyä. Itse kun kokeilin yhteyden saamista henkiin, en ollut kokenut henkistä heräämistä, ja olin samaistunut kehooni ja mieleeni varsin vahvasti, mutta en ollut mitenkään säikky persoona. Yritin jopa tietoisesti yhteyttä pimeämmän puolen henkiin sekä hieman vitsinä ja kapinana entistä fundamentalistikristillisyyttäni kohtaan, että tutkiakseni vaikuttaako sellaisia olevan olemassa. Lähdin liikkelle viileällä tutkijan asenteella, että katsotaan mitä tapahtuu, vähän skeptisestikin.

Mutta pahimmillaan silti olin öisin pelkäävä mytty, joka en uskaltanut sammuttaa valoja, ja jonka mielessä pyöri jatkuvasti ahdistavat mielikuvat, ja pelko siitä että näkisin jotain sellaista myös fyysisillä silmilläni yhtäkkiä. Enkä tiennyt kumpi olisi kamalampaa jos olisin nähnyt, se että  olisin tullut hulluksi vai se, että olisin oikeasti onnistunut tuomaan henkimaailmasta tänne jotain mikä piinaa minua. Siinä vaiheessa kun on viikkoja nukkunut silkan kauhun ja ahdistavien mielikuvien takia 3 tuntia yössä viikkokausia, pelko ei enää tunnukaan pikku jutulta, vain harmittomalta tunteelta joka menee ohi. (Myöhemmässä vaiheessa, jossa en ollut enää keho- ja mielisamaistunut, olisin toki voinut vain katsella tarkkailijana niitä tunteita ja olla rauha kaikkien tunteiden takana, mutta silloin se oli mahdotonta)

Saitko yhteyden pimeän puolen tyyppeihin? Astro.fi youtubekanavalla on useampi video, jossa Astron Seppo Tanhua ja Samuli Perälä keskustelevat. Samuli Perälä kertoo videolla, että hän on se tyyppi, joka tulee häätämään aina näitä pimeän energian olentoja pois. Seppo Tanhua taas ilmoittaa, että kun hän liian nopeasti sukelsi henkimaailman juttuihin, pimeä energia/olento/mikä lie nosti hänet ilmaan ja ainoa mikä Sepolla tuli mieleen, oli Isä meidän -rukous, jolla hän vapautui pimeän otteesta. Tästä keskustelusta jäi hieman outo olo. Jostain syystä tuli tunne, että tämä Samuli ei ole aivan täysin perillä kaikesta. Opettajana kirjojen kautta hänellä on ollut Barry Long ja sen kyllä huomaa, vaikka en hirveästi edes Barry Longiin ole tutustunut. (Video josta puhun on: Matkalla valoon osa 6 - Näkymätön maailma)

How dare you?

Jeesuksen risti ja veri riittää pelastamaan ihmisen.

1. Onko arkkienkeleitä (Mikael, Metatron, Zadkiel ym.) oikeasti olemassa ja ovatko jotkut oikeasti niihin yhteydessä? Osa on ilmeisesti oman mielikuvituksen kanssa tekemisissä?

2. Miksi sanot, että Lorna Byrnen enkelijutut ovat voimakkaasti hänen ihmismielensä värittämiä?

3. Oletko jutellut Jeesuksen , Buddhan tmv. kanssa?

4. Kuinka usein olet tavannut henkilöitä tai muulla tavalla tullut huomanneeksi, että henkinen etsintä onkin johtanut mielenterveydellisiin häiriöihin, ts. etsijä ei olekaan löytänyt sitä mitä "tulisi" löytää/muistaa?

1. Jos ihmisellä on esimerkiksi homeinen talo, pystyykö hän manifestoinnin voimalla "parantaa" talon ja muuttamaan sen homeettomaksi?

2. Onko mahdollista manifestoida todella suuri summa rahaa joutumatta työskentelemään lainkaan sen eteen (esim. lottovoitto, Amerikan outo täti josta ei ole koskaan ollut tietoinen, jättää perinnön tmv.)?

3. Pystyykö pelastamaan toista ihmistä kuolettavalta sairaudelta manifestoinnin avulla?

4. Onko jokaisen kuolema oikeasti sielun päätös vetää itsensä pois pelistä?

5. Onko mahdollista manifestoida itselleen tietty kumppani? Jos ihmisellä on tietty henkilö mielessä, voiko hänet manifestoida? Onko vapaa tahto esteenä?

