Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Mystikko v. 2017:

"Absoluuttisessa, hengellisessä mielessä toki Jumala on kaikkialla ja kaikki, mutta ihmisten illuusioon Jumalan voima murtautuu aina jonkun ihmisen tietoisuuden läpi."

Kun Jumala on kaikkialla ja kaikki noin hengellisessä mielessä, niin onko hän keskuudessamme, eli illuusiossamme, muutenkin kuin vain ihmisten tietoisuuden läpi ilmaantuvana?

Vierailija kirjoitti:

Mystikko v. 2017:

"Absoluuttisessa, hengellisessä mielessä toki Jumala on kaikkialla ja kaikki, mutta ihmisten illuusioon Jumalan voima murtautuu aina jonkun ihmisen tietoisuuden läpi."

Kun Jumala on kaikkialla ja kaikki noin hengellisessä mielessä, niin onko hän keskuudessamme, eli illuusiossamme, muutenkin kuin vain ihmisten tietoisuuden läpi ilmaantuvana?

No tavallaanhan hän on, koska tämä illuusiomme on ihmisten tietoisuudentilan heijastumaa tai aiheuttamaa vääristymää. Tai näin voisin sen tulkita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko v. 2017:

"Absoluuttisessa, hengellisessä mielessä toki Jumala on kaikkialla ja kaikki, mutta ihmisten illuusioon Jumalan voima murtautuu aina jonkun ihmisen tietoisuuden läpi."

Kun Jumala on kaikkialla ja kaikki noin hengellisessä mielessä, niin onko hän keskuudessamme, eli illuusiossamme, muutenkin kuin vain ihmisten tietoisuuden läpi ilmaantuvana?

No tavallaanhan hän on, koska tämä illuusiomme on ihmisten tietoisuudentilan heijastumaa tai aiheuttamaa vääristymää. Tai näin voisin sen tulkita?

Niin, tuon asian voi tulkita myös noin, eli samaa mieltä. Mystikko kirjoitti v. 2017 myös näin:

"Minä olen joskus shokeerannut ihmisiä sanomalla, kun he syyttävät Jumalaa poissaolosta esim. sodan tai nälänhädän kentillä, että ei Jumala siellä ollutkaan."

Eli tuosta minulle tulee mieleen, että Jumala/Tietoisuus ei kuitenkaan olisi puhtaassa, rakkaudellisessa "Jumal-olemuksessaan" täällä illuusiossa.

Mutta voisiko Hän olla täällä esim. kasveissa, puissa, kissanpennuissa, pienissä vauvoissa yms., joilla sitä egoa ja minä-tunnetta ole vielä vääristämässä Tietoisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko v. 2017:

"Absoluuttisessa, hengellisessä mielessä toki Jumala on kaikkialla ja kaikki, mutta ihmisten illuusioon Jumalan voima murtautuu aina jonkun ihmisen tietoisuuden läpi."

Kun Jumala on kaikkialla ja kaikki noin hengellisessä mielessä, niin onko hän keskuudessamme, eli illuusiossamme, muutenkin kuin vain ihmisten tietoisuuden läpi ilmaantuvana?

No tavallaanhan hän on, koska tämä illuusiomme on ihmisten tietoisuudentilan heijastumaa tai aiheuttamaa vääristymää. Tai näin voisin sen tulkita?

Niin, tuon asian voi tulkita myös noin, eli samaa mieltä. Mystikko kirjoitti v. 2017 myös näin:

"Minä olen joskus shokeerannut ihmisiä sanomalla, kun he syyttävät Jumalaa poissaolosta esim. sodan tai nälänhädän kentillä, että ei Jumala siellä ollutkaan."

Eli tuosta minulle tulee mieleen, että Jumala/Tietoisuus ei kuitenkaan olisi puhtaassa, rakkaudellisessa "Jumal-olemuksessaan" täällä illuusiossa.

Mutta voisiko Hän olla täällä esim. kasveissa, puissa, kissanpennuissa, pienissä vauvoissa yms., joilla sitä egoa ja minä-tunnetta ole vielä vääristämässä Tietoisuutta?

