Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Mikä on kristityn mystikon näkemys koronaviruksesta.

röyyyhhpieru kirjoitti:

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Minkä neuvon antaisit ylipainoiselle seuraajallesi?

Olen yrittänyt luopua suklaasta, mutta mikään ei auta.

Itken, rukoilen ja syön salaa suklaata..

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä 102

Meikäläinen pisti reippaasti parisuhteen poikki, osti pienen talon syrjäkulmilta ja omistautui kaiken työltä liikenevän ajan hiljaiseen luonnossa kuljeskeluun ja meditaatioon. Ei minkään opin mukaiseen, vaan pelkkään "tyhjyyden tuijottamiseen", sisäiseen kuunteluun vaikkei mitään kuulunut

Siihen näden sulla on aika paljon asiaa ..kun oot sisältä täysin tyhjä???

Vierailija kirjoitti:

röyyyhhpieru kirjoitti:

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Minkä neuvon antaisit ylipainoiselle seuraajallesi?

Olen yrittänyt luopua suklaasta, mutta mikään ei auta.

Itken, rukoilen ja syön salaa suklaata..

KM, näin unen jossa söin jotain taivaallista. Siis oikeasti taivaallista, makuaistini oli erilainen kuin maallinen makuaisti, tuli mieleen elämän leivos... Toisinaan myös "haistan" toisen todellisuuden... onko tämä hengellisten aistien avautumista, onko sinulla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

kyllä voit:)

Joissain meditaatioperinteissä esim. Tiibetissä ja Intiassa on jopa erityisiä meditaatioita joilla katkaistaan astraalikehon ja sielun ja materiaalisen kehon yhteys. Tiibetistä on löytynyt jopa meditoivaan asentoon kuivettuneita vainajia, jotka kansanperinteen mukaan ovat lähteneet juuri tällä tavalla, omasta valinnastaan.

Useimmat valitsevat luonnolliselta näyttävän kuoleman, joka kuitenkin on sillä tavoin itse valittu, että viimeinenkin samaistuminen tämän maailman illuusioihin on vapaasta tahdosta katkaistu, lopetettu tähän näytelmään osallistuminen. Ihmiset sitten tulkitsevat sen tämän maailman tavoin: onnettomuus, sairaskohtaus, joku suhteellisen nopeasti vievä sairaus tms kun heidän näkemänsä keho lakkaa olemasta sielun täyttämä ja elävä. Esim. Joel Goldsmith joka on paljon kirjoittanut kristillisestä mystiikasta, puhui jo etukäteen lähellä olevasta lähdöstään läheisilleen, sitten lähti viimeiselle luentomatkalle ja kuoli siellä hotellihuoneeseen.

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Vierailija kirjoitti:

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Kyllä voit:)

Useimmat valitsevat luonnolliselta näyttävän kuoleman, joka kuitenkin on sillä tavoin itse valittu, että viimeinenkin samaistuminen tämän maailman illuusioihin on vapaasta tahdosta katkaistu, lopetettu tähän näytelmään osallistuminen. Ihmiset sitten tulkitsevat sen tämän maailman tavoin: onnettomuus, sairaskohtaus, joku suhteellisen nopeasti vievä sairaus tms kun heidän näkemänsä keho lakkaa olemasta sielun täyttämä ja elävä. Esim. Joel Goldsmith joka on paljon kirjoittanut kristillisestä mystiikasta, puhui jo etukäteen lähellä olevasta lähdöstään läheisilleen, sitten lähti viimeiselle luentomatkalle ja kuoli siellä hotellihuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

röyyyhhpieru kirjoitti:

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Minkä neuvon antaisit ylipainoiselle seuraajallesi?

Olen yrittänyt luopua suklaasta, mutta mikään ei auta.

Itken, rukoilen ja syön salaa suklaata..

KM, näin unen jossa söin jotain taivaallista. Siis oikeasti taivaallista, makuaistini oli erilainen kuin maallinen makuaisti, tuli mieleen elämän leivos... Toisinaan myös "haistan" toisen todellisuuden... onko tämä hengellisten aistien avautumista, onko sinulla tällaista?

