Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joskus kun katson toista kissaani silmiin, tuntuu siltä kuin katsoisin itseäni? Tunnen hetken yhteyden ja kissakin sitä aina vähän säpsähtää ja äkkiä katsoo muualle. Toisen kanssa tuota en ole kokenut. Tunnistan sen saman tietoisuuden/elämän joka on sama minussa ja kissassani?

Kyllä, ja se on perimmäinen totuus kaikesta, mikä on. Kristillisessä kielessä sanotaan, että Jumalalla on vain yksi Poika, Kristus. Minulle se tarkoittaa sitä minkä itse koen elävänä todellisuutena: on vain yksi Tietoisuus joka ilmenee kaikissa muodoissa - Tietoisuus joka minä olen. Ja sinäkin olet. Ja kissasi on. Kaikki ne ovat sama tietoisuus ilmenemässä näennäisesti erilaisissa muodoissa. On Ilmentymätön, Isä, ja Ilmentyvä, Poika, joka on yksi, vaikka ajan ja paikan maailmassa näyttääkin suurelta määrältä erilaisia objekteja ja olentoja. Ja lopulta ilmentymättömän ja ilmenneen erokin on illusorinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin. 

Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.

Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.

KM, vuotavatko rinnakkaistodellisuuksien tapahtumien seuraukset myös tälle aikajanalle, jos niissä vierailee tietoisesti ja tuo sen muiston mukanaan? Jos kyllä, niin näkyvätkö vaikutukset vain omassa vai mahdollisesti myös muiden elämässä? Tarkoitukseni ei ole yrittää manipuloida lopputuloksia, vaan olen puolivahingossa päätynyt seikkailemaan välillä myös vaihtoehtoisissa todellisuuksissa ja huomannut jälkikäteen, että noilla seikkailuilla on ollut erikoisia seurauksia. En ymmärrä näitä asioita älyllisesti lainkaan ja epäilisin jo seonneeni lopullisesti, ellei minulla olisi taustalla paria erittäin todellista hengellistä ja pyhää kokemusta (ja vertailupohjaa myös tyypillisiin psyykkisiin ongelmiin).

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin. 

Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.

Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.

Onko tällaisessa touhussa jotain vaaraa? On tullut luettua kuinka ouija-laudalla on saatu yhteys olentoon, jolla ei ole ollut hyvät aikeet. Olen lukenut kuinka täytyy tehdä erilaisia suojauksia, jotta saa yhteyden oikeaan henkilöön. Kuulemma on pahoja henkiolentoja joista osa tykkää pelleillä ihmisten kustannuksella.

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

KM, vuotavatko rinnakkaistodellisuuksien tapahtumien seuraukset myös tälle aikajanalle, jos niissä vierailee tietoisesti ja tuo sen muiston mukanaan? Jos kyllä, niin näkyvätkö vaikutukset vain omassa vai mahdollisesti myös muiden elämässä? Tarkoitukseni ei ole yrittää manipuloida lopputuloksia, vaan olen puolivahingossa päätynyt seikkailemaan välillä myös vaihtoehtoisissa todellisuuksissa ja huomannut jälkikäteen, että noilla seikkailuilla on ollut erikoisia seurauksia. En ymmärrä näitä asioita älyllisesti lainkaan ja epäilisin jo seonneeni lopullisesti, ellei minulla olisi taustalla paria erittäin todellista hengellistä ja pyhää kokemusta (ja vertailupohjaa myös tyypillisiin psyykkisiin ongelmiin).

Olisitko halukas jakamaan nuo hengelliset kokemukset? Olisi mukava lukea.

Näin jokin aika sitten unta (?), jossa heräsin ja sänkyni lähellä näkyi kirkas valo tai valopatsas, joka säteili itseeni. Tunsin kehossani väreilyä ja energiaa, ja valoilmiö tuntui hyvältä, turvalliselta, ehkä jopa parantavalta.

Olen henkisyydestä ja okkultismista kiinnostuttuani nähnyt muutamaan otteeseen unta (oletan, että nämä ovat unia, kun vahvaa muistikuvaa varsinaisesta heräämisestä ei ole), joissa tuntuu samantyylinen energia kehon sisällä hyvin todentuntuisesti. Hereillä vastaavaa tunnetta ei ole vielä tullut (olen aika aloittelija, mitä näihin henkisiin asioihin tulee).