Hyvä kysymys itseasiassa. Itsekin muistan Mystikon sanoneen, että illuusio tai ilmentymä, esimerkiksi pahaa tekevät ihmiset, eivät edustaa Tietoisuutta sellaisena kuin se oikeasti on, vaan ovat juuri kuin vääristymiä. Eli tavallaan Jumala on kaikkialla, koska mitään muuta ei perimmäisessä mielessä ole, mutta silloin kun tietty tietoisuudentila aiheuttaa tietynlaista illuusiota/vääristymää, niin se ei kuitenkaan ole tavallaan suoranaisesti sen Jumalan hedelmää koska Jumalassahan ei ole pahoja puolia. Tai oikeammin, kaikki hyvä ja pahakin on vain meidän määritelmiä, dualismia aidoimmillaan. 

Olen myös ymmärtänyt, että juuri luonnossa ym. sen kaltaisissa paikoissa, jossa se tietoisuudentila on vähemmän altis vääristymien luomiselle, niin asiat voivat olla tavallaan lähempänä sitä tosiolemustaan sen egon puuttumisen vuoksi ja sen harmonian monet siellä aistivat paljon herkemmin kuin esimerkiksi ihmisten seurassa. Mystikkokin muistaakseni nautti itsekseen luonnossa kulkemisesta ja siellä rauhoittumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko v. 2017:

"Absoluuttisessa, hengellisessä mielessä toki Jumala on kaikkialla ja kaikki, mutta ihmisten illuusioon Jumalan voima murtautuu aina jonkun ihmisen tietoisuuden läpi."

Kun Jumala on kaikkialla ja kaikki noin hengellisessä mielessä, niin onko hän keskuudessamme, eli illuusiossamme, muutenkin kuin vain ihmisten tietoisuuden läpi ilmaantuvana?

No tavallaanhan hän on, koska tämä illuusiomme on ihmisten tietoisuudentilan heijastumaa tai aiheuttamaa vääristymää. Tai näin voisin sen tulkita?

Niin, tuon asian voi tulkita myös noin, eli samaa mieltä. Mystikko kirjoitti v. 2017 myös näin:

"Minä olen joskus shokeerannut ihmisiä sanomalla, kun he syyttävät Jumalaa poissaolosta esim. sodan tai nälänhädän kentillä, että ei Jumala siellä ollutkaan."

Eli tuosta minulle tulee mieleen, että Jumala/Tietoisuus ei kuitenkaan olisi puhtaassa, rakkaudellisessa "Jumal-olemuksessaan" täällä illuusiossa.

Mutta voisiko Hän olla täällä esim. kasveissa, puissa, kissanpennuissa, pienissä vauvoissa yms., joilla sitä egoa ja minä-tunnetta ole vielä vääristämässä Tietoisuutta?

Hyvä kysymys itseasiassa. Itsekin muistan Mystikon sanoneen, että illuusio tai ilmentymä, esimerkiksi pahaa tekevät ihmiset, eivät edustaa Tietoisuutta sellaisena kuin se oikeasti on, vaan ovat juuri kuin vääristymiä. Eli tavallaan Jumala on kaikkialla, koska mitään muuta ei perimmäisessä mielessä ole, mutta silloin kun tietty tietoisuudentila aiheuttaa tietynlaista illuusiota/vääristymää, niin se ei kuitenkaan ole tavallaan suoranaisesti sen Jumalan hedelmää koska Jumalassahan ei ole pahoja puolia. Tai oikeammin, kaikki hyvä ja pahakin on vain meidän määritelmiä, dualismia aidoimmillaan. 

Olen myös ymmärtänyt, että juuri luonnossa ym. sen kaltaisissa paikoissa, jossa se tietoisuudentila on vähemmän altis vääristymien luomiselle, niin asiat voivat olla tavallaan lähempänä sitä tosiolemustaan sen egon puuttumisen vuoksi ja sen harmonian monet siellä aistivat paljon herkemmin kuin esimerkiksi ihmisten seurassa. Mystikkokin muistaakseni nautti itsekseen luonnossa kulkemisesta ja siellä rauhoittumisesta.