6. Onko Jumala oikeasti kaikenkattava rakkaus, joka on läsnä kaikkialla, ihan kaikkialla? Pystytkö sinä tuntemaan tai olemaan tuo rakkaus tietyssä tietoisuudentilassa ja onko se ihmismielen määrittämänä ihanin tunne ja asia mitä olemassa on?

Mitä jos en herää ikinä tästä illuusiosta? Jos en osaa tai ymmärrä vaikka kuinka hiljentyisin?

Onko sielun mahdollista päättää inkarnoitua vaikkapa vuodelle 1910 jos haluaa vaikka nyt täällä ajassa elämme vuotta 2020?

Siis menettääkö ihminen / sielu yksilöllisyytensä kuolemassa tai valaistumisessa?

Mikä on mielipiteesti tarot-korteista?

Miksi miellät itsesi kristityksi? Eikö se ole ristiriidassa mystikko sanan kanssa, kaikki tietävän kaiken näkevän?

Miksi huijaat ihmisiä täällä?

Mitä mieltä olet niistä opastajista, enkeleistä miksi nyt kukakin haluaa nimetä?

Entä näistä kaksoisliekeistä ja sielun ryhmistä?

Tuo kristitty vesittää aika paljon, mentaalikko paremminkin jos jotain tai puhdas huijari.

Vierailija kirjoitti:

Onko usein niin, että aika pelokkaat ihmiset kuolevat äkillisesti? Itse olen ollut huomaavinani, että pelokkaat kuolevat usein sairauskohtaukseen.

Kyllä tämän maailman uskomuksissa tunnetaan yhteyksiä persoonallisuustyyppien ja todennäköisimpien kuolinsyiden välillä. Eli juurikin esim. stressiin ja pelkoon kovin altis persoonallisuustyyppi voi altistaa esim. sydän- tai aivotapahtumille joista on seurauksina äkkikuolema. Mutta ne on näitä tämän dualismin maailman uskomuksia, joista voi valita vapautua niin halutessaan. Ne sitovat vain niitä, jotka uskovat niihin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko KM ollut koskaan lohduttamassa ihmistä joka on kuolemassa? (Kun olet siis jo itse ollut henkisesti herännyt.)

Olen ollut. Tai ei hän varsinaisesti lohdutusta kaivannut, koska oli saanut elää pitkään ikään ja miehensä jo kuoltua vuosia sitten oli jo ehtinyt kaivatakin pois yksinäisestä olemassaolosta täällä maan päällä. Läsnäolo kyllä kelpasi, koska on niin kovin harvoja, jotka pystyvät vain istumaan kuolevan seurana ilman, että oma kuolemanpelko tekee levottomaksi ja jotenkin välttämättömäksi yrittää ikään kuin ratkaista ongelma: eikö vielä olisi jotain lääketieteellistä hoitoa kokeiltavaksi, eikö sitten rukous jos ei lääketiede jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet kirjoista, joissa selostetaan tarkasti sielun eri ominaisuuksista ja kokemuksiasta koskien  elämää, kuolemaa tapahtumana ja henkimaailmaa? Onko sinulle tuttuja Michael Newton, Sylvia Browne ja Dolores Cannon? Onko heillä ihan pätevääkin tietoa? Entäs Michael's Teachings sitten? Toki varmaan nyt sanot, että jokaisen kannattaa itse kokea mieluummin, mutta joissain tilanteissa ja vaiheissa ihmiset varmaan saavat lohtua näistä kirjoista.

Jos jostain saa lohtua, sitä voi hyvin käyttää. Vaikka kyseessä ei olisi absoluuttinen totuus, se voi olla juuri se mitä sillä hetkellä tarvitsee.

Itse en koskaan ollut tuon tyyppisistä kovin kiinnostunut, minua kiinnosti aina eniten oma kokemus, enkä oikein pystynyt uskomaan muiden kirjoituksia, ja jos olisinkin pystynyt olisin ajatellut, että mitä se sitten minua auttaa, jos kirjailija X on kokenut kaikkea hienoa - minunkin pitäisi enkä pysty olemaan tyytyväinen ennen kuin koen itse.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin. 

Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.

Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.