Kuvaile hajua...olitko wc:ssä kun havaitsit yliluonnolisen hajun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

röyyyhhpieru kirjoitti:

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Minkä neuvon antaisit ylipainoiselle seuraajallesi?

Olen yrittänyt luopua suklaasta, mutta mikään ei auta.

Itken, rukoilen ja syön salaa suklaata..

KM, näin unen jossa söin jotain taivaallista. Siis oikeasti taivaallista, makuaistini oli erilainen kuin maallinen makuaisti, tuli mieleen elämän leivos... Toisinaan myös "haistan" toisen todellisuuden... onko tämä hengellisten aistien avautumista, onko sinulla tällaista?

Kuvaile hajua...olitko wc:ssä kun havaitsit yliluonnolisen hajun?

Yllättävästi pieruissa esiintyvä kaasu voi ennaltaehkäistä monia vaarallisia sairauksia, kuten syöpää, aivoinfarktia ja sydänkohtauksia. Tutkijoiden mukaan sen on myös todistettu ennaltaehkäisevän nivelreumaa ja dementiaa vanhemmalla iällä.

Eli tämän perusteella olisikin terveellistä, että omia tai kumppanin pieruja haistelisi aina silloin tällöin pienissä määrin, jotta saa ennaltaehkäistyä erilaisia sairauksia.

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Vierailija kirjoitti:

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Yllättävästi pieruissa esiintyvä kaasu voi ennaltaehkäistä monia vaarallisia sairauksia, kuten syöpää, aivoinfarktia ja sydänkohtauksia. Tutkijoiden mukaan sen on myös todistettu ennaltaehkäisevän nivelreumaa ja dementiaa vanhemmalla iällä.

Eli tämän perusteella olisikin terveellistä, että omia tai lemmikin pieruja haistelisi aina silloin tällöin pienissä määrin, jotta saa ennaltaehkäistyä erilaisia sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

röyyyhhpieru kirjoitti:

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Minkä neuvon antaisit ylipainoiselle seuraajallesi?

Olen yrittänyt luopua suklaasta, mutta mikään ei auta.

Itken, rukoilen ja syön salaa suklaata..

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Taas joku trollaa ja yrittää pilata ketjun ja esiintyä KM:nä. Huomatkaa, että hänellä on täällä oma nimimerkki, joka näkyy punaisella, kun hän itse vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko koronavirus bioase? 

Ei siinä mielessä että joku valtio tai ryhmittymä olisi sen tieten tahtoen kehittänyt ja laittanut liikenteeseen edistääkseen omia tavoitteitaan. Mutta se on kyllä joukkomanifestaatio, jonka synnyssä ja etenemisessä taistelevat vastakkaiset kollektiivisen tietoisuuden voimat.

Toisaalta ihmiskunnalla on paljon kollektiivista syyllisyydentuntoa ympäristötuhosta, johon yhdeksi syyksi nähdään väestön liikakasvu, ja kulkutaudithan ne on kautta historian väestöä harventaneet joten ajatus sellaisesta on väistämättä ihmisten tietoisuudessa tässä tilanteessa. Lisäksi on monia jotka uskovat maan tai sen Luojan aktiivisempaan kostoon tuhoajilleen ja riistäjilleen.

Toisaalta on vastavoima, jossa ihmisen nähdään kyllä edistyksellään ja tieteellään pitävän nykyaikana kulkutaudit kurissa ja voittavan ne aina lopulta. Nämä näkemykset kilpailevat siitä, kumpi on vahvempi ja kumpi manifestoituu koettuun todellisuuteen. Tällä hetkellä näyttää, että hillitsevät voimat ovat voittamassa, että ihmiskunta ottaa itselleen tästä varoituksen, mutta ei menneiden kulkutautien veroista tuhoa ja kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tähän ketjuun ihan sen alkuvaiheissa. Kärsin silloin suurista vaikeuksista elämässäni, mutta tunsin samalla että senhetkisestä ahdistuksesta huolimatta olin oikealla tiellä, ja kaikki oli koko ajan juuri niin kuin pitääkin. Sen jälkeen päädyin erilaisten helpompien ja vaikeampien vaiheiden kautta tilanteeseen, jossa elämäni parani monella melkein uskomattomalla tavalla. Sain esimerkiksi työkomennuksen, jonka saaminen merkitsi kohdallani suurin piirtein samaa kuin olisin päässyt ilman koulutusta ja kokemusta suoraan terveyskeskuslääkärin työhön. Sillä hetkellä kun sain asiasta tiedon, ymmärsin perusteellisesti, että kaikki on mahdollista ja ainoa rajoite erilaisten materiaalisten tai henkisten tavoitteiden saavuttamiseksi on vain minä itse ja omat uskomukseni.