Kiitos. :) Myös Tolle kirjoitti jotenkin niin, että ihmiset vaikuttuvat luonnosta, mutta myös esim. pienistä vavoista tai eläinten pienokaisista juuri siksi, koska he ovat jotenkin "puhtaita". Ne/he koskettavat jotenkin heidän sisimpäänsä.

Ei sanatarkka lainaus, mutta jotenkin noin. :)

Olen miettinyt viime aikoina sellaista, että kun Jeesuksesta puhutaan usein niin, että hän on kanssakärsijä, niin voisiko olla, että hän jollain lailla ei tietoisesti ottanut sitä ihan vihoviimeistä askelta, jotta pystyisi tässä ihmisten maailmassa pysymään myötätuntoisena?

Jos tarkoitat sitä viimeistä askelta, joka vie valaistumiseen, niin kyllähän valaistunut pystyy olemaan myötätuntoinen. Uskon myös, että Jeesus oli valaistunut.

Kun valaistunut menee hautajaisiin, häntä ei välttämättä itketä niin paljon kuin monia muita, jotka ovat vaikka nyt läheisen ystävänsä menettäneet, mutta se ei tarkoita, että tämä valaistunut olisi jotenkin kylmempi ihminen, vaan se tarkoittaa, että hän tietää syvästi ja varmasti, että tällä ihmishahmosta poistuneella, eli kuolleella ystävällä on kaikki varmasti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

KM, olet usein puhunut "Kristuksesta vaikeassa valepuvussa" ja se on jäänyt itselleni mieleen, koska se muistuttaa niin osuvasti siitä, ettei kannata uskoa mitä havaitsevat aistit jostakin ihmisestä sanovat. Miten tuota ajatusta voisi ylläpitää oikeana kokemuksena sen sijaan, että se olisi vain kaunis ajatus, joka jää kuitenkin käytännössä toteutumatta? Olen hetkittäin päässyt siihen tilaan, mutta aina tunnun lipsuvan takaisin egopohjaiseen loukkaantumisen ja vihan tilaan. Terveet rajat olen oppinut jo vetämään enkä anna enää kenenkään kävellä itseni yli, mutta vanhoista loukkauksista on vaikeaa päästää täysin irti.

Sen näkee joko heräämällä itse erillisyyden illuusiosta ja tiedostamalla mikä Minä on syntymän ja kuoleman tuolla puolen, jolloin tuntee konkreettisesti olevansa yksi ainoa Oleminen ja Tietoisuus joka on joka ikisen olevaisen Oleminen ja Tietoisuus.

Tai, sitä voi myös muotoon samaistuneena harjoitella. Ei ole mitään sellaista puhdasta kokemusta, joka vaan heijastuisi maailmaksi ulkomaailman muodoista, vaan ihmisen mieli ja aivot tulkitsee ihan kaiken aistidatan omien uskomus- ja ajatusfilttereidensä läpi. On mahdollista tietoisesti muuttaa niitä filttereitä muistuttamalla itseään siitä, mikä on totta, vaikka ei vielä koekaan sitä, ja niin kokemus voi muuttua. Esimerkiksi kristitty ihminen voi muistuttaa itseään toisen olevan "veli tai sisar Kristuksessa", että hän on osa "samaa Kristuksen ruumista kuin minäkin", ja ajan myötä kokemus muuttuu siihen suuntaan. Lopulta siitä voi syntyä jopa elävä kokemus siitä, mikä on se yhteinen Kristuksen ruumis - se yksi Oleminen tai Sana tai Tietoisuus, jolloin harjoitus on johtanut heräämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Rupert Spira kertoi siis näin:

Kun Tietoisuus paikallistaa  itsensä rajallisen mielen muotoon (vaikka ihmiseksi), niin sen lähes väistämättömänä haittapuolena on, että Tietoisuus jättää huomiotta äärettömän luonteensa. Tietoisuus ei valitse sitä, että se unohtaa luontonsa, vaan se on hinta, jonka Se maksaa siitä, että paikallistaa itsensä rajallisen, äärellisen mielen muotoon. Ja tämä rajallinen ihmismieli pyrkii uskomaan, mitä hänen aistinsa ja ajatuksensa hänelle kertovat.