Onkohan kyseessä pelkkä uni, oman alitajunnan heijastuma tai muu minusta itsestäni johtuva ilmiö, vai onko mahdollista tai pikemminkin kovinkaan todennäköistä, että läsnä voisi olla jokin olento tai henki? Tiedän, että on yleistä luulla kohtaavansa jokin henkiolento, vaikka todellisuudessa kohtaaminen, kommunikaatio tms. on lähtöisin ihmisestä itsestä.

Kysyn tätä nyt tietenkin sellaisena ihmisenä, jonka tietoisuuden taso ei ole vielä kovin kehittynyt; uskon kyllä, että on muutakin kuin tämä materiaalinen maailma ja jotain pientä "erikoista" olen tosiaan kokenutkin.

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

KM, vuotavatko rinnakkaistodellisuuksien tapahtumien seuraukset myös tälle aikajanalle, jos niissä vierailee tietoisesti ja tuo sen muiston mukanaan? Jos kyllä, niin näkyvätkö vaikutukset vain omassa vai mahdollisesti myös muiden elämässä? Tarkoitukseni ei ole yrittää manipuloida lopputuloksia, vaan olen puolivahingossa päätynyt seikkailemaan välillä myös vaihtoehtoisissa todellisuuksissa ja huomannut jälkikäteen, että noilla seikkailuilla on ollut erikoisia seurauksia. En ymmärrä näitä asioita älyllisesti lainkaan ja epäilisin jo seonneeni lopullisesti, ellei minulla olisi taustalla paria erittäin todellista hengellistä ja pyhää kokemusta (ja vertailupohjaa myös tyypillisiin psyykkisiin ongelmiin).

Kyllä ne vuotavat, sen myötä että sinulla kokijana on se muisto, ja tässä todellisuudessa jatkat tavanomaiseen, vaistomaiseen tapaan oman todellisuutesi luomista lähtien rinnakkaistodellisuuden muistolla rikastetusta mielestä. Vaikutukset kohdistuvat lähinnä itseesi ja välillisesti jonkin verran muihin sitä kautta, jos sinun toimintasi vaikuttaa heihin suoraan tai epäsuorasti ns. luonnollisilla tavoilla.

Rinnakkaistodellisuuksissa on se mielenkiintoinen juttu, että sitä voi aika huomaamatta myös vaihtaa melko tai jopa täysin pysyvästi sitä todellisuuden "lankaa", jota seuraa. Jos todellisuus sattuu olemaan vähän kauempana aiemmin koetusta, kokemus voi olla varsin pelottava, varsinkin kun ainakin kokematon psykonautti voi tuntea ettei ole varma pääseekö takaisin. Rinnakkaistodellisuudet ovat kokemuksesta katsoen vähän kuin nykyisestä olinpisteestä aukeava "viuhka" alussa matalia, mutta syveneviä uria. Lähellä toisiaan olevista urista voi hyppiä toisiin lähes huomaamatta, mutta kun etenee vähän pidemmälle jotain alussa läheiseltä vaikuttanutta todellisuutta, voikin huomata olevansa yllättävän kaukana "kotitodellisuudesta" ja lisäksi syvällä urassa, josta ei ole niin helppo pompata takaisin.

Mielenkiintoinen juttu on myös, että sitten kun tietoisuus on niin vakiintunut ja mielisamaistumaton, ettei sellaiset seikkailut tuottaisi minkäänlaista vaaraa tai pelkoa, kiinnostus rinnakkaistodellisuuksiin tuppaa laantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

KM, vuotavatko rinnakkaistodellisuuksien tapahtumien seuraukset myös tälle aikajanalle, jos niissä vierailee tietoisesti ja tuo sen muiston mukanaan? Jos kyllä, niin näkyvätkö vaikutukset vain omassa vai mahdollisesti myös muiden elämässä? Tarkoitukseni ei ole yrittää manipuloida lopputuloksia, vaan olen puolivahingossa päätynyt seikkailemaan välillä myös vaihtoehtoisissa todellisuuksissa ja huomannut jälkikäteen, että noilla seikkailuilla on ollut erikoisia seurauksia. En ymmärrä näitä asioita älyllisesti lainkaan ja epäilisin jo seonneeni lopullisesti, ellei minulla olisi taustalla paria erittäin todellista hengellistä ja pyhää kokemusta (ja vertailupohjaa myös tyypillisiin psyykkisiin ongelmiin).