Ainoa asia, joka himmentää iloani tästä kaikesta, on se, etten voi jakaa näitä asioita kenenkään kanssa. Rakastan elää elämääni korkeimman voiman johdatuksessa, niitä hetkiä kun eteeni tulee asioita ja tapahtumia, joita en olisi pystynyt itse edes kuvittelemaan ja tunnetta siitä että kaikessa mitä nään ja mitä tapahtuu on tietynlaista "taikaa". En vain voi kertoa siitä kenellekään. Olen joutunut jättämään pinnalliset ystävyyssuhteet taakseni, ja vaikka nautin melkein kaikenlaisten ihmisten seurasta, voin olla oma itseni vain silloin kun olen yksin. Haluan ihmisten seuraa, mutta seurassa joudun vaikenemaan aiheesta, joka on itselleni tärkein, ja josta haluaisin eniten puhua, ja se väsyttää.

Kaipaan opastusta ja johdatusta ja tiedän että meditoimalla ja hiljentymällä saisin vastaukset suoraan sisältäni, mutta olen kyllästynyt vetätytymään itseeni ja meditoiminenkin tuntuu siksi vastenmieliseltä. Mietin myös, että kun kaikki on kuitenkin tässä ja nyt, ja asiat etenevät niin kuin niiden kuuluukin, miksi edes pyrkisin jotain vastauksia kohti. 

Ymmärrän ja hyväksyn koko olemuksellani todeksi ne asiat joista esimerkiksi Kristitty Mystikko puhuu, mutta jotain puuttuu silti. Mitä se on ja mitä voin tehdä?

Ongelma on se, että koet vielä olevasi ihminen, siten kuin ihminen käsitetään, kehona ja mielenä, mutta edes "hyvä ja menestynyt" ihmisyys ei enää ole sinulla täysin tyydyttävää. Näiden asioiden jakaminen toisten ihmisten kautta voisi tuoda pientä ja tilapäistä helpotusta, mutta se ei ole itse ratkaisu siihen ongelmaan, kun henkistä etsijää joka on paljon jo löytänytkin alkaa taas ahdistaa oma olemisen tila.

Sinä et ole ensinkään "ihminen", kehoon rajoittunut tietoisuus ja mieli. Sinä olet Nykyhetki, Tietoisuus ja Läsnäolo, Tie, Totuus ja Elämä, Rakkaus. Niin kauan kuin on keho- ja mielisamaistumista, on tunnetta että jotain puuttuu, koska todellinen identiteetti ei tule täysin tajutuksi niiden takaa ja varjosta. 

Sanot että meditoidessa kyllästyttää kääntyminen itseesi, mutta mikä se itse johon käännyt? Jos se on mitä tahansa objekteja, mukaan lukien ruumis ja mieli ja niiden tuotokset (aistimukset,  ajatukset, tunteet) niin kyllä, niihin on aikansa kyllästyä. Samoin intuitioihin ja sisäisiin johdatuksiin. Silloin on aika oivaltaa itsensä ajan ja avaruuden ulkopuolella olevana, itsessään tietoisena läsnäolona tai tilana, jossa kaikki ajatukset, aistimukset ja tunteet tulevat havaituiksi, mutta joka ei ole kuitenkaan mitään näistä itse. Laitan erilliseen viestiin tämän kokemuksen kehitysvaiheita, joissa aluessa itsensä keho-mieli-ihmiseksi kokeva päätyy kaikkien dualismien tuolle puolen.