Tämä on totta, mutta toki vain ajan harhasta katsoen. Ilman aikaa ei ole unohdusta eikä muistamista, ei rajalliseen samaistumista eikä äärettömyyden oivaltamista, ei aikaa jolloin on ikään kuin pelkkä Ilmentymätön eikä aikaa jolloin syntyy Ilmennyt. Kaikki nämä dualismit on näkökulmaharhoja, mutta niistä on joskus tarpeen puhua, koska se on se, miltä ihmisen katsantokannalta asiat näyttää. Ei kannata kuitenkaan liikaa takertua miettimään näitä järjellä, ne ovat pelkkiä approksimaatioita ja myönnytyksiä tietylle rajalliselle näkökulmalle.

Olen lukenut tämän ketjun kokonaan joitain vuosia sitten. Joku aika sitten aloin lukea tätä taas alusta, mutta tällä kertaa luen vain Mystikon kirjoitukset, tai joskus harvoin joidenkin muidenkin.

Kun luen Mystikon kirjoituksia, minulle tulee aina jotenkin hyvä olo. Ihmeellinen rauhan tunne.

Kiitos Mystikko, että olet tänne kirjoittanut. <3

Vierailija kirjoitti:

Itsepintainen ajatus jota monet hellivät täälläkin on se että valaistuneet ihmiset olisivat jotenkin täydellisiä eivätkä tee mitään virheitä tai syntejä, eivät kärsisi taudeista ja vaivoista kuten valaistumattomatkaan. Näin ei todellakaan ole. Ajatellaan vaikka Alan Wattsia tai Chogyam Trumpaa, molemmat alkoholisteja.

Niin, kyse on siitä ettei ole samaistunut keho/mieleen, ei olennaisesti siitä että keho/mielestä tulisi jotenkin yli-inhimillinen, kuolematon tai jotain sellaista. Sillä ei ole enää identiteetille merkitystä, koska aiempaa näyttelijävertausta käyttääkseni, henkilö tiedostaa että se on vain yksi rooli, jota Minä esitän tällä ajan ja avaruuden näyttämöllä, ei tosiolemukseni. 

Vierailija kirjoitti:

Moni valaistunut kertoo näin:

Mitä tahansa kehon kautta tapahtuu, en koskaan tunne, että minä olen tekijä. En valitse tietoisesti mitä sanon tai teen. Jokin voima saa minut sanomaan, mitä sanon tai tekemään, mitä teen. Minussa ei ole ketään, joka haluaisi valita tai päättää, mitä teen seuraavaksi, vaan kaikki tapahtuu spontaanisti. Minulla ei ole tunnetta, että mitään pitäisi tehdä.

Aika hurja ajatus sellaiselle ihmiselle, joka haluaa harkita, mitä milloinkin sanoo ja tekee – ja heitä  on paljon.

Mutta sellaista "ihmistä" ei silloin enää ole, tai se on kuin aave tai varjo jossain ihmistietoisuuden rajamailla, joka korkeintaan katsoo sivusta mitä tapahtuu. Se oli pelkkä "valeminä", kuten Eckhart Tolle sitä kutsuu, egotietoisuus joka muodostettiin samaistumisista, pitämisistä ja ei-pitämisistä, haluamisista ja ei-haluamisista, koosta, muodosta, nimestä ja niin edelleen. Ei sellaiselle ole tarvetta, kun tietää mikä Minä todella on. Kyllä se voi siellä jossain roikkua vanhana ehdollistumana, mutta se on vähän kuin joku sellainen, että jonkun ihmisen sisäisessä puheessa on hänen ankaran jäkättävän äitinsä ääni joka moittii häntä välillä - se on siellä, mutta henkilö tietää mikä se on ja että se ei ole hän vaan sisäistetty äiti. Samoin vanha minä voi säilyä hermostollisena rakenteena ja toimintana pitkään, koko ihmiselämänkin, mutta sitä ei luulla enää Minäksi, se ei ole identiteetin pohja eikä toiminnan ohjaaja.