Olisitko halukas jakamaan nuo hengelliset kokemukset? Olisi mukava lukea.

Olen kirjoittanut niistä jo jotain tähän ketjuun eli löydät niitä aiemmilta sivuilta, jos vain jaksat selata. Osa on ollut niin henkilökohtaisia, ettei niiden jakaminen julkisesti tunnu mielekkäältä. Kokemusten myötä olen kuitenkin pystynyt lopettamaan pakkomielteisen etsintäni ja suhtautumaan tähän ihmiskokemukseen leikkisämmin, tutkivammin ja kokeilevammin. Onneksi henkisyyden ei tarvitse olla ihan niin vakavamielistä ja tylsää, kuin millaisena sitä aiemmin pidin :D

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin. 

Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.

Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.

Onko tällaisessa touhussa jotain vaaraa? On tullut luettua kuinka ouija-laudalla on saatu yhteys olentoon, jolla ei ole ollut hyvät aikeet. Olen lukenut kuinka täytyy tehdä erilaisia suojauksia, jotta saa yhteyden oikeaan henkilöön. Kuulemma on pahoja henkiolentoja joista osa tykkää pelleillä ihmisten kustannuksella.

Eipä noita hommia kovin turvallisuushakuisille voi kyllä suositella. Joskaan ei pelätäkään tarvitse niin, että jos jossain aistii hengen, kyllä sen kanssa voi kommunikoida. 

Sinänsä perimmäisessä todellisuudessa ei missään ole vaaraa eikä pelkoa, mutta kun näitä hommia yleensä harrastetaan sellaisesta kokemuksesta lähtien, jossa minä on erillinen mieli ja keho, niin tällaisen filtterin läpi tuotetut illusoriset todellisuudet ovat vaaroja pullollaan. Olivatpa ne tämänpuolisia tai tuonpuoleisia.

Saako kommenttia Rauni-Leena Luukanen-Kildestä (jos tiedät) ja David Ickestä? Joskus tuntuu että molemmilla on osa totta, osa taas omia harhoja.

Onko totta, että ennen syntymää sielu valitsee pääpiirteet elämäänsä? Vanhemmat, syntymäpaikka, tuleva(t) aviopuoliso(t), lapset, lemmikit...?

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät itsemurhan?

Ei mitään sen ihmeellisempää kuin niillekään, jotka poistuvat ihmiselämän kokemuksestaan vasta kun on aivan pakko, kun keho tuhoutuu tai lopettaa toimintansa. On ollut kauhistuttava opetus, että joskus  on kristinuskossakin opetettu, että itsemurhaa seuraisi jonkinlainen tuonpuoleinen rangaistus. Että ensin elämä olisi liian helvetillistä kestettäväksi, mutta se olisikin vasta pientä alkusoittoa itse varsinaiselle helvetille, jonne päätyy tekonsa seurauksena. Asia ei onneksi ole näin.

Mistä sinä oikeasti tiedät mitä tuonpuoleisessa on? Sinun teoriasi on ihan yhtä todennäköisesti paikkansa pitävä kuin kristittyjen.

Kaipasin ennen konkreettisia todisteita tuonpuoleisesta ja muusta kunnes tajusin, ettei sellaisia ole. Mieli voi taikoa sinut uskomaan ihan mitä tahansa ja noi teidänkin jutut voi olla vaan teidän päässä.

Vierailija kirjoitti:

Näin jokin aika sitten unta (?), jossa heräsin ja sänkyni lähellä näkyi kirkas valo tai valopatsas, joka säteili itseeni. Tunsin kehossani väreilyä ja energiaa, ja valoilmiö tuntui hyvältä, turvalliselta, ehkä jopa parantavalta.

Olen henkisyydestä ja okkultismista kiinnostuttuani nähnyt muutamaan otteeseen unta (oletan, että nämä ovat unia, kun vahvaa muistikuvaa varsinaisesta heräämisestä ei ole), joissa tuntuu samantyylinen energia kehon sisällä hyvin todentuntuisesti. Hereillä vastaavaa tunnetta ei ole vielä tullut (olen aika aloittelija, mitä näihin henkisiin asioihin tulee).