- Alussa etsijä kokee olevansa erillinen "itse", joka katselee kehosta käsin ulkomaailmaa. Itsen koetaan olevan keho ja mieli, mielen syntyvän kehon (erityisesti aivojen) toiminnasta. Tämä on täydellisen dualismin tila: subjekti minä (keho/mieli) katselee objektia, maailmaa.

- Sitten etsijä havaitsee meditaatiossa jotain outoa: keho ja mieli havaitaan oikeastaan ihan samalla tapaa kuin ns. ulkoisina pidetyt asiat kuten kaukaa kuuluvat äänet. Kehossa on tuntemuksia, ajatuksia tulee ja menee, tunteita tulee ja menee, samoin kuin ääniä ja näköaistimuksia tulee ja menee - mutta on selvästi olemassa joku näiden katselija ja todistaja, joka on ikään kuin ulkopuolinen myös ajatuksiin, tunteisiin ja kehon tuntemuksiin nähden, eikä vain "ulkomaailmaan" nähden. Nyt subjekti, minä, katselee "maailmaa" johon kuuluu paitsi ennen maailmana pidetty, myös keho ja mieli. Herää kysymys, mikä sitten olen minä joka seurailen kaikkea tuota?

- Etsijä havaitsee, että mitä katselija sitten onkin, se on läsnä ja tietoinen. Mutta sen ominaisuuksista ei saa millään kiinni: jos yrittää katsoa "sisäänpäin" kun vaikka kuulee ääntä, kysyä että kuka on se joka tiedostaa aistimuksen, ei löydy mitään "olentoa" joka tiedostaisi, ei kokemuksen tasolla (jos ajattelevalta mieleltä kysyy, siltä kyllä löytyy kaikenlaisia vastauksia, jotka kuitenkin osoittautuvat ei-tyydyttäviksi). Etsijä päättelee, että minä ei ilmeisesti ole objekti, vaan jonkinlainen tyhjä tila, jossa kaikki tulee tiedostetuksi. Kaikki mitä siitä voi sanoa on, että se on tietoinen ja läsnä. Se todistaa kaikkea mitä tapahtuu, olematta itse "mitään".

Tämä on edelleen dualistinen tila, jossa on todistava tai tarkkaileva "minä"-tietoisuus, vaikkakaan se ei enää koe olevansa mieli ja keho vaan niiden tarkkailija. Mutta tämä on silti valtava edistysaskel pois ensimmäisen vaiheen tilasta, koska siinä aistitaan tietoisuuden ensisijaisuus objekteihin, mukaan lukien kehoon ja mieleen, nähden. Mitään niistä ei voitaisi aistia, ellei ensin olisi sitä tietoisuutta, joka kokee kaiken.

- Etsijä jatkaa tuon tyhjältä näyttävän tietoisen läsnäolon tutkimista. Hän ei havaitse kokemusperäisesti siinä mitään, mikä viittaisi sen olevan aikaan tai paikkaan rajoittunut, persoonallinen tai riippuvainen mistään tai kenestäkään (myöskään kehosta ja mielestä). Mutta mikä on se, joka tiedostaa tämän rajoittumattomuuden, mielikö? Ei, se on rajaton tietoisuus itse - se on itsessään tietoinen itsestään. Ei ole löydettävissä jotain toista tietoisuutta joka tarkkailisi sitä. Minä olen se rajoittumaton ja kaikkiallinen, joka on tietoinen itsestään. Tässä vaiheessa raja "minän ja maailman" väliltä muuttuu: kaiken ilmenevän ja havaittavan koetaan olevan MINUSSA, siinä rajattomassa tietoisuudessa, sen sijaan että minä katselisi ilmenevää maailmaa. Mutta tässäkin on edelleen dualismin siemen: tietoinen avaruuden tila joka minä olen ja siinä ilmenevät objektit.