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko, kertoisitko muutaman asian itsestäsi, eli tässäpä kysymyksiä.:

Meikkaatko koskaan?

Käytkö kampaamossa koskaan?

Katsotko televisiota tai elokuvissa koskaan?

Voisitko vielä ottaa itsellesi lemmikin?  (Muistelen, että sinulla joskus oli lemmikki.)

Itse meikkaan, käyn kampaamossa 3-4 kertaa vuodessa. Tykkään kovasti katsoa elokuvia ja muitakin ohjelmia televisiosta ja haluaisin kissan tai koiran - molempia minulla on ollut. Mutta toisaalta olen niin syvällä näissä valaistumispolun asioissa, että mietin, menetänkö kaikki nuo asiat, mitä olen tottunut tekemään....

Samoin mietin, miten lapseni (nuoria aikuisia) suhtautuisivat, jos valaistuisin. Pelkäisivätkö he minun seonneen? Toisaalta en haluaisi heille kertoakaan näitä asioita kuin vasta sitten, kun tai jos he itse alkavat tähän suuntaan kallistua, sillä monille, minullekin, näihin elämä on unta -tietoihin herääminen oli aika rankkaa.

Olen ymmärtänyt, että jos  valaistuu, niin ei voi yhtään tietää, mihin Jumala/Todellinen Itse/Syvä Minä tätä kehoa sitten käyttää ja miten tätä kehoa ilmentää.

Mietittekö te muut tuollaisia "pinnallisia" asioita?

Vaikka tuo onkin pinnallinen aihe, olisi mukava saada siihen Mystikon vastaus - vaikka edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

...monet eivät olleet tyytyväisiä Ramana Maharsin vastauksiin  ja he saattoivat jatkaa kyselemällä neuvoja muihin metodeihin tai yrittivät vetää hänet teoreettista filosofiaa koskeviin keskusteluihin.  

Sellaisten ihmisten kohdalla Sri Ramana saattoi hetkellisesti luopua absoluuttisesta näkökannastaan ja antaa soveliasta neuvoa siltä tasolta, jolta sitä pyydettiin.  

Jos hän osallistui näihin keskusteluihin suostumalla ja hyväksymällä monet väärinkäsitykset, joita hänen vierailijoillaan oli itsestään, se tapahtui vain jotta hän saisi vedettyä heidän huomionsa hänen opetustensa johonkin aspektiin, jonka hän tunsi voivan auttaa heitä paremmin ymmärtämään hänen todelliset näkemyksensä.

Vääjäämättä tämä hänen opetustensa muotoilun menetelmä, jolla hän kohtasi erilaisten ihmisten tarpeet, johti moniin ristiriitaisuuksiin. Hän saattoi esimerkiksi kertoa yhdelle henkilölle, että yksilöllistä minää ei ole olemassa ja kääntyä toisen henkilön puoleen ja antaa tällä yksityiskohtaisen kuvauksen siitä kuinka yksilöllinen minä toimii, kokoaa karmaa ja syntyy uudelleen.

Sivusta seuraavan on mahdollista sanoa, että sellaiset vastakkaiset lausunnot voivat molemmat olla totta, kun niitä katsoo eri näkökulmista...