Onko tällaisessa touhussa jotain vaaraa? On tullut luettua kuinka ouija-laudalla on saatu yhteys olentoon, jolla ei ole ollut hyvät aikeet. Olen lukenut kuinka täytyy tehdä erilaisia suojauksia, jotta saa yhteyden oikeaan henkilöön. Kuulemma on pahoja henkiolentoja joista osa tykkää pelleillä ihmisten kustannuksella.

Eipä noita hommia kovin turvallisuushakuisille voi kyllä suositella. Joskaan ei pelätäkään tarvitse niin, että jos jossain aistii hengen, kyllä sen kanssa voi kommunikoida. 

Sinänsä perimmäisessä todellisuudessa ei missään ole vaaraa eikä pelkoa, mutta kun näitä hommia yleensä harrastetaan sellaisesta kokemuksesta lähtien, jossa minä on erillinen mieli ja keho, niin tällaisen filtterin läpi tuotetut illusoriset todellisuudet ovat vaaroja pullollaan. Olivatpa ne tämänpuolisia tai tuonpuoleisia.

Tästä vielä sen verran, että todennäköisin vastustaja on oma pelko, mutta sitä ei pidä missään nimessä väheksyä. Itse kun kokeilin yhteyden saamista henkiin, en ollut kokenut henkistä heräämistä, ja olin samaistunut kehooni ja mieleeni varsin vahvasti, mutta en ollut mitenkään säikky persoona. Yritin jopa tietoisesti yhteyttä pimeämmän puolen henkiin sekä hieman vitsinä ja kapinana entistä fundamentalistikristillisyyttäni kohtaan, että tutkiakseni vaikuttaako sellaisia olevan olemassa. Lähdin liikkelle viileällä tutkijan asenteella, että katsotaan mitä tapahtuu, vähän skeptisestikin.

Mutta pahimmillaan silti olin öisin pelkäävä mytty, joka en uskaltanut sammuttaa valoja, ja jonka mielessä pyöri jatkuvasti ahdistavat mielikuvat, ja pelko siitä että näkisin jotain sellaista myös fyysisillä silmilläni yhtäkkiä. Enkä tiennyt kumpi olisi kamalampaa jos olisin nähnyt, se että  olisin tullut hulluksi vai se, että olisin oikeasti onnistunut tuomaan henkimaailmasta tänne jotain mikä piinaa minua. Siinä vaiheessa kun on viikkoja nukkunut silkan kauhun ja ahdistavien mielikuvien takia 3 tuntia yössä viikkokausia, pelko ei enää tunnukaan pikku jutulta, vain harmittomalta tunteelta joka menee ohi. (Myöhemmässä vaiheessa, jossa en ollut enää keho- ja mielisamaistunut, olisin toki voinut vain katsella tarkkailijana niitä tunteita ja olla rauha kaikkien tunteiden takana, mutta silloin se oli mahdotonta)

Saitko yhteyden pimeän puolen tyyppeihin? Astro.fi youtubekanavalla on useampi video, jossa Astron Seppo Tanhua ja Samuli Perälä keskustelevat. Samuli Perälä kertoo videolla, että hän on se tyyppi, joka tulee häätämään aina näitä pimeän energian olentoja pois. Seppo Tanhua taas ilmoittaa, että kun hän liian nopeasti sukelsi henkimaailman juttuihin, pimeä energia/olento/mikä lie nosti hänet ilmaan ja ainoa mikä Sepolla tuli mieleen, oli Isä meidän -rukous, jolla hän vapautui pimeän otteesta. Tästä keskustelusta jäi hieman outo olo. Jostain syystä tuli tunne, että tämä Samuli ei ole aivan täysin perillä kaikesta. Opettajana kirjojen kautta hänellä on ollut Barry Long ja sen kyllä huomaa, vaikka en hirveästi edes Barry Longiin ole tutustunut. (Video josta puhun on: Matkalla valoon osa 6 - Näkymätön maailma)

Kyllä minulla oli kokemuksia myös pimeän puolen kohtaamisista. Ja huomasin sellaisen ikävän asian niissä, että jos sen oven avaa, niin se ei välttämättä toimi vain yhteen suuntaan, niin että ihminen voisi meditaatiossa käydä siellä puolella silloin kuin siltä tuntuu. Se voi olla että ne kokemukset tulevat kutsumatta omaan arkeen ja omaan mieleen. 