Onkohan kyseessä pelkkä uni, oman alitajunnan heijastuma tai muu minusta itsestäni johtuva ilmiö, vai onko mahdollista tai pikemminkin kovinkaan todennäköistä, että läsnä voisi olla jokin olento tai henki? Tiedän, että on yleistä luulla kohtaavansa jokin henkiolento, vaikka todellisuudessa kohtaaminen, kommunikaatio tms. on lähtöisin ihmisestä itsestä.

Kysyn tätä nyt tietenkin sellaisena ihmisenä, jonka tietoisuuden taso ei ole vielä kovin kehittynyt; uskon kyllä, että on muutakin kuin tämä materiaalinen maailma ja jotain pientä "erikoista" olen tosiaan kokenutkin.

Yleensä tuollainen kokemus on vahva kokemus kaikkiallisesta elämänenergiasta, siitä jota kutsutaan idässä nimillä qi tai prana, ja joka on silta aineen ja hengen välillä. Tähän viittaa erityisesti se, että koit samankaltaisen energian kehosi sisällä. On toki mahdollista että kohtasit myös toisen, siinä muodossa "seikkailleen" astraalimatkailijan, mutta myös se, että aistit oman energiasi, joka ei koskaan ole pelkästään ruumiiseen rajoittunut. Jos harrastat meditaatiota, sinulle kehon energian tunteeseen keskittyminen voisi olla hyvä harjoitus, kun kerran jo unen ja valveen rajatilassa aistit sen noin vahvasti.  Monet kokee tuon energian ensin vain pienenä ikään kuin sähköisenä väreilynä lähinnä käsissä ja sormissa, mutta mitä enemmän siihen keskittyy, sitä enemmän se vahvistuu.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista meedion ottaa yhteyttä kuolleeseen? Mitä sanot esim. noista tapauksista, joissa meedio ottaa yhteyden kuolleeseen julkkikseen? Esim. Kurt Cobain. Häneen on useampi ottanut yhteyden ja hieman erilaista tietoa tulee riippuen yhteyden ottajasta.

Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin. 

Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.

Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.

Onko tällaisessa touhussa jotain vaaraa? On tullut luettua kuinka ouija-laudalla on saatu yhteys olentoon, jolla ei ole ollut hyvät aikeet. Olen lukenut kuinka täytyy tehdä erilaisia suojauksia, jotta saa yhteyden oikeaan henkilöön. Kuulemma on pahoja henkiolentoja joista osa tykkää pelleillä ihmisten kustannuksella.

Eipä noita hommia kovin turvallisuushakuisille voi kyllä suositella. Joskaan ei pelätäkään tarvitse niin, että jos jossain aistii hengen, kyllä sen kanssa voi kommunikoida. 

Sinänsä perimmäisessä todellisuudessa ei missään ole vaaraa eikä pelkoa, mutta kun näitä hommia yleensä harrastetaan sellaisesta kokemuksesta lähtien, jossa minä on erillinen mieli ja keho, niin tällaisen filtterin läpi tuotetut illusoriset todellisuudet ovat vaaroja pullollaan. Olivatpa ne tämänpuolisia tai tuonpuoleisia.

Tästä vielä sen verran, että todennäköisin vastustaja on oma pelko, mutta sitä ei pidä missään nimessä väheksyä. Itse kun kokeilin yhteyden saamista henkiin, en ollut kokenut henkistä heräämistä, ja olin samaistunut kehooni ja mieleeni varsin vahvasti, mutta en ollut mitenkään säikky persoona. Yritin jopa tietoisesti yhteyttä pimeämmän puolen henkiin sekä hieman vitsinä ja kapinana entistä fundamentalistikristillisyyttäni kohtaan, että tutkiakseni vaikuttaako sellaisia olevan olemassa. Lähdin liikkelle viileällä tutkijan asenteella, että katsotaan mitä tapahtuu, vähän skeptisestikin.