Tämä on olennaista. Ei ole hyödyllistä tai järkevää aina kaikkien kanssa puhua samasta näkökulmasta katsoen. Lopputuloksena voi olla loogisessa mielessä ristiriitaisia oppeja, mutta sillä ei ole merkitystä, merkitystä on sillä jos ne joiden kanssa on keskusteltu ovat edes vähän laajentaneet näkemystään sen seurauksena, että asia on esitetty heille ymmärrettävällä tavalla. Esimerkiksi itse voin hyvin sanoa toisessa yhteydessä, että mitään Jumalaa ei ole, tai että mitään muuta ei ole kuin Jumala, tai jopa puhua ikään kuin kappalemaisten ihmisolennon kaltaisten jumalien oletuksen kautta, puhua näiden nimettyjen jumaluuksien tahdosta jne. Eri näkökulmia samaan todellisuuteen, erilaisia konsepteja ja käsitemalleja ihmisten mielissä.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupert Spira kertoi siis näin:

Kun Tietoisuus paikallistaa  itsensä rajallisen mielen muotoon (vaikka ihmiseksi), niin sen lähes väistämättömänä haittapuolena on, että Tietoisuus jättää huomiotta äärettömän luonteensa. Tietoisuus ei valitse sitä, että se unohtaa luontonsa, vaan se on hinta, jonka Se maksaa siitä, että paikallistaa itsensä rajallisen, äärellisen mielen muotoon. Ja tämä rajallinen ihmismieli pyrkii uskomaan, mitä hänen aistinsa ja ajatuksensa hänelle kertovat.

Tämä on totta, mutta toki vain ajan harhasta katsoen. Ilman aikaa ei ole unohdusta eikä muistamista, ei rajalliseen samaistumista eikä äärettömyyden oivaltamista, ei aikaa jolloin on ikään kuin pelkkä Ilmentymätön eikä aikaa jolloin syntyy Ilmennyt. Kaikki nämä dualismit on näkökulmaharhoja, mutta niistä on joskus tarpeen puhua, koska se on se, miltä ihmisen katsantokannalta asiat näyttää. Ei kannata kuitenkaan liikaa takertua miettimään näitä järjellä, ne ovat pelkkiä approksimaatioita ja myönnytyksiä tietylle rajalliselle näkökulmalle.

Approksimaatio on epätäsmällinen esitys jostain asiasta siten, että se on suurin piirtein oikein.

Mystikko. Olet auttanut meitä lukijoita tarrautumaan illuusioon.

Auta meitä myös irrottautumaan illuusion ikeestä, jotta sirkus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko. Olet auttanut meitä lukijoita tarrautumaan illuusioon.

Auta meitä myös irrottautumaan illuusion ikeestä, jotta sirkus loppuu.

Eiköhän tuo oo jokaisen oma homma. Auttaa voi vaan todella rajallisesti.

Mystikko v. 2017:

"Ehdollistunut mieli on se ongelma, joka vääristää todellisen todellisuuden, taivasten valtakunnan, siksi maailmaksi minkä ihmiset näkevät. Ehdollistuneen mielen uskomuksia tutkimalla ja muuttamalla voi siksi muuttaa sitä mitä maailmassa näkee, ja vakuuttua siitä että "ulkoinen" maailma on vain oman mielen heijastus."

Jos mieli ei vääristäisi todellista todellisuutta, eli sitä taivasten valtakuntaa, niin mitä kokisimme, näkisimme?

Tämä oli hyvin selitetty:

Mystikko: "Tietoisuudesta isolla ja pienellä vielä sen verran, että on tosiaan tietoisuus joka on aivojen tuottamaa ja Tietoisuus joka tuottaa kaiken, myös ne aivot (tai spirituaalisen todellisuuden jonka tulkitsemme aivoiksi). Ihmisen voi hyvinkin vaikka kolkata, ja hän menettää tajuntansa. Samoin käy useimmille nukkuessa. Tietoisuus näyttää sammuneen koska aivojen toiminnasta ei ole aktiivisena tämän maailman tietoisuutta ylläpitävät osat. Silti Tietoisuus ei nuku tai ole tajuton, mutta inhimilliseksi mielen ja ruumiin yhdistelmäksi itsensä kokeva ei vaan huomaa sitä, koska hänelle ainoa tietoisuus jonka hän tuntee on se että on tietoinen tästä maailmasta. Taustalla Tietoisuus hiljaa pitää kaiken koossa, on taustana niin unille kuin valvekokemuksillekin, huolehtii että nukkuja herää unestaan, mutta ihmiselle se ei näytä miltään."