Itselläni nuo varsinaiset fyysiset ilmentymät oli aina niissä rajoissa, että pystyin -tosin vaivoin- selittelemään itselleni että kyseessä on ihan luonnolliset asiat eikä mitään yliluonnollista. Outoja ääniä toisesta huoneesta, raapimista sänkyni alta, kosketuksen tunteita jaloissa, mutta minä aina kovasti selitin että kyse on ihan luonnollisesta jutusta koska en kestänyt ajatella muuta. Sen sijaan sitä mitä tapahtui omassa mielessä oli mahdoton kiertää noin. Ja se johti sentapaiseen mistä aiemmin kerroin, että en voinut nukkua ahdistavien kutsumatta tulevien mielikuvien ja ajatusten tms. takia. Minulle hyvin vieraiden mielikuvien ja ajatusten, jotka johtivat sekä hulluuden että yliluonnollisen että niiden ajatusten toteuttamisen pelkoihin (koin esim. toistuvia ajatuskulkuja pedofiliasta, kiduttamisesta ja muusta normaalille ihmismielellenikin hyvin kuvottavasta).

Vierailija kirjoitti:

1. Onko arkkienkeleitä (Mikael, Metatron, Zadkiel ym.) oikeasti olemassa ja ovatko jotkut oikeasti niihin yhteydessä? Osa on ilmeisesti oman mielikuvituksen kanssa tekemisissä?

2. Miksi sanot, että Lorna Byrnen enkelijutut ovat voimakkaasti hänen ihmismielensä värittämiä?

3. Oletko jutellut Jeesuksen , Buddhan tmv. kanssa?

4. Kuinka usein olet tavannut henkilöitä tai muulla tavalla tullut huomanneeksi, että henkinen etsintä onkin johtanut mielenterveydellisiin häiriöihin, ts. etsijä ei olekaan löytänyt sitä mitä "tulisi" löytää/muistaa?

1-2. Ihmisen mielellä on tapana tulkita kaikki, mikä ei kuulu tämän tason todellisuuteen omien odotustensa ja mielikuviensa kautta. Siksi kaikenlaiset "muodot", joita liitetään toisen tason olentoihin, ovat yleensä ihmismielen tuotosta. Toisten mielet ovat aktiivisempia tuottamaan esim. visuaalisia mielikuvia tällaisista kohtaamisista kuin toisten. Byrnen enkelihahmot ovat kovin inhimillisiä, vahvasti tulkittuja. Mikä ei tarkoita, etteikö hän kohtaisi aidosti enkeleitä, vaan sitä että hän tulkitsee hyvin vahvasti henkimaailmaa ainemaailman muotoon, mikä osaa lukijoista häiritsee. Sama pätee useimpiin enkeleistä tehtyihin muihin täsmällisempiin kuvauksiin: niissä on niin paljon "astian makua", että itse en laittaisi niille kovin paljoa painoa.

3. Perinteisenä uskovaisena tuli erityisesti paljon harrastettua Jeesuksen kanssa juttelua :) Toki se oli paljolti yksisuuntaista. Myöhemmin... kyllä on ollut aika jolloin minua kiinnosti, ajan illusorisuuden seurauksena etsiä yhteyttä erilaisiin "menneisyyden" suuruuksiin, mutta siinä vaiheessa aika pian sitä oli tilanteessa, jossa tajusi ettei itse asiassa tarvitse sellaista ikään kuin ihmispersoonien välistä yhteyttä, koska koki elävästi, että se sama Henki, joka elävöitti Jeesusta tai Buddhaa, oli minun Henkeni. 

4. En ole koskaan törmännyt sellaiseen, mutta joidenkin jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsivien kohdalla hengellisyys on voinut näyttää pahentavan ongelmia, koska sitä on etsitty lähinnä perusteluksi omille vainoharhaisille tai muuten erikoisille uskomuksille, jotka on siis jo syntyneet ennen hengellisyyttä tai uskontoa. Esim. henkimaailma voi olla uskottava selitys sille, joka kokee itsensä jatkuvasti vainotuksi, mutta ei oikein löydä perusteluja näkyvästä maailmasta, että mikä tai miksi vainoaisi. Ja jos kokee tietynlaisia suuruusharhoja, Jumalan, Kristuksen tai muun merkkihenkilön antamat suuret tehtävät voi olla aika tavallisiakin.

Vierailija kirjoitti:

1. Jos ihmisellä on esimerkiksi homeinen talo, pystyykö hän manifestoinnin voimalla "parantaa" talon ja muuttamaan sen homeettomaksi?