Mutta pahimmillaan silti olin öisin pelkäävä mytty, joka en uskaltanut sammuttaa valoja, ja jonka mielessä pyöri jatkuvasti ahdistavat mielikuvat, ja pelko siitä että näkisin jotain sellaista myös fyysisillä silmilläni yhtäkkiä. Enkä tiennyt kumpi olisi kamalampaa jos olisin nähnyt, se että  olisin tullut hulluksi vai se, että olisin oikeasti onnistunut tuomaan henkimaailmasta tänne jotain mikä piinaa minua. Siinä vaiheessa kun on viikkoja nukkunut silkan kauhun ja ahdistavien mielikuvien takia 3 tuntia yössä viikkokausia, pelko ei enää tunnukaan pikku jutulta, vain harmittomalta tunteelta joka menee ohi. (Myöhemmässä vaiheessa, jossa en ollut enää keho- ja mielisamaistunut, olisin toki voinut vain katsella tarkkailijana niitä tunteita ja olla rauha kaikkien tunteiden takana, mutta silloin se oli mahdotonta)

Vierailija kirjoitti:

Saako kommenttia Rauni-Leena Luukanen-Kildestä (jos tiedät) ja David Ickestä? Joskus tuntuu että molemmilla on osa totta, osa taas omia harhoja.

Mikä on totuus... Ihmisten mielestä se on enemmistön omaksumien perusoletusten ja ehdollistumien kautta suodatettu todellisuus, joka on niin vääristynyt että se on oikeastaan illuusio. Taivasten valtakunta josta tulee dualismin läpi nähtynä helvetin esikartano, jossa muodot ahmivat toisiaan, kilpailevat elintilasta ja olemassaolon oikeudesta, vahvat sortaa heikkoja, on kaikenlaista kärsimystä. Minulle se mikä on ihmisten mielestä todellisuus on hulluutta ja harhaa. 

Mutta jos puhutaan ns. konsensustodellisuudesta, siitä mitä enemmistö terveinä ja täysjärkisinä ihmisinä pidetyistä ihmisistä pitää totena niin onhan nämä mainitut henkilöt aika kaukana siitä asioissa, joista ovat tunnettuja. Minun näkökulmastani voi sanoa, että he ovat lisänneet vielä uuden kerroksen illuusiota ihmiskunnan entistenkin päälle ja ovat siksi tavallaan kauempana totuudesta kuin useimmat. Mutta toisaalta tämän kaltaiset ihmiset ovat mielenkiintoinen osoitus siitä, miten henkilökohtaisia koetut todellisuudet lopulta ovat, ja miten ihminen voi olla varsin toimintakykyinen ihmiselämässä, vaikka uskoo hyvinkin eri tavalla kuin useimmat joissain asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että ennen syntymää sielu valitsee pääpiirteet elämäänsä? Vanhemmat, syntymäpaikka, tuleva(t) aviopuoliso(t), lapset, lemmikit...?

Jossain määrin kyllä, sielulla on tavoitteensa elämän suhteen ja se valitsee olosuhteet, jotka mahdollistavat tavoitteen toteutumisen. Usein puhutaan että tavoite on kehittyminen kohti henkistä heräämistä, mutta ei se aina ole näin. Joskus hyvin raskaan olemassaolon jälkeen tavoite voi olla myös levätä ja elää yksinkertaista, helppoa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät itsemurhan?

Ei mitään sen ihmeellisempää kuin niillekään, jotka poistuvat ihmiselämän kokemuksestaan vasta kun on aivan pakko, kun keho tuhoutuu tai lopettaa toimintansa. On ollut kauhistuttava opetus, että joskus  on kristinuskossakin opetettu, että itsemurhaa seuraisi jonkinlainen tuonpuoleinen rangaistus. Että ensin elämä olisi liian helvetillistä kestettäväksi, mutta se olisikin vasta pientä alkusoittoa itse varsinaiselle helvetille, jonne päätyy tekonsa seurauksena. Asia ei onneksi ole näin.

Mistä sinä oikeasti tiedät mitä tuonpuoleisessa on? Sinun teoriasi on ihan yhtä todennäköisesti paikkansa pitävä kuin kristittyjen.

Kaipasin ennen konkreettisia todisteita tuonpuoleisesta ja muusta kunnes tajusin, ettei sellaisia ole. Mieli voi taikoa sinut uskomaan ihan mitä tahansa ja noi teidänkin jutut voi olla vaan teidän pääkumssä.

Olen ihan samaa mieltä tuosta, että ei teille minun teoriani ole sen kummempaa kuin muukaan aiheesta kirjoitettu ja puhuttu. Siksi olenkin usein sanonut, että en kauhean mielelläni vastaa tuollaisista asioista. Joskus vastaan lyhyesti, ja siitä voi olla joskus jollekin joka kokee jo sydämessään samoin, lohtua, mutta loppujen lopuksi ihmistä ei hyödytä kovinkaan paljon se, millaisia uskomuksia omaksuu ajattelevaan mieleensä tuonpuoleista koskien. Ne kaikki ovat vain ihmisajatuksia.