- Etsijää alkaa kiinnostaa tuo ero tilan ja siinä ilmenevien asioiden välillä, onko sitä? Mistä tilassa ilmenevät asiat on tehtyjä? Lopulta hän havaitsee, että keho, mieli ja maailma näyttävät omassa kokemuksessa ilmenevän aistimuksina, ajatuksina ja tuntemuksina, jotka syntyvät kun aistitaan, ajatellaan ja tunnetaan - mutta ainoa subtanssi aistimisessa, ajattelussa ja tuntemisessa on minä, tietoisuus. Ilmenevät asiat ovat samaa olemusta kuin tila jossa ne ilmenevät. Tietoisuus itse ilmenee aistimisena, ajatteluna, tuntemisena ja koko ilmenevänä maailmana. Minä, tietoisuus, olen kaikki-mitä-on.

- Mutta mitä on se kaikki, mitä minä olen? Aikaisemmin etsijä on jo nähnyt, ettei ole mitään sellaisia muita erillisiä havaittavia, joten pitäisikö sanoa, että minä, tietoisuus, olen kaiken ei-olemassaolevan summa? Tässä vaiheessa ollaan alueella, jossa ihmiskieli ei enää pysty ilmentämään kokemusta. On vain hiljaisuus, jossa on tietoisuus vailla jakoa mihinkään, vailla aikaa. Kokemus ja läsnäolo ikuisesti, nyt. 

Näin etsijä on päätynyt siitä, että minä olen jotain (ihminen), siihen ettei ole mitään (mikään objekti), siihen että on ilmentymättömänä tietoisuutena kaikki ja kaiken substanssi, ja sen tuolle puolen, sanomaan pelkästään "minä olen", kunnes sanat kokemukselle loppuvat ja on hiljaisuus. Ja se mikä oli tyhjää on täyteys itse, rakkaus itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä 102

Meikäläinen pisti reippaasti parisuhteen poikki, osti pienen talon syrjäkulmilta ja omistautui kaiken työltä liikenevän ajan hiljaiseen luonnossa kuljeskeluun ja meditaatioon. Ei minkään opin mukaiseen, vaan pelkkään "tyhjyyden tuijottamiseen", sisäiseen kuunteluun vaikkei mitään kuulunut

Siihen näden sulla on aika paljon asiaa ..kun oot sisältä täysin tyhjä???

Kuvaus on yllättävänkin osuva sikseen, monellakin tasolla. Jos ajatellaan tätä kirjoittavaa ihmiskehoa ja mieltä, joka on minun mutta ei Minä, niin kyllä, se tuottaa melkoisen vähän ajatuksia ja tunteita verrattuna useimpiin muihin ihmiskehoihin ja mieliin, koska suuri osa ajattelusta syntyy samaistumisesta kehoon ja mieleen ja näiden tarpeiden murehtimisesta, ja minä en ole samaistunut mieleen enkä kehoon. Olen siis sillä tasolla melkoisen tyhjä ihminen.

Sitten on vielä ne syvemmät asiat, joita sivusin aiemmassa viestissä, se että minä Tietoisuutena olen Ilmentymätön, tyhjyys itse, niin kyllä voisi sanoa että olen melkoisen tyhjä :)

KÄYTTÄ JÄ102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Yllättävästi pieruissa esiintyvä kaasu voi ennaltaehkäistä monia vaarallisia sairauksia, kuten syöpää, aivoinfarktia ja sydänkohtauksia. Tutkijoiden mukaan sen on myös todistettu ennaltaehkäisevän nivelreumaa ja dementiaa vanhemmalla iällä.

Eli tämän perusteella olisikin terveellistä, että omia tai lemmikin pieruja haistelisi aina silloin tällöin pienissä määrin, jotta saa ennaltaehkäistyä erilaisia sairauksia.

No samapa se  tuo kai on, minkä asian valitsee manifestointinsa uskonvahvistajaksi, mutta useimmat muut luultavasti tykkäisivät enemmän vaikka oman uskonnon symboli -korusta, puolijalokivestä, amuletista tai vaikka homeopaattisesta lääkkeestä (jos siis kaipaa jotain aineellista johon sijoittaa uskoa manifestoinnin tueksi) ;)