2. Onko mahdollista manifestoida todella suuri summa rahaa joutumatta työskentelemään lainkaan sen eteen (esim. lottovoitto, Amerikan outo täti josta ei ole koskaan ollut tietoinen, jättää perinnön tmv.)?

3. Pystyykö pelastamaan toista ihmistä kuolettavalta sairaudelta manifestoinnin avulla?

4. Onko jokaisen kuolema oikeasti sielun päätös vetää itsensä pois pelistä?

5. Onko mahdollista manifestoida itselleen tietty kumppani? Jos ihmisellä on tietty henkilö mielessä, voiko hänet manifestoida? Onko vapaa tahto esteenä?

6. Onko Jumala oikeasti kaikenkattava rakkaus, joka on läsnä kaikkialla, ihan kaikkialla? Pystytkö sinä tuntemaan tai olemaan tuo rakkaus tietyssä tietoisuudentilassa ja onko se ihmismielen määrittämänä ihanin tunne ja asia mitä olemassa on?

1-2. Mikään, mikä koskee vain itseä eikä vaadi toisen vapaan tahdon omaavan olennon elämää muuttumaan, ei ole mahdotonta ainakaan teoriassa. Käytännössä se voi sitä olla usein siksi, että ihminen ei välttämättä pohjimmiltaan pysty uskomaan ihan mihin tahansa äärimmäisen epätodennäköisiin muutoksiin. Mutta kyllähän noita isojen rahasummien manifestointeja tapahtuu toki välillä. Joskus vähän manifestoijalle epämiellyttävillä tavoilla, jos esim. rahan saantitapa on yllättävä rakkaan läheisen kuolema ja perintö. Siitä voi tulla syyllisyyttä, vaikka toki kukaan ei voi toista manifestoida hengil tä. Homeasian suhteen olisin itse ehkä lähtenyt ennemmin manifestoimaan rahaa remonttiin kuin homesienten joukkokuolemaa ja poistumista rakenteista, koska se olisi itselleni ollut helpompi uskoa "jo tapahtuneeksi".

3. Jos ihmisen on aika lähteä, ei se manifestoimalla muuksi muutu koska hänen syvempi minänsä tai sielunsa on hyväksynyt jo kuoleman, mutta sen mukaan miten tämän jonka puolesta manifestoidaan usko antaa periksi, muuten voi kyllä tapahtua muutosta hyvään. Mutta hän on oman todellisuutensa luoja, jos hän pitää sairautensa poistumista sillä tavalla höpöjuttuna, ei tule tapahtumaan.

4. Kyllä, sielu tai syvempi itse vähintään hyväksyy lähdön hetken.

5. Sillä toisella on myös oma oikeutensa luoda todellisuutensa, joten ei toisiin ihmisiin voi rajattomasti vaikuttaa. Eli ei ole mahdollista manifestoida ketä vaan. Toki ihmisiin, jotka ei aktiivisesti ja tietoisesti luo itse todellisuuttaan, voi olla hyvinkin mahdollista vaikuttaa erilaisilla tekniikoilla niin että käytännössä onnistuu, mutta siinä kannattaa olla varovainen että pysyy eettisissä rajoissa. Niin että vain edistää positiivista tapahtumaa eikä ikään kuin mustalla magialla pyri taivuttamaan toisen tahtoa pakolla - sellaisesta suhteesta ei tule onnellista vaikka olisi sen mentaalisella voimalla onnistunut saamaan aikaankin.  Useimmiten järkevämpää kuin manifestoida juuri tiettyä henkilöä on manifestoida tietynlaista kumppania. Siinä voi käydä niinkin, että se joka "vastaa" on toivottu, tai sitten ei.

6. Kyllä, Jumala on kaikki mitä on, ja rakkaus. Sinäkin olet Hänen olemustaan, ja tuoli jolla istut, ja puut, ja linnut, ja kissat ja koirat ja avaruus ja tähdet. Niiden ajan ja paikan ulkopuolella oleva sisin tietoinen olemus. Paremman puutteessa ihmiset käyttävät siitä usein termejä Tietoisuus tai Läsnäolo silloin kun eivät puhu Jumalasta. Tuohon todellisuuteen kuuluvan rakkauden ihminen kokee, kun oivaltaa ykseyden, sen ettei ole mitään "toisia" joista osa on miellyttäviä ja osa epämiellyttäviä, osa rakastettavia ja osa ei-rakastettavia.