Suositankin siksi suoraa kokemista. "Tuonpuoleinen", ajan tuolla puolen oleva, on tosiasiassa tässä ja nyt koettavissa, eikä koettuaan tarvitse enää uskoa kenenkään muun samomisiin aiheesta. Tästä näkökulmasta kirjoitin hiljattain pari viestiä meditoivan etsijän tyypillisestä polusta, jolla itsen ajan ja paikan ulkopuolinen olemus oivalletaan ja vakuututaan omasta kokemuksesta siitä, että "tuonpuoleinen" on tässä ja nyt, ja se on oikeastaan hyvinkin arkinen asia, kunhan sen huomaa kaiken mielen hälyn alta.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät itsemurhan?

Ei mitään sen ihmeellisempää kuin niillekään, jotka poistuvat ihmiselämän kokemuksestaan vasta kun on aivan pakko, kun keho tuhoutuu tai lopettaa toimintansa. On ollut kauhistuttava opetus, että joskus  on kristinuskossakin opetettu, että itsemurhaa seuraisi jonkinlainen tuonpuoleinen rangaistus. Että ensin elämä olisi liian helvetillistä kestettäväksi, mutta se olisikin vasta pientä alkusoittoa itse varsinaiselle helvetille, jonne päätyy tekonsa seurauksena. Asia ei onneksi ole näin.

Mistä sinä oikeasti tiedät mitä tuonpuoleisessa on? Sinun teoriasi on ihan yhtä todennäköisesti paikkansa pitävä kuin kristittyjen.

Kaipasin ennen konkreettisia todisteita tuonpuoleisesta ja muusta kunnes tajusin, ettei sellaisia ole. Mieli voi taikoa sinut uskomaan ihan mitä tahansa ja noi teidänkin jutut voi olla vaan teidän pääkumssä.

Olen ihan samaa mieltä tuosta, että ei teille minun teoriani ole sen kummempaa kuin muukaan aiheesta kirjoitettu ja puhuttu. Siksi olenkin usein sanonut, että en kauhean mielelläni vastaa tuollaisista asioista. Joskus vastaan lyhyesti, ja siitä voi olla joskus jollekin joka kokee jo sydämessään samoin, lohtua, mutta loppujen lopuksi ihmistä ei hyödytä kovinkaan paljon se, millaisia uskomuksia omaksuu ajattelevaan mieleensä tuonpuoleista koskien. Ne kaikki ovat vain ihmisajatuksia.

Suositankin siksi suoraa kokemista. "Tuonpuoleinen", ajan tuolla puolen oleva, on tosiasiassa tässä ja nyt koettavissa, eikä koettuaan tarvitse enää uskoa kenenkään muun samomisiin aiheesta. Tästä näkökulmasta kirjoitin hiljattain pari viestiä meditoivan etsijän tyypillisestä polusta, jolla itsen ajan ja paikan ulkopuolinen olemus oivalletaan ja vakuututaan omasta kokemuksesta siitä, että "tuonpuoleinen" on tässä ja nyt, ja se on oikeastaan hyvinkin arkinen asia, kunhan sen huomaa kaiken mielen hälyn alta.

Mutta eihän noihin omiin kokemuksiinkaan voi luottaa. Skitsofreniassa aivot saavat sinut näkemään vaikka mitä, joka on sinulle täysin todellista, mutta mitä muut eivät näe. Miten siis voisin ajatella, että se mitä koen on minkäänlainen totuus.

Sinä tai joku muu sanoi, että kristityt pääsevät taivaaseen, koska he itse uskovat siihen, mutta ajan kuluessa he alkavat epäilemään taivasta ja he pääsevät sieltä pois ja kehittyvät tms. Mutta ihan yhtälailla nuo omat kokemukset voivat olla joku saatanan tai vastaavan harha, joka johdattaa teidät pois kristuksen totuudesta.

Käytän tässä kristinuskon termejä, mutta tosi uskonto voi tietysti olla joku muukin vastaava.

Minulla on pelko, että olen yksi ihminen vähemmistöstä, joka ole oivaltanut ikuista olemustaan. Pelkään että muut ovat ja pelkään myös että joudun elämään useita elämiä kärsien saamatta levähtää kunnolla edes kuoleman jälkeen.